Olen ollut aina ahdistunut,jos olen erehtynyt seurustelemaan. Nyt vuosia sinkkuna,olen huomannut miten onnellinen ja tasapainoinen olen. Muille sinkkuuteni tuntuu olevan ihmetyksen aihe. Mutta sinkkuus on parempaa ja se antaa:Rauhan: Ei enää jatkuvaa odottamista, pettymistä tai toisen tarpeiden ympärillä tanssimista.
Tilaa itsellesi: Voit määritellä kuka olet ilman miesten luomaa peiliä tai odotuksia.
Kontrollin: Sinä päätät itse omasta tunne-elämästäsi ja turvallisuudestasi.
Tilaa itsellesi: Voit määritellä kuka olet ilman miesten luomaa peiliä tai odotuksia.
Kontrollin: Sinä päätät itse omasta tunne-elämästäsi ja turvallisuudestasi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä minustakin on kivempaa paneskella ympäriinsä.
Miksei olisi. Puolisokin voi pettää.
Tiedätkös että kaikki ei paneskele ympäriinsä
Ai niin, että kaikkea, mikä liikkuu.
Ei voi sanoa, että näkis vaan.
Siis häntäheikkinä heilut?
Potentiaalinen taudinkantajako oot?
Vilma
Fyifan
Parisuhteessakin tarvitaan vapautta ja rauhaa. Eikä missään nimessä pitäisi kumppanin seura ahdistaa!
- Sheena
En tie onko ihmisiä luotu parisuhteeseen ei ole niinkään koskaan kiinnostanu miksi en mä harkitse parisuhde ihmisen kanssa joka ei muhun luota ei maksa vaivaa miksi ei kestä kuitenkaan
Minä luulen, että täällä Suomessa vieläkin kulttuurissa eletään agraaritalouden aikaa suhteissa.
Ainoa on, ettei se nykyaikaan oikein sovi enää...
Tuossa kuuntelin viimeisimmän "lepakkovuoron"-podcastin... siinä oli Olli Jokisen vaimo. Aika suora tapaus. Kertoi kyllä ihan ksiken oleellisen.
Tuli mieleen oma mummi ja ukki. Ne olivat naimisissa yli 70 vuotta vissiin.... kunnes kuolivat. Se yhdessäolo heiläkin oli lähinnä sopimusta. Kumpikin veti oman osuuden. Ja kun ukki lähti ensin pois, oli mummukka kuin orpo piru. Nukkui pois ikävään vuoden sisällä.
Parisuhde on sitoumus ja hyöty toisesta. Vaihtokauppaa puolin ja toisin. Todellisen tärkeyden hoksaa vasta kun toista ei ole..
Mutta nykyään pärjää ilmankin hyvin...tiedän miehenä itsekin. Iisimpää tää elo henkisesti on yksin. 🙂
Sinulle sinkkuus voi hyvin olla paras vaihtoehto ja kuvauksestasi päätellen onkin. Ei se kuitenkaan ole kaikille ihmisille tai edes valtaosalle paras. Joillekin parisuhde on paras vaihtoehto ja valtaosalle sopii yhtä hyvin kumpikin vaihtoehto.
Itse kuulun noihin, joille käyvät yhtä hyvin molemmat. En ole ikinä parisuhteessa ollut muuta kuin vapaa toimimaan kuten itse katson parhaaksi katson. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki olisi aina ollut yhtä onnea ja autuutta, mutta mikä elämässä muka on? Sinkkunakin elämääni on osunut myös pahaa ja huonoa ja tapahtumia, jotka on ollut pakko vain kestää ja elää lävitse. En ole parisuhteessakaan koskaan "tanssinut toisen tarpeiden ympärillä, eikä hän minun". En ole ihminen, joka unohtaisi oman itsensä parisuhteessakaan, enkä jaksaisi katsella ihmisitä joka unohtaisi oman itsensä. Minulla on aina tilaa myös itselleni ja kontrolli omista asioistani.