Elatusmaksu pitää uusia piakkoin, koska edellinen sopimus oli määräaikainen. Tällä hetkellä maksan 2 x 250€/kk. Aikaisemmin olimme alustavasti sopineet äidin kanssa, että maksaisin 2 x 300€/kk siihen asti kunnes äiti palaa takaisin töihin (n. 2 v. kuluttua) Hän hoitaa siis kotona kahta alle kouluikäistä lasta.
Mielestäni tuo summa on vähintäänkin kohtuullinen. Nyt kuitenkin äiti haluaa elatusmaksua vieläkin enemmän, hänen mukaansa oikea tapa laskea elatusmaksun suuruus on 9-12 % BRUTTOTULOISTA...omat tuloni ovat tällä hetkellä 3600€/kk sekä lisäksi työsuhdeauto 700€/kk puhelin 20€/kk, nettona minulle jää käteen 1920€/kk päivärahat n. 200-300€/kk
Äidin tuloista en tiedä tarkalleen, mutta hän saa käsittääkseni vain (onko se nyt) kodinhoitotukea.
Jotenkin alkaa tuntua ettei mikään riitä, soitin sossun tädillekkin ja vastaus oli suuren piirtein "että tehän voitte sopia keskenänne ihan minkä summan tahansa ja eikä siinä ole mitään kattoa"
Mikä on teidän mielestänne tässä tilanteessa kohtuullinen maksu eli millä tasolla maksujen pitäisi olla näillä tuloilla?
ps. äiti ei halua missään tapauksessa mennä töihin vaan haluaa hoitaa lapsia kotona.
Mielestäni tuo summa on vähintäänkin kohtuullinen. Nyt kuitenkin äiti haluaa elatusmaksua vieläkin enemmän, hänen mukaansa oikea tapa laskea elatusmaksun suuruus on 9-12 % BRUTTOTULOISTA...omat tuloni ovat tällä hetkellä 3600€/kk sekä lisäksi työsuhdeauto 700€/kk puhelin 20€/kk, nettona minulle jää käteen 1920€/kk päivärahat n. 200-300€/kk
Äidin tuloista en tiedä tarkalleen, mutta hän saa käsittääkseni vain (onko se nyt) kodinhoitotukea.
Jotenkin alkaa tuntua ettei mikään riitä, soitin sossun tädillekkin ja vastaus oli suuren piirtein "että tehän voitte sopia keskenänne ihan minkä summan tahansa ja eikä siinä ole mitään kattoa"
Mikä on teidän mielestänne tässä tilanteessa kohtuullinen maksu eli millä tasolla maksujen pitäisi olla näillä tuloilla?
ps. äiti ei halua missään tapauksessa mennä töihin vaan haluaa hoitaa lapsia kotona.
Vastaukset 42
Vanhimmat
että parin tonnin netosta tietysti voi maksaa paljonkin. Mutta kuinka paljon lapset ovat luonasi? Ja sitten kannattaa miettiä josko sopimuksessa määritetään esim. 150€ nuppi ja isommat ostokset yhdessä. Sinun tulosihan eivät ole se mistä elatusmaksut lasketaan, vaan lasten elatuksen tarve. Jos pahaksi menee niin ota asianajaja mukaan tapaamiseen.
Niin, siis lapsien kulut kasvavat samaa tahtia kuin sinun tulosikin. Siis jos kasvavat. Jos vähenevät, sitä ei oteta kovinkaan hyvin huomioon.
Jos sulla ei kunnon sopimusta erolakimiehen kanssa tehty, tee se nyt.
Et kai halua, että lapsillasi olisi sama elintaso kuin sinulla?
KÄÄK! NE olikin entisiä - lapsia.
Kiesus, kaikkiin . ...
tarjoamasi 2 x 300e on oikein kohtuullinen, jollei peräti hyvä summa. Yli sen sinun ei kannata maksaa paitsi jos haluat itse jotain erityistä lapsillesi ostaa. Ja sopimuksen voitte tehdä määräaikaiseksi kunnes nuorempikin lähtee kouluun ja äiti voi mennä takaisin työelämään.
Toinen vaihtoehto on laskea summaa ja tehdä isot ostokset yhdessä. Esim. vaatteet, kengät, polkupyörät, luistimet jne.
Mitä olen kuullut ystäviltäni niin tuo on kohtuu hyvä summa, kun mitä todennäköisemmin joudut muutenkin osallistumaan lapsien harrastuksia ym. rahoittamaan tulevaisuudessa. Joskus olen kuullut että sossun kautta menevän haut ovat pienemmät kun tuo 500€/kk 2 lapsesta. Olen kuullut että 150e-200e/kk/pää ollut summia myös kahdesta lapsesta.Pienten lasten yhäiti oli kyl varmaan hyvä olla kotona just tuo 2v, mielestäni vaikka hänhän sen päättää.
Tulee mieleen tuossa tapauksessa ahneus äidillä, meinaan kai hänenkin pitäisi osallistua lapsien kasvatukseen samalla summalla perkk, kun otetaan pois lapsilisät... mutta tosiaan tuo 250-300e/pää on hyvä summa, kun kuitenkin joudut lisämään harrastuksien maksuja tuohon ja varmaan vaateostoksia esim. lahjojen merkeissä jos ei muuten.
liian iso summa,kannatas mennä kohtuullistamaan tuota maksusummaa koska se on LIIAN ISO SINUN TULOIHISI NÄHDEN ja tarkoittaa myös sitä että sinunkin elämiseen pitäisi jäädä myös rahaa,onpas ahne lasten äiti jos haluaa vielä isontaa ja se isontaminen ei noin vain käy kun siinä käy loppupelissä vain niin että tuokin summa pienenee hiukan,viet vain tulot ja menot ja loppusummasta lasketaan elatusmaksu,ihmisillä aivan ihmeellinen laskupää toimitus että se lasketaan palskasta,huh,huh mutta onnea sinulle =)
Miehelle jää käteen tuon esimerkin mukaan 2120 tai 2220 euroa per kk. Siitä hän maksaa nyt 500 euroa yht. kahdesta lapsesta. Senkin jälkeen miehelle jää vielä, jos vähennys nyt reilummin tehdään tuosta pienmmästä palkkasummasta, 1620 euroa.
Nyt tarvitsee enää itsekunkin miettiä minkä verran 1 ihminen tarvitsee rahaa kuukautta kohti. Esimerkin mies ei maksa tuosta 1620 eurosta enää autoon ja puhelimeen liittyviä kuluja, joten melko paljon jää asumiseen, henk.koht.hygieniaan ja vaatteisiin.
Moraalista näissä asioissa useimmiten on kysymys. Tästäkin annetusta esimerkistä käy erittäin hyvin ilmi, että suuripalkkaisille miehille ero elatusvelvollisuudesta huolimatta on aina taloudellinen etu ja jatkettu nuoruus onnistuu helpommin vaikka olisikin välillä perustanut perheen.
Taloudellisesti häviää aina yh-äiti siitäkin huolimatta että hän kävisi töissä. Tästähän valmistui viime viikolla tutkimuskin, että he ovat sitä uutta köyhyysloukkuun pudonnutta väkeä, joita on USA:ssa pilvin pimein.
Isän on velvollisuus elättää lapsia, ei äitiä. Ja elatusvelvollisuus lapsista kuuluu myös äidille.
Ex-mieheni on suurituloinen ja minä keskituloinen. Olemme sopineet, että mies maksaa 300 euroa kuukaudessa ja tarpeen vaatiessa muita menoja. Se riittää hyvin lapsen elatukseen. Loppupalkallaan mieheni elää, miten elää eli melkoisen paljon tietysti leveämmin kuin minä. Ei minusta hänellä kuitenkaan ole velvollisuutta tasata palkaansa minulle muuta kuin lapsen hankintoihin liittyvissä jutuissa.
Totta on, että monet yh-äidit ovat matalapalkka-ammateissa. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että isältä olisi oikeus nyhtää kohtuuttomia summia.
Olen itse nainen ja eroajatukset mielessä. Minulle on aivan selvää, että mieheni osallistuu vain lasten elintason ylläpitoon, jos eroamme. Omasta elintasostani huolehdin itse. En edes odota 300 € enempää kuukaudelta kahdesta lapsesta. Jos itse laitan saman verran ja lapsilisät päälle, lapset eivät voi kuluttaa enempää kuukaudessa. Eri asia on, jos lapsille halutaan antaa luksuselintaso merkkivaatteineen ja uusine urheiluvälineineen. Molempien asumistaso laskee, koska yhden ison asunnon hinnalla ei saa kahta isoa asuntoa.
Mielestäni isälle jäävä 1600 euroa ei ole kovinkaan suuri summa rahaa. Senhän ei ole suinkaan riitettävä yhdelle vaan kolmelle. Etävanhempi pitää yleensä lapsia luonaan, joten asunnonkin on oltava isompi kuin yksiö. Lapset kuluttavat rahaa myös etävanhemman luona ollessaan.
Viittasit USAssa tehtyyn tutkimukseen yksinhuoltajien elintason laskusta. Itse luin viime viikolla Pohjoismaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin, että ero ylipäätään tiputtaa elintasoa, koska jotkut menot tuplaantuvat, mutta tulot eivät yhteensä laskettuna nouse. Yllättävää kyllä, joidenkin pienituloisten yksinhuoltajien tulotaso jopa nousee eron myötä.
"Mielestäni isälle jäävä 1600 euroa ei ole kovinkaan suuri summa rahaa. Senhän ei ole suinkaan riitettävä yhdelle vaan kolmelle."
1600 egeä oli se summa, joka joka isälle jäi käteen elareiden JÄLKEEN. Väität että sen pitäs riittää kolmelle? Lukiko jossain että isällä olisi uusi 3-jäseninen perhe? Entä mainitsiko aloittaja että lapset asuisivat hänen luonaan niin paljon, että pitää olla iso kämppä?
Koska ko. äiti tyytyy kotihoidontukeen ja laiminlyö siten omien työeläkkeidensä kertymisen koska haluaa panostaa lapsiinsa, säästyy ex-mieheltäkin tarhamaksuihin osallistuminen.
Nimittäin, jos äiti laittaisi lapset tarhaan ja menisi kokopäivätyöhön, uppoaisi elatustuesta iso osa niihin.
Saat 300 euroa elaria YHDESTÄ lapsesta ja exäs osallistuu vielä "tarpeen vaatiessa muihinkin menoihin?" Oletko ymmärtänyt olevasi varsin hyvässä asemassa?
Matalapalkka-aloilla työskentelevät yh:t ovat paremmassa asemassa kuin keskituloiset, koska heillä on mahdollisuus saada erilaisia kunnan tai valtion tukiaisia. Keskituloinen putoaa liian usein väliin ja niinpä käteen jäävä summa voikin jäädä pienemmäksi kuin sillä matalapalkkaisella!
Silloin kuulutetaan exien moraalia koska elareiden päälle olisi melkeinpä pakko saada heidät osallistumaan lasten harrastuksiinkin. Joten turha tuijottaa pelkkiin bruttoansioihin!
Missään ei mainittu, että lapset eivät vierailisi isänsä luona. Kaipa ne lapset sielläkin syövät ja tarvitsevat oman tilansa? Välillä tuntuu unohtuvan, että lapsiin menee rahaa myös etävanhemmalla ja myös elareiden lisäksi. Aika harvalla on onnistunut sellainen järjestely, että lapset asuvat yhdessä paikassa ja vanhemmat ovat siellä vuoroviikoin.
Ainakin minä toivoisin, että mieheni hankkisi sen verran ison asunnon ihan lasten takia, että lapset voisivat olla siellä ilman, että he tuntevat olevansa koko ajan tiellä. Varsinkin jos kuvioon tulee uusi rakkaus.
Mielenkiintoista. Vai ei ole etävanhemman 1600e/kk netto kovinkaan suuri summa rahaa. Jaahas. Täytyy muistaa, että jos tienaa tuon summan BRUTTONA niin silloinkaan se ei ole maailman huonoin palkka... Silti sillä pitäisi yksinhuoltajana elättää itseään ja vaikka kolmea tai useampaakin lasta. Elää pitää vaikkei saisi etävanhemmalta elatusapua laisinkaan.
ymmärrän olevani hyvässä asemassa -näinhän juuri sanoin. Kirjoitukseni pointti olikin, ettei miehen velvollisuus ole tasata tulojaan exälle, vaan huolehtia lapsensa elatuksesta. Tosin hienoa on, jos suurituloinen mies tukee omaehtoisesti myös entistä kotona lapsia hoitavaa vaimoa turvatakseen perheelle hyvän elintason.
menevät 4-5000e/kk ja yksi ja ainut lapsi on meille,hän lähettelee toisinaan lapsen tilillä rahaa,ostaa vaatteita,matkustelevat eli meinasin tipahtaa kun joudut maksamaan 250e erikseen kummastakin,nyt ei ole äiti sit loppuun asti ajatellut asiaa,huh,mutta hyvää loppukesää sulle =)
molempien vanhempien tulot ja lapsen elatustarve
vaikuttaa elatusmaksun suuruuteen. Niinpä ei voi
suoraan verrata eri perheiden maksamia elatusmaksuja toisiinsa. perheiden tulot ja tilanteet ja mahdolliset muut avustukset (eli teillä mies antaa lapsen tilille myös suoraan rahaa tai ostaa harrastusvälineitä tms.) vaikuttavat el.avun suuruuteen. joissain perheissä elv maksaa vain el.avun eikä osallistu mihinkään muuhun. sinun saamasi el.apu mielestäni
kuulostaa tosi pieneltä. kattaako puolet lapsen kuluista??? entä opiskeluaikana, jos lapsi menee lukioon tai harrastaa jotain kallista??? onko omat tulosi yhtäsuuret kuin exmiehesi? meneekö elatusvelvollisuus tulojen suhteessa tasan, niin kuin sen pitäisi.
ei kaikki pelaa rahalla!meille molemmille on tärkein lapsemme hyvinvointi ja lapsemme jo opiskelee =)hänellä on edelleen kaksi vanhempaa joilta voi pyytää apua ja rahallisesti hän pyytää aina isältään,taitaa meillä olla kaikki suhdekuviot kunnossa kun lukee tän palstan kertomuksia ja mitä minun tuloihin tulee niin olen työtön ollut jo vuoden ja ei meillä vaikuta sopimukseen että paljonko mieheni laittaa lapsemme tilille rahaa kk ja 160e/kk on hyvä summa,sehän on vain ELATUKSEEN ei urheiluvälineitten ostoon!
el.avun summa sormituntumalla on yl n. 10 %
nettotuloista, eli käteen jäävästä osuudesta.
Tuo aiempi maksamasi summa vaikutti kohtuulliselta. Korotusta kannattaa miettiä...
elatusavun määrään vaikuttaa (tai ainakin pitäisi vaikuttaa) myös toisen vanhamman, tässä tapauksessa lasten äidin tulot eli myös hänen elatuskykynsä (molemmat vanhemmathan ovat elatusvelvollisia, myös lasten kanssa asuva vanhempi) sekä lasten elatustarve...!!!
tietenkin vanhemmat voivat SOPIA muustakin,
koska kyseessä pääsääntöisesti vanhempien välinen sopimus. Jos sopimukseen ei päästä (eli jompi kumpi ei hyväksy toisen ehdotusta el.maksusta)
asiaa voidaan pyrkiä neuvottelemaan oman kunnan sos.toimistossa sos.tt:n avustuksella taikka
asia voidaan laittaa vireille ja ratkaista käräjäoikeudessa. Toivottavasti tämä selvitti eikä sekoittanut tilannettasi.
Kun puhutaan tuosta noin 10% elatusmaksusta nettotuloista laskettuna, niin tarkoitetaanko sillä 10% maksua netosta per lapsi vai koko katraasta?
Olemme itse sopineet exän kanssa varsin alhaiset elarit, elarit 2 lapsesta 134,5x2. Hänen bruttonsa on samaa luokka kuin itselläni 1850-1900€.
10% säännölle ei ole laissa mitään perustetta.
Vain minimitaso on määrätty. Lapsen elatustukea laskettaessa lasketaan elatustarve ja se jaetaan kahtia vanhempien kesken, ei tulojen suhteessa koska elarit eivät ole tulonsiirto köyhemmälle vanhemmalle.
Kannattaa käyttää omaa järkeään näissä asioissa: jos elatusvelvollinen ei luota entiseen siippaansa niin kannattaa sopia elarit alas ja antaa loput tavaroina ,vaatteina ja harrastusten maksamisena ym., sillä elareita on vaikea muuttaa myöhemmin edes työttömyyden takia.
Toisaalta taas, kai jokainen maksukykyinen elatusvelvollinen haluaa lapselleen hyvän elintason?
Mielestäni aloittajan 500e/kk/2 lasta tuntuu jo aika paljolta, mutta onhan hänen palkkansakin isohko.
Tottakai tiedän miten elatusmaksut lasketaan, omasta erosta yli 4 vuotta.
Halusinkin "sossuntädin" käytännön elämän esimerkkejä.
Meidän tapauksessamme tulot ovat molemmilla samansuuruiset, mutta lähivanhempi on varakkaampi osapuoli- joten elarit eivät tosiaankaan ole tulonsiirto köyhemmälle vanhemmalle. Lasten elatuksesta on kai kyse?
Minustakin alkuperäisen kuvailemat elatusmaksut ovat käsittämättömän suuruiset.
Reippaatpa ovat elarisi ... jos suht.koht. normaalista lapsista kyse. Kuulut siihen muutman prosentin ryhmään joiden elarit per lasi yli 200 ekee! Sinuna en suostuisi, ja oikeudessa määrätään varmasti pienemmät elarit. ja sit vaki vastaukseni...
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eravat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Eli tuon verran maksan elatusmaksuja kuukausittain vaimolle.
Poika on minun luonani n. puolet ajasta ja minä käytännössä hoidan pojan hakemiset ja viemiset josta tulee aika kiitetettävä matka, kuukausittain n. 1500km vaimon osuus on 150km.
Itse tienaan bruttona n. 1700€ ja vaimo 4000€.
Minun logiikkaani ei mahdu, miksi miehen pitäisi erotilanteessa elättää nainen???
Kun lapset nyt kuitenkin kuluttavat, eikä niitä ole (toivottavasti) tienisti mielessä tehty.. Eli toki lapsesta ja hänen elintasosta täytyy maksaa, mutta nuo tällä palstalla esiintyvät summat ovat kyllä melkoisen huimia! Voin rehellisesti ja täydestä sydämmestä sanoa että lapsilisät ja minimi summa kahdesta lapsesta OMA OSUUTENI riittävät täydellisen hyvin lasten kuukausi menoihin, harrastevarusteisiin ja vaatteisiin!! Miettikää nyt kuinka usein lapsi tarvii harrastevarusteita (nappulakenkiä, suksia, luistimia ym. ym.) MUUTAMAN VUODEN VÄLEIN.. Kyllä emännät harrastavat lievää imemistä, jos yrittävät uskotella että lapsi "kuluttaa" kuukaudessa (300e elarit, naisen 300e osuus, lapsilisät ym. ym.) Eiköhän siitä mene jo "pikkiriikkinen" osa myös äipän taskuun..
Ja miksi pitää olla kade siitä että exä pärjää?? Huh! en ymmärrä.. -Ja tämä kaikki oli noin yleisesti tähän keskusteluun, ei pelkästään viestin aloittajalle..
Oleellisinta elatusmaksun suuruuden määrittämisessä on lapsen etu ja hänen aikaisemman elintasonsa säilyminen, niin kuin se vain on madollista.
Olisi syytä unohtaa katkeruus ja kateus yh-vanhempia kohtaan ja miettiä asiaa lapsen kannalta katsoen. Jos lapsen on tehty hyvän elintason perheeseen, ei heidän olosuhteensa saisi oleellisesti muuttua eron tapahduttua. Tuskin se vanhempi avioliitossakaan mietti kuinka paljon hänelle jää säästöön itseään varten, vaan panosti perheeseen kokonaisuutena.
Omassa erossani asiat hoidettiin aikuismaisesti ja miehen ollessa suurempituloinen osapuoli, hän myös kantoi vastuunsa eronkin jälkeen. Siihen aikaan oli vielä markat ja neljästä lapsestamme mies maksoi kustakin 2000 mk/per nuppi, eli siis 8000 mk/kk.
Hänen tulonsa olivat tuolloin n. 29000mk/kk + autoetu, joka muuten lasketaan myös palkkatuloksi.
Tuo 10-12% bruttotuloista on siis varsin kohtuullinen summa lapsen elatuksesta. Ja suurin kysymys onkin, miksi ihmeessä lapsen tulisi kärsiä siitä, että vanhemmat eivät olleetkaan niin sitoutuneita liittoonsa, että olisivat jaksaneet huolehtia sen säilymisestä.
Te joita se maksaminen suututtaa, niin ajatelkaa, että viette/annatte jotain lapseltanne, eikä niin kuin nyt, uskotte maksavanne sille ex-puolisollenne hurvittelurahaa.
Nuo naisten kommentit miesten maksamista liian suurista elatusmaksuista ovat todennäköisemmin niitä uusperheiden uusia puolisoja, jotka ovat katkeria siitä, että se hänen nykyinen rakkaansa joutuu jakamaan rahansa muualle, kuin hänen kanssaan perustettuun uusiokotiin. Ja on ihan ymmärrettävää, että joutuu miettimään lisälastentekoa uudessa liitossaan, uuden kummpanin niin halutessa. Etusijalla tulisi ehdottomasti olla jo olemassa olevat lapset, vaikkei heidän äidistään/isästään enään niin tykkäisikään.
Jos edes se taloudellinen tasapaino pystyttäisiin säilyttämään niille erolapsille, kun tärkein on riistetty.
... paitsi siitä että hyvä jos olette aikanaan lastenne elarit ja oletettavasti tapaamisetkin hyvin hoitamaan.
Kyllä lasten elintaso erossa voi laskea, meidän kaikkien elintaso voi elämän kuluessa muuttua. Ei voida ajatella kuin "paperimiehet", ettei mikään muutu ikinä. Ja jos lasten olisikin parempi enemmän hankkivan vanhemman luona, niin voisi pohtia miksi hän ei ole ensisijainen huoltaja. Jälleen, jos te toisin sopineet, niin ei siihen tietenkään minulla ole "nokan koputtamista".
Yhtä kaikki, yksin prosenttiosuuksien laskeminen netto tai bruttotuloista kun elareita määritetään on älytön ... se ei ota mitenkään huomioon lasten elatuksen tarvetta tai vanhempien kykyä osallistua ko. menoihin (joka toki voi olla nettotulojen suhde).
Toki lasten elintaso saa (ja pitää) muuttua jos olosuhteet muuttuvat. Jos lähivanhempi on pienituloisempi niin lastenkin elintaso lähin luona laskee - eihän elatusavun tarkoitus ole nostaa lähivanhemman elintasoa. Samoin vanhempien kulut nousevat eron myötä - ja vanhemmilla on näin ollen vähemmän rahaa käytettävissä lapsiin.
Hyvä etävanhempi huolehtii lapsistaan - esimerkiksi tarjoamalla heille hyvän kodin luonaan ja maksamalla heidän harrastuksia, lomamatkoja, vaatteita jne - ja jos on pakko niin maksaa exälleen myös jotain elatusapua. Eron jälkeen joutuu huolehtimaan omasta toimeentulosta - ei voi enää käydä toisen kukkarolla.
Meillä ei ole uusioperhettä. Mutta toki sellaisen exälleni suon ja mahdollistan mm. pienillä elatusmaksuilla..
Mielelläni minä omasta pussista maksan (keskituloinen) lasteni menoja, enkä ole kaikkea exältä nyhtämässä. Lapset kun olen aikoinani tehnyt siinä ajatuksessa että heihin haluan myös sijoittaa. Hyvin ollaan pärjätty ja elintaso säilytetty. (Minä kun sijoitan enemmän lapsiini kuin itseeni) Enkä oleta että exäni tuo kaikki täytyy tehdä..
Ja miksi ei suo exälle onnea, jos hän sen oikean sattuisi löytämään ja lapsia uuden kanssa haluamaan?? Ei "vanhoja" lapsia tarvitse etusijalle laittaa, kunhan tasa-arvoisia ovat uusien kanssa, se riittäisi meillä! Mutta niinkuin totesin, meillä ei uusia ole tulossa nykyiseni (lapseton) kanssa. Vaan toki sen exälleni suon jos niin on tullakseen..
Meillä sosiaalipuolen väki on tehnyt naisista marttyyreita, jotka ovat uhranneet koko elämänsä lasten takia, ja miehestä on tehty syntipukki jonka kuuluukin elää kurjuudessa seuraavat 10-15 vuotta eron jälkeen. Ja sitten ihmetellään kun eronneilla miehillä menee huonosti ja on alkoholi-ym. ongelmia.
Melkoisia summia. Sosiaalitoimi näyttää kuvittelevan, että kaikilla eronneilla miehillä on tulot samaa kaliiperia kuin ex-miehelläsi. Näin vain ei ole ja lasten elatuksessa se olisi otettava huomioon.
LAPSEN ETU ON, jos eroava pari pystyy järjestämään viralliseksi ja vahvistetuksi elatusmaksuksi 0 €. Selitys on erittäin yksinkertainen: jokainen euro, jonka pystyy maksattamaan sosiaalitoimella, on lisä vanhempien jo olemassa olevaan maksukykyyn. Kuten kaikki tiedämme, sosiaalitoimen on maksettava elatusvelvollisen maksaman ja "lakisääteisen minimin" välisen summan erotus elatustukena.
TODELLISTA AIKUISUUTTA on se, että yhteisistä lapsista huolehditaan ja se tehdään sen mukaan, mihin on varaa ja mahdollisuuksia. Tiedän kokemuksesta, että työtilanne ja ansiotaso voivat vaihdella hyvinkin radikaalisti. Yhä enenevässä määrin näin tulee olemaan, sillä työmarkkinoilla alkaa olla aina vain enemmän pätkätöitä ja kilpailua. On melkoista myssyn tyhjyyttä edes kuvitella, että kaikille järjestyy samanlaisia "suojatyöpaikkoja" kuin mitä on ollut punamulta-suomessa.
LAPSEN ETU on se, että hän oppii jo pienestä pitäen näkemään, että elintasoautomaattia ei ole olemassakaan, vaan hyvinvointinsa on ANSAITTAVA.
Niin - miksi ihmeessä lapsen tulisi kärsiä siitä, että hänen vanhempansa eivät sitoudu liittoonsa?! Mielestäni ei pitäisikään, mutta vielä toistaiseksi yhteiskunta tukee sitä sitoutumattomuutta elatusmaksujärjestelmän muodossa. Hyvätuloisille se järjestelmä on suhteellisen hampaaton vaikuttamaan siihen, miten niistä lapsista huolehditaan ja miten perheeseen sitoudutaan, mutta pienipalkkaisten duunarien tapauksessa tilanne on täysin yksiselitteinen: naisella ei ole mitään vastuuta sitoutua puolisoonsa - järjestelmä pitää huolen siitä, että äidin toimeentulo on vakaa, lapset jäävät lähes varmuudella äidille ja isälle jää ehkä joskus toimeentulo. Useissa tapauksissa ei jää. Kirjoitan tästäkin KOKEMUKSESTA.
En edelleenkään lukeudu hyvätuloisiin, mutta kuuden vuoden uurastus on tuottanut sen verran tulosta, että valitettavasti emme lasteni äidin kanssa enää pysty sopimaan alle "minimin" menevää elatusmaksua. Se on joka lantti lapsiltani pois mitä elatusmaksu syksyllä nousee. Suoraan sanoen kismittää, että sossu pääsee näin pian luistamaan maksajan roolista. Oli sen verran tylyä kohtelua etäisää kohtaan erovaiheessa :(
En usko, että naisten kommentit liian suurista elatusmaksuista ovat lähtöisin "katkerilta uusiopuolisoilta". He nyt vaan ovat - toisin kuin sinä - oivaltaneet, että lapsista huolehtiminen on jotain aivan muuta kuin rahan pumppaamista heidän kulutuskykynsä ylläpitoon. En kiistä, etteikö rahaakin tarvita, mutta toistan sen saman kuin jo moni muukin tässä keskustelussa: elatusmaksun tulee olla ELATUSmaksu EI TULONSIIRTO.
mutta muistelen, että päivähoitomaksun suuruutta määriteltäessä ei ainakaan minulla vaikuttanut exän tulot. Eli maksun suuruuteen vaikutti omat tuloni, lapsilisät sekä ELATUSMAKSUN suuruus.. Voin tietty olla väärässäkin, koska asiasta on jo muutama vuosi, ja nykyään maksetaan max summa eli 200 euroa, koska nyt vaikuttavat jo nykyisen puolisoni sekä omat tuloni ja tietysti tuo lapsilisä sekä elatusmaksu..
Livahti väärään sarakkeeseen! Hups!
hoitomaksun suuruuteen vaikuttaa ainoastaan sen vanhemman tulot, jonka luona lapsi elää. Tuloihin lasketaan omien bruttotulojen lisäksi myös elatusmaksu. Ne yhteenlaskettuna maksan hoitomaksua lähes 200 euroa.
hoitomaksuihin vaikuttaa myös äidin uuden poikakaverin tulot jos on kirjoilla samassa taloudessa...
etu on sopia elatusmaksuksi 0e? Ei ainakaan meidän suurperheellisten lapsien etu. Jokaisen yhteiskunnalta pummatun lantin maksamme me, jotka emme kykene elättämään kohtuullisesti neljää lastamme, vaikka elämme avioliitossa ja molemmat olemme työssäkäyviä akateemisesti koulutettuja. Tulomme yhteensä ovat alle 4000e/kk/brutto. Luin juuri lehdestä, että kuulumme "työssäkäyvien köyhien" joukkoon ja siltä se todella tuntuu. Ei puhettakaan, että lapsemme voisivat harrastaa muuta kuin kirjastossa käyntiä ja ulkona samoilua.
Olen laskenut jo ajat sitten, että toimeentulomme olisi todellakin paremmin turvattu jos eroaisimme. Silti emme ole edes harkinneet sitä. Minäkin naisena olen aivan liian sitoutunut mieheeni ;), joten ehkäpä sillä rahalla ei kaikesta huolimatta ole sitoutumisen kanssa sen kummempaa tekemistä.
Elatusmaksua pitäisi maksaa niin vähän/paljon kuin mahdollista ettei kenenkään tarvitsisi turvautua yhteiskunnallisiin etuisuuksiin.
Eli kun asuitte yhdessä, ette saaneet lapsilisän lisäksi muuta avustusta lastenne elatukseen, kun erositte, me veronmasajat kuitaamme lapsenne elatusta koska sä maksat alle minimin ?? Ei minusta oikein, suosii eroamista.
Kääntäen, jos muuttaisitte yhteen, tulonne siis pienenisivät lapsen elatuksen osalta koska ette enää saisi sossusta erotusta ruokoista?? Jälleen, missä logiikka tai oikeutus?
neuvo tulevalle etävanhemmalle. Jos joudut elatusvelvolliseksi niin, että itse muutat yhteisestä kodista pois. ÄLÄ MUUTA PIENIMPÄÄN MAHDOLLISEEN YKSIÖÖN!( Jos vuokrakulusi ovat pienet, sitä suurempi on elatusmaksusi, koska käteen jäävät tulosi ovat suuremmat kuin isommassa asunnossa asuessasi.) Älä tee tätä missään nimessä, JOS ET HALUA OLLA SUOSIOLLA ETÄVANHEMPI.(Tässä tapauksessa lapset määrätään todennnäköisesti ex-puolisollesi, jos hän jää vanhaan tilavampaan asuntoon.)Elatusmaksusta vielä sen verran että omalla kohdallani sos.täti yritti vedättää elatusmaksua väittämällä, että etävanhemmalle tarvii jättää tuloistaan suojaosa n.400 e käteen asumismenojen jälkeen,loput voidaan vaatia elatusmaksuksi. Monessa kunnassa sos.tädeille on annettu ohje puhuttaa mahdollisimman suuri elatusmaksu, koska tällöin kunnan maksaman toimeentulotuen osuus pienenee jos lähivanhemmalle tulee taloudellisia ongelmia.
On se kummallista, kuinka vielä yhdessä ollessa lapsen kulut on tarkoitus kattaa pelkällä lapsilisällä (100 euroa/kk), mutta eron jälkeen yllättäen lapsen kulut kasvavatkin aivan holtittomiksi, joita kattamaan sitten yleensä isä joutuu jostain nyhtämään rahaa elatusavun muodossa. Ihmettelen kovasti niitä, jotka maksavat 300 euroa/kk lapsen äidille, eihän aikuinen ihminenkään kuluta niin paljoa kuukaudessa (ainakaan sosiaalitoimiston laskelmien mukaan).
Itselläni avioero edessä, molemmat olemme työttömiä. Äiti uhkaa vaatia elatusapua, ihmettelen kovasti mistä tyhjästä minun yht'äkkiä tulisi nyhjäistä rahaa sellaisen maksamiseen. Etenkin kun pyrkimyksenäni on se, että lapsi tulisi olemaan 50/50 molempien luona, ja silloinhan lapsi tulee yhtä kalliiksi molemmille. Äitihän saa jo lapsilisää, jolla kattaa jo hyvin pitkälle 2,5 vuotiaan poikamme tämänhetkiset kulut. Millä ihmeellä minä ostelen lapselle vaatteita, leluja yms. kun rahat eivät tahdo riittää nykyäänkään edes peruselämiseen. Käteen jää laskujen jälkeen n. 70 euroa/kk. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta ja pahalta, kun tekisi mieli ostella lapselle kaikkea ja viedä mitä erilaisimpiin paikkoihin, mutta kun ei rahaa ole niin sitä ei ole. Nyt äiti pystyy päättämään kaikista lapsen vaatehankinnoista yms. koska saa lapsilisää.
Mielestäni koko elatusapujärjestelmä on täysin järjetön, miksi ihmeessä toisen osapuolen tulee maksaa exälleen rahaa eron jälkeen? Jos oikeasti olisi tarkoitus kattaa lapsesta aiheutuvia kuluja, eikö voitaisi sopia että toinen ostaa tiettyjä asioita tietyllä summalla kuukaudessa, jotta voitaisiin olla varmoja, että lapselle tarkoitetut rahat varmasti menevät myös lapsen kuluihin, eikä äidin hurvitteluun? Minä ainakin haluan itse päättää, minkälaisissa vaatteissa poikani kulkee ja minkälaisia leluja hänelle ostetaan. Ei äidillä tule olla yksinoikeutta päättää kaikesta. Mutta usein siinä vain niin käy, koska toisella osapuolella ei välttämättä ole taloudellista mahdollisuutta tukea lastaan.
Otan nyt kantaa tähän kirjoitukseen, kun tuossa aiemmin kerroin saavani itse 300 euroa elatusmaksua lapseni isältä ja sitä on kovasti tunnuttu kritisoitavan.
Tuota summaa on isä itse ehdottanut, sillä hänen tulonsa ovat luokkaa 5000 euroa kuussa. Itse kuulun hieman keskivertoa paremmin tienaavien ryhmään, jonka vuoksi lapsemme hoitomaksut ovat jo yli 200 euroa kuussa. Lisäksi lapsemme sairastaa pysyvää neurologista sairautta, jonka vuoksi hän joutuu käyttämään säännöllistä lääkitystä sekä käymään kuntoutuksessa, jonka kustannamme itse, sillä kaupunki ei sitä säästösyistä tee -ja kyllä, tiedän olevani hyvässä asemassa tämän vuoksi moniin muihin perheisiin nähden, mutta kukapa vanhempi ei näin toimisi, kun siihen on mahdollisuus. Toki kuluja on myös muista sellaisista asioista, minkä moni laskee turhamaisuudeksi, mm. musiikkileikkikoulu, mutta senkin haluamme lapsen isän kanssa tarjota, koska voimme.
No, kuten aiemmassa kirjoituksessani sanoin, ei elatusmaksun tarkoitus ole tasoittaa vanhempien tuloja, eikä meilläkään näin tehdä. Kukin vanhempi satsaa lapseensa rahallisesti omien kykyjensä mukaan, eikä elatusmaksun ole tarkoitus mielestäni saattaa etävanhempaa taloudellisesti ahtaalle. On selvää, että työtön ei voi maksaa samansuuruista elatusapua kuin työssäkäyvä hyvätuloinen.
Hups, tulipa tuossa kiireessä kirjoittaessa pieni virhe: piti kirjoittaa, että hoitomaksut ovat noin 200 euroa, eikä yli.
... sitten te vaan kinaatte keskenänne siitä, mikä milloinkin ja kenenkin mielestä on tarpeellista. Ja lapsi seuraa onnettomana hänen olemassaolostaan aiheutunutta kiistaa.