Miltä raskaus tuntuu?

Se tuntuu kuin olisi iso kakkahätä.

En nyt kirjaimellisesti osaa sanoa että miltä tuntuu mutta muutaman kerran olen vierestä seurannut ja mistä lie johtunut, varmaan myötätunnosta 🤔 että oma painokin nousi joka kerta muutaman kilon tapahtuman yhteydessä.
Noh joka tapauksessa muutuin raskaammaksi kerta toisensa jälkeen, näin täällä 😁.

Näen myös selkeitä yhtymäkohtia nykyiseen painoni alenevaan lukemaan siinä että henkilöiden määrä taloudessa on yhteydessä selkeästi siihenkin, pari lähtijää vielä maailmalle niin olen jälleen ihannepainossani vähemmän raskaana. Kiertokulkua 😛

Miltä raskaus tuntuu?
- Raskauden alussa jännittävältä, loppussa rankalta ja hankalalta.

Milloin viimeksi olet ollut raskaana?
- Juuri ennen kaksosten syntymää.

Miltä tuntui ja oletko vielä joskus tulevaisuudessa ajatellut olla uudestaan raskaana?
- Minun lapset on tehty. Kaksosten jälkeen, ei ole kertaakaan tullut uutta vauvakuumetta. Tämä paketti on tehty.

Ja miksi?
- Kaikella on aikansa. Nykyään keskityn muihin asioihin. Elämä vie eteenpäin.

Kiitos minigallupista! 😊

Eikö se tunnu epämiellyttävältä, kun se lapsi siellä vatsassa potkii???

isyys ja äiteys on luuseriutyta, mutya yritä parantaa rytöjä, kuin miå iin. vaativampaa lajia.

Laita anustulppa pyllyyn ja juot pari desii risiini öljyä. Mutta älä nyt ekasta tunnosta tulppaa pois ota. Vaan kuvittelet siihen jonkun lääkäri pojun joka hipelöi ja nyppii sinua ja sanoo: älä vielä ponnista🤓

nauruuttaa enempää niin joku saurullisten tyttöjen huvittaminen on kui joku niin urheilulaji.

Raskaus tuntuu raskaalta. Uudelleen raskaaksi harva haluaa muun syyn takia kuin ensimmäisenkään kohdalla, ts ainoa tapa saada lapsi on tulla raskaaksi.

Vuosien -14 ja-15 vaihteessa. Yllättävää kyllä se ei tuntunut oikeastaan yhtään miltään, siis ei oikeastaan millään tavalla normaalia erikoisemmalta. Henkisesti siihen tietenkin liittyi paljon, mutta fyysisesti oloni ei ollut oikeastaan mitenkään erilainen. Ainoa vaan, että siihen aikaan kuului normaalia enemmän sitä terveydenhuollossa (neuvolassa) ravaamista ja olotilaani seurattiin (normaalistihan se ei yhteiskunnan tasolla kiinnosta oikeastaan ketään). Voin silloin erinomaisen hyvin. Jollain tasolla varmasti jopa paremmin kuin muulloin, sillä rauta-arvoni pysyivät normaalia parempina ja nukuin paljon paremmin kuin muulloin. Edes loppuraskaus ei ollut minusta mitenkään rankkaa. Moni kuulemma ajattelee silloin loppuvaiheessa, että loppuisipa jo, kun on niin ikävä olla. Minulla ei sellaista tunnetta tullut. Johtuu ehkä siitä, että on ihan loppuraskaudestakin hyvin maltillisen kokoinen vatsoineni ja käytin mm. samoja joustavavyötäröisiä housuja kuin ei raskaana ollessani.

Ei, en ole aikeissa tehdä toista lasta. Yksi riittää.

joku niin tyttöjen hauskuuttaminen, kun niin nooh professional jossin tuollaisissa.

Lapseni on teini-ikäinen, joten raskaudesta on jo aikaa. Lapsiluku jää tähän sillä varauksella, että jos sattuisin tulemaan raskaaksi kaikista varotoimenpiteistä huolimatta, niin aborttia en tekisi vaan pitäisin lapsen.

Raskaana oleminen oli minulle hyvää aikaa siitäkin huilimatta, että keho oli jatkuvassa muutostilassa. Ensimmäisenä muuttui haju- ja makuaisti. Kehoni alkoi janoamaan kaikkea terveellistä, aivan kuin se olisi ohjannut minua automaattisesti syömään oikein. Oli mielettömän upeaa, kun alkoi huomaamaan vatsan kasvun ja vielä upeampaa, kun tunsi lapsen ensimmäiset liikkeet. Oli ihana tunne laittaa käsi vatsan päälle, tuntea oma pieni lapsi siellä, puhua hänelle, laulaa hänelle.. Tunsin voimakasta suijelunhalua lastani kohtaan heti alusta lähtien ja minulle oli itsestäänselvää, että tekisin kaikkeni, jotta lapsellani olisi hyvä kasvaa ja kehittyä sisälläni.

Olin raskaana koko ajan nälkäinen. Se oli erilaista nälkää kuin normaalisti. Oli kuin koko vatsa olisi kouristellut nälästä, vaikka olisin hetken ennen syönyt. Jotenkin kummasti en kuitenkaan saanut kuin 12kg painoa, joista 10kg olis pois pari päivää synnytyksestä. Vatsan kasvaessa lapsi alkoi painamaan virtsarakkoa, jolloin kaikenlainen hyppiminen tuntui epämiellyttävältä. Alaselkä oireili hieman, limakalvot kuivuivat, loppuvaiheessa nilkoissa oli hieman turvotusta ja mielialani oli ajoittain todella herkillä, mutta siinäpä ne raskausoireeni olivat. Pääsääntöisesti voin hyvin koko raskauden ajan, joten koen olleeni hyvin onnekas sen suhteen, miten helpolla raskauteni sujui. Minulle raskaus oli siis kaikin puolin positiivinen kokemus.

Aletheias

joku juttukin että miten siis laitoit jotain huulirasvaa silmiin.

niin no hullua porukkaa laittaa huuliraavaa silmiin..

Voisko joku suositella raskautta minulle? Onko se sellainen kokemis, joka kannattaa viedä kunnialla lävitse?

En ole ollut koskaan raskaana.

Ajatus raskaudesta tuntuu siltä kuin olisin kidutettavana jossain tieteisleffassa.

Ajatus toisesta, tuntemattomasta olennosta kasvamassa sisälläni oksettaa niin paljon, etten voi oikein edes ajatella sitä.

🦄

Heipä hei, en halua tarkkaa vuotta paljastaa, mutta siitä on jo hyvä tovi. Pari kolmekiloista vauvaa sain ja olin kyllä lopussa melkoinen sotanorsu. En aio raskautua enää koskaan. Äitini sai minut verrattain myöhään enkä halua yhdistää teini-ikää ja vaihdevuosia.

Olen voinut raskausaikoina aina tosi hyvin. Kärsin jonkin sortin syömishäiriöstä nuorempana ja nälkiinnytin itseä, raskaana oli aina tärkeä syy huolehtia syömisestä. Voisi sanoa, että kukoistin eräällä tapaa.

-Thinksy

noniin niin joku WR1 rallijuttu autoja ruhoueuu.

Paria päivää vajaa 9kk sitten synnytin joka oli elämäni upein kokemus! Aika tripauttava!
Raskaus alkuun oli makoilua kun oli migreeniä ja matalat verenpaineet. Keskikohta oli parhautta, nauroin usein. Koko raskauden söin hyvin eikä ollut huonoa oloa.. mieli oli ihanan tasainen ja oli sellainen mamma olo, rakkaudellinen. Loppuraskaus oli tukalampi, koko raskauden nukuin huonosti ja ravasin pissalla 😅 mut totuin siihenkin. Haluaisin ainakin yhden lapsen lisää kunhan ensin selviää vauvavuodesta. Mielenkiinnolla raskautuisin uudestaan, oli se sen verran hieno kokemus. Ja oma lapsi on ihaninta maan päällä. Välillä super raskasta ja a-ö eri tunteita pitää käydä läpi. Mutta rakkaus omaan lapseen peittoaa kaiken ja saa jaksamaan.

Juu ei kiitos ikinä... Ihan tyytyväinen olen lapsettomuuteeni.