Minulle tulee aika helposti syyllisyydentunto, jos jollakin ihmisellä on paha olo vuokseni. Mutta entä jos en halua tai pysty harrastamaan seksiä ja kuitenkin mies kärsii, niin mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Alussa kun seurustelimme, rakastelu sattui, mutta annoin koska pelkäsin että menetän hänet. Kun sitten olin tarpeeksi kärsinyt, sanoin etten halua enää harrastaa seksiä ellei kivusta päästä eroon, että tauko ainakin tekisi hyvää. Odotin että mies lohduttaisi minua, mutta sen sijaan suuttui ja sanoi ettei voi kuvitella olevansa ilman seksiä. Olen tuosta ollut hyvin katkera. Olemme selvittäneet asian ja ja sen jälkeen onkin mennyt hyvin, enkä ole harrastanut ellen ole tahtonut ja kipuakaan ei ole enää ollut. Olen silti katkera siitä ettei hän tajunnut että kärsin ja sanoi minulle noin. Tämä on jokseenkin vanha juttu, ehkä vuoden, mutta vähän väliä tulee mieleeni. Niinä aikoina olin hyvin sekaisin ja annoin itseni kuolla. En muista miten olen vielä tässä, nyt kaikki on hyvin. En vain millään pysty unohtamaan... Vaikeutemme tulevat mieleeni välillä ja niistä on pakko sanoa ääneen. Siitä tulee yleensä riitaa. Kuulemma liian vanhoja juttuja. Mutta niitä ei selvitetty, olin liian kiltti enkä sanonut mitään, annoin anteeksi ja unohdin toistaiseksi, jotta voisin ottaa asian esille kun minulla olisi siihen tarpeeksi rohkeutta. Mutta nyt se on liian myöhäistä?
En halua erota. Elämässäni on tapahtunut paljon pahaa ja hän oli ensimmäinen joka näytti minulle valoa, sitten jouduin tuohon kierteeseen. En osannut suhtautua siihen, nykyään osaisin sanoa suorat sanat, ärsyttää kun olin niin puolustuskyvytön. Nykyään kaikki siis on hyvin ja silleen, mutta en vain millään pysty unohtamaan menneisyyttä, en sitten millään!
Alussa kun seurustelimme, rakastelu sattui, mutta annoin koska pelkäsin että menetän hänet. Kun sitten olin tarpeeksi kärsinyt, sanoin etten halua enää harrastaa seksiä ellei kivusta päästä eroon, että tauko ainakin tekisi hyvää. Odotin että mies lohduttaisi minua, mutta sen sijaan suuttui ja sanoi ettei voi kuvitella olevansa ilman seksiä. Olen tuosta ollut hyvin katkera. Olemme selvittäneet asian ja ja sen jälkeen onkin mennyt hyvin, enkä ole harrastanut ellen ole tahtonut ja kipuakaan ei ole enää ollut. Olen silti katkera siitä ettei hän tajunnut että kärsin ja sanoi minulle noin. Tämä on jokseenkin vanha juttu, ehkä vuoden, mutta vähän väliä tulee mieleeni. Niinä aikoina olin hyvin sekaisin ja annoin itseni kuolla. En muista miten olen vielä tässä, nyt kaikki on hyvin. En vain millään pysty unohtamaan... Vaikeutemme tulevat mieleeni välillä ja niistä on pakko sanoa ääneen. Siitä tulee yleensä riitaa. Kuulemma liian vanhoja juttuja. Mutta niitä ei selvitetty, olin liian kiltti enkä sanonut mitään, annoin anteeksi ja unohdin toistaiseksi, jotta voisin ottaa asian esille kun minulla olisi siihen tarpeeksi rohkeutta. Mutta nyt se on liian myöhäistä?
En halua erota. Elämässäni on tapahtunut paljon pahaa ja hän oli ensimmäinen joka näytti minulle valoa, sitten jouduin tuohon kierteeseen. En osannut suhtautua siihen, nykyään osaisin sanoa suorat sanat, ärsyttää kun olin niin puolustuskyvytön. Nykyään kaikki siis on hyvin ja silleen, mutta en vain millään pysty unohtamaan menneisyyttä, en sitten millään!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei asioita voi unohtaa. Mitä kovempaa yrittää, sitä isompia asioita niistä tulee. Asioiden kanssa voi vaan oppia elämään. Tämän opin kantapaan kautta.
Hyväksy se tosiasia, että te molemmat olette kasvaneet noista ajoista. Sinä et ole sama ihminen nyt kuin silloin, eikä myöskään miehesi.
Mutta toki asioista kannattaa puhua, varsinkin jos sen pystyy tekemään rakentavasti, eikä hajottavasti.