Pahasta psyykenlääkevauriosta parantumisen vaiheet ja miren ne koin

Minusta noista vaiheista on tärkeä kirjottaa jotta psyykenlääkeharmi ei jää vaan pimentoon. Se oli monimutkainen hermoston vaurio jossa oli mukana neurologisia oireita.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Minusta noista vaiheista on tärkeä kirjottaa jotta psyykenlääkeharmi ei jää vaan pimentoon. Se oli monimutkainen hermoston vaurio jossa oli mukana neurologisia oireita.

" Se oli monimutkainen..."
Ole todellakin tyytyväinen, jos se vain oli, ja meni sitten ajan myötä ohi. Kaikilta se ei mene ohi.

Anonyymi00006 kirjoitti:

" Se oli monimutkainen..."
Ole todellakin tyytyväinen, jos se vain oli, ja meni sitten ajan myötä ohi. Kaikilta se ei mene ohi.

No kuten teksistäni tulee ilmi kaikilta osin se ei hain mennyt ohi esim pssd ja aion joku päivä etsiä lääkärin jolla tutkin ohutsäieneuropatian mahdollisuuden. Jotain neuropaattisia reaktioita koin kun on ollut tunnottomuitta ja polttelutuntemuksia. Palautumiseen on mennyt vuosia ja edellen on esim tuntohäiriöitä. Aivoterveyskään ei ilman runtuja jäänyt. Mutta siltä osin asiat on parantuneet että olen voinut olla aktiivisempi ja tehdä asioita joista vain haaveilin vuosia takaperin.

Olen tehnyt paljon töitä hyvinvointini eteen lukien terveydestä ja uskon että paranemisen avain on luonnollisesti bndf:n tukeminen, autonomisen hermoston tasaamisharjoitteet ja mitokondrioiden eli solujen energiatuotannon tukeminen.

Ei psykiatrit ja lääkärit koskaan myönnä tekevänsä tällaista ihmisille määräämillään aineilla ja että vaurioista toipuminen ja fyysisestä riippuvuudesta aineisiin ylipääsyssä voi kestää pitkiä ajanjaksoja ja jopa vuosia. Ne psykiatrit tapasin yritti laittaa kaikki esim polttelevat tuntemukset vain joksikin vakavaksi mielenterveysongelmaksi täysin kyseenalaistaen esim aiheutetun akatisian tai mahdollisen neurologisen ja hermostollisen harmin. Tiesin että se oli harmia koska se palautui ajan saatossa kun lopetin aineet. Tuntui kuin olisi bensaa heitetty liekkeihin kun harmissa määrättiin lääkkeitä ja lääkkeet olisi käyneet yhä toksisemmaksi keholle aiheuttaen yhä dramaattisempia haittoja. Oli kohtuutonta kärsiä tosi pitkään. Kaikki tämä pska jonkun aineen takia joka on plaseboa heikosti muka parempi jos edes pitemmän päälle on jonka vieroituksesta kaikki lähti liikkeelle.

Polyfarmasia eli useiden lääkkeiden päällekkäinmääräys on toksisinta mitä on olemassa ja johti minut ihan hirveisiin oloihin. Pitäisi pitää nykyään ranneketta kuin jotkut jolla on diabetes jossa kirjoitan olevani herkkä psykiatrian lääkkeille ja etenkin dopamiininsalpaajille. Vähän vastaavia dopamiinia salpaavia aineita määrätään esim pahoinvointiin jos ei antipsykootteihin koske. En enää henkisesti kestäisi vastaavaa harmia.

T. Selviytyjä. Edelleen hengissä, ihme kyllä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ei psykiatrit ja lääkärit koskaan myönnä tekevänsä tällaista ihmisille määräämillään aineilla ja että vaurioista toipuminen ja fyysisestä riippuvuudesta aineisiin ylipääsyssä voi kestää pitkiä ajanjaksoja ja jopa vuosia. Ne psykiatrit tapasin yritti laittaa kaikki esim polttelevat tuntemukset vain joksikin vakavaksi mielenterveysongelmaksi täysin kyseenalaistaen esim aiheutetun akatisian tai mahdollisen neurologisen ja hermostollisen harmin. Tiesin että se oli harmia koska se palautui ajan saatossa kun lopetin aineet. Tuntui kuin olisi bensaa heitetty liekkeihin kun harmissa määrättiin lääkkeitä ja lääkkeet olisi käyneet yhä toksisemmaksi keholle aiheuttaen yhä dramaattisempia haittoja. Oli kohtuutonta kärsiä tosi pitkään. Kaikki tämä pska jonkun aineen takia joka on plaseboa heikosti muka parempi jos edes pitemmän päälle on jonka vieroituksesta kaikki lähti liikkeelle.

Polyfarmasia eli useiden lääkkeiden päällekkäinmääräys on toksisinta mitä on olemassa ja johti minut ihan hirveisiin oloihin. Pitäisi pitää nykyään ranneketta kuin jotkut jolla on diabetes jossa kirjoitan olevani herkkä psykiatrian lääkkeille ja etenkin dopamiininsalpaajille. Vähän vastaavia dopamiinia salpaavia aineita määrätään esim pahoinvointiin jos ei antipsykootteihin koske. En enää henkisesti kestäisi vastaavaa harmia.

T. Selviytyjä. Edelleen hengissä, ihme kyllä.

Lue lisää

Psykiatria on kuuro ihmisille, mutta kuuliainennlääketehtaalle

Paranemiseni kesti vuositolkulla mutta parantuminen psyykenlääkeharmeista noudattaa windows and waves- kaavaa kuten vieroituspalstoilla todetaan. Windows tarkoittaa parempia jaksoja ja waves oireita, jotka nousee vieroituksessa. Eli tavallaan hermosto saattaa löytää jonkun tilapäisen tasapainon, mutta hermosto on edelleen sekaisin ja vaikutusalttiimpi stressille ja joku ärsyke laukaisee waven. Se voi olla rasitus, stressi, hermoston yliherkkyys jollekin muulle tekijälle joka sitten laukaisee oireet taas. Tai jos ajaa lääkkeitä liian nopealla tahdilla alas ja hermosto ei pysy mukana ja tuntuu kuin joku olisi potkaissut jyrkänteeltä alas - hermosto jyllää ylikierroksilla, sympaattinen hermosto yliaktivoitunut. Uni häiriintyy jne. Sepäs vasta on mukavaa jos hermosto lähtökohtaisesti ei edes siedä kunnolla lääkkeitä enää, niitä on silti räiskitty päällekkäin mutta silti purkukin on kärsimystä - tämä varasti ajanjaksoja elämästä. Välillä oli edes hankala sanoa mikä laukaisee oireita. Sen tiedän että alkuun kestin todella heikosti stressiä, kuumia lämpötiloja, fyysistä rasitusta ja ylikuormitusta mutta nykyään toleranssi-ikkunani on noussut kaikessa. Kun tiedostin triggerit ja löysin psyykenlääkeharmioireiden merkittävän yhteyden dysautonomisiin oireisiin kiitos vieroituspalstojen havaintojen elämästä tuli helpompaa kun tiesi mitä välttää. Tajusin mitä välttämällä pysyn toimintakykyisempänä.

Kuten kirjoitin sataprosenttista toipumista ei ole tullut ja edelleen hermosto tuntui kuin olisi sähkövirta joka värisisi pitkin raajoja ja tuntohäiriöitä PSSD:ssä. Uskon että pssd on monilla oire vauriosta jossa on neurologisia ja hermostollisia ulottuvuuksia ja samankaltaisia oireita on esim kaljuuntumislääke finasteridia käyttäneillä. Toki itselläni hoitohistoriasta tuli vielä monimutkaisempi kuin psykiatri alkoi räiskiä joukkotuhoaseilla(joo mustaa huumoria) hermostoani haitan sattuessa määräten yhä voimakkaampaa tavaraa päällekkäin.

Olen ratkonut harmeja terveellisellä ruokavaliolla ja lisään tuokavalioon paljon aivoterveellisiä juttuja, vähän samanlaisella lähestymistavalla miten jotkut hoitaa CFS:ssä pacingia eli asteittain lisätään rasitusta - tosin vaikeimpina aikoina olin silti sängyn pohjalla. Riittävät mineraalit ja elektrolyytit auttaa paljon minua kanssa. Pitkään olin limbossa jossa en löytänyt mitään sopivaa rasitustasoa ja aina mentiin kohti crashausta sängyn pohjalle tuntuen että hermoston ylivireys kiduttaa minua. Avain paranemiseen on autonomisen hermoston rauhoittaminen myös monenlaisin keinoin

On aika sairasta että jos asioi psykiatrialla autonomisen hermoston oireisiin ei juuri puututa paitsi ehkä traumaperspektiivistä. Käytännössä psykiatrialla ei ole kiinnostusta selvitellä aineidensa pitkäaikaiskäytön seuraamuksia, niiden puhkaisemia neurologisia tai hermosto-oireita. Se on aina psyykensairaus. Ehkä paras toivo on se että psykiatria lopettaa gaslightaamasta potilaitaan kun aineiden seurauksia tutkitaan vaikkapa eläinten aivoissa ja hermostossa, joilla ei ole mt taakkaa millä voidaan jatkaa loputonta gaslightaamista.

Jotain tutkimustuloksia olen nähnyt cfs oireiden ja ssri lääkekäytön välillä. Omassa elämässä useampi on selittänyt merkittävästä uupumuksesta ssri vieroituksessa, minulla väsymys oli jo lääkkeen aikana. On myös jotain näyttöä psyykenlääkkeiden ja mitokondrioiden toiminnanhäiriöiden välillä. Siis käytännössä uskon että mitokondriot ja solujen energiantuotanto häiriintyy psyykenlääkkeiden kanssa. Siis puhumattakaan muista neurologisista ongelmista, mahdollisesta ohutsäieneuropatian ja autoimmuunivälitteisyyden yhteydestä lääkkeisiin. Neurologisella tasolla en olisi yllättynyt että psykiatrian aineet aiheuttaisi esim pitkässä juoksussa esim aivojen hermoyhteyksien häiriintymistä tai johtaisi neuroinflammaatioon. Hehkutettu neuroplastisuudrn lisääntyminen on vain seuraus kemiallisesta sotkemisesta ja fyysinen riippuvuus alkaa asteittain iskeä ja sen tuomat probleemat. Suoliston tasolla uskon niiden häiritsevän mikrobiomia. Unen tasolla ssrit sotkee unen rakenteita. Yksi invalidisoivimmista ulottuvuuksista on autonomisen hermoston häiriintyminen kun kehon homeostaasia sotketaan esim vieroituksella.

Oma kantani psyykenlääkkeisiin on nykyään äärimmäisen kriittinen saatuun hyötyyn nähden.

Oireet olivat todella voimakkaita alkuun ja hiljalleen helpottivat.

Edelleen vältän lääkkeitä kuin äärimmäisessä hädässä, ja etenkin aivoihin ja hermostoon vaikuttavia lääkkeitä joilla on potentiaali aiheuttaa jotain koska lääkkeet jätti lääkeherkkyyden. Yritän hoitaa itseäni elintapojen kautta. Liikunta jaksamista kuunnellen pääpainona palautuminen ja balanssi unen kanssa. Viimeisimpänä ideana kokeilussa on punavalohoidon kokeileminen jolla voi mahdollisesti tukea mitokondrioiden toimintaa.

Lisäravinteissa harmien kohdalla vannon lähinnä probioottien ja magnesiumin nimeen (ja todistettujen puutostilojen korjaukseen) ja olen sitä koulukuntaa joka uskoo kunnon ruokavalioon enemmän.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Paranemiseni kesti vuositolkulla mutta parantuminen psyykenlääkeharmeista noudattaa windows and waves- kaavaa kuten vieroituspalstoilla todetaan. Windows tarkoittaa parempia jaksoja ja waves oireita, jotka nousee vieroituksessa. Eli tavallaan hermosto saattaa löytää jonkun tilapäisen tasapainon, mutta hermosto on edelleen sekaisin ja vaikutusalttiimpi stressille ja joku ärsyke laukaisee waven. Se voi olla rasitus, stressi, hermoston yliherkkyys jollekin muulle tekijälle joka sitten laukaisee oireet taas. Tai jos ajaa lääkkeitä liian nopealla tahdilla alas ja hermosto ei pysy mukana ja tuntuu kuin joku olisi potkaissut jyrkänteeltä alas - hermosto jyllää ylikierroksilla, sympaattinen hermosto yliaktivoitunut. Uni häiriintyy jne. Sepäs vasta on mukavaa jos hermosto lähtökohtaisesti ei edes siedä kunnolla lääkkeitä enää, niitä on silti räiskitty päällekkäin mutta silti purkukin on kärsimystä - tämä varasti ajanjaksoja elämästä. Välillä oli edes hankala sanoa mikä laukaisee oireita. Sen tiedän että alkuun kestin todella heikosti stressiä, kuumia lämpötiloja, fyysistä rasitusta ja ylikuormitusta mutta nykyään toleranssi-ikkunani on noussut kaikessa. Kun tiedostin triggerit ja löysin psyykenlääkeharmioireiden merkittävän yhteyden dysautonomisiin oireisiin kiitos vieroituspalstojen havaintojen elämästä tuli helpompaa kun tiesi mitä välttää. Tajusin mitä välttämällä pysyn toimintakykyisempänä.

Kuten kirjoitin sataprosenttista toipumista ei ole tullut ja edelleen hermosto tuntui kuin olisi sähkövirta joka värisisi pitkin raajoja ja tuntohäiriöitä PSSD:ssä. Uskon että pssd on monilla oire vauriosta jossa on neurologisia ja hermostollisia ulottuvuuksia ja samankaltaisia oireita on esim kaljuuntumislääke finasteridia käyttäneillä. Toki itselläni hoitohistoriasta tuli vielä monimutkaisempi kuin psykiatri alkoi räiskiä joukkotuhoaseilla(joo mustaa huumoria) hermostoani haitan sattuessa määräten yhä voimakkaampaa tavaraa päällekkäin.

Olen ratkonut harmeja terveellisellä ruokavaliolla ja lisään tuokavalioon paljon aivoterveellisiä juttuja, vähän samanlaisella lähestymistavalla miten jotkut hoitaa CFS:ssä pacingia eli asteittain lisätään rasitusta - tosin vaikeimpina aikoina olin silti sängyn pohjalla. Riittävät mineraalit ja elektrolyytit auttaa paljon minua kanssa. Pitkään olin limbossa jossa en löytänyt mitään sopivaa rasitustasoa ja aina mentiin kohti crashausta sängyn pohjalle tuntuen että hermoston ylivireys kiduttaa minua. Avain paranemiseen on autonomisen hermoston rauhoittaminen myös monenlaisin keinoin

On aika sairasta että jos asioi psykiatrialla autonomisen hermoston oireisiin ei juuri puututa paitsi ehkä traumaperspektiivistä. Käytännössä psykiatrialla ei ole kiinnostusta selvitellä aineidensa pitkäaikaiskäytön seuraamuksia, niiden puhkaisemia neurologisia tai hermosto-oireita. Se on aina psyykensairaus. Ehkä paras toivo on se että psykiatria lopettaa gaslightaamasta potilaitaan kun aineiden seurauksia tutkitaan vaikkapa eläinten aivoissa ja hermostossa, joilla ei ole mt taakkaa millä voidaan jatkaa loputonta gaslightaamista.

Jotain tutkimustuloksia olen nähnyt cfs oireiden ja ssri lääkekäytön välillä. Omassa elämässä useampi on selittänyt merkittävästä uupumuksesta ssri vieroituksessa, minulla väsymys oli jo lääkkeen aikana. On myös jotain näyttöä psyykenlääkkeiden ja mitokondrioiden toiminnanhäiriöiden välillä. Siis käytännössä uskon että mitokondriot ja solujen energiantuotanto häiriintyy psyykenlääkkeiden kanssa. Siis puhumattakaan muista neurologisista ongelmista, mahdollisesta ohutsäieneuropatian ja autoimmuunivälitteisyyden yhteydestä lääkkeisiin. Neurologisella tasolla en olisi yllättynyt että psykiatrian aineet aiheuttaisi esim pitkässä juoksussa esim aivojen hermoyhteyksien häiriintymistä tai johtaisi neuroinflammaatioon. Hehkutettu neuroplastisuudrn lisääntyminen on vain seuraus kemiallisesta sotkemisesta ja fyysinen riippuvuus alkaa asteittain iskeä ja sen tuomat probleemat. Suoliston tasolla uskon niiden häiritsevän mikrobiomia. Unen tasolla ssrit sotkee unen rakenteita. Yksi invalidisoivimmista ulottuvuuksista on autonomisen hermoston häiriintyminen kun kehon homeostaasia sotketaan esim vieroituksella.

Oma kantani psyykenlääkkeisiin on nykyään äärimmäisen kriittinen saatuun hyötyyn nähden.

Oireet olivat todella voimakkaita alkuun ja hiljalleen helpottivat.

Edelleen vältän lääkkeitä kuin äärimmäisessä hädässä, ja etenkin aivoihin ja hermostoon vaikuttavia lääkkeitä joilla on potentiaali aiheuttaa jotain koska lääkkeet jätti lääkeherkkyyden. Yritän hoitaa itseäni elintapojen kautta. Liikunta jaksamista kuunnellen pääpainona palautuminen ja balanssi unen kanssa. Viimeisimpänä ideana kokeilussa on punavalohoidon kokeileminen jolla voi mahdollisesti tukea mitokondrioiden toimintaa.

Lisäravinteissa harmien kohdalla vannon lähinnä probioottien ja magnesiumin nimeen (ja todistettujen puutostilojen korjaukseen) ja olen sitä koulukuntaa joka uskoo kunnon ruokavalioon enemmän.

Lue lisää

Se on ollut sellaista yritys erehdystä koko toipuminen tästä hässäkästä. No omalla lailla olenkin oman elämäni tutkimusmatkalla tutkimassa miten palata matkalta jonne sai vain menolipun ja pitkäaikaisseuraamuksia ja mahdollisia vaurioita ei kiinnosta kellään tutkia saatika miten toipua niistä. Sen sanon että psyykenlääkkeet aiheutti merkittäviä aivo- ja hermostoterveyden haittoja. Vieroituspalstojen hypoteesit säännönmukaisuuksista auttoivat paljon koska vasta niiden kautta sain oireita hallintaan ja tiesin mitä virheitä välttää.

Eniten pelkään että iskee joku sairaus mikä vaatii jotain sellaista lääkitystä joka etenkin sotkee hermostoa lääkeherkkyyden vuoksi. Akatisia esim oli melkoinen sotku hermostolle ja kävin merkittävää hermostollista kidutusta vieroitusmatkalla läpi enkä tiedä miten hermostoni edelleenkään reagoi mihinkään lääkeaineisiin. Ei ole intoa kokeilla. Tämä on monella tavalla ollut todella hirveä matka.

Psyykenlääkeharmin myötä herkistynyt hermosto on asia mitä lääkärit eivät ymmärrä eikä heitä kiinnosta ymmärtää.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Se on ollut sellaista yritys erehdystä koko toipuminen tästä hässäkästä. No omalla lailla olenkin oman elämäni tutkimusmatkalla tutkimassa miten palata matkalta jonne sai vain menolipun ja pitkäaikaisseuraamuksia ja mahdollisia vaurioita ei kiinnosta kellään tutkia saatika miten toipua niistä. Sen sanon että psyykenlääkkeet aiheutti merkittäviä aivo- ja hermostoterveyden haittoja. Vieroituspalstojen hypoteesit säännönmukaisuuksista auttoivat paljon koska vasta niiden kautta sain oireita hallintaan ja tiesin mitä virheitä välttää.

Eniten pelkään että iskee joku sairaus mikä vaatii jotain sellaista lääkitystä joka etenkin sotkee hermostoa lääkeherkkyyden vuoksi. Akatisia esim oli melkoinen sotku hermostolle ja kävin merkittävää hermostollista kidutusta vieroitusmatkalla läpi enkä tiedä miten hermostoni edelleenkään reagoi mihinkään lääkeaineisiin. Ei ole intoa kokeilla. Tämä on monella tavalla ollut todella hirveä matka.

Psyykenlääkeharmin myötä herkistynyt hermosto on asia mitä lääkärit eivät ymmärrä eikä heitä kiinnosta ymmärtää.

Lue lisää

Yksi hyvä vinkki vieroituspalstoilla oli aina uusien aineiden esim lisäravinne lääke kohdalla asteittain lisätä aineen määrää kokeiluun. Eli yksi asia kerrallaan kokeilussa - pienemmällä annoksella. Näin jos tulee huono reaktio tietää triggerin. Itse hylkäsin lisäravinteet olon parantajana koska aloin kokea ne oloa pahentavina dysautonomiassa. Siis joo olen saanut hyötyä joistakin, siis joistakin lisäravinteista mutta ei ne psyykenlääkeharmia tai dysautonomiaa suoraan paranna. Itselläni dysautonomian myötä moni ns piristävä asia mikä ennen toimi on vain ylistimuloimut hermostoa lähtien esim vahvoista b vitamiinikomplekseista. Yksi hyvä ohje vieroituspalstoilla oli kaikenlainen hermoston rauhoittaminen kaikessa - stressinhallinta, kofeiinin välttäminen, hermostoa sotkevien asipiden välttäminen esim alkoholi, varovaisuus lääkkeidrn ja lisäravinteiden kanssa (keho on jo valmiiksi sotkussa), magnesium lihasten rauhoittajana, kehoa kuunteleva liikkuminen esim kävely tai kevyt jooga. Minkään äärimmäisen välttäminen mikä on toiminut ennen psyykenlääkeharmia. Hermosto on lujilla ja se ei kaipaa lisätriggereitä eikä mitään erityisen stimuloivaa tai aktivoivaa - se tarvii helliä keinoja.

Olen myös itse kiinnostunut suoliston hyvinvoinnin edistämisestä koska se lisää tyyneyden tunnetta ja on puhuttukin että suolisto on toiset aivot. Se mitä syömme vaikuttaa aivoihin ja välittäjäainetuotantoon.

Summa summarum: Kuuntele kehoasi.

Joku voi pitää näitä hömppänä mutta tällä mentaliteetilla nostin itseni pahimmasta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Yksi hyvä vinkki vieroituspalstoilla oli aina uusien aineiden esim lisäravinne lääke kohdalla asteittain lisätä aineen määrää kokeiluun. Eli yksi asia kerrallaan kokeilussa - pienemmällä annoksella. Näin jos tulee huono reaktio tietää triggerin. Itse hylkäsin lisäravinteet olon parantajana koska aloin kokea ne oloa pahentavina dysautonomiassa. Siis joo olen saanut hyötyä joistakin, siis joistakin lisäravinteista mutta ei ne psyykenlääkeharmia tai dysautonomiaa suoraan paranna. Itselläni dysautonomian myötä moni ns piristävä asia mikä ennen toimi on vain ylistimuloimut hermostoa lähtien esim vahvoista b vitamiinikomplekseista. Yksi hyvä ohje vieroituspalstoilla oli kaikenlainen hermoston rauhoittaminen kaikessa - stressinhallinta, kofeiinin välttäminen, hermostoa sotkevien asipiden välttäminen esim alkoholi, varovaisuus lääkkeidrn ja lisäravinteiden kanssa (keho on jo valmiiksi sotkussa), magnesium lihasten rauhoittajana, kehoa kuunteleva liikkuminen esim kävely tai kevyt jooga. Minkään äärimmäisen välttäminen mikä on toiminut ennen psyykenlääkeharmia. Hermosto on lujilla ja se ei kaipaa lisätriggereitä eikä mitään erityisen stimuloivaa tai aktivoivaa - se tarvii helliä keinoja.

Olen myös itse kiinnostunut suoliston hyvinvoinnin edistämisestä koska se lisää tyyneyden tunnetta ja on puhuttukin että suolisto on toiset aivot. Se mitä syömme vaikuttaa aivoihin ja välittäjäainetuotantoon.

Summa summarum: Kuuntele kehoasi.

Joku voi pitää näitä hömppänä mutta tällä mentaliteetilla nostin itseni pahimmasta.

Lue lisää

Mitkä tän oireet tarkalleen on? ite lopetin tossa heinäkuussa kaikki paitsi SSRI/unilääkeen 6v käytön jälkeen

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mitkä tän oireet tarkalleen on? ite lopetin tossa heinäkuussa kaikki paitsi SSRI/unilääkeen 6v käytön jälkeen

Onko sulla ollut jotain oireita sitten heinäkuun jälkeen ?
Ei niitä oireita kaikille tule.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Onko sulla ollut jotain oireita sitten heinäkuun jälkeen ?
Ei niitä oireita kaikille tule.

Jos unohdetaan et mulla C-PTSD +anoreksia historia niin osa voi mennä päällekkäin. ja ADHD kaupanpäälle (jep, oon kiva kombo) eli listaan nyt jos joku kokeneempi osa erottaa :)

-Joskus jalat ei meinaa pysyä paikallaan ja tärisee hassusti
-Lämmönsäätely vähän pielessä
-noustessa huimaa hetken
-Hikoilua on jonkun verran vaikka ei olis kuuma
-Väsymyn edelleen hassusti illalla eli 22 aika lailla pisin mihin jaksan

Anonyymi00022 kirjoitti:

Jos unohdetaan et mulla C-PTSD anoreksia historia niin osa voi mennä päällekkäin. ja ADHD kaupanpäälle (jep, oon kiva kombo) eli listaan nyt jos joku kokeneempi osa erottaa :)

-Joskus jalat ei meinaa pysyä paikallaan ja tärisee hassusti
-Lämmönsäätely vähän pielessä
-noustessa huimaa hetken
-Hikoilua on jonkun verran vaikka ei olis kuuma
-Väsymyn edelleen hassusti illalla eli 22 aika lailla pisin mihin jaksan

Lue lisää

Eihän se mahdotonta ole että se on jonkinasteisena.

Itse tarvitsin käytännössä välillä sitä että joku tukee minua huimauksen takia. Kun käänsin päätä tunsin yökötystä ja tuli huimauskohtaus. Akatisia oireili siten että minun oli pakko liikkua kokoajan ja tunsin kidutusta nahoissani mutta se Luojalle kiitos rauhoittui. En pystynyt menemään saunaan koska autonominen hermosto reagoi vuosien ajan siihen ja helteet oli painajaistq. En hikoillut juurikaan ja olin huomannut tämän jo lääkkeen aikana rasituksessa. Tuli ällöttävä olo ja usein kaikesta ylimääräisestä meni unet ja hermosto jäi jylläämään kierroksille. Jos liikuin ulkona hermosto jäi jylläämään kierroksille ja tuli epämukavan levoton olo sisäisesti. Tiesin aina paljonko rasitusta hermosto kestää ja lopetin siihen jotta olo pysyi siedettävänä ettei tule crash. Rasituksensiedon loppuminen näkui niin että menin poissaolevaan tilaan ja silmäluomet alkoi roikkua. Tuntui että jonain päivinä pää toimi toisinaan ei pää oli yhtä sumua. Melkein joka hiivatin yö kello neljä heräsin siihen että koin silkkaa kauhua ja adrenaliiniryöpyn jossa koko kehoni tuntui olevan hälytystilassa.
Heräilin pitkin yötä ja ramppasin pissalla. Siis kokoajan siihen pisteeseen että haaveilin että makuuhuoneen yhteydessä olisi vessa. Vatsani oli usein sekaisin ja uskon tämän johtuneen juurikin hermoston sekasotkusta.
Sain sydämentykyttelyitä mitkä on vähentyneet merkittävästi toipuessani.

Nykyään suuri osa oireista on helpottanut merkittävästi mutta toipuminen kesti vuosia. Käyn rasittamassa itseäni jopa mutta keho ei ole täysin ennallaan.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Eihän se mahdotonta ole että se on jonkinasteisena.

Itse tarvitsin käytännössä välillä sitä että joku tukee minua huimauksen takia. Kun käänsin päätä tunsin yökötystä ja tuli huimauskohtaus. Akatisia oireili siten että minun oli pakko liikkua kokoajan ja tunsin kidutusta nahoissani mutta se Luojalle kiitos rauhoittui. En pystynyt menemään saunaan koska autonominen hermosto reagoi vuosien ajan siihen ja helteet oli painajaistq. En hikoillut juurikaan ja olin huomannut tämän jo lääkkeen aikana rasituksessa. Tuli ällöttävä olo ja usein kaikesta ylimääräisestä meni unet ja hermosto jäi jylläämään kierroksille. Jos liikuin ulkona hermosto jäi jylläämään kierroksille ja tuli epämukavan levoton olo sisäisesti. Tiesin aina paljonko rasitusta hermosto kestää ja lopetin siihen jotta olo pysyi siedettävänä ettei tule crash. Rasituksensiedon loppuminen näkui niin että menin poissaolevaan tilaan ja silmäluomet alkoi roikkua. Tuntui että jonain päivinä pää toimi toisinaan ei pää oli yhtä sumua. Melkein joka hiivatin yö kello neljä heräsin siihen että koin silkkaa kauhua ja adrenaliiniryöpyn jossa koko kehoni tuntui olevan hälytystilassa.
Heräilin pitkin yötä ja ramppasin pissalla. Siis kokoajan siihen pisteeseen että haaveilin että makuuhuoneen yhteydessä olisi vessa. Vatsani oli usein sekaisin ja uskon tämän johtuneen juurikin hermoston sekasotkusta.
Sain sydämentykyttelyitä mitkä on vähentyneet merkittävästi toipuessani.

Nykyään suuri osa oireista on helpottanut merkittävästi mutta toipuminen kesti vuosia. Käyn rasittamassa itseäni jopa mutta keho ei ole täysin ennallaan.

Lue lisää

Mielenkiintoista oli myös aistien herkistyminen. Minusta tuli yhtäkkiä ääniherkkä, valoherkkä ja inhosin kaikkia hajusteita. Ne haisi niin voimakkaalle. Ei ikinä ollut ollut vastaavaa.
Tämä iski samaan aikaan hermostoni herkistymisessä lääkkeille yleensä. Jouduin nukkumaan täysin pimeässä, käyttäen korvatulppia ja uni oli hyvin herkkää. I Olin kokonaisvaltaisesti herkistynyt. Lopetin kaiken mikä sotkisi autonomista hermostoa lisää yksi pahin olisi ollut stimulantit kuten kofeiini eli kahvi koska se syöksi hermostoni vielä enemmän kierroksille ja olin kokoajan paniikin rajalla ja joskus tunsin kuinka koko päivän keho oli paniikissa. Nykyään en koe enää ahdistusta samalla tavoin.

Koen että pääsin toipumaan kun löysin vieroituspalstoilta ohjeet herkistymisoireiden kansss pärjäämiseen ja ymmärsin triggereitä.

Asiat minkä uskon lääkevauriossa yhdistyvän aivovaurion kokeneiden kokemusten kanssa on ilmiö flooding. Koin kuormitusta liiasta stimulaatiosta. Minulle tuli kokemus että esim kuormituin pahimmillaan siitä että kaksi ihmistä puhui minulle samaan aikaan.. Mitä enemmän ärsykkeitä oli sitä kuormittuneempi olin - en jaksanut olla stimuloivissa ympäristäissä esim ostoskeskuksissa jossa aivoenergia loppui täysin. En jaksanut tehdä kognitiivista ponnistelua vaativaa kauaa vaan tuntui että aivoni ylikuormittuivat. Kerran muistan että sain melkein paniikin kun tuntui että olin täysin ylikuormittunut pelkästään aistihavainnoista - tyyliin samaan aikaan hälisevä ympäristö, paljon valoja,meteliä ja ihmisiä. Tulee mieleen kuin paha darra mitä jotkut kuvaa.

Erikoisin tuntemus oli jatkuva päänsärky mutta vain yhdessä kohtaa päätä. Tuntui kuin päähäni olisi tungettu jotain piikkiä. Olen lukenut muidenkin kokemuksia näistä aivotuntemuksista. Aivoissahan itsessään ei ole tuntoa. Kun kindlasin koin että aivoni olisivat olleet tulessa mitä psykiatri yritti kuvata muka vain vakavina mt ongelmina. Koin että jotkut hermot kehossani oli tulessa - tyyliin niskaa pitkin meni polttelua. Tämä oli samaan aikaan tuntohäiriöidrn puhkeamisen kanssa vietoituksessa. En ihmettelisi jos kyseessä olisi ollut neuropatian alku. Sain toksisia reaktioita hermoston ollessa herkistynyt lääkkeille. Psykiatri kuitenkin jatkoi vain lääkemääräyksiä. Muistan selittäneeni että lääkkeet jota määrätään myös epilepsiaan (ja kaksisuuntaiseen jota minulla ei ole siis diagnosoitu koskaan mikä teki erikoiseksi psykiatrin lääkemääräykset) vaikutti poltteleviin tuntemuksiin vähentämällä niitä. Hän ei kuitenkaan jatkanut niiden määräystä.

Lääkevieroitukset tuntui siltä kuin pienemmätkin pudotukset tuntui vapaapudotukselta jossa joku olisi potkaissut minua jyrkänteeltä, silkka kauhua. En koskaam eläissäni ole tuntenut sellaista ahdistuksen tasoa. Hermostoni reagoi kindlauksen jälkeen niin voimakkaasti levottomuudella pudotuksiin. Pahin oli haitalliset lääkereaktiot kun psykiatri määräili neuroleptejä mikä johti tuskalliseen akatisiaan. Vieroituspalstoillq on juuri puhuttu siitä että jollain kindlauksen jäljeen hermisto reagoi juuri tällaisella yliaktivaatiollq, levottomuudella. Koin sen kiduttavana. Kokemus oli kiduttava.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Eihän se mahdotonta ole että se on jonkinasteisena.

Itse tarvitsin käytännössä välillä sitä että joku tukee minua huimauksen takia. Kun käänsin päätä tunsin yökötystä ja tuli huimauskohtaus. Akatisia oireili siten että minun oli pakko liikkua kokoajan ja tunsin kidutusta nahoissani mutta se Luojalle kiitos rauhoittui. En pystynyt menemään saunaan koska autonominen hermosto reagoi vuosien ajan siihen ja helteet oli painajaistq. En hikoillut juurikaan ja olin huomannut tämän jo lääkkeen aikana rasituksessa. Tuli ällöttävä olo ja usein kaikesta ylimääräisestä meni unet ja hermosto jäi jylläämään kierroksille. Jos liikuin ulkona hermosto jäi jylläämään kierroksille ja tuli epämukavan levoton olo sisäisesti. Tiesin aina paljonko rasitusta hermosto kestää ja lopetin siihen jotta olo pysyi siedettävänä ettei tule crash. Rasituksensiedon loppuminen näkui niin että menin poissaolevaan tilaan ja silmäluomet alkoi roikkua. Tuntui että jonain päivinä pää toimi toisinaan ei pää oli yhtä sumua. Melkein joka hiivatin yö kello neljä heräsin siihen että koin silkkaa kauhua ja adrenaliiniryöpyn jossa koko kehoni tuntui olevan hälytystilassa.
Heräilin pitkin yötä ja ramppasin pissalla. Siis kokoajan siihen pisteeseen että haaveilin että makuuhuoneen yhteydessä olisi vessa. Vatsani oli usein sekaisin ja uskon tämän johtuneen juurikin hermoston sekasotkusta.
Sain sydämentykyttelyitä mitkä on vähentyneet merkittävästi toipuessani.

Nykyään suuri osa oireista on helpottanut merkittävästi mutta toipuminen kesti vuosia. Käyn rasittamassa itseäni jopa mutta keho ei ole täysin ennallaan.

Lue lisää

Tosi pahan kuuloista. Toki mulla vielä vasta alle 30v elimistö voi vielä... Sopeutua nopeammin. Saa nähdä mitkä jää olemaan vaikka 1-2 päästä

Anonyymi00024 kirjoitti:

Mielenkiintoista oli myös aistien herkistyminen. Minusta tuli yhtäkkiä ääniherkkä, valoherkkä ja inhosin kaikkia hajusteita. Ne haisi niin voimakkaalle. Ei ikinä ollut ollut vastaavaa.
Tämä iski samaan aikaan hermostoni herkistymisessä lääkkeille yleensä. Jouduin nukkumaan täysin pimeässä, käyttäen korvatulppia ja uni oli hyvin herkkää. I Olin kokonaisvaltaisesti herkistynyt. Lopetin kaiken mikä sotkisi autonomista hermostoa lisää yksi pahin olisi ollut stimulantit kuten kofeiini eli kahvi koska se syöksi hermostoni vielä enemmän kierroksille ja olin kokoajan paniikin rajalla ja joskus tunsin kuinka koko päivän keho oli paniikissa. Nykyään en koe enää ahdistusta samalla tavoin.

Koen että pääsin toipumaan kun löysin vieroituspalstoilta ohjeet herkistymisoireiden kansss pärjäämiseen ja ymmärsin triggereitä.

Asiat minkä uskon lääkevauriossa yhdistyvän aivovaurion kokeneiden kokemusten kanssa on ilmiö flooding. Koin kuormitusta liiasta stimulaatiosta. Minulle tuli kokemus että esim kuormituin pahimmillaan siitä että kaksi ihmistä puhui minulle samaan aikaan.. Mitä enemmän ärsykkeitä oli sitä kuormittuneempi olin - en jaksanut olla stimuloivissa ympäristäissä esim ostoskeskuksissa jossa aivoenergia loppui täysin. En jaksanut tehdä kognitiivista ponnistelua vaativaa kauaa vaan tuntui että aivoni ylikuormittuivat. Kerran muistan että sain melkein paniikin kun tuntui että olin täysin ylikuormittunut pelkästään aistihavainnoista - tyyliin samaan aikaan hälisevä ympäristö, paljon valoja,meteliä ja ihmisiä. Tulee mieleen kuin paha darra mitä jotkut kuvaa.

Erikoisin tuntemus oli jatkuva päänsärky mutta vain yhdessä kohtaa päätä. Tuntui kuin päähäni olisi tungettu jotain piikkiä. Olen lukenut muidenkin kokemuksia näistä aivotuntemuksista. Aivoissahan itsessään ei ole tuntoa. Kun kindlasin koin että aivoni olisivat olleet tulessa mitä psykiatri yritti kuvata muka vain vakavina mt ongelmina. Koin että jotkut hermot kehossani oli tulessa - tyyliin niskaa pitkin meni polttelua. Tämä oli samaan aikaan tuntohäiriöidrn puhkeamisen kanssa vietoituksessa. En ihmettelisi jos kyseessä olisi ollut neuropatian alku. Sain toksisia reaktioita hermoston ollessa herkistynyt lääkkeille. Psykiatri kuitenkin jatkoi vain lääkemääräyksiä. Muistan selittäneeni että lääkkeet jota määrätään myös epilepsiaan (ja kaksisuuntaiseen jota minulla ei ole siis diagnosoitu koskaan mikä teki erikoiseksi psykiatrin lääkemääräykset) vaikutti poltteleviin tuntemuksiin vähentämällä niitä. Hän ei kuitenkaan jatkanut niiden määräystä.

Lääkevieroitukset tuntui siltä kuin pienemmätkin pudotukset tuntui vapaapudotukselta jossa joku olisi potkaissut minua jyrkänteeltä, silkka kauhua. En koskaam eläissäni ole tuntenut sellaista ahdistuksen tasoa. Hermostoni reagoi kindlauksen jälkeen niin voimakkaasti levottomuudella pudotuksiin. Pahin oli haitalliset lääkereaktiot kun psykiatri määräili neuroleptejä mikä johti tuskalliseen akatisiaan. Vieroituspalstoillq on juuri puhuttu siitä että jollain kindlauksen jäljeen hermisto reagoi juuri tällaisella yliaktivaatiollq, levottomuudella. Koin sen kiduttavana. Kokemus oli kiduttava.

Lue lisää

Ja mikä on sairainta en usko että psykiatreilla kiinnostaa hevonpaskan vertaa se millaisia hermostollisia oireita ja silkkaa kidutusta he ihmisille laukaisee toisinaan lääkkeillä ja se on vain vakavaa mielenterveyden oireilua. Heille kaikki lääkeongelmat näyttäytyy pelkän mielenterveysparadigman kautta eli lääkehaittoja pitkäaikaiskäytöstä tai polyfarmasiasta ei ole olemassa. "Ei minun potilaillani". He esim osastolla vain latoi lääkkeitä haittaan mikä ei parantanut mitään vaan pahensi ja monimutkaisti ongelmaa. Oloni oli hirvein ja oireilin lääkehaittojen takia osastolla. Kaikki tämä oireilu niputettiin vain mt ongelmaksi.

En usko että moni rivilääkäri tajuaa mitä on oikeasti esim kingling-ilmiö lääkkeissä.

Suuri osa ongelmistani mitä koin kärsimyksen tasolla parani kun sain akatisian hallintaan, dysautonomia palautui, lääkkeiden sotkema uni parani, ja hermosto alkoi tasoittua. Tämä vaati helkkaristi aikaa (se kävi ainakin selväsri että psyykenlääkevauriosta toipuminen ei ole mikään viikon juttu kun kyse oli kohdalla vuosista. Lääkkeitäkin piti hilata pienin pudotuksin alas että hermosto ei reagoi. Jotain piti lopettaa suorilta koska ne puhkaisi akatisiaa).

Olisin päässyt todennäköisesti todella paljon helpommalla jos olisin saanut kriittisen asiantuntevan psykiatrin joka olisi informoinut minua kunnolla lääkeongelmista ja vieroituksista jo heti alkuun ja vieroitus olisi tehty tosi pitkän ajan kuluessa hyberbolisesti. Joka ymmärtäisi autonomisen hermoston sotkua lopetuksessa. Joka olisi oikeasti ottanut vakavissan harmit ja huonot lääkereaktiot.

Mutta minkäs sille voi. Olin potilas systeemissä missä moni asia lääkkeistä on pimennossa. Korruptoitunut kapitalistinen systeemi tutkii omia lääkkeitään ja tykätään ajatella yksinkertaistetusti. Kärsimys - lisää lääkkeitä. Se vain toimii enää huonosti siinä vaiheessa kun paska räjähtää käsiin.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Tosi pahan kuuloista. Toki mulla vielä vasta alle 30v elimistö voi vielä... Sopeutua nopeammin. Saa nähdä mitkä jää olemaan vaikka 1-2 päästä

No siis olin itsekin nuorempi lääkeharmin ollessa pahimmillaan. Mutta siis kohdallani asia monimutkaistui uusilla lääkemääräyksillä potenssiin 100. Lopussa jotain lääkeharmia diagnosoitiin ja sitä myös hoidettiin.

Anonyymi00027 kirjoitti:

No siis olin itsekin nuorempi lääkeharmin ollessa pahimmillaan. Mutta siis kohdallani asia monimutkaistui uusilla lääkemääräyksillä potenssiin 100. Lopussa jotain lääkeharmia diagnosoitiin ja sitä myös hoidettiin.

Lue lisää

Mulla on pätevä psykiatri, se sama joka vaihtoi diagnoosin ja totesi etten ole skitosfreenikko on myös oikeesti ollu kiinnostunu tutkimaan mun oireita. Tosin mulla on vielä liian vähän aikaa kaikista eli mahdoton sanoa mikä mistäkin.

Näitä lukiessa vaan vähän no ymmärrettävästi pelottaa kun noi on aika kamalaa settiä

Anonyymi00028 kirjoitti:

Mulla on pätevä psykiatri, se sama joka vaihtoi diagnoosin ja totesi etten ole skitosfreenikko on myös oikeesti ollu kiinnostunu tutkimaan mun oireita. Tosin mulla on vielä liian vähän aikaa kaikista eli mahdoton sanoa mikä mistäkin.

Näitä lukiessa vaan vähän no ymmärrettävästi pelottaa kun noi on aika kamalaa settiä

Lue lisää

Itse en saanut skitsofreniadiagnoosia tossa vaiheessa ja suurimman osan ajasta olen viettänyt masisdiagnoosilla. Psykiatri yritti laittaa kaiken (esim akatisia, kognition häiriöt, huonot lääkereaktiot jossa sain järkyttäviä ahdistuksia akatisian takia, tuntohäiriöt kuten polttelevat tuntemukset, häiriintynyt uni, kindlaus ja puhjennut aistiherkkyys kaiken seurauksena) vakavammaksi psykoottiseksi masennukseksi. Myös huoleni harmista hän laittoi täysin törkeästi harhaksi.
Reaktiona lääkeharmeihin sain kyllä itsetuhoajatuksiakin jotka helpotti kun haitat väheni.

Käytännössä diagnooseja purettiin myöhemmin kun sai asianmukaisia diagnooseja haitoista enkä ole sittemmin saanut mitään ns tosi vakavia diagnooseja. Haittojen hoidosta lähti toipuminen ja toimintakyvyn nousu mutta haittojen hoito merkitsi lisää kuormaa keholle kun niitä yritettiin lääkitä ja nekin piti purkaa vieroitusoireiden kera. Hermostolääkkeet hermostolääkkeien haittoihin - aika tuhoisa polku. Toki auttoi kun psyykeä yritettiin lakata lääkitsemästä summamutikassa (mitä psykiatria on - mutulla eri aivokemioiden veivaamista vailla oikrasti ymmärrystä lääkehistorian vaikutuksista aivoihin) ja siirryttiin vaan fyysisen vaivan hoitoon konkreettisesti

Mutta suurimpaan osaan esim autonomisen hermoston sotkeentuminen en saanut mitään kunnollista ymmärrystä. Myös akatisiadiagnoosi piti nyhtää kun psykiatrien mielestähän se on vain ahdistusta monien. Oon kyllä elämäni aikana ahdistustakin kokenu mutten sillä tasolla pakkoliikutellen itseäni. Ihmettelen ton ammattikunnan etiikkaa.

Hypoteesit monista harmeista on pitänyt tehdä itse lukemalla ja myös parannuskeinot niihin. Uskon olevani oikealla linjalla teorioideni kanssa ja myös sen kanssa miten olen onnistunut tukemaan paranemista.

1. Vieroitusoireet ja kindling uusiin lääkkeisiin.
2. Neurotoksiset reaktiot
3. Akatisia (nykyään tästä riskistä esim vieroituksissa puhutaan esim maudsley deprescribing psykiatrian kirjasarjassa ja suurin osa psykiatreista kuutamolla tästä)
4. Autonomisen hermoston sotkeentuminen ja mitokondriohäiriöt (uskon että psyykenlääkeharmin ja mitokondrioharmin yhteydestä alkaa valua yhä enemmän tutkimusta ja esim en ihmettele cfsää reaktiona psyykenlääkkeisiin.aineet lisää oksidatiivista stressiä, haittaa atp:tä ja mitokondrioita ja yksi teoria esim pitkittyneistä ssri vieroitusoireista on mitokondriohäiriö)
5. Mahdollinen ohutsäieneuropatia (käyn tutkituttamassa kun varoitun rahallisesti ja löydän asiantuntevan lääkärin ja PSSD:stä tietäviä on vähän - en esim luota saavani juuri tukea esim tksta vaan yksityiseltä). Sehän on helppo tutkia. Ohutsäieneuropatiaa ja erilaisia samoja markkereita on löydetty useilta kellä on pssd.

Toki asiahan ei ole lainkaan edes noin yksinkertainen koska kehossa kuten erään vieroituspalstan pitäjä kuvaili että kyse on kuin dominopalikkojen kaatumisesta jossa yksi vaikuttaa toiseen ja kolmanteen. Näin myös kehossa tapahtuu näiden lääkkeiden seurauksena - eli vaikutukset serotoniiniin ulottuu myös esim dopamiiniin ja uneen ja hormoneihin jne jne ja esim minun mielestäni vieroitusongelmat sotki kehoa merkittävästi. Se hpa akselispekulaatiokin on hyvä. Sen sanon että ainakin serotoniini ja dopamiinijärjestelmä koki häiriöitä - oli esim levottomat jalat, akatisia, täydellinen anhedonia yhdessä vaiheessa. Aivojen hermosolujen toiminta otti häiriötä. Itselläni sotkua tuli gabajärjestelmään myäs määrättyjen pillereiden takia ja glutamaatti ja gaba todennäköisesti oli merkittävässä häiriötilassa.

Mutta keho voi korjata vauriota ja itselläni on korjaantumista. Oireiden kanssa elämistä auttaa triggerien tunnistaminen ja välttäminen mitä olen kuvannutkin.

Kehon parantuminen harmista on monimutkaista koska vahinko on laaja. Siinä tulee välillä romahduksia eikä se ole suoraviivainen mutta pitemmällä aikavälillä edistys nähdään.

Harmin sattuessa suosittelen olemaan tosi varovainen uusien pillereiden kanssa. Itse en ollut ja maksoin kamalan hinnan. Mietin onko olemassa psykiatrian potilaita jotka kokee kaiken tämän henkisenä kärsimyksenä eikä tajua että siitä on polku ulos - luonnollisin keinoin hermosto tasapainottamalla. Psykiatrisolla lääkkeillä hermoston tasapainottaminen mitä psykiatrit luulee tekevänsä on todella haastavaa koska niissä on luonnostaan epästabilisoivia ulottuvuuksia esim toleranssi ja dependence - ilmiön vuoksi jossa keho mukautuu niihin ja vieroitus laukaisee epätasapainoa tai annosvaikutus ei pysy stabiilina

Anonyymi00029 kirjoitti:

Itse en saanut skitsofreniadiagnoosia tossa vaiheessa ja suurimman osan ajasta olen viettänyt masisdiagnoosilla. Psykiatri yritti laittaa kaiken (esim akatisia, kognition häiriöt, huonot lääkereaktiot jossa sain järkyttäviä ahdistuksia akatisian takia, tuntohäiriöt kuten polttelevat tuntemukset, häiriintynyt uni, kindlaus ja puhjennut aistiherkkyys kaiken seurauksena) vakavammaksi psykoottiseksi masennukseksi. Myös huoleni harmista hän laittoi täysin törkeästi harhaksi.
Reaktiona lääkeharmeihin sain kyllä itsetuhoajatuksiakin jotka helpotti kun haitat väheni.

Käytännössä diagnooseja purettiin myöhemmin kun sai asianmukaisia diagnooseja haitoista enkä ole sittemmin saanut mitään ns tosi vakavia diagnooseja. Haittojen hoidosta lähti toipuminen ja toimintakyvyn nousu mutta haittojen hoito merkitsi lisää kuormaa keholle kun niitä yritettiin lääkitä ja nekin piti purkaa vieroitusoireiden kera. Hermostolääkkeet hermostolääkkeien haittoihin - aika tuhoisa polku. Toki auttoi kun psyykeä yritettiin lakata lääkitsemästä summamutikassa (mitä psykiatria on - mutulla eri aivokemioiden veivaamista vailla oikrasti ymmärrystä lääkehistorian vaikutuksista aivoihin) ja siirryttiin vaan fyysisen vaivan hoitoon konkreettisesti

Mutta suurimpaan osaan esim autonomisen hermoston sotkeentuminen en saanut mitään kunnollista ymmärrystä. Myös akatisiadiagnoosi piti nyhtää kun psykiatrien mielestähän se on vain ahdistusta monien. Oon kyllä elämäni aikana ahdistustakin kokenu mutten sillä tasolla pakkoliikutellen itseäni. Ihmettelen ton ammattikunnan etiikkaa.

Hypoteesit monista harmeista on pitänyt tehdä itse lukemalla ja myös parannuskeinot niihin. Uskon olevani oikealla linjalla teorioideni kanssa ja myös sen kanssa miten olen onnistunut tukemaan paranemista.

1. Vieroitusoireet ja kindling uusiin lääkkeisiin.
2. Neurotoksiset reaktiot
3. Akatisia (nykyään tästä riskistä esim vieroituksissa puhutaan esim maudsley deprescribing psykiatrian kirjasarjassa ja suurin osa psykiatreista kuutamolla tästä)
4. Autonomisen hermoston sotkeentuminen ja mitokondriohäiriöt (uskon että psyykenlääkeharmin ja mitokondrioharmin yhteydestä alkaa valua yhä enemmän tutkimusta ja esim en ihmettele cfsää reaktiona psyykenlääkkeisiin.aineet lisää oksidatiivista stressiä, haittaa atp:tä ja mitokondrioita ja yksi teoria esim pitkittyneistä ssri vieroitusoireista on mitokondriohäiriö)
5. Mahdollinen ohutsäieneuropatia (käyn tutkituttamassa kun varoitun rahallisesti ja löydän asiantuntevan lääkärin ja PSSD:stä tietäviä on vähän - en esim luota saavani juuri tukea esim tksta vaan yksityiseltä). Sehän on helppo tutkia. Ohutsäieneuropatiaa ja erilaisia samoja markkereita on löydetty useilta kellä on pssd.

Toki asiahan ei ole lainkaan edes noin yksinkertainen koska kehossa kuten erään vieroituspalstan pitäjä kuvaili että kyse on kuin dominopalikkojen kaatumisesta jossa yksi vaikuttaa toiseen ja kolmanteen. Näin myös kehossa tapahtuu näiden lääkkeiden seurauksena - eli vaikutukset serotoniiniin ulottuu myös esim dopamiiniin ja uneen ja hormoneihin jne jne ja esim minun mielestäni vieroitusongelmat sotki kehoa merkittävästi. Se hpa akselispekulaatiokin on hyvä. Sen sanon että ainakin serotoniini ja dopamiinijärjestelmä koki häiriöitä - oli esim levottomat jalat, akatisia, täydellinen anhedonia yhdessä vaiheessa. Aivojen hermosolujen toiminta otti häiriötä. Itselläni sotkua tuli gabajärjestelmään myäs määrättyjen pillereiden takia ja glutamaatti ja gaba todennäköisesti oli merkittävässä häiriötilassa.

Mutta keho voi korjata vauriota ja itselläni on korjaantumista. Oireiden kanssa elämistä auttaa triggerien tunnistaminen ja välttäminen mitä olen kuvannutkin.

Kehon parantuminen harmista on monimutkaista koska vahinko on laaja. Siinä tulee välillä romahduksia eikä se ole suoraviivainen mutta pitemmällä aikavälillä edistys nähdään.

Harmin sattuessa suosittelen olemaan tosi varovainen uusien pillereiden kanssa. Itse en ollut ja maksoin kamalan hinnan. Mietin onko olemassa psykiatrian potilaita jotka kokee kaiken tämän henkisenä kärsimyksenä eikä tajua että siitä on polku ulos - luonnollisin keinoin hermosto tasapainottamalla. Psykiatrisolla lääkkeillä hermoston tasapainottaminen mitä psykiatrit luulee tekevänsä on todella haastavaa koska niissä on luonnostaan epästabilisoivia ulottuvuuksia esim toleranssi ja dependence - ilmiön vuoksi jossa keho mukautuu niihin ja vieroitus laukaisee epätasapainoa tai annosvaikutus ei pysy stabiilina

Lue lisää

Ja en siis halua pelotella. Olin pahimmasta päästä oireideni kanssa eikä kaikille tosiaan tule tällaista. Tosin vieroituspalstojen mukaan kindlingille ja hermoston epätasapainotilalle altistaa juuri vuosien lääkityshistoria, lopetukset, aloitukset, seinäänlopetukset. Toisinkuin psykiatrialla monesti kiinnostaa nämä jättävät jälkiä hermostoon. Joskus vaan paska voi räjähtää seinälle sitten jossain vaiheessa. Näin kävi minulle. Se vaati yhden hermostolle liian nopean vieroituksen, unen häiriintymisen ja uusia lääkkeitä johon iski kindling ja huonot lääkereaktiot.

Kaikelta voi suojautua esim tekemällä lääkepurut tosi varoen antamalla hermoston palautua hitaasti. Minulla alettiin räiskiä lääkkeitä hetmoston jo kindlatessa ja ollessa jo herkistynyt ja harmia saanut. Tässä on riskejä. Harmillista vain lääkärit ei ymmärrä sitä miten herkkä joidenkin hermosto on vieroituksille ja millaista varovaisuutta pitäisi noudattaa. Vieroituspalstat pelasti minut kun tajusin hermoston herkistymisen ja sen mukaan elämisen. En itsekään tajunnut mitä vaaroja näissä lääkkeissä voi olla.

Uskon että on valitettavasti niin että me potilaat joudumme pitkälti itse parantamaan itsemme koska olemme saaneet menolipun. Psykiatria valitsee usein selitysmalliksi vaan heidän psykiatrian narratiivin-somatiikkaa, traumaa. Ei mitään aitoa kiinnostusta mikä meni kehossa vinksalleen.

Harmi vaikeuttaa myös tunnetyöstöä koska kun käy läpi harmia tunteet ei mene normaalissa kaavoissa. Jotkut puhuu vieroituspalstoilla neuroemotions ilmiöstä - tunteet tulee vailla kontekstia, ryöppyävinä, sahaavina harmin myötä. Ne ei ole välttämättä tuttuja tunteita. Ne on vieroituksen ja harmien sotkemia tunteita. Esim huumevieroituksessa ymmärretään henkisen ja fyysisen tason vieroitusoireet. Kai alkeellisedti ymmärretään esim ssri vieroituksessa - tunteet voi sahata ja on pinnassa. Itku tulee spontaanisti ilman kontekstia. Stressinsietokyky on alhaisempi vieroituksessa.

Ensin minulle puhkesi sahaavia tunteita.
Minulle puhkesi ihan täysi anhedonia ja depersonalisaatio. Täysi vieraus omista tunteista, itsestä, kuka hitto olen. Kärsin ihan hitosti ahdistusta, levottomuutta akatisian myötä. Toki se traumatisoikin mutta trauma ei selitä kaikkea mitä koin, ei lähellekään.

Hullua oli myös semmoinen luuppimainen ajattelu koska lääkeharmi piti yllä jatkuvaa valmiustilaa. Minulla oli racing thoughts - ilmiötä mitä joku kuvaa vieroituksessa minkä uskon liittyvän gaba ja glutamaattihäiriöihin. Keho signaloi vaaraa sisältäpåin - kehoamme ei ole evoluution aikana kehitetty johonkin parin vuosikymmenen olemassa olleisiin psyykenrohtoihin ja niiden pitkäaikaisharmeihin. Se tuhoaa täysin kehoa pitämällä kehoa jatkuvasaa stressi- ja valmiustilassa.

Mutta keho hakee uutta tasapainotilaa kun aineita puretaan. Piinaavan tien jälkeen aurinko palaa paistamaan. Harmeitta ei jääty.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Ja en siis halua pelotella. Olin pahimmasta päästä oireideni kanssa eikä kaikille tosiaan tule tällaista. Tosin vieroituspalstojen mukaan kindlingille ja hermoston epätasapainotilalle altistaa juuri vuosien lääkityshistoria, lopetukset, aloitukset, seinäänlopetukset. Toisinkuin psykiatrialla monesti kiinnostaa nämä jättävät jälkiä hermostoon. Joskus vaan paska voi räjähtää seinälle sitten jossain vaiheessa. Näin kävi minulle. Se vaati yhden hermostolle liian nopean vieroituksen, unen häiriintymisen ja uusia lääkkeitä johon iski kindling ja huonot lääkereaktiot.

Kaikelta voi suojautua esim tekemällä lääkepurut tosi varoen antamalla hermoston palautua hitaasti. Minulla alettiin räiskiä lääkkeitä hetmoston jo kindlatessa ja ollessa jo herkistynyt ja harmia saanut. Tässä on riskejä. Harmillista vain lääkärit ei ymmärrä sitä miten herkkä joidenkin hermosto on vieroituksille ja millaista varovaisuutta pitäisi noudattaa. Vieroituspalstat pelasti minut kun tajusin hermoston herkistymisen ja sen mukaan elämisen. En itsekään tajunnut mitä vaaroja näissä lääkkeissä voi olla.

Uskon että on valitettavasti niin että me potilaat joudumme pitkälti itse parantamaan itsemme koska olemme saaneet menolipun. Psykiatria valitsee usein selitysmalliksi vaan heidän psykiatrian narratiivin-somatiikkaa, traumaa. Ei mitään aitoa kiinnostusta mikä meni kehossa vinksalleen.

Harmi vaikeuttaa myös tunnetyöstöä koska kun käy läpi harmia tunteet ei mene normaalissa kaavoissa. Jotkut puhuu vieroituspalstoilla neuroemotions ilmiöstä - tunteet tulee vailla kontekstia, ryöppyävinä, sahaavina harmin myötä. Ne ei ole välttämättä tuttuja tunteita. Ne on vieroituksen ja harmien sotkemia tunteita. Esim huumevieroituksessa ymmärretään henkisen ja fyysisen tason vieroitusoireet. Kai alkeellisedti ymmärretään esim ssri vieroituksessa - tunteet voi sahata ja on pinnassa. Itku tulee spontaanisti ilman kontekstia. Stressinsietokyky on alhaisempi vieroituksessa.

Ensin minulle puhkesi sahaavia tunteita.
Minulle puhkesi ihan täysi anhedonia ja depersonalisaatio. Täysi vieraus omista tunteista, itsestä, kuka hitto olen. Kärsin ihan hitosti ahdistusta, levottomuutta akatisian myötä. Toki se traumatisoikin mutta trauma ei selitä kaikkea mitä koin, ei lähellekään.

Hullua oli myös semmoinen luuppimainen ajattelu koska lääkeharmi piti yllä jatkuvaa valmiustilaa. Minulla oli racing thoughts - ilmiötä mitä joku kuvaa vieroituksessa minkä uskon liittyvän gaba ja glutamaattihäiriöihin. Keho signaloi vaaraa sisältäpåin - kehoamme ei ole evoluution aikana kehitetty johonkin parin vuosikymmenen olemassa olleisiin psyykenrohtoihin ja niiden pitkäaikaisharmeihin. Se tuhoaa täysin kehoa pitämällä kehoa jatkuvasaa stressi- ja valmiustilassa.

Mutta keho hakee uutta tasapainotilaa kun aineita puretaan. Piinaavan tien jälkeen aurinko palaa paistamaan. Harmeitta ei jääty.

Lue lisää

Psyykenlääkeharmista palautuessa ei kannata jäädä uhrin asemaan vaikka tietynlainen uhrin tunne on mielestäni ok kokea. Siis onhan tämä hullua mihin joutuu käyttäessään näitä aineita joskus. Vaan miettiä mitä voin tehdä asioille. Niille voi yrittää tehdä paljon esim elintapojen kautta jossa yrittää kohentaa kehon ja aivojen ja hermoston terveyttä ja tasapainoa. Omia tunne-elämän solmuja voi myös ratkoa vaikkakaan psyykenlääkeharmia ei paranneta puhumalla,ehkä paras psykologinen hoito on autonomisen hermoston tasoittamiseen tähtäävä terapia josta voi olla hyötyä paranemisessa joka auttaa vähentämään kehon hälytystilaa ja sitä kautta optimoida kehon palautumista.

En tiedä mitä hoitoja esim pssd:hen on nykypäivänä, onko niitä edes. Mutta aina voi lukea ja kokeilla asioita (ja auttaa aina jos siitä on oikeasti tieteellistä näyttöä)

Loppuviimeksi palasin hyvin luonnollisiin asioihin paranemisessa. Psykiatria teki niistä paljon monimutkaisempia

Valo (luonnonvalo aamulla, keinotekoisen valon välttäminen illalla)
Säännöllisyys
Liike
Lepo
Levon/liikkeen tasapaino ja autonomisen hermoston tasapainoa
Kunnon ravinto
Keinotekoisen haitallisen paskan välttäminen elintavoissa
Kaikki hyvät elintavat tukee unta mikä tukee kaikkea muuta ja on kaiken a ja o
Stressinhallinta

Hankalaa tästä teki se, että säännönmukaisuudet mitkä terveenä toimi ei toimineet aina autonomisen hermoston häiriöiden ja kroonisen väsymyksen kanssa.

Aika myös parantaa. Sillä vaan voi kesrää että keho palauttaa. Tietynlainen herkkyys jäi kehooni harmin jälkeen ja pitää käydä läpi hyväksyntää mitä kävi koska aikaa tuli menetettyä rutkasti ja vuosia kärsimyksessä.

Ja tunteiden sanoitus ja niistä puhuminen. Tämä on osa sitä. Pitää myös hyväksyä se kuinka vähän kiinnostunut psykiatrian järjestelmä on tuottamastaan harmista usein

Anonyymi00031 kirjoitti:

Psyykenlääkeharmista palautuessa ei kannata jäädä uhrin asemaan vaikka tietynlainen uhrin tunne on mielestäni ok kokea. Siis onhan tämä hullua mihin joutuu käyttäessään näitä aineita joskus. Vaan miettiä mitä voin tehdä asioille. Niille voi yrittää tehdä paljon esim elintapojen kautta jossa yrittää kohentaa kehon ja aivojen ja hermoston terveyttä ja tasapainoa. Omia tunne-elämän solmuja voi myös ratkoa vaikkakaan psyykenlääkeharmia ei paranneta puhumalla,ehkä paras psykologinen hoito on autonomisen hermoston tasoittamiseen tähtäävä terapia josta voi olla hyötyä paranemisessa joka auttaa vähentämään kehon hälytystilaa ja sitä kautta optimoida kehon palautumista.

En tiedä mitä hoitoja esim pssd:hen on nykypäivänä, onko niitä edes. Mutta aina voi lukea ja kokeilla asioita (ja auttaa aina jos siitä on oikeasti tieteellistä näyttöä)

Loppuviimeksi palasin hyvin luonnollisiin asioihin paranemisessa. Psykiatria teki niistä paljon monimutkaisempia

Valo (luonnonvalo aamulla, keinotekoisen valon välttäminen illalla)
Säännöllisyys
Liike
Lepo
Levon/liikkeen tasapaino ja autonomisen hermoston tasapainoa
Kunnon ravinto
Keinotekoisen haitallisen paskan välttäminen elintavoissa
Kaikki hyvät elintavat tukee unta mikä tukee kaikkea muuta ja on kaiken a ja o
Stressinhallinta

Hankalaa tästä teki se, että säännönmukaisuudet mitkä terveenä toimi ei toimineet aina autonomisen hermoston häiriöiden ja kroonisen väsymyksen kanssa.

Aika myös parantaa. Sillä vaan voi kesrää että keho palauttaa. Tietynlainen herkkyys jäi kehooni harmin jälkeen ja pitää käydä läpi hyväksyntää mitä kävi koska aikaa tuli menetettyä rutkasti ja vuosia kärsimyksessä.

Ja tunteiden sanoitus ja niistä puhuminen. Tämä on osa sitä. Pitää myös hyväksyä se kuinka vähän kiinnostunut psykiatrian järjestelmä on tuottamastaan harmista usein

Lue lisää

Mulla oli Klotsapiinin+parin muun purku aikalailla 550mg->0mg (unilääkettä lukuunottamatta) noin 2v projekti, eli tosi hitaasti.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Mulla oli Klotsapiinin parin muun purku aikalailla 550mg->0mg (unilääkettä lukuunottamatta) noin 2v projekti, eli tosi hitaasti.

Okei kuulostaa turvallisemmalta pudotusvauhdilta. Lopetin masennuslääkkeet n. 3 kk melkein koko aikuisiän vuosien käytön jälkeen jolloin kehoni oli vahvasti niihin mukautunut. Jouduin lopettamaan neuroleptin melkein suorilta akatisian vuoksi koska siitä tuli sietämätön olo kun psykiatri nosti annosta. Samaan aikaan oli kokeiltu eri lääkkeitä ja psykiatri oli silloin alkaneen säännöllisen käytön jälkeen repinyt minut kaiken hyvän päälle vielä rauhoittavista irti. Olin keskellä painajaista sen suhteen millaisen olon tuo toi aikaan. Siis oikeasti se olo oli sellainen etten eläissäni ole kokenut mitään sellaista. Hermostoni myös kindlasi (irti lääkkeistä-uudelleen lääkkeisiin - lääkekokeiluja - irti lääkkeistä - kierre). Tuo kierre oli superhaitallinen.
Voi vain spekuloida mitä tapahtui. Psykiatrialla lyö tyhjää miten tuollainen voi aiheuttaa oikeasti hermostolle merkittävää harmia roiskia tuollatavoin.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Okei kuulostaa turvallisemmalta pudotusvauhdilta. Lopetin masennuslääkkeet n. 3 kk melkein koko aikuisiän vuosien käytön jälkeen jolloin kehoni oli vahvasti niihin mukautunut. Jouduin lopettamaan neuroleptin melkein suorilta akatisian vuoksi koska siitä tuli sietämätön olo kun psykiatri nosti annosta. Samaan aikaan oli kokeiltu eri lääkkeitä ja psykiatri oli silloin alkaneen säännöllisen käytön jälkeen repinyt minut kaiken hyvän päälle vielä rauhoittavista irti. Olin keskellä painajaista sen suhteen millaisen olon tuo toi aikaan. Siis oikeasti se olo oli sellainen etten eläissäni ole kokenut mitään sellaista. Hermostoni myös kindlasi (irti lääkkeistä-uudelleen lääkkeisiin - lääkekokeiluja - irti lääkkeistä - kierre). Tuo kierre oli superhaitallinen.
Voi vain spekuloida mitä tapahtui. Psykiatrialla lyö tyhjää miten tuollainen voi aiheuttaa oikeasti hermostolle merkittävää harmia roiskia tuollatavoin.

Lue lisää

jep, osittain noin koska samalla katottiin oonko oireeton ennenkuin diagnoosi varmistui. Klotsapiini kuitenkin se paras ja vikan linjan eli nolliin ei uskalla etenkin jos olisinkin ollut skitsoftreenikko. Toisaalta ehkä hitaus sit esti ettei toistaiseksi mitään kummempia

Onko sinulle lääkäri todennut, että sinulla olisi nuo kaikki, joita tuossa kommentin alussa luettelit ? Vai onko ne googlesta poimittu ?

Elimistö on herkempi joillakin ja se voi olla syy miksi noin voi käydä!

Anonyymi00017 kirjoitti:

Elimistö on herkempi joillakin ja se voi olla syy miksi noin voi käydä!

Psyykenlääkkeisiin liittyvät haitat ovat yksilöllisiä, ja joillakin ihmisillä voi esiintyä biologisia muutoksia, jotka liittyvät juuri noihin mainitsemiisi mekanismeihin. Näitä ei kuitenkaan yleensä pidetä psyykenlääkkeiden yleisinä vaikutuksina, vaan mahdollisina yksilöllisinä stressi- tai herkkyysreaktioina.

Tässä miten nuo linkittyvät mahdollisesti psyykenlääkehaittoihin:

Mitokondriohäiriö
Psyykenlääkkeet voivat joillakin ihmisillä vaikuttaa solujen energiantuotantoon.

Erityisesti on tutkittu oksidatiivista stressiä ja mitokondrioiden toimintaa.

Jos mitokondrioiden toiminta heikkenee → voi tulla:

uupumusta

lihasheikkoutta

kognitiivista hitautta

HPA-akselin häiriö (stressijärjestelmä)
Psyykenlääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin → tämä voi muuttaa stressihormoniregulaatiota.

HPA-akselin dysregulaatio voi näkyä:

ahdistusoireiden pahenemisena

unihäiriöinä

stressinsietokyvyn muutoksina

Neuroinflammaatio
Joillakin ihmisillä psyykenlääkkeiden lopetus tai käyttö voi liittyä tulehdusmarkkereiden muutoksiin.

Neuroinflammaatio voi liittyä:

aivosumuun

masennus- ja ahdistusoireiden pahenemiseen

neurologisiin oireisiin

Dysbioosi (suoliston mikrobisto)
Suolisto-aivo-akseli on tärkeä.

Psyykenlääkkeet (esim. jotkin SSRI- ja antipsykoottiset lääkkeet) voivat muuttaa suoliston bakteeristoa.

Tämä voi vaikuttaa:

mielialaan

immuunireaktioihin

metaboliaan

Autoimmuunitulehdus
Suora yhteys psyykenlääkkeisiin on harvinaisempi.

Mutta:

Jos lääkkeet muuttavat immuunisäätelyä

Tai jos henkilöllä on jo autoimmuunialttius
→ oireet voivat pahentua.

Eikö esim pssd voi olla yhteydessä autoimmuunijuttuihin?

Anonyymi00018 kirjoitti:

Psyykenlääkkeisiin liittyvät haitat ovat yksilöllisiä, ja joillakin ihmisillä voi esiintyä biologisia muutoksia, jotka liittyvät juuri noihin mainitsemiisi mekanismeihin. Näitä ei kuitenkaan yleensä pidetä psyykenlääkkeiden yleisinä vaikutuksina, vaan mahdollisina yksilöllisinä stressi- tai herkkyysreaktioina.

Tässä miten nuo linkittyvät mahdollisesti psyykenlääkehaittoihin:

Mitokondriohäiriö
Psyykenlääkkeet voivat joillakin ihmisillä vaikuttaa solujen energiantuotantoon.

Erityisesti on tutkittu oksidatiivista stressiä ja mitokondrioiden toimintaa.

Jos mitokondrioiden toiminta heikkenee → voi tulla:

uupumusta

lihasheikkoutta

kognitiivista hitautta

HPA-akselin häiriö (stressijärjestelmä)
Psyykenlääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin → tämä voi muuttaa stressihormoniregulaatiota.

HPA-akselin dysregulaatio voi näkyä:

ahdistusoireiden pahenemisena

unihäiriöinä

stressinsietokyvyn muutoksina

Neuroinflammaatio
Joillakin ihmisillä psyykenlääkkeiden lopetus tai käyttö voi liittyä tulehdusmarkkereiden muutoksiin.

Neuroinflammaatio voi liittyä:

aivosumuun

masennus- ja ahdistusoireiden pahenemiseen

neurologisiin oireisiin

Dysbioosi (suoliston mikrobisto)
Suolisto-aivo-akseli on tärkeä.

Psyykenlääkkeet (esim. jotkin SSRI- ja antipsykoottiset lääkkeet) voivat muuttaa suoliston bakteeristoa.

Tämä voi vaikuttaa:

mielialaan

immuunireaktioihin

metaboliaan

Autoimmuunitulehdus
Suora yhteys psyykenlääkkeisiin on harvinaisempi.

Mutta:

Jos lääkkeet muuttavat immuunisäätelyä

Tai jos henkilöllä on jo autoimmuunialttius
→ oireet voivat pahentua.

Eikö esim pssd voi olla yhteydessä autoimmuunijuttuihin?

Lue lisää

Niinno spekulaation tasollahan nämä monesti on kun lääkärit tuskin monesti alkavat tutkia psyykenlääkeharmeja.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Psyykenlääkkeisiin liittyvät haitat ovat yksilöllisiä, ja joillakin ihmisillä voi esiintyä biologisia muutoksia, jotka liittyvät juuri noihin mainitsemiisi mekanismeihin. Näitä ei kuitenkaan yleensä pidetä psyykenlääkkeiden yleisinä vaikutuksina, vaan mahdollisina yksilöllisinä stressi- tai herkkyysreaktioina.

Tässä miten nuo linkittyvät mahdollisesti psyykenlääkehaittoihin:

Mitokondriohäiriö
Psyykenlääkkeet voivat joillakin ihmisillä vaikuttaa solujen energiantuotantoon.

Erityisesti on tutkittu oksidatiivista stressiä ja mitokondrioiden toimintaa.

Jos mitokondrioiden toiminta heikkenee → voi tulla:

uupumusta

lihasheikkoutta

kognitiivista hitautta

HPA-akselin häiriö (stressijärjestelmä)
Psyykenlääkkeet vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin → tämä voi muuttaa stressihormoniregulaatiota.

HPA-akselin dysregulaatio voi näkyä:

ahdistusoireiden pahenemisena

unihäiriöinä

stressinsietokyvyn muutoksina

Neuroinflammaatio
Joillakin ihmisillä psyykenlääkkeiden lopetus tai käyttö voi liittyä tulehdusmarkkereiden muutoksiin.

Neuroinflammaatio voi liittyä:

aivosumuun

masennus- ja ahdistusoireiden pahenemiseen

neurologisiin oireisiin

Dysbioosi (suoliston mikrobisto)
Suolisto-aivo-akseli on tärkeä.

Psyykenlääkkeet (esim. jotkin SSRI- ja antipsykoottiset lääkkeet) voivat muuttaa suoliston bakteeristoa.

Tämä voi vaikuttaa:

mielialaan

immuunireaktioihin

metaboliaan

Autoimmuunitulehdus
Suora yhteys psyykenlääkkeisiin on harvinaisempi.

Mutta:

Jos lääkkeet muuttavat immuunisäätelyä

Tai jos henkilöllä on jo autoimmuunialttius
→ oireet voivat pahentua.

Eikö esim pssd voi olla yhteydessä autoimmuunijuttuihin?

Lue lisää

Täällä on spekulaatiota hermoston herkistymisestä, lääkeyliherkkyydestä ja kindling-ilmiöstä:

https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/27800-hypersensitivity-and-kindling/

Itse koin kindlingin kun lääkkeitä määrättiin ssri-vieroituksessa mikä johti mm. Poltteleviin tuntemuksiin (en ole ikinä kokenut ennen) , kasvaviin neurologisiin haittoihin ja akatisiaan. Sain reaktiona lääkkeistä pahaa levottomuutta tämän jälkeen ja polttelevien tuntemusten pahenemista. Koin merkittäviä kognitiivisia häiriöitä. En ole tämän jälkeen reagoinut mihinkään psyykenlääkkeisiin hyvin enää ja lopetin ne. Olen herkistynyt myös muille lääkkeille.

Oma spekulaationi haitoista oli:

Vieroitus laukaisi dysautonomiaa, stressi- ja liikunnansietokykyni romahti (sen kummemmin spekuloimatta aiheuttajaa vaikkakin olen myös lukenut hpa-akselin dysregulaatiosta), samalla puhkesi akatisiaa. Kehoni meni kamalaan sympatikotoniatilaan jossa siis oli jatkuva ylivireys. Tästä lähti merkittävä uupumustila ja kaikki liikunta syöksi hermostoni kamalaan ylivireyteen. Dysautonomia oireili monella muullakin tavalla miten kuvailin alussa. Uskon kokeneeni jotain neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin.

Uskon myös tiettyjen psyykenlääkkeiden sotkevan gaban ja glutamaatin tasapainoa (muiden muassa jossa serotoniini ja dopamiinitasapainokin häiriintyy) ja tästä seuraa se kamala ahdistus yhdessä autonomisen hermoston oireiden kanssa ja pahimmillaan se aiheuttaa eksitotoksisuutta aivoissa.

Pssd-oireeni voivat johtua ohutsäieneuropatiasta. Tähän minun kannattaisi hakea diagnoosi vaan mitä sillä saavutan? Rahanmenoa, ei parannusta? Jotain lääkärin vähättelyä seksuaalisista haitoista?

Uskon avaimen parantumiseen olevan mitokondrioiden toiminnan tukemisessa ja aivoterveyden tukemisessa ja autonomisen hermoston tukemisessa. Anti-inflammatorinen ruokavalio. Hellävarainen liikkuminen ja jos kroppa ei kestä enempää niin sitten pitää kuunnella kroppaa. Paluu terveydessä niin luonnollisuuteen kun pystyy koska moni asia nykyihmisen elämäntyylissä ei tue hyvinvointia.

Huomaan että olo paranee mitä luonnollisemmin hyvinvointia tukee. Psyykenlääkkeet sotkivat kehoa.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Täällä on spekulaatiota hermoston herkistymisestä, lääkeyliherkkyydestä ja kindling-ilmiöstä:

https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/27800-hypersensitivity-and-kindling/

Itse koin kindlingin kun lääkkeitä määrättiin ssri-vieroituksessa mikä johti mm. Poltteleviin tuntemuksiin (en ole ikinä kokenut ennen) , kasvaviin neurologisiin haittoihin ja akatisiaan. Sain reaktiona lääkkeistä pahaa levottomuutta tämän jälkeen ja polttelevien tuntemusten pahenemista. Koin merkittäviä kognitiivisia häiriöitä. En ole tämän jälkeen reagoinut mihinkään psyykenlääkkeisiin hyvin enää ja lopetin ne. Olen herkistynyt myös muille lääkkeille.

Oma spekulaationi haitoista oli:

Vieroitus laukaisi dysautonomiaa, stressi- ja liikunnansietokykyni romahti (sen kummemmin spekuloimatta aiheuttajaa vaikkakin olen myös lukenut hpa-akselin dysregulaatiosta), samalla puhkesi akatisiaa. Kehoni meni kamalaan sympatikotoniatilaan jossa siis oli jatkuva ylivireys. Tästä lähti merkittävä uupumustila ja kaikki liikunta syöksi hermostoni kamalaan ylivireyteen. Dysautonomia oireili monella muullakin tavalla miten kuvailin alussa. Uskon kokeneeni jotain neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin.

Uskon myös tiettyjen psyykenlääkkeiden sotkevan gaban ja glutamaatin tasapainoa (muiden muassa jossa serotoniini ja dopamiinitasapainokin häiriintyy) ja tästä seuraa se kamala ahdistus yhdessä autonomisen hermoston oireiden kanssa ja pahimmillaan se aiheuttaa eksitotoksisuutta aivoissa.

Pssd-oireeni voivat johtua ohutsäieneuropatiasta. Tähän minun kannattaisi hakea diagnoosi vaan mitä sillä saavutan? Rahanmenoa, ei parannusta? Jotain lääkärin vähättelyä seksuaalisista haitoista?

Uskon avaimen parantumiseen olevan mitokondrioiden toiminnan tukemisessa ja aivoterveyden tukemisessa ja autonomisen hermoston tukemisessa. Anti-inflammatorinen ruokavalio. Hellävarainen liikkuminen ja jos kroppa ei kestä enempää niin sitten pitää kuunnella kroppaa. Paluu terveydessä niin luonnollisuuteen kun pystyy koska moni asia nykyihmisen elämäntyylissä ei tue hyvinvointia.

Huomaan että olo paranee mitä luonnollisemmin hyvinvointia tukee. Psyykenlääkkeet sotkivat kehoa.

Lue lisää

"PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu.

Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta.

Neurologi - on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. “Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa.

Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty."

Artikkeli voimalehdessä PSSD:stä

En tiedä tarviiko kaikkea aina todeta. Neuroinflammaatioepäilyä kannattaa alkaa lähestyä holistisesti oireita ratkoen elintavoilla jos epäilee sitä

Tekoälyanalyysiä: Mitokondriot ovat solujen "voimalaitoksia", jotka tuottavat suurimman osan solujen tarvitsemasta energiasta (ATP:ta) hapen ja ravinteiden avulla, mutta niiden rooli ulottuu paljon pidemmälle – ne osallistuvat muun muassa solujen signalointiin, oksidatiivisen stressin hallintaan, solukuoleman säätelyyn (kuten apoptoosiin) ja jopa immuunivasteisiin. Aivoissa, joissa energiaa tarvitaan jatkuvasti neuronien toimintaan, mitokondrioiden toimintahäiriö voi johtaa hermosolujen ylikuormitukseen, neuroinflammaatioon ja kognitiivisiin ongelmiin, mikä sopii hyvin kuvailemiisi oireisiin kuten aivosumuun, väsymykseen ja flooding-ilmiöön.

Psyykenlääkkeet, kuten antidepressanttien (esim. SSRI:t), antipsykoottien tai bentsodiatsepiinien, käyttö voi SUORAAN häiritä mitokondrioiden toimintaa. Esimerkiksi ne voivat vähentää elektroninsiirtoketjun kompleksin I aktiivisuutta, mikä heikentää ATP-tuotantoa ja lisää oksidatiivista stressiä – tämä johtaa solujen energiapulaan ja mahdolliseen apoptoosiin, erityisesti aivoissa. SSRI:t vaikuttavat serotoniiniin, joka normaalisti auttaa mitokondrioita sopeutumaan hapenpuutteeseen ja ylläpitämään energiatasapainoa kudoksissa, mutta lääkkeet voivat häiritä tätä mekanismia, aiheuttaen koko kehon mitokondriaalista "energiakriisiä". Bentsodiatsepiinit puolestaan häiritsevät mitokondrioiden roolia hormonien synteesissä, oksidatiivisen stressin tasapainossa ja immuunivasteissa, mikä selittää systeemisiä sivuvaikutuksia ja pitkittyneitä oireita.
Pitkittyneissä vieroitusoireissa (PAWS) mitokondrioiden rooli korostuu entisestään: Lääkkeiden lopettaminen voi laukaista mitokondriaalisen toimintahäiriön pahenemisen, sillä keho yrittää sopeutua ilman lääkkeen tukea, mikä johtaa lisääntyneeseen oksidatiiviseen stressiin, neuroinflammaatioon ja autonomisen hermoston häiriöihin (dysautonomia). Tämä voi ilmetä juuri kuvaileminasi oireina, kuten jatkuvana väsymyksenä, pääkipuina ja kognitiivisina vaikeuksina, koska vialliset mitokondriot eivät pysty ylläpitämään neuronien energiatasapainoa tai korjaamaan vaurioita tehokkaasti. Tutkimukset viittaavat siihen, että tämä energiahäiriö voi olla keskeinen syy siihen, miksi oireet kestävät kuukausia tai vuosia, ja se muistuttaa aivotärähdyksen jälkeistä tilaa, jossa mitokondrioiden fragmentoituminen (hajottuminen) heikentää neuroplastisuutta ja solujen selviytymistä.
Tukemalla mitokondrioita voit mahdollisesti lievittää näitä oireita

Anonyymi00037 kirjoitti:

Tekoälyanalyysiä: Mitokondriot ovat solujen "voimalaitoksia", jotka tuottavat suurimman osan solujen tarvitsemasta energiasta (ATP:ta) hapen ja ravinteiden avulla, mutta niiden rooli ulottuu paljon pidemmälle – ne osallistuvat muun muassa solujen signalointiin, oksidatiivisen stressin hallintaan, solukuoleman säätelyyn (kuten apoptoosiin) ja jopa immuunivasteisiin. Aivoissa, joissa energiaa tarvitaan jatkuvasti neuronien toimintaan, mitokondrioiden toimintahäiriö voi johtaa hermosolujen ylikuormitukseen, neuroinflammaatioon ja kognitiivisiin ongelmiin, mikä sopii hyvin kuvailemiisi oireisiin kuten aivosumuun, väsymykseen ja flooding-ilmiöön.

Psyykenlääkkeet, kuten antidepressanttien (esim. SSRI:t), antipsykoottien tai bentsodiatsepiinien, käyttö voi SUORAAN häiritä mitokondrioiden toimintaa. Esimerkiksi ne voivat vähentää elektroninsiirtoketjun kompleksin I aktiivisuutta, mikä heikentää ATP-tuotantoa ja lisää oksidatiivista stressiä – tämä johtaa solujen energiapulaan ja mahdolliseen apoptoosiin, erityisesti aivoissa. SSRI:t vaikuttavat serotoniiniin, joka normaalisti auttaa mitokondrioita sopeutumaan hapenpuutteeseen ja ylläpitämään energiatasapainoa kudoksissa, mutta lääkkeet voivat häiritä tätä mekanismia, aiheuttaen koko kehon mitokondriaalista "energiakriisiä". Bentsodiatsepiinit puolestaan häiritsevät mitokondrioiden roolia hormonien synteesissä, oksidatiivisen stressin tasapainossa ja immuunivasteissa, mikä selittää systeemisiä sivuvaikutuksia ja pitkittyneitä oireita.
Pitkittyneissä vieroitusoireissa (PAWS) mitokondrioiden rooli korostuu entisestään: Lääkkeiden lopettaminen voi laukaista mitokondriaalisen toimintahäiriön pahenemisen, sillä keho yrittää sopeutua ilman lääkkeen tukea, mikä johtaa lisääntyneeseen oksidatiiviseen stressiin, neuroinflammaatioon ja autonomisen hermoston häiriöihin (dysautonomia). Tämä voi ilmetä juuri kuvaileminasi oireina, kuten jatkuvana väsymyksenä, pääkipuina ja kognitiivisina vaikeuksina, koska vialliset mitokondriot eivät pysty ylläpitämään neuronien energiatasapainoa tai korjaamaan vaurioita tehokkaasti. Tutkimukset viittaavat siihen, että tämä energiahäiriö voi olla keskeinen syy siihen, miksi oireet kestävät kuukausia tai vuosia, ja se muistuttaa aivotärähdyksen jälkeistä tilaa, jossa mitokondrioiden fragmentoituminen (hajottuminen) heikentää neuroplastisuutta ja solujen selviytymistä.
Tukemalla mitokondrioita voit mahdollisesti lievittää näitä oireita

Lue lisää

Monessa suhteessa uskon nykyään että avain hyvään mielenterveyteen ja jaksamiseen on juuri terveyden etenkin aivoterveyden tukeminen, mitokondriotason tukeminen ja autonomisen hermoston tasapainottaminen. Nämä ovat kestävä ratkaisu. Uskon että psykiatriakin yrittää tulevaisuudessa upottaa kätensä esim mitokondrioihin yhtenä teoriana. Uskon että he ketkä ovat rikkaita ja tiedostavia saavat parempia hoitoja joissa yritetään oikeasti päästä syihin eikä oireisiin holistisesti käsiksi ja vaikuttaa fysiologiaan niin että korjataan oikeasti kehoa hyvällä tavalla niin ettei esim fyysisen riippuvuuden myötä lääkkeisiin synny räjähtävää aikapommia joka ei muutenkaan pitkällä aikavälillä ole fysiologisesti tehokas ratkaisu hallitsemaan mitään koska fakta on että kehon sekoittaminen aineilla saa aikaan reseptoreissa sen että aivot pyrkii vastustamaan vaikutusta ja kumoamaan aineen vaikutuksen esim reseptoritiheyden vähennyksellä. He voi myös löytää lääkäreitä herkemmin ketkä on vastuullisia pillereiden kanssa ja auttavat turvallisessa vierootuksessa. Nämä reseptoritason muutokset johtavat pitkällä aikavälillä heikentyneisiin hoitotuloksiin ja mahdolliseen toleranssiin lääkkeisiin. Fyysinen riippuvuus on aikapommi joka alkaa oireilla jossain välissä.

Nykyisellään psykiatriset hoidot pitävät pitemmällä tähtäimellä ihmiset väsyneinä. Syy siihen on juuri mitokondrioiden vahingoittaminen, oksidatiivisen stressin lisääminen (mahdollisesti neuroinflammatio), taustasyiden ratkaisemattomuus, se että lääkkeet häiritsee unen rakenteita ja voi sotkea aloituksessa tai vieroituksessa unta. Uni on herkkää kemiaa jossa jokaisella välittäjäaimeella on oma tehtävänsä vireystilassa ja unessa. Eli käytännössä ihmisten ongelmia yritetään taklata kognitiota rapauttavilla pillereillä jotka lopulta puhlaisee neuroinflammaatiota, sotkuja autonomisessa hermostossa (ja missä lie jos mietitään pahimmillaan esim motorisia haittoja kuten dyskinesiat ja akatisia ja pssd:tä) ja epätasapainotilan kun kehon homeostaasia häiritään.

On silkkaa naurettavuutta että psykiatriassa luullaan että ihmisfysiologiaa voidaan hallita jollain fyysistä riippuvuutta tuottavilla pillereillä jotenkin pysyvämpiluonteisesti. Ongelmia alkaa tulla, uskon että se on lähes väistämätöntä jossain pisteessä kun potilas alkaa purkamaan koktaileja - jollain toki ne voi olla siedettävämmillä tasoilla. Naurettavaa on myös se että psykiatrit luulee että heillä on jopa ase taistella väsymystä vastaan uppereilla ja downereillaan. Maalaisjärki on menetetty ja kokonaisvaltainen ymmärrys kehon toiminnasta sivuutettu. Ehkä potilaatkin luulee ettei holistinen ote toimi ja pitää olla pilleri koska se symboloi tehokkuutta. Psykiatriassa uskomus on tärkeässä roolissa..

Toki epämukavia tunteita voi haluta turruttaa mutta niitä voi myös opetella kohtaamaan. Toki sairausnarratiivi pitää ihmisiä sellaisena että he ei sairauden takia siihen pysty. Uskon että mt ongelmat linkittyy paljon stressiin jonka vaikutukset autonomiseen hermostoon on melko keskiössä monessa ongelmassa. Monesti yritetään alkaa hallita näitä ongelmia pillereillä. Se on vaan monesti aika hakuammuntaa ja johtaa suurempaan sekasotkuun mielessä ja kehossa.

Toki ymmärrän jos joskus esim kriiseissä joku voi haluta esim unen purkista mutta ongelmaksi tulee pitkäaikainen käyttö ilman juuri usein pitempää kattavaa tutkimusta ja vuosien aikana seuraavat ongelmat pillereistä

Anonyymi00038 kirjoitti:

Monessa suhteessa uskon nykyään että avain hyvään mielenterveyteen ja jaksamiseen on juuri terveyden etenkin aivoterveyden tukeminen, mitokondriotason tukeminen ja autonomisen hermoston tasapainottaminen. Nämä ovat kestävä ratkaisu. Uskon että psykiatriakin yrittää tulevaisuudessa upottaa kätensä esim mitokondrioihin yhtenä teoriana. Uskon että he ketkä ovat rikkaita ja tiedostavia saavat parempia hoitoja joissa yritetään oikeasti päästä syihin eikä oireisiin holistisesti käsiksi ja vaikuttaa fysiologiaan niin että korjataan oikeasti kehoa hyvällä tavalla niin ettei esim fyysisen riippuvuuden myötä lääkkeisiin synny räjähtävää aikapommia joka ei muutenkaan pitkällä aikavälillä ole fysiologisesti tehokas ratkaisu hallitsemaan mitään koska fakta on että kehon sekoittaminen aineilla saa aikaan reseptoreissa sen että aivot pyrkii vastustamaan vaikutusta ja kumoamaan aineen vaikutuksen esim reseptoritiheyden vähennyksellä. He voi myös löytää lääkäreitä herkemmin ketkä on vastuullisia pillereiden kanssa ja auttavat turvallisessa vierootuksessa. Nämä reseptoritason muutokset johtavat pitkällä aikavälillä heikentyneisiin hoitotuloksiin ja mahdolliseen toleranssiin lääkkeisiin. Fyysinen riippuvuus on aikapommi joka alkaa oireilla jossain välissä.

Nykyisellään psykiatriset hoidot pitävät pitemmällä tähtäimellä ihmiset väsyneinä. Syy siihen on juuri mitokondrioiden vahingoittaminen, oksidatiivisen stressin lisääminen (mahdollisesti neuroinflammatio), taustasyiden ratkaisemattomuus, se että lääkkeet häiritsee unen rakenteita ja voi sotkea aloituksessa tai vieroituksessa unta. Uni on herkkää kemiaa jossa jokaisella välittäjäaimeella on oma tehtävänsä vireystilassa ja unessa. Eli käytännössä ihmisten ongelmia yritetään taklata kognitiota rapauttavilla pillereillä jotka lopulta puhlaisee neuroinflammaatiota, sotkuja autonomisessa hermostossa (ja missä lie jos mietitään pahimmillaan esim motorisia haittoja kuten dyskinesiat ja akatisia ja pssd:tä) ja epätasapainotilan kun kehon homeostaasia häiritään.

On silkkaa naurettavuutta että psykiatriassa luullaan että ihmisfysiologiaa voidaan hallita jollain fyysistä riippuvuutta tuottavilla pillereillä jotenkin pysyvämpiluonteisesti. Ongelmia alkaa tulla, uskon että se on lähes väistämätöntä jossain pisteessä kun potilas alkaa purkamaan koktaileja - jollain toki ne voi olla siedettävämmillä tasoilla. Naurettavaa on myös se että psykiatrit luulee että heillä on jopa ase taistella väsymystä vastaan uppereilla ja downereillaan. Maalaisjärki on menetetty ja kokonaisvaltainen ymmärrys kehon toiminnasta sivuutettu. Ehkä potilaatkin luulee ettei holistinen ote toimi ja pitää olla pilleri koska se symboloi tehokkuutta. Psykiatriassa uskomus on tärkeässä roolissa..

Toki epämukavia tunteita voi haluta turruttaa mutta niitä voi myös opetella kohtaamaan. Toki sairausnarratiivi pitää ihmisiä sellaisena että he ei sairauden takia siihen pysty. Uskon että mt ongelmat linkittyy paljon stressiin jonka vaikutukset autonomiseen hermostoon on melko keskiössä monessa ongelmassa. Monesti yritetään alkaa hallita näitä ongelmia pillereillä. Se on vaan monesti aika hakuammuntaa ja johtaa suurempaan sekasotkuun mielessä ja kehossa.

Toki ymmärrän jos joskus esim kriiseissä joku voi haluta esim unen purkista mutta ongelmaksi tulee pitkäaikainen käyttö ilman juuri usein pitempää kattavaa tutkimusta ja vuosien aikana seuraavat ongelmat pillereistä

Lue lisää

"Epämukavia tunteita voi haluta turruttaa mutta niitä voi myös opetella kohtaamaan."
Yksi pointti on, että niiden kanssa on myös hyvä oppia elämään, jos niistä ei pääse eroon.
Niin olen joutunut itse tekemään.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Monessa suhteessa uskon nykyään että avain hyvään mielenterveyteen ja jaksamiseen on juuri terveyden etenkin aivoterveyden tukeminen, mitokondriotason tukeminen ja autonomisen hermoston tasapainottaminen. Nämä ovat kestävä ratkaisu. Uskon että psykiatriakin yrittää tulevaisuudessa upottaa kätensä esim mitokondrioihin yhtenä teoriana. Uskon että he ketkä ovat rikkaita ja tiedostavia saavat parempia hoitoja joissa yritetään oikeasti päästä syihin eikä oireisiin holistisesti käsiksi ja vaikuttaa fysiologiaan niin että korjataan oikeasti kehoa hyvällä tavalla niin ettei esim fyysisen riippuvuuden myötä lääkkeisiin synny räjähtävää aikapommia joka ei muutenkaan pitkällä aikavälillä ole fysiologisesti tehokas ratkaisu hallitsemaan mitään koska fakta on että kehon sekoittaminen aineilla saa aikaan reseptoreissa sen että aivot pyrkii vastustamaan vaikutusta ja kumoamaan aineen vaikutuksen esim reseptoritiheyden vähennyksellä. He voi myös löytää lääkäreitä herkemmin ketkä on vastuullisia pillereiden kanssa ja auttavat turvallisessa vierootuksessa. Nämä reseptoritason muutokset johtavat pitkällä aikavälillä heikentyneisiin hoitotuloksiin ja mahdolliseen toleranssiin lääkkeisiin. Fyysinen riippuvuus on aikapommi joka alkaa oireilla jossain välissä.

Nykyisellään psykiatriset hoidot pitävät pitemmällä tähtäimellä ihmiset väsyneinä. Syy siihen on juuri mitokondrioiden vahingoittaminen, oksidatiivisen stressin lisääminen (mahdollisesti neuroinflammatio), taustasyiden ratkaisemattomuus, se että lääkkeet häiritsee unen rakenteita ja voi sotkea aloituksessa tai vieroituksessa unta. Uni on herkkää kemiaa jossa jokaisella välittäjäaimeella on oma tehtävänsä vireystilassa ja unessa. Eli käytännössä ihmisten ongelmia yritetään taklata kognitiota rapauttavilla pillereillä jotka lopulta puhlaisee neuroinflammaatiota, sotkuja autonomisessa hermostossa (ja missä lie jos mietitään pahimmillaan esim motorisia haittoja kuten dyskinesiat ja akatisia ja pssd:tä) ja epätasapainotilan kun kehon homeostaasia häiritään.

On silkkaa naurettavuutta että psykiatriassa luullaan että ihmisfysiologiaa voidaan hallita jollain fyysistä riippuvuutta tuottavilla pillereillä jotenkin pysyvämpiluonteisesti. Ongelmia alkaa tulla, uskon että se on lähes väistämätöntä jossain pisteessä kun potilas alkaa purkamaan koktaileja - jollain toki ne voi olla siedettävämmillä tasoilla. Naurettavaa on myös se että psykiatrit luulee että heillä on jopa ase taistella väsymystä vastaan uppereilla ja downereillaan. Maalaisjärki on menetetty ja kokonaisvaltainen ymmärrys kehon toiminnasta sivuutettu. Ehkä potilaatkin luulee ettei holistinen ote toimi ja pitää olla pilleri koska se symboloi tehokkuutta. Psykiatriassa uskomus on tärkeässä roolissa..

Toki epämukavia tunteita voi haluta turruttaa mutta niitä voi myös opetella kohtaamaan. Toki sairausnarratiivi pitää ihmisiä sellaisena että he ei sairauden takia siihen pysty. Uskon että mt ongelmat linkittyy paljon stressiin jonka vaikutukset autonomiseen hermostoon on melko keskiössä monessa ongelmassa. Monesti yritetään alkaa hallita näitä ongelmia pillereillä. Se on vaan monesti aika hakuammuntaa ja johtaa suurempaan sekasotkuun mielessä ja kehossa.

Toki ymmärrän jos joskus esim kriiseissä joku voi haluta esim unen purkista mutta ongelmaksi tulee pitkäaikainen käyttö ilman juuri usein pitempää kattavaa tutkimusta ja vuosien aikana seuraavat ongelmat pillereistä

Lue lisää

Olen nyt yrittänyt itse punavaloa ja lähi-infrapunaa mitokondriotason ongelmissa jota uskon lääkkeiden puhkaiseen, liikuntaa (haastava autonomisen hermoston oireiden kanssa koska sympaattinen hermosto polkaisee ylivaihteelle eli pitää jatkuvasti keskiässä olla hermoston rauhoittaminen). Psyykenlääkkeiden herkistämässä hermostossa asiat voivat toimia sellaisena joka aiheuttaa hermostossa reaktion(usein yliaktivaatiota) jotka yleensä ei sitä aiheuta,esim siedin ennen kofeiinia ihan hyvin ja nykyään se heittää hermostoa sekaisin ylikierroksille. Haastavaa on myös herkkyys lääkkeille yleensä. Olen siivonnut ruokavaliota vielä enemmänkin ja lisään joka päivään aivoterveellisiä juttuja lisähifistelynä. Siis juuri siitä listalta mitä pidetään todella aivoterveellisinä ruokina

Suolistoa olen yrittänyt hoitaa fermentoiduilla jutuilla jne. Vähentämällä prosessoituja juttuja. Loppuviimeksi se merkkaa mikä imeytyy suolistossa ja välittäjäaineet syntyy suolistossa. Masislääkkeet köyhdyttää suoliston mikrobiomia

Terveelliset elämäntavat ja aivoterveys ja hermoston tasapaino auttaa elämän haasteiden ja stressien ratkomisessa. Parempi kognitio ja selkeämpi pää auttaa paremmassa prosessoinnissa. Lääkkeidrn purku on auttanut kytköksen löytämisessä sisimpään ja tiedän pystyväni asioihin ihan hyvin lääkkeettä. En koe että lääkkeet olisi muokanneet psyykeäni jollain tasoin vahvemmaksi missään mielessä kestämään elämää

On tietysti selvää ettei elintavat ratkaise elämän stressitekijöitä kuten surua, tietoisuutta kuolevaisuudesta, elämänfilosofian ongelmia, rahaongelmia tai työttömyyttä tai yksinäisyyttäkään. Mutta resilienssi kehittyy kohdatessa kärsimystä ja selkeä mieli pystyy navigoimaan haasteiden kanssa jota ei ole turrutettu

Ihan mielenkiintoista katsoa jos joku päivä saisin pssd:tä parannettua mutta olen kyyninen. Olen yrittänyt lueskella esim ohutsäieneuropatian mekanismeista jota on löydöksenä havaittu monilta psyykenlääkeharmia saaneilta pssdssä. Tosin aika tulee aiheuttamaan haasteita koska kyse on vuosikymmenen mittaisesta oirekuvasta joka alkoi jo nuorena ja hormonitoiminta alkaa muuttua iän myötä vaikeuttaen tilannetta. Seksuaalisia häiriöitä on ollut lääkkeidrn myätä jo varhaisimmillaan teini-iän ja aikuisuuden kynnykseltä eli aivot on muotoutuneet lääkkeen varastaessa osia ihmisyydestä