Köyhän kurjuus, herran huvitus

Tämä on se karu totuus mistä ei puhuta ääneen mutta joka näkyy kaikessa tekemisessä. Kokoomuslaiselle eliitille työtön ei ole ihminen vaan pelkkä kohde jota voi käyttää oman erinomaisuuden pönkittämiseen. Se on sellaista hiljaista nautintoa mitä ne tuntee kun ne pääsee katsomaan ylhäältä alas jotakuta jolla ei ole mitään.

Koko se niiden puhe kannustimista on pelkkää teatteria. Todellisuudessa ne nauttii siitä kun ne näkee että joku joutuu nöyrtymään ja anelemaan perustoimeentuloa. Se antaa niille sellaisen fiiliksen että ne on voittajia ja työttömät on luusereita joita sietääkin rääkätä. Mitä enemmän ne saa keksittyä uusia sääntöjä ja ehtoja joilla köyhän elämästä tehdään helvettiä sitä paremmin ne nukkuu yönsä. Se on niille kuin joku peli missä pisteitä saa siitä kuinka monta ihmistä saa ajettua epätoivon partaalle.

Se paremmuudentunne on niille kuin huumetta. Kun ne näkee uutisissa kuvia leipäjonoista ne ei tunne sääliä vaan sellaista kylmää tyydytystä. Se on todiste siitä että ne on hierarkiassa huipulla. Köyhien kurjistaminen on niille tapa pitää huoli siitä ettei kukaan unohda kuka täällä määrää. Ne haluaa nähdä sen kivun ja epävarmuuden toisen silmissä koska se tekee niiden omasta helposta elämästä vielä makeampaa. Se on puhdasta sadismia pukuun pukeutuneena ja se on se moottori mikä tätä kyykyttämistä ajaa eteenpäin.