Säveltaiteen tuotteita ei arvoteta objektiivisin kriteerein

Luulin nuorena, jolloin monet kaanonin katveeseen jääneet säveltäjät olivat minulle tuntemattomia, että edes pyhässä taiteessa ja taiteen tekemisessä vallitsevat jotkut objektiivisemmat arvokäsitykset kuin kaupalliset ja myyvyyteen tähtäävät intressit populariteettia myötäillen, mutta voi kuinka väärässä olinkaan, sillä vasta aikuisena olen huomannut kuinka raadollista musiikkibisnes voi olla monille historian romukoppaan heitetyille hyville säveltäjille, joiden unohdusta ei ole ratkaissut läheskään aina näiden säveltäjien huono laatu, vaan subjektiiviseen ja sokeaan auktoriteetti uskoon sekä historiallisista syistä johtuviin opittuihin ajattelumalleihin perustuvat arvostukset säveltäjien merkityksestä vailla objektiivisuuden häivääkään ja monet korkeatasoista säveltaidetta luoneet nerot, jotka voittavat monella mittarilla, niin puhtaan melodisen ja harmonisen kauneuden kuin varsinkin tiedoitsemisen puhtaan subjektin objektiiviseksi tulleen älyn puhtaan mielteen alueelle heijastuvien sydämen liikkeidenkin perusteella "irvileuka" ( Alan Rich ) Stravinskyn varsin mekaanisen, pinnallisen ja ulkonaisen sekä vanhoja tyylikausia rekonstruoivan ja plagioivan uusklassismin, mutta kun vanha oppitunnilla opittu ja musiikinhistorioitsijoiden kuuluttama erehdys, jota historia ei ole oikaissut sanoo, että Stravinsky on suuri säveltäjä sen vuoksi, että hänen Sacrensa mullisti barbaarisilla rytmeillään käsityksemme taidemusiikkista ja oli siksi kohutun uuden modernismin pioneereja aiheuttaen ensiesityksessä skandaalin teatterissa ja on jäänyt siksi historian lehdille vallankumouksellisen radikaalina nerona, mutta jonka muu tuotanto on paljossa määrin aikamoista puppua, eikä Sacressakaan ole kaivattua emotionaalista hehkua, mutta on jännittävää huomata, että kun säveltäjän nimi saavuttaa mainetta, niin on hankala erottaa enää hänen kohdallaan objektiivista totuutta, mutta eihän Stravinskyn menestys säveltäjänä ole aiheuttanut tietenkään monien häntä emotionaalisesti ja musiikkina vaikuttavampien säveltäjien säveltaiteen unohdusta, vaan se kertoo vain arvostuksistamme juoksiessamme kuuluisuutta saaneiden nimien perässä, vaikkei heidän tunnettuutensa takaisi heidän musiikkinsa korkeita kvaliteetteja, ja kuuntelemme etupäässä mitä tahansa Stravinskyn säveltämää musiikkia vain siksi, että hänen nimensä on Stravinsky ja sillä on mielissämme mahtava kaiku joka luo säveltäjälle ja hänen luomalle musiikille sen sädekehän, jota sillä ilman tuon nimen omaamaa korskeaa sävyä ei olisi, vaan se voisi olla kenen tahansa keskinkertaisen säveltäjän luomaa, ja siksi säveltäjän saama suuri arvostus on täysin perusteeton, sillä ei nimi säveltäjää tee, kuten ei miestäkään ja monet tuntemattomat säveltäjät, joiden nimi, jota emme ole milloinkaan edes kuulleetkaan, ei sano meillä mitään saati, että voisimme sen perusteella päätellä säveltäjän luoman musiikin arvoa ja puhdasta musiikillista merkitystä, voi olla paljon vaikuttavampaa kuin Stravinskyn, mutta aliarviomme heitä jo lähtökohtaisesti nimen tuntemattomuuden vuoksi, ja siksi, etteivät historiankirjat mainitse toistuvasti heidän nimeään, sillä heillä on olematon kansainvälinen maine uusien musiikillisten tyylisuuntausten ja-pyrkimysten alkuunpanijana, ja johon nimenomaiseen seikkaan Stravinskyn maine perustuu lähes vain yhden "hitin" luojana, mutta ei tärkeimpien musiikillisten kriteerien perusteella ansaitse näin suurta huomiota, siten kuin hänen musiikkinsa levytys-ja esitysvimma antaisi kuvitella soinnillisesti karuna, emotionaalisesti köyhänä, ja mekaanista posetiivia muistuttavana koneena, joka suolsi jokseenkin tavanomaista rutiinilla sävellettyä ja triviaalia kertakäyttömusiikkia, joka ei tunneperäisen hehkun puutteessa lämmitä sydäntä taikka sielua.