Ajattelin tässä kertoa minäkin oman tarinani. Jutusta tulee pitkä, varoitan jo näin alkuun.
Ikää minulle on kertynyt 40 ja rapiat päälle. Erilaiset laihdutuskuurit ovat hallinneet elämääni 15-20 vuotta. Välillä olen laihduttanut todella kitukuureilla (kaloreita reilusti alle 500), välillä taas yrittänyt saada kiloja pois atkaamalla. Toisinaan olen syönyt entiseen tapaan mutta liikkunut hullun lailla. Kaalisopatkin on tullut syötyä ja etikat juotua. Aina kun olen nähnyt jossain jonkin uuden laihdutusmenetelmän, olen tarttunut siihen kiinni kynsin hampain, tietenkään pyrkimyksissäni onnistumatta. Ravintoa ja laihdutusta käsittelevää materiaalia olen lukenut miljoonia sivuja. Mikä oli tulos? Paino sahasi edestakaisin, välillä putosi 30 kiloakin mutta kaikki tuli tietenkin takaisin korkojen kera.
Kunnes sitten jokin naksahti kohdalleen. Lopetin laihduttamisen ajattelun ja aloin syödä sellaisia ruokia ja määriä kun elimistölleni tuntui olevan hyväksi. Jätin vähemmälle ne ruoka-aineet, jotka eivät yksinkertaisesti sopineet minulle. Syön paljon leipää ja puuroja. Leivon usein itse sämpylöitä ja muutakin leipää. Puhdasta ruisleipää en siis syö kovin paljon. Itse leipomaani taikinaan lisään aina runsaasti leseitä ja käytän erilaisia jauhoja, myös vehnäjauhoja. Vihannekset, peruna mukaan lukien ja hedelmät sekä marjat kuuluvat ehdottomasti ruokavaliooni. Mikä sitten muuttui entiseen verrattuna? Karkit, sipsit, jäätelöt ja limpparit eivät ole kuuluneet milloinkaan ruokavaliooni, koska ne ovat pahanmakuisia. Kahvileipä on sen sijaan ollut suuri houkutus.
Opettelin siis kuuntelemaan elimistöäni ja kokosin ruokailuni sen mukaan. Vähensin lihan, makkaran, juuston, maitotuotteiden, sokerin ja rasvan käyttöä. Tämän muutoksen myötä loppui ripuli, mahakivut, väsymys ja närästys. Toukokuussa painoin 96 kiloa ja nyt heinäkuussa 82 kiloa. Liikuntaa olen lisännyt jonkin verran, ei mitään hikijumppaa eikä salitreeniä, vaan kävelyä ja pyöräilyä. Syön silloin kun on nälkä ja sen verran että masu on sopivasti täynnä. Jos joskus erehdyn ahmimaan, kroppani kyllä muistuttaa tekemästäni virheestä.
Viestini tarkoitus on herätellä ihmiset kuuntelemaan omaa kehoaan. Kaikki ei laihdu eikä pysy saavutetussa painossa samalla ruokailumallilla. Tällainen ruokailu sopii minulle. Syön nykyään siis paljon leipää ja laihdun. Ennen ajattelin että leipä lihottaa minua mutta kaikkien kokeilujen jälkeen huomasin asian olevan päinvastoin. Kuunnelkaa ihmiset omaa kroppaanne ja toimikaa sen mukaan, niin laihdutus onnistuu. Minun ei tarvinnut eikä tarvitse luopua jatkossakaan mistään ruoka-aineesta totaalisesti. Pituutta minulla on 170 cm joten noin 10 kiloa kun vielä pudottelen niin muistutan jo ihmistä. Painon putoaminen on muuten jännä asia. Vaaka saattaa näyttää pitkään samaa lukemaa ja sitten yhtäkkiä paino onkin humpsahtanut alaspäin monta kiloa. Nykyään vaakakin saa lojua käyttämättömänä useita päiviä, kun ennen ramppasin sillä monta kertaa päivässä.
Tämä tarinani ei ollut mikään uutispommi, ihan oivaltamisen ilosta tänne kirjoittelin. Piti elää yli nelikymppiseksi tajutakseni tämä asia mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ikää minulle on kertynyt 40 ja rapiat päälle. Erilaiset laihdutuskuurit ovat hallinneet elämääni 15-20 vuotta. Välillä olen laihduttanut todella kitukuureilla (kaloreita reilusti alle 500), välillä taas yrittänyt saada kiloja pois atkaamalla. Toisinaan olen syönyt entiseen tapaan mutta liikkunut hullun lailla. Kaalisopatkin on tullut syötyä ja etikat juotua. Aina kun olen nähnyt jossain jonkin uuden laihdutusmenetelmän, olen tarttunut siihen kiinni kynsin hampain, tietenkään pyrkimyksissäni onnistumatta. Ravintoa ja laihdutusta käsittelevää materiaalia olen lukenut miljoonia sivuja. Mikä oli tulos? Paino sahasi edestakaisin, välillä putosi 30 kiloakin mutta kaikki tuli tietenkin takaisin korkojen kera.
Kunnes sitten jokin naksahti kohdalleen. Lopetin laihduttamisen ajattelun ja aloin syödä sellaisia ruokia ja määriä kun elimistölleni tuntui olevan hyväksi. Jätin vähemmälle ne ruoka-aineet, jotka eivät yksinkertaisesti sopineet minulle. Syön paljon leipää ja puuroja. Leivon usein itse sämpylöitä ja muutakin leipää. Puhdasta ruisleipää en siis syö kovin paljon. Itse leipomaani taikinaan lisään aina runsaasti leseitä ja käytän erilaisia jauhoja, myös vehnäjauhoja. Vihannekset, peruna mukaan lukien ja hedelmät sekä marjat kuuluvat ehdottomasti ruokavaliooni. Mikä sitten muuttui entiseen verrattuna? Karkit, sipsit, jäätelöt ja limpparit eivät ole kuuluneet milloinkaan ruokavaliooni, koska ne ovat pahanmakuisia. Kahvileipä on sen sijaan ollut suuri houkutus.
Opettelin siis kuuntelemaan elimistöäni ja kokosin ruokailuni sen mukaan. Vähensin lihan, makkaran, juuston, maitotuotteiden, sokerin ja rasvan käyttöä. Tämän muutoksen myötä loppui ripuli, mahakivut, väsymys ja närästys. Toukokuussa painoin 96 kiloa ja nyt heinäkuussa 82 kiloa. Liikuntaa olen lisännyt jonkin verran, ei mitään hikijumppaa eikä salitreeniä, vaan kävelyä ja pyöräilyä. Syön silloin kun on nälkä ja sen verran että masu on sopivasti täynnä. Jos joskus erehdyn ahmimaan, kroppani kyllä muistuttaa tekemästäni virheestä.
Viestini tarkoitus on herätellä ihmiset kuuntelemaan omaa kehoaan. Kaikki ei laihdu eikä pysy saavutetussa painossa samalla ruokailumallilla. Tällainen ruokailu sopii minulle. Syön nykyään siis paljon leipää ja laihdun. Ennen ajattelin että leipä lihottaa minua mutta kaikkien kokeilujen jälkeen huomasin asian olevan päinvastoin. Kuunnelkaa ihmiset omaa kroppaanne ja toimikaa sen mukaan, niin laihdutus onnistuu. Minun ei tarvinnut eikä tarvitse luopua jatkossakaan mistään ruoka-aineesta totaalisesti. Pituutta minulla on 170 cm joten noin 10 kiloa kun vielä pudottelen niin muistutan jo ihmistä. Painon putoaminen on muuten jännä asia. Vaaka saattaa näyttää pitkään samaa lukemaa ja sitten yhtäkkiä paino onkin humpsahtanut alaspäin monta kiloa. Nykyään vaakakin saa lojua käyttämättömänä useita päiviä, kun ennen ramppasin sillä monta kertaa päivässä.
Tämä tarinani ei ollut mikään uutispommi, ihan oivaltamisen ilosta tänne kirjoittelin. Piti elää yli nelikymppiseksi tajutakseni tämä asia mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luulen, että suurin syy laihtumiseesi on makkaran, juuston, sokerin ja rasvan käytön vähentäminen.
Voi hyvä ihminen sentään. Enkös minä juuri näin viestissäni kertonutkin että olen vähentänyt näiden tuotteiden syömistä. Ettekö te nykykansalaiset osaa enään lukea? Tämän lisäksi kun jätin esim. lihan syönnin vähemmälle, oloni ei ole ähky eikä väsynyt. Kyllä kai minä itse tiedän paremmin kuin sinä, mkä elimistölleni sopii, herrajestas sentään. Vaikka minulla ei ole todettu laktoosi intoleranssia, maitotuotteet aiheuttavat ripulia ja vatsakipuja. Kahvileipää en syö enään juuri koskaan. Tämä tarkoittaa esim. keksien jäämistä kaupan hyllylle. Kaikki lisä- ja säilöntäaineet joita edellämainitut tuotteet ovat pullollaan, aiheuttavat heti ripulikohtauksen jos erehdyn tällaisen tuotteen suuhuni pistämään. Lihan syönnistä olen huomannut että esim. jauhelihatuotteiden (rasvaisten varsinkin) syöminen juoksuttaa heti vessaan.
Minähän kerroin että OIVALSIN mitä elimistöni tarvitsee ja sietää. Ei kaikille siis sovi liika proteiinin ja rasvan puputtaminen, mitä eräät tyrkyttävät joka viestissänsä. (En tarkoita sinua.) Pointtini oli siis se että ihminen on yksilöllinen ja yhden elimistö tykkää yhdestä ja toisen elimistö taas sietää jotakin muuta paremmin.
Kalaa syön pari kertaa viikossa ja kananmunaa silloin tällöin. Mutta en kyttää että saanko proteiineja "riittävästi" joka päivä. Varmasti jää usein päiviä väliin että syön esim. kaikkea muuta mutta en niitä proteiineja. Tämä sopii minulle, voin hyvin ja elämä hymyilee.
maitotuotteiden poisjättäminen ei ole pidemmän päälle edullista terveydelle. Jos et voi syödä niitä, niin suosittelisin kalkkitabletteja, jottei osteoporoosi pääse yllättämään. Kalkkitablettien lisäksi täytyy huolehtia d-vitamiinin riittävästä saannista. Kalsiumin imeytymiseen tarvitaan d-vitamiinia, muuten siitä ei ole hyötyä eli kalsium ei pysty imeytymään ilman d-vitamiinia ja valuu vaan läpi. D-vitamiinia saatkin kalasta, jota kerrot syöväsi. Vielä kun hoidat tuon kalsiumin tarpeesi kuntoon niin hyvä juttu.
En tarkoittanut saarnat ja olen todella iloinen saavutuksistasi. Onneksi olkoon. Halusin vain muistuttaa kalsiumin tärkeydestä sillä osteoporoosi on salakavala ja erittäin epämiellyttävä sairaus.
Tsemppiä jatkoon!
Hei,ehkä mäkin vaikutan susta tyhmältä mut ei auta!Kun mä myös kärsin juuston ja erinäisten sekalaisten ruokien syömisen jälkeen ripulista ja vatsakivuista,syön juustoa hyvin harvoin mutta sillon vetäsen n.250-400g tosta noin vaan,tulee siis ääretön himo joka päättyy vasta kun olen niin pahoinvoipa et on pakko lopettaa ja seuraavan päivän istun vessas eli mulla on ehkä myös laktoosi-ongelma?Vai Ahmimis-ongelma?Olen myös laihduttanut n.40kg ja oon 170/76,elikkä en juurikaan tarttes enää laihduttaa koska olen myös yli 40v ja haluan jättää itselleni muotoja.Onko sun makkaran syönti leivän päälle asetetut siivut vai grillimakkaraa?Mä oon kohtuudella syönyt molempia nyt kesällä.Toivottavasti asetin kysymykseni ymmärrettävästi....äläkä nyt suutu hyvä ihminen vaan ole onnellinen!!
Tiedän kyllä nämä kalsium ynnä muut asiat. Olen opiskellut vuosia näitä ruoka-asioita ammattini puolesta. Sukuni on juonut koko ikänsä maitoa ja käyttänyt muitakin maitotuotteita. Lehmän tissistä suoraan. Ulkona on oleskeltu aina, joten se D-vitamiini mikä on mahdollista saada auringosta, on kyllä saatu. Ja liikuttu maatalon ynnä muun työn ohella todella paljon.
Silti äidilläni ja siskollani on osteoporoosi. Kahdella muulla sisaruksella on rustonpehmentymä. Äidin veljellä oli myös osteoporoosi sekä äidin puolen muilla sukulaisilla osteoporoosia ja reumaa ynnä muuta. Jokainen on käyttänyt todella paljon maitotuotteita, joten en oikein usko tuohon kalsiumin imeytymiseen maidosta sen kummemmin kuin juustostakaan. Alkaa epäilyttämään että asia onkin toisin päin. Olen itsekin ajatellut mennä luuntiheys mittaukseen, koska lääkäri on suositellut sitä meille jokaiselle sisarukselle.
Täytyy vaan yrittää saada sitä kalsiumia muualta. Äidillänikään ei ole laktoosi-intoleranssia mutta silti hän ei voi käyttää maitotuotteita vatsakipujen ja ripulin vuoksi. Edes hylatuotteita hän ei voi syödä.
että se osteoporoosi on sitten periytyvää (geeneissä), mutta en usko, että maidosta haittaakaan on. Kyseessähän voi olla myös jokin kalsiumin imeytymishäiriö tms. Mutta tsemppiä laihdutukseen.
Ennen söin makkaraa näin: leivällä, grillattuna, saunan kiukaalla, jääkaapista lenkin pätkä käteen jne. Nykyään syön makkaraa esim makkarasopassa muutaman palan ja grillatessa otan yhden makkaran. Leivällä en käytä makkaraa kuin ehkä kerran pari kuukaudessa. Kun laitan perheelleni makkararuokia, otan itse vain vähän. En viitsi kieltää heiltä kokonaan sitä herkuttelua, vaikkakin olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään makkaran ostoa.
Oikein mukava olo tuli alustuksesi luettuani, hienoa, että palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Kalsiumin lähteitä etsittäessä ei kannata unohtaa kalaa - varsinkin ruotoineen purkitetusta kalasta saa laadukasta kalsiumia. Vuohenmaidosta valmistettuja tuotteita kannattaisi kokeilla, jos sopisivat paremmin kuin lehmänmaitoiset - minä voin ehkäpä kerran viikossa syödä juustoruokaa, kunhan se on vuohiperäistä. Muuten joudun kyllä turvautumaan kalsiumlisään. Jos vain mahdollista, koeta sisällyttää joitakin voimakkaan vihreitä ja A-vitamiinipitoisia kasviksia ruokavalioosi kuten pinaattia tai parsakaalia. On nimittäin havaittu kalsiumin imeytyvän paremmin tämänkaltaisten ruoka-aineiden aikaansaaman vaikutuksen ansiosta - mieluiten kotimaista tai luomua, koska ulkomaisissa voi olla yllättävän paljon haitta-aineita. A-vitamiinin katsotaan auttavan vaikeuteen sulattaa eläinrasvoja, joka lienee osasyynä tähän lihan sopimattomuuteen useilla meistä suomalaisista. Jos olet tosissasi sen kymmenen kilon pudottamisen kanssa koeta välttää lektiinipitoisia leseitä, koskapa niiden on havaittu vaikuttavan elimistön insuliinituotantoon haitallisesti.