Kumpi mielestänne on vakavampaa, se että varattu henkilö hairahtuu harrastamaan seksiä satunnaisen kumppanin kanssa, vai se että tämä ko. naimisissa oleva rakastuu toiseen mutta suhteessa ei ole seksiä. Luetteko molemmat pettämiseksi, vai ainoastaan seksin tai rakastumisen?
Kumpi pahempi, seksi vai rakastuminen
clopidogrel
343969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
...jotain mikä rikkoo suhteen on pettämistä.Tosin jos rakastuu toiseen oman suhteen ohella on sekin jo merkki ettei suhteessa ole kaikki ok.Mutta se on yrityksen merkki jos ei tee mitään eli voi jopa olettaa sen olevan ylimenevä herkkä hetki? kun menee tietyn rajan yli ei paluuta ole...
Vakavinta on minusta pettäminen ja valehteleminen, toimiminen toisin kuin on luvattu. Rakastuminen ei oikein voi olla pettämistä, sillä tunteitaan on hyvin vaikea hallita. Seurustelu ilman seksiäkin on sen sijaan pettämistä, jos ei ole kumppanin kanssa sovittu, että niin voi toimia. Pettämisen raja on siinä, mitä voi kertoa toiselle.
Jos parisuhteessa ollessaan rakastuu ulkopuoliseen, pitäisi pohtia, mikä tunteen sai aikaan, mikä minussa tarvitsi tätä tunnetta? Useimmat kai ainakin ihastuvat muihin ihmisiin pitkän parisuhteen kuluessa eikä se läheskään kaikilla johda mihinkään tekoihin, vaan menee aikaa myöten ohi. Eikä suhteen todellakaan tarvitse olla pielessä, että ihastuu/rakastuu johonkuhun kolmanteen. Kahta ihmistä voi jopa rakastaa yhtä aikaa eikä sen tarvitse häiritä suhdetta, jos ei tavoittele kaksoiselämää, vaan ottaa tunteet tunteina.
Tuo on kyllä niin totta. Itsekin monen vuoden suhteeni aikana olen ihastunut kovastikin muutamia kertoja, mutta kertonut HETI toiselle siitä.
Olen myös ottanut kevyesti toisen vastaavanlaiset "hairahdukset", ja antanut hänelle aikaa selvittää tunteensa ja ilmoittaa toiselle (jos se on ollut molemminpuolista) ettei aio tehdä heidän asialleen mitään vaan jatkaa kanssani.
Vasta se, kun toinen jatkuvasti valehtelee tunteistaan jotakuta toista kohtaan, eikä suostu puhumaan, loukkaa niin paljon että on pakko lähteä suhteesta. Edell. kirjoittaja oli kyllä aivan oikeassa joka sanansa kohdalla :D
Ei seksi tai rakastuminen ole pettämisen mittari, vaan luottamus. Tunteilleen ei voi tosiaan mitään, ja voihan sitä joissain suhteissa (heh heh) harrastaa parinvaihtoa tms. ihan mainiosti kenenkään siitä loukkaantumatta. Kuitenkin luottamus pitää olla, oli kyseessä ystävä tai kumppani. Se jos menee, ei jää kyllä paljon mitään jäljelle.
Se varattu siis on rakastunut toiseen,mutta he eivät harrasta seksiä?Varattu harrastaa seksiä vain oman kumppaninsa kanssa?Sehän on asetelma jossa ei ole mitään väärää.Koska mitään ei tapahdu,pettämistä eikä satuttamista.Voi olla että ymmärsin väärin.
Ihminen ja tunteet-ota näistä selvää!Minä en ole kuitenkaan kenenkään tuomari.
kai fyysinen kanssakäyminen on enemmän pettämistä kun mieliala.. ainakin ne menee ohi eikä siten mitään 'vahinkoa' ole käynyt. Mutta eihän sitä tavallaan voi sillain rakastaa monta yhtäaikaa, vai voiko(?)
Kyllä se varmasti (vaimon mielestä) on pahinta tämä mitä itselle on tapahtunut: varattu mies ensin ystävystyy vapaan naisen kanssa, aloittaa intensiivisen vuosien mittaisen "platonisen" yhteydenpidon ja sitten vielä rakastuu ja suhde puhkeaa myös eroottiseen kukoistukseensa. Jos vaimo sen tietäisi, niin tuskinpa hän enää vakavampaa voisi kuvitella...onhan tämä jo jotain vallan muuta kuin "vain seksiä" tai "vain ystävyyttä".
Noissa kahden sukupuolen ystävyyssuhteissa on se ongelma, että ne aika usein perustuvat jonkin laiseen ihastumiseen. Tätä monet kommentoivat, että on olemassa ihan platonisiakin ystävyyssuhteita, mikä on varmasti totta. Yleensä tuollaiset rehelliset ystävyyssuhteet voi täysin avoimesti kertoa puolisolle ja henkilöt esitelläkin toisilleen. Hälytyskellojen pitäisi soida silloin, kun ystävyyssuhde alkaa salassa ja mahdollisimman salassa se jatkuukin. Jos puoliso saa asiasta vihiä, asiaa vähätellään ja piilotellaan edelleen. Kadun itse todella syvästi, etten huomannut merkkejä, kun mieheni alkoi pitää yhteyttä yhteen naispuoliseen "ystävään". Ystävyys kasvoi ihastumiseksi ja avioliittomme on nyt tuhottu. Menneisyydestä ei mitään voi muuttaa, mutta eipähän olisi oma elämäni mennyt hukkaan kulissiliitossa, jos olisin ollut vähemmän sinisilmäinen.
Hälytyskellot eivät soi, koska ystävyyssuhteet alkavat usein ystävyyssuhteena eikä siis ollenkaan salassa. Sitten jatkossa voi olla eri juttu. Merkillepantavaa on, ettei oma liitto välttämättä ole mikään kulissi vaan kaikki on ihan jees. Koska ystävyyteen/ihastumiseen/rakkauteen kuuluu kaikkiin vain tunteita (ellei niissä siis ole seksiä!) niin kenenkään muun kuin asianomaisen on mahdotonta tietää suhteen laadusta.
jarrua jossain vaiheessa.
Molempia vaihtoehtoja puolustamaan on esitetty ihan hyviä argumentteja. Mutta itse kuitenkin vastaisin, että rakastuminen on pahempaa. Siis nimenomaan rakastuminen, ei ihastuminen, vaikka raja onkin hiuksen hieno. Voisin ehkä kestää biologisen himon "aiheuttaman" järkyttävän erheen, mutta en tiedä kestäisinkö sitä, jos mieheni rakastaisi jotain toista naista, sillä tavalla kuin puolisoa rakastetaan. Seksi voi olla pelkkä mekaaninen suoritus, mutta... rakastuminen sattuisi, silloin olisi jotain vialla!
Pieni ja ohimenevä ihastus onkin sitten eri juttu, niitä lienee matkan varrella jokaisella.
kerran toiseen (vaikka rakastan ja rakastan edelleen miestänikin). Vaikka suhteessa ei ollut seksiä minusta tuntui vaikealta.. Mutta pelkillä tunteilla ei voi mielestäni silti pettää. Tuntee jos tuntee. Ei sille voi mitään. Seksille voi. Toisaalta taas mitä on seksi ilman tunteita? "Pelkää seksiä"? Nyt olen epävarma onko sekään pettämistä. Jos taas olisi rakkauden tunteita ja seksiä niin olisiko sekään pettämistä jos tuntisi niitä myös puolisoaan kohtaan (mutta eri tavoin tietysti, kyseessä kun on eri ihmisetkin)? Jos taas parisuhde olisi suuremmassakin määrin epätyydyttävä niin ehkä silloin rakkaus/seksi yhdistelmä olisi pettämistä. Toisaalta taas ellei puolisokaan rakasta niin miten silloinkaan olisi kyseessä pettäminen? .... Vaikea kysymys siis.
Seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen ei ole sen kummempaa kuin esim. ravinnon tarpeen. Seksiä vieraan kanssa voi rinnastaa ulkona syömiseen. Ei se sen kummempaa ole. Älkää tehkö asioista liian vaikeita ja näennäisen syvällisiä. En minäkään raportoi vaimolleni joka hampurilaisesta, jonka olen syönyt tai joka naisesta, jonka kanssa olen ollut.
Kaipa sitten otat vaimon mukaan vieraan naisen panolle, jos kerran hampurilaisellekin voit ottaa?
Toivon, että suhtaudut yhtä kepeästi sittenkin, kun saat tietää vaimosi olleen sängyssä toisen kanssa. Luulen, että sallit itsellesi enemmän vapauksia kuin vaimollesi. Mieheni on pettänyt minua, jäänyt siitä kiinni, enkä koskaan voi tuntea häntä kohtaan samaa luottamusta kuin ennen. Ehkäpä sinä tosiaan olet tunteissasi täysin erilainen kuin muut, täytyy toivoa, että myöskään vaimosi ei pistä "kulinarismiasi" pahakseen. Tuskin kuitenkaan tietää siitä?
ei tiedäkään.
Mielestäni molemmat mainitsemasi asiat ovat pettämistä. Tosin rakastuminen loukkaisi ja satuttaisi minua itseäni enemmän. Primitiivisen panon vieä jotenkin ymmärtäisi ja pystyisi hyväksymään, mutta rakastuminen toiseen loukkaisi kaikista eniten. Pahemmin ei enää voisi toista ihmistä loukata!
ei ole tahdon asia - miten se voisi olla pettämistä :O? Tunteilleen ei voi mitään. Sen sijaan sille voi miten niiden kanssa toimii.
Minusta se että hairahtuu harrastamaan kerran seksiä ulkopuolisen kanssa on inhimillistä. Se taas että kerkiää rakastumaan toiseen on pidempi prosessi, jonka aikana on jo joutunut omalle kumppanille useaankin kertaan valehtelemaan. Siksi minusta rakastuminen on vakavampaa.
Molemmista voi päästä yli jos liitto on kunnossa. Sanoisin että yhden illan jutusta helpommin kuin pidemmästä rakkaussuhteesta -- on se sitten seksisuhde tai ei.
Onhan ne molemmat periaatteessa pettämistä,
mutta kyllä itse katson rakastumisen pahemmaksi.
Helpommin soisin sekä itselleni että vaimolleni seksiä jonkun toisen kanssa kuin rakastumisen johonkuhun toiseen.
Näin se on !
se tunne. mielestäni toiseen rakastuminen olisi kauheinta mitä suhteessa voisi tapahtua. satunnainen seksiseikkailu ei kaada suhdetta, jos toinen ei saa sitä tietää. niin se on vaikken sitä itse hyöksykään. mutta jos rakastuu toiseen, mielestäni olisi kauheinta luulla olevansa toisen ainoa samalla kun hän ajattelisi "rakastaan".
Kolme kuukautta olen aistinut mieheni tunteet työkaveriin. Hän ei myönnä ja sanoo kaiken olevan ihan hyvin ja elävänsä minun kanssa elämän. En tiedä onko suhdetta oikeasti kuin vain mieheni kuvitelmissa. Mutta koko lomamme hän on ollut lamaantunut ja haluton mihinkään surullinen kaihoisa välillä teennäisen iloinen olen niin rikki enkä saa häntä tunnustamaan tunnetta vaikka se näkyy kaikin tavoin. Viestit eivät kulje silti heidän välillä mutta suuntana on usein autolla ajo sinne missä nainen asuu ja myös työpaikan ohi ajamme usein.. Ja lukematon määrä kaikkea kummallista joka tekee 56 v sävyistä miehestäni aivan kuin teinin. En tiedä mitä tehdä voimat loppuu
Ota reilusti yhteys naiseen ja kysy siltä suoraan mikä meininki. Yksinkertaista ja tehokasta.
Jos kumppani on rakastunut, anna ajan kulua. Itse jätin areenan vapaaksi ja seurasin sivusta. Tunteista ei voi kilpailla. Aikanaan (pari vuotta) tunne laantui ja arki palasi. Me jatkamme ja meidän tunteet syveni. Kai siinä oli seksiäkin oli, vaikea oli olla. Mutta se kannatti. Toista kun ei voi omistaa, ei tunteita eikä muutenkaan.
Rakkautta on antaa anteeksi. Itsetunto pitää säilyttää, sen eteen voi tehdä paljon ja sen varassa on hyvä jatkaa, yksin tai erikseen.
Pettämistä on, kun tekee asioita salassa.
--RINKELISSÄKIN.
No jo olet itseäs alentanut, katsoit vaan vierestä kun miehesi seikkaili ja tyydytti tarpeensa muualla, onpa miehellä taivaallinen olotila. Just sunlaisia naisia, vaimoja, petetään, jotka aina vaan jaksavat ajatuksella:no ei mua haittaa, vaikka olemme naimissa ja uskollisuutta toisillemme luvanneet, kyllä minä olen sen verran huono ja itseäni arvostamaton, että antaa tuon mun miehen taas elää sinkkuelämää, kyllä se mussukka silti minulle kelpaa uudelleen.
Voiko nykyaikana enää olla tällaisia naisia? Vai että tunteet syveni? Ukkos on vain helpottonut, kun huomasi että tuo toinen nainen onkin vaativampi, eikä niinkuin sinä, ja tuo nainen varmasti lemppasi tuon ukon huomattuaan oikeesti millainen pettävä, epäluotettava, puolisoaan arvostamaton hömppä tuo mies oikeesti on. Ja sinulle kelpaa takaisin. Etkö ikinä ole ajatellut, että sinulle voisi löytyä uskollinen, sinua oikeesti rakastava mies, joka ei sivusuhteita tarvitse`? Vai onhan sinussa oltava vikaa kun tuollaista siedät.
Jaa. Eipä siinä mainittu että kirjoittaja on vaimo. Entäs jos ap kirjoittaja onkin mies joka kertoo vaimonsa rakastumisesta? Silloin, palstalaisille tyypilliseen tapaan, hän on tietenkin mielestäsi perin hieno mies jolla on vahva itsetunto ja toimi aivan oikein, kun antoi vaimolleen tilaa, kun tämä sitä tarvitsi. Näinhän?
Jos ap on miespuolinen, niin johan on itsensä alentanu, katsoi vaan vierestä kun vaimonsa seikkaili ja tyydytti tarpeitaan muualla. Just hänenlaisten vässyköitä tossusankareita vaimot pettää. Nämä vaan jaksavat ajatuksella no ei mua haittaa, vaikka olemme naimissa ja uskollisuutta toisillemme luvanneet. Antaa tuon mun vaimon taas elää sinkkuelämää, kyllä sen tussukka silti minulle kelpaa uudelleen.
Onhan hänessä oltava vikaa kun tuollaista sietää.
Miksi ihmeessä siihen naiseen pitäisi ottaa yhteyttä? Eikös asiaa pitäisi tiedustella omalta mieheltään?
Mun mielestäni noista kumpikaan ei ole pahempi kuin se että valehdellaan asiasta. Ei ole sen vertaa selkärankaa että puhuisi puolisolleen totta. Valehdellaan kuukausitolkulla pahimmassa tapauksessa vuositolkulla. Mikään ei ole niin syövyttävää parisuhteelle kuin valehtelu.
Raukkamaista toimintaa.
Pahinta on pitää syvää ystävyyssuhdetta henkilöön jonka kanssa on pettänyt. Eli väittää että kyseessä oli pelkkä seksi, mutta silti haluaa olla yhteydessä siihen ihmiseen koska "hän on pelkkä ystävä, ja hyvä sellainen". Vaikea tajuta, että mitä se sellainen "pelkkä ystävyys" on jossa on kuitenkin fyysistä vetoa mukana ja seksuaalista kanssakäymistä takana, joka oli kaikenlisäksi kuulemma hyvää. Aina kun olin töissä tai muuten poissa, mies vietti kaiken aikansa tämän naisen kanssa, nainen oli kutsuttu myös kavereidenkeskeisiin illanviettoihin joihin minä en päässyt.
Minusta tuollainen käytös ei kerro muusta kuin täysin empatiakyvyttömästä yksilöstä, ja järkyttävästä välinpitämättömyydstä omaa kumppania kohtaan. Sattui tällainen tapaus omalle kohdalle, ja olimme olleet jo vuosia yhdessä. Ei mahtunut päähän tuollainen käytös, mies tuntui todella julmalta ja kylmältä, ja tuntui kuin hän olisi asettanut kaikki muut sosiaaliset suhteensa minun yläpuolelleni. Hän oli muutenkin aina moittimassa ja vaatimassa millainen minun tulisi olla. Mies sai mennä kun ei tajunnut miten omaa rakasta tulisi kohdella ja edes yrittää ymmärtää. :( Vasta tuon pettämis-ystävyysjupakan jälkeen tajusin millainen itsekäs kusiainen hän oikeasti on.
Onko teidän mielestä tuollainen ok?
En jaksanut lukea koko ketjua, joten voi olla, että toistan jo useaan kertaan sanottua: pahinta on "sekä että", eli kun on sekä henkinen läheisyys että seksisuhde ulkopuoliseen. Joku kirjoittaja oli kuvannut sitä, kuinka ex-mies oli alkanut luoda ystävyyssuhdetta ulkopuoliseen naiseen ja sitten rakastunut. Mikäli kumpikin tahtoo säilyttää avio/avoliiton, kannattaa ystävyyssuhdetta ja suurinta luottamuksellisuutta vaalia oman kumppanin kanssa.
Olen pari kertaa ystävystynyt ukkomiehen kanssa, siten että siihen on liittynyt myös molemminpuolista rakastumista, ja jotenkin ihmeen kaupalla jaksoin itse katkaista nuo suhteet ja yhteydenpidot, kunnes sitten myöhemmin on pidetty yhteyksiä oikeasti platoniselta pohjalta. Ensimmäisellä kerralla asuin pienessä kaupungissa, ja kuulemma ihmiset tiesivät, että en ole mieheen intiimisuhteessa, mutta juuri henkistä läheisyyttämme kauhisteltiin ja minua halveksuttiin sen takia. se oli monen mielestä pahempi kuin seksisuhde olisi ollut.
Se ei tuntunut niinkään pahalta kun kuuli miehen pettäneen, panneen toista naista, kuin se että hän oli soitellut toiselle naiselle päivän arkisimmatkin kuulumiset, nukkunut toinen nainen sylissään monet yöt ilman seksiä, uskoutunut ongelmissaan hänelle, muttei minulle, alkanut uuden harrastuksen sen naisen kanssa, käynyt kävelyillä, elokuvissa ja ravintoloissa joihin olisin halunnut hänen vievän minut, auttanut sitä naista raskaissa töissä jättäen minut yksin kotiin, he ovat kokanneet, sisustaneet... jne, jne, lista voisi jatkua. Olisin voinut antaa anteeksi pelkän seksin, joskus himot sumentaa järjen. Mutta tuo kaikki mitä he tekivät kuulostaa seurustelulta. Kaikki se aika oli pois minulta, eikä todellakaan kertonut rehellisesti missä on ja mitä tekemässä. Jos olisi ollut pelkkää ystävyyttä, olisi varmasti voinut kertoa minullekin ja vaikka pyytää mukaan. Se siis satutti eniten, että minulta salaa hän meni tekemään täysin arkisia, kivoja tai intiimejäkin asioita toisen kanssa. He tapasivat noin viisi kertaa viikossa ja seksiä oli kuulemma noin kerran viikossa, neljän vuoden ajan. Jäljelle jäi kysymys: mikä minä miehelle olin? Turvaverkko?
Eiköhän nuo pidemmät suhteet ole aika pitkälle niitä rakkaussuhteita, kun taas ne kerta pettämiset ovat useimmiten seksiä. Pahin vaihtoehto on juuri tuo pisempi suhde missä on oikeita tunteita, koska sehän juuri osoittaa itselle ettei puolisolla ole oikeita tunteita sinua kohtaan, tietenkin se tosiasia pitää ensin myöntää myös itselleen ennen kuin tietää minkälaisen roolin haluaa pettäjän elämään jos sitä haluaa ollenkaan ja tyytyä johonkin puolinaiseen suhteeseen jossa on kahden ihmisen lisäksi muitakin.
Sehän on vain hienoa, jos kumppani ei koekaan oloa onnelliseksi ja löytää uuden rakkauden.
Pelkkä seksi taas on pelkkää seksiä, eihän ne vehkeet siitä kulu.
Pahinta on vain se, että näistä ei kerrota, vaan joutuu elämään kakkossijalla.
Kun avioliitto on järkiliitto, ollaan vaan tyytväisiä, on hieno koti, yht.velat, lapst, hieno auto....siis kulissit kunnossa, mutta oikea rakkaus puuttuu jommalta kummalta,,haetaan sitä kodin ulkopuolelta,,,,yhä uudestaan ja uudestaan.
Rakastuminen kestää odottamisen, antaa anteeksi, mutta se ei koskaan petä ja valehtele! Ystävyydessä voi valehdella ja saada anteeksi,,,ei rakkaudessa.
Koko avioliiitto ilman rakkautta on kuin tyhjä kaivo.
Suokaa hyvät ihmiset rakkaus ja rakastuminen toiselle.
Minunkin ex, ukkomies, kärsii hiljaa kun en jaksanut odottaa,,,,vaikka rakastin,,,,,paljastin suhteemme...ja kadun vain sitä että kerroin siitä liikaa,,,,,mutta miehen olisi pitänyt pysyå lupauksissaan. Sitä ei kestänyt tämä mies, että minä uskalsin kertoa ennen häntä.
Kovin on kärsineen näköinen tuo mies, ei yhtään onnellisen näköinen, niin sanookin. Minä aistin sen, vaimo taas ei, vaan luulee että kaikki miehellä kunnossa. Ei se vaan niin ole. KUn on saanut kokea oikean rakkauden, kiduttaa se, tietoisena että tuo oli ja on se minun vastapari,..mutta ylpeys ei anna periks antaa anteeksi.
Lopussa ,,,oikea rakkaus,,,aina voittaa, kaikki esteet,,,,jos se sitä siis oli, antaa anteeksi ja luottaa ja uskoo.Mutta pettäminen, sitä ei ihminen ansaitse saada anteeksi, vain silloin jos tietää että on itse kohdellut toista niin huonosti että se ajoi toisen pettämään. Jos tietää, että toinen on liitossa kanssasi vain velvollisuudesta lapsia, sairautta, kohtaan,,on se väärin. Mikääm ei ole niin hirveää, kun yrittää rakastaa VELVOLLISUUDESTA. Rakkauden tulee olla ehdotonta, ilman velvollisuuksia.