Mietin kovasti aloittaisinko uuden ketjun, palautusta, kielteistäkin on paljon tullut, mutta pohdintani seurauksena päätin, että minulla ja meillä tämän 80+ ikäisillä on edes yhdessä ketjussa oikeus muistella ja elää arkea omien totuin tavoin.
Ylläpidolta en kirjoituskieltoa ole saanut, siispä jatkan ja toivon , että kaikki ikäiseni saisivat kirjoitella, miksei nuoremmatkin tälle yhdelle ketjulle, missä voisimme muistella meille hyvien aikojen elämää, sillä joskus elämä on ollut sitäkin, ei ehkä tänä päivänä kaikille.
Aloittajana en huomiota kaipaa, olen vaan yksi monista ja itsepäisempi ehkä kuin toiset, sillä ajattelen palstan olevan juuri meidän ikäisille ja jos emme ajan hengen mukaan toimisikaan, ei siitä numeroa kannata tehdä.
Aloitus ei anna tiukkaa aihetta, kaikki viestit on tervetulleita, laidasta laitaan, ainut minun toivomus on, että ei häiriötä aiheuttavat "heitot" tässä ketjussa lentelisi.
Kaikki osaamme ilkeyksiä kirjoittaa, jos ei se niin sanottu elämässä opittu sitä estä.
Muistoja on runsaasti, istahtaen albumin ääreen ne herää ja saa useimmiten hymyn huulille ja niistä syntyy halu keskustella, koska niistä koostuu yhteinen ilo joka monelle kirvoittaa halun kertomiseen.
Tämän päivän elämä huolineen ja iloineen on myös asia mitä jakaen joskus asiat loksahtaa paikalleen, ajatus selkeytyy, kun huomaa asiat toisilla samoilla tavoin koskettaa.
Ihan oman päivän kerronta voi saada hyvän keskustelun aikaan, tähän uskon ja toivon, että ilman häiriötä saisimme kirjoitella, niin haluavat.
Ketjuja on paljon, tilaa jokaisen aloittaa niin halutessaan oman mieleisensä ja jättää tämä ketju meille, joilla vielä on halu puhua menneistäkin, sillä muistot kantaa.
Toivoisin kirjoitustilaa kaikille halukkaille kirjoittaa rauhaisasti, niin halutessaan.
Arkea, iloja, suruja ja muistoja.
25
349
Vastaukset
- Anonyymi00001
Erittäin vahva ilmentymä Itserakkaudesta.
Oma minä on oltava esillä, ja mieluummin ekalla rivillä,
Sisällöllä ei näytä sinulle olevan mitään merkitystä.
En kommentoi enempää!
Huipulla tuppaa tuulemaan!
Vanhalle ei käy mikään uusi, ei opi, kun on joku pakkomielle, että oma juttu se pitää olla josta keskustellaan.
Oletko viime aikoina onnistutnut?
Hävettää ihan!- Anonyymi00003
Voi hyvä tavaton, Ano 12.36. Mitähän sinä tuolla viestissäsi tahdoit aikaansaada ?
Tylytyksestä saat varmasti korkeimman arvosanan vaikka kilpailijoitakin tuntuu riittävän...
demeter1 - Anonyymi00007UUSI
Totta turiset, Saat papukaijamerkin rehellisestä kommentistasi.
- Anonyymi00008UUSI
Anonyymi00007 kirjoitti:
Totta turiset, Saat papukaijamerkin rehellisestä kommentistasi.
00007 klo 17:47:46
kirjoitettu viesti oli tarkoitettu 00001 klo 12:36:01 viestin kirjoittajalle, joka
toi esiin sairaaloisen itserakkauden.
Amen. Puolta päivää Korvesta@
Ihmisen perusluonne ( introvertti, extrovertti ) menneisyys, nykyisyys, kokemukset tekevät meistä erilaisia.
Extrovertin voi aliarviointi tehdä varovaiseksi tuoda taitojaan esille ja introvertti voi kannustuksella nousta esille.
Olen ekxrovertti, idearikas, uutta luova ja positiivinen saadessani mahdollisuuksia toteuttaa itseäni.
On oltava eturivissä jos haluaa tulla huomatuksi.
Ei ulkopuolinen joka voisi olla kiinnostunut esim. kädentaidoistasi tai kyvystäsi kirjoittaa esim. pöytälaatikkoon tule kotiisi ihastelemaan luonnoksiasi.
Kirjoitit "vanhalle ei käy mikään, ei opi, että oma juttu sen on oltava josta keskustellaan."
Kyllä se on oma juttu mistä kukin kirjoittaa.
Paloma on kirjoittanut jo useita julkaistuja kirjoja, lisää on tulossa. Ei niistä kukaan tietäisi jos hän ei niistä kertoisi. Hilla on aktiivi kirjoittaja ei hänestä kukaan tietäisi, jos hän ei kirjoittaisi.
Sain eilen tarjouksen kerätä eri kädentaitdoistani näyttelyn.
On uskallettava tulla rohkeasti esillä, luotettava itseensä, sitten kun ei enää jaksa on liian myöhäistä katua käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksia.- Anonyymi00012UUSI
korpikirjailija kirjoitti:
Puolta päivää Korvesta@
Ihmisen perusluonne ( introvertti, extrovertti ) menneisyys, nykyisyys, kokemukset tekevät meistä erilaisia.
Extrovertin voi aliarviointi tehdä varovaiseksi tuoda taitojaan esille ja introvertti voi kannustuksella nousta esille.
Olen ekxrovertti, idearikas, uutta luova ja positiivinen saadessani mahdollisuuksia toteuttaa itseäni.
On oltava eturivissä jos haluaa tulla huomatuksi.
Ei ulkopuolinen joka voisi olla kiinnostunut esim. kädentaidoistasi tai kyvystäsi kirjoittaa esim. pöytälaatikkoon tule kotiisi ihastelemaan luonnoksiasi.
Kirjoitit "vanhalle ei käy mikään, ei opi, että oma juttu sen on oltava josta keskustellaan."
Kyllä se on oma juttu mistä kukin kirjoittaa.
Paloma on kirjoittanut jo useita julkaistuja kirjoja, lisää on tulossa. Ei niistä kukaan tietäisi jos hän ei niistä kertoisi. Hilla on aktiivi kirjoittaja ei hänestä kukaan tietäisi, jos hän ei kirjoittaisi.
Sain eilen tarjouksen kerätä eri kädentaitdoistani näyttelyn.
On uskallettava tulla rohkeasti esillä, luotettava itseensä, sitten kun ei enää jaksa on liian myöhäistä katua käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksia.Extrovertti puhuu ja kehuu itseään, introvertti TEKEE., toteuttaa suunnitelmiaan ja saa aikaan. Introvertti on omissa piireissään avoin ja läheinen, ei huutele toreilla ja netissä .
- Anonyymi00014UUSI
korpikirjailija kirjoitti:
Puolta päivää Korvesta@
Ihmisen perusluonne ( introvertti, extrovertti ) menneisyys, nykyisyys, kokemukset tekevät meistä erilaisia.
Extrovertin voi aliarviointi tehdä varovaiseksi tuoda taitojaan esille ja introvertti voi kannustuksella nousta esille.
Olen ekxrovertti, idearikas, uutta luova ja positiivinen saadessani mahdollisuuksia toteuttaa itseäni.
On oltava eturivissä jos haluaa tulla huomatuksi.
Ei ulkopuolinen joka voisi olla kiinnostunut esim. kädentaidoistasi tai kyvystäsi kirjoittaa esim. pöytälaatikkoon tule kotiisi ihastelemaan luonnoksiasi.
Kirjoitit "vanhalle ei käy mikään, ei opi, että oma juttu sen on oltava josta keskustellaan."
Kyllä se on oma juttu mistä kukin kirjoittaa.
Paloma on kirjoittanut jo useita julkaistuja kirjoja, lisää on tulossa. Ei niistä kukaan tietäisi jos hän ei niistä kertoisi. Hilla on aktiivi kirjoittaja ei hänestä kukaan tietäisi, jos hän ei kirjoittaisi.
Sain eilen tarjouksen kerätä eri kädentaitdoistani näyttelyn.
On uskallettava tulla rohkeasti esillä, luotettava itseensä, sitten kun ei enää jaksa on liian myöhäistä katua käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksia.Onkohan tuo suurikin menetys, jos suomi24 80 plus ei joka taulun tuherrusta ja omakustannetta saa tietää?
- Anonyymi00015UUSI
korpikirjailija kirjoitti:
Puolta päivää Korvesta@
Ihmisen perusluonne ( introvertti, extrovertti ) menneisyys, nykyisyys, kokemukset tekevät meistä erilaisia.
Extrovertin voi aliarviointi tehdä varovaiseksi tuoda taitojaan esille ja introvertti voi kannustuksella nousta esille.
Olen ekxrovertti, idearikas, uutta luova ja positiivinen saadessani mahdollisuuksia toteuttaa itseäni.
On oltava eturivissä jos haluaa tulla huomatuksi.
Ei ulkopuolinen joka voisi olla kiinnostunut esim. kädentaidoistasi tai kyvystäsi kirjoittaa esim. pöytälaatikkoon tule kotiisi ihastelemaan luonnoksiasi.
Kirjoitit "vanhalle ei käy mikään, ei opi, että oma juttu sen on oltava josta keskustellaan."
Kyllä se on oma juttu mistä kukin kirjoittaa.
Paloma on kirjoittanut jo useita julkaistuja kirjoja, lisää on tulossa. Ei niistä kukaan tietäisi jos hän ei niistä kertoisi. Hilla on aktiivi kirjoittaja ei hänestä kukaan tietäisi, jos hän ei kirjoittaisi.
Sain eilen tarjouksen kerätä eri kädentaitdoistani näyttelyn.
On uskallettava tulla rohkeasti esillä, luotettava itseensä, sitten kun ei enää jaksa on liian myöhäistä katua käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksia.” On oltava eturivissä tullakseen huomatuksi”. Noin sanoo tyypoi, joka ei omana itsenään tule huomatuksi. erotu muista persoonalliduudellaan , viehättävyydellään , vaan pitää rynniä takarivistä, jonne jo massiivisen kokonsa vuoksi kuuluu, talloa ja jyrätä muita että pääsee eteen rohjottamaan.,
- Anonyymi00002
Vaikka täällä ei saisi ketään kehua, kehun - ja kiitän - Hillaa taas siitä, että hänellä riittää sitkeyttä, luottamusta ja hyvää tahtoa alkaa taas alusta - tämänhetkisestä ilmapiiristä
huolimatta.
Vähän oudolta tuntuu tuo kielteinen kritiikki mitä nyt on saanut lukea tästä meidän yhteisestä "harrastuksesta". Itse kuvittelin, että tuo perusteellinen tuuletus olisi purkanut isompia jännitteitä mutta ei sitten. Me rekatut kirjoittajat olemme nyt sitten vääränlaisia, kuka milläkin tavalla ?
Minusta tuo kritiikki kertoo taas enemmän kirjoittajista kuin kritiikin kohteista. Tuntuu myös, että siinä ei lainkaan oteta lukuun sitä, millaisia rajoituksia itse alusta kirjoittajlle asettaa, lähinnä vuorovaikutuksen osalta. Sanojen osuus kokonaisviestinnässä on muistaakseni vain 40 % ja muutahan meillä ei täällä ole tarjolla. Hyvä- tai paha tahto taitaa lopulta olla aika merkittävä tekijä viestien tulkinnoissa.
Eli kuten on monesti todettu: lukija viimeistelee jokaisen viestin omassa päässään itselleen "sopivaksi"..))
Ymmärtääkseni meillä rekatuilla on sellainen etuoikeus, että pitkään mukana olleina olemme oppineet tuntemaan toisiamme - hyvässä ja pahassa..))
Minusta sekin on arvo: seurata tälläkin tavoin ikätoverien elämää ja parhaimmillaan
kokea vertaisuutta, kohtalonyhteyttäkin..))
Tämä taitaa kuitenkin olla niitä asioita, mitä täällä ei monien mielestä saisi olla. Jos "juttelee" toiselle kirjoittajalle tuttavallisesti, siitä tulee nootti ja/tai tulee sijoitetuksi draamaan, jota seurataan ja jota tulkitaan. Kai sekin on jonkinlaiseksi osallistumiseksi tulkittava ?
Tosi hieno idea oli tuo lapsuusmuistojen ketju. Onhan muistelun merkitys ja vaikutukset jo tieteellisestikin todistettu, vai? Tarinallinen kerronta ei mielestäni myöskään herätä vastaansanomisen- tai kilpailun henkeä kuten monet aikaan sidotut aiheet.
Harmi, että tuo ketju sitten hävisi.
Itse en tullut kirjoitteluun mukaan osittain pelkän väsymisen vuoksi. Pari naljailua olivat tällä kertaa liikaa minulle, piti kysyä, onko pakko sietää ikävää maalitusta - vaikka se ei niin rajua ole omalla kohdallani ollutkaan - ja tätä ilmapiiriä, jossa tavoitteena näyttäisi olevan rekattujen kirjoittajien vaino ja härnääminen.
Jos/kun oma terveys vielä sallii, mikään ei estä etsiytymästä "ulos elämään" - ainakin omassa kunnassani senioreille on tarjontaa runsaasti, kävelymatkan ja/tai lyhyen junamatkan päässä ja samalla paikkakunnalla pitkään asuneena ainakin kevyttä juttuseuraa löytyy helposti. Niin on moni muukin täällä kertonut.
Silti en voi olla pahoittelematta sitä, että se mahdollisuus, mikä meille vanhoille tämänkin alustan ja kirjoittelun kautta on tarjottu, jää käyttämättä tai ihan tahdolla tärvätään pelkällä ajattelemattomuudella.
Silti on tietysti ilo todeta sekin, että Hillan ketjujen suosio ja tiettyjen vakiokirjoittajien panos tutun ketjun ylläpitoon on vielä voimassa. Kiitos siitä heille.
Hyvää viikonloppua!
demeter1 - Anonyymi00004UUSI
Ja huomenna alkaa helmikuu, päivät jo selvästi pitempiä, mut kylmää on kuten usein on ollut näihin aikoihin vuotta.
- Anonyymi00005UUSI
Hyvä Hil-la, että teet uuden yrityksen! - Minä ainakin olin niin innostunut
muistelemaan lapsuuden ja nuoruuden aikoja, kun se ketju hävisi sitten.
Teen uuden yrityksen ja aasinsiltana käytän mainitsemaasi valokuva-albumia.
Minulla on pari albumia niiltä ajoilta kun nuorena olin Venäjän rajan pinnassa
olevassa koulussa opettajan viransijaisena. Jokunen vuosi sitten huomasin,
että joku oli perustanut FB-ryhmän juuri niiltä seuduilta ja kyliltä.
Minäkin laitoin joukon kuvia sivustolle ja kerroin kokemuksistani kylällä ja
laitoin luokkakuvaan nimet, jotka vielä muistan. Muistikuvia oppilaista, kun
he olivat alaluokilla.
Siitäkös syntyi sitten ahkera viestien vaihto! Entiset oppilaat ovat jo eläke-
ikäisiä ja olen saanut myös kuulla, että joitakin oppilaita on jo tuonpuoleisissa.
Koululla oli oppilasasuntola, jossa pitkämatkaiset oppilaat asuivat viikot ja
haettiin kotiin viikonlopuksi. Asuntolan henkilökunta ja me kaksi opettajaa
olimme tavallaan "varavanhempia". Yhteistyö toimi hyvin. Olimme kaikki vielä
nuoria, eikä oma lapsuus ollut muistamattoman ajan takana. - Muistan, kuinka
minäkin olin kelkkamäessä talvi-iltoina, myrskylyhdyt mäntyjen oksilla, kun
laskettelimme koulun nurkalta järven jäälle. Sitten kuivattelin märkiä vaatteita
hellahuoneessani.
Entisten oppilatten omat lapset ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan, minkä-
lainen viikari oma isä esim. on ollut kouluaikoinaan. Olen yrittänyt muistella,
minkälaisia muistikuvia kukin oppilas minussa herättää, kun näen heitä kuvissa.
Kilttejä he olivat. Jokaikinen.- Anonyymi00006UUSI
/MdK edellisen kirjoittaja. (En pysty enää kirjautumaan, kun ei ole suomalaista puhelinnumeroa kirjautumisen vahvistamiseksi.)
Lapsuusmuistoja olen useastikin tänne kirjoitellut, varmaan taas jossain kohtaa pulpahtavat mieleen elävästi. Nuo edellisen ketjun äidinpuoleisen mummolan muistot ovat melko harvassa, koska vain kävimme siellä kyläilemässä, joskus siskoni kanssa jäimme kesäiseksi viikoksi. Isäni puoleisessa mummolassa kävimme ehkä vielä harvemmin. Sieltä minulla on muistona ihana esine : seinällä pidettävä posliininen kahvimylly, Arabian tuulimylly-kuviolla. Joskus tulee ostettua kahvipapuja ja jauhettua sillä, kahvin tuoksusta muistona tulvahtaa mieleen myös pappa, joka lisäsi kahviinsa voita.
Olen nauttinut tästä pakkasviikosta, aurinko on saanut huurteiset puut säihkymään. Käytiin Turussa sairasta sukulaista tervehtimässä, samalla kaupunginmuseossa. Vaihtuvissa näyttelyissä saa tutustua modernimpaankin taiteeseen, pysyvä näyttely tarjoaa näkymiä esimerkiksi Suomen taiteen kultakauden maaseutuidylleihin. Auton voi jättää aina ilmaiseen parkkiin Forun Marinumiin ja siellä myös kierroksen jälkeen syödä, ihailla Aurajoen laivoja ja vanhoja telakkanostureita, purjelaivat Suomen Joutsen ja Sigyn aina yhtä uljaina.
Tulomatkalla pysähdyimme Salon Veturitalliin, jossa on luontokuvaaja Hannu Hautalan näyttely "Poika, joka rakasti lintuja." Koko laaja näyttelytila on täynnä hänen töitään, monet tuttuja muista näyttelyistä , esitelmistä ja kirjoista, mutta tämä on erityisen vaikuttava esiinpanoltaan. Hautala kuvasi etenkin Kuusamon luontoa eri vuodenaikoina, lintuja, muita metsän eläimiä, puita, pienempää kasvillisuutta. Varsinkin kotkia, joutsenia , kurkia ja pöllöjä esittävät kuvat ovat vaikuttavia, mutta myös pienemmät kuten kuukkelit. Valaistus kuvissa on upea, voi kun osaisi jotain samaa vangita omiin kuviinsa, mutta eipä minulla olisi koskaan kärsivällisyyttä yökaudet odottaa oikeita hetkiä kuvaamiselle. Koko hänen elämäntyönsä on vahva kannanotto luonnonsuojelun puolesta.
Olen aloittanut laskiaispullakauden, "ruuneperit" voin jättää väliin. En osaa päättää, mikä täyte on paras, pitää kokeilla monenlaista. Mantelimassa ei petä koskaan, ja kermavaahto toimii aina, mansikkahillokin monasti paikallaan, kinuski samoin.
Mukavia tammikuun viimeisiä päiviä, lämpimin ajatuksin.Se poistunut ketju mietteitä herätti minullakin.
Rintamamiestalo valmistui, olin 4v.
Asuimmen tilapäisesti sellaisessa vanhassa harmaassa pirtissä.
Sinä aikana syntyi veljemme.
Ei meillä siellä rintamamiestalossa ollut sähköä. Se tuli vasta -70luvulla.
Oli kaasuvalo ja kaasuhella.
Alkuun oli vain alkeellinen 2lehmän navetta.
Sehän oli pelkkä metsää, mistä alettiin.
Pikkuhijaa sitten ulkorakennuksia tehtiin.
Minäkin tiilikoneella 8v. tein tiiliä, se kone on siellä ladossa vieläkin.
Kaivosta käsipumpulla navetanvintille pumpattiin vesi lehmille, niillä oli edessään sellainen kuppi missä ne painoi ´´metallikierukkaa´´ saivat näin veden tulemaan.
Sisälle tuli kylmä vesi.
Kuivina kesinä, kun vesi meni vähiin, haettiin maitokärryllä naapurin pellonpään lähteestä vettä, joku300m matka jotakuinkin.
-60luvulla tuli auto (Moskowitz) ja traktori. (Zetor,) Aiemmin isällä oli moottoripyörä IC, kaatui sillä kerran ja solisluu meni poikki. Hän tarvitsi kulkuneuvoa, oli yhteiskunnallisesti aktiivinen.
Muistan puimisen, pitkällä hihnalla traktorista pyöritettiin puimakonetta. Sen koneen nimi oli Rosma.
No tässä muiston pätkää. Elämä oli vaatimatonta, mutta perustarpeet riittivät, eipä sitä ihmeitä osannut kaivatakaan.
No tänään käväisin mökkimaisemaa katsastamassa. Aurinkoinen ihanasti paisteli, pakkasta oli -19 astetta.
Mulla oli se joulukuusi vielä autossa, vein sen nyt metsään takaisin.
Tarvitsin jakoavainta, siksi oikeastaan tänään menin, kun keittiön hana roiskii, pitää saada siitä pois se yksi osa.
Onneksi yksi ovi autosta aukeni suosiolla. Muut sitten, kun lämpeni.
Aamupäivällä tuli eläinohjelmia telkusta.
Väinö istui olohuoneen pöydän reunalle ja hievahtamatta tapitti eläinten touhuja.
Uusi pikkuinen tuli ihan laskettuna aikana. Vasta kuvia olen nähnyt.- Anonyymi00009UUSI
"Uusi pikkuinen tuli ihan laskettuna aikana. Vasta kuvia olen nähnyt."
Isosisko soitti aamulla, oli haljeta ilosta: Viides lapsenlapsenlapsi on
syntynyt! Ja viikon päästä on laskettu aika, kun vauva nr 6 pitäisi
olla maalissa. Molemmat nuoret isät ovat siskoni lapsenlapsia, vel-
jekset ovat nähtävästi yhteistuumin päättäneet että molemmat
tulevat isiksi samoihn aikoihin ja serkukset kasvavat samoissa
maisemissa. Anonyymi00009 kirjoitti:
"Uusi pikkuinen tuli ihan laskettuna aikana. Vasta kuvia olen nähnyt."
Isosisko soitti aamulla, oli haljeta ilosta: Viides lapsenlapsenlapsi on
syntynyt! Ja viikon päästä on laskettu aika, kun vauva nr 6 pitäisi
olla maalissa. Molemmat nuoret isät ovat siskoni lapsenlapsia, vel-
jekset ovat nähtävästi yhteistuumin päättäneet että molemmat
tulevat isiksi samoihn aikoihin ja serkukset kasvavat samoissa
maisemissa.Hienoa, minulle tuo on 6:s lapsenlapsenlapsi.
Tämä on vanhin poikani lapsi, kolme tyttöä ennestään ja nyt poika.
Poikani tyttärellä on poika ja tyttö.
Voin kuvitella riemun, aina itsekin sitä koen, ihan pakahduttavaa.
Kerro onnittelut tuntemattomalta isomummulta.
Yhdyn iloonne.- Anonyymi00010UUSI
Eliaana kirjoitti:
Hienoa, minulle tuo on 6:s lapsenlapsenlapsi.
Tämä on vanhin poikani lapsi, kolme tyttöä ennestään ja nyt poika.
Poikani tyttärellä on poika ja tyttö.
Voin kuvitella riemun, aina itsekin sitä koen, ihan pakahduttavaa.
Kerro onnittelut tuntemattomalta isomummulta.
Yhdyn iloonne.Onnittelut itsellesikin! - On varmsti onnellista ja käsittämätöntäkin,
että nuo pienet lapsenlapset ovat nyt itse tulleet vanhemmiksi ja
kasvattavat sukupuunsa oksia. - Siskollani on ollut niin paljon
puuhaa vauvannuttuja ja töppösiö kutoessaan, että on välillä saanut
käydä fysioterapeutilla hartioitansa hierottamassa! Fysioterapeutti
olikin sanonut hänelle, että paussaa kutomista. Onneksi hänellä oli
vaan yksi pikkutöppönen jäljellä kudottavana.
Kerron terveisesi kun seuraavan kerran ollaan yhteyksissä! Eliaana kirjoitti:
Hienoa, minulle tuo on 6:s lapsenlapsenlapsi.
Tämä on vanhin poikani lapsi, kolme tyttöä ennestään ja nyt poika.
Poikani tyttärellä on poika ja tyttö.
Voin kuvitella riemun, aina itsekin sitä koen, ihan pakahduttavaa.
Kerro onnittelut tuntemattomalta isomummulta.
Yhdyn iloonne.Kahdenkymmenenseitsemän asteen pakkasesta, oikein hyvää helmikuun ensimäistä päivää.
Näin se talvi merkkinsä näyttää ja vanha sanonta helmikuussa heilahtaa, voi tuoda lumituiskutkin mukanaan ja eikös se madekin ole pyynnissä juuri helmikuussa.
Onnitteluja vauvojen maailmaan tulosta kaikille heille joilla onni on tämän iloisen asian kokea.
Tämän onnen minäkin sain kokea, kun tyttäreni pojanpoika sai toisen poikavauvansa,
Varmaan ilo katossa, kun poika perheeseen tuli Eliaana, vaikka kaikki vauvat ovat aarteita, aina sitä poikaa jokainen pari odottaa, suvun nimen jatkuvuus taattu, vaikka kyllä se nimi nykyisin myös tyttöjen avulla voi jatkua.
Ihana ajatus tuokin, että serkuille jo pienestä lähtien hyvät suhteet syntyvät
Muistan lapsena, olin aika yksinäinen iltaisin, kun kotona ei sisaruksia, olivat jo omissa riennoissaan, ikäeromme oli kymmenen vuotta.
Olin ihan kade ystävilleni, kun heillä sisaruksia monta ja saivat tehdä monia kivoja asioita iltaisinkin kotonaan.
Serkuksia on nyt paljon perheessäni ja yhteydet ovat hyvät.
Pienestä sitä on lähtenyt monikin, sitkeä yrittäminen on tuonut onnea ja elämäkin helpottunut useimmilla sen ajan eläneillä, sillä sodan jälkeinen elämä oli kaikilla tiukkaa, kaupan hyllyt ei tavaraa notkuneet niin kuin on tilanne nyt.
Korttiannokset ruokaankin saatiin, jos rahaa oli, musta pörssi toimi ja jotkut silläkin toimin rikastuivat.
Kovasti olet ollut työn touhussa Eliaana jo pienestä pitäen, ihmekös,
että melkein kaikkeen pystyt, ei sormi suuhun mene, niin sanotuissa miestenkään touhuissa.
Miten veljesi on selvinnyt?
Demeter, olen sitä mieltä, että meillä on oikeus kirjoitella haluamalla tavalla, olemmehan oikealla palstalla ja tänne ei muuta vaatimusta ole kuin sopuisa kirjoitus ja sen olemme kaikki "me vanhat" kirjoittaneet toteuttaneet.
Häpeä jonka ano 0001 kertoi kokeneensa ei meistä lähtöisin ole, ei mikään muukaan hänen kertomansa.
Itse en häpeä sitä, että en jaksa enää kaikkea uutta opetella, omaksi tarpeekseni olen opin saanut se minulle riittää, jos joku häpeänä oloni kokee, se on hänen ja seurassaan kulkeville oma murheensa.
Ikävä, että kaikki anot joutuvat muutaman anon kirjoitusten joukkoon, mutta aina ne viestit oikean ajatuksen löytää.
Sinulla Mdk on ollut ja on edelleen rikas elämä ja noita muistoja löytyy, muistan sen jo Kahvipirtti ajoilta, hymyyn suun useinkin kertomasi saa.
Ramoonalla on aina joku ihana kuvaus paikoista kulttuurimaisemissa/ tapahtumissa sinulla ihanaa, kun kumppani vieressä kulkee, matkatkin siten mielekkäämmäksi tulee
Niin kohtahan on Laskiainenkin ja Ystävänpäiväkin samaan syssyyn, siitä se kevääksi muuttuu ja alkaa elämä luonnossakin rikastumaan.
Hiljaista on liikenne tänään, pakkanen ei innosta ulos lähtemistä, mutta toisaalta pakkaseenkin tottuu ja eihän suomalainen pakkasta pelkää.
Hyvää ja iloista helmikuun ensimäistä päivää.
- Anonyymi00011UUSI
Iloa kirjoitan. Olin kuuntelemassa yhden ihmisen elämäntarinan, paikkakunnan positiivisen kuuluisuuden, lähinnä työputken. Valtava määrä erilaista tekemistä ja muutama lapsi. Kyselyiden aikana joku kysyi, onko sinulla koskaa ollut aikaa olla tekemättä mitään. Ei ollut ollut. Voi sitä elämänhalua, suorastaan e-nälkää, mitä jotkut kokevat. Tilaisuus oli vaikuttava, kuin itse olisin hänen elämäänsä elännyt.
Aitassa saatiin nukkua kesäisin, etenkin helteillä. Orsissa riipuuivat vastapestyt, mäntysaippuantuoksuiset räsymatot. lavitsalle äiti oli levittänyt superlonpatjoja, laittanut lakanat ja täkit, sisältä tuodut tyynyt ja kesäyön valoisuus ei häirinnyt nukkumista; aitassa ei ollut ikkunoita. Aamulla herättiin linnunlauluun ja seinähirsien raoista pilkotttavaan auringonpaisteeseen.
Aamu-uinnille kipaistiin rantatietä ja sitten vasta keittiöön aamukahville. Muistaakseni me lapsetkin saimme juoda tilkan kahvia aamulla, maidon kanssa.
Vanhoja muistoja lapsuudesta pulpahtaa esiin unissa, hyytävän kylmänä helmikuun ensimmäisenä aamuna, alavirralla.- Anonyymi00013UUSI
Aitassa mekin nukuimme kesällä ja ihan syksyyn asti, kun yöpakkaset
tulivat, niin muutettiin sisätiloihin nukkumaan.
Ei ollut meidänkään aitassa ikkunoita, sen takia siellä nukuttikin hyvin
kesähelteitten aikana ja vasinkin vesisateella, kun kuuli sateen ropinan
pärekattoa vasten. Aitta oli muun ulkorakennuksen jatkeena, joten
siinä oli vinttikerros, jonne meille tötöille oli tehty pedit, alhaalla oli
käsintehty erikoisleveä vuode ja siellä nukkuivat äiti ja isä ja pikkuveli.
Minua alkoi pelottaa se vintillä nukkuminen, kun mummu oli kuollut ja
hänen haudaltaan oli tuotu seppelnauhat vintin orsille heilumaan.
Minä kammoksuin niitä ja varsinkin, kun kävi tuuli vintillä, niin tuntui
kun mummon henki olisi liikkunut siellä vintillä. Halusin nukkua seinän
vieressä tiiviisti isonsiskon kylkeä vasten .
Joskus aikuisiällä kerroin tuosta kauhustani lapsena ja äiti kauhisteli
itsekin, ettei tuollaista asiaa ollut tullut ajatelleeksi, hän oli vaan tehnyt
"työtä käskettyä" miniän osassaan ja ottanut seppelnauhat talteen sille,
joka niitä halusi suvussa säilyttää.
Avasin aamulla valokuvista teettämäni kalenterin Helmikuun sivun.
A3 Kuvassa hymyilin sateenvarjo suojanani lumisateessa. Ulkona ei tosin satanut lunta vaan pakkanen paukkui -25 C paremmalla puolen.
Olen nyt kolme yötä opetellut käyttämään uniapnea happilaitetta. Parin tuntia nukkumaan mennessä ja aamuvarhaisella saman verran. Viime yönä jo 5-tuntia yhteensä. Tottumista se tietty vaatii.
Hyviä tuloksia jo nyt on huomattavissa, olen pirteämpi.
Sunnuntaipäivä, pakkanen pitänee sisähommissa, teen salamipizzaa ja lämmitämme saunan, eilen saunomisen jäi, siirsimme sen tälle päivälle.Tuollainnen omista valokuvista koottu kalenteri pitäisi minunkin saada aikaan. Tiedän että monet niitä tekevät, jo ainakin parikymmentä vuotta palstatuttavani "tinat", joka kirjoitteli näilläkin foorumeilla minua ystävällisesti neuvoi, mutta ei ole tullut tehtyä. Tai sitten vain kirja jossa on vähän tekstejä ja paljon valokuvia, vaikka vaan eri vuodenajoista, metsästä, pihalta, puutarhasta, veden ääreltä.
Eikös me kaikki kirjoiteta asioista jotka tuovat iloa arkipäiväämme? Joillekin se on lapsenlapset, pullantuoksu ja sitruunakakku, joillekin ulkoilu, vesijuoksu tai veneily, Joku testaa ruokaohjeita ja laittelee siemeniä itämään tähän aikaan vuodesta? Tai kohta? Joku malaa tauluja ja muovailee savesta möykkyjä. Joku kirjoittaa ja julkaisee kirjoja. Eikö omista harrastuksistaan saisi sitten kertoa muille?
Minä olen intro/ektrovertti. Viihdyn yksin, lukemisen parissa, tai toisen ihmisen seurassa, ryhmissä, kirjaesittelyissä viihdyn kuin kala vedessä, kun saan kertoa aiheista jotka ovat lähellä sydäntäni. Me olemme ja saamme olla erilaisia, puhua eri asioista, olla ylpeitä pienistä saavutuksistamme pienessä elämässämme, ei välttämättä piiloutua kenenkään selän taa, vaatimattomuus ei ole välttämättä mikään hyve, terve itsetunto jon kaikein paras om inaisuus, eikä sitä pidä sekoittaa ylpeilyyn, leventelyyn tai itsensä korostamiseen.
Sunnuntai, keskipäivä, aamun rutiinit suoritettu. Tulimme juuri pieneltä lenkiltä, happea ottamasta. Italiaa opiskelen joka päivä, puolisen tuntia maksimi, olen nyt tehnyt sitä 290 päivää yhteen menoon. Kohta puuron keittoon.
Hyvää helmikuista sunnuntaita kaikille!- Anonyymi00016UUSI
Paloma.se01 kirjoitti:
Tuollainnen omista valokuvista koottu kalenteri pitäisi minunkin saada aikaan. Tiedän että monet niitä tekevät, jo ainakin parikymmentä vuotta palstatuttavani "tinat", joka kirjoitteli näilläkin foorumeilla minua ystävällisesti neuvoi, mutta ei ole tullut tehtyä. Tai sitten vain kirja jossa on vähän tekstejä ja paljon valokuvia, vaikka vaan eri vuodenajoista, metsästä, pihalta, puutarhasta, veden ääreltä.
Eikös me kaikki kirjoiteta asioista jotka tuovat iloa arkipäiväämme? Joillekin se on lapsenlapset, pullantuoksu ja sitruunakakku, joillekin ulkoilu, vesijuoksu tai veneily, Joku testaa ruokaohjeita ja laittelee siemeniä itämään tähän aikaan vuodesta? Tai kohta? Joku malaa tauluja ja muovailee savesta möykkyjä. Joku kirjoittaa ja julkaisee kirjoja. Eikö omista harrastuksistaan saisi sitten kertoa muille?
Minä olen intro/ektrovertti. Viihdyn yksin, lukemisen parissa, tai toisen ihmisen seurassa, ryhmissä, kirjaesittelyissä viihdyn kuin kala vedessä, kun saan kertoa aiheista jotka ovat lähellä sydäntäni. Me olemme ja saamme olla erilaisia, puhua eri asioista, olla ylpeitä pienistä saavutuksistamme pienessä elämässämme, ei välttämättä piiloutua kenenkään selän taa, vaatimattomuus ei ole välttämättä mikään hyve, terve itsetunto jon kaikein paras om inaisuus, eikä sitä pidä sekoittaa ylpeilyyn, leventelyyn tai itsensä korostamiseen.
Sunnuntai, keskipäivä, aamun rutiinit suoritettu. Tulimme juuri pieneltä lenkiltä, happea ottamasta. Italiaa opiskelen joka päivä, puolisen tuntia maksimi, olen nyt tehnyt sitä 290 päivää yhteen menoon. Kohta puuron keittoon.
Hyvää helmikuista sunnuntaita kaikille!Eiköhän me kaikki muut tiedetä mitä terve itsetunto tarkoittaa. Erotetaan kyllä leuhkinta normaalista keskustelusta. Elämä on monipuolinen kokonaisuus, ei tarvitse pitkän rikkaan elämän eläneille noita sitruunakakkuja alentuvasti tuputtaa.
Anonyymi00016 kirjoitti:
Eiköhän me kaikki muut tiedetä mitä terve itsetunto tarkoittaa. Erotetaan kyllä leuhkinta normaalista keskustelusta. Elämä on monipuolinen kokonaisuus, ei tarvitse pitkän rikkaan elämän eläneille noita sitruunakakkuja alentuvasti tuputtaa.
Elämä on niin alentavaa, negatiivistä. Elämämme Paloma ei ole "normaalia elämää". Lainaan tuota normaalisanaa anolta, kaikki mitä teemme ei ole normaalia. Normaalia on vain hänen näkemys normaalista elämästä.
Olkaamme epänormaaleja, ei sekään hassumpaa ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vedonlyöntiä .
Olen valmis lyömään ison vedon , että homma kaatuu . Jos kerta Sivonen ei lähde mukaan , niin ei tuoho usko kukaan muuka403589- 113548
- 1523369
Mikä on pahinta, mitä kaivatullesi
pelkäät tapahtuvan? Jos kuolemaa, vakavia sairauksia yms. ei lasketa?1032645Turvaan tulleet lähettävät omia lapsiaan vaaraan - hullua
MOT-ohjelman jakso ”Loma vaihtui kahleisiin” kertoi, kuinka Suomessa ja muualla Euroopassa asuvat somaliperheet lähettäv762641Hei Antti. Minähän varoitin jo 2 v sitten, ettei sinusta tule pääministeriä, vaikka kuinka
voittaisit vaalit. Vasurit ovat aina puukottaneet toisiaan selkään, eivät koskaan edestäpäin. Marinistit varsinkin IL t61638- 441445
Päivi Räsänen sai kutsun kongressiin todistajaksi.
Pystyykö Päivi pysymään totuudessa ja kertomaan kongressille, että raamattu ei ole lakikirja jota pitäisi noudattaa poli4011172Minkä kouluarvosanan (4-10) annat Thank God, sä tulit! sarjalle?
Katsoitko Thank God, sä tulit!? Uusi viihdeohjelma ei ollut kaikkien makuun, mutta jotkut tykkäsivät. Minkä kouluarvos551115Kaikkea hyvää kaikki
Kaikkea hyvää kaikki ja positiivisia ja hyviä asioita. Kylmää on kovia pakkasia. Pikku hiljaa kevättä kohti taas. Voimaa6920