Tilanne tämä: poikaystävä lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle n. 1,5vuodeksi. Kaksi vuotta ollaan yhdessä seurusteltu ja monen "kriisin" ja koetinkiven yli päästy. Kuitenkin nyt, kun poikaystävä lähtee, voi olla että ero tulee..mitä en missään nimessä halua. Itse ajattelen tunteella: Haluan vain hänet ja tiedän, että vaikka näkisimme vain kerran 2kk:dessa, ei tunteeni häntä kohtaan häviäisi mihinkään. Rakastan häntä enemmänkuin mitään muuta ja olen valmis odottamaan häntä vaikka 2vuotta jos tarve vaatii. Hän taas kuitenkin ajattelee järjellä: Koska alkaa opiskelemaan, hänellä ei ole varaa tulla luokseni kuin ehkä kerran kuukaudessa. Hänen mielestään olisi parempi ottaa aikalisä liksi aikaa kun hän opiskelee, koska hänen on täysin keskityttävä opintoihin eikä silloin ole aikaa hoitaa suhdetta samalla tavalla kuin muuten. Hän myös ajattelee, että jos jatkamme seurustelua, tulee ero mahdollisesti siinä, kun hänellä ei ole mahdollisuutta hoitaa suhdetta niin kuin pitäisi. Suhteessa on aina omat velvollisuudet; pitää nähdä kohtalaisen usein ja pitää yhteyttä ja keskittyä toiseen. Hän ei usko että pystyy siihen ja ymmärrän kyllä hänen kantansa. Hän haluaisi että olisimme ystäviä ja sitten kun hän päättää opintonsa, katsoisimme tilanteen uudelleen..
Tiedän, että omat tunteeni ei muutu, eli minä en mitään tilanteen uudelleen katsomisia tarvitsisi ja olen yrittänyt vakuuttaa, että koska olemme päässeet niin monesta yli, selvitämme tämänkin. Olen myös yritänyt sanoa, että jotkut asuu toisissa maissakin ja pystyy hoitamaan suhdetta, miksemme mekin?
Poikaystäväni rakastaa minua ja kun sanoin että suurin pelkoni on että hän löytää jonkun toisen tai unohtaa minut, poikaystäväni sanoi että ensimmäisenä minun ei sitä tarvitse pelätä, koska olen ensimmäinen nainen jota hän on näin kauan jaksanut katsoa:)hänen puoleltaan vain nämä "velvollisuudet" ovat ongelmana..haluaisin että voisimme jatkaa seurustelua, mutta ettei suhteessamme olisi niitä "velvollisuuksia" sillä aikaa kun hän opiskelee, eli että pitäisimme puhelimella yhteyttä ja näkisimme silloin kuin mahdollista, eli olisimme periaatteessa "ystäviä" joilla kuitenkin olisi "sanaton sopimus" siitä ettei muita tapailla ja että sitten kun hän palaisi ja jos molemmista tuntuisi hyvältä jatkaa, jatkaisimme..
Toivottavasti joku edes on jaksanut lukea tämän..:) Mitä mieltä olette? Onnistuisiko tämä ja miten te muut olette tällaiset tilanteet hoitaneet?
Tiedän, että omat tunteeni ei muutu, eli minä en mitään tilanteen uudelleen katsomisia tarvitsisi ja olen yrittänyt vakuuttaa, että koska olemme päässeet niin monesta yli, selvitämme tämänkin. Olen myös yritänyt sanoa, että jotkut asuu toisissa maissakin ja pystyy hoitamaan suhdetta, miksemme mekin?
Poikaystäväni rakastaa minua ja kun sanoin että suurin pelkoni on että hän löytää jonkun toisen tai unohtaa minut, poikaystäväni sanoi että ensimmäisenä minun ei sitä tarvitse pelätä, koska olen ensimmäinen nainen jota hän on näin kauan jaksanut katsoa:)hänen puoleltaan vain nämä "velvollisuudet" ovat ongelmana..haluaisin että voisimme jatkaa seurustelua, mutta ettei suhteessamme olisi niitä "velvollisuuksia" sillä aikaa kun hän opiskelee, eli että pitäisimme puhelimella yhteyttä ja näkisimme silloin kuin mahdollista, eli olisimme periaatteessa "ystäviä" joilla kuitenkin olisi "sanaton sopimus" siitä ettei muita tapailla ja että sitten kun hän palaisi ja jos molemmista tuntuisi hyvältä jatkaa, jatkaisimme..
Toivottavasti joku edes on jaksanut lukea tämän..:) Mitä mieltä olette? Onnistuisiko tämä ja miten te muut olette tällaiset tilanteet hoitaneet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen lähdössä vähintään 12 kk ajaksi, enimmillään 24 kk ajaksi toiseen maahan. Mietimme poikaystäväni kanssa jo eroamistakin, mutta hän oli sitä mieltä, että kokeillaan, jos vaikka onnistuisikin. Kyllähän eroamaan ehtii koska vaan, jos se vaikuttaa välttämättömältä, mutta ei kai kannata pelkkien kuviteltujen vaikeuksien takia erota?
Ollaan suunniteltu käyvämme katsomassa toisiamme parin kuukauden välein. Rahanmenoahan se tietää, ja opintolainan nostamista (molemmat opiskelijoita), mutta molemmilla on sellainen olo, että tähän suhteeseen kannattaa panostaa rahaa ja aikaa etäisyydestä huolimatta. Ei rakastettu ole mikään velvollisuuksien taakka, hän on onnellisuuden lähde.
Aikaa on koko elämä, aika näyttää miten teidän käy. Mutta älä ny herranjestas vaan roiku miehessä! Se on varmasti ahdistavaa. Sinä ehkä olet varma tunteistasi, mutta onko poikaystävä? Sinä et tarvitse ns tilanteen uudelleenkatsomista mutta ilmeisesti poikaystäväsi tarvitsee. Ja miksi hän kokee näkemiset, puhelut ym velvollisuutena?
Minä ehkä "tiputtaisin" suhteen ystävyyden tasolle. Jos rakastaa niin ei se pelkästään ystävyytenä pysy:) Kunhan rakastaminen ei ole yksipuolista.
Siis miksi ei koe pystyvänsä hoitamaan suhdetta ja opiskelua?!? hyvä suhde helpottaa opiskeluja ja päinvastoin. Siksi toiseksi, ku /jos perhettä tulevaisuudessa perustatte on aika riitettävä töihin, lapsiin, parisuhteeseen, taloudenhoitoon, ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen jne. jne.
Tuntuu että hanisi vaan kehitteleen tekosyitä saada tosiaan sen vapauden. Se saattaa teitä molempia kasvattaakin ihan terveellä tavalla.
Siis mitkä velvollisuudet? kokeeko poikaystäväsi että hänen pitää vaevollisuuden tuntoisesti hoitaa säännöllisesti parisuhdettanne (rakastella). Jo on mukamas ongelma! Siksi toiseksi, on olemassa puhelinseksiäkin, joita monet (itsekkin kun rakas asuu 200 km päässä, näemme joka toinenviikonloppu) käyttävät.
Ei ole kysymys siitä, etteikö poikaystäväni rakastaisi minua, tai minun kanssani haluaisi olla. Kysymys velvollisuuksista, oli siinä että hän pelkää, että kun koulu ja opiskelu vie hänen kaiken aikansa(melkeinpä) eikä pääse edes ehkä joka toinen vkonlopppu luokseni, aiheuttaa se riitoja välillemme(ollaan vaikka sovittu että nähdään ja toinen ei pääsekkään ja jos välit venyvät ja etäännytään, niin on parempi hänestä, että hän keskittyy sen koulu ajan vain kouluun). ollaan kuitenkin sovittu että yhdessä jatketaan ja katsotaan miten suhde etenee.