Voiko lääkkeistä kieltäytyminen saattaa henkilön ongelmiin?

Anonyymi-ap

Minulle annetaan kuukausittain Abilify 400 mg. Jos sattuisin täältä kuntoutuskodista pääsemään asumaan omilleni ja päättäisin lopettaa lääkkeen oton, voiko psykiatri esim. soittaa poliisit perään niin että joutuu "itselleen tai muille vaarallisena" mielisairaalaan? Mielestäni en mihinkään tarvitse kyseistä lääkettä, ja mahdollisista pitkän aikavälin sivuvaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi.

384

2059

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Voit jättää lääkkeen pois. Psykiatri ei poliisia perään soittele. Sen tekee joku muu, kun alat taas oirehtia pahasti.

      • Anonyymi00016

        Lääkekielteisyys on skitsofrenian oire. Lääkkeen syöminen on ainoa toimiva hoito


      • Anonyymi00017
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Lääkekielteisyys on skitsofrenian oire. Lääkkeen syöminen on ainoa toimiva hoito

        Haittavaikutukset on myös tosia


      • Anonyymi00018
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Haittavaikutukset on myös tosia

        Hyödyt on suuremmat kuin haitat


      • Anonyymi00019
        Anonyymi00018 kirjoitti:

        Hyödyt on suuremmat kuin haitat

        Täähän riippuu ihan ihmisestä ja lääkkeestä. Jokainen on yksilö


      • Anonyymi00020
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Lääkekielteisyys on skitsofrenian oire. Lääkkeen syöminen on ainoa toimiva hoito

        Ei lääkekielteisyys ole mikään oire, se on asennoitumistapa, tai mikä ikinä onkaan, mutta liittyy asennoitumiseen.


      • Anonyymi00021
        Anonyymi00020 kirjoitti:

        Ei lääkekielteisyys ole mikään oire, se on asennoitumistapa, tai mikä ikinä onkaan, mutta liittyy asennoitumiseen.

        Valitettavasti hoitovastaisuus on yksi piirre. Toki taustasyyt erinäisiä. Ei silti yksinään mustakaan oire. Eri asia sit jos mukana salaliitot yms


      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Valitettavasti hoitovastaisuus on yksi piirre. Toki taustasyyt erinäisiä. Ei silti yksinään mustakaan oire. Eri asia sit jos mukana salaliitot yms

        Salaliitot, vainoharhat, ym. kuvittelu, jotka ei ole totta, on oirekuvaa.
        Hoitovastaisuutta ja lääkekielteisyyttä voi olla muillakin kuin skitsofreenikoilla, se on ihmisestä kiinni, ei niinkään ainoastaan sairaudesta.


      • Anonyymi00025
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Salaliitot, vainoharhat, ym. kuvittelu, jotka ei ole totta, on oirekuvaa.
        Hoitovastaisuutta ja lääkekielteisyyttä voi olla muillakin kuin skitsofreenikoilla, se on ihmisestä kiinni, ei niinkään ainoastaan sairaudesta.

        Riittää kun kattoo nykypoltiikkaa esim. Amerikassa nii siellähän sitä vasta on jopa päättävissä asemissa


      • Anonyymi00029
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Haittavaikutukset on myös tosia

        Suo siellä vetelä täällä.

        En ole vielä tavannut vakavaan psykoosisairauteen sairastunutta ihmistä, jonka sairaus olisi lakannut hänen lopetettuaan lääkkeiden syönnin, haittavaikutusten takia.


      • Anonyymi00030
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Suo siellä vetelä täällä.

        En ole vielä tavannut vakavaan psykoosisairauteen sairastunutta ihmistä, jonka sairaus olisi lakannut hänen lopetettuaan lääkkeiden syönnin, haittavaikutusten takia.

        Riippuu mikä otantakoko sulla? Muista et antipsykooseja annetaan myös unettomuuteen. Eli käyttäjissä on muitakin kuin psykoosisairaita. Oma lukunsa myös ne joilla väärä diagnoosi


      • Anonyymi00031
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Valitettavasti hoitovastaisuus on yksi piirre. Toki taustasyyt erinäisiä. Ei silti yksinään mustakaan oire. Eri asia sit jos mukana salaliitot yms

        Juu, mutta piirrekään ei ole sama kuin oire.


      • Anonyymi00032
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Suo siellä vetelä täällä.

        En ole vielä tavannut vakavaan psykoosisairauteen sairastunutta ihmistä, jonka sairaus olisi lakannut hänen lopetettuaan lääkkeiden syönnin, haittavaikutusten takia.

        Suo siellä....
        Omalta kohdaltani voin sanoa, että en väitä sairauteni lakanneen lääkityksen lopetettuani, mutta kun lääkityksiä aikoinaan vähennettiin, palasin sen verran todellisuuteen siitä lääkepöhnästä, että toipumiseni tuli mahdolliseksi.
        Kun suuri määrä lääkkeitä lamasi kaikki tunteet, osaamisen ymmärtää omia tunteita, tuntemuksia, ajoi itsetuntoa entistä huonommaksi, jne. ei ollut toivoakaan, että olisin ymmärtänyt kovin paljoa omasta sairaudestani ja silloisesta tilanteestani. Tai sitä, mitä voisi ja pitäisi tehdä, että asiat saisi muutettua paremmaksi.
        Siinä vaiheessa, kun lopulta pääsin kaikista lääkkeistä eroon, alkoi psyykkinen eläminen ja oleminen olemaan parempaa kuin kertaakaan lääkittynä ollessani.
        Toipumiseni alkoi siinä vaiheessa, kun oli vielä pientä lääkitystä päällä. Ja kun tuli aika, että olin varmempi voinnistani, uskalsin lopettaa lopunkin lääkityksen. Siis lopetin itse, koska lääkärit eivät suostuneet siihen monista pyynnöistäni huolimatta.


      • Anonyymi00033
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Suo siellä vetelä täällä.

        En ole vielä tavannut vakavaan psykoosisairauteen sairastunutta ihmistä, jonka sairaus olisi lakannut hänen lopetettuaan lääkkeiden syönnin, haittavaikutusten takia.

        En ole vielä tavannut vakavaan psykoosisairauteen sairastunutta jonka sairaus olisi lakannut psykoosilääkkeillä.
        Voihan ne lääkkeet oireita poistaa tai vähentää jos ylipäätään tekee sitäkään.


      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        En ole vielä tavannut vakavaan psykoosisairauteen sairastunutta jonka sairaus olisi lakannut psykoosilääkkeillä.
        Voihan ne lääkkeet oireita poistaa tai vähentää jos ylipäätään tekee sitäkään.

        Oireettomaksi joo pääsee osa. Mut ei kaikki


      • Anonyymi00035
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Oireettomaksi joo pääsee osa. Mut ei kaikki

        On se kiinni paljon siitäkin, millainen elämäntilanne on.
        Itse ryypiskelin sairastaessani ja lääkkeitä käyttäessäni, ei siinä ollut mahdollisuutta toipumiseen, eikä muuhunkaan elämänhallintaan.
        Lääkkeet ennemminkin pitivät oireita ja sekavuutta yllä jatkuvasti, johtuen ilmeisesti eniten sen aikaisesta alkoholin käytöstäni.
        Voisi sanoa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ihminen on kokonaisuus, psykofyysinen kokonaisuus. Psyyke vaikuttaa myös kehoon, ja keho psyykeen. Tärkeintä olisi kokonaisvaltainen hyvinvointi.
        Tiedän kyllä, että on typerää ja turhaa olla jälkiviisas, mutta omalla kohdallani järjen käytöllä olisi ollut suuri merkitys aikoinaan.


      • Anonyymi00039
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Oireettomaksi joo pääsee osa. Mut ei kaikki

        Nähtävästi aika pieni osa.


      • Anonyymi00040
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        En ole vielä tavannut vakavaan psykoosisairauteen sairastunutta jonka sairaus olisi lakannut psykoosilääkkeillä.
        Voihan ne lääkkeet oireita poistaa tai vähentää jos ylipäätään tekee sitäkään.

        Mitä vikaa on oireettomassa elämässä?


      • Anonyymi00041
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Mitä vikaa on oireettomassa elämässä?

        Ei mitään. Lääkkeet ei vaan paranna


      • Anonyymi00043
        Anonyymi00034 kirjoitti:

        Oireettomaksi joo pääsee osa. Mut ei kaikki

        Ei kaikki voita diabeteksenkään oireita, mutta silti yleinen konsensus on, että kannattaa yrittää.


      • Anonyymi00044
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Mitä vikaa on oireettomassa elämässä?

        Ei mitään.
        Psykoosilääkittynä potilas ei ole oireeton.Psykoosilääkkeet aiheuttaa paljon haitta oireita.
        Psykoosi lääkitys on käytännössä. +-0


      • Anonyymi00045
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Ei mitään. Lääkkeet ei vaan paranna

        Ei pelkät lääkkeet parannakaan, niillä taidetaan lähinnä yrittää hillitä oireilua.
        Parantuminen vaatii paljon enemmän kuin ainoastaan lääkityksen. Ihmisen on toki itsekin tehtävä jotain omaksi hyväkseen, osallistuttava omaan hoitoon, itsehoitokin on mahdollista.


      • Anonyymi00046
        Anonyymi00045 kirjoitti:

        Ei pelkät lääkkeet parannakaan, niillä taidetaan lähinnä yrittää hillitä oireilua.
        Parantuminen vaatii paljon enemmän kuin ainoastaan lääkityksen. Ihmisen on toki itsekin tehtävä jotain omaksi hyväkseen, osallistuttava omaan hoitoon, itsehoitokin on mahdollista.

        Jos sais muutaku lääkkeitä


      • Anonyymi00048
        Anonyymi00046 kirjoitti:

        Jos sais muutaku lääkkeitä

        Pitääkö kaikki saada, vai voisiko itse myös yrittää ?


      • Anonyymi00052
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Pitääkö kaikki saada, vai voisiko itse myös yrittää ?

        Miten mä voin yrittää mitään jos en saa vaikka kysyn itse?


      • Anonyymi00053
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        Miten mä voin yrittää mitään jos en saa vaikka kysyn itse?

        Olen kysynyt muuta apua mut en ole saanut. Kun lääkkeet kuulemma "pää"hoito. Enkä nyt puhu keskusteluavusta. Niitä en tartte vaan terapiaa/kuntoutusta yms


      • Anonyymi00061
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Olen kysynyt muuta apua mut en ole saanut. Kun lääkkeet kuulemma "pää"hoito. Enkä nyt puhu keskusteluavusta. Niitä en tartte vaan terapiaa/kuntoutusta yms

        Oletko kokeillut sähköhoitoa?


      • Anonyymi00062
        Anonyymi00061 kirjoitti:

        Oletko kokeillut sähköhoitoa?

        Sähköhoito ei oo lääkkeetön eikä terapia. Haluaisin nimen omaan kuntouttavaa et pääsisin työelämään mut sen sijaan saan vaan lääkkeitä enkä mitään muuta


      • Anonyymi00071
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Sähköhoito ei oo lääkkeetön eikä terapia. Haluaisin nimen omaan kuntouttavaa et pääsisin työelämään mut sen sijaan saan vaan lääkkeitä enkä mitään muuta

        Sähköhoito on terapiaa


      • Anonyymi00073
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Olen kysynyt muuta apua mut en ole saanut. Kun lääkkeet kuulemma "pää"hoito. Enkä nyt puhu keskusteluavusta. Niitä en tartte vaan terapiaa/kuntoutusta yms

        Onko teidän lähellä mitään kuntouttavaa toimintaa, tai paikkaa, jossa käy muitakin mt-kuntoutujia ? Paikkoja, joissa käy vertaisia, löytyy ainakin pääkaupunkiseudulta. Ja varmaan on muuallakin, jos ei ihan pieni paikkakunta/kunta ole.


      • Anonyymi00075
        Anonyymi00071 kirjoitti:

        Sähköhoito on terapiaa

        No en diagnoosini puolesta saa edes moista enkä haluaisikaan


      • Anonyymi00078
        Anonyymi00073 kirjoitti:

        Onko teidän lähellä mitään kuntouttavaa toimintaa, tai paikkaa, jossa käy muitakin mt-kuntoutujia ? Paikkoja, joissa käy vertaisia, löytyy ainakin pääkaupunkiseudulta. Ja varmaan on muuallakin, jos ei ihan pieni paikkakunta/kunta ole.

        Helsingissä asun mut en tiedä kun ei ne sotelta anna kuin pillereitä. Mitään muuta en saa. Eikä pillerit auta työelämään


      • Anonyymi00081
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Lääkekielteisyys on skitsofrenian oire. Lääkkeen syöminen on ainoa toimiva hoito

        Niin? Ei täällä voi antaa dg:tä skitsofreniasta pelkästään siksi ettei halua tiettyä lääkettä tietyllä annoksella.
        Minulla oli syömishäiriö kun olin lääkekielteinen. Ei skitsofreniaa.


      • Anonyymi00083
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Helsingissä asun mut en tiedä kun ei ne sotelta anna kuin pillereitä. Mitään muuta en saa. Eikä pillerit auta työelämään

        Helsingissä on mielenterveysyhdistys. Ja taitaa siellä vanhan Lapinlahden sairaalan alueellakin olla jotain toimintaa mt-kuntoutujillekin.
        Noista löytyy kyllä tietoa netistä, jos haluaa itse katsella.
        Helsingissä on hyvinkin vaihtoehtoja mt-kuntoutujille. Toki se on itsestä sitten kiinni, viitsiikö saada mitään aikaiseksi ja lähteä tutustumaan.


      • Anonyymi00092
        Anonyymi00083 kirjoitti:

        Helsingissä on mielenterveysyhdistys. Ja taitaa siellä vanhan Lapinlahden sairaalan alueellakin olla jotain toimintaa mt-kuntoutujillekin.
        Noista löytyy kyllä tietoa netistä, jos haluaa itse katsella.
        Helsingissä on hyvinkin vaihtoehtoja mt-kuntoutujille. Toki se on itsestä sitten kiinni, viitsiikö saada mitään aikaiseksi ja lähteä tutustumaan.

        Luulin et noihin tarttee lähetteen lääkäriltä


      • Anonyymi00104
        Anonyymi00092 kirjoitti:

        Luulin et noihin tarttee lähetteen lääkäriltä

        Ei tarvitse lähetettä. Esim. mielenterveysyhdistykseen saa mennä käymään kuka tahansa.
        Heillä on myös paljon kaikenlaista toimintaa, yhteistä tekemistä, retkiä, ym. Sieltä voi myös löytää kavereita, yleensä löytääkin.
        Klubitalo taitaa olla sellainen, jonne mennään vain lähetteellä.


      • Anonyymi00114
        Anonyymi00104 kirjoitti:

        Ei tarvitse lähetettä. Esim. mielenterveysyhdistykseen saa mennä käymään kuka tahansa.
        Heillä on myös paljon kaikenlaista toimintaa, yhteistä tekemistä, retkiä, ym. Sieltä voi myös löytää kavereita, yleensä löytääkin.
        Klubitalo taitaa olla sellainen, jonne mennään vain lähetteellä.

        Lääkäriltäkö? Kuulostaa sosiaalipalvelulta minun korvaan. Jolloin tehdään sosiaalihuollon päätös, ei lähete.


      • Anonyymi00117
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        Lääkäriltäkö? Kuulostaa sosiaalipalvelulta minun korvaan. Jolloin tehdään sosiaalihuollon päätös, ei lähete.

        Psykiatrian puolella usein laitetaan lähete lääkärin puolelta sellaiseen toimintaan, joka katsotaan ihmiselle esim. mielenterveyden kannalta hyödylliseksi.
        Sosiaalihuolto ei tee lähetteitä, se on totta, heiltä tulee päätökset.
        Toki sosiaalihuolto voi joutua tekemään esim. maksupäätöksiä johonkin, johon lääkäri on ensin tehnyt lähetteen. Tämä on sitä byrokratiaa.


      • Anonyymi00149
        Anonyymi00043 kirjoitti:

        Ei kaikki voita diabeteksenkään oireita, mutta silti yleinen konsensus on, että kannattaa yrittää.

        Diabetes ei ole psyykkinen sairaus,vaan fyysinen,joka hoidetaan insuliinillä,you know!


      • Anonyymi00168
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        Diabetes ei ole psyykkinen sairaus,vaan fyysinen,joka hoidetaan insuliinillä,you know!

        Tosin insuliini hoitaa vaan oiretta,Ei diabetesta itessään.
        Jotkut pääsee diabeteksestä eroon kokonaan muuttamalla elintapojaan.


      • Anonyymi00255
        Anonyymi00078 kirjoitti:

        Helsingissä asun mut en tiedä kun ei ne sotelta anna kuin pillereitä. Mitään muuta en saa. Eikä pillerit auta työelämään

        Ensinnäkin järjestöillä ja säätiöillä ei ole oikeutta määrätä lääkkeitä ja niillä ei ole mitään lääkehuoltoa. Esim helsingissä on Tukiyhdistys majakka, mielenterveysyhdistys Helmi.


      • Anonyymi00256
        Anonyymi00114 kirjoitti:

        Lääkäriltäkö? Kuulostaa sosiaalipalvelulta minun korvaan. Jolloin tehdään sosiaalihuollon päätös, ei lähete.

        ei ole sosiaaluhuollon pitämä. Sinne voi mennä ilman että on sosiaalihuollon päätös. Sinä voit mennä sinne ihan oma-aloitteisesti ilman että tartteb minkään laitoksen päätöstä.


      • Anonyymi00257
        Anonyymi00117 kirjoitti:

        Psykiatrian puolella usein laitetaan lähete lääkärin puolelta sellaiseen toimintaan, joka katsotaan ihmiselle esim. mielenterveyden kannalta hyödylliseksi.
        Sosiaalihuolto ei tee lähetteitä, se on totta, heiltä tulee päätökset.
        Toki sosiaalihuolto voi joutua tekemään esim. maksupäätöksiä johonkin, johon lääkäri on ensin tehnyt lähetteen. Tämä on sitä byrokratiaa.

        Voi luoja. Noihin yhdistyksiin voi mennä ilman sosiaalihuollon päätöstä jos haluaa tekemistä ja vertaistukea. Ei siihen tartte minkää sosiaalihuollon päätöstä. ja noi maksuttomia


      • Anonyymi00262
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Tosin insuliini hoitaa vaan oiretta,Ei diabetesta itessään.
        Jotkut pääsee diabeteksestä eroon kokonaan muuttamalla elintapojaan.

        Ei ykkös tyypissä,siinä on muana aina insuliini!


      • Anonyymi00265
        Anonyymi00257 kirjoitti:

        Voi luoja. Noihin yhdistyksiin voi mennä ilman sosiaalihuollon päätöstä jos haluaa tekemistä ja vertaistukea. Ei siihen tartte minkää sosiaalihuollon päätöstä. ja noi maksuttomia

        Sosiialitoimen päätöksen tarvin ainakin kahteen eri asiaan että voin osallistua.Kerran vuodessa aina uusitaan se päätös.


      • Anonyymi00275
        Anonyymi00257 kirjoitti:

        Voi luoja. Noihin yhdistyksiin voi mennä ilman sosiaalihuollon päätöstä jos haluaa tekemistä ja vertaistukea. Ei siihen tartte minkää sosiaalihuollon päätöstä. ja noi maksuttomia

        Mut entä ne kuntouttavat toimet?


      • Anonyymi00276
        Anonyymi00275 kirjoitti:

        Mut entä ne kuntouttavat toimet?

        Käy psykiatrisen kuntoutusohjaajan juttusilla.Sen nyt ainaki pitäs tietää miten pääsee kuntoutustoimintaan.


      • Anonyymi00278
        Anonyymi00276 kirjoitti:

        Käy psykiatrisen kuntoutusohjaajan juttusilla.Sen nyt ainaki pitäs tietää miten pääsee kuntoutustoimintaan.

        Niin, ne on psykan takana eli jos saat ni saat


      • Anonyymi00281
        Anonyymi00262 kirjoitti:

        Ei ykkös tyypissä,siinä on muana aina insuliini!

        Psyyken sairauksia ja diabetestä ei voi verrata toisiinsa. Ne on aivan eri ja erilaisia sairauksia.


      • Anonyymi00282
        Anonyymi00278 kirjoitti:

        Niin, ne on psykan takana eli jos saat ni saat

        Myös siellä mielenterveysyhdistyksessä pystyy saamaan neuvoja.


      • Anonyymi00285
        Anonyymi00282 kirjoitti:

        Myös siellä mielenterveysyhdistyksessä pystyy saamaan neuvoja.

        Neuvot on eri kuin kuntoutus jos siis työelämään haluaa


    • Anonyymi00002

      Jos olet itsellesi tai muille vaaralline niin eiköhän joku toimita sinut pakkohoitoon

      • Anonyymi00003

        Eli jos olet kotona yksin neljän seinän sisällä niin kukaan ei saa tietää oletko vaaraksi itsellesi tai muille.


      • Anonyymi00009
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Eli jos olet kotona yksin neljän seinän sisällä niin kukaan ei saa tietää oletko vaaraksi itsellesi tai muille.

        Eikä kiinnosta ellet aiheuta huoli-ilmoituksia


      • Anonyymi00024
        Anonyymi00009 kirjoitti:

        Eikä kiinnosta ellet aiheuta huoli-ilmoituksia

        Jos naapuri tai joku muu on huolissaan niin silloin se on aiheutettu


      • Anonyymi00026
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        Jos naapuri tai joku muu on huolissaan niin silloin se on aiheutettu

        Ei välttämättä. Aina on kyyliä kerrostaloissa ja ihmisiä jotka kiusaa


      • Anonyymi00070

        Gubbe on vaarallinen,nyttekki parin viikon aikana,näyttänyt sen,osa pelkää tuota ihmistä,naureskelee vaan ja tekee pahaa ihan silmien edessä.....!


      • Anonyymi00077
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        Gubbe on vaarallinen,nyttekki parin viikon aikana,näyttänyt sen,osa pelkää tuota ihmistä,naureskelee vaan ja tekee pahaa ihan silmien edessä.....!

        Mitä pahaa se tekee ?


      • Anonyymi00181
        Anonyymi00003 kirjoitti:

        Eli jos olet kotona yksin neljän seinän sisällä niin kukaan ei saa tietää oletko vaaraksi itsellesi tai muille.

        Etkä ole yhteydessä viranomaisiin. Et käy vastaanotoilla, et uusi reseptejä, et tee mitään hakeutuaksesi hoitoon.


    • Anonyymi00004

      Nykyinen tieto on, että jokainen psykoosi johtaa vaikeampaan oirekuvaan ja hitaampaan ja heikompaan kuntotumiseen.

      • Anonyymi00005

        Pitäneekö paikkaansa, vai onko se tekoälyn "tietoa" ?
        Minulla ei ainakaan aikoinaan psykooseja sairastaessani mikään kerta ollut vaikeampi kuin edellinen psykoosi, oireilu samantyyppistä, jonkin verran erilaista, erilaisia harhoja, ym.
        Toipumisaika niistä ei kovin paljoa vaihdellut, suhteellisen nopeasti menivät aina ohi.
        Toki mikään ei muuttunut paremmaksi, psykoosit eivät jääneet pois, ennen kuin sain elämäntilanteeni ja psyykeni parempaan kuntoon.


      • Anonyymi00008
        Anonyymi00005 kirjoitti:

        Pitäneekö paikkaansa, vai onko se tekoälyn "tietoa" ?
        Minulla ei ainakaan aikoinaan psykooseja sairastaessani mikään kerta ollut vaikeampi kuin edellinen psykoosi, oireilu samantyyppistä, jonkin verran erilaista, erilaisia harhoja, ym.
        Toipumisaika niistä ei kovin paljoa vaihdellut, suhteellisen nopeasti menivät aina ohi.
        Toki mikään ei muuttunut paremmaksi, psykoosit eivät jääneet pois, ennen kuin sain elämäntilanteeni ja psyykeni parempaan kuntoon.

        Ainakin netissä tutkittusti näin. Toki en sit tiedä miten tutkittu, millä aikajaksolla yms.

        Riippuu varmaan ihmisistä, iästä, sukupuolesta, lääkkeistä jne


      • Anonyymi00036
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Ainakin netissä tutkittusti näin. Toki en sit tiedä miten tutkittu, millä aikajaksolla yms.

        Riippuu varmaan ihmisistä, iästä, sukupuolesta, lääkkeistä jne

        Nettiä lukiessakin voi käyttää myös omaa harkintaa, koska netistäkin löytyy hyvin monenlaista tietoa ja tutkimusta. Kaikkea ei kannata uskoa ihan sataprosenttisesti, vaan aina miettiä, miltä jokin asia vaikuttaa.


      • Anonyymi00037
        Anonyymi00036 kirjoitti:

        Nettiä lukiessakin voi käyttää myös omaa harkintaa, koska netistäkin löytyy hyvin monenlaista tietoa ja tutkimusta. Kaikkea ei kannata uskoa ihan sataprosenttisesti, vaan aina miettiä, miltä jokin asia vaikuttaa.

        Tieteellisiä artikkeleita tässä tarkoitin


      • Anonyymi00038
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Tieteellisiä artikkeleita tässä tarkoitin

        Joo, tajusin kyllä. Mutta on niissäkin joitain eroja. Olen itsekin lukenut paljon tieteellisiä julkaisuja.
        Parempi onkin lukea tieteellisiä juttuja, kuin kaiken maailman hömppää, mitä tavalliset ihmiset joskus höpisevät. Toki kenties niitäkin, mutta ne nyt vielä vähemmän on totta (toki joskus voi ollakin). Ne on usein vain ihmisen oma kokemus ja näkemys, joka on kaikilla omanlaisensa.


      • Anonyymi00042
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Joo, tajusin kyllä. Mutta on niissäkin joitain eroja. Olen itsekin lukenut paljon tieteellisiä julkaisuja.
        Parempi onkin lukea tieteellisiä juttuja, kuin kaiken maailman hömppää, mitä tavalliset ihmiset joskus höpisevät. Toki kenties niitäkin, mutta ne nyt vielä vähemmän on totta (toki joskus voi ollakin). Ne on usein vain ihmisen oma kokemus ja näkemys, joka on kaikilla omanlaisensa.

        Ehdottomasti on. Aika paljonkin ja myös millon tehty


    • Anonyymi00006

      Vain jos epäillään et oot riski itelles. Eli tuskimpa kotoa haetaan

    • Anonyymi00007

      Kuntoutuskodissa joo, omillaan ei

    • Anonyymi00010

      Minkähän laiset vieroitusoireet siitä injektion poisjättämnisestä tulee? Parasta ois varmaan jos vois vaihtaa tablettilääkkeeseen ensin.

      • Anonyymi00011

        Ongelma lienee ettei hoitava taho välttämättä suostu tähän


      • Anonyymi00014

        Yleensä lääkkeen lopettaminen tehdään yhteistyössä lääkärin kanssa. Ei siis omin päin .
        Jos lääkäri on kirjoittanut reseptin näihin lääkkeisiin niin luultavasti tarvitset niitä.


      • Anonyymi00015
        Anonyymi00014 kirjoitti:

        Yleensä lääkkeen lopettaminen tehdään yhteistyössä lääkärin kanssa. Ei siis omin päin .
        Jos lääkäri on kirjoittanut reseptin näihin lääkkeisiin niin luultavasti tarvitset niitä.

        Yleensä mut psykoosilääkkeiden kanssa ne kovin vaikeasti suostuu. Tai sit tapaat kerran 6kk niin vaikea edes keskustella.

        Eli tehty vaikeaksi, joskus pakko omin luvin


      • Anonyymi00023
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        Yleensä mut psykoosilääkkeiden kanssa ne kovin vaikeasti suostuu. Tai sit tapaat kerran 6kk niin vaikea edes keskustella.

        Eli tehty vaikeaksi, joskus pakko omin luvin

        Aikoinaan yritin neljä, viisi vuotta puhua neuroleptin vähennyksestä, ja mahdollisesta lopetuksesta.
        Ensin psykiatri sanoi " katsotaan vielä vuosi". Vuosi kului, oli aika psykiatrille, ja olikin eri lääkäri, hänkin sanoi taas "katsotaan vielä vuosi". Niin jatkui, välissä yksi lääkäreistä vähensi pienen määrän annoksesta.
        Kukaan ei suostunut lopettamaan neuroleptiä, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lopetella itse hitaasti lääkitys. Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta. Mennyt hyvin ilman neuroleptejä, toki ilman oireitakin.


      • Anonyymi00027
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Aikoinaan yritin neljä, viisi vuotta puhua neuroleptin vähennyksestä, ja mahdollisesta lopetuksesta.
        Ensin psykiatri sanoi " katsotaan vielä vuosi". Vuosi kului, oli aika psykiatrille, ja olikin eri lääkäri, hänkin sanoi taas "katsotaan vielä vuosi". Niin jatkui, välissä yksi lääkäreistä vähensi pienen määrän annoksesta.
        Kukaan ei suostunut lopettamaan neuroleptiä, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lopetella itse hitaasti lääkitys. Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta. Mennyt hyvin ilman neuroleptejä, toki ilman oireitakin.

        Ja tän takia paperilla voi keskustella mut tosielämässä asiat ei mee nii


      • Anonyymi00182
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Aikoinaan yritin neljä, viisi vuotta puhua neuroleptin vähennyksestä, ja mahdollisesta lopetuksesta.
        Ensin psykiatri sanoi " katsotaan vielä vuosi". Vuosi kului, oli aika psykiatrille, ja olikin eri lääkäri, hänkin sanoi taas "katsotaan vielä vuosi". Niin jatkui, välissä yksi lääkäreistä vähensi pienen määrän annoksesta.
        Kukaan ei suostunut lopettamaan neuroleptiä, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lopetella itse hitaasti lääkitys. Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta. Mennyt hyvin ilman neuroleptejä, toki ilman oireitakin.

        Ihan normaalia. Jos lääkäri ei suostu niin ei suostu.


    • Anonyymi00028

      Lopetat ominpäin

    • Anonyymi00047

      Lääkeainepitoisuus veressä tai puuttuva sellainen riittää seuraavalla kerralla pitämään sua osastolla pidempään, mutta sehän ei sua kiinnosta, vaan normaalin ja terveen ihmisen leikkiminen ennen uutta psykoosia. Kunhan et muita satuta tuossa välissä, siinähän luulet pärjääväsi ennen uutta osastokeikkaa.

      • Anonyymi00049

        kuntoutuskoti ei oo osasto. Tollasessahan taidetaan melkein olla kuin avossa


      • Anonyymi00050
        Anonyymi00049 kirjoitti:

        kuntoutuskoti ei oo osasto. Tollasessahan taidetaan melkein olla kuin avossa

        Kuntoutuskoti on vähän kuin koti, siellä on tukea, eli osittain se on myös avohoitoa.
        Kuntoutuskoti on kodinomainen asumismuoto.


      • Anonyymi00051
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Kuntoutuskoti on vähän kuin koti, siellä on tukea, eli osittain se on myös avohoitoa.
        Kuntoutuskoti on kodinomainen asumismuoto.

        Tosin avoa ei siinä mielessä, et lääkkeiden kanssa ei kysytä haluatko vai et


      • Anonyymi00054
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Tosin avoa ei siinä mielessä, et lääkkeiden kanssa ei kysytä haluatko vai et

        Mä olin kymmenen vuotta sitte kuntoutuskodilla.
        Sielä ei ainakaan valvottu lääkkeitten ottamista niinku osastolla.Sen valvo vaan että maanantaisin lääkkeet laitettiin dosettiin.
        Sielä ei viikonloppuna ollut eikä myös edes käynyt hoitajia ollenkaan.


      • Anonyymi00055
        Anonyymi00054 kirjoitti:

        Mä olin kymmenen vuotta sitte kuntoutuskodilla.
        Sielä ei ainakaan valvottu lääkkeitten ottamista niinku osastolla.Sen valvo vaan että maanantaisin lääkkeet laitettiin dosettiin.
        Sielä ei viikonloppuna ollut eikä myös edes käynyt hoitajia ollenkaan.

        Toi pistos mikä alottajalla toki on, on eri asia


      • Anonyymi00056
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Toi pistos mikä alottajalla toki on, on eri asia

        Joo mä en joutunut pistos hoitoon kun osastolla ollessa en vastustanut tablettilääkkeen ottoa.
        Toi on karu toi pistos homma jos haluaisi silloin tällöin dokata.Silloin ei kyllä kannata dokata.
        Kuntoutuskodilla kun ei ollut hoitajia klo 16.00-aamu 08.00 välillä.Toisinaan tuli iltoisin tapettua tylsyyttä dokaamisella kun ei sielä ollut oikiastaan mitään tekemistä.


      • Anonyymi00057
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Joo mä en joutunut pistos hoitoon kun osastolla ollessa en vastustanut tablettilääkkeen ottoa.
        Toi on karu toi pistos homma jos haluaisi silloin tällöin dokata.Silloin ei kyllä kannata dokata.
        Kuntoutuskodilla kun ei ollut hoitajia klo 16.00-aamu 08.00 välillä.Toisinaan tuli iltoisin tapettua tylsyyttä dokaamisella kun ei sielä ollut oikiastaan mitään tekemistä.

        Pistos myös tarkoittaa valvontaa. Mikä rajaa mahdollisuuksia itse lopettaa

        Ja joo uskon. Osastolla oli kuolettavan tylsää. Tollanen on sääntöinen vaan vapaampi osasto. Nimetä voi miten vaan mut eihän siitä yli pääse. Tuettu asuminen varmaan kaikista vapain


      • Anonyymi00059
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Joo mä en joutunut pistos hoitoon kun osastolla ollessa en vastustanut tablettilääkkeen ottoa.
        Toi on karu toi pistos homma jos haluaisi silloin tällöin dokata.Silloin ei kyllä kannata dokata.
        Kuntoutuskodilla kun ei ollut hoitajia klo 16.00-aamu 08.00 välillä.Toisinaan tuli iltoisin tapettua tylsyyttä dokaamisella kun ei sielä ollut oikiastaan mitään tekemistä.

        En itsekään vastustanut tablettilääkkeen ottoa, mutta jouduin silti pistoshoitoon. On kuulemma niin paljon parempi, varmempi ja vaivattomampi kuin pillerit, ja mitä ikinä lääkärit saattavatkaan keksiä. Eikä minulla mielestäni ole ollut psykoottisia oireita, ainakaan ennen kuin olin ollut osastolla ja lääkityksen alaisena pari kuukautta.


      • Anonyymi00060

        Minulle annettiin psykoosodiagnoosi syystä, että olin rikkonut lakia. Todellisuudentajuni ei kuitenkaan mielestäni missään vaiheessa ollut hämärtynyt. Tein aiheesta oman viestiketjunsa Ihmisoikeudet-palstalle.


      • Anonyymi00064
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Minulle annettiin psykoosodiagnoosi syystä, että olin rikkonut lakia. Todellisuudentajuni ei kuitenkaan mielestäni missään vaiheessa ollut hämärtynyt. Tein aiheesta oman viestiketjunsa Ihmisoikeudet-palstalle.

        Eli sinusta lain rikkominen kuuluu ihmisoikeuksiin? Eli lakia saa rikkoa koska sinulla on siihen oikeus?


      • Anonyymi00065
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Eli sinusta lain rikkominen kuuluu ihmisoikeuksiin? Eli lakia saa rikkoa koska sinulla on siihen oikeus?

        Lainrikkominen ei riitä kyll mt diagboosiin


      • Anonyymi00066
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        En itsekään vastustanut tablettilääkkeen ottoa, mutta jouduin silti pistoshoitoon. On kuulemma niin paljon parempi, varmempi ja vaivattomampi kuin pillerit, ja mitä ikinä lääkärit saattavatkaan keksiä. Eikä minulla mielestäni ole ollut psykoottisia oireita, ainakaan ennen kuin olin ollut osastolla ja lääkityksen alaisena pari kuukautta.

        On ne helpompia joo. Riippuu lääkkeestä. Ja tilanteesta. Osalle toimii tosin hyvin eli parempi vaste ja tulos kun pillereillä.

        Tosin lopettaminen on mahotonta melkeinpä ja muuta


      • Anonyymi00067
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        Eli sinusta lain rikkominen kuuluu ihmisoikeuksiin? Eli lakia saa rikkoa koska sinulla on siihen oikeus?

        Ei kuulu, mut mun olis pitänyt saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti jne. eikä olisi pitänyt pitää suljetulla ja lääkittynä 5 kk väärin perustein diagnosoituna.

        On tilanteessa tosin etunsakin, koska nyt minua ei pyydetty käräjille ja saan kuntoutustukea, joka on ikänsä Kelan tuilla kärvistelleelle aika iso määrä rahaa.


      • Anonyymi00068
        Anonyymi00067 kirjoitti:

        Ei kuulu, mut mun olis pitänyt saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti jne. eikä olisi pitänyt pitää suljetulla ja lääkittynä 5 kk väärin perustein diagnosoituna.

        On tilanteessa tosin etunsakin, koska nyt minua ei pyydetty käräjille ja saan kuntoutustukea, joka on ikänsä Kelan tuilla kärvistelleelle aika iso määrä rahaa.

        Ne pitää sua siis mt-potilaana


      • Anonyymi00069
        Anonyymi00057 kirjoitti:

        Pistos myös tarkoittaa valvontaa. Mikä rajaa mahdollisuuksia itse lopettaa

        Ja joo uskon. Osastolla oli kuolettavan tylsää. Tollanen on sääntöinen vaan vapaampi osasto. Nimetä voi miten vaan mut eihän siitä yli pääse. Tuettu asuminen varmaan kaikista vapain

        Ei se ollut minkäänlainen osasto.
        Se oli omakotitalo missä oli 4 potilas paikkaa.Kaikilla oli siis omat huoneet tietenki.
        Vapaasti sai liikkua iltaisin miten halus.


      • Anonyymi00074
        Anonyymi00065 kirjoitti:

        Lainrikkominen ei riitä kyll mt diagboosiin

        Riippuu vähän, millä tavalla lakia rikkoo, ja onko sillä hetkellä psyykkisesti kunnossa vai ei.


      • Anonyymi00080

        Aika monia lääkkeitä ei katsota verikokeilla, siis lääkeainepitoisuuksia.
        Olanzapiinia on itseltäni joskus katsottu osastolla ollessani. Silloinkin oli lääkeainetta veressä liikaa, mutta psykiatri oli päättänyt, että jatketaan samalla annostuksella, ja niin jatkettiin.
        Mitä lienee haittoja sekin sitten sai aikaan ? Hermosto on ainakin vaurioitunut, hermostosairaus tullut.
        Leponexin käytössä seurataan verikokeilla veren valkosolujen tilannetta, koska lääkkeen harvinaisempi haittavaikutus on, että se voi laskea valkosolut vaarallisen matalaksi, jolloin ihminen altistuu kaikille infektioille. Valkosolut suojaavat pöpöiltä.


      • Anonyymi00082
        Anonyymi00080 kirjoitti:

        Aika monia lääkkeitä ei katsota verikokeilla, siis lääkeainepitoisuuksia.
        Olanzapiinia on itseltäni joskus katsottu osastolla ollessani. Silloinkin oli lääkeainetta veressä liikaa, mutta psykiatri oli päättänyt, että jatketaan samalla annostuksella, ja niin jatkettiin.
        Mitä lienee haittoja sekin sitten sai aikaan ? Hermosto on ainakin vaurioitunut, hermostosairaus tullut.
        Leponexin käytössä seurataan verikokeilla veren valkosolujen tilannetta, koska lääkkeen harvinaisempi haittavaikutus on, että se voi laskea valkosolut vaarallisen matalaksi, jolloin ihminen altistuu kaikille infektioille. Valkosolut suojaavat pöpöiltä.

        Leponexilla myös lääkkeen veriarvot


      • Anonyymi00084

        Mitä sanot siihen, kun ihminen on "leikkinyt" tervettä, tai lähes tervettä, parikymmentä vuotta, ilman psykooseja, niin mikä on mahdollisuus, että psykoosi uusiutuisi, ja miksi se uusiutuisi ?
        Näytät niin hyvin "tietävän" asioita muiden puolesta......


      • Anonyymi00085
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        En itsekään vastustanut tablettilääkkeen ottoa, mutta jouduin silti pistoshoitoon. On kuulemma niin paljon parempi, varmempi ja vaivattomampi kuin pillerit, ja mitä ikinä lääkärit saattavatkaan keksiä. Eikä minulla mielestäni ole ollut psykoottisia oireita, ainakaan ennen kuin olin ollut osastolla ja lääkityksen alaisena pari kuukautta.

        No miksi jouduit sinne osastolle ? Ilman syytäkö ?


      • Anonyymi00086
        Anonyymi00082 kirjoitti:

        Leponexilla myös lääkkeen veriarvot

        Leponexin käyttäjiltä otetaan kerran kuussa verikoe sen takia, ,kun katsovat verestä valkosolujen määrää. Lääkkeellä on harvinaisempana haittavaikutuksena, että se saattaa laskea valkosolujen määrää, joka taas on vaarallista, koska voi altistua erilaisille infektioille. Valkosolut suojaavat infektioilta, auttavat vastustuskyvyssä.


      • Anonyymi00087
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Leponexin käyttäjiltä otetaan kerran kuussa verikoe sen takia, ,kun katsovat verestä valkosolujen määrää. Lääkkeellä on harvinaisempana haittavaikutuksena, että se saattaa laskea valkosolujen määrää, joka taas on vaarallista, koska voi altistua erilaisille infektioille. Valkosolut suojaavat infektioilta, auttavat vastustuskyvyssä.

        Joo. Tosin jostain syystä joiltain kerran 3 kk välein


      • Anonyymi00123
        Anonyymi00086 kirjoitti:

        Leponexin käyttäjiltä otetaan kerran kuussa verikoe sen takia, ,kun katsovat verestä valkosolujen määrää. Lääkkeellä on harvinaisempana haittavaikutuksena, että se saattaa laskea valkosolujen määrää, joka taas on vaarallista, koska voi altistua erilaisille infektioille. Valkosolut suojaavat infektioilta, auttavat vastustuskyvyssä.

        Onneksi ei ole koskaan tarvinut joutua tähän rumpaan.
        Hypätä nyt kerran kuussa verikokeissa.


    • Anonyymi00058

      Wikipedian mukaan:

      "M1-lähetteeseen riittää epäily psykoottisesta tilasta, eikä tässä vaiheessa vielä edellytetä varmaa diagnoosia. Tarvittaessa virkasuhteessa oleva lääkäri voi pyytää hoitoon toimittamiseen virka-apua poliisilta."

      • Anonyymi00063

        Valitettavasti. SIksi voit mennä osastolle ja päästä ulos jopa saman päivän aikana jos osaston lääkäri sitä mieltä ettet täytä kriteerejä


      • Anonyymi00072
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Valitettavasti. SIksi voit mennä osastolle ja päästä ulos jopa saman päivän aikana jos osaston lääkäri sitä mieltä ettet täytä kriteerejä

        entä jos on sitä mieltä että täytän?


      • Anonyymi00076
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        entä jos on sitä mieltä että täytän?

        Jos siellä ollaan sitä mieltä, että tarvitset hoitoa, niin sitten ne ottaa sinut hoitoon.


      • Anonyymi00079
        Anonyymi00072 kirjoitti:

        entä jos on sitä mieltä että täytän?

        Valitettavasti mahdollista et täytät omasta mielestäsi ja lääkäri erimieltä. Mun kaveri/tuttu on harhoissaan kävelly raiteilla ja poliisit vieny putkaan koska päivystys/osasto eri mieltä


      • Anonyymi00088
        Anonyymi00079 kirjoitti:

        Valitettavasti mahdollista et täytät omasta mielestäsi ja lääkäri erimieltä. Mun kaveri/tuttu on harhoissaan kävelly raiteilla ja poliisit vieny putkaan koska päivystys/osasto eri mieltä

        Tämä on se mihin pitää vaan tottua. Toisen ihmisen toiminnasta vastaa ihminen itse.


      • Anonyymi00089
        Anonyymi00088 kirjoitti:

        Tämä on se mihin pitää vaan tottua. Toisen ihmisen toiminnasta vastaa ihminen itse.

        Silti on vähän outoa jos poliisit vie osastolle ja lääkärit ei ota. Putka ei oo oikea paikka


      • Anonyymi00090
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Silti on vähän outoa jos poliisit vie osastolle ja lääkärit ei ota. Putka ei oo oikea paikka

        On se oikea paikka sillä hetkellä. Ellei asiasta tee valitusta joka hyväksytään.


      • Anonyymi00091
        Anonyymi00090 kirjoitti:

        On se oikea paikka sillä hetkellä. Ellei asiasta tee valitusta joka hyväksytään.

        Putka oikea paikka jos harhailee raiteilla? Tuskipa kyseinen henkilö edes pystyy valittamaan asiasta. Jouluussa 2025 mun kaverilla oli putka reissu kerran viikkoon ja joka kerta osastolle ei otettu.

        Vasta tammikuussa otettiin kun viilteli. Olis pitäny jo joulukuussa ottaa


      • Anonyymi00096
        Anonyymi00089 kirjoitti:

        Silti on vähän outoa jos poliisit vie osastolle ja lääkärit ei ota. Putka ei oo oikea paikka

        Joskus on ikävä kyllä niinkin, että lääkäri saattaisi halutakin laittaa potilaan osastolle, mutta jos ei ole yhtään vapaita paikkoja, on hankalaa saada potilas osastolle. Valitettavasti tällaistakin tapahtuu, eikä se silloin ole lääkärin vika, ettei hän ota potilasta sisään.
        Jossain vaiheessa joku lääkäri puhui tuosta asiasta, olikohan se televisiossa.
        Lääkäri voi nähdä, että potilas tarvitsisi hoitoa välittömästi, mutta paikkapulan takia hoidon järjestäminen ei onnistu. Se ei taida olla lääkärillekään aina helppoa passittaa hädässä oleva potilas takaisin kotiin.
        Olisi syytettävä niitä tahoja, jotka järjestävät terveydenhuollon rahoitukset, ym. Resursseja ei ole riittävästi.


      • Anonyymi00099
        Anonyymi00091 kirjoitti:

        Putka oikea paikka jos harhailee raiteilla? Tuskipa kyseinen henkilö edes pystyy valittamaan asiasta. Jouluussa 2025 mun kaverilla oli putka reissu kerran viikkoon ja joka kerta osastolle ei otettu.

        Vasta tammikuussa otettiin kun viilteli. Olis pitäny jo joulukuussa ottaa

        En ota kantaa koska en ole viranomainen joka asiasta päättää. Vain siihen että koska oli putkassa se oli sillä hetkellä ainoa oikea paikka.


      • Anonyymi00100
        Anonyymi00096 kirjoitti:

        Joskus on ikävä kyllä niinkin, että lääkäri saattaisi halutakin laittaa potilaan osastolle, mutta jos ei ole yhtään vapaita paikkoja, on hankalaa saada potilas osastolle. Valitettavasti tällaistakin tapahtuu, eikä se silloin ole lääkärin vika, ettei hän ota potilasta sisään.
        Jossain vaiheessa joku lääkäri puhui tuosta asiasta, olikohan se televisiossa.
        Lääkäri voi nähdä, että potilas tarvitsisi hoitoa välittömästi, mutta paikkapulan takia hoidon järjestäminen ei onnistu. Se ei taida olla lääkärillekään aina helppoa passittaa hädässä oleva potilas takaisin kotiin.
        Olisi syytettävä niitä tahoja, jotka järjestävät terveydenhuollon rahoitukset, ym. Resursseja ei ole riittävästi.

        Onhan niitä kaikenlaista esittäjääki seassa eläkkeen toivossa.


      • Anonyymi00105
        Anonyymi00100 kirjoitti:

        Onhan niitä kaikenlaista esittäjääki seassa eläkkeen toivossa.

        Aika harva varmaan huvikseen esittää psyykkisesti sairasta, muka vain eläkkeen toivossa.
        Ja esityksestä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin, kyllä ne psykiatrit näkee, onko ihminen sairas vai ei.
        Mielentilatutkimuskin kestää kaksi kuukautta, kukaan ei pysty esittämään kahden kuukauden ajan jotain muuta kuin hän on.


      • Anonyymi00107
        Anonyymi00105 kirjoitti:

        Aika harva varmaan huvikseen esittää psyykkisesti sairasta, muka vain eläkkeen toivossa.
        Ja esityksestä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin, kyllä ne psykiatrit näkee, onko ihminen sairas vai ei.
        Mielentilatutkimuskin kestää kaksi kuukautta, kukaan ei pysty esittämään kahden kuukauden ajan jotain muuta kuin hän on.

        Tää mun kaveri on ihan oikeasti psykoosipotilas. Joskus hyviä jaksoja ja sit näitä huonoja.

        Putka jos on sillä hetkellä oikea paikka niin huonossa tilassa ollaan. Oon itekkin vieny sen päiviystykseen ja lääkäri vaan todennu ettei se tarpeeksi huonossa tilassa ole (vaikka on). Asuu tuetussa asumisessa mut se nyt on yks vitsi


      • Anonyymi00109
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        Tää mun kaveri on ihan oikeasti psykoosipotilas. Joskus hyviä jaksoja ja sit näitä huonoja.

        Putka jos on sillä hetkellä oikea paikka niin huonossa tilassa ollaan. Oon itekkin vieny sen päiviystykseen ja lääkäri vaan todennu ettei se tarpeeksi huonossa tilassa ole (vaikka on). Asuu tuetussa asumisessa mut se nyt on yks vitsi

        Nykyään on vaikeaa päästä osastohoitoon, se on valitettava asia.
        On hienoa, jos olet ollut kaverisi tukena.


      • Anonyymi00112
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        Tää mun kaveri on ihan oikeasti psykoosipotilas. Joskus hyviä jaksoja ja sit näitä huonoja.

        Putka jos on sillä hetkellä oikea paikka niin huonossa tilassa ollaan. Oon itekkin vieny sen päiviystykseen ja lääkäri vaan todennu ettei se tarpeeksi huonossa tilassa ole (vaikka on). Asuu tuetussa asumisessa mut se nyt on yks vitsi

        Yksityinen vai julkinen? Kuinka monta kertaa yrittää per asia? Kerran vai kymmenen?


      • Anonyymi00113
        Anonyymi00107 kirjoitti:

        Tää mun kaveri on ihan oikeasti psykoosipotilas. Joskus hyviä jaksoja ja sit näitä huonoja.

        Putka jos on sillä hetkellä oikea paikka niin huonossa tilassa ollaan. Oon itekkin vieny sen päiviystykseen ja lääkäri vaan todennu ettei se tarpeeksi huonossa tilassa ole (vaikka on). Asuu tuetussa asumisessa mut se nyt on yks vitsi

        Myös psykoosipotilas voi olla muualla kuin psykiatrisessa sairaalassa. Diagnoosi joka on tehty kk tai 10v sitten ei takaa ettei olisi ikinä mitään muuta syytä voida pahoin tai tehdä väärin kuin se yksi ja ainoa dg.


      • Anonyymi00115
        Anonyymi00112 kirjoitti:

        Yksityinen vai julkinen? Kuinka monta kertaa yrittää per asia? Kerran vai kymmenen?

        Julkinen tietenkin. Mikäs muukaan.

        Vaikea sanoa mitään monta kertaa yleisellä tasolla. Vimeeks oli 4x kertaa ja vasta kun alko viiltelee eli eskaloitui asia pääsi sisälle


      • Anonyymi00116
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Myös psykoosipotilas voi olla muualla kuin psykiatrisessa sairaalassa. Diagnoosi joka on tehty kk tai 10v sitten ei takaa ettei olisi ikinä mitään muuta syytä voida pahoin tai tehdä väärin kuin se yksi ja ainoa dg.

        AVoimessa joo. Ja tuskinpa ainut syy mut julkinen hoitaa vaan lääkkeillä sitä diagnoosia


      • Anonyymi00118
        Anonyymi00113 kirjoitti:

        Myös psykoosipotilas voi olla muualla kuin psykiatrisessa sairaalassa. Diagnoosi joka on tehty kk tai 10v sitten ei takaa ettei olisi ikinä mitään muuta syytä voida pahoin tai tehdä väärin kuin se yksi ja ainoa dg.

        Minulla on omaa kokemusta siitä, että yli 10 vuotta vanha psykoosi-diagnoosikin voi vaikuttaa myös tämän päivän hoitoon, hakeutuu sinne mistä syystä tahansa, myöskin somaattisten oireiden perusteella.
        Toki kun on fyysisiä sairauksia hoidettu sairaalassa, on kaikki mennyt hyvin, mutta sairauden hoidon alkutaival (aika ennen varsinaiseen hoitoon pääsyä) voi olla vaikeampi.


      • Anonyymi00122
        Anonyymi00105 kirjoitti:

        Aika harva varmaan huvikseen esittää psyykkisesti sairasta, muka vain eläkkeen toivossa.
        Ja esityksestä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin, kyllä ne psykiatrit näkee, onko ihminen sairas vai ei.
        Mielentilatutkimuskin kestää kaksi kuukautta, kukaan ei pysty esittämään kahden kuukauden ajan jotain muuta kuin hän on.

        Kyllä pystyy esittään.
        On tästä tehty ulkomailla ihan jotain tutkimuksiakin.
        Kyllä terveenä voi saada mielisauden diagnoosin.


      • Anonyymi00125
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        Kyllä pystyy esittään.
        On tästä tehty ulkomailla ihan jotain tutkimuksiakin.
        Kyllä terveenä voi saada mielisauden diagnoosin.

        Varmasti voi. Etenkin jos tavoitteena välttää linnatuomia yms.

        Psykiatrit muuten tekee virheitä. Etenkin osastolla missä todennäköisemmin pystyy esittämään pitkän ajan (koska valvonta jne)


      • Anonyymi00126
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        Varmasti voi. Etenkin jos tavoitteena välttää linnatuomia yms.

        Psykiatrit muuten tekee virheitä. Etenkin osastolla missä todennäköisemmin pystyy esittämään pitkän ajan (koska valvonta jne)

        Oikeuspsykiatritkin ovat sanoneet, että ihminen ei yleensä pysty esittämään mielentilatutkimuksen aikaa, n. 2 kuukautta, sairasta olematta sairas.
        Eihän se toki 100% varmaa taida olla, mutta aika mahdotonta kuitenkin.
        Ennen jotkut rikolliset jopa halusivat mielentilatutkimukseen välttyäkseen vankilalta, vaan onko se ketään kummemmin vankilatuomiolta säästänyt, kun onkin todettu syyntakeiseksi tutkimuksen perusteella.


      • Anonyymi00129
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Oikeuspsykiatritkin ovat sanoneet, että ihminen ei yleensä pysty esittämään mielentilatutkimuksen aikaa, n. 2 kuukautta, sairasta olematta sairas.
        Eihän se toki 100% varmaa taida olla, mutta aika mahdotonta kuitenkin.
        Ennen jotkut rikolliset jopa halusivat mielentilatutkimukseen välttyäkseen vankilalta, vaan onko se ketään kummemmin vankilatuomiolta säästänyt, kun onkin todettu syyntakeiseksi tutkimuksen perusteella.

        Eikö ne tarkemmat mielentilatutkimukset tehä vaan rikollisille?
        Jos ei ole rikollinen niin voi esittää ihtesä eläkkeelle.
        Mä olen kuullut että näitä tapauksia olisi olemassa.


      • Anonyymi00130
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        Eikö ne tarkemmat mielentilatutkimukset tehä vaan rikollisille?
        Jos ei ole rikollinen niin voi esittää ihtesä eläkkeelle.
        Mä olen kuullut että näitä tapauksia olisi olemassa.

        Varmasti on olemassa kaikenlaisia tapauksia. Mutta ei eläkkeen saaminen psyyken ongelmien takia ole mitään helppoa sekään. Etenkään nykyään, joitain vuosikymmeniä sitten oli helpompaa.
        Toki ns. virheitäkin voi sattua, myös ammattilaisille.


      • Anonyymi00131
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        Varmasti on olemassa kaikenlaisia tapauksia. Mutta ei eläkkeen saaminen psyyken ongelmien takia ole mitään helppoa sekään. Etenkään nykyään, joitain vuosikymmeniä sitten oli helpompaa.
        Toki ns. virheitäkin voi sattua, myös ammattilaisille.

        Kyllä mulle myönnettiin kolme vuotta sitte eka yrittämällä eläke.


      • Anonyymi00132
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        Kyllä mulle myönnettiin kolme vuotta sitte eka yrittämällä eläke.

        Mutta "jouduitko" esittämään sairasta, vai oliko/onko sinulla oikeasti mt-ongelmia ?


      • Anonyymi00133
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        Mutta "jouduitko" esittämään sairasta, vai oliko/onko sinulla oikeasti mt-ongelmia ?

        Luulenpa et sen saa helpommin jos oot alaikänen. Mä sain aika automaattisesti 18v, ilman kuntoutusta tai mitään


      • Anonyymi00134
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        Mutta "jouduitko" esittämään sairasta, vai oliko/onko sinulla oikeasti mt-ongelmia ?

        Krooninen moni systeemi ongelma.


      • Anonyymi00135
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        Luulenpa et sen saa helpommin jos oot alaikänen. Mä sain aika automaattisesti 18v, ilman kuntoutusta tai mitään

        Sitä en tiedä miten paljo ikä vaikuttaa.
        Se miten paljon on osastohoitoa takana vaikuttaa varmaan eläke päätökseen.


      • Anonyymi00136
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        Sitä en tiedä miten paljo ikä vaikuttaa.
        Se miten paljon on osastohoitoa takana vaikuttaa varmaan eläke päätökseen.

        Voi olla. Toisaalta jos saat 18v niin kukaan ei edes yrittäny kuntouttaa


      • Anonyymi00139
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        Krooninen moni systeemi ongelma.

        Jos on monia ongelmia päällekkäin, ehkä voikin päästä eläkkeelle ilman kummoisempia tutkimuksia, tms.
        Lohdutuksena kuitenkin, vaikka ei työelämään kykenisikään, ei se tee elämästä ja elämisestä mahdotonta. Voi tehdä sellaisia asioita, joista itse tykkää, joista tulee hyvä tunne.
        Vapaaehtoistöitä ainakin voi tehdä eläkkeellä ollessa.
        Työkyvyttömyys ei tarkoita, että olisi kyvytön kaikkeen.


      • Anonyymi00140
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        Jos on monia ongelmia päällekkäin, ehkä voikin päästä eläkkeelle ilman kummoisempia tutkimuksia, tms.
        Lohdutuksena kuitenkin, vaikka ei työelämään kykenisikään, ei se tee elämästä ja elämisestä mahdotonta. Voi tehdä sellaisia asioita, joista itse tykkää, joista tulee hyvä tunne.
        Vapaaehtoistöitä ainakin voi tehdä eläkkeellä ollessa.
        Työkyvyttömyys ei tarkoita, että olisi kyvytön kaikkeen.

        Mut rahaton olet. Ja se masentaa


      • Anonyymi00141
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Mut rahaton olet. Ja se masentaa

        Ymmärrettävää.
        Asuinpaikkakunnasta riippuen löytyy kyllä ilmaistapahtumiakin, jos haluaa jonnekin mennä ja osallistua. Pienemmillä paikkakunnilla saattaa olla vähemmän mitään, mutta pääkaupunkiseudulla ainakin riittää erilaista ohjelmaa, joihin on vapaa pääsy.


      • Anonyymi00142
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Ymmärrettävää.
        Asuinpaikkakunnasta riippuen löytyy kyllä ilmaistapahtumiakin, jos haluaa jonnekin mennä ja osallistua. Pienemmillä paikkakunnilla saattaa olla vähemmän mitään, mutta pääkaupunkiseudulla ainakin riittää erilaista ohjelmaa, joihin on vapaa pääsy.

        Ilmaistapahtumat ei silti ilahduta jos oot rahaton, kaverien kaa ei voi tehä mitään koska ei oo rahaa jne


      • Anonyymi00143
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        Ilmaistapahtumat ei silti ilahduta jos oot rahaton, kaverien kaa ei voi tehä mitään koska ei oo rahaa jne

        Eikö voisi kaverien kanssa mennä niihin ilmaistapahtumiin ?
        Kaverien kanssa voi muutenkin tehdä yhdessä aika paljonkin ilman rahaa. Ulkoilla, pelata esim. jotain lautapelejä tai korttipelejä, katsella elokuvia, kuunnella musiikkia, ym.
        Mielikuvitushan tuohon on rajana, mitä kaikkea voi keksiä, mihin ei tarvitse rahaa.


      • Anonyymi00144
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        Jos on monia ongelmia päällekkäin, ehkä voikin päästä eläkkeelle ilman kummoisempia tutkimuksia, tms.
        Lohdutuksena kuitenkin, vaikka ei työelämään kykenisikään, ei se tee elämästä ja elämisestä mahdotonta. Voi tehdä sellaisia asioita, joista itse tykkää, joista tulee hyvä tunne.
        Vapaaehtoistöitä ainakin voi tehdä eläkkeellä ollessa.
        Työkyvyttömyys ei tarkoita, että olisi kyvytön kaikkeen.

        Jos minun me/cfs puhkiaa jostain syystä uudelleen vakavaksi niin silloin ei paljo mitään tehä kun maata sangyssä.


      • Anonyymi00145
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        Jos minun me/cfs puhkiaa jostain syystä uudelleen vakavaksi niin silloin ei paljo mitään tehä kun maata sangyssä.

        Mutta jos se ei ole vielä puhjennut uudelleen, niin voihan jotain yrittää tehdä nyt, kun sitä me/cfs ei ole päällä.
        Jos jää jossittelemaan ja odottelemaan, puhkeaako se uudestaan, voi jäädä kivojakin asioita tekemättä. Ei minkään tekemisen tarvitse olla jotain vaativaa, vaikeaa tai rankkaa, pieniäkin miellyttäviä asioita tekemällä voi saada hyvän olon itselleen.
        Toivokaamme, ettei sinulle puhkea uudelleen vakavaksi se me/cfs.


      • Anonyymi00283

        M1 on vain lähete tarkkailuun, ja tarkkailun aikana päätetään tarvitaanko pakkohoitoa. Jos tarvitaan, silloin tehdään M3 lähete pakkohoitoon.


    • Anonyymi00093

      Työttömän ei tule lopettaa lääkkeitä omaehtoisesti

      • Anonyymi00094

        Sori, saa jos halua


      • Anonyymi00095

        Miksi asia koskisi vain työtöntä ? Kyllä muutkin saattavat käyttää lääkkeitä, ei ainoastaan työttömät.


      • Anonyymi00098
        Anonyymi00094 kirjoitti:

        Sori, saa jos halua

        Kunhan muistaa että koska tahansa voidaan aloittaa pakolla. Silloin on aika pitkään lääkettä elimistössä.


      • Anonyymi00101
        Anonyymi00098 kirjoitti:

        Kunhan muistaa että koska tahansa voidaan aloittaa pakolla. Silloin on aika pitkään lääkettä elimistössä.

        Ei ne ilman syytä ala


      • Anonyymi00102
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Ei ne ilman syytä ala

        Heillä on työpaikka alla. Ei heitä sieltä pois aja se että jollekulle tarttisi aloittaa lääkitys. Se aloitetaan kun niin päätetään.


      • Anonyymi00103
        Anonyymi00101 kirjoitti:

        Ei ne ilman syytä ala

        Kun lääkäri on edellisenkin lääkkeen antanut ja olettaa että sitä syödään, hänen päätöksensä ei muutu kun potilas jättää edellisenkin lääkkeen syömättä. Hän laittaa sen pakolla kun muuten potilas ei usko että sitä on syötävä.


      • Anonyymi00106
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Kun lääkäri on edellisenkin lääkkeen antanut ja olettaa että sitä syödään, hänen päätöksensä ei muutu kun potilas jättää edellisenkin lääkkeen syömättä. Hän laittaa sen pakolla kun muuten potilas ei usko että sitä on syötävä.

        Lääkkeet voidaan laittaa pakolla vain pakkohoidossa. Ei niitä muuten voida pakottaa käyttämään.


      • Anonyymi00108
        Anonyymi00103 kirjoitti:

        Kun lääkäri on edellisenkin lääkkeen antanut ja olettaa että sitä syödään, hänen päätöksensä ei muutu kun potilas jättää edellisenkin lääkkeen syömättä. Hän laittaa sen pakolla kun muuten potilas ei usko että sitä on syötävä.

        Avossa saan kuule ite päättää syönkö vai en


      • Anonyymi00110
        Anonyymi00108 kirjoitti:

        Avossa saan kuule ite päättää syönkö vai en

        Sinulla on harhaluulo. Lääkäri päättää tästä asiasta.


      • Anonyymi00111
        Anonyymi00106 kirjoitti:

        Lääkkeet voidaan laittaa pakolla vain pakkohoidossa. Ei niitä muuten voida pakottaa käyttämään.

        Resepti voidaan laittaa koska tahansa. Jos käyttöä ei ole se voidaan pakottaa.


      • Anonyymi00119
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Sinulla on harhaluulo. Lääkäri päättää tästä asiasta.

        Ei se ole pelkkä harhaluulo.
        Itse aikoinaan lopetin lääkityksen, kerroin myöhemmin lopetuksesta psykiatrille vastaanoton yhteydessä . Hän ei tietenkään pitänyt yhtään siitä, että olin lopettanut lääkkeiden käytön, yritti saada minua jatkamaan käyttöä. En siihen suostunut, ja se siitä. Hän ei voinut pakottaa.
        Eli ei se ole harhaluulo. Ennemminkin sitä voisi sanoa harhaluuloksi, kun luulee, ettei tuollaista muka voi tapahtua.


      • Anonyymi00120
        Anonyymi00111 kirjoitti:

        Resepti voidaan laittaa koska tahansa. Jos käyttöä ei ole se voidaan pakottaa.

        Sain kerran reseptin kahteen lääkepakkaukseen mielialalääkettä, vaikka sanoin psykiatrille, etten tarvitse kyseisen lääkkeen reseptiä. Kerroin, etten ollut sitä lääkettä käyttänyt pitkiin aikoihin. Se oli alkuunkin vain määrätty tarvittavaksi.
        Lääkäri kirjoitti reseptin, mutta en mennyt ostamaan lääkettä, koska en sitä tarvinnut.
        Kukaan ei missään vaiheessa pakottanut minua ostamaan ja käyttämään lääkettä.


      • Anonyymi00121
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Sinulla on harhaluulo. Lääkäri päättää tästä asiasta.

        En oo pakkohoidossa eli päätän ite


      • Anonyymi00124
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Sinulla on harhaluulo. Lääkäri päättää tästä asiasta.

        Lääkäri voi suositella avopotilasta käyttään lääkitystä.
        Mutta ei voi pakottaa.


      • Anonyymi00147
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Lääkäri voi suositella avopotilasta käyttään lääkitystä.
        Mutta ei voi pakottaa.

        Jos potilas ei suostu hoitoon hänet voidaam pakottaa siihen.


      • Anonyymi00148
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Lääkäri voi suositella avopotilasta käyttään lääkitystä.
        Mutta ei voi pakottaa.

        Jos avohoitoon ei suostu niin potilas voidaan pakottaa ottamaan vastaan lääkärin määräämää hoitoa.


      • Anonyymi00150
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Jos avohoitoon ei suostu niin potilas voidaan pakottaa ottamaan vastaan lääkärin määräämää hoitoa.

        Avo on vapaaehtoinen Suomessa. Pakolla voi vaan pakkohoidossa


      • Anonyymi00154
        Anonyymi00110 kirjoitti:

        Sinulla on harhaluulo. Lääkäri päättää tästä asiasta.

        Potilaalla on itsemääräämisoikeus ja oikeus kieltäytyä hoidosta.


      • Anonyymi00157
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Jos avohoitoon ei suostu niin potilas voidaan pakottaa ottamaan vastaan lääkärin määräämää hoitoa.

        Varmaan riippuu paljon potilaan tilanteesta lähetäänkö pakottaan hoitoa vai ei.


      • Anonyymi00158
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Avo on vapaaehtoinen Suomessa. Pakolla voi vaan pakkohoidossa

        Joo mutta kuiteski kovasti painostetaan lääkkeitten käyttöön joskus jopa uhkailemalla pakkohoitoa.


      • Anonyymi00159
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Jos avohoitoon ei suostu niin potilas voidaan pakottaa ottamaan vastaan lääkärin määräämää hoitoa.

        Potilaalla on itsemääräämisoikeus. ja jos potilas ei ole vaarakasi itselleen eikä ulkopuolisille niin lääkäri ei voi pakottaa mihinkään


      • Anonyymi00160
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        Jos potilas ei suostu hoitoon hänet voidaam pakottaa siihen.

        ei voida koskan potilaalla on itsemääräämisoikeus jos hän on kykenevä päättämään hoidosta ja eikä ole vaaraksi itselleen tai ulkopuolisille


      • Anonyymi00161
        Anonyymi00160 kirjoitti:

        ei voida koskan potilaalla on itsemääräämisoikeus jos hän on kykenevä päättämään hoidosta ja eikä ole vaaraksi itselleen tai ulkopuolisille

        Ilman M1, M2 ja M3 ei voi pakottaa


      • Anonyymi00169
        Anonyymi00161 kirjoitti:

        Ilman M1, M2 ja M3 ei voi pakottaa

        niinhän mä just sanoin ettei voida pakottaa


      • Anonyymi00170
        Anonyymi00161 kirjoitti:

        Ilman M1, M2 ja M3 ei voi pakottaa

        Voi ne pakottaa.Ja pakottaakin.
        Kato kun psykiatrisen diagnoosin saanut on ihan turha tehä enää mistään mitään valitusta mistään asiasta.Ei saa oikeutta vaikka ne kuin loukkaa ihmisoikeuksia.Ja nimen omaan tätä itsemääräämisoikeutta.


      • Anonyymi00171
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        Voi ne pakottaa.Ja pakottaakin.
        Kato kun psykiatrisen diagnoosin saanut on ihan turha tehä enää mistään mitään valitusta mistään asiasta.Ei saa oikeutta vaikka ne kuin loukkaa ihmisoikeuksia.Ja nimen omaan tätä itsemääräämisoikeutta.

        Noi on pakkohoidossa. Avossa laki suojelee


      • Anonyymi00172
        Anonyymi00171 kirjoitti:

        Noi on pakkohoidossa. Avossa laki suojelee

        "Avossa laki suojelee"
        Jossakin paperilla ehkä.Käytäntö on ihan muuta.


      • Anonyymi00173
        Anonyymi00172 kirjoitti:

        "Avossa laki suojelee"
        Jossakin paperilla ehkä.Käytäntö on ihan muuta.

        Okei. Mua ei ikinä avossa pakotettu ottamaan lääkkeitä. Sain lopettaa ihan jos halusin


      • Anonyymi00174
        Anonyymi00173 kirjoitti:

        Okei. Mua ei ikinä avossa pakotettu ottamaan lääkkeitä. Sain lopettaa ihan jos halusin

        Tosin joillakin ainakin kuntoutustuki on sidottu lääkityshoitoon.Eli jos ei suostu lääkityksiin niin joutuu työkyvyttömänä työkkärin pompottelemaksi.


      • Anonyymi00175
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Joo mutta kuiteski kovasti painostetaan lääkkeitten käyttöön joskus jopa uhkailemalla pakkohoitoa.

        Tahdosta riippumaton hoito (pakkohoito) on viimesijainen keino, joka vaatii aina laillistetun lääkärin tekemän lähetteen (M1-lähete) ja arvion. Pakkohoitoon voidaan määrätä vain, jos kaikki seuraavat kolme kriteeriä täyttyvät:

        Henkilöllä todetaan mielisairaus.
        Hän on hoitoa vailla (vakava mielenterveyden häiriö).
        Avohoidon keinot tai muut hoitomuodot eivät ole riittäviä/mahdollisia.


      • Anonyymi00176
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        Voi ne pakottaa.Ja pakottaakin.
        Kato kun psykiatrisen diagnoosin saanut on ihan turha tehä enää mistään mitään valitusta mistään asiasta.Ei saa oikeutta vaikka ne kuin loukkaa ihmisoikeuksia.Ja nimen omaan tätä itsemääräämisoikeutta.

        Sinä joudut siis pakkohoitoon vaikka voit hyvin ja sulla on hyvä elämänhallinta. Jos sulla ei ole hoitosuhdetta niin miten psykiatri voi tietää miten sä voit.


      • Anonyymi00177
        Anonyymi00159 kirjoitti:

        Potilaalla on itsemääräämisoikeus. ja jos potilas ei ole vaarakasi itselleen eikä ulkopuolisille niin lääkäri ei voi pakottaa mihinkään

        Siihen asti kunnes tämä itsemääräämisoikeus viedään. Pakolliseen hoitoon ei aina joudu ihan pystymetsästä vaan välillä se tarkoittaa näitä hoidosta kieltäytyneitä. Jos et suostu avohoitoon se tarkoittaa pakkokeinojen käyttämistä jos lääkäri ei muuhin suostu. Itse et voi päättää millä keinolla sinua hoidetaan.


      • Anonyymi00178
        Anonyymi00173 kirjoitti:

        Okei. Mua ei ikinä avossa pakotettu ottamaan lääkkeitä. Sain lopettaa ihan jos halusin

        Monille laitetaan lääkkeet ja kehotetaan ottamaan ne. Kaikille ei. Hoidon määrää lääkäri.


      • Anonyymi00183
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Avo on vapaaehtoinen Suomessa. Pakolla voi vaan pakkohoidossa

        Mistä luulit että pakkohoitoon joudutaan? Kaupan kassalta? Kyllä se on se lääkärin avovastaanotto.


      • Anonyymi00188
        Anonyymi00173 kirjoitti:

        Okei. Mua ei ikinä avossa pakotettu ottamaan lääkkeitä. Sain lopettaa ihan jos halusin

        Siis lääkärin luvalla saa lopettaa.


      • Anonyymi00190
        Anonyymi00183 kirjoitti:

        Mistä luulit että pakkohoitoon joudutaan? Kaupan kassalta? Kyllä se on se lääkärin avovastaanotto.

        Tiedän miten sinne joudutaan kyllä. Mut tääl sanotaan et avossa voi muka pakottaa


      • Anonyymi00191
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        Tosin joillakin ainakin kuntoutustuki on sidottu lääkityshoitoon.Eli jos ei suostu lääkityksiin niin joutuu työkyvyttömänä työkkärin pompottelemaksi.

        Okei, joo kuulostaa laittomalle. Vai saaks noin muka tehdä?


      • Anonyymi00192
        Anonyymi00175 kirjoitti:

        Tahdosta riippumaton hoito (pakkohoito) on viimesijainen keino, joka vaatii aina laillistetun lääkärin tekemän lähetteen (M1-lähete) ja arvion. Pakkohoitoon voidaan määrätä vain, jos kaikki seuraavat kolme kriteeriä täyttyvät:

        Henkilöllä todetaan mielisairaus.
        Hän on hoitoa vailla (vakava mielenterveyden häiriö).
        Avohoidon keinot tai muut hoitomuodot eivät ole riittäviä/mahdollisia.

        Ei se mene aina niin.
        Yhtäkin oli pidetty aika kauan pakkohoidossa vaikka avohoito olisi riittänyt.Mutta hän onnistu saamaan korvaukset vaikka se ei ole mikään helppo saada.


      • Anonyymi00193
        Anonyymi00177 kirjoitti:

        Siihen asti kunnes tämä itsemääräämisoikeus viedään. Pakolliseen hoitoon ei aina joudu ihan pystymetsästä vaan välillä se tarkoittaa näitä hoidosta kieltäytyneitä. Jos et suostu avohoitoon se tarkoittaa pakkokeinojen käyttämistä jos lääkäri ei muuhin suostu. Itse et voi päättää millä keinolla sinua hoidetaan.

        Mut eka täytyy olla lääkärissä. Tai siis lääkärin nähny syt. Mistä ne tietää et voit huonosti jos et käy lääkärissä. Huoli-ilmoitukset? Mut tollonkin se potilas siirtyy pakkohoitoon eli pakotus ei tapahdu avossa

        Eli avossa ei voi pakottaa mut ne sen sijaan uhkailee, kiristää ja ehkä vie asunnon jos oot tuetussa/laitoksessa ja huoli-ilmoitukset?


      • Anonyymi00194
        Anonyymi00191 kirjoitti:

        Okei, joo kuulostaa laittomalle. Vai saaks noin muka tehdä?

        Saa toki, Jos kela on laittanut kuntoutustuen saamisen ehdoksi sitoutua lääkityshoitoon.


      • Anonyymi00195
        Anonyymi00178 kirjoitti:

        Monille laitetaan lääkkeet ja kehotetaan ottamaan ne. Kaikille ei. Hoidon määrää lääkäri.

        Ei saa edes kehottaa.
        Suositella saa.


      • Anonyymi00197
        Anonyymi00195 kirjoitti:

        Ei saa edes kehottaa.
        Suositella saa.

        Selkeästi siis rikotaan noita ja muotoillaa suositus pakoksi


      • Anonyymi00205
        Anonyymi00193 kirjoitti:

        Mut eka täytyy olla lääkärissä. Tai siis lääkärin nähny syt. Mistä ne tietää et voit huonosti jos et käy lääkärissä. Huoli-ilmoitukset? Mut tollonkin se potilas siirtyy pakkohoitoon eli pakotus ei tapahdu avossa

        Eli avossa ei voi pakottaa mut ne sen sijaan uhkailee, kiristää ja ehkä vie asunnon jos oot tuetussa/laitoksessa ja huoli-ilmoitukset?

        Ei kaikki asu laitoksessa.


      • Anonyymi00206
        Anonyymi00205 kirjoitti:

        Ei kaikki asu laitoksessa.

        Ei, mut yks tapa painostaa niitä jotka asuu. Toki jos asuu omillaan ei paljoa keinoja ole


      • Anonyymi00213
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Joo mutta kuiteski kovasti painostetaan lääkkeitten käyttöön joskus jopa uhkailemalla pakkohoitoa.

        Noin minunkin kohdalla yritettiin, kun kerroin lopettaneeni lääkityksen.
        Lääkäri väläytti pakkohoitoa, mutta kriteerit eivät kuitenkaan täyttyneet.


      • Anonyymi00222
        Anonyymi00195 kirjoitti:

        Ei saa edes kehottaa.
        Suositella saa.

        Jos ei suostu voidaan laittaa pakolla.


      • Anonyymi00228
        Anonyymi00206 kirjoitti:

        Ei, mut yks tapa painostaa niitä jotka asuu. Toki jos asuu omillaan ei paljoa keinoja ole

        no miksi asutaan laitoksessa tai tuetussa asumisessa jos pystyy huolehtimaan itsestään ja toimimaan arjessa?


      • Anonyymi00233
        Anonyymi00228 kirjoitti:

        no miksi asutaan laitoksessa tai tuetussa asumisessa jos pystyy huolehtimaan itsestään ja toimimaan arjessa?

        Eihän siellä kai asuta jos pystytään (ainakaan lääkärien mielestä). Mut siellä voi käyttää painostusta keinona mitä ei voi jos asuu yksin


      • Anonyymi00235
        Anonyymi00195 kirjoitti:

        Ei saa edes kehottaa.
        Suositella saa.

        Kehotus ja suositus tarkoittaa suurin piirtein samaa asiaa.
        Pakottaminen on eri juttu.


      • Anonyymi00264
        Anonyymi00235 kirjoitti:

        Kehotus ja suositus tarkoittaa suurin piirtein samaa asiaa.
        Pakottaminen on eri juttu.

        Kehotus ja suositus ei tarkoita suurin piirtein samaa asiaa.
        Perehdy asiaan tarkemmin.


      • Anonyymi00284
        Anonyymi00264 kirjoitti:

        Kehotus ja suositus ei tarkoita suurin piirtein samaa asiaa.
        Perehdy asiaan tarkemmin.

        No ei se kehotus tarkoita pakottamistakaan. Se on lähempänä suositusta kuin pakottamista.


    • Anonyymi00097

      Voi saattaa takaisin sairaalaan

      Eli ota ne

    • Anonyymi00127

      Kai hyvään hoitoon kuuluu aina myös lääkkeiden vaihtaminen, vähentäminen ja lopettamisen kokeilut. Jos on normaali hoitosuhde lääkärin kanssa, niin lääkkeen lopettamisesta keskustellaan ja uutta tilannetta tuetaan mahdollisuuksien mukaan. Kukaan ei pidä lääkkeiden käyttöä tavoitteena kun taas omassa kodissa asumista pidetään tavoitteena.

      • Anonyymi00128

        Millainen on sitten hyvä hoitosuhde ? Hyvää hoitosuhdetta on vaikea saada, kun esim. psykiatrian poliklinikoilla lääkärit vaihtuvat jatkuvasti. Myös psykiatrisissa sairaaloissa tapaa jatkuvasti eri lääkäreitä.
        Jatkuva lääkäreiden vaihtuvuus ei ole lainkaan hyvä juttu, etenkään potilaalle, eikä etenkään psyykkisten sairauksien hoidossa. Pysyvyys, luottamus, turvallisuus, jonkinlainen varmuus ja jatkuvuus, tuttu lääkäri, olisivat psyykkisesti sairaille tärkeitä asioita hoidossa.


      • Anonyymi00137

        Paperilla. Käytännössä ei näin ole


    • Anonyymi00138

      Lääkkeistä kieltäytyminen ei saata mihinkään ongelmiin, jos pärjää ilman lääkitystä.
      Tämä vastauksena aloittajalle.

      • Anonyymi00146

        Pärjäämisen määrittelee lääkäri. Jos lääkäri ei anna lopettaa niin siinä tapauksessa potilas ei pärjää ilman.


      • Anonyymi00151
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        Pärjäämisen määrittelee lääkäri. Jos lääkäri ei anna lopettaa niin siinä tapauksessa potilas ei pärjää ilman.

        Ei voi silti estää lopetusta


      • Anonyymi00156
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        Pärjäämisen määrittelee lääkäri. Jos lääkäri ei anna lopettaa niin siinä tapauksessa potilas ei pärjää ilman.

        Miten se lääkäri voi määrittää kenekään pärjäämistä?
        Eihän lääkäri ole vastaanoton ulkopuolella näkemäsää kenenkään päärjäämistä.


      • Anonyymi00162
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        Miten se lääkäri voi määrittää kenekään pärjäämistä?
        Eihän lääkäri ole vastaanoton ulkopuolella näkemäsää kenenkään päärjäämistä.

        Kaiketi sen perusteella mitä tapaamisessa näkee


      • Anonyymi00163
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        Kaiketi sen perusteella mitä tapaamisessa näkee

        No sen 45minuutin tapaamisella ei mitenkään voi määritellä miten pärjää kotona.


      • Anonyymi00164
        Anonyymi00163 kirjoitti:

        No sen 45minuutin tapaamisella ei mitenkään voi määritellä miten pärjää kotona.

        Sen 45min perusteella myös päätetään joutuuko osastolle (ja osastolääkäri sit erikseen vielä sen M1 jne)

        Et näin se usein menee


      • Anonyymi00166
        Anonyymi00164 kirjoitti:

        Sen 45min perusteella myös päätetään joutuuko osastolle (ja osastolääkäri sit erikseen vielä sen M1 jne)

        Et näin se usein menee

        Jos on selvä psykoosi päällä.Silloin ei katota mikä se toimintakyky on.
        Tarkkailu lähetettä ei minun tietääkseni tehä yhen lääkärin varassa.Vaaditaan muistaakseni kolmen lääkärin arvio.


      • Anonyymi00167
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        Jos on selvä psykoosi päällä.Silloin ei katota mikä se toimintakyky on.
        Tarkkailu lähetettä ei minun tietääkseni tehä yhen lääkärin varassa.Vaaditaan muistaakseni kolmen lääkärin arvio.

        En tiedä kuinka monta sen tekee, tiedän vaan et 1 aina lätkässy sen. Mut periaatteessa aikalailla toimintakyky yms on sen 30-45min tapaamisen varassa...


      • Anonyymi00179
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        Miten se lääkäri voi määrittää kenekään pärjäämistä?
        Eihän lääkäri ole vastaanoton ulkopuolella näkemäsää kenenkään päärjäämistä.

        Tekemällä työtään. Käyttää useita eri arviointikriteereita kuten tietoa eri viranomaisilta, suoria potilashaastatteluita, tietoa muilta hoitotiimin jäseniltä, koulutustaan.


      • Anonyymi00184
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Ei voi silti estää lopetusta

        Voi estää pakottamalla.


      • Anonyymi00186
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Tekemällä työtään. Käyttää useita eri arviointikriteereita kuten tietoa eri viranomaisilta, suoria potilashaastatteluita, tietoa muilta hoitotiimin jäseniltä, koulutustaan.

        Sitä mä tarkoitin että ei lääkäri yksinään voi määrittää kenenkään pärjäämistä vastaanoton ulkopuolella.Siihen tarvitaan muitakin kun lääkäri.


      • Anonyymi00187
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Tekemällä työtään. Käyttää useita eri arviointikriteereita kuten tietoa eri viranomaisilta, suoria potilashaastatteluita, tietoa muilta hoitotiimin jäseniltä, koulutustaan.

        Varmaan iso hoitoneuvottelu. Silti porukkaa päästetty vapaaks ja tehny itsemurhan samana päivänä


      • Anonyymi00189
        Anonyymi00184 kirjoitti:

        Voi estää pakottamalla.

        Jos ei oo pakkohoitoa niin kerro miten?


      • Anonyymi00196
        Anonyymi00187 kirjoitti:

        Varmaan iso hoitoneuvottelu. Silti porukkaa päästetty vapaaks ja tehny itsemurhan samana päivänä

        Ei sitä itse murhaa olisi voitu estää.Se olisi vaan siirtynyt jos olisi joutunut suljetulle.


      • Anonyymi00200
        Anonyymi00196 kirjoitti:

        Ei sitä itse murhaa olisi voitu estää.Se olisi vaan siirtynyt jos olisi joutunut suljetulle.

        Pääsi liian aikaisin suljetulta. Noita ollu useita uutisissa vuosien saatossa


      • Anonyymi00202
        Anonyymi00200 kirjoitti:

        Pääsi liian aikaisin suljetulta. Noita ollu useita uutisissa vuosien saatossa

        Ne jotka on päätöksen tehnyt tehä itsemurhan.Ei sillä ole väliä milloin ne päästetään suljetulta.
        Osastollakin on tehnyt itsemurhia että sekään ei ole mikään varma turvapaikka siltäkään asialta.


      • Anonyymi00203
        Anonyymi00202 kirjoitti:

        Ne jotka on päätöksen tehnyt tehä itsemurhan.Ei sillä ole väliä milloin ne päästetään suljetulta.
        Osastollakin on tehnyt itsemurhia että sekään ei ole mikään varma turvapaikka siltäkään asialta.

        Tiedän toki mut noissa ollut osastojakso ihan liian lyhyt. Pari päivää tai viikko


      • Anonyymi00209
        Anonyymi00203 kirjoitti:

        Tiedän toki mut noissa ollut osastojakso ihan liian lyhyt. Pari päivää tai viikko

        Jotkut on saanut vuosikausiakin sekä osasto että avohoitoa mutta päätynyt itsariin siltikin.


      • Anonyymi00210
        Anonyymi00209 kirjoitti:

        Jotkut on saanut vuosikausiakin sekä osasto että avohoitoa mutta päätynyt itsariin siltikin.

        Kertoo vain hoidontasosta


      • Anonyymi00214
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        En tiedä kuinka monta sen tekee, tiedän vaan et 1 aina lätkässy sen. Mut periaatteessa aikalailla toimintakyky yms on sen 30-45min tapaamisen varassa...

        Yksi lääkäri pystyy tekemään pakkohoitolähetteen, mutta pakkohoidon toteuttamiseen tarvitaan käsittääkseni kolmen lääkärin arvio.
        Jostain olen lukenut, että potilaalla on mahdollisuus pyytää myös sairaalan ulkopuolisen lääkärin arviota. Siis jos on vaikka joku tutumpi lääkäri, voi pyytää häneltäkin arviota.


      • Anonyymi00223
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Ei voi silti estää lopetusta

        Voi estää. Laittamalla ne menemään pakolla.


      • Anonyymi00224
        Anonyymi00186 kirjoitti:

        Sitä mä tarkoitin että ei lääkäri yksinään voi määrittää kenenkään pärjäämistä vastaanoton ulkopuolella.Siihen tarvitaan muitakin kun lääkäri.

        Voi määrittää. Hoitaja ei sanele pakkohoitoa. Sen tekee lääkäri.


      • Anonyymi00231
        Anonyymi00223 kirjoitti:

        Voi estää. Laittamalla ne menemään pakolla.

        No ei avossa. Osastolla vaan


      • Anonyymi00232
        Anonyymi00224 kirjoitti:

        Voi määrittää. Hoitaja ei sanele pakkohoitoa. Sen tekee lääkäri.

        Aika usein ne taitaa määrittää aika rajallisilla tiedoilla.


      • Anonyymi00236
        Anonyymi00210 kirjoitti:

        Kertoo vain hoidontasosta

        On se osittain hoidettavastakin kiinni. Joitain voi olla vaikeaa hoitaa, vaikka olisi hyväkin hoidon taso.


      • Anonyymi00242
        Anonyymi00236 kirjoitti:

        On se osittain hoidettavastakin kiinni. Joitain voi olla vaikeaa hoitaa, vaikka olisi hyväkin hoidon taso.

        Tottakai. Tosin osastoissa säästetty ja paikkoja vähennetty ja samoin avossa. Eli hoidontasokin laskenu


      • Anonyymi00243
        Anonyymi00242 kirjoitti:

        Tottakai. Tosin osastoissa säästetty ja paikkoja vähennetty ja samoin avossa. Eli hoidontasokin laskenu

        Hoidon taso on eri kuin hoidon saatavuus, onko sitä saatavissa enemmän vai vähemmän.
        On valitettava tosiasia, että osastopaikkoja on vähennetty paljon, ja avohoitokin on ylityöllistetty, aikoja on vaikeaa saada.
        Vaikka on vähemmän hoitopaikkoja, hoidon taso, eli hoidon laatu voi olla silti hyvää.


      • Anonyymi00254
        Anonyymi00243 kirjoitti:

        Hoidon taso on eri kuin hoidon saatavuus, onko sitä saatavissa enemmän vai vähemmän.
        On valitettava tosiasia, että osastopaikkoja on vähennetty paljon, ja avohoitokin on ylityöllistetty, aikoja on vaikeaa saada.
        Vaikka on vähemmän hoitopaikkoja, hoidon taso, eli hoidon laatu voi olla silti hyvää.

        Minä olen osastohoidossa ollut ja en ole kyllä ketään sinne hommaamassa.Koska mä tiedän että siitä hoidosta ei ole mitään apua.


    • Anonyymi00152

      Kuinka sinä yksittäinen pieni ihminen edes voit kyseenalaistaa lääkkeen. Ei sitä erityisesti sinulle tehdä tuhannet sitä käyttää ja menestyy.
      Jos lopetat todennäköisesti päätetään että et pääse enää koskaan vapaaksi.
      Uskon ettää se on tärkeä lääke sinulle.

      • Anonyymi00153

        Avossa oikeus. Tuollakin taitaa olla aika vapaaehtosesti


      • Anonyymi00155

        Sairaaloissa hoidossa olevia potilaita ei pidetä tasaveroisesti kohdeltuina ja saman ihmisarvon omaavina ihmisinä. He ovat sotu, nimi, diagnoosi ja heitä pidetään ja kohdellaan jotakin sairautta edustavina potilaina. Kaikki termit on luotu ja ovat käytössä vain, että systeemiin tulevia saadaan lokeroitua ja kategorisoitua johonkin luokkaan. Ja koko systeemi on vahvasti hierarkiaan pohjautuva, jossa potilas on portaissa alimpana. Se näkyy kaikessa, niin kohtelussa, asenteissa, tehdyissä hoitopäätöksissä ja mielipiteiden kuuntelemisessa. Itse asiassa potilaitahan ei edes kuunnella, eikä halutakaan kuunnella, etenkin, jos on kyseessä lääkkeiden haittavaikutukset. Kaikki tehdyt hoitopäätökset voidaan perustella ja oikeuttaa potilaan sairaudella. Vaikka tehty diagnoosi olisikin ollut alunperin väärä, tai ylitulkintainen. Jo vuosikymmenten ajan historiassa on tapahtunut ja tehty ylilyöntejä, vääriä hoitopäätöksiä, virheellisiä diagnooseja ja tarpeettomasti leimattu lukuisia ihmisiä.

        Jos jossakin maailmassa tapahtuu ylilyöntejä ja potilaiden kaltoin ja väärinkohtelua, ja on niitä tapahtunut täälläkin, esim. Kupittaalla, niin näitä kaikkia asioita ei tule esille julkisuuteen. Median kautta julkaistaan vain ns. alaa ja sen imagoa nostavia uutisartikkeleita. Mutta kukaan ei oikeasti tutki, kuinka paljon sairaaloissa tapahtuu potilaiden väärinkohtelua, asenteellisuutta ja kliinistä kohtelua.

        Ns. humaani, tai ihmisarvoinen kohtelu toteutuu vain ruusunpunaisissa kuvitelmissa, tai luodussa illuusiossa.

        Niin kauan, kuin jokin hoitokulttuuri pohjaa ja koko toiminta pohjautuu eriarvoiseen ihmisten kohteluun, niin ei todellakaan voi koskaan toteutua se, että siltä puolelta saisi ihmisarvoista kohtelua, tai hyvää hoitoakaan. Ja etenkin, kun se koko hoito pohjautuu yleensä vain lääkkeiden määräämiseen, eikä esim. tarkastella laajemmin yksilön koko elämänhistoriaa, tai nykyisiä olosuhteita, ja elämäntilanne, niin se ainakin se hyöty niistä hoidoista jää olemattomaksi.

        Yhtä jaksan edelleenkin ihmetellä, että miksi alalla olevat, esim. hoitajat eivät puolusta yhtään sorretussa, ja kaltoinkohdellussa asemassa olevia potilaita. Humaanisuus ja oikeustaju on jonnekin ilmeisesti kadonnut.


      • Anonyymi00180
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        Avossa oikeus. Tuollakin taitaa olla aika vapaaehtosesti

        Avohoidosta kieltäytyminen johtaa pakkokeinoihin.


      • Anonyymi00185
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        Avossa oikeus. Tuollakin taitaa olla aika vapaaehtosesti

        Vain lääkärin luvalla. Muuten ei. Jos lääkäri antaa lääkkeen sinä syöt sitä. Jos kieltäydyt sinut voidaan pakottaa syömään sitä.


      • Anonyymi00198
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Vain lääkärin luvalla. Muuten ei. Jos lääkäri antaa lääkkeen sinä syöt sitä. Jos kieltäydyt sinut voidaan pakottaa syömään sitä.

        oon omin luvin lopettanu eikä kukaan pakottanu mihinkää


      • Anonyymi00199
        Anonyymi00180 kirjoitti:

        Avohoidosta kieltäytyminen johtaa pakkokeinoihin.

        Vain jos kriteerit täyttyvät.


      • Anonyymi00201
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Vain lääkärin luvalla. Muuten ei. Jos lääkäri antaa lääkkeen sinä syöt sitä. Jos kieltäydyt sinut voidaan pakottaa syömään sitä.

        Eihän ne pakota syömään lääkettä edes pakkohoidossa.Jos ei syö niin sitte injektio.


      • Anonyymi00204
        Anonyymi00201 kirjoitti:

        Eihän ne pakota syömään lääkettä edes pakkohoidossa.Jos ei syö niin sitte injektio.

        Mut avossa saa päättää syökö tai haluaako injektion. Voi olla menemättä hakemaan eikä kukaa pakota


      • Anonyymi00207
        Anonyymi00204 kirjoitti:

        Mut avossa saa päättää syökö tai haluaako injektion. Voi olla menemättä hakemaan eikä kukaa pakota

        Voi olla menemättä piikille.
        Joillaki se kuiteski aina tuuppaa olemaan sitte kohta pakkohoito jakso missä ne sitte sen piikin taas laittaa.


      • Anonyymi00208
        Anonyymi00207 kirjoitti:

        Voi olla menemättä piikille.
        Joillaki se kuiteski aina tuuppaa olemaan sitte kohta pakkohoito jakso missä ne sitte sen piikin taas laittaa.

        Tottakai. Mut jokaisen valinta


      • Anonyymi00211
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Vain lääkärin luvalla. Muuten ei. Jos lääkäri antaa lääkkeen sinä syöt sitä. Jos kieltäydyt sinut voidaan pakottaa syömään sitä.

        Lääkehoitoa ei kannata lopettaa vaikka lääkäri antaisi luvan.


      • Anonyymi00212
        Anonyymi00211 kirjoitti:

        Lääkehoitoa ei kannata lopettaa vaikka lääkäri antaisi luvan.

        Tapauskohtaista. Ei voi yleistää. Diagnoosit muuttuu ja tarpeet jne. Parempihan se jos pärjää ilman


      • Anonyymi00215
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Sairaaloissa hoidossa olevia potilaita ei pidetä tasaveroisesti kohdeltuina ja saman ihmisarvon omaavina ihmisinä. He ovat sotu, nimi, diagnoosi ja heitä pidetään ja kohdellaan jotakin sairautta edustavina potilaina. Kaikki termit on luotu ja ovat käytössä vain, että systeemiin tulevia saadaan lokeroitua ja kategorisoitua johonkin luokkaan. Ja koko systeemi on vahvasti hierarkiaan pohjautuva, jossa potilas on portaissa alimpana. Se näkyy kaikessa, niin kohtelussa, asenteissa, tehdyissä hoitopäätöksissä ja mielipiteiden kuuntelemisessa. Itse asiassa potilaitahan ei edes kuunnella, eikä halutakaan kuunnella, etenkin, jos on kyseessä lääkkeiden haittavaikutukset. Kaikki tehdyt hoitopäätökset voidaan perustella ja oikeuttaa potilaan sairaudella. Vaikka tehty diagnoosi olisikin ollut alunperin väärä, tai ylitulkintainen. Jo vuosikymmenten ajan historiassa on tapahtunut ja tehty ylilyöntejä, vääriä hoitopäätöksiä, virheellisiä diagnooseja ja tarpeettomasti leimattu lukuisia ihmisiä.

        Jos jossakin maailmassa tapahtuu ylilyöntejä ja potilaiden kaltoin ja väärinkohtelua, ja on niitä tapahtunut täälläkin, esim. Kupittaalla, niin näitä kaikkia asioita ei tule esille julkisuuteen. Median kautta julkaistaan vain ns. alaa ja sen imagoa nostavia uutisartikkeleita. Mutta kukaan ei oikeasti tutki, kuinka paljon sairaaloissa tapahtuu potilaiden väärinkohtelua, asenteellisuutta ja kliinistä kohtelua.

        Ns. humaani, tai ihmisarvoinen kohtelu toteutuu vain ruusunpunaisissa kuvitelmissa, tai luodussa illuusiossa.

        Niin kauan, kuin jokin hoitokulttuuri pohjaa ja koko toiminta pohjautuu eriarvoiseen ihmisten kohteluun, niin ei todellakaan voi koskaan toteutua se, että siltä puolelta saisi ihmisarvoista kohtelua, tai hyvää hoitoakaan. Ja etenkin, kun se koko hoito pohjautuu yleensä vain lääkkeiden määräämiseen, eikä esim. tarkastella laajemmin yksilön koko elämänhistoriaa, tai nykyisiä olosuhteita, ja elämäntilanne, niin se ainakin se hyöty niistä hoidoista jää olemattomaksi.

        Yhtä jaksan edelleenkin ihmetellä, että miksi alalla olevat, esim. hoitajat eivät puolusta yhtään sorretussa, ja kaltoinkohdellussa asemassa olevia potilaita. Humaanisuus ja oikeustaju on jonnekin ilmeisesti kadonnut.

        Sairas ihminen luulee usein itse itseään arvottomaksi. Heikko itsetunto, ym.
        Siksi voi tuntua, ettei kohdella hyvin. Toki huonompaakin kohtelua on.


      • Anonyymi00216
        Anonyymi00201 kirjoitti:

        Eihän ne pakota syömään lääkettä edes pakkohoidossa.Jos ei syö niin sitte injektio.

        Onhan se pakottamista se injektiokin, jos se osastolla laitetaan väkisin potilaan kieltäytyessä ottamasta lääkettä suun kautta.


      • Anonyymi00217
        Anonyymi00216 kirjoitti:

        Onhan se pakottamista se injektiokin, jos se osastolla laitetaan väkisin potilaan kieltäytyessä ottamasta lääkettä suun kautta.

        Joo mut osastolla oot pakkohoidossa. Ulkona et


      • Anonyymi00218
        Anonyymi00211 kirjoitti:

        Lääkehoitoa ei kannata lopettaa vaikka lääkäri antaisi luvan.

        Millään lääkkeillä ei korjata, eikä ratkaista mt-oireita aiheuttavia asioita ja taustalla olevia ongelmia. Jos joku niin väittää, valehtelee, ja jos niin uskoo, niin se pohjautuu plaseboilmiöön. Ihminen uskoo niistä ( lääkkeistä) olevan jotakin apua, tai hyötyä. Lääkkeet korkeintaan lievittävät mt-oireita, mutta niillä ei paranneta yhtäkään väitettyä mt-sairautta. Ei ole olemassa markkinoilla, eikä lääkäreiden määräämänä yhtäkään sellaista ihmepilleriä, tai lääkettä, joka taikasauvan lailla taikoisi ne yksilön elämässä olevat ongelmat pois. Sama koskee diagnoosin saamista. Se ei välttämättä lisää yhtään sen enempää itsetuntemusta, tai tee onnellisemmaksi. Nämä ovat tosiasioita, eli faktoja.

        Jokaiselle on enemmän hyötyä siitä, että pohdiskelee, miettii ja analysoi niitä syitä, miksi voi huonosti, tai ahdistaa, tai on masentunut. Ja yrittää nähdä ja löytää niihin elämässä oleviin ongelmiin jonkin ratkaisun. Joko yksin, tai läheisistä muodostavan tukiverkoston avulla. Tärkeintä on se, että ei muserru ja jää sen tunteen valtaan, oli se sitten mikä hyvänsä. Mikään tunne ei kestä loputtomiin, eikä jää pysyväksi. Sama koskee niitä elämässä pielessä olevia asioita, tai ongelmia.


      • Anonyymi00219
        Anonyymi00218 kirjoitti:

        Millään lääkkeillä ei korjata, eikä ratkaista mt-oireita aiheuttavia asioita ja taustalla olevia ongelmia. Jos joku niin väittää, valehtelee, ja jos niin uskoo, niin se pohjautuu plaseboilmiöön. Ihminen uskoo niistä ( lääkkeistä) olevan jotakin apua, tai hyötyä. Lääkkeet korkeintaan lievittävät mt-oireita, mutta niillä ei paranneta yhtäkään väitettyä mt-sairautta. Ei ole olemassa markkinoilla, eikä lääkäreiden määräämänä yhtäkään sellaista ihmepilleriä, tai lääkettä, joka taikasauvan lailla taikoisi ne yksilön elämässä olevat ongelmat pois. Sama koskee diagnoosin saamista. Se ei välttämättä lisää yhtään sen enempää itsetuntemusta, tai tee onnellisemmaksi. Nämä ovat tosiasioita, eli faktoja.

        Jokaiselle on enemmän hyötyä siitä, että pohdiskelee, miettii ja analysoi niitä syitä, miksi voi huonosti, tai ahdistaa, tai on masentunut. Ja yrittää nähdä ja löytää niihin elämässä oleviin ongelmiin jonkin ratkaisun. Joko yksin, tai läheisistä muodostavan tukiverkoston avulla. Tärkeintä on se, että ei muserru ja jää sen tunteen valtaan, oli se sitten mikä hyvänsä. Mikään tunne ei kestä loputtomiin, eikä jää pysyväksi. Sama koskee niitä elämässä pielessä olevia asioita, tai ongelmia.

        Joillakin kuiteski pakko käyttää sen kuntoutustuen saamiseksi.Jos ei sitte halua työkyvyttömänä työnhakiaksi.


      • Anonyymi00220
        Anonyymi00219 kirjoitti:

        Joillakin kuiteski pakko käyttää sen kuntoutustuen saamiseksi.Jos ei sitte halua työkyvyttömänä työnhakiaksi.

        Jos ne tarjoais kuntoutusta lääkkeiden lisäksi...


      • Anonyymi00221
        Anonyymi00218 kirjoitti:

        Millään lääkkeillä ei korjata, eikä ratkaista mt-oireita aiheuttavia asioita ja taustalla olevia ongelmia. Jos joku niin väittää, valehtelee, ja jos niin uskoo, niin se pohjautuu plaseboilmiöön. Ihminen uskoo niistä ( lääkkeistä) olevan jotakin apua, tai hyötyä. Lääkkeet korkeintaan lievittävät mt-oireita, mutta niillä ei paranneta yhtäkään väitettyä mt-sairautta. Ei ole olemassa markkinoilla, eikä lääkäreiden määräämänä yhtäkään sellaista ihmepilleriä, tai lääkettä, joka taikasauvan lailla taikoisi ne yksilön elämässä olevat ongelmat pois. Sama koskee diagnoosin saamista. Se ei välttämättä lisää yhtään sen enempää itsetuntemusta, tai tee onnellisemmaksi. Nämä ovat tosiasioita, eli faktoja.

        Jokaiselle on enemmän hyötyä siitä, että pohdiskelee, miettii ja analysoi niitä syitä, miksi voi huonosti, tai ahdistaa, tai on masentunut. Ja yrittää nähdä ja löytää niihin elämässä oleviin ongelmiin jonkin ratkaisun. Joko yksin, tai läheisistä muodostavan tukiverkoston avulla. Tärkeintä on se, että ei muserru ja jää sen tunteen valtaan, oli se sitten mikä hyvänsä. Mikään tunne ei kestä loputtomiin, eikä jää pysyväksi. Sama koskee niitä elämässä pielessä olevia asioita, tai ongelmia.

        Ei ne joo paranna mut auttaa oireisiin. Joillekkin tosi hyvin ja joillekkin ei. Ei ne joo paranna mut voi auttaa elämänlaatuun.. Jos vielä sais muutakin tukea mitä usein ei julkiselta anneta


      • Anonyymi00226
        Anonyymi00199 kirjoitti:

        Vain jos kriteerit täyttyvät.

        Joista päättää lääkäri. Ei potilas.


      • Anonyymi00227
        Anonyymi00204 kirjoitti:

        Mut avossa saa päättää syökö tai haluaako injektion. Voi olla menemättä hakemaan eikä kukaa pakota

        Pakottaa kun vaan alkaa tuumasta toimeen. Eihän siihen tarvita kuin toinen viranomainen tueksi. Kollegalle on tuttu numero puhelimessa.


      • Anonyymi00229
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Vain lääkärin luvalla. Muuten ei. Jos lääkäri antaa lääkkeen sinä syöt sitä. Jos kieltäydyt sinut voidaan pakottaa syömään sitä.

        Kyllä minä sain lopettaa unilääkkeen ja ei uhkailtu millään pakkohoidolla.


      • Anonyymi00230
        Anonyymi00211 kirjoitti:

        Lääkehoitoa ei kannata lopettaa vaikka lääkäri antaisi luvan.

        ai miksi. Ei lääkäri voi pakottaa sua syömään unilääkkeitä.


      • Anonyymi00237

        Täysin tuntemattoman ihmisen asioista ei tuntematon voi uskoa yhtään mitään.


      • Anonyymi00238
        Anonyymi00218 kirjoitti:

        Millään lääkkeillä ei korjata, eikä ratkaista mt-oireita aiheuttavia asioita ja taustalla olevia ongelmia. Jos joku niin väittää, valehtelee, ja jos niin uskoo, niin se pohjautuu plaseboilmiöön. Ihminen uskoo niistä ( lääkkeistä) olevan jotakin apua, tai hyötyä. Lääkkeet korkeintaan lievittävät mt-oireita, mutta niillä ei paranneta yhtäkään väitettyä mt-sairautta. Ei ole olemassa markkinoilla, eikä lääkäreiden määräämänä yhtäkään sellaista ihmepilleriä, tai lääkettä, joka taikasauvan lailla taikoisi ne yksilön elämässä olevat ongelmat pois. Sama koskee diagnoosin saamista. Se ei välttämättä lisää yhtään sen enempää itsetuntemusta, tai tee onnellisemmaksi. Nämä ovat tosiasioita, eli faktoja.

        Jokaiselle on enemmän hyötyä siitä, että pohdiskelee, miettii ja analysoi niitä syitä, miksi voi huonosti, tai ahdistaa, tai on masentunut. Ja yrittää nähdä ja löytää niihin elämässä oleviin ongelmiin jonkin ratkaisun. Joko yksin, tai läheisistä muodostavan tukiverkoston avulla. Tärkeintä on se, että ei muserru ja jää sen tunteen valtaan, oli se sitten mikä hyvänsä. Mikään tunne ei kestä loputtomiin, eikä jää pysyväksi. Sama koskee niitä elämässä pielessä olevia asioita, tai ongelmia.

        Jos lääke olisi pelkkää placeboa, eli hyöty perustuisi vain uskomiseen, että lääke auttaa, niin ei silloin olisi haittojakaan, nekin olisivat vain uskomista ja luuloa siihen, että lääkkeestä olisi haittaa.
        Miten päin haluaa ajatella.


      • Anonyymi00239
        Anonyymi00220 kirjoitti:

        Jos ne tarjoais kuntoutusta lääkkeiden lisäksi...

        Kuntoutusta voi itsekin pyytää, eikä odottaa tarjoaako joku.
        Jos pyynnöstä huolimatta ei kuntoutukseen pääse, niin sitten vaikeampi juttu.


      • Anonyymi00240
        Anonyymi00227 kirjoitti:

        Pakottaa kun vaan alkaa tuumasta toimeen. Eihän siihen tarvita kuin toinen viranomainen tueksi. Kollegalle on tuttu numero puhelimessa.

        Eiköhän avohoidosta ensin soitettaisi ihmiselle itselleen, ja kysyttäisi, miksi hän ei ole mennyt hakemaan piikkiään.
        Ei ne ala heti viranomaisille ja kollegoilleen soittelemaan.


      • Anonyymi00241
        Anonyymi00239 kirjoitti:

        Kuntoutusta voi itsekin pyytää, eikä odottaa tarjoaako joku.
        Jos pyynnöstä huolimatta ei kuntoutukseen pääse, niin sitten vaikeampi juttu.

        No kun ei saa vaikka kysyis kun lääkkeet on se juttu. Ni eipä täs muuta saa ku niitä


      • Anonyymi00244
        Anonyymi00240 kirjoitti:

        Eiköhän avohoidosta ensin soitettaisi ihmiselle itselleen, ja kysyttäisi, miksi hän ei ole mennyt hakemaan piikkiään.
        Ei ne ala heti viranomaisille ja kollegoilleen soittelemaan.

        Ei viimevuoden lopulla ainakaan yhessä tapuksessa eka soitettu.
        Sossu poliisit ja ambulanssi henkilöstö vei väkisten.


      • Anonyymi00245
        Anonyymi00219 kirjoitti:

        Joillakin kuiteski pakko käyttää sen kuntoutustuen saamiseksi.Jos ei sitte halua työkyvyttömänä työnhakiaksi.

        Työkyvyttömyyseläkkeen voi saada ilmankin että on lääkehoito. Silloin lääkäri kirjoittaa lausuntoon ettei lääkehoidosta ole ollut hyötyä. Työkyvyttömyyseläke myönnetään työkyvyn mukaan ,ei lääkityksen.


      • Anonyymi00246
        Anonyymi00245 kirjoitti:

        Työkyvyttömyyseläkkeen voi saada ilmankin että on lääkehoito. Silloin lääkäri kirjoittaa lausuntoon ettei lääkehoidosta ole ollut hyötyä. Työkyvyttömyyseläke myönnetään työkyvyn mukaan ,ei lääkityksen.

        Kuntoutustuki on eri asia kuin toistaiseksi voimassa oleva työkyvyttömyyseläke.Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ei tarvi sitoutua hoitoon.


      • Anonyymi00247
        Anonyymi00246 kirjoitti:

        Kuntoutustuki on eri asia kuin toistaiseksi voimassa oleva työkyvyttömyyseläke.Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ei tarvi sitoutua hoitoon.

        joo mutta kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke joka voi jatkua vuodesta toiseen


      • Anonyymi00248
        Anonyymi00238 kirjoitti:

        Jos lääke olisi pelkkää placeboa, eli hyöty perustuisi vain uskomiseen, että lääke auttaa, niin ei silloin olisi haittojakaan, nekin olisivat vain uskomista ja luuloa siihen, että lääkkeestä olisi haittaa.
        Miten päin haluaa ajatella.

        Joillekin ei ole kenties jäänyt käteen mitään muuta, kuin annetut diagnoosit ja lääkkeistä tulleet haitat ja uudet lisäsairaudet. Siinä kaikki, mitä siitä systeemiin ja siellä toimiviin luottamisesta on saanut. Hyöty ja henkisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämisen voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa.

        Kukaan ei ole tehnyt tarpeeksi laajaa ja kattavaa tutkimusta siitä, kuinka moni on oikeasti hyötynyt käyttämistään palveluista ja heille määrätyistä hoidoista. Tiedot ja todelliset luvut jäävät täysin pimentoon. Ja tämä on muuten oikeasti totta. Sitä en tiedä, että onko se tarkoituksellista, sumuttamista, vai valehdellaanko meille suuremmalle osalle väestöä mt-palvelujen laadusta, tasosta ja heidän tarjoamiensa hoitojen todellisesta hyödystä. Tulee sellainen kuva, ja tunne (ainakin joidenkin valtamedioiden uutisoinnista), että asiantuntijat uskovat, tai pikemminkin luulevat heidän hoitolinjauksistaan ja määräämistä hoidoista olevan potilaille jotakin suurtakin hyötyä. Kuinka paljon on silti kyse enemmänkin luoduista mielikuvista, kuin todellisuuteen pohjautuvista asioista?

        Sitäpaitsi psykiatria, tai siltä puolelta olevat hoidot ovat perin kapeita, sama koskee potilaista tehtyä ihmiskäsitystä. Kyseisessä hoitokulttuurissa potilas nähdään lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana, tai että potilaalla on jokin häiriötila. Samoin yksilön kaikki oireet nähdään aina siten, että perimmäinen syy on itse yksilössä. Eli henkilön elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla, tai elämäntilanteella ei ole mitään osuutta, merkitystä ja roolia oireiden taustalla, tai syynä.

        Sekin usko, tai uskomus, että joillakin lääkkeillä voidaan korjata, ja ratkaista kaikki yksilön oireiden taustalla olevat syyt, on enemmän plaseboa. Valitettavasti asia on näin.

        Suosittelen jokaista käyttämään enemmän omaa ajattelua ja aivoja. Ja olemaan kriittisempi.

        Kyseisellä alalla oleville suosittelen enemmän itsekritiikin käyttöönottoa hoidon sisältöön ja hoitolinjauksiin liittyen ja asioiden kyseenalaistamista. Esim. diagnoosien ja lääkkeiden määräämisen sijaan. Niitä edellämainittuja on helppo tehdä liukuhihnalta.


      • Anonyymi00249
        Anonyymi00244 kirjoitti:

        Ei viimevuoden lopulla ainakaan yhessä tapuksessa eka soitettu.
        Sossu poliisit ja ambulanssi henkilöstö vei väkisten.

        Silloin on ollut joku sellainen tilanne, että sairaalahoito on ollut tarpeen.
        Ihmiset ovat erilaisia, sairaudet ja oireet ovat yksilöllisiä. Jos käytös viittaa esim. aggressiivisuuteen, uhoamiseen, vaaraksi itselle tai muille, niin aika äkkiä hoitoon napataan, jopa sen kummemmin soittelematta.
        Joskus riittää, jos hoitopuhelun aikana esittää jotain uhkailuja, tms. niin voivat laittaa ambulanssin asialle, ja lähtö tuli.


      • Anonyymi00250
        Anonyymi00248 kirjoitti:

        Joillekin ei ole kenties jäänyt käteen mitään muuta, kuin annetut diagnoosit ja lääkkeistä tulleet haitat ja uudet lisäsairaudet. Siinä kaikki, mitä siitä systeemiin ja siellä toimiviin luottamisesta on saanut. Hyöty ja henkisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämisen voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa.

        Kukaan ei ole tehnyt tarpeeksi laajaa ja kattavaa tutkimusta siitä, kuinka moni on oikeasti hyötynyt käyttämistään palveluista ja heille määrätyistä hoidoista. Tiedot ja todelliset luvut jäävät täysin pimentoon. Ja tämä on muuten oikeasti totta. Sitä en tiedä, että onko se tarkoituksellista, sumuttamista, vai valehdellaanko meille suuremmalle osalle väestöä mt-palvelujen laadusta, tasosta ja heidän tarjoamiensa hoitojen todellisesta hyödystä. Tulee sellainen kuva, ja tunne (ainakin joidenkin valtamedioiden uutisoinnista), että asiantuntijat uskovat, tai pikemminkin luulevat heidän hoitolinjauksistaan ja määräämistä hoidoista olevan potilaille jotakin suurtakin hyötyä. Kuinka paljon on silti kyse enemmänkin luoduista mielikuvista, kuin todellisuuteen pohjautuvista asioista?

        Sitäpaitsi psykiatria, tai siltä puolelta olevat hoidot ovat perin kapeita, sama koskee potilaista tehtyä ihmiskäsitystä. Kyseisessä hoitokulttuurissa potilas nähdään lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana, tai että potilaalla on jokin häiriötila. Samoin yksilön kaikki oireet nähdään aina siten, että perimmäinen syy on itse yksilössä. Eli henkilön elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla, tai elämäntilanteella ei ole mitään osuutta, merkitystä ja roolia oireiden taustalla, tai syynä.

        Sekin usko, tai uskomus, että joillakin lääkkeillä voidaan korjata, ja ratkaista kaikki yksilön oireiden taustalla olevat syyt, on enemmän plaseboa. Valitettavasti asia on näin.

        Suosittelen jokaista käyttämään enemmän omaa ajattelua ja aivoja. Ja olemaan kriittisempi.

        Kyseisellä alalla oleville suosittelen enemmän itsekritiikin käyttöönottoa hoidon sisältöön ja hoitolinjauksiin liittyen ja asioiden kyseenalaistamista. Esim. diagnoosien ja lääkkeiden määräämisen sijaan. Niitä edellämainittuja on helppo tehdä liukuhihnalta.

        Edelliseen tekstiin vielä sellainen lisäys ja tarkennus, että koska juuri nimenomaan psykiatrian puolella systeemiin tuleva potilas nähdään kovin kapea-alaisesta näkökulmasta, että potilas edustaa heille lähes aina poikkeuksetta jotakin häiriötilaa, tai sairautta, siellä jätetään liian ja surullisen paljon näkemättä ja ottamatta huomioon yksilön elämässä tapahtuneita asioita, tai nykyisiä olosuhteita, tai elämäntilannetta. Potilaan elämänolosuhteita, tai tilannetta ei juurikaan tarkastella ja käsitellä ollenkaan. Tämä on valitettavasti yksi niitä merkittäviä epäkohtia, joita systeemissä on. Koska jos kyse olisi oikeasti henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ei sen ulkopuolelle voi jättää yksilön historiassa tapahtuneita asioita, tai olosuhteita. Ihan tyhmemmänkin järjellä tämä on itsestäänselvä asia. Millään lääkkeillä ei taiota pois niitä oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita. Siksi ne systeemissä määrätyt hoidot, tai lääkkeet eivät välttämättä auta, tai hyödytä elämässään ongelmissa olevia. Se, että kuinka on kyse plasebosta, tai luodusta mielikuvasta, että hoidot auttaisivat palveluja käyttäviä, se jää epäselväksi, ja pimentoon.


      • Anonyymi00251
        Anonyymi00247 kirjoitti:

        joo mutta kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke joka voi jatkua vuodesta toiseen

        Yleensä varmaan jotakin n10 vuotta.Voi ehkä joissakin tapauksissa olla pitempäänkin.
        Minulla oli 7-8 vuotta kun laitto kuntoutustuelta toistaiseksi voimassa olevalle työkyvyttömyyseläkkeelle.


      • Anonyymi00252
        Anonyymi00249 kirjoitti:

        Silloin on ollut joku sellainen tilanne, että sairaalahoito on ollut tarpeen.
        Ihmiset ovat erilaisia, sairaudet ja oireet ovat yksilöllisiä. Jos käytös viittaa esim. aggressiivisuuteen, uhoamiseen, vaaraksi itselle tai muille, niin aika äkkiä hoitoon napataan, jopa sen kummemmin soittelematta.
        Joskus riittää, jos hoitopuhelun aikana esittää jotain uhkailuja, tms. niin voivat laittaa ambulanssin asialle, ja lähtö tuli.

        Ei ollut mitään semmoista käytöstä.
        Se kun ei ollut mennyt piikille,Se oli se syy.


      • Anonyymi00258
        Anonyymi00248 kirjoitti:

        Joillekin ei ole kenties jäänyt käteen mitään muuta, kuin annetut diagnoosit ja lääkkeistä tulleet haitat ja uudet lisäsairaudet. Siinä kaikki, mitä siitä systeemiin ja siellä toimiviin luottamisesta on saanut. Hyöty ja henkisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämisen voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa.

        Kukaan ei ole tehnyt tarpeeksi laajaa ja kattavaa tutkimusta siitä, kuinka moni on oikeasti hyötynyt käyttämistään palveluista ja heille määrätyistä hoidoista. Tiedot ja todelliset luvut jäävät täysin pimentoon. Ja tämä on muuten oikeasti totta. Sitä en tiedä, että onko se tarkoituksellista, sumuttamista, vai valehdellaanko meille suuremmalle osalle väestöä mt-palvelujen laadusta, tasosta ja heidän tarjoamiensa hoitojen todellisesta hyödystä. Tulee sellainen kuva, ja tunne (ainakin joidenkin valtamedioiden uutisoinnista), että asiantuntijat uskovat, tai pikemminkin luulevat heidän hoitolinjauksistaan ja määräämistä hoidoista olevan potilaille jotakin suurtakin hyötyä. Kuinka paljon on silti kyse enemmänkin luoduista mielikuvista, kuin todellisuuteen pohjautuvista asioista?

        Sitäpaitsi psykiatria, tai siltä puolelta olevat hoidot ovat perin kapeita, sama koskee potilaista tehtyä ihmiskäsitystä. Kyseisessä hoitokulttuurissa potilas nähdään lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana, tai että potilaalla on jokin häiriötila. Samoin yksilön kaikki oireet nähdään aina siten, että perimmäinen syy on itse yksilössä. Eli henkilön elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla, tai elämäntilanteella ei ole mitään osuutta, merkitystä ja roolia oireiden taustalla, tai syynä.

        Sekin usko, tai uskomus, että joillakin lääkkeillä voidaan korjata, ja ratkaista kaikki yksilön oireiden taustalla olevat syyt, on enemmän plaseboa. Valitettavasti asia on näin.

        Suosittelen jokaista käyttämään enemmän omaa ajattelua ja aivoja. Ja olemaan kriittisempi.

        Kyseisellä alalla oleville suosittelen enemmän itsekritiikin käyttöönottoa hoidon sisältöön ja hoitolinjauksiin liittyen ja asioiden kyseenalaistamista. Esim. diagnoosien ja lääkkeiden määräämisen sijaan. Niitä edellämainittuja on helppo tehdä liukuhihnalta.

        Jos ihmiselle tulee mt-ongelmia, niin miten se perimmäinen syy voisi olla muissa, tai muualla kuin ihmisessä itsessään, siellä omassa psyykessä ?


      • Anonyymi00259
        Anonyymi00250 kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin vielä sellainen lisäys ja tarkennus, että koska juuri nimenomaan psykiatrian puolella systeemiin tuleva potilas nähdään kovin kapea-alaisesta näkökulmasta, että potilas edustaa heille lähes aina poikkeuksetta jotakin häiriötilaa, tai sairautta, siellä jätetään liian ja surullisen paljon näkemättä ja ottamatta huomioon yksilön elämässä tapahtuneita asioita, tai nykyisiä olosuhteita, tai elämäntilannetta. Potilaan elämänolosuhteita, tai tilannetta ei juurikaan tarkastella ja käsitellä ollenkaan. Tämä on valitettavasti yksi niitä merkittäviä epäkohtia, joita systeemissä on. Koska jos kyse olisi oikeasti henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ei sen ulkopuolelle voi jättää yksilön historiassa tapahtuneita asioita, tai olosuhteita. Ihan tyhmemmänkin järjellä tämä on itsestäänselvä asia. Millään lääkkeillä ei taiota pois niitä oireita aiheuttavia ja taustalla olevia asioita. Siksi ne systeemissä määrätyt hoidot, tai lääkkeet eivät välttämättä auta, tai hyödytä elämässään ongelmissa olevia. Se, että kuinka on kyse plasebosta, tai luodusta mielikuvasta, että hoidot auttaisivat palveluja käyttäviä, se jää epäselväksi, ja pimentoon.

        Kirjoitat itsekin " lääkkeet ja hoidot ei välttämättä auta ", joka kuitenkin tarkoittaa, että osalle ne auttaa.
        Sitä on vaikea tietää, miksi jotkut hoidoistaan hyötyvät, ja toiset taas eivät.


      • Anonyymi00260
        Anonyymi00245 kirjoitti:

        Työkyvyttömyyseläkkeen voi saada ilmankin että on lääkehoito. Silloin lääkäri kirjoittaa lausuntoon ettei lääkehoidosta ole ollut hyötyä. Työkyvyttömyyseläke myönnetään työkyvyn mukaan ,ei lääkityksen.

        Eihän sitä lääkityksen mukaan myönnetä.Minä olin sitä mieltä että pärjään ilman terapiaa ja lääkitystä.
        Mutta lääkäri sano mulle kun olin kuntoutustuella että kela vaatii nämä hoidot kuntoutustuen saamiseksi.Siinä oli lääkityshoito,Terapia ja sitte kuntouttava työtoiminta.


      • Anonyymi00263
        Anonyymi00259 kirjoitti:

        Kirjoitat itsekin " lääkkeet ja hoidot ei välttämättä auta ", joka kuitenkin tarkoittaa, että osalle ne auttaa.
        Sitä on vaikea tietää, miksi jotkut hoidoistaan hyötyvät, ja toiset taas eivät.

        Joillaki voi olla väärä diagnoosikin syynä kun ei auta.
        Eihän kukaan hyödy väärästä hoidosta.


      • Anonyymi00266
        Anonyymi00258 kirjoitti:

        Jos ihmiselle tulee mt-ongelmia, niin miten se perimmäinen syy voisi olla muissa, tai muualla kuin ihmisessä itsessään, siellä omassa psyykessä ?

        Jokaisen ihmisen henkiseen hyvinvointiin, mt-oireiluun ja mielenterveyteen vaikuttavat historiassa tapahtuneet ikävät tapahtumat, traumaattiset kokemukset ja nykyiset olosuhteet ja elämäntilanne. Tämä on kiistaton ja paikkansapitävä fakta. Itsestäänselvä asia. Tyhmempikin tuon asian ymmärtää ja ottaa huomioon.


      • Anonyymi00267
        Anonyymi00251 kirjoitti:

        Yleensä varmaan jotakin n10 vuotta.Voi ehkä joissakin tapauksissa olla pitempäänkin.
        Minulla oli 7-8 vuotta kun laitto kuntoutustuelta toistaiseksi voimassa olevalle työkyvyttömyyseläkkeelle.

        Nin ja sä syöt joudut lääkkeitä koska olet vain kuntoutustuella. Eikä se työkyky vaikuta mitenkään


      • Anonyymi00268
        Anonyymi00259 kirjoitti:

        Kirjoitat itsekin " lääkkeet ja hoidot ei välttämättä auta ", joka kuitenkin tarkoittaa, että osalle ne auttaa.
        Sitä on vaikea tietää, miksi jotkut hoidoistaan hyötyvät, ja toiset taas eivät.

        En kai minä nyt voi mennä sellaista kirjoittamaan, joka ei pidä 100 %:sti paikkaansa. Eli jokin tietty marginaalinen osuus toki hyötyy lääkkeistä. Se, että perustuuko lääkkeiden vaikutus ja teho sittenkin plaseboon, jää ilmaan. Todelliset luvut lääkkeiden hyödyistä, tai hyödyttömyydestä jäävät epäselviksi, koska niitä ei edes selvitetä, tai tutkita.


      • Anonyymi00269
        Anonyymi00267 kirjoitti:

        Nin ja sä syöt joudut lääkkeitä koska olet vain kuntoutustuella. Eikä se työkyky vaikuta mitenkään

        Siis vaikuttaa tietenki työkyky jos se on mennyt,Kuntoutustuen saamiseen.
        Eihän lääkäri lähe kirjoittaan edes b-lausuntoa jos kahtoo työkykyiseksi.
        Kela varmaan vaatii sitä hoitoa että sillä lähetään kohentaan sitä menetettyä toimintakykyä.Ei ole mitään järkeä myöntää kuntoutustukea sille joka ei halua hoidoilla lähteä kohentaan toimintakykyä.Rahat menee ihan hukkaan sen kohalta.


      • Anonyymi00270
        Anonyymi00269 kirjoitti:

        Siis vaikuttaa tietenki työkyky jos se on mennyt,Kuntoutustuen saamiseen.
        Eihän lääkäri lähe kirjoittaan edes b-lausuntoa jos kahtoo työkykyiseksi.
        Kela varmaan vaatii sitä hoitoa että sillä lähetään kohentaan sitä menetettyä toimintakykyä.Ei ole mitään järkeä myöntää kuntoutustukea sille joka ei halua hoidoilla lähteä kohentaan toimintakykyä.Rahat menee ihan hukkaan sen kohalta.

        Ei ne ees kaikkia edes yritä kuntouttaa


      • Anonyymi00271
        Anonyymi00270 kirjoitti:

        Ei ne ees kaikkia edes yritä kuntouttaa

        Mistä sä semmosia päättelet?
        Ainakin kelan sivujen mukaan kuntoutustukea haettaessa.Hoito ja kuntoutus suunnitelma pitää olla tehtynä.Ei sitä muuten edes myönnetä.


      • Anonyymi00272
        Anonyymi00271 kirjoitti:

        Mistä sä semmosia päättelet?
        Ainakin kelan sivujen mukaan kuntoutustukea haettaessa.Hoito ja kuntoutus suunnitelma pitää olla tehtynä.Ei sitä muuten edes myönnetä.

        Jotkut pääsee suoraan eläkkeelle ilman kuntoutusta. Sitä meinasin.

        Ja kun eläkkeellä niin ketään ei sit enään kiinnosta. Näin mulle sanottu


      • Anonyymi00273
        Anonyymi00248 kirjoitti:

        Joillekin ei ole kenties jäänyt käteen mitään muuta, kuin annetut diagnoosit ja lääkkeistä tulleet haitat ja uudet lisäsairaudet. Siinä kaikki, mitä siitä systeemiin ja siellä toimiviin luottamisesta on saanut. Hyöty ja henkisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämisen voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa.

        Kukaan ei ole tehnyt tarpeeksi laajaa ja kattavaa tutkimusta siitä, kuinka moni on oikeasti hyötynyt käyttämistään palveluista ja heille määrätyistä hoidoista. Tiedot ja todelliset luvut jäävät täysin pimentoon. Ja tämä on muuten oikeasti totta. Sitä en tiedä, että onko se tarkoituksellista, sumuttamista, vai valehdellaanko meille suuremmalle osalle väestöä mt-palvelujen laadusta, tasosta ja heidän tarjoamiensa hoitojen todellisesta hyödystä. Tulee sellainen kuva, ja tunne (ainakin joidenkin valtamedioiden uutisoinnista), että asiantuntijat uskovat, tai pikemminkin luulevat heidän hoitolinjauksistaan ja määräämistä hoidoista olevan potilaille jotakin suurtakin hyötyä. Kuinka paljon on silti kyse enemmänkin luoduista mielikuvista, kuin todellisuuteen pohjautuvista asioista?

        Sitäpaitsi psykiatria, tai siltä puolelta olevat hoidot ovat perin kapeita, sama koskee potilaista tehtyä ihmiskäsitystä. Kyseisessä hoitokulttuurissa potilas nähdään lähes poikkeuksetta jonkin sairauden edustajana, tai että potilaalla on jokin häiriötila. Samoin yksilön kaikki oireet nähdään aina siten, että perimmäinen syy on itse yksilössä. Eli henkilön elämässä tapahtuneilla asioilla, tai olosuhteilla, tai elämäntilanteella ei ole mitään osuutta, merkitystä ja roolia oireiden taustalla, tai syynä.

        Sekin usko, tai uskomus, että joillakin lääkkeillä voidaan korjata, ja ratkaista kaikki yksilön oireiden taustalla olevat syyt, on enemmän plaseboa. Valitettavasti asia on näin.

        Suosittelen jokaista käyttämään enemmän omaa ajattelua ja aivoja. Ja olemaan kriittisempi.

        Kyseisellä alalla oleville suosittelen enemmän itsekritiikin käyttöönottoa hoidon sisältöön ja hoitolinjauksiin liittyen ja asioiden kyseenalaistamista. Esim. diagnoosien ja lääkkeiden määräämisen sijaan. Niitä edellämainittuja on helppo tehdä liukuhihnalta.

        Lääkkeistä en tiedä mut terapia kyllä toimii


      • Anonyymi00274
        Anonyymi00272 kirjoitti:

        Jotkut pääsee suoraan eläkkeelle ilman kuntoutusta. Sitä meinasin.

        Ja kun eläkkeellä niin ketään ei sit enään kiinnosta. Näin mulle sanottu

        Oisko sitte kokemuspohjalta kahtonut että tietyissä mielisairaus tapauksissa kuntoutus ei ole suurimmalta osin tuotttanut juuri mitään tulosta?
        Vai mikä lie sitte syynä?


      • Anonyymi00277
        Anonyymi00274 kirjoitti:

        Oisko sitte kokemuspohjalta kahtonut että tietyissä mielisairaus tapauksissa kuntoutus ei ole suurimmalta osin tuotttanut juuri mitään tulosta?
        Vai mikä lie sitte syynä?

        Resurssien puute kuulemma. EI oo resursseja


      • Anonyymi00279
        Anonyymi00277 kirjoitti:

        Resurssien puute kuulemma. EI oo resursseja

        Ja se nyt varmaan johtuu kun pyritään säästöjä tekemään...


      • Anonyymi00280
        Anonyymi00279 kirjoitti:

        Ja se nyt varmaan johtuu kun pyritään säästöjä tekemään...

        Varmaan. Vähän epäreilua toisaalta


      • Anonyymi00286
        Anonyymi00266 kirjoitti:

        Jokaisen ihmisen henkiseen hyvinvointiin, mt-oireiluun ja mielenterveyteen vaikuttavat historiassa tapahtuneet ikävät tapahtumat, traumaattiset kokemukset ja nykyiset olosuhteet ja elämäntilanne. Tämä on kiistaton ja paikkansapitävä fakta. Itsestäänselvä asia. Tyhmempikin tuon asian ymmärtää ja ottaa huomioon.

        Toki ymmärtää ja ottaa huomioonkin. Kaikki ihmiset ovat tietty erilaisia, ja jokainen suhtautuu menneisiin asioihin omalla tavallaan. Joillain muodostuu psyykkisiä ongelmia menneisyyden takia, joillain ei.
        Psyykkinen vahvuus, resilienssi, ym. vaikuttavat juuri siihen, tuleeko psyykeen jotain ongelmaa vai ei.


      • Anonyymi00287
        Anonyymi00272 kirjoitti:

        Jotkut pääsee suoraan eläkkeelle ilman kuntoutusta. Sitä meinasin.

        Ja kun eläkkeellä niin ketään ei sit enään kiinnosta. Näin mulle sanottu

        Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse ihan suoraan. Täytyy pitää sairauslomaa ensin 300 päivää, ja sen jälkeen seuraa jotain jatkoa. Työkyvyttömyyseläkekin voidaan antaa vain määräaikaiseksi. Se ei välttämättä ole saman tien loppuelämän ajaksi.


      • Anonyymi00288
        Anonyymi00286 kirjoitti:

        Toki ymmärtää ja ottaa huomioonkin. Kaikki ihmiset ovat tietty erilaisia, ja jokainen suhtautuu menneisiin asioihin omalla tavallaan. Joillain muodostuu psyykkisiä ongelmia menneisyyden takia, joillain ei.
        Psyykkinen vahvuus, resilienssi, ym. vaikuttavat juuri siihen, tuleeko psyykeen jotain ongelmaa vai ei.

        Psykiatrit ei vaan kovin hyvin huomioi traumoja jos psykoosidiagnoosi


      • Anonyymi00289
        Anonyymi00287 kirjoitti:

        Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse ihan suoraan. Täytyy pitää sairauslomaa ensin 300 päivää, ja sen jälkeen seuraa jotain jatkoa. Työkyvyttömyyseläkekin voidaan antaa vain määräaikaiseksi. Se ei välttämättä ole saman tien loppuelämän ajaksi.

        Ehkä nimenomaan tarkoitti maksimi sairausloman jälkeen eläköitymistä.


      • Anonyymi00290
        Anonyymi00289 kirjoitti:

        Ehkä nimenomaan tarkoitti maksimi sairausloman jälkeen eläköitymistä.

        Täähän kai riippuu millon saa diagnoosin ja onko työhistoriaa? Ainakin monet nuoret saa suoraan ilman mitään eläkkeen


      • Anonyymi00291
        Anonyymi00290 kirjoitti:

        Täähän kai riippuu millon saa diagnoosin ja onko työhistoriaa? Ainakin monet nuoret saa suoraan ilman mitään eläkkeen

        Ei riipu milloin saa diagnoosin ja työhistoriasta.Maksimipäivät pitää eka olla sairauspäivärahalla ennen kuin voi hakea kuntoutustukea tai eläkettä.
        Sä olet ilmanaikoinen trolli jolla ei ole mitään käytännön kokemusta asioista.


      • Anonyymi00292
        Anonyymi00291 kirjoitti:

        Ei riipu milloin saa diagnoosin ja työhistoriasta.Maksimipäivät pitää eka olla sairauspäivärahalla ennen kuin voi hakea kuntoutustukea tai eläkettä.
        Sä olet ilmanaikoinen trolli jolla ei ole mitään käytännön kokemusta asioista.

        Tai sit sä oot väärässä. Olen niitä jotka on suoraan 18v täytettyään saanut eläkkeen


      • Anonyymi00293
        Anonyymi00292 kirjoitti:

        Tai sit sä oot väärässä. Olen niitä jotka on suoraan 18v täytettyään saanut eläkkeen

        Enkä valitettavasti ole ainoa jonka tiedän. Siks mä totesin riippuuko koska tiedän ja olen itse saanut näin eläkkeen ja tunnen muitakin. Asia varmasti menee eritavalla jos on jo 18v kun tarttee eläkettä, siitä en tiedä


      • Anonyymi00294
        Anonyymi00292 kirjoitti:

        Tai sit sä oot väärässä. Olen niitä jotka on suoraan 18v täytettyään saanut eläkkeen

        Kehitysvammaisena se kyllä onnistuu.


      • Anonyymi00295
        Anonyymi00294 kirjoitti:

        Kehitysvammaisena se kyllä onnistuu.

        En ole sitäkään. Sain sen masennuksen takia osastolla. Nyt toki ammattia opiskelen. 18v ja 3kk kun sain eläkepäätöksen. Prosessista en tiedä koska en ite tehny sitä

        Sen voi todellakin saada suoraan


      • Anonyymi00296
        Anonyymi00295 kirjoitti:

        En ole sitäkään. Sain sen masennuksen takia osastolla. Nyt toki ammattia opiskelen. 18v ja 3kk kun sain eläkepäätöksen. Prosessista en tiedä koska en ite tehny sitä

        Sen voi todellakin saada suoraan

        Ole sitte tyytyväinen että jotaki edes sait.Kaikki ei saa mitään vaikka mitä tekee sen eteen.


      • Anonyymi00297
        Anonyymi00288 kirjoitti:

        Psykiatrit ei vaan kovin hyvin huomioi traumoja jos psykoosidiagnoosi

        Tuo on valitettava epäkohta, ( että jos henkilölle on annettu psykoosidiagnoosi) niin kyseisessä hoitokulttuurissa on ollut vallitsevana käytäntönä jo useamman vuosikymmenen ajan, että psykoosi, tai skitsofreniadiagnoosin diagnoosin saaneiden traumataustaa ei noteerata, eikä koettuihin traumoihin edes tarjota, tai anneta mitään traumaterapiaa. Lisäksi jopa psykiatrian puolella priorisoidaan ja luokitellaan potilaita, mitä ja minkälaisia hoitoja, apua ja tukea kenellekin tarjotaan. Siihen voi vaikuttaa sosioekonominen asema, diagnoosi, tai ihan mikä tahansa. Asioita, joita ei myöskään julkisuudessa paljon kerrota, mutta nämä ovat täyttä totta.

        Jos olisin tuolloin, noin yli 25 vuotta sitten tiennyt, miten kapea-alaisia psykiatriassa käytetyt hoitomenetelmät, ja hoitolinjaukset ovat, en olisi koskaan käyttänyt kyseisiä palveluita. Surulliseksi asian tekee se, että ulospäin, esim. median, tai kyseisten palvelujen omien verkkosivujen kautta väitetään annettavan apua tarvitselle tukea, apua ja hoitoa. Mutta edellä mainittuja asioita ei kerrota. Ne paljastuvat vasta sitten, kun joutuu kyseisten palvelujen ja siellä toimivien kanssa tekemisiin. Olisi paljon reilumpaa kertoa nämä asiat, myös se, että systeemiin tuleva potilas nähdään, tai häntä tarkastellaan jonkin mahdollisen sairauden edustajana ja kantajana. Jostakin kumman syystä yksilön historiassa tapahtuneita asioita, nykyisiä olosuhteita, ja elämäntilanteita, tai traumataustaa ei oteta huomioon, eikä niitä käsitellä lainkaan.

        Valitettavaksi asian tekee se, että alalla olevat eivät näe syytä muuttaa ja uudistaa hoitokäytäntöjään ja hoitolinjauksiaan. Kun systeemissä olevia epäkohtia ei nähdä, niitä ei myöskään myönnetä siellä olevan; eikä niille tehdä mitään. Silti mitään luottamusta nuo ilmeiset epäkohdat eivät silti ainakaan lisää systeemiä ja siellä toimivia kohtaan.

        Käyttäisitkö Sinä, tai kukaan sellaisia palveluja, joissa ihminen nähdään vain jotakin häiriötä, tai sairautta edustavana potilaana, ja että jokin diagnoosi leimaa yksilön koko elämän ajaksi? Ja jossa hoidot ovat perin kapeita. Joillekin ei anneta, tai tarjota mitään muuta hoitoa kaikenkattavasti, kuin pelkästään annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja siinä kaikki. Senkö pitäisi riittää? Puhumattakaan siitä, että systeemiin tulevia kohdellaan liian kliinisesti, eli kylmän tunteettomasti ja välinpitämättömästi. Koska eikö sekin ole tavallaan epäempaattista ja osoitettua välinpitämättömyyttä, että ei oteta huomioon yksilön kohdalla kenties olevaa traumataustaa? Mutta näitä asioita siellä ei ääneen myönnetä. Lähes poikkeuksetta kaikki ulostulot ja uutisoinnit koskevat sitä huolta, että tietyn diagnoosin saaneet eivät käytä heille määrättyjä lääkkeitä. Mutta millään lääkkeillä ei korjata, tai ratkaista yksilön elämässä pielessä olevia asioita. Joillakin on oikeasti taustalla traumoja, mutta systeemissä heidät vain nähdään, kohdellaan ja käsitellään psykoosipotilaina. Vaiettuja totuuksia systeemistä. Joita ei julkisuudessa myönnetä.


      • Anonyymi00298
        Anonyymi00297 kirjoitti:

        Tuo on valitettava epäkohta, ( että jos henkilölle on annettu psykoosidiagnoosi) niin kyseisessä hoitokulttuurissa on ollut vallitsevana käytäntönä jo useamman vuosikymmenen ajan, että psykoosi, tai skitsofreniadiagnoosin diagnoosin saaneiden traumataustaa ei noteerata, eikä koettuihin traumoihin edes tarjota, tai anneta mitään traumaterapiaa. Lisäksi jopa psykiatrian puolella priorisoidaan ja luokitellaan potilaita, mitä ja minkälaisia hoitoja, apua ja tukea kenellekin tarjotaan. Siihen voi vaikuttaa sosioekonominen asema, diagnoosi, tai ihan mikä tahansa. Asioita, joita ei myöskään julkisuudessa paljon kerrota, mutta nämä ovat täyttä totta.

        Jos olisin tuolloin, noin yli 25 vuotta sitten tiennyt, miten kapea-alaisia psykiatriassa käytetyt hoitomenetelmät, ja hoitolinjaukset ovat, en olisi koskaan käyttänyt kyseisiä palveluita. Surulliseksi asian tekee se, että ulospäin, esim. median, tai kyseisten palvelujen omien verkkosivujen kautta väitetään annettavan apua tarvitselle tukea, apua ja hoitoa. Mutta edellä mainittuja asioita ei kerrota. Ne paljastuvat vasta sitten, kun joutuu kyseisten palvelujen ja siellä toimivien kanssa tekemisiin. Olisi paljon reilumpaa kertoa nämä asiat, myös se, että systeemiin tuleva potilas nähdään, tai häntä tarkastellaan jonkin mahdollisen sairauden edustajana ja kantajana. Jostakin kumman syystä yksilön historiassa tapahtuneita asioita, nykyisiä olosuhteita, ja elämäntilanteita, tai traumataustaa ei oteta huomioon, eikä niitä käsitellä lainkaan.

        Valitettavaksi asian tekee se, että alalla olevat eivät näe syytä muuttaa ja uudistaa hoitokäytäntöjään ja hoitolinjauksiaan. Kun systeemissä olevia epäkohtia ei nähdä, niitä ei myöskään myönnetä siellä olevan; eikä niille tehdä mitään. Silti mitään luottamusta nuo ilmeiset epäkohdat eivät silti ainakaan lisää systeemiä ja siellä toimivia kohtaan.

        Käyttäisitkö Sinä, tai kukaan sellaisia palveluja, joissa ihminen nähdään vain jotakin häiriötä, tai sairautta edustavana potilaana, ja että jokin diagnoosi leimaa yksilön koko elämän ajaksi? Ja jossa hoidot ovat perin kapeita. Joillekin ei anneta, tai tarjota mitään muuta hoitoa kaikenkattavasti, kuin pelkästään annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja siinä kaikki. Senkö pitäisi riittää? Puhumattakaan siitä, että systeemiin tulevia kohdellaan liian kliinisesti, eli kylmän tunteettomasti ja välinpitämättömästi. Koska eikö sekin ole tavallaan epäempaattista ja osoitettua välinpitämättömyyttä, että ei oteta huomioon yksilön kohdalla kenties olevaa traumataustaa? Mutta näitä asioita siellä ei ääneen myönnetä. Lähes poikkeuksetta kaikki ulostulot ja uutisoinnit koskevat sitä huolta, että tietyn diagnoosin saaneet eivät käytä heille määrättyjä lääkkeitä. Mutta millään lääkkeillä ei korjata, tai ratkaista yksilön elämässä pielessä olevia asioita. Joillakin on oikeasti taustalla traumoja, mutta systeemissä heidät vain nähdään, kohdellaan ja käsitellään psykoosipotilaina. Vaiettuja totuuksia systeemistä. Joita ei julkisuudessa myönnetä.

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että systeemissä on ns. monen kerroksen väkeä. Mikä johtuu vahvasti hierarkiaan ja autoritääriseen kulttuuriin pohjautuvasta ajattelusta ja käytännöistä.

        Systeemiin tulevia potilaita arvotetaan ja luokitellaan aika rankalla kädellä.

        Mihinkään tasa-arvoiseen kohteluun ja asennoitumiseen se hoitokulttuuri ei pohjaudu. Eri diagnoosin ja sosioekonomisen aseman omaavia kohdellaan systeemissä eri tavalla. Mutta tätä ei julkisuudessa kerrota. Mutta kyllä se valitettavasti on totta. Että jos henkilöllä on esim. skitsofreniadiagnoosi ja vaikka hänellä olisi traumataustaa, niin silloin ei välttämättä saa mitään traumaterapiaa. Ja se psykososiaalinen tuki perustuu lääke ja hoitomyöntyväisyyden vahvistamiseen. Siihen ei taas kuulu millään tavalla muunlaisen psykososiaalisen tuen antaminen esim. kuntoutuksessa, vaikeissa elämäntilanteissa, tai ihmissuhteissa.

        Ja siitäkin syystä kyseisten palvelujen käyttö on aika arveluttavaa.


      • Anonyymi00299
        Anonyymi00296 kirjoitti:

        Ole sitte tyytyväinen että jotaki edes sait.Kaikki ei saa mitään vaikka mitä tekee sen eteen.

        Siksi mä kysyin vaikuttaako työhistoria yms miten saa koska ite sain aikalailla suoraan enkä ole ainut. Koska selkeästi vaikuttaa ikä miten sen saa. Ja 18v joka saa tuskin edes ammattia

        Joo, oon tyytyväinen, tosin en ole enään masentunu koska laihdutin 30kg+elintapamuutoksia ja nyt teen ammattia. Kelaa tosin kiinnosta asia vasta kun valmistun. Tosta ei voi tosin kiittää terveydenhuoltoa kuin lääkkeide osalta. Mitään muuta en ikinä saanut


      • Anonyymi00300
        Anonyymi00297 kirjoitti:

        Tuo on valitettava epäkohta, ( että jos henkilölle on annettu psykoosidiagnoosi) niin kyseisessä hoitokulttuurissa on ollut vallitsevana käytäntönä jo useamman vuosikymmenen ajan, että psykoosi, tai skitsofreniadiagnoosin diagnoosin saaneiden traumataustaa ei noteerata, eikä koettuihin traumoihin edes tarjota, tai anneta mitään traumaterapiaa. Lisäksi jopa psykiatrian puolella priorisoidaan ja luokitellaan potilaita, mitä ja minkälaisia hoitoja, apua ja tukea kenellekin tarjotaan. Siihen voi vaikuttaa sosioekonominen asema, diagnoosi, tai ihan mikä tahansa. Asioita, joita ei myöskään julkisuudessa paljon kerrota, mutta nämä ovat täyttä totta.

        Jos olisin tuolloin, noin yli 25 vuotta sitten tiennyt, miten kapea-alaisia psykiatriassa käytetyt hoitomenetelmät, ja hoitolinjaukset ovat, en olisi koskaan käyttänyt kyseisiä palveluita. Surulliseksi asian tekee se, että ulospäin, esim. median, tai kyseisten palvelujen omien verkkosivujen kautta väitetään annettavan apua tarvitselle tukea, apua ja hoitoa. Mutta edellä mainittuja asioita ei kerrota. Ne paljastuvat vasta sitten, kun joutuu kyseisten palvelujen ja siellä toimivien kanssa tekemisiin. Olisi paljon reilumpaa kertoa nämä asiat, myös se, että systeemiin tuleva potilas nähdään, tai häntä tarkastellaan jonkin mahdollisen sairauden edustajana ja kantajana. Jostakin kumman syystä yksilön historiassa tapahtuneita asioita, nykyisiä olosuhteita, ja elämäntilanteita, tai traumataustaa ei oteta huomioon, eikä niitä käsitellä lainkaan.

        Valitettavaksi asian tekee se, että alalla olevat eivät näe syytä muuttaa ja uudistaa hoitokäytäntöjään ja hoitolinjauksiaan. Kun systeemissä olevia epäkohtia ei nähdä, niitä ei myöskään myönnetä siellä olevan; eikä niille tehdä mitään. Silti mitään luottamusta nuo ilmeiset epäkohdat eivät silti ainakaan lisää systeemiä ja siellä toimivia kohtaan.

        Käyttäisitkö Sinä, tai kukaan sellaisia palveluja, joissa ihminen nähdään vain jotakin häiriötä, tai sairautta edustavana potilaana, ja että jokin diagnoosi leimaa yksilön koko elämän ajaksi? Ja jossa hoidot ovat perin kapeita. Joillekin ei anneta, tai tarjota mitään muuta hoitoa kaikenkattavasti, kuin pelkästään annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja siinä kaikki. Senkö pitäisi riittää? Puhumattakaan siitä, että systeemiin tulevia kohdellaan liian kliinisesti, eli kylmän tunteettomasti ja välinpitämättömästi. Koska eikö sekin ole tavallaan epäempaattista ja osoitettua välinpitämättömyyttä, että ei oteta huomioon yksilön kohdalla kenties olevaa traumataustaa? Mutta näitä asioita siellä ei ääneen myönnetä. Lähes poikkeuksetta kaikki ulostulot ja uutisoinnit koskevat sitä huolta, että tietyn diagnoosin saaneet eivät käytä heille määrättyjä lääkkeitä. Mutta millään lääkkeillä ei korjata, tai ratkaista yksilön elämässä pielessä olevia asioita. Joillakin on oikeasti taustalla traumoja, mutta systeemissä heidät vain nähdään, kohdellaan ja käsitellään psykoosipotilaina. Vaiettuja totuuksia systeemistä. Joita ei julkisuudessa myönnetä.

        En usko et alalla olevat voi paljoa tehdä. Joku muu päättää budjetit ja resurssit sitä kautta. Moni varmasti tahtoisi tehdä enemmän mut ilman rahaa ei saa


      • Anonyymi00301
        Anonyymi00287 kirjoitti:

        Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse ihan suoraan. Täytyy pitää sairauslomaa ensin 300 päivää, ja sen jälkeen seuraa jotain jatkoa. Työkyvyttömyyseläkekin voidaan antaa vain määräaikaiseksi. Se ei välttämättä ole saman tien loppuelämän ajaksi.

        Määräaikainen työkyvyttömyyseläke on kuntoutustuki . Kuntoutustuen jälkeen haetaan työkyvyttömyyseläkettä


      • Anonyymi00302
        Anonyymi00272 kirjoitti:

        Jotkut pääsee suoraan eläkkeelle ilman kuntoutusta. Sitä meinasin.

        Ja kun eläkkeellä niin ketään ei sit enään kiinnosta. Näin mulle sanottu

        Ennen eläkettä sinua on yritetty kuntouttaa. eikö vaan.


      • Anonyymi00303
        Anonyymi00301 kirjoitti:

        Määräaikainen työkyvyttömyyseläke on kuntoutustuki . Kuntoutustuen jälkeen haetaan työkyvyttömyyseläkettä

        Haetaan sitte jos työkyky ei palaudu kuntoutuksesta huolimatta.
        Osa palaa työ elämään takaisin.


      • Anonyymi00304
        Anonyymi00298 kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että systeemissä on ns. monen kerroksen väkeä. Mikä johtuu vahvasti hierarkiaan ja autoritääriseen kulttuuriin pohjautuvasta ajattelusta ja käytännöistä.

        Systeemiin tulevia potilaita arvotetaan ja luokitellaan aika rankalla kädellä.

        Mihinkään tasa-arvoiseen kohteluun ja asennoitumiseen se hoitokulttuuri ei pohjaudu. Eri diagnoosin ja sosioekonomisen aseman omaavia kohdellaan systeemissä eri tavalla. Mutta tätä ei julkisuudessa kerrota. Mutta kyllä se valitettavasti on totta. Että jos henkilöllä on esim. skitsofreniadiagnoosi ja vaikka hänellä olisi traumataustaa, niin silloin ei välttämättä saa mitään traumaterapiaa. Ja se psykososiaalinen tuki perustuu lääke ja hoitomyöntyväisyyden vahvistamiseen. Siihen ei taas kuulu millään tavalla muunlaisen psykososiaalisen tuen antaminen esim. kuntoutuksessa, vaikeissa elämäntilanteissa, tai ihmissuhteissa.

        Ja siitäkin syystä kyseisten palvelujen käyttö on aika arveluttavaa.

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että : paitsi sitä psykososiaalista tukea annetaan lääkkeiden käyttöön liittyvissä asioissa, myös että "potilas oppii tunnistamaan oireensa jne", ja sairausidentiteetin omaksumisessa. Mutta jos potilaalla on esim. ongelmia perhesuhteissa, tai on traumataustaa, niin tietyt diagnoosit estävät paitsi saamasta traumaterapiaa, niin myös psykososiaalista tukea noihin edellä mainittuihin ongelmiin.

        Alalla olevat painottavat liian paljon paitsi diagnoosi ja lääkekeskeisyyttä, ja vain niillä "hoidetaan" tietyn diagnoosin omaavia,; ja alalla vallitseva kuvittelu, että niillä hoidetaan ja korjataan kaikki yksilön ongelmat. Siellä myös painotetaan potilaan hoitoon sitoutumista, joka käytännössä on vain lääkkeiden käyttöä. Toinen on hoitomyöntyväisyyden korostaminen, ja siinäkin painotetaan lääkkeiden säännöllistä käyttöä.

        Jos potilaalle tuleekin lääkkeistä haittoja, niitä on saatettu takavuosikymmeninä tulkita "sairauden pahenemiseksi". Ja vaikka haitat olisivatkin olleet erityisen hankalia, niin korkeintaan on vain vaihdettu valmiste, tai lääkeaine toiseen.

        Jos joku kuvittelee, että henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi riittää se, että jonkun diagnoosilla leimatun täytyy käyttää koko loppuelämänsä jotakin sellaista lääkettä, joka aiheuttaakin enemmän haittaa, kuin hyötyä, niin sitten voi jo hyvällä syyllä epäillä sellaisen ajattelun kannattajaa epäoikeudenmukaiseksi, julmuriksi, tai sadistiksi. Ihmisoikeuksia edistävää sellainen toiminta, tai ajattelu, ja sen edistäminen ei ainakaan ole. On hyvin tiedossa, että alalla on paljon niitäkin asiantuntijoita, jotka kannattavat lääkityksen muuttamista pakolliseksi tietyn diagnoosin omaaville. Siitä on lyhyt matka mielivaltaisen, rasistisen ja ihmisoikeuksia rikkovan toiminnan polulle. Vaikka se olisikin laillistettua. Tai siis tehtäisiin laillistetuksi.


      • Anonyymi00305
        Anonyymi00303 kirjoitti:

        Haetaan sitte jos työkyky ei palaudu kuntoutuksesta huolimatta.
        Osa palaa työ elämään takaisin.

        Kyllä. Minä tiedän tämän


      • Anonyymi00306
        Anonyymi00302 kirjoitti:

        Ennen eläkettä sinua on yritetty kuntouttaa. eikö vaan.

        No ei. 18v suoraan sain. Ikinä mitään kuntoutusta ollu ellei lääkkeitä lasketa


      • Anonyymi00307
        Anonyymi00306 kirjoitti:

        No ei. 18v suoraan sain. Ikinä mitään kuntoutusta ollu ellei lääkkeitä lasketa

        Ihan ite pudotin painon yms. En oo saanu mitään muuta kuin masennuslääkkeitä ja osastohoitoa kun viiltelin nuorempana. Et en koe kuntoutusta olleen


      • Anonyymi00308
        Anonyymi00304 kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että : paitsi sitä psykososiaalista tukea annetaan lääkkeiden käyttöön liittyvissä asioissa, myös että "potilas oppii tunnistamaan oireensa jne", ja sairausidentiteetin omaksumisessa. Mutta jos potilaalla on esim. ongelmia perhesuhteissa, tai on traumataustaa, niin tietyt diagnoosit estävät paitsi saamasta traumaterapiaa, niin myös psykososiaalista tukea noihin edellä mainittuihin ongelmiin.

        Alalla olevat painottavat liian paljon paitsi diagnoosi ja lääkekeskeisyyttä, ja vain niillä "hoidetaan" tietyn diagnoosin omaavia,; ja alalla vallitseva kuvittelu, että niillä hoidetaan ja korjataan kaikki yksilön ongelmat. Siellä myös painotetaan potilaan hoitoon sitoutumista, joka käytännössä on vain lääkkeiden käyttöä. Toinen on hoitomyöntyväisyyden korostaminen, ja siinäkin painotetaan lääkkeiden säännöllistä käyttöä.

        Jos potilaalle tuleekin lääkkeistä haittoja, niitä on saatettu takavuosikymmeninä tulkita "sairauden pahenemiseksi". Ja vaikka haitat olisivatkin olleet erityisen hankalia, niin korkeintaan on vain vaihdettu valmiste, tai lääkeaine toiseen.

        Jos joku kuvittelee, että henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi riittää se, että jonkun diagnoosilla leimatun täytyy käyttää koko loppuelämänsä jotakin sellaista lääkettä, joka aiheuttaakin enemmän haittaa, kuin hyötyä, niin sitten voi jo hyvällä syyllä epäillä sellaisen ajattelun kannattajaa epäoikeudenmukaiseksi, julmuriksi, tai sadistiksi. Ihmisoikeuksia edistävää sellainen toiminta, tai ajattelu, ja sen edistäminen ei ainakaan ole. On hyvin tiedossa, että alalla on paljon niitäkin asiantuntijoita, jotka kannattavat lääkityksen muuttamista pakolliseksi tietyn diagnoosin omaaville. Siitä on lyhyt matka mielivaltaisen, rasistisen ja ihmisoikeuksia rikkovan toiminnan polulle. Vaikka se olisikin laillistettua. Tai siis tehtäisiin laillistetuksi.

        PS: alalla oleville tuntuu olevan etenkin nykyisin tärkeintä ja olennaisinta se, että heidän diagnosoimansa potilaat käyttävät heille määrättyjä lääkkeitä. Se, että riittääkö se edistämään oikeasti potilaan/potilaiden hyvinvointia, tai elämänlaatua jäävät avoimeksi. Koska mitään laaja-alaisia tutkimuksia siitä ei tehdä, ei ole myöskään mitään vedenpitäviä todisteitakaan siitä.

        Ainakin omalla kohdallani sairastuin lopulta anhedoniaan ja akatisiaan, ja sitä myöten alkoholismiin käytettyäni neuroleptejä noin yli kymmenen vuoden ajan.

        On kiistatonta sekin, että yksilön vaikeat elämäntilanteet, lapsuuden aikaiset olosuhteet ja myöhemminkin olevat olosuhteet, tai traumat ja jopa se ympäristö, missä yksilö on, voivat vaikuttaa ihmisen psyykeeseen, jopa usean vuoden ajan. Jos ympäristö kohtelee jäseniään kaltoin, ja huonosti, se jättää omat jälkensä sitä kokevaan, On traagista, että alalla yksilön kaikki oireet, tai oireilut nähdään lähes poikkeuksetta jonakin merkkinä, tai todisteena yksilön potemasta sairaudesta. Että kaikki " vika ja syy" olisikin itse mt-oireilevassa yksilössä, eikä esim. ympäristössä. Sehän on myös tavallaan käsien pesemistä vastuusta, ei tarvitse myöntää, että ympäristöllä, tai niillä olosuhteilla, joissa yksilö on, olisi jotakin korjattavaa ja ratkaistavaa. Kun potilaalle on saatu leivottua aikaan jokin diagnoosi ja määrättyä hänelle lääkkeet, alalla nähdään, että ongelma on saatu poistettua, tai ratkaistua, vaikka näin ei olisikaan. Diagnoosi ja lääkekeskeisellä hoitolinjaukselle on varmasti puolustajansa. Mutta toivon, että alalla alettaisiin tutkia enemmän myös toisia vaihtoehtoisia tapoja asennoitua ihmisten mt-oireisiin, yksilöä syyllistävän ajattelun sijaan.

        On myös selvää, että psykiatriassa toimivien pitää laajentaa sitä perspektiiviä, eli näkökulmaa, jolla yksilön ongelmia tarkastellaan ja käsitellään. Se ei vaan riitä, että jollakin yksilölle, tai siis potilaalle annetulla diagnoosilla yritetään selittää ja todistella yksilön kokemat kaikki mt-ongelmat, tai oireilut. Jokainen on meistä oma yksilöllinen persoonansa, ja meihin jokaiseen vaikuttavat eri asiat. Meistä jokainen reagoi eri asioihin eri tavalla. Toiset on herkempiä, kuin toiset.


      • Anonyymi00309
        Anonyymi00306 kirjoitti:

        No ei. 18v suoraan sain. Ikinä mitään kuntoutusta ollu ellei lääkkeitä lasketa

        Miten voi päästä suoraan eläkkeelle . Miten sun työkyky tutkittiin . Eihän 18 vuotias ole ehtinyt olee edes työelämässä ja hyvä jos ammatin on kerennyt opiskelee.


      • Anonyymi00310
        Anonyymi00295 kirjoitti:

        En ole sitäkään. Sain sen masennuksen takia osastolla. Nyt toki ammattia opiskelen. 18v ja 3kk kun sain eläkepäätöksen. Prosessista en tiedä koska en ite tehny sitä

        Sen voi todellakin saada suoraan

        Olisitko päässyt eläkkeelle 18 vuotiaana jos et olis ollut osastolla. Vähän epäilen että avohoidossa 18 v pääsee suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle.


      • Anonyymi00311
        Anonyymi00297 kirjoitti:

        Tuo on valitettava epäkohta, ( että jos henkilölle on annettu psykoosidiagnoosi) niin kyseisessä hoitokulttuurissa on ollut vallitsevana käytäntönä jo useamman vuosikymmenen ajan, että psykoosi, tai skitsofreniadiagnoosin diagnoosin saaneiden traumataustaa ei noteerata, eikä koettuihin traumoihin edes tarjota, tai anneta mitään traumaterapiaa. Lisäksi jopa psykiatrian puolella priorisoidaan ja luokitellaan potilaita, mitä ja minkälaisia hoitoja, apua ja tukea kenellekin tarjotaan. Siihen voi vaikuttaa sosioekonominen asema, diagnoosi, tai ihan mikä tahansa. Asioita, joita ei myöskään julkisuudessa paljon kerrota, mutta nämä ovat täyttä totta.

        Jos olisin tuolloin, noin yli 25 vuotta sitten tiennyt, miten kapea-alaisia psykiatriassa käytetyt hoitomenetelmät, ja hoitolinjaukset ovat, en olisi koskaan käyttänyt kyseisiä palveluita. Surulliseksi asian tekee se, että ulospäin, esim. median, tai kyseisten palvelujen omien verkkosivujen kautta väitetään annettavan apua tarvitselle tukea, apua ja hoitoa. Mutta edellä mainittuja asioita ei kerrota. Ne paljastuvat vasta sitten, kun joutuu kyseisten palvelujen ja siellä toimivien kanssa tekemisiin. Olisi paljon reilumpaa kertoa nämä asiat, myös se, että systeemiin tuleva potilas nähdään, tai häntä tarkastellaan jonkin mahdollisen sairauden edustajana ja kantajana. Jostakin kumman syystä yksilön historiassa tapahtuneita asioita, nykyisiä olosuhteita, ja elämäntilanteita, tai traumataustaa ei oteta huomioon, eikä niitä käsitellä lainkaan.

        Valitettavaksi asian tekee se, että alalla olevat eivät näe syytä muuttaa ja uudistaa hoitokäytäntöjään ja hoitolinjauksiaan. Kun systeemissä olevia epäkohtia ei nähdä, niitä ei myöskään myönnetä siellä olevan; eikä niille tehdä mitään. Silti mitään luottamusta nuo ilmeiset epäkohdat eivät silti ainakaan lisää systeemiä ja siellä toimivia kohtaan.

        Käyttäisitkö Sinä, tai kukaan sellaisia palveluja, joissa ihminen nähdään vain jotakin häiriötä, tai sairautta edustavana potilaana, ja että jokin diagnoosi leimaa yksilön koko elämän ajaksi? Ja jossa hoidot ovat perin kapeita. Joillekin ei anneta, tai tarjota mitään muuta hoitoa kaikenkattavasti, kuin pelkästään annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ja siinä kaikki. Senkö pitäisi riittää? Puhumattakaan siitä, että systeemiin tulevia kohdellaan liian kliinisesti, eli kylmän tunteettomasti ja välinpitämättömästi. Koska eikö sekin ole tavallaan epäempaattista ja osoitettua välinpitämättömyyttä, että ei oteta huomioon yksilön kohdalla kenties olevaa traumataustaa? Mutta näitä asioita siellä ei ääneen myönnetä. Lähes poikkeuksetta kaikki ulostulot ja uutisoinnit koskevat sitä huolta, että tietyn diagnoosin saaneet eivät käytä heille määrättyjä lääkkeitä. Mutta millään lääkkeillä ei korjata, tai ratkaista yksilön elämässä pielessä olevia asioita. Joillakin on oikeasti taustalla traumoja, mutta systeemissä heidät vain nähdään, kohdellaan ja käsitellään psykoosipotilaina. Vaiettuja totuuksia systeemistä. Joita ei julkisuudessa myönnetä.

        Minulla on ollut psykoosisairaus diagnoosi monta vuotta, kymmeniä vuosia.
        Hoidoista varmaankin oli hyötyä, koska tultuani parempaan kuntoon, avohoitokin lopetti hoitosuhteeni. Ilmeisesti näkivät, ettei hoidolle ollut enää tarvetta.
        Olen eri mieltä tuosta, että ihminen nähtäisiin ainoastaan diagnoosin läpi. Jos pidettäisiin kovin sairaana, ei hoitoa lopetettaisi.


      • Anonyymi00313
        Anonyymi00309 kirjoitti:

        Miten voi päästä suoraan eläkkeelle . Miten sun työkyky tutkittiin . Eihän 18 vuotias ole ehtinyt olee edes työelämässä ja hyvä jos ammatin on kerennyt opiskelee.

        Sitä pitäs kysyä joltain muulta. En osaa vastata. Tiedän vaan et 18v ja 3kk vanhana sain eläkepäätöksen. Sitä ennen olin masentunu kroonisesti ja useasti osastolla itsetuhoisuuden takia. Eli tossa vaiheessa en omannut edes ammattia. Peruskoulun vaan. Ehkä se peruskoulu+osastohistoria oli se ratkaseva. Sain päätöksen kyllä kun olin avossa (en edes tienny et saan mut toisaalta olin masentunu eli en välttämättä vaan muista. Joku sen teki mulle kuitenki)

        Eihän mulla tosiaan edes ammattia ole vielä. Opiskelen justiinsa amiksessa putkimieheksi

        Eli joo, sä voit päästä suoraan eläkkeelle kyllä ainakin 18v. En sit tiedä kriteerejä yms. En koe ikinä et mua yritettiin kuntouttaa, sain vain lääkkeitä aina. +Osastohoitoa. Mitään muuta en ikinä ole saanut


      • Anonyymi00314
        Anonyymi00310 kirjoitti:

        Olisitko päässyt eläkkeelle 18 vuotiaana jos et olis ollut osastolla. Vähän epäilen että avohoidossa 18 v pääsee suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle.

        En osaa vastata mitkä kriteerit mut tunnen yhen joka sai avossa kun 18 tai 19v. Tosin silläkin osastojaksoja useita nuoruudessa eikä ammattia peruskoulun jälkeen. Meitä kumpaakin kyllä yhdistää ammatin puute+osastojaksot eli ehkä sitä kautta suoraan saa


      • Anonyymi00315
        Anonyymi00274 kirjoitti:

        Oisko sitte kokemuspohjalta kahtonut että tietyissä mielisairaus tapauksissa kuntoutus ei ole suurimmalta osin tuotttanut juuri mitään tulosta?
        Vai mikä lie sitte syynä?

        Minulla on neurologiset syyt, elimellinen unettomuus. Ei sillä että siitä huolimatta olisi myönnetty eläke.


      • Anonyymi00319
        Anonyymi00311 kirjoitti:

        Minulla on ollut psykoosisairaus diagnoosi monta vuotta, kymmeniä vuosia.
        Hoidoista varmaankin oli hyötyä, koska tultuani parempaan kuntoon, avohoitokin lopetti hoitosuhteeni. Ilmeisesti näkivät, ettei hoidolle ollut enää tarvetta.
        Olen eri mieltä tuosta, että ihminen nähtäisiin ainoastaan diagnoosin läpi. Jos pidettäisiin kovin sairaana, ei hoitoa lopetettaisi.

        " Jos pidettäisiin kovin sairaana, ei hoitoa lopetettaisi."

        Valitettavasti osan kohalla se osastohoito ainakin lopetetaan kesken vaikka olisi kuin sairas.Ja sitte ne saattaa päätyä itsemurhaan jo samana päivänä.


      • Anonyymi00320
        Anonyymi00319 kirjoitti:

        " Jos pidettäisiin kovin sairaana, ei hoitoa lopetettaisi."

        Valitettavasti osan kohalla se osastohoito ainakin lopetetaan kesken vaikka olisi kuin sairas.Ja sitte ne saattaa päätyä itsemurhaan jo samana päivänä.

        Itseni kohdalla kävi niin päin, kun pääsin osastolta pois, vaikka olin vielä ihan sekaisin, niin pari päivää sen jälkeen meinasi toiselta ihmiseltä lähteä henki. Niinkin päin voi käydä, valitettavasti. Psykoosi voi saada aikaan jos vaikka mitä.


      • Anonyymi00321
        Anonyymi00240 kirjoitti:

        Eiköhän avohoidosta ensin soitettaisi ihmiselle itselleen, ja kysyttäisi, miksi hän ei ole mennyt hakemaan piikkiään.
        Ei ne ala heti viranomaisille ja kollegoilleen soittelemaan.

        Mites jos pakkohoito tulee kun potilas on tavoitettu? Tai kenties silloin jos ei tavoiteta?


      • Anonyymi00322
        Anonyymi00246 kirjoitti:

        Kuntoutustuki on eri asia kuin toistaiseksi voimassa oleva työkyvyttömyyseläke.Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ei tarvi sitoutua hoitoon.

        Joka taas ei estä pakkohoidon tarpeen syntymistä. Jos et sitoudu hoitoon päädyt sinne pakolla. Hoitoa on otettava vastaan.


      • Anonyymi00323
        Anonyymi00249 kirjoitti:

        Silloin on ollut joku sellainen tilanne, että sairaalahoito on ollut tarpeen.
        Ihmiset ovat erilaisia, sairaudet ja oireet ovat yksilöllisiä. Jos käytös viittaa esim. aggressiivisuuteen, uhoamiseen, vaaraksi itselle tai muille, niin aika äkkiä hoitoon napataan, jopa sen kummemmin soittelematta.
        Joskus riittää, jos hoitopuhelun aikana esittää jotain uhkailuja, tms. niin voivat laittaa ambulanssin asialle, ja lähtö tuli.

        Työtään se lääkäri vaan teki. Tarve ei liity lääkärin päätökseen.


      • Anonyymi00324
        Anonyymi00263 kirjoitti:

        Joillaki voi olla väärä diagnoosikin syynä kun ei auta.
        Eihän kukaan hyödy väärästä hoidosta.

        Sillä ei ole pakottaessa mitään väliä. Se lähtee siitä että dg on oikea.


      • Anonyymi00325
        Anonyymi00322 kirjoitti:

        Joka taas ei estä pakkohoidon tarpeen syntymistä. Jos et sitoudu hoitoon päädyt sinne pakolla. Hoitoa on otettava vastaan.

        Ei ne pakota ellei syytä ole. Ei ne avostakaan soittele yleensä. ELi hoitoon sitoutuminen ei ole Suomessa pakollista


      • Anonyymi00326
        Anonyymi00324 kirjoitti:

        Sillä ei ole pakottaessa mitään väliä. Se lähtee siitä että dg on oikea.

        Eikä diagnoosin takia jouduta pakkohoitoon, ihmisen oireilu, käytös, psykoottisuus, ym. ovat ne, jotka saattavat antaa aiheen pakkohoidolle.


      • Anonyymi00327
        Anonyymi00325 kirjoitti:

        Ei ne pakota ellei syytä ole. Ei ne avostakaan soittele yleensä. ELi hoitoon sitoutuminen ei ole Suomessa pakollista

        Tässähän tämä tuli ytimekkäästi, pakkohoitoon ei joudu, jos ei siihen ole syytä.


      • Anonyymi00329
        Anonyymi00326 kirjoitti:

        Eikä diagnoosin takia jouduta pakkohoitoon, ihmisen oireilu, käytös, psykoottisuus, ym. ovat ne, jotka saattavat antaa aiheen pakkohoidolle.

        Dg voi olla vääräkin ja silti joutua pakkohoitoon. Ne on ne oireet yms mitkä määrittelee tarpeen.


      • Anonyymi00330
        Anonyymi00327 kirjoitti:

        Tässähän tämä tuli ytimekkäästi, pakkohoitoon ei joudu, jos ei siihen ole syytä.

        Tää et ne tulis hakemaan on tosi outoa itelle kun täällä Helsingissä osastolle ei pääse vaikka poliisit veis päivystykseen.


      • Anonyymi00331
        Anonyymi00327 kirjoitti:

        Tässähän tämä tuli ytimekkäästi, pakkohoitoon ei joudu, jos ei siihen ole syytä.

        Se nyt ei tarkoita että kukaan ei ole koskaan joutunut pakkohoitoon ilman syytä.
        On olemassa dokumentti psykiatrian väärinkäytökset.Siinä tulee hyvin ilmi että kyllä pakkohoitoonkin voi joutua ilman perusteltuja syitä.


      • Anonyymi00332
        Anonyymi00329 kirjoitti:

        Dg voi olla vääräkin ja silti joutua pakkohoitoon. Ne on ne oireet yms mitkä määrittelee tarpeen.

        Nimeen omaan.
        Esim vakavasti oireileva me/cfs potilas voidaan yhä lähettää psykiatriseen hoitoon väärällä diagnoosilla.


      • Anonyymi00333
        Anonyymi00322 kirjoitti:

        Joka taas ei estä pakkohoidon tarpeen syntymistä. Jos et sitoudu hoitoon päädyt sinne pakolla. Hoitoa on otettava vastaan.

        Minulle kun myönnettiin työkyvyttömyyseläke.Sen jälkeen en ole ollut yhtään päivää paakkohoidossa osastolla.


      • Anonyymi00335
        Anonyymi00331 kirjoitti:

        Se nyt ei tarkoita että kukaan ei ole koskaan joutunut pakkohoitoon ilman syytä.
        On olemassa dokumentti psykiatrian väärinkäytökset.Siinä tulee hyvin ilmi että kyllä pakkohoitoonkin voi joutua ilman perusteltuja syitä.

        Tietenkin voi joutua, ei se mahdottomuus ole. Mutta aina on ensin tarkkailujakso, onko se 3-4 vuorokautta, ja sen aikana katsotaan tarve hoidolle. Jos pakkohoitoa ei katsota tarpeelliseksi, ihminen voi kotiutua.


      • Anonyymi00336
        Anonyymi00332 kirjoitti:

        Nimeen omaan.
        Esim vakavasti oireileva me/cfs potilas voidaan yhä lähettää psykiatriseen hoitoon väärällä diagnoosilla.

        No niin, "vakavasti oireileva", sehän riittää joskus pakkohoidon syyksi, diagnoosista riippumatta.


      • Anonyymi00337
        Anonyymi00336 kirjoitti:

        No niin, "vakavasti oireileva", sehän riittää joskus pakkohoidon syyksi, diagnoosista riippumatta.

        Me/cfs potilas ei vaan hyödy mistään psykiatrisesta lääkityshoidosta.


      • Anonyymi00338
        Anonyymi00335 kirjoitti:

        Tietenkin voi joutua, ei se mahdottomuus ole. Mutta aina on ensin tarkkailujakso, onko se 3-4 vuorokautta, ja sen aikana katsotaan tarve hoidolle. Jos pakkohoitoa ei katsota tarpeelliseksi, ihminen voi kotiutua.

        On niitäkin tapauksia että ei ole päässyt tarkkailujakson jälkeen pois vaan riistetty vapautta pitempäänkin.
        On ainaki yks saanu jopa korvauksetkin perusteettomasta pakkohoidosta.


      • Anonyymi00339
        Anonyymi00335 kirjoitti:

        Tietenkin voi joutua, ei se mahdottomuus ole. Mutta aina on ensin tarkkailujakso, onko se 3-4 vuorokautta, ja sen aikana katsotaan tarve hoidolle. Jos pakkohoitoa ei katsota tarpeelliseksi, ihminen voi kotiutua.

        Ei ne asiat ole aina niin kuin sanot.

        https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000343033.html


      • Anonyymi00342
        Anonyymi00337 kirjoitti:

        Me/cfs potilas ei vaan hyödy mistään psykiatrisesta lääkityshoidosta.

        Mutta ihminen jolla on ne kaikki MT-puolen liitännäis sairaudet hyötyy.


      • Anonyymi00345
        Anonyymi00339 kirjoitti:

        Ei ne asiat ole aina niin kuin sanot.

        https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000343033.html

        Käsittääkseni, jos suljetulle viedään, on alkuun aina se muutaman päivän tarkkailujakso, jonka aikana katsotaan, tarvitaanko pidempää pakkohoitoa, tai mikä on hoidon tarve.


      • Anonyymi00346
        Anonyymi00345 kirjoitti:

        Käsittääkseni, jos suljetulle viedään, on alkuun aina se muutaman päivän tarkkailujakso, jonka aikana katsotaan, tarvitaanko pidempää pakkohoitoa, tai mikä on hoidon tarve.

        Lisään vielä, jos suljetulle viedään pakolla.


      • Anonyymi00348
        Anonyymi00337 kirjoitti:

        Me/cfs potilas ei vaan hyödy mistään psykiatrisesta lääkityshoidosta.

        Niinpä. Se on totta, että ME/ CFS sairautta poteva ei varmasti hyödy yhtään mitään siitä, että hänet passitetaan psykiatriselle osastolle ja määrätään hänelle neuroleptejä. Mutta kun se virhe, ja väärä hoitopolku on joidenkin kohdalla saattanut alkaa jo sieltä päivystyspuolelta. Eli siellä on tuijotettu ja kiinnitetty huomiota vain niihin psyykkisiin oireisiin. Jos potilas on "erehtynyt" sanomaan, että on poikkeuksellisen väsynyt ja se on kestänyt pidemmän aikaa, jolloin on ennättänyt tulla sen takia psyykkistä oireilua, kuten masennusta ja jopa itsetuhoisuutta; ja jos siinä vastaanottotilanteessa lääkäri ei kysele yhtään sen enempää, eikä tee tarkempaa ja laajempaa oirekartoitusta, niin aika monessa tapauksessa päivystävä lääkäri tekee tarkkailulähetteen psykiatriselle osastolla.

        Näin kävi omalla kohdallanikin. Senhän tietää, mitä sitten tapahtuu ja mitä siitä seuraa. Sen jälkeen psykiatriseen sairaalaan tulevaa kohdellaan vain ja ainoastaan psykiatrisena tapauksena. Ja psykiatrisissa sairaaloissa ei tehdä mitään kovin kummoisia somaattisia, tai neurologisia tutkimuksia. Itse asiassa kyseistä sairautta on jopa pidetty historian aikana pelkästään psyykkisenä sairautena. Mutta joidenkin kohdalla diagnoosit ovat menneet jopa väärin. Eli heidän oireitaan on virheellisesti pidetty jonakin muuna psyykkisenä sairautena.

        Niin kävi minunkin kohdallani. Ryhtyivät määräämään koko loppuelämän ajan käytettäväksi neuroleptejä, jotka itse asiassa vain pahentivat esim. väsymystä. Toimintakyky meni oikeastaan kokonaan. Tuli lisää ongelmia liikkumiseen. Aivosumu paheni. Sen lisäksi tuli akatisiaa, tardiivia dyskinesiaa ja monia muita extrapyramidaalioireita ja anhedoniaa. Sitä en vieläkään tiedä, että millä logiikalla ihmisen potema vaikea väsymys "paranee tai poistuu", jos hänelle määrätään neuroleptejä? Ilmeisesti minun väsymysoireeni tulkittiin joksikin muuksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Itse asiassa minulle ei ollut juurikaan mitään merkittävää hyötyä niistä minulle määrätyistä lääkityksistä. Olin entistä itsetuhoisempi ja masentuneempi. Tuona aikana, jolloin käytin neuroleptejä, tai masennuslääkkeitä kuormitin taatusti enemmän terveydenhuoltosysteemiä, kuin sitten, kun lopetin kyseisten lääkkeiden käytön. Että mikähän olisi se syy, miksi näin kävi? Siinä olisi asiantuntijoilla aika paljon selittelemistä. Vaan ei ehkä menisi enää läpi mitkään perustelut ja vakuuttelut. Eihän se nyt niin voi, tai ei saisi mennä, että ihminen voi huonommin, kun käyttää hänelle määrättyjä lääkkeitä.

        Se ainakin hyvin selväksi tuon noin 20 vuoden hoitohistorian aikana, ja mitkä kokemukset silloin tuli, että siellä ei ketään kiinnostanut oikeasti hyvinvointi. Ei tehty mitään tarpeeksi ja tarvittavia tutkimuksia, sen kun vaan rätkäistään jokin leimaava diagnoosi ja määrätään lääkkeitä, joista ei ollut oikeasti mitään hyötyä. Vaan oikeastaan päinvastoin. On hyvin tuhoisaa ihmiselle mennä sanomaan tietyissä tilanteissa, että on itsetuhoinen. Niin kuin minun kohdalla kävi. Se voi johtaa potilaan kohdalla aivan vääriin hoitopäätöksiin ja lääkemääräyksiin.

        Kyetäänkö siellä terveydenhuollossa katsomaan itseä peiliin ja harjoitetaanko siellä tarpeeksi itsekritiikiäkään. Siellä on tapana uskoa, että he ovat aina oikeassa ja että esim. tehdyt diagnoosit ovat aina oikein tehtyjä. No eipä tainnut olla ainakaan minun kohdallani. Niistä peevelin neuroleptejä ei ollut mitään hyötyä, ei tietenkään, koska se minulle tehty diagnoosi oli väärä.


      • Anonyymi00349
        Anonyymi00348 kirjoitti:

        Niinpä. Se on totta, että ME/ CFS sairautta poteva ei varmasti hyödy yhtään mitään siitä, että hänet passitetaan psykiatriselle osastolle ja määrätään hänelle neuroleptejä. Mutta kun se virhe, ja väärä hoitopolku on joidenkin kohdalla saattanut alkaa jo sieltä päivystyspuolelta. Eli siellä on tuijotettu ja kiinnitetty huomiota vain niihin psyykkisiin oireisiin. Jos potilas on "erehtynyt" sanomaan, että on poikkeuksellisen väsynyt ja se on kestänyt pidemmän aikaa, jolloin on ennättänyt tulla sen takia psyykkistä oireilua, kuten masennusta ja jopa itsetuhoisuutta; ja jos siinä vastaanottotilanteessa lääkäri ei kysele yhtään sen enempää, eikä tee tarkempaa ja laajempaa oirekartoitusta, niin aika monessa tapauksessa päivystävä lääkäri tekee tarkkailulähetteen psykiatriselle osastolla.

        Näin kävi omalla kohdallanikin. Senhän tietää, mitä sitten tapahtuu ja mitä siitä seuraa. Sen jälkeen psykiatriseen sairaalaan tulevaa kohdellaan vain ja ainoastaan psykiatrisena tapauksena. Ja psykiatrisissa sairaaloissa ei tehdä mitään kovin kummoisia somaattisia, tai neurologisia tutkimuksia. Itse asiassa kyseistä sairautta on jopa pidetty historian aikana pelkästään psyykkisenä sairautena. Mutta joidenkin kohdalla diagnoosit ovat menneet jopa väärin. Eli heidän oireitaan on virheellisesti pidetty jonakin muuna psyykkisenä sairautena.

        Niin kävi minunkin kohdallani. Ryhtyivät määräämään koko loppuelämän ajan käytettäväksi neuroleptejä, jotka itse asiassa vain pahentivat esim. väsymystä. Toimintakyky meni oikeastaan kokonaan. Tuli lisää ongelmia liikkumiseen. Aivosumu paheni. Sen lisäksi tuli akatisiaa, tardiivia dyskinesiaa ja monia muita extrapyramidaalioireita ja anhedoniaa. Sitä en vieläkään tiedä, että millä logiikalla ihmisen potema vaikea väsymys "paranee tai poistuu", jos hänelle määrätään neuroleptejä? Ilmeisesti minun väsymysoireeni tulkittiin joksikin muuksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Itse asiassa minulle ei ollut juurikaan mitään merkittävää hyötyä niistä minulle määrätyistä lääkityksistä. Olin entistä itsetuhoisempi ja masentuneempi. Tuona aikana, jolloin käytin neuroleptejä, tai masennuslääkkeitä kuormitin taatusti enemmän terveydenhuoltosysteemiä, kuin sitten, kun lopetin kyseisten lääkkeiden käytön. Että mikähän olisi se syy, miksi näin kävi? Siinä olisi asiantuntijoilla aika paljon selittelemistä. Vaan ei ehkä menisi enää läpi mitkään perustelut ja vakuuttelut. Eihän se nyt niin voi, tai ei saisi mennä, että ihminen voi huonommin, kun käyttää hänelle määrättyjä lääkkeitä.

        Se ainakin hyvin selväksi tuon noin 20 vuoden hoitohistorian aikana, ja mitkä kokemukset silloin tuli, että siellä ei ketään kiinnostanut oikeasti hyvinvointi. Ei tehty mitään tarpeeksi ja tarvittavia tutkimuksia, sen kun vaan rätkäistään jokin leimaava diagnoosi ja määrätään lääkkeitä, joista ei ollut oikeasti mitään hyötyä. Vaan oikeastaan päinvastoin. On hyvin tuhoisaa ihmiselle mennä sanomaan tietyissä tilanteissa, että on itsetuhoinen. Niin kuin minun kohdalla kävi. Se voi johtaa potilaan kohdalla aivan vääriin hoitopäätöksiin ja lääkemääräyksiin.

        Kyetäänkö siellä terveydenhuollossa katsomaan itseä peiliin ja harjoitetaanko siellä tarpeeksi itsekritiikiäkään. Siellä on tapana uskoa, että he ovat aina oikeassa ja että esim. tehdyt diagnoosit ovat aina oikein tehtyjä. No eipä tainnut olla ainakaan minun kohdallani. Niistä peevelin neuroleptejä ei ollut mitään hyötyä, ei tietenkään, koska se minulle tehty diagnoosi oli väärä.

        Muuta korjaus edelliseen tekstiin: se ainakin kävi hyvin selväksi tuon 20 vuoden hoitohistorian aikana, ja mitä kokemuksia tuli systeemistä ja miten siellä toimitaan, että siellä ei oikeasti ketään kiinnosta jonkun "potilaan" hyvinvointi.

        Ja viimeiseen lauseeseen tuli kirjoitusvirhe: niistä pe*velin neurolepteistä ei ollut ainakaan minulle mitään hyötyä. No ei tietenkään, koska koko diagnoosi on ollut aluperinkin väärä.


      • Anonyymi00350
        Anonyymi00348 kirjoitti:

        Niinpä. Se on totta, että ME/ CFS sairautta poteva ei varmasti hyödy yhtään mitään siitä, että hänet passitetaan psykiatriselle osastolle ja määrätään hänelle neuroleptejä. Mutta kun se virhe, ja väärä hoitopolku on joidenkin kohdalla saattanut alkaa jo sieltä päivystyspuolelta. Eli siellä on tuijotettu ja kiinnitetty huomiota vain niihin psyykkisiin oireisiin. Jos potilas on "erehtynyt" sanomaan, että on poikkeuksellisen väsynyt ja se on kestänyt pidemmän aikaa, jolloin on ennättänyt tulla sen takia psyykkistä oireilua, kuten masennusta ja jopa itsetuhoisuutta; ja jos siinä vastaanottotilanteessa lääkäri ei kysele yhtään sen enempää, eikä tee tarkempaa ja laajempaa oirekartoitusta, niin aika monessa tapauksessa päivystävä lääkäri tekee tarkkailulähetteen psykiatriselle osastolla.

        Näin kävi omalla kohdallanikin. Senhän tietää, mitä sitten tapahtuu ja mitä siitä seuraa. Sen jälkeen psykiatriseen sairaalaan tulevaa kohdellaan vain ja ainoastaan psykiatrisena tapauksena. Ja psykiatrisissa sairaaloissa ei tehdä mitään kovin kummoisia somaattisia, tai neurologisia tutkimuksia. Itse asiassa kyseistä sairautta on jopa pidetty historian aikana pelkästään psyykkisenä sairautena. Mutta joidenkin kohdalla diagnoosit ovat menneet jopa väärin. Eli heidän oireitaan on virheellisesti pidetty jonakin muuna psyykkisenä sairautena.

        Niin kävi minunkin kohdallani. Ryhtyivät määräämään koko loppuelämän ajan käytettäväksi neuroleptejä, jotka itse asiassa vain pahentivat esim. väsymystä. Toimintakyky meni oikeastaan kokonaan. Tuli lisää ongelmia liikkumiseen. Aivosumu paheni. Sen lisäksi tuli akatisiaa, tardiivia dyskinesiaa ja monia muita extrapyramidaalioireita ja anhedoniaa. Sitä en vieläkään tiedä, että millä logiikalla ihmisen potema vaikea väsymys "paranee tai poistuu", jos hänelle määrätään neuroleptejä? Ilmeisesti minun väsymysoireeni tulkittiin joksikin muuksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Itse asiassa minulle ei ollut juurikaan mitään merkittävää hyötyä niistä minulle määrätyistä lääkityksistä. Olin entistä itsetuhoisempi ja masentuneempi. Tuona aikana, jolloin käytin neuroleptejä, tai masennuslääkkeitä kuormitin taatusti enemmän terveydenhuoltosysteemiä, kuin sitten, kun lopetin kyseisten lääkkeiden käytön. Että mikähän olisi se syy, miksi näin kävi? Siinä olisi asiantuntijoilla aika paljon selittelemistä. Vaan ei ehkä menisi enää läpi mitkään perustelut ja vakuuttelut. Eihän se nyt niin voi, tai ei saisi mennä, että ihminen voi huonommin, kun käyttää hänelle määrättyjä lääkkeitä.

        Se ainakin hyvin selväksi tuon noin 20 vuoden hoitohistorian aikana, ja mitkä kokemukset silloin tuli, että siellä ei ketään kiinnostanut oikeasti hyvinvointi. Ei tehty mitään tarpeeksi ja tarvittavia tutkimuksia, sen kun vaan rätkäistään jokin leimaava diagnoosi ja määrätään lääkkeitä, joista ei ollut oikeasti mitään hyötyä. Vaan oikeastaan päinvastoin. On hyvin tuhoisaa ihmiselle mennä sanomaan tietyissä tilanteissa, että on itsetuhoinen. Niin kuin minun kohdalla kävi. Se voi johtaa potilaan kohdalla aivan vääriin hoitopäätöksiin ja lääkemääräyksiin.

        Kyetäänkö siellä terveydenhuollossa katsomaan itseä peiliin ja harjoitetaanko siellä tarpeeksi itsekritiikiäkään. Siellä on tapana uskoa, että he ovat aina oikeassa ja että esim. tehdyt diagnoosit ovat aina oikein tehtyjä. No eipä tainnut olla ainakaan minun kohdallani. Niistä peevelin neuroleptejä ei ollut mitään hyötyä, ei tietenkään, koska se minulle tehty diagnoosi oli väärä.

        Joskus, valitettavasti ikävä kyllä se "oikeaksi hoitopolku" voi lähteä jo vikasuuntaan jo sieltä perusterveydenhuollon puolelta. Tai ainakin näin on tapahtunut historian aikana. Jos potilas erehtyy mainitsemaan ensimmäiseksi väsymyksen, masennuksen ja itsetuhoisuuden, eikä välttämättä joko jaksa, tai ei muista kertoa kaikista oireista, joita hänellä on, niin se voi olla kohtalokasta itse potilaalle. Eli tällöin joutuu väärään hoitopaikkaan. Ja jos lääkäri ei edes halua kysellä enempää ja tarkemmin, että onko kenties muita oireita, esim. lihasheikkoutta ja lihasväsymystä, niin silloinhan se on tarkoituksellista, että potilaasta saatetaan tehdä tarkoituksella psykiatrinen tapaus. Tarkempi, eli spefisempi oirekartoitus on ratkaisevassa roolissa siinä, että aloitettu hoito on varmasti potilaalle se oikea. Priorisointia, joka on nykyään keskustelussa aika paljon esillä oli jo ennen vuotta 2010. Ei pidä kuvitella, että se on vain tämän ajan ilmiö. Sitä on ollut jo todella kauan.

        Ja tässä kohtaa muistutan vielä ME/CFS sairaus ei ole psyykkinen sairaus, vaikka siinä voi olla psyykkistä oireilua. Eikä sitä hoideta millään suuriannoksisilla neurolepteillä. Pahimmassa tapauksessa oireet vain pahenevat lääkkeiden haittavaikutusten myötä.

        Joskus voi olla todella kohtalokasta mennä mainitsemaan päivystystilanteessa omista psyykkisistä oireista. Etenkin, jos päivystyslääkäri on jo valmiiksi asenteellinen.


      • Anonyymi00351
        Anonyymi00350 kirjoitti:

        Joskus, valitettavasti ikävä kyllä se "oikeaksi hoitopolku" voi lähteä jo vikasuuntaan jo sieltä perusterveydenhuollon puolelta. Tai ainakin näin on tapahtunut historian aikana. Jos potilas erehtyy mainitsemaan ensimmäiseksi väsymyksen, masennuksen ja itsetuhoisuuden, eikä välttämättä joko jaksa, tai ei muista kertoa kaikista oireista, joita hänellä on, niin se voi olla kohtalokasta itse potilaalle. Eli tällöin joutuu väärään hoitopaikkaan. Ja jos lääkäri ei edes halua kysellä enempää ja tarkemmin, että onko kenties muita oireita, esim. lihasheikkoutta ja lihasväsymystä, niin silloinhan se on tarkoituksellista, että potilaasta saatetaan tehdä tarkoituksella psykiatrinen tapaus. Tarkempi, eli spefisempi oirekartoitus on ratkaisevassa roolissa siinä, että aloitettu hoito on varmasti potilaalle se oikea. Priorisointia, joka on nykyään keskustelussa aika paljon esillä oli jo ennen vuotta 2010. Ei pidä kuvitella, että se on vain tämän ajan ilmiö. Sitä on ollut jo todella kauan.

        Ja tässä kohtaa muistutan vielä ME/CFS sairaus ei ole psyykkinen sairaus, vaikka siinä voi olla psyykkistä oireilua. Eikä sitä hoideta millään suuriannoksisilla neurolepteillä. Pahimmassa tapauksessa oireet vain pahenevat lääkkeiden haittavaikutusten myötä.

        Joskus voi olla todella kohtalokasta mennä mainitsemaan päivystystilanteessa omista psyykkisistä oireista. Etenkin, jos päivystyslääkäri on jo valmiiksi asenteellinen.

        Tässäkin maassa on paljon niitä potilaita, tai siis ihmisiä, joille on annettu virheellisesti, tai oireista ylitulkiten tehty mt-diagnoosi. Persoonallisuudenpiirteitä, kuten ujoutta, tai introverttiyttä, tai traumataustaa on saatettu pitää esim. skitsofreniasairautena. Sama koskee myös ME/CFS sairautta. Kaikissa niissä on samoja oireita. Esim. väsymystä on psykiatrian historian aikana pidetty skitsofrenian oireena. Useissa muissakin sairauksissa on samoja oireita, kuin psyykesairautena pidetyissä.

        Todellisia lukuja ei tiedetä, koska kukaan ei tätä asiaa tarkemmin tutki.

        Tervetuloa todellisuuteen. Mutta tämä on valitettavasti totta. Joillekin ei ole ollut mitään hyötyä heille annetuista mt-diagnooseista, tai heille määrätyistä psyykelääkkeistä. Koska heille "tehty" diagnoosi ja hoito on ollut alunperinkin väärä. Periaatteissa monesta ihmisestä tehtiin tavallaan uhreja. Koska sen lisäksi, että he joutuivat kärsimään jonkin muun, kuin psyykkisen sairauden oireesta, sitä aiheutettiin lisää sitä kärsimystä lääkkeiden tuomien haittavaikutusten myötä.

        Itsekritiikin käyttöönotto ja käytössä olevien metodien kyseenalaistaminen on suotavaa.


      • Anonyymi00354
        Anonyymi00342 kirjoitti:

        Mutta ihminen jolla on ne kaikki MT-puolen liitännäis sairaudet hyötyy.

        Mulle toki me/cfs tila aiheutti kun oli vakava niin masennusta.
        En hyötynyt yhtään niistä masennuslääkkeistä ja enkä terapiasta.
        Ja nekin jotka hyötyy.Hyöty on niin pieni että ei siitä ole mitään käytännön merkitystä.
        Ainakin moni me/cfs potilas on näin kokenut.


      • Anonyymi00355
        Anonyymi00346 kirjoitti:

        Lisään vielä, jos suljetulle viedään pakolla.

        Niin se on.
        Mutta joitakin tapauksia kuiteski on olemasasa että on pidetty pakkohoidossa vaikka avohoito olisi riittänyt.


      • Anonyymi00356
        Anonyymi00342 kirjoitti:

        Mutta ihminen jolla on ne kaikki MT-puolen liitännäis sairaudet hyötyy.

        Siinä voi käydä toisinkin päin.Varsinkin jos vakavassa me/cfs tilassa joutuu psykiatrian pyöritykseen.Siinä voi me/cfs potilaan vointi ja kunto romahtaa lopullisesti.


      • Anonyymi00359
        Anonyymi00348 kirjoitti:

        Niinpä. Se on totta, että ME/ CFS sairautta poteva ei varmasti hyödy yhtään mitään siitä, että hänet passitetaan psykiatriselle osastolle ja määrätään hänelle neuroleptejä. Mutta kun se virhe, ja väärä hoitopolku on joidenkin kohdalla saattanut alkaa jo sieltä päivystyspuolelta. Eli siellä on tuijotettu ja kiinnitetty huomiota vain niihin psyykkisiin oireisiin. Jos potilas on "erehtynyt" sanomaan, että on poikkeuksellisen väsynyt ja se on kestänyt pidemmän aikaa, jolloin on ennättänyt tulla sen takia psyykkistä oireilua, kuten masennusta ja jopa itsetuhoisuutta; ja jos siinä vastaanottotilanteessa lääkäri ei kysele yhtään sen enempää, eikä tee tarkempaa ja laajempaa oirekartoitusta, niin aika monessa tapauksessa päivystävä lääkäri tekee tarkkailulähetteen psykiatriselle osastolla.

        Näin kävi omalla kohdallanikin. Senhän tietää, mitä sitten tapahtuu ja mitä siitä seuraa. Sen jälkeen psykiatriseen sairaalaan tulevaa kohdellaan vain ja ainoastaan psykiatrisena tapauksena. Ja psykiatrisissa sairaaloissa ei tehdä mitään kovin kummoisia somaattisia, tai neurologisia tutkimuksia. Itse asiassa kyseistä sairautta on jopa pidetty historian aikana pelkästään psyykkisenä sairautena. Mutta joidenkin kohdalla diagnoosit ovat menneet jopa väärin. Eli heidän oireitaan on virheellisesti pidetty jonakin muuna psyykkisenä sairautena.

        Niin kävi minunkin kohdallani. Ryhtyivät määräämään koko loppuelämän ajan käytettäväksi neuroleptejä, jotka itse asiassa vain pahentivat esim. väsymystä. Toimintakyky meni oikeastaan kokonaan. Tuli lisää ongelmia liikkumiseen. Aivosumu paheni. Sen lisäksi tuli akatisiaa, tardiivia dyskinesiaa ja monia muita extrapyramidaalioireita ja anhedoniaa. Sitä en vieläkään tiedä, että millä logiikalla ihmisen potema vaikea väsymys "paranee tai poistuu", jos hänelle määrätään neuroleptejä? Ilmeisesti minun väsymysoireeni tulkittiin joksikin muuksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Itse asiassa minulle ei ollut juurikaan mitään merkittävää hyötyä niistä minulle määrätyistä lääkityksistä. Olin entistä itsetuhoisempi ja masentuneempi. Tuona aikana, jolloin käytin neuroleptejä, tai masennuslääkkeitä kuormitin taatusti enemmän terveydenhuoltosysteemiä, kuin sitten, kun lopetin kyseisten lääkkeiden käytön. Että mikähän olisi se syy, miksi näin kävi? Siinä olisi asiantuntijoilla aika paljon selittelemistä. Vaan ei ehkä menisi enää läpi mitkään perustelut ja vakuuttelut. Eihän se nyt niin voi, tai ei saisi mennä, että ihminen voi huonommin, kun käyttää hänelle määrättyjä lääkkeitä.

        Se ainakin hyvin selväksi tuon noin 20 vuoden hoitohistorian aikana, ja mitkä kokemukset silloin tuli, että siellä ei ketään kiinnostanut oikeasti hyvinvointi. Ei tehty mitään tarpeeksi ja tarvittavia tutkimuksia, sen kun vaan rätkäistään jokin leimaava diagnoosi ja määrätään lääkkeitä, joista ei ollut oikeasti mitään hyötyä. Vaan oikeastaan päinvastoin. On hyvin tuhoisaa ihmiselle mennä sanomaan tietyissä tilanteissa, että on itsetuhoinen. Niin kuin minun kohdalla kävi. Se voi johtaa potilaan kohdalla aivan vääriin hoitopäätöksiin ja lääkemääräyksiin.

        Kyetäänkö siellä terveydenhuollossa katsomaan itseä peiliin ja harjoitetaanko siellä tarpeeksi itsekritiikiäkään. Siellä on tapana uskoa, että he ovat aina oikeassa ja että esim. tehdyt diagnoosit ovat aina oikein tehtyjä. No eipä tainnut olla ainakaan minun kohdallani. Niistä peevelin neuroleptejä ei ollut mitään hyötyä, ei tietenkään, koska se minulle tehty diagnoosi oli väärä.

        "Niinpä. Se on totta, että ME/ CFS sairautta poteva ei varmasti hyödy yhtään mitään siitä, että hänet passitetaan psykiatriselle osastolle ja määrätään hänelle neuroleptejä"

        Ei hyödy.Mutta jotkut henkeen ja vereen olevat psykiatria uskovaiset kuvittelee että hyötyy.


      • Anonyymi00360
        Anonyymi00351 kirjoitti:

        Tässäkin maassa on paljon niitä potilaita, tai siis ihmisiä, joille on annettu virheellisesti, tai oireista ylitulkiten tehty mt-diagnoosi. Persoonallisuudenpiirteitä, kuten ujoutta, tai introverttiyttä, tai traumataustaa on saatettu pitää esim. skitsofreniasairautena. Sama koskee myös ME/CFS sairautta. Kaikissa niissä on samoja oireita. Esim. väsymystä on psykiatrian historian aikana pidetty skitsofrenian oireena. Useissa muissakin sairauksissa on samoja oireita, kuin psyykesairautena pidetyissä.

        Todellisia lukuja ei tiedetä, koska kukaan ei tätä asiaa tarkemmin tutki.

        Tervetuloa todellisuuteen. Mutta tämä on valitettavasti totta. Joillekin ei ole ollut mitään hyötyä heille annetuista mt-diagnooseista, tai heille määrätyistä psyykelääkkeistä. Koska heille "tehty" diagnoosi ja hoito on ollut alunperinkin väärä. Periaatteissa monesta ihmisestä tehtiin tavallaan uhreja. Koska sen lisäksi, että he joutuivat kärsimään jonkin muun, kuin psyykkisen sairauden oireesta, sitä aiheutettiin lisää sitä kärsimystä lääkkeiden tuomien haittavaikutusten myötä.

        Itsekritiikin käyttöönotto ja käytössä olevien metodien kyseenalaistaminen on suotavaa.

        Olihan siitä se hyöty että sai sairauspäivärahat ja kuntoutustukea.Mutta muuta hyötyä siitä ei kyllä ollut.
        Me/cfs diagnoosilla kun ei saa näitä etuuksia.


      • Anonyymi00363
        Anonyymi00326 kirjoitti:

        Eikä diagnoosin takia jouduta pakkohoitoon, ihmisen oireilu, käytös, psykoottisuus, ym. ovat ne, jotka saattavat antaa aiheen pakkohoidolle.

        Jos diagnoosilla ei ole väliä niin miksi vain tiettyihin diagnooseihin liitetään hoidon pakollisuus? Onko tämä vain tapa muiden joukossa? Lisää stigmaa jos esim. vain psykoosisairauksiin liitetään pakkohoidon käsite. Jokainen sitä ei tietysti tee.


      • Anonyymi00365
        Anonyymi00363 kirjoitti:

        Jos diagnoosilla ei ole väliä niin miksi vain tiettyihin diagnooseihin liitetään hoidon pakollisuus? Onko tämä vain tapa muiden joukossa? Lisää stigmaa jos esim. vain psykoosisairauksiin liitetään pakkohoidon käsite. Jokainen sitä ei tietysti tee.

        Vaikea sanoa, mihin se perustuu.
        Olisiko lähtökohtaisesti niin, että psykoosisairaus juonnetaan vakavammaksi sairaudeksi, kuin joku muu, vaikkapa masennus, ja sen takia yleisemmin on oletus, että psykoosisairaat joutuvat pakkohoitoon herkemmin kuin esim. masennuspotilaat.
        Tosiasiahan on se, että suljetuilla osastoilla on pakkohoidossa aika lailla muitakin, kuin ainoastaan psykoosisairaita.
        Kenties se on vain oletus, että psykoosisairaat olisi jotenkin yliedustettuina, koska monilla ei ole asiasta riittävästi tietämystä. Ammattilaiset kai tuon parhaiten tietävät, esim. itselläni on vain tavallista maallikon ajattelua, sekä omia kokemuksia myös potilaana sairaalamaailmasta.


      • Anonyymi00368
        Anonyymi00365 kirjoitti:

        Vaikea sanoa, mihin se perustuu.
        Olisiko lähtökohtaisesti niin, että psykoosisairaus juonnetaan vakavammaksi sairaudeksi, kuin joku muu, vaikkapa masennus, ja sen takia yleisemmin on oletus, että psykoosisairaat joutuvat pakkohoitoon herkemmin kuin esim. masennuspotilaat.
        Tosiasiahan on se, että suljetuilla osastoilla on pakkohoidossa aika lailla muitakin, kuin ainoastaan psykoosisairaita.
        Kenties se on vain oletus, että psykoosisairaat olisi jotenkin yliedustettuina, koska monilla ei ole asiasta riittävästi tietämystä. Ammattilaiset kai tuon parhaiten tietävät, esim. itselläni on vain tavallista maallikon ajattelua, sekä omia kokemuksia myös potilaana sairaalamaailmasta.

        Vakavissa masennuksissakin voi joillakin puhjeta psykoottinen tila.


      • Anonyymi00369
        Anonyymi00368 kirjoitti:

        Vakavissa masennuksissakin voi joillakin puhjeta psykoottinen tila.

        Tämä on täysin totta.
        Psykoosi voi iskeä kehen tahansa, etenkin jos sellaiselle on jonkinlainen alttius. Psykoosi voi tulla, jos ihmiselle esim. tapahtuu jotain, joka voi psykoosin laukaista.
        Psykoosialttiille ihmisille ei kaikille tule psykoosia koko elämänsä aikana, vaikka tosiaan alttius voi ollakin olemassa.
        Itselläni on elämäni ensimmäinen psykoosi ollut depressiivinen psykoosi, eli olin ollut masentunut. Joka sinänsä aika outoakin, kun en ole ikinä sen jälkeen kärsinyt masennuksesta. Tuosta tapauksesta on jo 35 vuotta aikaa.
        Psykooseja muuten oli kyllä aikoinaan, vaan ei masennuksen seurauksena.


      • Anonyymi00379
        UUSI
        Anonyymi00324 kirjoitti:

        Sillä ei ole pakottaessa mitään väliä. Se lähtee siitä että dg on oikea.

        Pakkohoitoon ei laiteta pelkästään diagnoosin perusteella, vaan oireiden.


      • Anonyymi00387
        UUSI
        Anonyymi00337 kirjoitti:

        Me/cfs potilas ei vaan hyödy mistään psykiatrisesta lääkityshoidosta.

        Psykiatrisia lääkkeitä käytetään hoitamaan liitännäisoireita, kuten unettomuutta, kipua tai ahdistuneisuutta. Miten me/cfs potilaat saa nukutuksi?Sedatiiviset masennuslääkkeet: Pieniannoksinen amitriptyliini tai doksepiini voi auttaa unettomuuteen ja kipuun.


    • Anonyymi00234

      Pakkohoito on ainut missä voi pakottaa. Muualla ei

      • Anonyymi00253

        Totta kait voi.
        Kuvitteletko että joku laki sen estää?
        Estääkö tieliikennelaki sinun mielestä liikennerikkomuksia?ei estä.


    • Anonyymi00312

      Kohta alan laittelemaan tänne epämääräisiä kysymyksiä, ehkä, kuten tässä aloituksessa oli, edes lääkeaine sanottuna, ja sitten kyselen monta viikkoa hyvin voivana putkeen, voinko lähteä sairaalasta/laitoksesta kotiin, onko pakko vastata puhelimeen/onko pakko pitää päällä nettiä ja nähdä, että vaikka Maisassa on jotain viestejä, onko pakko hakea kirjoitetut lääkkeet,Kotiin päästyä sama homma sitten täällä monta viikkoa. Onko pakko haettuja lääkkeitäkään syödä, saati hakemattomia. Mitään omista diagnooseistani en tietenkään kellekään kerro, ja tottakai kaikki täällä tukevat minua: älä syö, ei ole pakko! Ja sitten joku ehkäpä hakee pakkohoitoon, jos sellainen diagnoosi alla on ja jostain sovitusta olen luistanut. Sitten taas on hetken palstalla hiljaista. Kunnes...

    • Anonyymi00317

      Autoritarismissa lääkkeistä kieltäytyminen, tai mikä tahansa mieli pide, joka eroaa autoritaari gurujen teoriasta, voi tehdä psykiatriassa / kommunismissa valtavat ongelmat ja kärsimykset sille, joka ei ole kaikessa samaa mieltä ja yhteustyö haluinen niin julman teorian kanssa kuin psykiatria.
      Sinulla ei saa olla eriäviä mielipiteitä.
      Ole aina samaa miletä heidän kanssa.
      Vaihda paikka kuntaa ja heitä lääkkeet pois.
      Kehosi ei ole sen autoritarismin omistaja.
      Yritä pitää "salaa" huoli siitä että kehoasi ei turmella kemikaalein, eikä mieltäsi.
      Selitti koululääke tiede mitä tahansa, se on vain bisness yhtiö,
      Aika röyhkeä, pakkolääkitsee kysymättä kehon omistajan lupaa, se on barbarismia.
      Jota se ei itse tajua, että toisen kehoon ei kosketa eikä injektoida aineita ilman lupaa.
      Liian röyhkeäksi on koululääketiede oppilaansa opettanut, koviksi, sivistymättömiksi, joita ei yksilön hyvin vointi kiinnosta pätkääkäån, vaan hänestä saadut tulot.

    • Anonyymi00318

      Psykiatrit on pahoja ja eivät uskalla tehdä koulutuksensa vastaisia päätöksiä, jotka olisi simun etusi.
      Siksi sinun on otettava jos mahdollista etäisyyttä heihin.
      Heitä vastaan et voi asettua, koska voimasuhteet ovat erilaiset ja omien mielipiteiden tai jopa sivuoireiden kertominen voi johtaa ankariin rangaistuksiin, eristys yms.
      Pelkää psykiatria enemmän kuin jumalaa.
      Älä provosoi esittämällä eriäviä mielipiteitä mutta pyri heistä eroon niin pian kuin pystyt, sanomalla että olet parantunut näillä lääkkeilä (älä kerro pillerin kauhu sivuvaikutuksia, koska seuraava pilleri voi olla vielã pahempi kysele vaan , voisinko päästä kotiin, nää pillerit on auttaneet. Vaikka se on vale. Ei psykiatri ole totuuden arvoinen.
      He ovat vallan ja voiman näyttäjiä ja kehosi omistajia, johon sinulla ei koululääketieteen sairaiden teorioiden mukaan ole mitään omistus oikeutta.

      Se on kauhu lääke tiedettä ja barbarismia.
      Kritisoida saa vasta sitten kun psykiatrialta on otettu rahoitus pois ja se on kielletty, silloin he ei voi kostaa kritiikkiä, kuten nyt tekevät.

      • Anonyymi00361

        Ei psykiatria ole mitään lääketiedettä ,Eikä yhtään mitään tiedettä ,Vaan täysin puhdasta puoskarointia.


    • Anonyymi00328

      Viranomaiset ovat sellaisia että kun niistä valittelee toimittajalle, viranomainen osaa peräytyä jo ennen kuin tv-ohjelma tulee ulos. Joskus kansalainen on tästä ihmeissään. Konkari ei ihmettele yhtään.

      https://www.youtube.com/watch?v=EeC_93RZfNU

      Julkinen väärässä oleminen on viranomaisille aivan kauhea juttu, kuin maailmanloppu. Vaikka kyse olisi pikkujutusta.

      Olen oikeassa - olen siis olemassa.

    • Anonyymi00334

      Tarvitsisit kai jonkun kertomaan oletko ilman lääkkeitä normaalin rajoissa. Tai ettet näyttäydy muille vaaraksi olevana. Maallikon siis. Puolueettoman. Jonka intressi ei ole missään määrin sidoksissa siihen syötkö vai et lääkkeitä. Tai jos tällaista vointisi seuraajaa ei ole läsnä niin ehkä jonkin työn jossa selviäminen osoittaisi kaikille tahoille kuntoisuutesi täysipäisenä kansalaisena. Muutoin tuo lääkkeen pois jättäminen vaikuttaa lähinnä innolta paeta sekopäisyyden maailmaan.

    • Anonyymi00340

      Kyllä ihminen voi flipata ilman lääkkeitä.

      • Anonyymi00343

        Tämä yksinkertaisuudessaan.


      • Anonyymi00344

        Tai olla flippaamatta. Itsellä mennyt pian vuosi ilman ja hyvin menee muuten, mutta nukkumisen ne lääkkeet tuhosivat. En pysty nukkumaan kuin 4-5 tuntia yössä tunnin pätkissä. En siis ollut uneton ennen lääkitystä. Jotain on nyt rikki ja yritän vaan tehdä kaikkeni, että saisin nukuttua öisin. En flipannut. Ja kyllä ihminen voi flipata myös lääkkeillä. Yhtä todennäköistä sekin.


      • Anonyymi00347
        Anonyymi00344 kirjoitti:

        Tai olla flippaamatta. Itsellä mennyt pian vuosi ilman ja hyvin menee muuten, mutta nukkumisen ne lääkkeet tuhosivat. En pysty nukkumaan kuin 4-5 tuntia yössä tunnin pätkissä. En siis ollut uneton ennen lääkitystä. Jotain on nyt rikki ja yritän vaan tehdä kaikkeni, että saisin nukuttua öisin. En flipannut. Ja kyllä ihminen voi flipata myös lääkkeillä. Yhtä todennäköistä sekin.

        Olin juuri aikeissa sanoa, että lääkkeidenkin kanssa voi flipata. Itselleni kävi niin monta kertaa, osittain ehkä siksikin, kun lääkkeitä oli aivan älyttömät määrät käytössä.


      • Anonyymi00357
        Anonyymi00347 kirjoitti:

        Olin juuri aikeissa sanoa, että lääkkeidenkin kanssa voi flipata. Itselleni kävi niin monta kertaa, osittain ehkä siksikin, kun lääkkeitä oli aivan älyttömät määrät käytössä.

        Tuli tuo itekki akuutti osastoilla nähtyä että lääkkeissäkin voi potilaat flipata ja ihan kunnolla.


      • Anonyymi00362
        Anonyymi00357 kirjoitti:

        Tuli tuo itekki akuutti osastoilla nähtyä että lääkkeissäkin voi potilaat flipata ja ihan kunnolla.

        Totta kai voi. Lääkehän aiheuttaa väärällä annoksella epäsuhtaa oman käytöksen hallinnassa verrattuna normaaliin olotilaan. Lääke ei välttämättä tuo ollenkaan sellaista olotilaa jota itse pystyy hallitsemaan. Reaktioitaan ei voi hallita yhtä hyvin joten totta kai silloin voi flipata kun tunnereaktion syntymekanismiin kosketaan.


      • Anonyymi00364
        Anonyymi00362 kirjoitti:

        Totta kai voi. Lääkehän aiheuttaa väärällä annoksella epäsuhtaa oman käytöksen hallinnassa verrattuna normaaliin olotilaan. Lääke ei välttämättä tuo ollenkaan sellaista olotilaa jota itse pystyy hallitsemaan. Reaktioitaan ei voi hallita yhtä hyvin joten totta kai silloin voi flipata kun tunnereaktion syntymekanismiin kosketaan.

        Ei hyvää päivää taas näitä teidän itkuvirsiä. Ihan niin kuin olisitte lääkehaitta uskovaisina pettyneitä siihen, että ihmiset pärjää paremmin lääkkeillä kuin ilman.


      • Anonyymi00366
        Anonyymi00362 kirjoitti:

        Totta kai voi. Lääkehän aiheuttaa väärällä annoksella epäsuhtaa oman käytöksen hallinnassa verrattuna normaaliin olotilaan. Lääke ei välttämättä tuo ollenkaan sellaista olotilaa jota itse pystyy hallitsemaan. Reaktioitaan ei voi hallita yhtä hyvin joten totta kai silloin voi flipata kun tunnereaktion syntymekanismiin kosketaan.

        Siitä on jo useampi vuosi, mutta minulle yksi psykiatri myönsi ihan suoraan keskustellessamme, että psyykenlääkkeet latistavat tunteita.
        On jokseenkin vaikeaa käsitellä omia tuntemuksiaan ja tunteitaan, jos ne on latistettu lääkkeillä lähes olemattomiksi. Tunne-elämän käsittelyyn tarvitaan nimenomaan tunteita, niiden tuntemista.


      • Anonyymi00367
        Anonyymi00364 kirjoitti:

        Ei hyvää päivää taas näitä teidän itkuvirsiä. Ihan niin kuin olisitte lääkehaitta uskovaisina pettyneitä siihen, että ihmiset pärjää paremmin lääkkeillä kuin ilman.

        Joidenkin kohdalla se meneekin niin, että pärjää paremmin ilman lääkkeitä.
        Asioita ei voi yleistää, ei tätäkään.


      • Anonyymi00372
        Anonyymi00364 kirjoitti:

        Ei hyvää päivää taas näitä teidän itkuvirsiä. Ihan niin kuin olisitte lääkehaitta uskovaisina pettyneitä siihen, että ihmiset pärjää paremmin lääkkeillä kuin ilman.

        Ei minua se haittaa jos joku pärjää ilman. Itselläsi sinulla on ongelma kun toisen kirjoitus on sinulle lääkehaittauskovaisen itkuvirsi. Et osaa vielä, kenties aivojen kehitystason vuoksi, ajatella että voi olla lääkkeestä montaa eri mieltä ilman että siinä on mitään kummallista.


      • Anonyymi00377
        UUSI
        Anonyymi00367 kirjoitti:

        Joidenkin kohdalla se meneekin niin, että pärjää paremmin ilman lääkkeitä.
        Asioita ei voi yleistää, ei tätäkään.

        Lääkeuskovaiset ei vaan millään halua hyväksyä että jotkut pärjää ihan hyvin ilman lääkkeitäkin.


      • Anonyymi00380
        UUSI
        Anonyymi00377 kirjoitti:

        Lääkeuskovaiset ei vaan millään halua hyväksyä että jotkut pärjää ihan hyvin ilman lääkkeitäkin.

        Mitä väliä sillä on, kuka uskoo ja mitä ?
        Itse ainakin olen pärjännyt ilman lääkkeitä jo yli 10 vuotta, ja jos joku väittäisi, etten voi pärjätä ilman niitä, niin siinähän sitten väittää. Riittää, että itse tiedän tilanteeni, ja psykiatrikin tiesi silloin, kun kaikki hoitosuhteeni purettiin jo vuosia sitten.


    • Anonyymi00358

      Kieltäytyneisyyttä kaivataan ja pitäisi nähdäkin enemmän tuunustuksellisuuden kanssa yhdessä.

    • Anonyymi00370

      Jos pärjää ilman lääkkeitä, ei niistä kieltäytymisestä mitään ongelmia seuraa.

      • Anonyymi00371

        Seuraa jos lääkäri näin haluaa. Lääkäri määrittelee pärjäämisen. Ei asiakas.


      • Anonyymi00373
        Anonyymi00371 kirjoitti:

        Seuraa jos lääkäri näin haluaa. Lääkäri määrittelee pärjäämisen. Ei asiakas.

        Asiakashan se joutuu omassa elämässään pärjäämään, ja kokee ja tietää itse sen, miten pärjää. Lääkäri ei ole vierellä 24/7 seuraamassa, kuinka joku asiakas/potilas pärjää elämässään.
        Lääkäri voi tavata asiakastaan silloin tällöin, ja hän näkee ainoastaan juuri sen hetkisen tilanteen. Toki vastaanotolla voi sitten keskustelun aikana ilmetä, jos jokapäiväisessä elämässä on ongelmia.


      • Anonyymi00375
        Anonyymi00373 kirjoitti:

        Asiakashan se joutuu omassa elämässään pärjäämään, ja kokee ja tietää itse sen, miten pärjää. Lääkäri ei ole vierellä 24/7 seuraamassa, kuinka joku asiakas/potilas pärjää elämässään.
        Lääkäri voi tavata asiakastaan silloin tällöin, ja hän näkee ainoastaan juuri sen hetkisen tilanteen. Toki vastaanotolla voi sitten keskustelun aikana ilmetä, jos jokapäiväisessä elämässä on ongelmia.

        Miksi pakkohoito sitten on sallittua ja sitä käytetään tänäkin yönä?


      • Anonyymi00376
        Anonyymi00375 kirjoitti:

        Miksi pakkohoito sitten on sallittua ja sitä käytetään tänäkin yönä?

        Koska sillä on tarkoitus suojella potilasta ja ulkopuolisia. Ilman sairaalahoitoa potilaan sairaus pahenisi olennaisesti, tai hän vaarantaa vakavasti oman tai muiden terveyden ja turvallisuuden. Vaikka perusoikeudet suojaavat itsemääräämisoikeutta, pakkohoito on poikkeus, jolla suojellaan henkilön henkeä ja terveyttä, kun hän ei itse kykene tekemään järkeviä hoitopäätöksiä.Pakkohoidon tavoitteena on aina potilaan tilan vakiinnuttaminen siten, että hänet voidaan siirtää vapaaehtoiseen hoitoon.


      • Anonyymi00378
        UUSI
        Anonyymi00376 kirjoitti:

        Koska sillä on tarkoitus suojella potilasta ja ulkopuolisia. Ilman sairaalahoitoa potilaan sairaus pahenisi olennaisesti, tai hän vaarantaa vakavasti oman tai muiden terveyden ja turvallisuuden. Vaikka perusoikeudet suojaavat itsemääräämisoikeutta, pakkohoito on poikkeus, jolla suojellaan henkilön henkeä ja terveyttä, kun hän ei itse kykene tekemään järkeviä hoitopäätöksiä.Pakkohoidon tavoitteena on aina potilaan tilan vakiinnuttaminen siten, että hänet voidaan siirtää vapaaehtoiseen hoitoon.

        Eihän ketään sairaalassakaan loputtomiin pideätä.
        Joka tapauksessa se potilaan sairauden paheneminen alkaa osasto jakson jälkeen.Tyhmää perustella pakkohoitoa millään sairauden pahenemisella.


      • Anonyymi00381
        UUSI
        Anonyymi00375 kirjoitti:

        Miksi pakkohoito sitten on sallittua ja sitä käytetään tänäkin yönä?

        Olisikohan ne ammattilaiset sitten huomanneet, että joku tarvitsee sitä pakkohoitoa tänäkin yönä ?


      • Anonyymi00382
        UUSI
        Anonyymi00378 kirjoitti:

        Eihän ketään sairaalassakaan loputtomiin pideätä.
        Joka tapauksessa se potilaan sairauden paheneminen alkaa osasto jakson jälkeen.Tyhmää perustella pakkohoitoa millään sairauden pahenemisella.

        Ei sairauden paheneminen ala "joka tapauksessa" osastojakson jälkeen. Ihmisestähän se on kiinni.
        On toki ihmisiä, jotka saattavat olla osastohoidossa vähän väliä.
        Jotkut ovat saattaneet olla ainoastaan yhden kerran elämässään osastohoidossa, jopa pakkohoidossa, eivätkä välttämättä sitten enää koskaan osastolle joutuneetkaan uudestaan.
        Joillekin riittää avohoito, jotkut jopa toipuvat tai paranevat niin, etteivät tarvitse hoitoa enää lainkaan. Olemme yksilöitä.


      • Anonyymi00384
        UUSI
        Anonyymi00378 kirjoitti:

        Eihän ketään sairaalassakaan loputtomiin pideätä.
        Joka tapauksessa se potilaan sairauden paheneminen alkaa osasto jakson jälkeen.Tyhmää perustella pakkohoitoa millään sairauden pahenemisella.

        Eihän pakkohoitoon joudu jos ite ei ota yhteyttä tai kukaan ei tiedä henkilön terveydentilaa. Jos ihminen on niin sekasin ei ole ruokaa niin kyllä siinä kuolee aliravitsemukseen jos ei ruokaa saa ja kaapit syöty tyhjäksi. Toki voi mennä kauppaan mutta jos on niin sekasin ettei ymmärrä ympäröivästä maailmasta niin kyllä joku soittaa ja ilmoittaa sekavasta ihmisestä.


      • Anonyymi00385
        UUSI
        Anonyymi00378 kirjoitti:

        Eihän ketään sairaalassakaan loputtomiin pideätä.
        Joka tapauksessa se potilaan sairauden paheneminen alkaa osasto jakson jälkeen.Tyhmää perustella pakkohoitoa millään sairauden pahenemisella.

        no sellaset menee yleensä tuettu asumiseen jossa heitä valvotaan


      • Anonyymi00386
        UUSI
        Anonyymi00382 kirjoitti:

        Ei sairauden paheneminen ala "joka tapauksessa" osastojakson jälkeen. Ihmisestähän se on kiinni.
        On toki ihmisiä, jotka saattavat olla osastohoidossa vähän väliä.
        Jotkut ovat saattaneet olla ainoastaan yhden kerran elämässään osastohoidossa, jopa pakkohoidossa, eivätkä välttämättä sitten enää koskaan osastolle joutuneetkaan uudestaan.
        Joillekin riittää avohoito, jotkut jopa toipuvat tai paranevat niin, etteivät tarvitse hoitoa enää lainkaan. Olemme yksilöitä.

        Millä periaattella sitte paranee?
        Joittenki mielestä kun esittää tervettä niin se on paranemista.
        Millä periaattella se esittäminen sitte syntyy kun pitää ruveta esittään parantumista?
        Sen kun näkee ja kokee sen psykiatrian kauhun.Ja varsinkin kun kokee ne lääkkeitten kauhistuttavat haitat.
        Psykiatrisen hoidon haittojen kautta ainakin osa pakotetusti osaa tulla ainakin sen verran järkiin että ei huutele niitä sairaita ajatuksia ulos.Ja ei tee enää niitä hölmöjä tekoja.
        Minunkin kohalla ne kuvitteli että lääkkeitten posiitivisten vaikutusten kautta tapahtu se muutos.Mutta asia oli just päinvastoin.


      • Anonyymi00389
        UUSI
        Anonyymi00386 kirjoitti:

        Millä periaattella sitte paranee?
        Joittenki mielestä kun esittää tervettä niin se on paranemista.
        Millä periaattella se esittäminen sitte syntyy kun pitää ruveta esittään parantumista?
        Sen kun näkee ja kokee sen psykiatrian kauhun.Ja varsinkin kun kokee ne lääkkeitten kauhistuttavat haitat.
        Psykiatrisen hoidon haittojen kautta ainakin osa pakotetusti osaa tulla ainakin sen verran järkiin että ei huutele niitä sairaita ajatuksia ulos.Ja ei tee enää niitä hölmöjä tekoja.
        Minunkin kohalla ne kuvitteli että lääkkeitten posiitivisten vaikutusten kautta tapahtu se muutos.Mutta asia oli just päinvastoin.

        Miten kotona sairaus voi paheta jos on lääkkeettä. Eihän kotona ole kukaan katsomassa ottaako lääkkeet jos olo parempi ilman lääkkeitä.Jos lääkkeet pahentaa.


      • Anonyymi00390
        UUSI
        Anonyymi00385 kirjoitti:

        no sellaset menee yleensä tuettu asumiseen jossa heitä valvotaan

        Ei sieläkään pidetä kuin jonkun aikaa.
        Mä olin n10kk ja pääsin pois.
        Yli 10vuoteen en ole ollut osastolla enkä sitte kuntoutuskodilla.


      • Anonyymi00391
        UUSI
        Anonyymi00386 kirjoitti:

        Millä periaattella sitte paranee?
        Joittenki mielestä kun esittää tervettä niin se on paranemista.
        Millä periaattella se esittäminen sitte syntyy kun pitää ruveta esittään parantumista?
        Sen kun näkee ja kokee sen psykiatrian kauhun.Ja varsinkin kun kokee ne lääkkeitten kauhistuttavat haitat.
        Psykiatrisen hoidon haittojen kautta ainakin osa pakotetusti osaa tulla ainakin sen verran järkiin että ei huutele niitä sairaita ajatuksia ulos.Ja ei tee enää niitä hölmöjä tekoja.
        Minunkin kohalla ne kuvitteli että lääkkeitten posiitivisten vaikutusten kautta tapahtu se muutos.Mutta asia oli just päinvastoin.

        Niin minullakin lopulta tapahtui. Kun lääkelasteja saatiin alaspäin, alkoi vointi parantumaan. Toki mukana oli muuta hoitoa rinnalla.
        Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä se kaikki vain piti käydä läpi, se oli osa minun elämääni siinä vaiheessa.
        Silloin oli silloin, ja nyt on nyt. Tilanne täysin erilainen.


      • Anonyymi00392
        UUSI
        Anonyymi00389 kirjoitti:

        Miten kotona sairaus voi paheta jos on lääkkeettä. Eihän kotona ole kukaan katsomassa ottaako lääkkeet jos olo parempi ilman lääkkeitä.Jos lääkkeet pahentaa.

        Monesti käy niin, kun kotona olo alkaa tuntumaan paremmalta, jää ne lääkkeet ottamatta, ja sitten voikin käydä niin, että vointi romahtaa, ja hoito ym. alkaa taas alusta.
        En nyt tarkoita, että jokaisen kohdalla kävisi noin, mutta aika yleistä se on.


    • Anonyymi00374

      Kerran ehdotin eräälle toimittajalle juttua lääkärin töppäilystä mutta toimittaja sanoi pelokkaalla äänellä että tarjoa sitä juttua jonnekin muualle mutta soita yleisöpuhelimesta ja vaihteen kautta.

      • Anonyymi00383
        UUSI

        Ei kai olisi kovin aiheellista mihinkään lehteen yksittäisen ammattilaisen töppäilyistä nimen kanssa juttua laittaa. Johan se olisi rikos yksilöä kohtaan.


    • Anonyymi00388
      UUSI

      Kukin päättää itse mitä laitaa suustansa sisään. <3

      • Anonyymi00393
        UUSI

        Kuten myös sen, mitä päästää suustaan ulos.


    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Asiakkaalle ei myyty energiajuomaa - tuomio tuli syrjinnästä

      Vaikka oli ilmeisesti täysi-ikäinen. Tosin ei lapsiakaan saisi syrjiä, koska oppivat helposti itsekin syrjimään, jos koh
      Maailman menoa
      59
      3466
    2. Miksi aina pitää kilpailla parhaudesta?

      Mua ärsyttää se, että kaikki kilpailut ja visailut keskittyvöt aina siihen, kuka on paras missäkin. Tänäkin aamuna tuli
      Sinkut
      72
      2797
    3. Pakkoruotsista luopumalla kymmenien miljoonien säästöt

      Pakkoruotsin opiskelun kustannuksista ei ole juurikaan tehty kustannusselvityksiä, mutta joidenkin arvioiden mukaan siit
      Maailman menoa
      71
      2595
    4. Mitä muutoksia tekisit

      kaivatullesi? Miten on? Muista olla REHELLINEN 📸
      Ikävä
      94
      2424
    5. Luterilaisen kirkon koko kastekaava on väärä

      Uudessa testamentissa on kaksi täysin ristiriidassa olevaa kastekäskyä Matt 28:19 ja Ap. t. 2:38. Matteuksen evankeluimi
      Kaste
      41
      2184
    6. Seksuaalinen ahdistelu, naisten vähättely ja törkeä käytös naisia kohtaan kukkii rakennustyömailla

      Tällainen lienee ihan tavallisista kaikilla "äijävaltaisilla" työpaikoilla. Kaikki miesvaltaiset alat eivät ole toksise
      Maailman menoa
      147
      1841
    7. Kerro minulle

      Miksi teit niinkuin teit? Miksi kielsit tunteesi minua kohtaan. Miksi et halunnut että tiedän oikeasti mitä tunnet. Etkö
      Ikävä
      66
      1825
    8. Miten Yxäri iskettiin?

      Voisin tässä unta odotellessani kertoa, miten mieheni lähestyi minua. Tunsimme entuudestaan. Hän kyseli minulta aina j
      Sinkut
      180
      1771
    9. Rakkaalle J miehelle.

      Hitto mulla on sua ikävä. Haluisin heti nyt tulla sun syliin ja suudella sua.ja, ja ja... Hirveä ikävä.
      Ikävä
      90
      1740
    10. Kristinuskossa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä

      Jeesuksen kehoitus kastamiseksi Isän ja Pojan ja PH:n nimeen. Matt 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
      Kaste
      388
      1719
    Aihe