Vähän mielenkiintoinen tilanne

Ei olekaan, mutta nuo paasto-, rasitus- ja pitkäaikaissokeriarvojen mittaaminen ovat ne varmimmat/tarkimmat tavat mitata verensokeri, joilla voidaan myös sitten varmemmin todeta diabetes tai sulkea se.
Yleensä nuokin mittaukset toistetaan varmuuden vuoksi. Oireettomilla käsittääkseni muutenkin, mutta myöskin minulta ja kolmelta lähipiirini henkilöltä(2 työkaveria sekä yksi lähisukulainen), vaikka meillä jokaisella oli selkeitä oireita. Voimakas jano ja väsymys, kolmas henkilö myöskin joutui käymään usein pissalla.
Eli selkeissäkin tapauksissa ainakin meidän hoitopiirissä todellakin varmistetaan varmoiksi sairastapauksiksi, ennen kuin hoito aloitetaan.
Itseltäkin tosiaan otettiin kaksi paastoa ja sokerirasitustesti, vaikka minulla oli selkeitä oireita, jotka kerroin lääkärille avoimesti.

Ehkäpä ei.
Toki ja tosin ex-seurustelukumppanini, jonka kanssa olen vieläkin todella läheisiä ystäviä, on sairastanut 1-tyypin diabetesta jo reilusti yli 40 vuotta.
Hänkin tuota hieman ihmetteli, siis koko hommaa laihtumislääkkeen ehdottelua myöden. Mutta totesi myös tuostakin, että tuo uusintakoe ainakin täytyy olla ehdottomasti paastokoe.
Koska jos verensokerit otetaan ilman paastoa, niin ne voi olla todella pitkään ihan mitä sattuu pitkänkin aikaa syönnin jälkeen.
Sanoi, että jos tuolla kokeella nyt haluavat välttämättä mennä eteen päin, niin kannattaa joka tapauksessa paastota, jos ei saa varsinaiseen paastokokeeseen aikaa. Toivoi tietty, ettei tehtäisi turhia kokeita, vaan mahdollisimman täsmällisiä. Tarkoittaen kaiketi juurikin uutta paastokoetta sekä rasitustestiä.
Ja totesi muutenkin juuri tuonkin, miten selkeä ohjeistus on oireettoman testaamisessa. Ja että juurikin tuota sormenpäämittausta ei käytetä juuri muuten paitsi seurannanssa ja seurannan tuloskin vielä varmistetaan tarkemmilla laboratoriokokeilla.
Mutta no, katsotaan.
Ja toisekseen, olen kyllä itsekin ehdottomasti sitä mieltä, että tämä täytyy tutkia kunnolla ja jatkotoimenpiteet tehdä tulosten perusteella ja niiden mukaan.
Mutta vähän vaikea tuollaisesta liittymämyyjän tasoisesta "markkinointipuheesta" on olla kiitollinen.
Alkoivat kumpikin puhumaan mm siitä, etä kulli alkaa seisomaan, kun tuota ozempicia alkaa käyttämään. Käyttäen juurikin nimityksiä kulli ja mulkku.
Oletus kaiketi on, että ylipainoinen mies on impotentti. Sanoin kyllä suoraan asiasta, että tuo mun kullini, eli mulkku elikäs kyrpä kyllä kovettuu ja seisoo yhtä terhakkaasti kuin teini-iässä ja 46v miehellä nyt täytyy tässä iässä olla muutakin mielessä, kuin pillu ja sen paneminen.
Oli vähän mautonta tilannetta. Sitten sanottiinkin että no, testotasot nousee entisestään lääkkeen käytön myötä ja mitä nyt tällaista olikaan.
Eli vähän että kun yksi selitys lääkkeen tarjoamisessa meni puihin, niin toinen tuli tilalle.
Ja kun meni kai jotenkin perille, etten ole vieläkään halukas aloittamaan laihdutuslääkkeen käyttöä, tämä konsultti alkoi suoraan sanoa pamauttamaan että no kun sinä et enää ikipäivänä tule etkä tule onnistumaan laihtumisessa muuten kuin lääkkeiden voimalla, se nyt on ihan selvä. Ja jotain, että kyllähän sitä perinteisilläkin tavoilla pystyy tuossakin iässäkin vielä laihduttamaan, mutta sinä et tule pystymään. Ja kyse on tosiaan 10-15kg painonpudotuksesta, jolla tuo sokerikin saataisiin laskemaan pois tuolta "seiskan vaara-alueelta". Jos ei nyt ihan normialueelle eli max 6 arvoon, niin kuitenkin reilusti alle seitsemään.
Niin tuollaisestako "postiivisesta motivoinnista" ja "huolenpidosta" pitäisi olla kiitollinen? Ja mikään shokkireaktion herättäminen nyt ei todellakaan toimi minulla eikä ole asiallinen tapa tällaisissa tilanteissa lääkäriltä toimia, jos joku sellainen tuossa oli takana..
Kun ei muuta enää keksineet lisätä tämänlaihdutuslääkkeen ylistämiseen, niin sitten tuli tosiaan tuo "Mulkkusi herää taas henkiin ja nousee seisomaan lääkken käytön ja siitä seuraavan laihtumisen myötä" ja "Kun sinusta ei ole enää laihtumaan mutten kuin kemiallisesti"..
No, kahtotaan.
Tuo metformiini on kyllä tehokas käsittääkseni, näillä 2 läheiselläni, joilla on pelkällä lääkkeellä hoidettava diabetes(ei siis tarvita insuliinipistoksia), on se käytössä ja toisella on joku toinen sokerilääke sen lisäksi, ja ovat hyvässä kunnossa sokerien puolesta niiden ansiosta. Ja tyytyväisiä siihen. Vaikka tietty parempi ilman, mutta heillä oli sokrut paljon pahemmat kuin minulla.
Toinen käytti muuten pitkään ozempicia, mutta se ei ollut hyvä hänelle. Ei hillinyt syömistä eikä sitä kautta auttanut laihtumaan, joskin hänen painonsa on pysynyt todella kauan samana muutenkin. Ajalta ennen diagnoosia.
Sanoi, että siitä tuli helvetin huono olo, mikä ei hellittänyt tämän siedätysjaksonkaan aikana eikä sen jälkeen. Ja ainoa tosiaan, mikä laihtui, oli hänen lompakkonsa. Ja suositteli minullekin muutaman muun lisäksi, ettei kannata alkaa käyttämään, koska ei ole todellakaan niin tehokas lääke, kuin väitetään ja vaikka joitakin nyt auttaakin. Ja niistäkin monelle tosiaan, kenelle siitä on apua, se aiheuttaa aika rajujakin sivuoireita.
Niin näidenkin perusteella lääkelaihdutus ei tosiaankaan olem inulle se vaihtoehto edes lääkärin mielipiteen ja suositusten perusteellakaan.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ehkäpä ei.
Toki ja tosin ex-seurustelukumppanini, jonka kanssa olen vieläkin todella läheisiä ystäviä, on sairastanut 1-tyypin diabetesta jo reilusti yli 40 vuotta.
Hänkin tuota hieman ihmetteli, siis koko hommaa laihtumislääkkeen ehdottelua myöden. Mutta totesi myös tuostakin, että tuo uusintakoe ainakin täytyy olla ehdottomasti paastokoe.
Koska jos verensokerit otetaan ilman paastoa, niin ne voi olla todella pitkään ihan mitä sattuu pitkänkin aikaa syönnin jälkeen.
Sanoi, että jos tuolla kokeella nyt haluavat välttämättä mennä eteen päin, niin kannattaa joka tapauksessa paastota, jos ei saa varsinaiseen paastokokeeseen aikaa. Toivoi tietty, ettei tehtäisi turhia kokeita, vaan mahdollisimman täsmällisiä. Tarkoittaen kaiketi juurikin uutta paastokoetta sekä rasitustestiä.
Ja totesi muutenkin juuri tuonkin, miten selkeä ohjeistus on oireettoman testaamisessa. Ja että juurikin tuota sormenpäämittausta ei käytetä juuri muuten paitsi seurannanssa ja seurannan tuloskin vielä varmistetaan tarkemmilla laboratoriokokeilla.
Mutta no, katsotaan.
Ja toisekseen, olen kyllä itsekin ehdottomasti sitä mieltä, että tämä täytyy tutkia kunnolla ja jatkotoimenpiteet tehdä tulosten perusteella ja niiden mukaan.
Mutta vähän vaikea tuollaisesta liittymämyyjän tasoisesta "markkinointipuheesta" on olla kiitollinen.
Alkoivat kumpikin puhumaan mm siitä, etä kulli alkaa seisomaan, kun tuota ozempicia alkaa käyttämään. Käyttäen juurikin nimityksiä kulli ja mulkku.
Oletus kaiketi on, että ylipainoinen mies on impotentti. Sanoin kyllä suoraan asiasta, että tuo mun kullini, eli mulkku elikäs kyrpä kyllä kovettuu ja seisoo yhtä terhakkaasti kuin teini-iässä ja 46v miehellä nyt täytyy tässä iässä olla muutakin mielessä, kuin pillu ja sen paneminen.
Oli vähän mautonta tilannetta. Sitten sanottiinkin että no, testotasot nousee entisestään lääkkeen käytön myötä ja mitä nyt tällaista olikaan.
Eli vähän että kun yksi selitys lääkkeen tarjoamisessa meni puihin, niin toinen tuli tilalle.
Ja kun meni kai jotenkin perille, etten ole vieläkään halukas aloittamaan laihdutuslääkkeen käyttöä, tämä konsultti alkoi suoraan sanoa pamauttamaan että no kun sinä et enää ikipäivänä tule etkä tule onnistumaan laihtumisessa muuten kuin lääkkeiden voimalla, se nyt on ihan selvä. Ja jotain, että kyllähän sitä perinteisilläkin tavoilla pystyy tuossakin iässäkin vielä laihduttamaan, mutta sinä et tule pystymään. Ja kyse on tosiaan 10-15kg painonpudotuksesta, jolla tuo sokerikin saataisiin laskemaan pois tuolta "seiskan vaara-alueelta". Jos ei nyt ihan normialueelle eli max 6 arvoon, niin kuitenkin reilusti alle seitsemään.
Niin tuollaisestako "postiivisesta motivoinnista" ja "huolenpidosta" pitäisi olla kiitollinen? Ja mikään shokkireaktion herättäminen nyt ei todellakaan toimi minulla eikä ole asiallinen tapa tällaisissa tilanteissa lääkäriltä toimia, jos joku sellainen tuossa oli takana..
Kun ei muuta enää keksineet lisätä tämänlaihdutuslääkkeen ylistämiseen, niin sitten tuli tosiaan tuo "Mulkkusi herää taas henkiin ja nousee seisomaan lääkken käytön ja siitä seuraavan laihtumisen myötä" ja "Kun sinusta ei ole enää laihtumaan mutten kuin kemiallisesti"..
No, kahtotaan.
Tuo metformiini on kyllä tehokas käsittääkseni, näillä 2 läheiselläni, joilla on pelkällä lääkkeellä hoidettava diabetes(ei siis tarvita insuliinipistoksia), on se käytössä ja toisella on joku toinen sokerilääke sen lisäksi, ja ovat hyvässä kunnossa sokerien puolesta niiden ansiosta. Ja tyytyväisiä siihen. Vaikka tietty parempi ilman, mutta heillä oli sokrut paljon pahemmat kuin minulla.
Toinen käytti muuten pitkään ozempicia, mutta se ei ollut hyvä hänelle. Ei hillinyt syömistä eikä sitä kautta auttanut laihtumaan, joskin hänen painonsa on pysynyt todella kauan samana muutenkin. Ajalta ennen diagnoosia.
Sanoi, että siitä tuli helvetin huono olo, mikä ei hellittänyt tämän siedätysjaksonkaan aikana eikä sen jälkeen. Ja ainoa tosiaan, mikä laihtui, oli hänen lompakkonsa. Ja suositteli minullekin muutaman muun lisäksi, ettei kannata alkaa käyttämään, koska ei ole todellakaan niin tehokas lääke, kuin väitetään ja vaikka joitakin nyt auttaakin. Ja niistäkin monelle tosiaan, kenelle siitä on apua, se aiheuttaa aika rajujakin sivuoireita.
Niin näidenkin perusteella lääkelaihdutus ei tosiaankaan olem inulle se vaihtoehto edes lääkärin mielipiteen ja suositusten perusteellakaan.

Lue lisää

Ehkä sinun on helpompi laihduttaa syömistä säätelemällä ilman laihdutuslääkettä. Ylimääräisiä kiloja sinulla varmasti on runsaasti liikaa, koska kerran lääkärikin on asiaan kiinnittänyt huomiota. Laihtuminen voisi tosiaan auttaa sinua alentamaan verensokeria ja lykkäämään lääkkeiden käytön tarvetta.

Jos mitään ei nyt tehdä, ennen pitkää pistät itseesi insuliinia. Olet sen verran nuori, että hoitamattomana tauti etenee vuosien varrella vaikeaksi.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ehkäpä ei.
Toki ja tosin ex-seurustelukumppanini, jonka kanssa olen vieläkin todella läheisiä ystäviä, on sairastanut 1-tyypin diabetesta jo reilusti yli 40 vuotta.
Hänkin tuota hieman ihmetteli, siis koko hommaa laihtumislääkkeen ehdottelua myöden. Mutta totesi myös tuostakin, että tuo uusintakoe ainakin täytyy olla ehdottomasti paastokoe.
Koska jos verensokerit otetaan ilman paastoa, niin ne voi olla todella pitkään ihan mitä sattuu pitkänkin aikaa syönnin jälkeen.
Sanoi, että jos tuolla kokeella nyt haluavat välttämättä mennä eteen päin, niin kannattaa joka tapauksessa paastota, jos ei saa varsinaiseen paastokokeeseen aikaa. Toivoi tietty, ettei tehtäisi turhia kokeita, vaan mahdollisimman täsmällisiä. Tarkoittaen kaiketi juurikin uutta paastokoetta sekä rasitustestiä.
Ja totesi muutenkin juuri tuonkin, miten selkeä ohjeistus on oireettoman testaamisessa. Ja että juurikin tuota sormenpäämittausta ei käytetä juuri muuten paitsi seurannanssa ja seurannan tuloskin vielä varmistetaan tarkemmilla laboratoriokokeilla.
Mutta no, katsotaan.
Ja toisekseen, olen kyllä itsekin ehdottomasti sitä mieltä, että tämä täytyy tutkia kunnolla ja jatkotoimenpiteet tehdä tulosten perusteella ja niiden mukaan.
Mutta vähän vaikea tuollaisesta liittymämyyjän tasoisesta "markkinointipuheesta" on olla kiitollinen.
Alkoivat kumpikin puhumaan mm siitä, etä kulli alkaa seisomaan, kun tuota ozempicia alkaa käyttämään. Käyttäen juurikin nimityksiä kulli ja mulkku.
Oletus kaiketi on, että ylipainoinen mies on impotentti. Sanoin kyllä suoraan asiasta, että tuo mun kullini, eli mulkku elikäs kyrpä kyllä kovettuu ja seisoo yhtä terhakkaasti kuin teini-iässä ja 46v miehellä nyt täytyy tässä iässä olla muutakin mielessä, kuin pillu ja sen paneminen.
Oli vähän mautonta tilannetta. Sitten sanottiinkin että no, testotasot nousee entisestään lääkkeen käytön myötä ja mitä nyt tällaista olikaan.
Eli vähän että kun yksi selitys lääkkeen tarjoamisessa meni puihin, niin toinen tuli tilalle.
Ja kun meni kai jotenkin perille, etten ole vieläkään halukas aloittamaan laihdutuslääkkeen käyttöä, tämä konsultti alkoi suoraan sanoa pamauttamaan että no kun sinä et enää ikipäivänä tule etkä tule onnistumaan laihtumisessa muuten kuin lääkkeiden voimalla, se nyt on ihan selvä. Ja jotain, että kyllähän sitä perinteisilläkin tavoilla pystyy tuossakin iässäkin vielä laihduttamaan, mutta sinä et tule pystymään. Ja kyse on tosiaan 10-15kg painonpudotuksesta, jolla tuo sokerikin saataisiin laskemaan pois tuolta "seiskan vaara-alueelta". Jos ei nyt ihan normialueelle eli max 6 arvoon, niin kuitenkin reilusti alle seitsemään.
Niin tuollaisestako "postiivisesta motivoinnista" ja "huolenpidosta" pitäisi olla kiitollinen? Ja mikään shokkireaktion herättäminen nyt ei todellakaan toimi minulla eikä ole asiallinen tapa tällaisissa tilanteissa lääkäriltä toimia, jos joku sellainen tuossa oli takana..
Kun ei muuta enää keksineet lisätä tämänlaihdutuslääkkeen ylistämiseen, niin sitten tuli tosiaan tuo "Mulkkusi herää taas henkiin ja nousee seisomaan lääkken käytön ja siitä seuraavan laihtumisen myötä" ja "Kun sinusta ei ole enää laihtumaan mutten kuin kemiallisesti"..
No, kahtotaan.
Tuo metformiini on kyllä tehokas käsittääkseni, näillä 2 läheiselläni, joilla on pelkällä lääkkeellä hoidettava diabetes(ei siis tarvita insuliinipistoksia), on se käytössä ja toisella on joku toinen sokerilääke sen lisäksi, ja ovat hyvässä kunnossa sokerien puolesta niiden ansiosta. Ja tyytyväisiä siihen. Vaikka tietty parempi ilman, mutta heillä oli sokrut paljon pahemmat kuin minulla.
Toinen käytti muuten pitkään ozempicia, mutta se ei ollut hyvä hänelle. Ei hillinyt syömistä eikä sitä kautta auttanut laihtumaan, joskin hänen painonsa on pysynyt todella kauan samana muutenkin. Ajalta ennen diagnoosia.
Sanoi, että siitä tuli helvetin huono olo, mikä ei hellittänyt tämän siedätysjaksonkaan aikana eikä sen jälkeen. Ja ainoa tosiaan, mikä laihtui, oli hänen lompakkonsa. Ja suositteli minullekin muutaman muun lisäksi, ettei kannata alkaa käyttämään, koska ei ole todellakaan niin tehokas lääke, kuin väitetään ja vaikka joitakin nyt auttaakin. Ja niistäkin monelle tosiaan, kenelle siitä on apua, se aiheuttaa aika rajujakin sivuoireita.
Niin näidenkin perusteella lääkelaihdutus ei tosiaankaan olem inulle se vaihtoehto edes lääkärin mielipiteen ja suositusten perusteellakaan.

Lue lisää

Sanottakoon nyt sekin, että Ozempic ei ole pelkkä laihdutuslääke, vaan se tasaa myös verensokeria tehokkaasti. Lisäksi sillä on muitakin hyviä vaikutuksia sydämelle ja munuaisille. Alkuvaiheessa tosin aika moni saa sivuvaikutuksena vatsavaivoja, lieviä tai vaikeampia. Ne kannattaa yrittää sietää, menevät ohi.

Jos painoindeksi on korkea ja on D2-diagnoosi, Kela korvaa Ozempicin hinnasta 65 %.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Sanottakoon nyt sekin, että Ozempic ei ole pelkkä laihdutuslääke, vaan se tasaa myös verensokeria tehokkaasti. Lisäksi sillä on muitakin hyviä vaikutuksia sydämelle ja munuaisille. Alkuvaiheessa tosin aika moni saa sivuvaikutuksena vatsavaivoja, lieviä tai vaikeampia. Ne kannattaa yrittää sietää, menevät ohi.

Jos painoindeksi on korkea ja on D2-diagnoosi, Kela korvaa Ozempicin hinnasta 65 %.

Lue lisää

Millä tavoin se suojaa sydäntä ja munuaisia? Siis muuten kuin laihtumisen/mahdollisen laihtumisen kautta?
Ja tiefän kyllä sen olevan diabeteslääke, sehän iehitettiin juyrikin duabeteksen hoitoon ja tuli markkinoille muistaakseni vuonna 2018, eli on suhteellisen uusi lääke. Vaikuttaa suoliston hormonitoimintaan ja sitä kautta ruokahaluun, mikä voi vähentää siihen liittyviä ongelmia.
Sitä alettiin määräämään yksistään laihduttamiseen, kun huomattiin että joillekin se auttoi tehokkaasti painonpudotuksessa. Mistä tuli ongelmia sitä kautta, ettei ozempicia riittänyt diabeetikoille, joiden hoitoon se oli alunperin tarkoitettu. Sen vuoksi monet lääkärit julkisuudessakin kosti adiaa esille, ettei sitä käytettäisi laihdutuslääkkeenä ensisijaisesti, koska sen vuoksi sitä oikeasti ja kipeimmin tarvitsevat joutuivat mm palaamasn insuliinihoitoon ja heidän hoito heikkeni muutenkin, koska ozempic työnnettiin ennemmin laihduttajien sisuksiin.
Kannattaa muuten tutustua Anette Sams nimiseen henkilöön. Ilta-Sanomissakin oli juurikin juttua hänestä ozempiciin liittyen ja valotettiin myös tuota ozempicin vaietumpaakin puolta. En nyt tarkoita olla lääkityksen vadtainen silti.
Toisekseen kela ei automaattisesti korvasozempicia edes diabeetikolle, vaikka kriteeritkin täyttyisivät.
Kahdella tuttavallani on lääkkeillä houdettava duabetes, mikä todettiin vaadituilla diagnoosimenetelmillä. Eli vähintään kahdesti mitatulla pasdtosokerilla ja sokerirasitustestillä ja kummallakin oli selvät oireet jo pitkään ennen diagnoosia. Molemmilla on myös kriteerit täyttävä painoindeksi, eli vähintään 40 BMI. Silti eivät saaneet ozempiciin kelakorvausta, vaikka hakivat sitä monta kertaa. Hakemus tuli aina bumerangina takaisin kriteerit eivät täyty-perustein. Toinen lopettikinnsen käytön, koska se ei edes tehonnut, aiheutti vain jatkuvan ja kovan pahoinvoinnin, mikä ei hellittänyt millään. Käytti tuota kuitenkin yli vuoden, joten pahoinvoinnin olisi pitänyt siinä ajassa helpottaa ja laihtumiseniin alkaa. Lisäksi soketit pysyvät hänellä hyvänä jo niillä kahdella sokeriläökkeellä, jotka hänellä on käytössä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Millä tavoin se suojaa sydäntä ja munuaisia? Siis muuten kuin laihtumisen/mahdollisen laihtumisen kautta?
Ja tiefän kyllä sen olevan diabeteslääke, sehän iehitettiin juyrikin duabeteksen hoitoon ja tuli markkinoille muistaakseni vuonna 2018, eli on suhteellisen uusi lääke. Vaikuttaa suoliston hormonitoimintaan ja sitä kautta ruokahaluun, mikä voi vähentää siihen liittyviä ongelmia.
Sitä alettiin määräämään yksistään laihduttamiseen, kun huomattiin että joillekin se auttoi tehokkaasti painonpudotuksessa. Mistä tuli ongelmia sitä kautta, ettei ozempicia riittänyt diabeetikoille, joiden hoitoon se oli alunperin tarkoitettu. Sen vuoksi monet lääkärit julkisuudessakin kosti adiaa esille, ettei sitä käytettäisi laihdutuslääkkeenä ensisijaisesti, koska sen vuoksi sitä oikeasti ja kipeimmin tarvitsevat joutuivat mm palaamasn insuliinihoitoon ja heidän hoito heikkeni muutenkin, koska ozempic työnnettiin ennemmin laihduttajien sisuksiin.
Kannattaa muuten tutustua Anette Sams nimiseen henkilöön. Ilta-Sanomissakin oli juurikin juttua hänestä ozempiciin liittyen ja valotettiin myös tuota ozempicin vaietumpaakin puolta. En nyt tarkoita olla lääkityksen vadtainen silti.
Toisekseen kela ei automaattisesti korvasozempicia edes diabeetikolle, vaikka kriteeritkin täyttyisivät.
Kahdella tuttavallani on lääkkeillä houdettava duabetes, mikä todettiin vaadituilla diagnoosimenetelmillä. Eli vähintään kahdesti mitatulla pasdtosokerilla ja sokerirasitustestillä ja kummallakin oli selvät oireet jo pitkään ennen diagnoosia. Molemmilla on myös kriteerit täyttävä painoindeksi, eli vähintään 40 BMI. Silti eivät saaneet ozempiciin kelakorvausta, vaikka hakivat sitä monta kertaa. Hakemus tuli aina bumerangina takaisin kriteerit eivät täyty-perustein. Toinen lopettikinnsen käytön, koska se ei edes tehonnut, aiheutti vain jatkuvan ja kovan pahoinvoinnin, mikä ei hellittänyt millään. Käytti tuota kuitenkin yli vuoden, joten pahoinvoinnin olisi pitänyt siinä ajassa helpottaa ja laihtumiseniin alkaa. Lisäksi soketit pysyvät hänellä hyvänä jo niillä kahdella sokeriläökkeellä, jotka hänellä on käytössä.

Lue lisää

Kriteerit täyttävä painoindeksi on diabeetikolla 30 BMI, ei 40. Tai oli ainakin 2 vuotta sitten.

Itse sain Ozempicille Kelan erityiskorvauksen juuri ja juuri 30 ylittävällä painoindeksillä ensimmäisellä hakemuksella, jonka teki erikoislääkäri. Ozempicin ansiosta pääsin eroon insuliinin pistämisestä puolessa vuodessa. Käytössä on edelleen lisäksi metformiini ja on ollut 15 vuotta.

Tietenkään en haluaisi käyttää mitään lääkkeitä, mutta lääkkeetön vaihtoehto olisi huono ja veisi sairaalakuntoon.

Kaikille Ozempic ei sovi tai ei tehoa hyvin, se on totta. Mutta minulle sopii ja on auttanut hyvin. En varmasti ole ainoa!

Anonyymi00009 kirjoitti:

Kriteerit täyttävä painoindeksi on diabeetikolla 30 BMI, ei 40. Tai oli ainakin 2 vuotta sitten.

Itse sain Ozempicille Kelan erityiskorvauksen juuri ja juuri 30 ylittävällä painoindeksillä ensimmäisellä hakemuksella, jonka teki erikoislääkäri. Ozempicin ansiosta pääsin eroon insuliinin pistämisestä puolessa vuodessa. Käytössä on edelleen lisäksi metformiini ja on ollut 15 vuotta.

Tietenkään en haluaisi käyttää mitään lääkkeitä, mutta lääkkeetön vaihtoehto olisi huono ja veisi sairaalakuntoon.

Kaikille Ozempic ei sovi tai ei tehoa hyvin, se on totta. Mutta minulle sopii ja on auttanut hyvin. En varmasti ole ainoa!

Lue lisää

Juu niin on, mutta hänen indeksinsä on 40, joten sitä suuremmalla syyllä kriteeri todellakin täyttyi tuonkin osalta. Eikä silti saanut korvausta Ozempiciin.
Häneltä lähti useampikin hakemus, myöskin erikoislääkärin tekemänä. Ainoa seikka on se, että hänellä ei alunperinkään tarvittu insuliinia hoitoon, sokrut ovat pysyneet hyvinä kahdella sokerilääkkeellä, joista toinen on myös tuo metformiini.
Mutta Ozempic-korvaukseen ei vaadita insuliinihoitoa, ellei se ole muuttunut.
Riittää että diabetes on todettu ja diagnosoitu riittävillä kokeilla ja painoindeksi ylittää tosiaan tuon 30. Ihan sama, onko BMI on 30,1 vai 40. Jos diabeetikolla on vielä liitännäissairaus diabeteksen lisäksi, BMI:n ei välttämättä tarvitse olla ihan tuota kolmeskymmentäkään. Esim 27 BMI ja liitännäissairauskin voi riittää korvattavuuteen.
Ja se on hyvä, kun sinulle ja joillekin muille se sopii ja sellaisten henkilöiden on hyvä käyttää sitä.
Mutta ne, joille se ei sovi, niin heidän ei sitä tarvitse kaiketi käyttää

Anonyymi00010 kirjoitti:

Juu niin on, mutta hänen indeksinsä on 40, joten sitä suuremmalla syyllä kriteeri todellakin täyttyi tuonkin osalta. Eikä silti saanut korvausta Ozempiciin.
Häneltä lähti useampikin hakemus, myöskin erikoislääkärin tekemänä. Ainoa seikka on se, että hänellä ei alunperinkään tarvittu insuliinia hoitoon, sokrut ovat pysyneet hyvinä kahdella sokerilääkkeellä, joista toinen on myös tuo metformiini.
Mutta Ozempic-korvaukseen ei vaadita insuliinihoitoa, ellei se ole muuttunut.
Riittää että diabetes on todettu ja diagnosoitu riittävillä kokeilla ja painoindeksi ylittää tosiaan tuon 30. Ihan sama, onko BMI on 30,1 vai 40. Jos diabeetikolla on vielä liitännäissairaus diabeteksen lisäksi, BMI:n ei välttämättä tarvitse olla ihan tuota kolmeskymmentäkään. Esim 27 BMI ja liitännäissairauskin voi riittää korvattavuuteen.
Ja se on hyvä, kun sinulle ja joillekin muille se sopii ja sellaisten henkilöiden on hyvä käyttää sitä.
Mutta ne, joille se ei sovi, niin heidän ei sitä tarvitse kaiketi käyttää

Lue lisää

Ozempicin korvattavuuteen kuuluu myös se, että diabetes on vaikeahoitoinen. Vaikeahoitoisuus on tässä yleensä sitä, että paastoverensokeri ei pysy kahdella muulla lääkkeellä alle 7. Tämä selittänee sen, ettei kaverillesi ole korvattavuutta myönnetty.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Ozempicin korvattavuuteen kuuluu myös se, että diabetes on vaikeahoitoinen. Vaikeahoitoisuus on tässä yleensä sitä, että paastoverensokeri ei pysy kahdella muulla lääkkeellä alle 7. Tämä selittänee sen, ettei kaverillesi ole korvattavuutta myönnetty.

Lue lisää

Ok ja johtunee varmaankin siitä. Käsitin vain, että kriteerit ovat riittävät.
Ja tilannehan tosiaan on jo paha siinä vaiheessa, kun insuliinihoito tulee kehiin.
Mutta oli siinä lekurillakin sitten vähän ajatus katkolla, jos ei hoksannut tuota. Jos tosiaan oli vielä 4 tai hakemuksen jälkeen ihmeissään, että miksei korvattavuushakemus mene läpi.
No, kaveri voi hyvin kuitenkin tällä hetkellä ainakin, oireetkaan ei häiritse enää, tuo jano ja väsymys.
Ja käsitin tosiaan hänen puheistaan maallikkona, että insuliinihoitoa ei erikseen edellytetä korvattavuuteen.
Tuo Anette Samsiin hiljattain Iltiksessä ollut artikkeli liittyi lähinnä kait tuon Ozempicin pelkkään laihdutuskäyttöön, vaikja samalla periaatteella toimii myös diabeetikolla. Ainakin itse otin tuon artikkelin siten.
Sen verran vielä, että totta kai niiden diabeetikoiden on hyvä ja melkeinpä pakkokin käyttää sitä, joille siitä on apua eikä se aiheuta käytön estäviä sivuvaikutuksia. Aina kotiin päin, kun lääkitystä saa kevennettyä. Varsinkin, kun pääsee siirtymään insuliinista tabletteihin ja vielä noinkin nopeasti puolessa vuodessa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ehkä sinun on helpompi laihduttaa syömistä säätelemällä ilman laihdutuslääkettä. Ylimääräisiä kiloja sinulla varmasti on runsaasti liikaa, koska kerran lääkärikin on asiaan kiinnittänyt huomiota. Laihtuminen voisi tosiaan auttaa sinua alentamaan verensokeria ja lykkäämään lääkkeiden käytön tarvetta.

Jos mitään ei nyt tehdä, ennen pitkää pistät itseesi insuliinia. Olet sen verran nuori, että hoitamattomana tauti etenee vuosien varrella vaikeaksi.

Lue lisää

Reilu 20kg painonpudotuksella olisin jo normi-indeksissä, ylärajalla kylläkin. Tuossakin tosin on eroja, keneltä kysyy, mikä on mulle se normialue ja isolla heitolla. Sitä pituus miinus 105-laskukaavaa ei kait enää juuri käytetä missään, kun sitä pidetään hieman vanhentuneena. Tämä minua hoitanut lekurikin heitti aluksi erään lukeman painoksi, mikä oli todella alhainen, mutta viimeksi sanoi, ettei tuossa iässä enää päästä armeijapainoon. Ja tuo ensimmäinen paino, mutä danoi, on juuri tuota inttiajan suuruusluokkaa, enkä ole painanut niin vähää 90-luvun jälkeen.
En kyt har selityksiä tällä kommentillani, painoa on tällä hetkellä liikaa. Sitä pääsi kertymään korona-aikana liikaa ja on pysynyt erinäisistä syistä johtuen matkassa mukana hueman jojotellen.
Mutta tosiaan tuo "ensigätään" kehottama 10 kilonkin laihtuminen jo pudottaisi myös sokeriarvojakin. Ei varmaan normialueelle, mutta esidiabeteksen tadolle ainakin ja siitäkin olisi jo hyötyä. Ja tietty enempikin saa ja pitääkin laihduttaa, kun vain alkuun pääsee.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Reilu 20kg painonpudotuksella olisin jo normi-indeksissä, ylärajalla kylläkin. Tuossakin tosin on eroja, keneltä kysyy, mikä on mulle se normialue ja isolla heitolla. Sitä pituus miinus 105-laskukaavaa ei kait enää juuri käytetä missään, kun sitä pidetään hieman vanhentuneena. Tämä minua hoitanut lekurikin heitti aluksi erään lukeman painoksi, mikä oli todella alhainen, mutta viimeksi sanoi, ettei tuossa iässä enää päästä armeijapainoon. Ja tuo ensimmäinen paino, mutä danoi, on juuri tuota inttiajan suuruusluokkaa, enkä ole painanut niin vähää 90-luvun jälkeen.
En kyt har selityksiä tällä kommentillani, painoa on tällä hetkellä liikaa. Sitä pääsi kertymään korona-aikana liikaa ja on pysynyt erinäisistä syistä johtuen matkassa mukana hueman jojotellen.
Mutta tosiaan tuo "ensigätään" kehottama 10 kilonkin laihtuminen jo pudottaisi myös sokeriarvojakin. Ei varmaan normialueelle, mutta esidiabeteksen tadolle ainakin ja siitäkin olisi jo hyötyä. Ja tietty enempikin saa ja pitääkin laihduttaa, kun vain alkuun pääsee.

Lue lisää

Tuo on muuten todella outoa, kuinka painosuositukset vaihtelee paljon jo eri lääkärien välillä. Ja jos ottaa vielä ravintoterapeutit mukaan, niin hajonta kasvaa.
Mä painan tällä hetkellä hieman yli 120kg, pituuttakin kyllä löytyy reilummin.
Ylipainoa on, mutta siihen yksimielisyys loppuukin koko porukalla itseni mukaanlukien.
Minulla on kyllä todella hyvä kunto ja lihasmassaakin löytyy kyllä keskivertoa selvästi enemmän, siihen päälle on vain pääsdyt kertymään jonkinmoinen silavakerros päälle.
Itse olisin tyytyväinen 100 kiloon ja aion pitääkin sen, jos sinne asti pääsen..tai sellainen 95-100kg.
Mutta näiden terveydenhuollon ammattilaisilla on ihan eri näkemykset jokaisella ja hajonta on todella suurta. Tavoitepainoni on, riipouen keneltä näistä tapaamistani ammattilaiselta kysyy, 85-110kg. Eli yksi sanoo 85kg on maksimi, toinen sanoo 110kg olevan jo riittävä lihasmassani ja muutenkin rasksstekoisen ruumiinrakenteeni vuoksi. Tuo 110kg painon puolustaja sanoi myös kylläkin, että laihtuesda myös lihasmassaa jatoaa, mikä on myös paha asia, ja se täytyisi laihtuesda ottaa huomioon ja minimoida mahdollisuuksien mukaan. Eli on kaiketi parempi olla hieman tukeva hyvän lihaskunnon ja -massan kanssa, kuin "optimipainossa" reilusti lihadpainoakin menettäneenä. Lihasmassaa on vielä vaikea saada takaisin, vaikeampaa kuin radvamassan laihduttaminen. Muta tosiaan näin on sanottu ja loput puolen tusinaa ammattilaista on sanonut lukemat noiden väliltä. Yhdelle 100kiloakin on hitosti liikaa ja yoiselle sopivadti tai "menee vielä justiinsa". Niin kyllähän tällaisesta menee herkästi sekaisin ja on ymmällään, että ketä pitäisi kuunnella itsensä lisäksi ja mikä nyt on oikeasti se ihannepaino tai sopiva edes.
Ja sitten siihen päälle tuo pakkolääkityksen tuputtaminen, koska laihtuminen ei muka onnistu keneltäkän ilman läökkeitä tai leikkausta.
Olen käsittänyt itseni ja muilta kuulemani perusteella, että tuota Ozempicia tyrkytetään ja yritetään työntää kaikille laihduttamiseen todella herkästi.
Sinänsä siinä ei mitään, mutta kuulostaa hurjalta, kun ihan tällaisillekin tiedän sitä varmasti painostetun käytettäväksi, joilla painoindeksi on ollut noin 26/25-26, eli hieman yli sallitun. Kiloissa puhutaan ehkä noin 5-6kg ylipainosta. Tokin tuo vaikuttaa jo kaikkeen ja kylmähän paino karkas äkkiä käsistäkin, mutta silti. Ja kun Ozempic nyt kuitenkin on diabeteslääke, mikä on tarkoitettu osaksi toimivaa diabeteksen hoitokokonaisuutta, eikä mikään laihdutuslääke. Siitäkään huolimatta, että se toimii joillekin ei-diabeetikoille tehokkaasti laihduttamisessa

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tuo on muuten todella outoa, kuinka painosuositukset vaihtelee paljon jo eri lääkärien välillä. Ja jos ottaa vielä ravintoterapeutit mukaan, niin hajonta kasvaa.
Mä painan tällä hetkellä hieman yli 120kg, pituuttakin kyllä löytyy reilummin.
Ylipainoa on, mutta siihen yksimielisyys loppuukin koko porukalla itseni mukaanlukien.
Minulla on kyllä todella hyvä kunto ja lihasmassaakin löytyy kyllä keskivertoa selvästi enemmän, siihen päälle on vain pääsdyt kertymään jonkinmoinen silavakerros päälle.
Itse olisin tyytyväinen 100 kiloon ja aion pitääkin sen, jos sinne asti pääsen..tai sellainen 95-100kg.
Mutta näiden terveydenhuollon ammattilaisilla on ihan eri näkemykset jokaisella ja hajonta on todella suurta. Tavoitepainoni on, riipouen keneltä näistä tapaamistani ammattilaiselta kysyy, 85-110kg. Eli yksi sanoo 85kg on maksimi, toinen sanoo 110kg olevan jo riittävä lihasmassani ja muutenkin rasksstekoisen ruumiinrakenteeni vuoksi. Tuo 110kg painon puolustaja sanoi myös kylläkin, että laihtuesda myös lihasmassaa jatoaa, mikä on myös paha asia, ja se täytyisi laihtuesda ottaa huomioon ja minimoida mahdollisuuksien mukaan. Eli on kaiketi parempi olla hieman tukeva hyvän lihaskunnon ja -massan kanssa, kuin "optimipainossa" reilusti lihadpainoakin menettäneenä. Lihasmassaa on vielä vaikea saada takaisin, vaikeampaa kuin radvamassan laihduttaminen. Muta tosiaan näin on sanottu ja loput puolen tusinaa ammattilaista on sanonut lukemat noiden väliltä. Yhdelle 100kiloakin on hitosti liikaa ja yoiselle sopivadti tai "menee vielä justiinsa". Niin kyllähän tällaisesta menee herkästi sekaisin ja on ymmällään, että ketä pitäisi kuunnella itsensä lisäksi ja mikä nyt on oikeasti se ihannepaino tai sopiva edes.
Ja sitten siihen päälle tuo pakkolääkityksen tuputtaminen, koska laihtuminen ei muka onnistu keneltäkän ilman läökkeitä tai leikkausta.
Olen käsittänyt itseni ja muilta kuulemani perusteella, että tuota Ozempicia tyrkytetään ja yritetään työntää kaikille laihduttamiseen todella herkästi.
Sinänsä siinä ei mitään, mutta kuulostaa hurjalta, kun ihan tällaisillekin tiedän sitä varmasti painostetun käytettäväksi, joilla painoindeksi on ollut noin 26/25-26, eli hieman yli sallitun. Kiloissa puhutaan ehkä noin 5-6kg ylipainosta. Tokin tuo vaikuttaa jo kaikkeen ja kylmähän paino karkas äkkiä käsistäkin, mutta silti. Ja kun Ozempic nyt kuitenkin on diabeteslääke, mikä on tarkoitettu osaksi toimivaa diabeteksen hoitokokonaisuutta, eikä mikään laihdutuslääke. Siitäkään huolimatta, että se toimii joillekin ei-diabeetikoille tehokkaasti laihduttamisessa

Lue lisää

Minä näkisin laihduttamisen mieluiten sellaisena, että lähdetään pudottamaan pois yksi kilo. Kun se on tehty, pudotetaan toinen kilo, sitten kolmas ja tätä jatketaan niin kauan kuin tuntuu hyvältä.

On liikaa vaadittu, että pudotat heti 10 kiloa tai 20 kiloa. Siinä menee sisu kaulaan, liian iso urakka!

Anonyymi00015 kirjoitti:

Minä näkisin laihduttamisen mieluiten sellaisena, että lähdetään pudottamaan pois yksi kilo. Kun se on tehty, pudotetaan toinen kilo, sitten kolmas ja tätä jatketaan niin kauan kuin tuntuu hyvältä.

On liikaa vaadittu, että pudotat heti 10 kiloa tai 20 kiloa. Siinä menee sisu kaulaan, liian iso urakka!

Lue lisää

Niinhän tuo kannattaa aloittaa. Ja jos vaikka eka kuukauden aikana lähtee "vain" vaikka 3kg, niinei auta hermostua.

Sen verran jäi vielä pyörimään mielessä kommenttisi, vaikka ei nyt "mennyt tunteisiin" tm, eli en todellakaan suuttunut enkä loukkaantunut edes. Että ajattelin nyt mainita hoitohistoriastani tässä Terveystalon yksikössä, missä olen asioinut työterveyshuollon kautta jo vuosien ajan.
Viimeisen vajaan kahden vuoden aikana olen erinäisissä ongelmatilanteissa saanut todella ala-arvoista hoitoa ja kohtelua.
Esimerkiksi 2024 kesäkuussa sairastuin mykoplasman aiheuttamaan keuhkokuumeeseen, sain sen reilusti ennen juhannusta tuolloin, 14.6. minulle nousi hieman yli 40 asteen kuume ja olo oli mutenkin suoraan kuin helvetistä muutenkin.
Kävin tt-huollossa ja silloin minua hoiti toinen silloisista nimetyistä tt-lääkäristä ja hän ei reagoinut asiaan ehkä alunperinkään, kuten olisi pitänyt. Hoiti koko ajan tuota virusperäisenä ylähengitystieinfektiona ja kehotti vain lepäilemään ja ottamaan kuumetta alentavaa lääkettä. Keuhkoröntgeniä ym ei otettu, enkä nyt tajunnutkaan mistään mitään, joten luotin lääkäriin tosiaan täysin. Juhannusviikon torstaina tuolloin, kun rajua kuumetta oli kestänyt jo yli viikon, kävin tällä tt-lääkärillä vielä kerran ja hän totesi, ettei tuo missään nimessä ole ainakaan keuhkokuumetta, koska hengitysäänet ovat ihan hyvät ja hengitys kulkee suht hyvin. Kirjoitti saikkua vielä juhannuksen yli, totesti että yksi kuumeeton päivä tarvitaan ennen töihin paluuta. Ei tosiaan noteerannut miksikään, että minulla oli ollut jo liki viikon verran raju kuume+muita rajumpia oireita. Totesi vielä lähtiessäni, että jos nyt haluat nähdä lääkäriä vielä pyhien aikaan, niin mene päivystykseen.
Seuraavana aamuna menin jo aika pian 8 jälkeen herättyäni päivystykseen ja työvuorossa ollut kandi kyseli tilaani ja ylipäätään kaikkea siihen liittyvää ja kysyi hyvinkin ihmeissään olevana, että niin eikö sulta ole edes otettu röntgenkuvia keuhkoista siellä teidän työterveyshuollossanne..??.. Vastasin, että ei enkä nyt voinnistani johtuen tajunnutkaan enää kysellä mitään, hyvä kun erottaa vasemman oikeasta tässä kunnossa. Sanoin vielä, että tt-lekuri sanoi, että kyseessä ei missään nimessä ole keuhkokujume, koska hengitysäänet ovat hänen mielestään ihan hyvät ja käski tulla tänne, jos haluan asioida lääkärissä pyhien aikana.
Niin hän sanoi, että nyt painut heti ensimmäisenä röntgeniin ja nuo sun keuhkot kuvataan. Lisäsi, että joo, kyllä nuo äänet kuulostaa ihan ookoolta, mutta ne itsessään ei pelkästään kerro tilanteesta mitään ja diagnoosi edellyttää aina keuhkoröntgenit hengitysäänien lisäksi, sitä ei diagnosoida eikä poissuljeta pelkkien hengitysäänien perusteella. Lisäsi vielä, että on niin itsestään selvä juttu, että joka lääkärin pitäisi tuo hallita. Ja takaisin tullessani totesi että keuhkokuumehan tuo justiinsa on, vaikka ei missään nimessä pitänyt olla. Lisäsi vielä, että nuo kuvat olisi pitänyt ottaa kiireesti jo ennen pyhiä, eilen viimeistään, mielellään jo ennen ihan tuon kuumeen+hengitysoireiden takia.
Sitten mut kuitenkin pistettiin tablettihoidon kanssa kotiin, koska ei tiedetty vielä, että on myko-tartunta. Ainoa muutos siinä oli se, että pyhien aikaan 3 päivässä keuhkokuuke levisi oikean puolen alaosasta molemmin puoliseksi ja oli vielä noussut reilusti ylöspäni->helvetinmoisella kiireellä osastolle ja rajut suonensisäiset lääkitykset päälle. Toinen viikko meni rajussa, heittelevässä kuumeessa, lisäksi tuli rajut hengitysvajekohtaukset parin päivän aikana jne. Ennen kuin aloin hiljalleen toipumaan. Syyskuu oli pitkällä, ennen kuin aloin olla siinä kunnossa, että pystyin palaamaan täysillä töihin, elokuulla vointi oli siinä pisteessä, että pystyin aloittamaan hiljalleen kevyellä liikunnalla muuta elämää. Ja tämä ihan sen vuoksi, kun tt-lekuri ei viitsinyt sitä vähää, että olisi ajoissa otattanut keuhkokuvat multa, jolloin tuo tablettikokeilu olisi ehditty hoitamaan alta pois ja aloitettu rajumpi lääkitys, mitä tilanne vaati. Sillä tuo ehti paheta tuohon pisteeseen, tt-huollon mokan takia. Tuolloin vielä reilu viikko sen jälkeen, kun olin päässyt osastolta pois ja mulla oli vielä tablettikuuri antibiottia kesken, eräs toinen tt-lääkäri meinasi jo kiireellä työntää minut takaisin töihin. Loppukuvauksiin kiireesti jo, kun hän meinasi, että olen toipunut riittävän hyvin. Eikä millään uskonut, kun sanoin, että elokuun lopulla vasta on lupa mennä loppukuvauksiin ja että mulla on lääkitys vielä päällä ja kunto todella huono, vaikka en osastohoitoa enää tarvitse. Yhtä tappelua tuonkin asian kanssa. Ja tämä virhediagnoosin tehnyt lekuri, kenet ehdin tavata vielä kerran 5.8.24, alkoi vastaanoton alussa heti taivastelemaan että "No voi hitsi, oli se sittenkin keuhkokuume.." Juurikin sen oloisesti että "No enpä olisi uskonut enkä arvannutkaan edes..". Samaan hengenvetoon lisäsi, että tämä onkin vika kerta, kun tavataan, hän aloittaa piakkoin työt uudessa paikassa. Ja niin likka lähti muualle.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Sen verran jäi vielä pyörimään mielessä kommenttisi, vaikka ei nyt "mennyt tunteisiin" tm, eli en todellakaan suuttunut enkä loukkaantunut edes. Että ajattelin nyt mainita hoitohistoriastani tässä Terveystalon yksikössä, missä olen asioinut työterveyshuollon kautta jo vuosien ajan.
Viimeisen vajaan kahden vuoden aikana olen erinäisissä ongelmatilanteissa saanut todella ala-arvoista hoitoa ja kohtelua.
Esimerkiksi 2024 kesäkuussa sairastuin mykoplasman aiheuttamaan keuhkokuumeeseen, sain sen reilusti ennen juhannusta tuolloin, 14.6. minulle nousi hieman yli 40 asteen kuume ja olo oli mutenkin suoraan kuin helvetistä muutenkin.
Kävin tt-huollossa ja silloin minua hoiti toinen silloisista nimetyistä tt-lääkäristä ja hän ei reagoinut asiaan ehkä alunperinkään, kuten olisi pitänyt. Hoiti koko ajan tuota virusperäisenä ylähengitystieinfektiona ja kehotti vain lepäilemään ja ottamaan kuumetta alentavaa lääkettä. Keuhkoröntgeniä ym ei otettu, enkä nyt tajunnutkaan mistään mitään, joten luotin lääkäriin tosiaan täysin. Juhannusviikon torstaina tuolloin, kun rajua kuumetta oli kestänyt jo yli viikon, kävin tällä tt-lääkärillä vielä kerran ja hän totesi, ettei tuo missään nimessä ole ainakaan keuhkokuumetta, koska hengitysäänet ovat ihan hyvät ja hengitys kulkee suht hyvin. Kirjoitti saikkua vielä juhannuksen yli, totesti että yksi kuumeeton päivä tarvitaan ennen töihin paluuta. Ei tosiaan noteerannut miksikään, että minulla oli ollut jo liki viikon verran raju kuume muita rajumpia oireita. Totesi vielä lähtiessäni, että jos nyt haluat nähdä lääkäriä vielä pyhien aikaan, niin mene päivystykseen.
Seuraavana aamuna menin jo aika pian 8 jälkeen herättyäni päivystykseen ja työvuorossa ollut kandi kyseli tilaani ja ylipäätään kaikkea siihen liittyvää ja kysyi hyvinkin ihmeissään olevana, että niin eikö sulta ole edes otettu röntgenkuvia keuhkoista siellä teidän työterveyshuollossanne..??.. Vastasin, että ei enkä nyt voinnistani johtuen tajunnutkaan enää kysellä mitään, hyvä kun erottaa vasemman oikeasta tässä kunnossa. Sanoin vielä, että tt-lekuri sanoi, että kyseessä ei missään nimessä ole keuhkokujume, koska hengitysäänet ovat hänen mielestään ihan hyvät ja käski tulla tänne, jos haluan asioida lääkärissä pyhien aikana.
Niin hän sanoi, että nyt painut heti ensimmäisenä röntgeniin ja nuo sun keuhkot kuvataan. Lisäsi, että joo, kyllä nuo äänet kuulostaa ihan ookoolta, mutta ne itsessään ei pelkästään kerro tilanteesta mitään ja diagnoosi edellyttää aina keuhkoröntgenit hengitysäänien lisäksi, sitä ei diagnosoida eikä poissuljeta pelkkien hengitysäänien perusteella. Lisäsi vielä, että on niin itsestään selvä juttu, että joka lääkärin pitäisi tuo hallita. Ja takaisin tullessani totesi että keuhkokuumehan tuo justiinsa on, vaikka ei missään nimessä pitänyt olla. Lisäsi vielä, että nuo kuvat olisi pitänyt ottaa kiireesti jo ennen pyhiä, eilen viimeistään, mielellään jo ennen ihan tuon kuumeen hengitysoireiden takia.
Sitten mut kuitenkin pistettiin tablettihoidon kanssa kotiin, koska ei tiedetty vielä, että on myko-tartunta. Ainoa muutos siinä oli se, että pyhien aikaan 3 päivässä keuhkokuuke levisi oikean puolen alaosasta molemmin puoliseksi ja oli vielä noussut reilusti ylöspäni->helvetinmoisella kiireellä osastolle ja rajut suonensisäiset lääkitykset päälle. Toinen viikko meni rajussa, heittelevässä kuumeessa, lisäksi tuli rajut hengitysvajekohtaukset parin päivän aikana jne. Ennen kuin aloin hiljalleen toipumaan. Syyskuu oli pitkällä, ennen kuin aloin olla siinä kunnossa, että pystyin palaamaan täysillä töihin, elokuulla vointi oli siinä pisteessä, että pystyin aloittamaan hiljalleen kevyellä liikunnalla muuta elämää. Ja tämä ihan sen vuoksi, kun tt-lekuri ei viitsinyt sitä vähää, että olisi ajoissa otattanut keuhkokuvat multa, jolloin tuo tablettikokeilu olisi ehditty hoitamaan alta pois ja aloitettu rajumpi lääkitys, mitä tilanne vaati. Sillä tuo ehti paheta tuohon pisteeseen, tt-huollon mokan takia. Tuolloin vielä reilu viikko sen jälkeen, kun olin päässyt osastolta pois ja mulla oli vielä tablettikuuri antibiottia kesken, eräs toinen tt-lääkäri meinasi jo kiireellä työntää minut takaisin töihin. Loppukuvauksiin kiireesti jo, kun hän meinasi, että olen toipunut riittävän hyvin. Eikä millään uskonut, kun sanoin, että elokuun lopulla vasta on lupa mennä loppukuvauksiin ja että mulla on lääkitys vielä päällä ja kunto todella huono, vaikka en osastohoitoa enää tarvitse. Yhtä tappelua tuonkin asian kanssa. Ja tämä virhediagnoosin tehnyt lekuri, kenet ehdin tavata vielä kerran 5.8.24, alkoi vastaanoton alussa heti taivastelemaan että "No voi hitsi, oli se sittenkin keuhkokuume.." Juurikin sen oloisesti että "No enpä olisi uskonut enkä arvannutkaan edes..". Samaan hengenvetoon lisäsi, että tämä onkin vika kerta, kun tavataan, hän aloittaa piakkoin työt uudessa paikassa. Ja niin likka lähti muualle.

Lue lisää

Ja olen aika varma, etten ollut ainoa "virhediagnoosi" tuolloin ja liittyi hänen työpaikkansa vaihtoon tuolloin.
Olen siis aloittaja ja kommenttini liittyy ensisijaisesti ainakin tuohon harvoin potilas tietää paremmin, luuloja ja mielipiteitä voi olla, mutta kannattaa aina kuunnella lääkäriä-kommenttiin.
Ja tuon perään loppuvuodesta 2024 polveni alkoi oireilemaan todella rajusti, oli siis oikeasti todella kivulias, mutta sinnittelin väkisin töissä 2025 puolelle ja siinä todettiinkin jonkin asteinen kierukkavamma. Tod näk töissä tullut tai vapaa-ajan liikunnassa viimeistään.
Sitäkin puljuteltiin vaikka miten, siihen kehittyi vielä Bakerin kysta, mikä ehti puhkeamaankin kertaalleen aiheuttaen aika helvetin pahat oireet, mikä ei meinannut millään parantua, koska tt nyt piti asenteena sen, että mies on kunnossa, eikä tarvitse sairaslomaa eikä hoitoa, lisää liikuntaa ja rasitusta vain.
Tammikuussa menin ekan kerran lääkäriin ja maaliskuu oli aikas pitkällä, ennen kuin tt alkoi oikeasti hoitaa tuota polvea kuntoon. Ja sekin vain sen vuoksi, koska Tyksin ortopedi oli ollut yhteydessä työterveyteemme ja laittanut hyvinkin vahvasanaisesti "oorderit", miten asiassa kuuluu edetä. Eli mies riittävälle, vähintään viikon sairaslomalle ja kyynärsauvat käyttöön, jotta polvi saa oikeasti toipua rasituksesta oireettomaksi ja sitten vasta aloitetaan konservatiiviset hoidot.
Tuosta iso kiitos sille lekurille, joka tuli täyttämään tämän ei keuhkokuumetta-lääkärin paikan, kun hän ainakin otti asian todesta ja yritti tehdä sille jotain.
Toinen nimetty, tämä 1-nimetty haukkui mut ihan pystyyn jo siitäkin, kun "tuhlasin" keuhkokuumeeseen noin pitkän aikaa edelliskesänä ja kehtasi väittää, etten olisi edes saanut tartuntaa, jos olisin normaalipainoinen tai hoikka. Haukkui ja sätti muutenkin mua kaikesta ihan pystyyn sen käynnin aikana, eikä suostunut edes tutkimaan polveani, vaikka sen vuoksi hänelle menin, vaan pisti mut ihan muihin tutkimuksiin. Ihan sellaisella hitot susta, nyt leikitään sitä mitä mä haluan-tyylillä. Haukkui mm polven ultraäänikuvauksenkin ihan pystyyn. Ja juurikin kaikkea tällaista. tuon takia kystakin puhkesi eikä radiologi ollut ennen sen puhkeamista halukas tyhjentämään sitä. Puhkeamisen jälkeen odoteltiin jonkin aikaa ja sitten kortisonia lumpion alle, kun kystavuoto oli rauhoittunut sen verran, että sen uskalsi laittaa polveen. Auttoi kyllä tuo kortisoni ja tosiaan tuo tyksin ohjeistus riittävän pitkästä sairaslomasta sauvojen kanssa. Viime syksynä kysta puhkesi uudestaan ja siitä oli oma numeronsa taasen, tosin nyt on ollut taas hyvä ajoittaista naksumista lukuunottamatta.
Mutta tosiaan, kun touhu on tätä ollut työterveyden taholta jo näinkin kauan, niin mielestäni tietynlainen kriittisyyskin on sallittua hoitavaa osapuolta kohtaan. Ei nyt torppaa kaikkea, mutta tietty kyseenalaistaa ja haluaa varmistaa jonkun asian varmaksi, ennen kuin aisaa viedään eteenpäin. Vielä, kun tämä asioihin vakavasti suhtautunut lääkäri jostain syystä viime syksynä pistettiin sivuun ja hänen tilalleen nimettiin uusi tt-lekuri. Oliko sitten liikaa potilaan asialla vai mikä. Tämä minut haukkunut tt-lekuri saa kyllä jatkaa nimettynämme myöskin. En tosin ole käynyt hänellä yli vuoteen. Kerran kävin tuon haukkumisen jälkeen ja juttelin hyvinkin rauhallisella äänellä mielipiteeni hänelle saamastani kohtelusta ja hoidosta. Oli ihan hiljaa sen aikaa ja vähän nöyränä sanoi lähtiessäni, että voit sä jatkossa tulla hänellekin, hän kyllä hoitaa... Tuo haukkuja oli myöskin yhdessä vaiheessa väkisin yrittämässä mua lihavuusleikkaukseen jollain lievällä ylipainolla ilman liitännäissairauksia. Ja kolesterolilääkitystä väkisin, minkä kuumotuksen aloitti 2019. Toki sokerit ja kolesterolit ovat 2 ihan eri asiaa, vaikka ovat liitoksissa nyt toisiinsa muuten. Mutta tosiaan, kokonaiskolesterolini oli tuolloin 5,1-5,3 ja ne 2 muutakin olivat vain 0,1-0,2 verran pielessä, mutta hän oli kovasti sitä mieltä, että nuo ovat hengenvaarallisen korkeat kolesterolit ja tulen saamaan ihan millä hetkisekunnilla tahansa jonkun tappavan sairaskohtauksen niiden takia, jos niitä ei lasketa lääkityksellä. Ja lääkitys oli hänen mielestään ainoa tapa saada arvot alas. Muut sanoivat kyllä, että kyllä lääkkeetönkin pudotus onnistuu, mutta ei. Pitkän väänön vuoksi sitten kyllä myöntyi, että kyllähän no onnistuu pudottamaan ilman lääkkeitäkin ja jos saat ne lääkkeettömästi viitearvoihin, niin hyvä on. Puolen vuoden päästä olivatkin reilusti viitearvojen sisällä, mutta silloin hän taas sanoikin niistä, että joo, nuohan on muuten ihan todella hyvät arvot, mutta tuon sinun ylipainosi vuoksi nuo ei ole sinulle hyvät, vaan kolesterolisi on vieläkin todella huonot. Ei nyt alkanut lääkkeitä enää tyrkyttämään, tietty ollut edellytyksiäkään.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Ja olen aika varma, etten ollut ainoa "virhediagnoosi" tuolloin ja liittyi hänen työpaikkansa vaihtoon tuolloin.
Olen siis aloittaja ja kommenttini liittyy ensisijaisesti ainakin tuohon harvoin potilas tietää paremmin, luuloja ja mielipiteitä voi olla, mutta kannattaa aina kuunnella lääkäriä-kommenttiin.
Ja tuon perään loppuvuodesta 2024 polveni alkoi oireilemaan todella rajusti, oli siis oikeasti todella kivulias, mutta sinnittelin väkisin töissä 2025 puolelle ja siinä todettiinkin jonkin asteinen kierukkavamma. Tod näk töissä tullut tai vapaa-ajan liikunnassa viimeistään.
Sitäkin puljuteltiin vaikka miten, siihen kehittyi vielä Bakerin kysta, mikä ehti puhkeamaankin kertaalleen aiheuttaen aika helvetin pahat oireet, mikä ei meinannut millään parantua, koska tt nyt piti asenteena sen, että mies on kunnossa, eikä tarvitse sairaslomaa eikä hoitoa, lisää liikuntaa ja rasitusta vain.
Tammikuussa menin ekan kerran lääkäriin ja maaliskuu oli aikas pitkällä, ennen kuin tt alkoi oikeasti hoitaa tuota polvea kuntoon. Ja sekin vain sen vuoksi, koska Tyksin ortopedi oli ollut yhteydessä työterveyteemme ja laittanut hyvinkin vahvasanaisesti "oorderit", miten asiassa kuuluu edetä. Eli mies riittävälle, vähintään viikon sairaslomalle ja kyynärsauvat käyttöön, jotta polvi saa oikeasti toipua rasituksesta oireettomaksi ja sitten vasta aloitetaan konservatiiviset hoidot.
Tuosta iso kiitos sille lekurille, joka tuli täyttämään tämän ei keuhkokuumetta-lääkärin paikan, kun hän ainakin otti asian todesta ja yritti tehdä sille jotain.
Toinen nimetty, tämä 1-nimetty haukkui mut ihan pystyyn jo siitäkin, kun "tuhlasin" keuhkokuumeeseen noin pitkän aikaa edelliskesänä ja kehtasi väittää, etten olisi edes saanut tartuntaa, jos olisin normaalipainoinen tai hoikka. Haukkui ja sätti muutenkin mua kaikesta ihan pystyyn sen käynnin aikana, eikä suostunut edes tutkimaan polveani, vaikka sen vuoksi hänelle menin, vaan pisti mut ihan muihin tutkimuksiin. Ihan sellaisella hitot susta, nyt leikitään sitä mitä mä haluan-tyylillä. Haukkui mm polven ultraäänikuvauksenkin ihan pystyyn. Ja juurikin kaikkea tällaista. tuon takia kystakin puhkesi eikä radiologi ollut ennen sen puhkeamista halukas tyhjentämään sitä. Puhkeamisen jälkeen odoteltiin jonkin aikaa ja sitten kortisonia lumpion alle, kun kystavuoto oli rauhoittunut sen verran, että sen uskalsi laittaa polveen. Auttoi kyllä tuo kortisoni ja tosiaan tuo tyksin ohjeistus riittävän pitkästä sairaslomasta sauvojen kanssa. Viime syksynä kysta puhkesi uudestaan ja siitä oli oma numeronsa taasen, tosin nyt on ollut taas hyvä ajoittaista naksumista lukuunottamatta.
Mutta tosiaan, kun touhu on tätä ollut työterveyden taholta jo näinkin kauan, niin mielestäni tietynlainen kriittisyyskin on sallittua hoitavaa osapuolta kohtaan. Ei nyt torppaa kaikkea, mutta tietty kyseenalaistaa ja haluaa varmistaa jonkun asian varmaksi, ennen kuin aisaa viedään eteenpäin. Vielä, kun tämä asioihin vakavasti suhtautunut lääkäri jostain syystä viime syksynä pistettiin sivuun ja hänen tilalleen nimettiin uusi tt-lekuri. Oliko sitten liikaa potilaan asialla vai mikä. Tämä minut haukkunut tt-lekuri saa kyllä jatkaa nimettynämme myöskin. En tosin ole käynyt hänellä yli vuoteen. Kerran kävin tuon haukkumisen jälkeen ja juttelin hyvinkin rauhallisella äänellä mielipiteeni hänelle saamastani kohtelusta ja hoidosta. Oli ihan hiljaa sen aikaa ja vähän nöyränä sanoi lähtiessäni, että voit sä jatkossa tulla hänellekin, hän kyllä hoitaa... Tuo haukkuja oli myöskin yhdessä vaiheessa väkisin yrittämässä mua lihavuusleikkaukseen jollain lievällä ylipainolla ilman liitännäissairauksia. Ja kolesterolilääkitystä väkisin, minkä kuumotuksen aloitti 2019. Toki sokerit ja kolesterolit ovat 2 ihan eri asiaa, vaikka ovat liitoksissa nyt toisiinsa muuten. Mutta tosiaan, kokonaiskolesterolini oli tuolloin 5,1-5,3 ja ne 2 muutakin olivat vain 0,1-0,2 verran pielessä, mutta hän oli kovasti sitä mieltä, että nuo ovat hengenvaarallisen korkeat kolesterolit ja tulen saamaan ihan millä hetkisekunnilla tahansa jonkun tappavan sairaskohtauksen niiden takia, jos niitä ei lasketa lääkityksellä. Ja lääkitys oli hänen mielestään ainoa tapa saada arvot alas. Muut sanoivat kyllä, että kyllä lääkkeetönkin pudotus onnistuu, mutta ei. Pitkän väänön vuoksi sitten kyllä myöntyi, että kyllähän no onnistuu pudottamaan ilman lääkkeitäkin ja jos saat ne lääkkeettömästi viitearvoihin, niin hyvä on. Puolen vuoden päästä olivatkin reilusti viitearvojen sisällä, mutta silloin hän taas sanoikin niistä, että joo, nuohan on muuten ihan todella hyvät arvot, mutta tuon sinun ylipainosi vuoksi nuo ei ole sinulle hyvät, vaan kolesterolisi on vieläkin todella huonot. Ei nyt alkanut lääkkeitä enää tyrkyttämään, tietty ollut edellytyksiäkään.

Lue lisää

Niin ihan näiden asioiden valossa mielestäni terve kriittisyyskin on ihan paikallaan.. Ei nyt joka asiaan vängätä vastaan, mutta kyllä sitä kyseenalaistaakin voi, jos siltä näyttää.
Ja tuo, mikä minusta tuntuu hieman oudolta, on juurikin tuo, että tämä diabeteksen diagnoosivarmistus tehtäisiin tuolla sormenpäämittauksella, mikä nyt edellyttää joka tapauksessa laboratoriovarmistuksen laskimoverestä otetulla paastokokeella. Ja rasituskoe nyt oireettomalla tuon paaston lisäksi ja molemmista on saatava poikkeava tulos, ennen kuin diabetesdiagnoosi voidaan antaa ja diabeteslääkitys aloittaa, kuten tuo tapaamani erikoislääkäri haluaa aloittaa.
Muuten, jos minulla on diabetes jo, niin totta helvetissä se täytyy hoitaa. Mutta tosiaan turha diagnoosi ja turha lääkitys taas ei ole sitä, mitä olisi syytäkään tehdä. Sillä juurikin testaaminenkin täytyisi tehdä kuten ohjeistus sanoo.
No, tuo vierimittauksen määrännyt lekuri jäi heti lomalle, kun olin käynyt hänen vastaanotolla ja hän on tavoitettavissa ensi kerran vasta maaliskuussa. Sitä ennen en tee asialle mitään. Ja uusintakokeiden suositus olikin noin kuukauden päähän, eli maaliskuun loppupuolelle vasta.
Kysyn häneltä, että voisiko sen uusintakokeen vaihtaa kuitenkin rasituskokeeksi ihan senkin vuoksi, kun on kuitenkin tarkin mitaustapa ja saisivat ainakin satavarman diabetesdiagnoosin tuekseen, jos kerta haluavat aloittaa mulla diabeteslääkityksenkin ja diabeteshoidot. Suosituksessa tosiaan oli, että jos uusi arvo on vähintään 7 uuden paaston jälkeen.
Rasituskokeessahan vielä 7,8 arvo 2 tuntia glukoosiannoksen ottamisen jälkeen on se raja terveen ja poikkeavan sokeriarvonsuhteen. niin käsittääkseni olisi diagnoosiin riittävät ja varmemmat perusteet, jos tuon 7 paastoarvoni lisäksi rasituksella saatu tulos huitelisi jossain 7,8 tuolla puolen.
Jotenkin vaan tuntuu metkalta koko hiton homma. Eka sanottiin, ettei diabeteslääkitystä tarvita, ota Ozempic. Ja kun sanoin edelleenkin, että en ala lääkelaihduttamaan, niin erikoislääkäri sanoi, ettet tule ikinä enää laihtumaan muuta kuin lääkkeillä ja sitten pistikin suositukset, että kuukauden päästä uusiin sokerikokeisiin ja jos mittaus näyttää seiskaa, niin diabeteslääkitys päälle.
Ja jotenkin tuntuu, että jos uusintamittaus menee tuohon seiskaan, niin Ozempic on ainoa lääke, mitä voi määrätä..

Anonyymi00021 kirjoitti:

Niin ihan näiden asioiden valossa mielestäni terve kriittisyyskin on ihan paikallaan.. Ei nyt joka asiaan vängätä vastaan, mutta kyllä sitä kyseenalaistaakin voi, jos siltä näyttää.
Ja tuo, mikä minusta tuntuu hieman oudolta, on juurikin tuo, että tämä diabeteksen diagnoosivarmistus tehtäisiin tuolla sormenpäämittauksella, mikä nyt edellyttää joka tapauksessa laboratoriovarmistuksen laskimoverestä otetulla paastokokeella. Ja rasituskoe nyt oireettomalla tuon paaston lisäksi ja molemmista on saatava poikkeava tulos, ennen kuin diabetesdiagnoosi voidaan antaa ja diabeteslääkitys aloittaa, kuten tuo tapaamani erikoislääkäri haluaa aloittaa.
Muuten, jos minulla on diabetes jo, niin totta helvetissä se täytyy hoitaa. Mutta tosiaan turha diagnoosi ja turha lääkitys taas ei ole sitä, mitä olisi syytäkään tehdä. Sillä juurikin testaaminenkin täytyisi tehdä kuten ohjeistus sanoo.
No, tuo vierimittauksen määrännyt lekuri jäi heti lomalle, kun olin käynyt hänen vastaanotolla ja hän on tavoitettavissa ensi kerran vasta maaliskuussa. Sitä ennen en tee asialle mitään. Ja uusintakokeiden suositus olikin noin kuukauden päähän, eli maaliskuun loppupuolelle vasta.
Kysyn häneltä, että voisiko sen uusintakokeen vaihtaa kuitenkin rasituskokeeksi ihan senkin vuoksi, kun on kuitenkin tarkin mitaustapa ja saisivat ainakin satavarman diabetesdiagnoosin tuekseen, jos kerta haluavat aloittaa mulla diabeteslääkityksenkin ja diabeteshoidot. Suosituksessa tosiaan oli, että jos uusi arvo on vähintään 7 uuden paaston jälkeen.
Rasituskokeessahan vielä 7,8 arvo 2 tuntia glukoosiannoksen ottamisen jälkeen on se raja terveen ja poikkeavan sokeriarvonsuhteen. niin käsittääkseni olisi diagnoosiin riittävät ja varmemmat perusteet, jos tuon 7 paastoarvoni lisäksi rasituksella saatu tulos huitelisi jossain 7,8 tuolla puolen.
Jotenkin vaan tuntuu metkalta koko hiton homma. Eka sanottiin, ettei diabeteslääkitystä tarvita, ota Ozempic. Ja kun sanoin edelleenkin, että en ala lääkelaihduttamaan, niin erikoislääkäri sanoi, ettet tule ikinä enää laihtumaan muuta kuin lääkkeillä ja sitten pistikin suositukset, että kuukauden päästä uusiin sokerikokeisiin ja jos mittaus näyttää seiskaa, niin diabeteslääkitys päälle.
Ja jotenkin tuntuu, että jos uusintamittaus menee tuohon seiskaan, niin Ozempic on ainoa lääke, mitä voi määrätä..

Lue lisää

Eli se, mitä yritin tuolla äskeisillä kertomillani asioilla selittää, että ennenkin työterveyshuoltomme kanssa on ollut aika isojakin epäselvyyksiä ja laiminlyöntejä sekä silkkaa hoitohaluttomuuttakin(tuo polven kierukkavamma). Ja toisaalta taas minulle on yritetty saada sellaisiinkin asioihin väkisin lääkitysä, joihin ei ole ollut konkreettisesti edellytyksiä, tai hoito ja arvojen parantaminen on ollut mahdollista hoitaa myös lääkkeettömästi(kolesterolit). Toki tiedän, että verensokeri on eri asia ja kohonnut verensokeri vähintään yhtä vaarallinen kuin esim kohonnut kolesteroli, ellei jopa vaarallisempi.
Ja ylipaino myöskin muuten aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinongelmia sekä pahentaa jo valmiiksi olevia.
Mutta tuo tosiaan tuntuu vähän oudolta, että jos sen perusteella minulle mätkäistään diabeteslääkitys päälle, jos sormenpääkokeessakin tulee sokeriarvoksi 7 tai yli. Mikä nyt käsittääkseni on normaali verensokeriarvo sillä mittaustavalla mitattuna.
Sormenpäämittauksen raja arvothan on, että alle 8,9 verensokeri on normaalin verensokerin arvo, heikentyneen ssokerinsiedon alue on 8,9-12,1 ja vähintään 12,2 sormenpäästä mitattuna on diabeteksen arvo.
Ja rasituskokeessahan taas heikentyneen sokerisiedon arvot ovat 7,8-11 alueella 2 tuntia glukoosin ottamisen jälkeen, alle 7,8 oleva sokeriarvo on ok ja 11,1 tai enempi on taas diabetesta jo selvästi.
Niin jotenkin ihme pelaamista.. Meinaan jos saan tuosta sormenpäämittauksesta tulokseksi vaikka 7,5 tai vaikka 8,2, niin kuitenkin taulukoiden mukaan se olisi siitä mittauksesta saatuna normaali verensokeriarvo, kun se on alle 8,9. Mutta kuitenkin tuossa erikoislääkärin suosituksessa hän on kirjoittanut, että jos toisesta mittauksesta saadaan vielä vähintään 7 sokeriarvo, niin diabeteslääkitys aloitetaan. Olisi edes tarkentanut sen, että se toinen mittaus on myöskin suoritettava paastomittauksena tai sokerirasituskokeena. Kun kerta tuo meidän nimetty työterveyslääkäri näemmä ei hoksannut mittausten eroa tai sitten olettaa, että tuo vähintään 7 arvo riittää ihan millä mittaustavalla mitattuna tahansa.
On kyllä muutenkin niin fanaattinen tuon Ozempicin käytöstä laihdutuksessa myöskin, ettei tosikaan.
Sanoi vähän metkasti, kun totesin erään diabetesta sairastavan työkaverini lopettaneensa Ozempicin käytön, koska se ei auttanut häntä millän tavoin, ei laihtumaan ja sokerit ovat pysyneet ihan samalla tasolla ilman Ozempicia kuin silloin, kun oli Ozempic vielä kolmantena näiden kahden sokerilääkkeen kanssa. Ja ainoa, mitä siitä tuli, oli kova huonovointisuus. Niin tuo tt-lääkäri vain sanoi, että ehkä Ozempic ei sovi diabeetikoille eikä toimi heillä muutenkaan kovin hyvin.
Tuo ihmetytti aika kovasti, vaikka en nyt etsikään kenenkään puheista ylipäätäänkään epäloogisuuksia.
Mutta onhan tuo outoa, kun lääkäri sanoo, ettei Ozepic taida olla oikea lääke diabeetikoille.. Kun kyseessä on kuitenkin diabeteksen hoitoon kehitetty ja ensisijaisesti tarkoitettu lääke.
Ja kun tämänkin ketjun perusteella se kuitenkin auttaa ainakin insuliinilla hoidettuja diabeetikoita. Juuri sillä tavoin, että ovat päässeet insuliinista eroon ja saaneet pudotettua lääkityksen tablettitasolle. Kuten täälläkin eräs kertoi hänelle käyneen, ennen oli insuliinihoitoa, nyt 1-2 sokerilääkettä+Ozempic.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Minä näkisin laihduttamisen mieluiten sellaisena, että lähdetään pudottamaan pois yksi kilo. Kun se on tehty, pudotetaan toinen kilo, sitten kolmas ja tätä jatketaan niin kauan kuin tuntuu hyvältä.

On liikaa vaadittu, että pudotat heti 10 kiloa tai 20 kiloa. Siinä menee sisu kaulaan, liian iso urakka!

Lue lisää

Eihän siitä tule mitään, että pudottaa 10-20kg mahd nopeasti.
On niin kova stressi tuollainen tavoite tehtäväksi vaikka 10kg/kk tahdilla. Lisäksi ne tulee ennemmin tai myöhemmin takaisin.
Itse aikoinani laihdutin 25-30kg yhden syksyn, eli noin 3kk aikana. Syyskuussa painoni oli jotain 110-115kg välillä ja jouluna painoin reilu 80kg. Pysyi kyllä aika pitkään pois ja senkin jälkeen kohtuullisena, mutta reilu neljän vuoden päästä olin jo taas satakiloisten sarjassa. Myöhemmin otin rauhallisemmin, sain painoni tiputettua 90 kiloon ja se on pysynyt siinä parin kilon marginaalilla ja olo on hyvä. Ja olen tyytyväinen muutekin. Toki kyllä lekurit mussuttavat, että sitä on vieläkin liikaa, mutta mussuttakoot. En piittaa. Kun olo ja mieli tosiaan on hyvä ja kaikki on ok muutenkin. Veriarvotkin ovat hyvät, osa just ja just, mutta ovat kuitenkin vihreällä. Olen aina myöskin jojotellut painoni kanssa ja ollut lihomisherkkä, mutta nyt se on ollut tuossa lukemassa pitkään.
Eli tsemppiä, kyllä se onnistuu ja ihan ilman mitään lääkekikkailuakin, kun malttaa ajan kanssa laihduttaa. Ja kyllä se varmaan omalla kohdalla on noita kaikkia arvojakin auttanut pitämään sallitun rajoilla

Anonyymi00022 kirjoitti:

Eli se, mitä yritin tuolla äskeisillä kertomillani asioilla selittää, että ennenkin työterveyshuoltomme kanssa on ollut aika isojakin epäselvyyksiä ja laiminlyöntejä sekä silkkaa hoitohaluttomuuttakin(tuo polven kierukkavamma). Ja toisaalta taas minulle on yritetty saada sellaisiinkin asioihin väkisin lääkitysä, joihin ei ole ollut konkreettisesti edellytyksiä, tai hoito ja arvojen parantaminen on ollut mahdollista hoitaa myös lääkkeettömästi(kolesterolit). Toki tiedän, että verensokeri on eri asia ja kohonnut verensokeri vähintään yhtä vaarallinen kuin esim kohonnut kolesteroli, ellei jopa vaarallisempi.
Ja ylipaino myöskin muuten aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinongelmia sekä pahentaa jo valmiiksi olevia.
Mutta tuo tosiaan tuntuu vähän oudolta, että jos sen perusteella minulle mätkäistään diabeteslääkitys päälle, jos sormenpääkokeessakin tulee sokeriarvoksi 7 tai yli. Mikä nyt käsittääkseni on normaali verensokeriarvo sillä mittaustavalla mitattuna.
Sormenpäämittauksen raja arvothan on, että alle 8,9 verensokeri on normaalin verensokerin arvo, heikentyneen ssokerinsiedon alue on 8,9-12,1 ja vähintään 12,2 sormenpäästä mitattuna on diabeteksen arvo.
Ja rasituskokeessahan taas heikentyneen sokerisiedon arvot ovat 7,8-11 alueella 2 tuntia glukoosin ottamisen jälkeen, alle 7,8 oleva sokeriarvo on ok ja 11,1 tai enempi on taas diabetesta jo selvästi.
Niin jotenkin ihme pelaamista.. Meinaan jos saan tuosta sormenpäämittauksesta tulokseksi vaikka 7,5 tai vaikka 8,2, niin kuitenkin taulukoiden mukaan se olisi siitä mittauksesta saatuna normaali verensokeriarvo, kun se on alle 8,9. Mutta kuitenkin tuossa erikoislääkärin suosituksessa hän on kirjoittanut, että jos toisesta mittauksesta saadaan vielä vähintään 7 sokeriarvo, niin diabeteslääkitys aloitetaan. Olisi edes tarkentanut sen, että se toinen mittaus on myöskin suoritettava paastomittauksena tai sokerirasituskokeena. Kun kerta tuo meidän nimetty työterveyslääkäri näemmä ei hoksannut mittausten eroa tai sitten olettaa, että tuo vähintään 7 arvo riittää ihan millä mittaustavalla mitattuna tahansa.
On kyllä muutenkin niin fanaattinen tuon Ozempicin käytöstä laihdutuksessa myöskin, ettei tosikaan.
Sanoi vähän metkasti, kun totesin erään diabetesta sairastavan työkaverini lopettaneensa Ozempicin käytön, koska se ei auttanut häntä millän tavoin, ei laihtumaan ja sokerit ovat pysyneet ihan samalla tasolla ilman Ozempicia kuin silloin, kun oli Ozempic vielä kolmantena näiden kahden sokerilääkkeen kanssa. Ja ainoa, mitä siitä tuli, oli kova huonovointisuus. Niin tuo tt-lääkäri vain sanoi, että ehkä Ozempic ei sovi diabeetikoille eikä toimi heillä muutenkaan kovin hyvin.
Tuo ihmetytti aika kovasti, vaikka en nyt etsikään kenenkään puheista ylipäätäänkään epäloogisuuksia.
Mutta onhan tuo outoa, kun lääkäri sanoo, ettei Ozepic taida olla oikea lääke diabeetikoille.. Kun kyseessä on kuitenkin diabeteksen hoitoon kehitetty ja ensisijaisesti tarkoitettu lääke.
Ja kun tämänkin ketjun perusteella se kuitenkin auttaa ainakin insuliinilla hoidettuja diabeetikoita. Juuri sillä tavoin, että ovat päässeet insuliinista eroon ja saaneet pudotettua lääkityksen tablettitasolle. Kuten täälläkin eräs kertoi hänelle käyneen, ennen oli insuliinihoitoa, nyt 1-2 sokerilääkettä Ozempic.

Lue lisää

Ei ihmekään tuollaisten kokemusten valossa, että aloittaja on varuillaan.
On normia ja ihan hyvä muutenkin olla kriittinen, niitäkin kuitenkin on, jotka tekevät mitä vaan eoäröimättä, mitä lääkäri käskee. Jos lääkäri käskee hyppäämään, niin kysyy kuinka korkealle tm.
Lähtee vaikka juuttisäkki päässä alastomana juoksemaan neljän ruuhkaan Maamme laulua hoilottaen, jos lääkäri sanoo, että nuin täytyy tehdä kun se alentaa verenpainetta ja efistää suoliston toimintaa.
Mutta oletko sjatellut, että ottaisit yhteyttä vaikka omaan terveyskeskukseesi ja sen kautta alottaisitte hoitamaan tuota sinun verensokeriasiaasi eteenpäin? Eli et jää odottelemaan edes, milloin tämä sinua hoitava työterveyslääkäri palaa töihin ja vastaa sinulle. Ja jos kerta hänellä on tuollainen asenne, niin voi väittää vaan, että tuolla mittaustavalla saatu vähintään 7 sokeriarvo riittää diabeteksen todentamiseen yhden paadtoarvon kanssa.Jokaisella on kuitenkin oikeus valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa.
Ja kenenkään ei ole pakko huolia työterveydestä heidän sairaanhoitopalveluita, vaikka ne sisältyisivätkin työterveyssopimukseen. Ne lain määräämät kohdat ovat ainoita, joihin työntekijän on pakko osallistua ja suostua. Useimmat työpaikat vielä hyväksyvät muidenkin hoitopaikkojen antamat sairaslomatkin, jotkut firmat voivat olla mielissäänkin, kun heidän ei tarvitse maksaa käyntimaksuja ym. Jotkut ottavat noita ylimääräisiä palveluita lähinnä vain sen vuoksi, että näissä räkätauti- ym tapauksissa hoitoon pääsee nopeasti.
Mutta muutenhan tuo on selvä asia, että tuo sinun verensokerisi täytyy tutkia vielä tarkemmin ja hoito määritellä tulosten perusteella sinulle sopivaksi ja tehokkasksi. Eikä sinun ole pakko suostua laihdutuslääkkeisiin.
Tuo sormenpäämittaus ei todellakaan ole riittävä eikä pätevä diabeteksen toteamiseen eikä diagnoosin varmistamiseen, sen vuoksi sitä ei käytetäkään diagnosointivaiheessa muulla tavoin, paitsi että potilas yleensä itse seuraa kotona tuolla mittaustavalla sokereitaan tietyn aikaa ja sitten niiden tulokset varmistetaan tarkemmiksi erikseen labrakokeilla. Ja sitten vasta annetaan diagnoosi, jos sen kriteerit täyttyy. Siinäkin tapausessa, että tuon miytaustavan diabetesraja, eli 12,2, täyttyy. Lääkärin pitää tajuta, että tuolla mittsuksella saatu 7 sokeriarvo ei ole pätevä eikä tarkoita edes heikentynyttä sokerinsietoa. Ohjeistus tosiaan kuuluu, että paastoarvot ja sen lisäksi sokerirasitustesti varmistuksena. Ja molemmista on tultava poikkeava tulos. Jos rasituskokeesta ei tule poikkeavaa tulosta paaston lisäksi, niin se uusitaan. Ja tuota hoitoprotokollaa on lääkärin noudatettava.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Eli se, mitä yritin tuolla äskeisillä kertomillani asioilla selittää, että ennenkin työterveyshuoltomme kanssa on ollut aika isojakin epäselvyyksiä ja laiminlyöntejä sekä silkkaa hoitohaluttomuuttakin(tuo polven kierukkavamma). Ja toisaalta taas minulle on yritetty saada sellaisiinkin asioihin väkisin lääkitysä, joihin ei ole ollut konkreettisesti edellytyksiä, tai hoito ja arvojen parantaminen on ollut mahdollista hoitaa myös lääkkeettömästi(kolesterolit). Toki tiedän, että verensokeri on eri asia ja kohonnut verensokeri vähintään yhtä vaarallinen kuin esim kohonnut kolesteroli, ellei jopa vaarallisempi.
Ja ylipaino myöskin muuten aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinongelmia sekä pahentaa jo valmiiksi olevia.
Mutta tuo tosiaan tuntuu vähän oudolta, että jos sen perusteella minulle mätkäistään diabeteslääkitys päälle, jos sormenpääkokeessakin tulee sokeriarvoksi 7 tai yli. Mikä nyt käsittääkseni on normaali verensokeriarvo sillä mittaustavalla mitattuna.
Sormenpäämittauksen raja arvothan on, että alle 8,9 verensokeri on normaalin verensokerin arvo, heikentyneen ssokerinsiedon alue on 8,9-12,1 ja vähintään 12,2 sormenpäästä mitattuna on diabeteksen arvo.
Ja rasituskokeessahan taas heikentyneen sokerisiedon arvot ovat 7,8-11 alueella 2 tuntia glukoosin ottamisen jälkeen, alle 7,8 oleva sokeriarvo on ok ja 11,1 tai enempi on taas diabetesta jo selvästi.
Niin jotenkin ihme pelaamista.. Meinaan jos saan tuosta sormenpäämittauksesta tulokseksi vaikka 7,5 tai vaikka 8,2, niin kuitenkin taulukoiden mukaan se olisi siitä mittauksesta saatuna normaali verensokeriarvo, kun se on alle 8,9. Mutta kuitenkin tuossa erikoislääkärin suosituksessa hän on kirjoittanut, että jos toisesta mittauksesta saadaan vielä vähintään 7 sokeriarvo, niin diabeteslääkitys aloitetaan. Olisi edes tarkentanut sen, että se toinen mittaus on myöskin suoritettava paastomittauksena tai sokerirasituskokeena. Kun kerta tuo meidän nimetty työterveyslääkäri näemmä ei hoksannut mittausten eroa tai sitten olettaa, että tuo vähintään 7 arvo riittää ihan millä mittaustavalla mitattuna tahansa.
On kyllä muutenkin niin fanaattinen tuon Ozempicin käytöstä laihdutuksessa myöskin, ettei tosikaan.
Sanoi vähän metkasti, kun totesin erään diabetesta sairastavan työkaverini lopettaneensa Ozempicin käytön, koska se ei auttanut häntä millän tavoin, ei laihtumaan ja sokerit ovat pysyneet ihan samalla tasolla ilman Ozempicia kuin silloin, kun oli Ozempic vielä kolmantena näiden kahden sokerilääkkeen kanssa. Ja ainoa, mitä siitä tuli, oli kova huonovointisuus. Niin tuo tt-lääkäri vain sanoi, että ehkä Ozempic ei sovi diabeetikoille eikä toimi heillä muutenkaan kovin hyvin.
Tuo ihmetytti aika kovasti, vaikka en nyt etsikään kenenkään puheista ylipäätäänkään epäloogisuuksia.
Mutta onhan tuo outoa, kun lääkäri sanoo, ettei Ozepic taida olla oikea lääke diabeetikoille.. Kun kyseessä on kuitenkin diabeteksen hoitoon kehitetty ja ensisijaisesti tarkoitettu lääke.
Ja kun tämänkin ketjun perusteella se kuitenkin auttaa ainakin insuliinilla hoidettuja diabeetikoita. Juuri sillä tavoin, että ovat päässeet insuliinista eroon ja saaneet pudotettua lääkityksen tablettitasolle. Kuten täälläkin eräs kertoi hänelle käyneen, ennen oli insuliinihoitoa, nyt 1-2 sokerilääkettä Ozempic.

Lue lisää

Itse en kyllä olisi tuollaisessa paikassa asiakkaana enää tuollaisten tapausten jälkeen, olit aika onnekaskin, että selvisit tuosta keuhkokuumeesta. Ja paha se olisi varmasti ollut muutenkin, mutta tuo työterveyshuollon "hoito" pahensi sitä kyllä ihan varmasti. Meni kuitenkin tehokasta peliaikaa noinkin paljon hukkaan parin röntgenkuvan lintsaamisen vuoksi. Ja tuo, mitä jouduit kuulemaan jälkeen päin lääkäriltä, "tuhlasit" aikaa sairasteluun ja että keuhkokuume olisi lihavien&ylipainoisten tauti. Tuolloinhan keuhkokuumeitakin oli todella paljon ja mykoplasmatartuntojakin oli 10000 varmennettua, mikä oli poikkeuksellista. Ja omasta tuttavapiiristäni töistä lähtien, mikä on aika laaja, hyvinkin 20 henkeä sai myöskin tuolloin keuhkokuumeen ja osa joutui sairaalaaankin, yksi teholle jopa(on vielä todella hoikka kaveri muuten, noin 185cm ja painaa nippa nappa 70kg).
Mutta muuten, tuo Ozempic, niin sitä yleensä käytetään diabeteksen hoitoon vasta sitten, jos elämäntapamuutokset auta eikä metformiinia voi käyttää. Silloin joko yksinään tai jonkun toisen diabeteslääkkeen kuin metformiinin rinnalla. Jos tuo käytäntö ei ole muuttunut. Eli ei pitäisi olla ensisijainen lääke ainakaan tableteilla hoidettavan diabeteksen kohdalla. Vaatii tosiaan sen, ettei muut lääkkeet auta toivotulla tavalla tm.
Metformiini on se yleisin ja ensisijaisesti käytetty lääke, sen toimivuus ja teho on yleensä todella hyvä diabeetikoille ja sen rinnalla usein tarvittaessa käytetään toista lääkettä kuten sglt2:n estäjä(esim Jardiance). Yleisimmin tosiaan noin, ja sitten jos tilanne vaatii, Ozempicilla voidaan korvat noita lääkkeitä tai ottaa se niiden rinnalle. Mutta toki tapauskohtaistahan hoito on.
Insuliinidiabeetikoille Ozempicia määrätään ehkä herkemmin, tavoitteena päästä insuliinista eroon tai vähentää sen käyttö ainakin mahdollisimman pieneksi.
Tuo on sinänsä huvittavaakin, kuinka on unohdettu, että Ozempic on juurikin diabeteslääke ja sitä tosiaan jaetaan paino-ongelmaisille kuin lapsille karkkia pyhien aikaan. a sellaisella hurmoksella tosiaan, että jo ihan 5-10kg ylipainokin jo riittää monelle lääkärille syyksi tyrkyttää ja kaupata sitä painonpudotukseen. Sen vuoksihan siitä olikin saatavuusvaikutuksia aikanaan ja moni vastuullisempi lääkäri olikin hieman kärtsynä julkisuudessa, että jättäkää tuota diabeetikoille. Mutta moni lääkärikin tuntuu tuon unohtuneen, kuten oli tämä tt-lääkärinkin kommentti, ettei se ehkä sovellu diabeetikolle niin hyvin, kuin painonpudotukseen.
Niillehän se on hyvä, joille se tosiaan tehoaa ja sopii, muille sitten.. Ja faktahan on se, että se on vielä kuitenkin uusi lääke ja sen pitkäaikaisvaikutuksia ei todellakaan tiedetä. Muutamasta vuodesta jo tiedetään jotain, mutta laihduttajien kohdalla ainakin, jos tuota joutuu käyttämään lopun ikää, niitä ei tosiaan tiedetä.
Sen vuoksi exäsikin varmaan on huolissaan ja on sillä kannalla, ettei sitä ainakaan laihduttamisen takia sitä kannattaa käyttää.
Noista mittaustavoista vielä, tuota sormenpäämittausta ei kyllä olisi tässä vaiheessa käyttää paaston kanssa tai ilman, kun asia on vasta varmistusvaiheessa.
Se nyt kuitenkin poikkeuksetta näyttää eri tuloksia kuin nuo laboratoriokokeet, joten sillä voi tosiaan saada aika vakavankin diabetesdiagnoosin.
Erojen suuruus voi olla yksilöllisiäkin, mutta itselläni ainakin nuo erot sormitestien ja labratestien välillä oli isoja. En tiedä prosentteja, mutta isoja ne olivat.
Keikuin aika pitkäänkin kohonneiden arvojen kanssa, kunnes tilani meni selvästi diabeteksen puolelle ja täytyi aloittaa lääkityskin. Mulla ehkä onneksikin nuo kapillaarimittaukset näyttivät sokereita ylöspäin, niin ehdittiin puuttumaan asiaan aika ajoissa.
Todettiin 2-3 terveystarkastusmittauksessa kohonneet arvot ja sokerini oli niissä 6,3-6,6 luokkaa ja jossain vaiheessa sain seurantalaitteen itselleni ja mittasin ne aina kyllä just oikein, ja useimmiten sain sillä diabetesarvot, eli 7 ja ylikin. Aika reilustikin yli. Ja sitten labratarkistuksiin. Lääkärikin oli ihmeissään, kun kotimittaksilla oli tullut vähintään seiskan lukemia ja labrassa ne tosiaan aina varmistaessa 6,5 tietämille. Muta mittaustapojen (labra vs sorminäyte) tuloseroavaisuudesta se tosiaan johtui.
Sain kyllä pidettyä onneksi nuo sokerit pitkään heikentyneen alueella ja välillä pääsin jopa lähelle 6, eli melki normiin.
Mutta jossain vaiheessa fysiikka tai jokin heikentyi ja tuli labroistakin sitten reilu 7 tuloksia ja tuolloin sormenpäästä tuli jo ainakin kerran liki 8 arvo ja labrassa oli tosiaan oli 7,1.
Diabetes se silti oli, mutta kuitenkin, itsellä ainakin nuo erot oli kyllä todella isot noiden mittaustapojen välillä. Niin ja nuo kotimittaukset olivat vielä aamumittauksia ennen aamupalaa. Mutta oli tosiaan hyvä, että oli noin päin, kun sormenpäämittauksesta voi tulla kaiketi todellisia arvoja pienempiäkin lukemia. Niin sillä ehkä aloittajan olisi hyvä pyytää vaihtamaan tuo varmistusmittaus rasituskokeeseen. Sillä ainakin saisi tarkan tuloksen, ja jos siitäkin tulee diabeteslukema,

Anonyymi00042 kirjoitti:

Itse en kyllä olisi tuollaisessa paikassa asiakkaana enää tuollaisten tapausten jälkeen, olit aika onnekaskin, että selvisit tuosta keuhkokuumeesta. Ja paha se olisi varmasti ollut muutenkin, mutta tuo työterveyshuollon "hoito" pahensi sitä kyllä ihan varmasti. Meni kuitenkin tehokasta peliaikaa noinkin paljon hukkaan parin röntgenkuvan lintsaamisen vuoksi. Ja tuo, mitä jouduit kuulemaan jälkeen päin lääkäriltä, "tuhlasit" aikaa sairasteluun ja että keuhkokuume olisi lihavien&ylipainoisten tauti. Tuolloinhan keuhkokuumeitakin oli todella paljon ja mykoplasmatartuntojakin oli 10000 varmennettua, mikä oli poikkeuksellista. Ja omasta tuttavapiiristäni töistä lähtien, mikä on aika laaja, hyvinkin 20 henkeä sai myöskin tuolloin keuhkokuumeen ja osa joutui sairaalaaankin, yksi teholle jopa(on vielä todella hoikka kaveri muuten, noin 185cm ja painaa nippa nappa 70kg).
Mutta muuten, tuo Ozempic, niin sitä yleensä käytetään diabeteksen hoitoon vasta sitten, jos elämäntapamuutokset auta eikä metformiinia voi käyttää. Silloin joko yksinään tai jonkun toisen diabeteslääkkeen kuin metformiinin rinnalla. Jos tuo käytäntö ei ole muuttunut. Eli ei pitäisi olla ensisijainen lääke ainakaan tableteilla hoidettavan diabeteksen kohdalla. Vaatii tosiaan sen, ettei muut lääkkeet auta toivotulla tavalla tm.
Metformiini on se yleisin ja ensisijaisesti käytetty lääke, sen toimivuus ja teho on yleensä todella hyvä diabeetikoille ja sen rinnalla usein tarvittaessa käytetään toista lääkettä kuten sglt2:n estäjä(esim Jardiance). Yleisimmin tosiaan noin, ja sitten jos tilanne vaatii, Ozempicilla voidaan korvat noita lääkkeitä tai ottaa se niiden rinnalle. Mutta toki tapauskohtaistahan hoito on.
Insuliinidiabeetikoille Ozempicia määrätään ehkä herkemmin, tavoitteena päästä insuliinista eroon tai vähentää sen käyttö ainakin mahdollisimman pieneksi.
Tuo on sinänsä huvittavaakin, kuinka on unohdettu, että Ozempic on juurikin diabeteslääke ja sitä tosiaan jaetaan paino-ongelmaisille kuin lapsille karkkia pyhien aikaan. a sellaisella hurmoksella tosiaan, että jo ihan 5-10kg ylipainokin jo riittää monelle lääkärille syyksi tyrkyttää ja kaupata sitä painonpudotukseen. Sen vuoksihan siitä olikin saatavuusvaikutuksia aikanaan ja moni vastuullisempi lääkäri olikin hieman kärtsynä julkisuudessa, että jättäkää tuota diabeetikoille. Mutta moni lääkärikin tuntuu tuon unohtuneen, kuten oli tämä tt-lääkärinkin kommentti, ettei se ehkä sovellu diabeetikolle niin hyvin, kuin painonpudotukseen.
Niillehän se on hyvä, joille se tosiaan tehoaa ja sopii, muille sitten.. Ja faktahan on se, että se on vielä kuitenkin uusi lääke ja sen pitkäaikaisvaikutuksia ei todellakaan tiedetä. Muutamasta vuodesta jo tiedetään jotain, mutta laihduttajien kohdalla ainakin, jos tuota joutuu käyttämään lopun ikää, niitä ei tosiaan tiedetä.
Sen vuoksi exäsikin varmaan on huolissaan ja on sillä kannalla, ettei sitä ainakaan laihduttamisen takia sitä kannattaa käyttää.
Noista mittaustavoista vielä, tuota sormenpäämittausta ei kyllä olisi tässä vaiheessa käyttää paaston kanssa tai ilman, kun asia on vasta varmistusvaiheessa.
Se nyt kuitenkin poikkeuksetta näyttää eri tuloksia kuin nuo laboratoriokokeet, joten sillä voi tosiaan saada aika vakavankin diabetesdiagnoosin.
Erojen suuruus voi olla yksilöllisiäkin, mutta itselläni ainakin nuo erot sormitestien ja labratestien välillä oli isoja. En tiedä prosentteja, mutta isoja ne olivat.
Keikuin aika pitkäänkin kohonneiden arvojen kanssa, kunnes tilani meni selvästi diabeteksen puolelle ja täytyi aloittaa lääkityskin. Mulla ehkä onneksikin nuo kapillaarimittaukset näyttivät sokereita ylöspäin, niin ehdittiin puuttumaan asiaan aika ajoissa.
Todettiin 2-3 terveystarkastusmittauksessa kohonneet arvot ja sokerini oli niissä 6,3-6,6 luokkaa ja jossain vaiheessa sain seurantalaitteen itselleni ja mittasin ne aina kyllä just oikein, ja useimmiten sain sillä diabetesarvot, eli 7 ja ylikin. Aika reilustikin yli. Ja sitten labratarkistuksiin. Lääkärikin oli ihmeissään, kun kotimittaksilla oli tullut vähintään seiskan lukemia ja labrassa ne tosiaan aina varmistaessa 6,5 tietämille. Muta mittaustapojen (labra vs sorminäyte) tuloseroavaisuudesta se tosiaan johtui.
Sain kyllä pidettyä onneksi nuo sokerit pitkään heikentyneen alueella ja välillä pääsin jopa lähelle 6, eli melki normiin.
Mutta jossain vaiheessa fysiikka tai jokin heikentyi ja tuli labroistakin sitten reilu 7 tuloksia ja tuolloin sormenpäästä tuli jo ainakin kerran liki 8 arvo ja labrassa oli tosiaan oli 7,1.
Diabetes se silti oli, mutta kuitenkin, itsellä ainakin nuo erot oli kyllä todella isot noiden mittaustapojen välillä. Niin ja nuo kotimittaukset olivat vielä aamumittauksia ennen aamupalaa. Mutta oli tosiaan hyvä, että oli noin päin, kun sormenpäämittauksesta voi tulla kaiketi todellisia arvoja pienempiäkin lukemia. Niin sillä ehkä aloittajan olisi hyvä pyytää vaihtamaan tuo varmistusmittaus rasituskokeeseen. Sillä ainakin saisi tarkan tuloksen, ja jos siitäkin tulee diabeteslukema,

Lue lisää

niin hoidon aloittamiselle on tosiaan sitten kunnon perusteet. Ja kelakin varmasti korvaa sokerilääkkeet.
Minulla on tosiaan lääkityksenä tuo metformiini ja yksi toinen lääke ja olo on hyvä, sekä arvotkin ovat pysyneet viitearvoissa. Vaikka edelleenkin seurantamittauksessa saan selvästi suurempia lukemia kuin laskimoverestä otettuna, mutta kun tuon noiden eron tietää, niin saa pidettyä sokerit hyvinä. 5 tietämillä ja allekin ne ovat olleet, eli hyvät. Eli sormenpäämittauksella kun saan 5,5-6 välillä olevat lukemat, niin sokeri on tosiaan tuossa viiden ja allekin.

Korjaan tuota edellistä kommenttiani sen verran, sormenpäämittauksessa 8,9 on raja-arvo. Eli 8,5 on jo sen mukaan ok arvo, ei ainakaan diabetekseen viittava.
Paastokokeessa vastaava arvo ei ole tuota ensin mainitsemaani seitsemää vaan reilusti alle, vaikka sen virheellisesti niin mainitsin.
Sen vuoksi, kun tuon sormenpäästä otetun kokeen raja-arvo/raja-arvo on tuo 8,9, niin sillähän saa helpostikin soketiarvoksi tuon 7 ja ylikin, minkä lääkäri voi halutessaan tulkita jo diabetekseksi, vaikka sormenpäämittauksen asteikolla on normaali lukema. Siitä syystä diagnoosimittauksina käytetään ainoastaan paastosokerissa sekä rasituskokeissa saatuja sokeriarvoja ja sormenpäämittauksen tulokset täytyy vielä erikseen tarkentaa niillä. Miksi aloittajan lääkäri on määrännyt tuollaisen tässä vaiheessa, miksi ei määrännyt suoraan uutta paastoa ja rasituskoetta? Tuo on ns. turha koe ainakin tässä vaiheessa.
Se nyt tietysti olisi toinen vaihtoehto, että aloittaja olisi itse mitannut tuolla tavoin sokereitaan kotona vaikka 2 viikkoa ja toimittanut tulokset lääkärille ja jatko olisi päätetty niiden perusteella. Useampana päivänä selvä ero normi arvoalueelle->tarkemmat sokerimittaukset ja sitten lääkitys päälle, jos verikokeet osoittavat vieläkin diabetesta.

Kyllä aamuverensokeri sormenpäästä on pysyttävä alle 7. Tämän yli jos mennään enemmän kuin kerran, on tarkistettava lääkitys.
Minulla on ollut D2 yli 10 vuotta ja alle 7 pitää verensokerin sormenpäästä mitattuna pysyä. Lääkäreitä on ollut muutama, myös diabeteslääkäri, ja aina se on näin.
Mistä olet keksinyt yli 8 meneviä arvoja?

D2 minulla diagnosoitiin lopulta yli 10 vuotta sitten sokerirasituskokeella. Silloin 2 tunnin arvo oli 13, ja heti alkoi lääkitys. Nykyään lääkittynä aamuveresokeri sormepäästä pysyy 5 ja 7 välillä.

Jokainen ihminen päättää lopulta tietysti itse diabeteksensa hoidosta tai hoitamatta jättämisestä. Ja kantaa seuraukset itse.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kyllä aamuverensokeri sormenpäästä on pysyttävä alle 7. Tämän yli jos mennään enemmän kuin kerran, on tarkistettava lääkitys.
Minulla on ollut D2 yli 10 vuotta ja alle 7 pitää verensokerin sormenpäästä mitattuna pysyä. Lääkäreitä on ollut muutama, myös diabeteslääkäri, ja aina se on näin.
Mistä olet keksinyt yli 8 meneviä arvoja?

D2 minulla diagnosoitiin lopulta yli 10 vuotta sitten sokerirasituskokeella. Silloin 2 tunnin arvo oli 13, ja heti alkoi lääkitys. Nykyään lääkittynä aamuveresokeri sormepäästä pysyy 5 ja 7 välillä.

Jokainen ihminen päättää lopulta tietysti itse diabeteksensa hoidosta tai hoitamatta jättämisestä. Ja kantaa seuraukset itse.

Lue lisää

Hei, nyt ollaankin vasta TEKEMÄSSÄ DIAGNOOSIA, kyseessä EI OLE diagnosoitu diabeetikko. Onko se niin vaikea ymmärtää luettua..??
Ymmärrän kyllä, että diagnosoidun diabeetikon arvot kapillaari-mittauksella SEURATTAVA aamusokeri kuuluu olla 5-7 välillä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kyllä aamuverensokeri sormenpäästä on pysyttävä alle 7. Tämän yli jos mennään enemmän kuin kerran, on tarkistettava lääkitys.
Minulla on ollut D2 yli 10 vuotta ja alle 7 pitää verensokerin sormenpäästä mitattuna pysyä. Lääkäreitä on ollut muutama, myös diabeteslääkäri, ja aina se on näin.
Mistä olet keksinyt yli 8 meneviä arvoja?

D2 minulla diagnosoitiin lopulta yli 10 vuotta sitten sokerirasituskokeella. Silloin 2 tunnin arvo oli 13, ja heti alkoi lääkitys. Nykyään lääkittynä aamuveresokeri sormepäästä pysyy 5 ja 7 välillä.

Jokainen ihminen päättää lopulta tietysti itse diabeteksensa hoidosta tai hoitamatta jättämisestä. Ja kantaa seuraukset itse.

Lue lisää

Sormenpäämittauksesta puhuttaessa, vurallisillakin tahoilla kuten diabetesliitto, sanotaan selvästi eli käsketään huomioimaan, että sormenpäämittaukset ovat VAIN verensokerin seurantaan ja DIABEETIKON DIAGNOSOINTI KUULUU VARMISTAA LABORATORIOKOKEILLA. Eli paadto/sokerirasitustesti. EI PELKKÄ SORMENPÄÄMITTAUSKOE.
Siis herran jestas sentään.. seurantakokeilla muka diagnosoidaan diabetes..

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kyllä aamuverensokeri sormenpäästä on pysyttävä alle 7. Tämän yli jos mennään enemmän kuin kerran, on tarkistettava lääkitys.
Minulla on ollut D2 yli 10 vuotta ja alle 7 pitää verensokerin sormenpäästä mitattuna pysyä. Lääkäreitä on ollut muutama, myös diabeteslääkäri, ja aina se on näin.
Mistä olet keksinyt yli 8 meneviä arvoja?

D2 minulla diagnosoitiin lopulta yli 10 vuotta sitten sokerirasituskokeella. Silloin 2 tunnin arvo oli 13, ja heti alkoi lääkitys. Nykyään lääkittynä aamuveresokeri sormepäästä pysyy 5 ja 7 välillä.

Jokainen ihminen päättää lopulta tietysti itse diabeteksensa hoidosta tai hoitamatta jättämisestä. Ja kantaa seuraukset itse.

Lue lisää

Ja toisekseen, itsekin kirjoitit saaneesi diagnoosin ja juurikin tuolla rasituskokeella reilu kymmenen vuotta sitten. Etkö kirjoittanutkin. Valehtelitko siis?
Koska tuossa aloituksedsahan on selvästi kirjoitettu, että henkilöltä on otettu ainoadtaan yksi passtokoe, josta tuli lukema 7 ja nyt sitä OLLAAN VARMISTAMASSA SORMENPÄÄSTÄ OTETTAVALLA VERINÄYTTEELLÄ ELI DIABETEKSEN SEURANTAAN TARKOITETULLA MITTAUSTAVALLA. Mistä ERIKSEEN sanotaan, että se EI OLE diagnoosiin tai sen varmentamiseen riittävä mittauskeino. Sokerirasitusta EI OLE TEHTY, eikä näemmä olla tekemässäkään edes erikoislääkärin toimesta. Ja juurikin tuo rasitustesti ON DIAGNOOSIIN JA SEN VARMENTAMISEEN tarkoitettu ja enemmän kuin riittävä koe. Kirjoitin varmuudeksi senkin vuoksi isolla, jos nyt sattuu olemaan vähän hankala lukea.näön puolesta. Ja jos taas ei lukenut ajatuksen kanssa, niin olisi ollut ehkä ihan hyvä tehdä niin.
Tuo sinun RASITUSKOKEESI tulos olikin selvä diabetes, siinä diabeteksen diagnoosiin vaadittava vähimmäisarvo on 11.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kyllä aamuverensokeri sormenpäästä on pysyttävä alle 7. Tämän yli jos mennään enemmän kuin kerran, on tarkistettava lääkitys.
Minulla on ollut D2 yli 10 vuotta ja alle 7 pitää verensokerin sormenpäästä mitattuna pysyä. Lääkäreitä on ollut muutama, myös diabeteslääkäri, ja aina se on näin.
Mistä olet keksinyt yli 8 meneviä arvoja?

D2 minulla diagnosoitiin lopulta yli 10 vuotta sitten sokerirasituskokeella. Silloin 2 tunnin arvo oli 13, ja heti alkoi lääkitys. Nykyään lääkittynä aamuveresokeri sormepäästä pysyy 5 ja 7 välillä.

Jokainen ihminen päättää lopulta tietysti itse diabeteksensa hoidosta tai hoitamatta jättämisestä. Ja kantaa seuraukset itse.

Lue lisää

Mutta kyse tosiaan on siitä, että nyt ollaan vadta diagnosointivaiheessa ja siihen tuo sormenpäämittaus ei ole diagnoosikriteerit täyttävä mittausmenetelmä. Tai sitten diabetesliitto muiden virallisten tahojen lisäksi vakehtelee. Niin kuinka lääkäri voi määrätä tosissaan diagnoosia tehdessä tuollaisen mittaustavan dokeritaudin todentamiseen/vahvistamiseen?
Kerro ihmeessä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kyllä aamuverensokeri sormenpäästä on pysyttävä alle 7. Tämän yli jos mennään enemmän kuin kerran, on tarkistettava lääkitys.
Minulla on ollut D2 yli 10 vuotta ja alle 7 pitää verensokerin sormenpäästä mitattuna pysyä. Lääkäreitä on ollut muutama, myös diabeteslääkäri, ja aina se on näin.
Mistä olet keksinyt yli 8 meneviä arvoja?

D2 minulla diagnosoitiin lopulta yli 10 vuotta sitten sokerirasituskokeella. Silloin 2 tunnin arvo oli 13, ja heti alkoi lääkitys. Nykyään lääkittynä aamuveresokeri sormepäästä pysyy 5 ja 7 välillä.

Jokainen ihminen päättää lopulta tietysti itse diabeteksensa hoidosta tai hoitamatta jättämisestä. Ja kantaa seuraukset itse.

Lue lisää

Eli kyseessä on henkilö, jolla on diagnoosivaiheessa ja ensimmäinen paastosokerikokeen lisäksi on vielä suoritettava uusi sokerimittaus, mikä kuuluu tehdä laboratoriokokeella. Paastosta ja rasituskokeesta kummastakin on tultava poikkesva tulos, jotta diagnoosi voidaan antaa. Ja jos tulos tulee vain toisesta, rasituskoe uusitaan.
Eli diabetesliitosta lähtien jokaisen virallisen tahon mukaan(mm terveystalo, hyvinvointialueet, mehiläinen) vähäoireisella henkilöllä diagnoosiin tarvitaan toistuvasti laboratoriossa mitattu kohonnut verensokerin arvo ja/tai sokerihemoglobiini eli GbA1c-koe. Labrakoehan otetaan laskimoverestä
Erikseen mainitaan vielä, kuten jo kirjoitettiinkin, että sormenpään verinäytteestä mitattu verensokeritulos on aina varmistettava vielä erikseen laboratoriokokeella, ennen kuin diagnoosi voidaan antaa ja se voidaan varmentaa. Ja tässä tapauksessahan on otettu vasta yksi paastoarvo ja tämä varmentaminen aiotaan tehdä sormenpäänäytteellä. Mikä nyt ei todellakaan riitä siihen. Eli tuon tulevan sormenpäämittauksen lisäksi olisi kuitenkin tehtävä vielä laboratoriokoe verensokerista ja tulosten on oltava yhtenäiset täyttääkseen diagnoosin kriteerit.
Sokerirasitustestiä, millä sait oman diagnoosisi itsekin, ei ole tehty ja kaiketi ei olla tekemässäkään.
Ja sairaushan vaatii luotettavilla tutkimuksilla saadun varman diagnoosin ennen hoidon aloittamista, kuten varmasti tiedät. Ja ymmärrät varmaankin, että tosiaan tuo sormenpäänäyte on seurantaan tarkoitettu mittaustapa, minkä tulokset vielä varmistetaan labroilla, eikä se pelkästään itsessään riitä täyttämään diagnoosikriteereitä.
Käy katsomassa vaikja duabetesliiton sivuilta ja vaikja muutaman muun terveydenhoitotahon sivuilta, mitä kokeita diabeteksen toteamiseen edellytetään. Huomaat varmaan sieltä saman, mutä tässä selitän. Ja siksi aloituksessa ihmetellään, miksi toinen koe tehdään ainoastaan sormenpäämittauksena, vaikka koe tulisi toistaa paastona tai tehdä sokerirasituskokeena yhteneväisin tuloksin ensimmäisen kokeen kanssa varmuuden saamiseksi.
Tuo sinun D2 oli ihan itsestään selvä asia, sokerirasituskokeessa 13 lukema. D2:n alaraja on 11,1 mmol/l laboratoriossa mitattuna. Juurikin radituskokeessa saatuna, paaston D2-raja on se seitsemän.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Mutta kyse tosiaan on siitä, että nyt ollaan vadta diagnosointivaiheessa ja siihen tuo sormenpäämittaus ei ole diagnoosikriteerit täyttävä mittausmenetelmä. Tai sitten diabetesliitto muiden virallisten tahojen lisäksi vakehtelee. Niin kuinka lääkäri voi määrätä tosissaan diagnoosia tehdessä tuollaisen mittaustavan dokeritaudin todentamiseen/vahvistamiseen?
Kerro ihmeessä.

Lue lisää

Minä en missään ole väittänyt, että D2 voidaan diagnosoida pelkän sormenpäämittauksen perusteella. Kuten kirjoitin, itsellänikin diagnosoinnin viimeinen vaihe oli lopulta sokerirasituskoe.

Terveen ihmisen verensokeri, sormenpäästäkin aamulla ennen aamiaista mitattuna eli paastoverensokeri, liikkuu 4 ja 7 välillä. Muuta tietoa asiasta en ole koskaan saanut missään.

Sellaisista taulukoista en ole kuullut, että normaali paastoverensokeri heiluisi 9 tuntumassa, vaikka olen käynyt Diabetesliiton diabeteksen hoitokurssin. Yksityisajattelijoiden taulukoille ja mielipiteille ei kannata antaa suurta arvoa.

Oma asiansa on sitten diagnosointivaihe. Se on lääkärin hommia. Minä kerroin, että oma diagnoosini perustui viime kädessä sokerirasituskokeeseen.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Minä en missään ole väittänyt, että D2 voidaan diagnosoida pelkän sormenpäämittauksen perusteella. Kuten kirjoitin, itsellänikin diagnosoinnin viimeinen vaihe oli lopulta sokerirasituskoe.

Terveen ihmisen verensokeri, sormenpäästäkin aamulla ennen aamiaista mitattuna eli paastoverensokeri, liikkuu 4 ja 7 välillä. Muuta tietoa asiasta en ole koskaan saanut missään.

Sellaisista taulukoista en ole kuullut, että normaali paastoverensokeri heiluisi 9 tuntumassa, vaikka olen käynyt Diabetesliiton diabeteksen hoitokurssin. Yksityisajattelijoiden taulukoille ja mielipiteille ei kannata antaa suurta arvoa.

Oma asiansa on sitten diagnosointivaihe. Se on lääkärin hommia. Minä kerroin, että oma diagnoosini perustui viime kädessä sokerirasituskokeeseen.

Lue lisää

Ok, hyvä. Mutta tosiaan kyse on vasta diagnoosivaiheesta. Ja siinä lääkäri meinaa, että tuo toinen diagnoosiin vaadittava mittaus tehdään sormenpäämittauksena, mikä ei ole siihen tarpeeksi tarkka/luotettava, vaikka seurantaan se onkin hyvä mittaustapa.
Ja itsekin haluan sen rasituskokeen ja mielestäni se kuuluu tehdä niin, koska tuo pitkä arvo ei tue tuota paastoarvoa ja yksi mittaustulos ei riitä ainakaan minun tapauksessani diagnoosiin. Ja kuten selitin tuon touhun, mitä se muutenkin on, missä on tullut käytyä tässä vuosien mittaan työterveyshuollon puolesta.
Nuo lukemat kaiketi ovat sitten ruuan jälkeen. Kaiketi luin väärin tm.
Mutta siltikään sormenpäämittauksen tulos ei riitä diagnoosia tekemään.
Niin miksi ihmeessä lääkäri määrää sellsisen, kun olisi halutessaan voinut suoraan laittaa rasituskoelähetteen, kuten tapana on näissä useampaa koetta vaativissa tilanteissa?
Ja jos nyt vaikka terveystalo, diabetesliitto ym ovat mainitsemiasi yksityisajattelijoita, niin Suomessahan on iso porukka kulkemassa virhediagnoosin kanssa...

Anonyymi00036 kirjoitti:

Minä en missään ole väittänyt, että D2 voidaan diagnosoida pelkän sormenpäämittauksen perusteella. Kuten kirjoitin, itsellänikin diagnosoinnin viimeinen vaihe oli lopulta sokerirasituskoe.

Terveen ihmisen verensokeri, sormenpäästäkin aamulla ennen aamiaista mitattuna eli paastoverensokeri, liikkuu 4 ja 7 välillä. Muuta tietoa asiasta en ole koskaan saanut missään.

Sellaisista taulukoista en ole kuullut, että normaali paastoverensokeri heiluisi 9 tuntumassa, vaikka olen käynyt Diabetesliiton diabeteksen hoitokurssin. Yksityisajattelijoiden taulukoille ja mielipiteille ei kannata antaa suurta arvoa.

Oma asiansa on sitten diagnosointivaihe. Se on lääkärin hommia. Minä kerroin, että oma diagnoosini perustui viime kädessä sokerirasituskokeeseen.

Lue lisää

Kuten sanotaan, ei turhia kokeita..

Anonyymi00036 kirjoitti:

Minä en missään ole väittänyt, että D2 voidaan diagnosoida pelkän sormenpäämittauksen perusteella. Kuten kirjoitin, itsellänikin diagnosoinnin viimeinen vaihe oli lopulta sokerirasituskoe.

Terveen ihmisen verensokeri, sormenpäästäkin aamulla ennen aamiaista mitattuna eli paastoverensokeri, liikkuu 4 ja 7 välillä. Muuta tietoa asiasta en ole koskaan saanut missään.

Sellaisista taulukoista en ole kuullut, että normaali paastoverensokeri heiluisi 9 tuntumassa, vaikka olen käynyt Diabetesliiton diabeteksen hoitokurssin. Yksityisajattelijoiden taulukoille ja mielipiteille ei kannata antaa suurta arvoa.

Oma asiansa on sitten diagnosointivaihe. Se on lääkärin hommia. Minä kerroin, että oma diagnoosini perustui viime kädessä sokerirasituskokeeseen.

Lue lisää

Nuo sokeriarvot rajoineen voivat olla maallikolle ainakin hämäävät, mutta se nyt on selvä, ettei tuo sormenpäämittaus ole diagnoosivaiheessa sinällään luotettava mittaustapa. Siksi sitä ei ohjeistuksen mukaan kuulu siinä käyttää, vaan nuo 3 muuta on ne mittaustavat, mistä on ollut puhe.
Terveystalon sivuilla diabeteksen toteamisesta sanotaan mm. seuraavaa:
Verensokerin yläraja vähintään 8 tunnin paaston jälkeen on 6mmol/l(normaali). 6,1-6,9 lukema tarkoittaa kohonnutta paastosokeriarvoa ja diabeteksen alaraja on 7.
Syömisen jälkeen terveellä lukema voi nousta 2-3mmol/l ja palautuu syömistä edeltävälle tasolle 2-4 tunnissa.
Normaalissa laskimonäytteessä sokeriarvo on alle 7,8mmol/l ja sormenpäämittauksessa alle 8,9mmol/l 2 tunnin kuluttua syömisestä tai sokerirasituskokeessa.
Jos veren sokeriarvo on tällöin välillä 7,8-11,0mmol/l, kyseessä on heikentynyt sokerinsieto. Diabeteksen alaraja on 11,1mmol/l laboratoriossa ja omassa sormenpäämittauksessa 12,2mmol/l. Kohonnut paastoarvo ja heikentynyt sokerisieto tarkoittavat esidiabetesta, joka etenee diabetekseksi ilman ehkäiseviä toimenpiteitä.
Nuo suuremmat arvot ovat tosiaan syömisen tai rasituskokeen jälkeen.
Mutta sen vuoksi sormenpäämittausta ei käytetä ainakaan ilman varmistuskoetta, eli käytännössä tarkoittaa rasituskoetta, koska se voi heittää jopa 15% todellisesta lukemasta ja tuo rasituskoe antaa tarkimman ja luotettavimman lukeman.
Eli syömisen jälkeen sormenpäästä voidaan saada tuo diabeteksen kriteerin täyttävä lukema, vaikka vastaava laboratoriomittaus taas voi jäädä selvästikin alle tuon 11,1 lukeman, mikä on sillä tavoin mitatun arvon diabetesraja. Toki noissakin tilanteissa kyseessä on heikentynyt sokerinsieto. Mutta nuo lukemat 7,8 labrakokeesta ja 8,9 sormenpäämittauksesta ivat normaalin verensokerin ylärajat 2 tuntia syömisen jälkeen. Siis syömisen jälkeen ja siitä tuo virhe. Näin Terveystalon mukaan.
Eli kyllä, aamuarvo ennen ruokailua täytyy olla sormenpäästäkin mitattuna alle 7. Jos laskee sen 15% eron mukaan tuosta 6 arvosta, mikä on terveen henkilön maksimi sokeriarvo tuolloin, niin sormenpäänäyte saa olla korkeintaan 6,9.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Nuo sokeriarvot rajoineen voivat olla maallikolle ainakin hämäävät, mutta se nyt on selvä, ettei tuo sormenpäämittaus ole diagnoosivaiheessa sinällään luotettava mittaustapa. Siksi sitä ei ohjeistuksen mukaan kuulu siinä käyttää, vaan nuo 3 muuta on ne mittaustavat, mistä on ollut puhe.
Terveystalon sivuilla diabeteksen toteamisesta sanotaan mm. seuraavaa:
Verensokerin yläraja vähintään 8 tunnin paaston jälkeen on 6mmol/l(normaali). 6,1-6,9 lukema tarkoittaa kohonnutta paastosokeriarvoa ja diabeteksen alaraja on 7.
Syömisen jälkeen terveellä lukema voi nousta 2-3mmol/l ja palautuu syömistä edeltävälle tasolle 2-4 tunnissa.
Normaalissa laskimonäytteessä sokeriarvo on alle 7,8mmol/l ja sormenpäämittauksessa alle 8,9mmol/l 2 tunnin kuluttua syömisestä tai sokerirasituskokeessa.
Jos veren sokeriarvo on tällöin välillä 7,8-11,0mmol/l, kyseessä on heikentynyt sokerinsieto. Diabeteksen alaraja on 11,1mmol/l laboratoriossa ja omassa sormenpäämittauksessa 12,2mmol/l. Kohonnut paastoarvo ja heikentynyt sokerisieto tarkoittavat esidiabetesta, joka etenee diabetekseksi ilman ehkäiseviä toimenpiteitä.
Nuo suuremmat arvot ovat tosiaan syömisen tai rasituskokeen jälkeen.
Mutta sen vuoksi sormenpäämittausta ei käytetä ainakaan ilman varmistuskoetta, eli käytännössä tarkoittaa rasituskoetta, koska se voi heittää jopa 15% todellisesta lukemasta ja tuo rasituskoe antaa tarkimman ja luotettavimman lukeman.
Eli syömisen jälkeen sormenpäästä voidaan saada tuo diabeteksen kriteerin täyttävä lukema, vaikka vastaava laboratoriomittaus taas voi jäädä selvästikin alle tuon 11,1 lukeman, mikä on sillä tavoin mitatun arvon diabetesraja. Toki noissakin tilanteissa kyseessä on heikentynyt sokerinsieto. Mutta nuo lukemat 7,8 labrakokeesta ja 8,9 sormenpäämittauksesta ivat normaalin verensokerin ylärajat 2 tuntia syömisen jälkeen. Siis syömisen jälkeen ja siitä tuo virhe. Näin Terveystalon mukaan.
Eli kyllä, aamuarvo ennen ruokailua täytyy olla sormenpäästäkin mitattuna alle 7. Jos laskee sen 15% eron mukaan tuosta 6 arvosta, mikä on terveen henkilön maksimi sokeriarvo tuolloin, niin sormenpäänäyte saa olla korkeintaan 6,9.

Lue lisää

Mutta tosiaan edelleenkin, miksi ihmeessä lääkäri määrää varmistuskokeeksi sormenpäämittauksen, kun sokerirasituskoe kuitenkin antaa suoraan tarkemman ja varmemman lukeman ja se on kuitenkin tehtävä, jos diagnoosi tehdään ohjeistuksen mukaan oikein?
Vielä kun on erikseen mainittu, että diagnoosi tehdään ainoastaan joko pelkän sokerihemoglobiinin perusteella(oltava vähintään 48), paaston ja hemoglobiinin(molemmista poikkeava tulos) tai paaston ja rasituskokeen perusteella(niistäkin molemmista poikkeava tulos).
Eli tuon perusteella jo olisi ihan turha koe, kun se kuitenkin olisi ohjeiden mukaan varmistettava toisella kokeella siinäkin tapauksessa että se vahvistaisi tuon paastokokeen arvon.

Mainitse hoitavalle lääkärille asiasta, hän varmaankin osaa sanoa, vääristääkö nuo koetulosta ja kuinka paljon. Xylitoli kylläkin nostaa sokeriarvoja mutta huomattavasti hitaammin kuin itse sokeri.

Sokerirasituskokeella minulle tuli diagnoosi yli 10 vuotta sitten. Sen jälkeen heti lääkitys, joka jatkuu elämän loppuun.

Ok.
Jos lekuri ei nyt ole huomiseen mennessä vastannut viestiini, minkä laitoin tuolloin, tai pitää vain kiinni tuosta sormenpäämittauksesta, niin menen toiselle lääkärille. Siis ihan toiseen hoitopaikkaankin. Mulla on siihen oikeus ja työnantajallekin sopii, että käy tarvittaessa tai halutessaan muualla hoidettavana. Tuolloin vaan täytyy maksaa kaikki itse. Pomo sanoi jo tuolloin, kun kerroin tuosta hoidosta ja kohtelusta keuhkokuumeeseeni ja polvivammaani liittyen, että mulla on tosiaan oikeus käydä muuallakin saadakseni jumpaakin kunnollisesti, hoito+kohtelu.
Kun tosiaan pahimmassa tapauksessa, kun kerta ero voi olla tuotakin tasoa mittaustapojen välillä, diabeetikko voi saada normiarvot ja terve diabetesarvot. Siis pahimmillaan.
Ja kun olen aika varma, et mulle jatkettaisiin tuota Ozempic-linjaa, vaikka se näyttää tosiaan olevan ensisijaisesti insuliinihoidettavien lääke, sekä niille, joille tuo mainittu metformiini ei tehoa tai sovi muuten. Ja muutenkin tosiaan, onhan tuo metformiini korvaamattomanakin huomattavasti halvempi lääke kuin Ozempic täyskorvattuna. Että siinäkin tapauksessa, jos ovat samantehoiset, niin metformiinihan on hinnan puolesta järkevämpi lääke. Siis sitten, kunhan saan tuon varman ja oikealla tavalla varmistetun diagnoosin, että mulla sitten on se diabetes.