Maailman voi nähdä joko sisäisenä abstraktiona tai matemaattisena konstruktiona

Hei!

Tulin vaan kertomaan, että minä kyllä tiedän, miten kate lasketaan esimerkiksi summasta 100 € jos halutaan 30 % katetuotta. Tällöin luku 100 jaetaan luvulla 0,7 ja saadaan tulos 142,86 €

Mutta tietämys ei ole yhtä kuin ymmärrys ja syväoppimisen peruskulmakiviä on, että ymmärtää mitä ja miksi asioita tehdään. Tästä syystä moni asia onkin mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos, koska tekemisen ymmärtäminen on jäänyt suorittamisen jalkoihin. Asia on ikään kuin unohtunut turhanpäiväisenä vähän kuin liukuhihnatekemisenä, jossa syvällinen pohdinta ja sisäistys on jäänyt tapahtumatta.

Niinpä minä en ymmärrä yhtään, miksi laskukaavaa ei lasketa kuin alvia, kertomalla 100x1,255 (tai esimerkin mukaisesti) 100x1,3? Tämä kun olisi minulle se luontevin tapa laskea jolloin siitä satasesta saatu 30 euroa olisi kolmasosa voittoa ja täysin tyytyväinen olisin.

Mutta kun ei, prosenttilaskut vaikuttaa helpoilta, mutta kun tosiasiassa ovatkin täysin järjenvastaisia pylriteltäviä, mutta silti oikein mitä ihmeellisimmillä kaavoilla.

Itselleni maailma on enemmän absraktio kuin täydellinen matemaattinen kostruktio. Itselleni luontaisempaa on nähdä maailma vaihtoehtoisesti eri mahdollisuuksin ja taiteellisin toteutuksin, kuin matemaatisen yksitoikkoisen ehdollisena kokonaisuutena, jossa asiat eivät kaavoista kangistuen jousta. Toki jälkimmäinen selittää maailman tieteellisen luonteen tarkemmin ja on enemmän oikein, mutta koska se ei ole itselleni luontainen tapa ajatella niin jopa helpot matemaattiset laskelmat ovat minulle haasteellisia ymmärrettäviä.

Ehkä voisi olla jokin keino muuttaa tapaa ajatella, soveltaa, yhdistää ja oppia matematiikkaa, ikään kuin musiikkia tai horisontin ääriviivoja. En ole vielä niin pitkällä, mutta jätän asian lepäämään aivoissani. Ehkä tähän vielä palataan!