Mitä on 50nen villitys

Miehillä oli ainakin joskus sellainen, että jätettiin muija ja mukulat ja haettiin itärajan takaa joku nuori lutka, jonka päämäärä oli vain päästä Suomeen, viedä äijän rahat ja jättää lopulta se ukontyperys.

Olen 37-vuotias ja minulla on keski-iän kriisi. Minulla on synnynnäisiä terveyshuolia, jotka ovat nyt huonontuneet ja jotka altistavat pitkään oireillessaan mm. sydän- ja verisuonisairauksille sekä altistaa monille muille terveysongelmille. Onneksi kyse on vaivoista jotka saa hoitotasapainoon elämäntapamuutoksilla sekä asianmukaisella lääkityksellä ja hoidolla.

Olen siis itse laiminlyönyt terveyttäni ja nyt kun ikää tulee, niin alkaa kroppa krapaamaan.

Lääkäri yritti minulle jo 5 vuotta sitten suositella hoitoa, mutta kieltäydyin siitä. Nyt on terveys mennyt alas päin ja on pakko ottautua asiaan. Siispä olen joutunut lopettamaan tupakoinnin ja korjaamaan ruokailutottumuksia. Lisäksi jouduin lopettamaan yhden psyykelääkkeen, jota olen syönyt 20 vuotta. Se on ollut muute hyvä lääke, mutta on pahentanut nykyisiä terveysongelmia.

Välis kysyy aina naisilta. Mutta nyt unohtanu sen mainita, niin käytetään tilanne hyväks. Ja kerrotaan, että se on semmonen, kun huomaa, että kuolema tulee pian ja jotain pitäs ennen sitä tehdä.

Ite suoritin perusopinnot, järjestin verstaan uudelleen ja pidän näyttelyn.

Varmaan aika, jolloin kannattaisi laittaa musaa soimaan, jossa todetaan kuuntelijan ja läsnä olijoiden olevan joskus vähän tyhmiä?

Hieno biisi, ja maukas laulaja.

https://www.youtube.com/watch?v=8BXCVY_-RmU&list=RD8BXCVY_-RmU&start_radio=1

AV

Kaveri väitti että se on sitä kun vanhat äijät alkaa kaatumaan kyljelleen liikennevaloissa vasta ostetuilla harlikoillaaan.

-keinovaginamies-

Yleensä menetetyn nuoruuden metsästämistä siksi sitä kutsutaan viidenkympin villitykseksi

Aika usein nykyisin se tarkoittaa avioeroa tai rankkaa treenaamista maratonille.

Aika monella tuntuu olevan pysähdyksen paikka kun tajutaan että se lupaava tulevaisuus on jo hukattu ja nyt mietitään miten se loppu elämän hiekka valutetaan tiimalasin pohjalle.

Aika monelle se konkretisoituu lasten kautta. Alkavat olla jo isoja ja kenties jo lähteneet pesästä. Muutamat isät ovat ovat kertoneet että tuossa vaiheessa lapset tulivat läheisemmäksi kun he eivät olleet enään etävanhempina viikonloppuisinä vaan lapset saattoivat tula mooilla tai autoilla käymään useamminkin.

Yksi lisähuoli tuossa iässä nostaa päätään ja se on huoli omista vanhemmista. Miten pärjäävät, saavatko apua jne.

Parisuhteista voisi veikata että ne jotka vielä ovat yhdessä myös loppuun asti yhdessä pysyvät. Mminä taidan olla ainoa sinkkumies meidän kaveripiiristä joka vielä voisi ajatella parisuhdetta. Muilla tuntuu olevan hyvin varauksellinen näkemys tuollaiselle elämänmutokselle.

Mitä uusiin asioihin tulee niin tässä vaiheessa moni varmaan tekee päätöksiä työelämän suhteen mikäli työelämässä on mukana. Jos meinaa vielä opiskella tai vaihtaa alaa niin nyt olisi syytä tehdä ne päätökset.
Mitä uusiin harrastuksiin ja asioihin tulee niin ainakaan minun llähipiiristä ei sellaisia löydy. Pariskuntia joilla on lapset jo mailmalle lähteneet ovat kyllä palanneet nuoruutensa harrastuksien ääreen. Kuorolaulua, yleisurheilua, järjestötoimintaa jne.

Se on ajanjakso elämässä, kun tajuaa, että elämää on todennäköisesti takanapäin enemmän kuin edessä ja alkaa kyseenalaistamaan valintojaan, punnita elämäänsä. Toiset tiedostavat nämä sinänsä ihan inhimilliset pohdinnat osaksi normaalia hmisen elämänkaarta ja osaavat tehdä tarvittavia muutoksia elämäänsä tuhoamatta kaikkea. Toiset yksilöt sen sijaan ratkaisevat ongelman pyrkimällä muuttamaan koko elämänsä. He laittavat vaihtoon kaiken toivoen, että se korjaisi sisällä vellovan epävarmuuden ja elämäntuskan vain lopulta huomatakseen, että ovat menettäneet kaiken, millä aidosti oli merkitystä.

Suosittelisin jokaista näissä tunteissa tuskastelevaa ihmistä aidosti miettimään, mistä tunteet ja ajatukset johtuvat. Onko kyse vain elämän rajallisuuden ymmärtämisestä vai siitä, että aidosti tajuaa elävänsä sellaista elämää, jossa ei voi koskaan olla onnellinen?

Aletheias

Ei mitään viidenkympin villitystä ole.
Kuudenkympin on. Silloin syvä keski-ikä päättyy.
Peilistä katsoo ei enää niin nuori.
Vilma

Kulli

Ei ole mitään villitystä. Se on typerä sana, jota toistellaan. Kyse on tietysti siitä, että useinmiten tuon ikäisenä lapset ovat lähteneet maailmalle omilleen. Sinulla on siten jälleen aikaa toetuttaa nuoruuden haaveita, jotka jäivät kesken perheen perustamisen vuoksi. Yleensä tuossa iässä myös asunto on jo makesttu ja rahaa jää myös harrastuksiin, toisin kuin nuorena.