Sanoin sunnuntaina että nyt riittää, vaimo kilahti ja rupesi hokemaan että haluu tappaa itsensä ja että olen tuhonnut sen elämän. Katselin sitä pari päivää ja vein sen(puoli väkisin)psykiatriselle osatolle ja ne otti sen sisään. Nyt ahdistaa niin pirusti että kuinka tää homma klaarataan, aikaa menee varmaan ikuisuus, Pelissä ei ole kolmatta pyörää, vaimo dokaa... onko kellää kokemuksia vastaavasta ?
Vaimo kilahti
Jaques
102084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen nainen ja luettuani tuon tuntui kauhealta, että taas miestä huijataan. Älä vaan sorru sääliin ja jää sen takia liittoosi, tiedän et toi "itsensä tappaminen" on aika yleistä jos toinen jättää..Voimia sulle!
eikä siinä auta kuin itsesuojelu ja itsestään huolehtiminen. Alkoholisti vetää sinut vaikka viemäristä alas, jos annat.
Juominen loppuu tai ei lopu joskus. Sitä ei tiedä kukaan. Siinä välissä loppuu sinulta päivät, kun odottelet ja odottelet.
Mieheni oli myös mielenterveyspuolella jonkin aikaa potilaana, A-klinikalla avo- ja katkohoidossa. Myllyhoidossa jne. Mikään ei auttanut, joten meillä on ollut jo kauan eri osoitteet. Irrottautuminen vei kauemman aikaa kuin muutto erilleen, mutta se on hyvä alku.
Alkoholisti pitää jättää seisomaan omilla huterilla jaloillaan vaikka julmalta se tuntuu.
... jos on tehdäkseen itsarin, anna mennä. Sehän on lopultakin hänen valintansa.
Ikinä en ole ymmärtänyt ihmisiä jotka pyrkivät kaikin tavoin estämään elämäänsä lopen kyllästyneiden tai muutoinkin itsetuhoisten ihmisten halun tappaa itsensä. Tottakai teon tarpeellisuudesta voi ja kannattaakin ensin puhua uhkaajan kanssa siten, että ammatiapu on läsnä, mutta siinä kaikki mitä voidaan läheisiltä vaatia.
Vaimosi on jo sillä hitaammalla itsetuhon tiellä kun on alkoholisti. Heikäläisistä yllättävän moni päättäisi päivänsä mutta tarvittava rohkeus puuttuu. Pahoin pelkään että sinunkin vaimosi kuuluu niihin pelkureihin ja yrittää tehdä sinusta läheisriippuvaista. Yritä olla vahva ja katsoa itsekkäästi omaa elämääsi eteenpäin.
Nimim. Nainen, 40 , jo edesmenneen erittäin väkivaltaisen alkoholistin tytär.
Jokunen vuosi sitten kerroin miehelleni (alkoholisti), että nyt riittää.. Olin antanut vuosien kuluessa n. 9 "viimeistä mahdollisuutta", ja sitten meni kuppi nurin viimeisen kerran! Hänen viikon ryyppyreissun jälkeen ilmoitin, että alkaa etsimään asuntoa itselleen. Sain ylimielisen vastauksen että aha, vai tässä pisteessä. Seuraavana iltana aloitti vanhan mantransa, että eikö vielä? lupaa muuttua? jne. jne. Pysyin lujana, koska usko oli mennyt jo aikaa sitten. Lasten takia olin niinkin kauan jatkanut. No herra sitten humalapäissään yritti tappaa itsensä. Soitti kuitenkin ystävälleen samalla kun istui autossa pakokaasussa. Ystävä soitti poliisit paikalle, poliisit veivät putkaan ja aamulla sairaalaan. Sairaalassa "nerokas" lääkäri kirjoitti tälle herralle vahvoja diapameja ja lähetti kotiin. (Yllätys, lähikapakkaanhan tuo marssi..) Olin yhteydessä poliisipsykologiin (hän soitti minulle), ja kysyessäni että pitäisikö minun nyt perua eropäätökseni. Hän sanoi sen olevan virhe, koska ketään aikuista henkilöä ei voi vahtia 24h vuorokaudessa, ja että jos nyt annan periksi hän tulee uhkailemaan jatkossa pienimpien riitojenkin jälkeen itsemurhalla. Kävin myös aa-klinikalla, koska jossain vaiheessa romahdin myös minä. (Asuimme yli kuukauden vielä saman katon alla ja tuo kk oli yhtä helvettiä.. Väkivaltaa ja uhkailua) Erosta on nyt yli 5 vuotta, exä hengissä, mutta alkoholisoitunut entisestään, naisystävät vaihtuvat tiheeseen, työpaikka mennyt, asunnot menneet maksamattomien vuokrien takia, lapsia ei enää juurikaan tapaa.. Nykyinen naisystävä on yrittänyt tukea, mutta miehessä ei ole omasta mielestään vikaa.. Eli alkoholistia ei voi auttaa, ellei hän itse tajua apua tarvitsevansa. Ja yleensähän se syy juomiseen löytyy ko. henkilön mielestä jostain muusta kuin itsestään.. Mutta tsemppiä koitokseen. Pysy vahvana!!
kiitti kaikille kommenteista, täytyy vaan olla tiukkana, yks elämä on kai tuhoon tuomittu mutta mun ei oo!
Itsellä on samanlaisesta kokemusta.Mies käytti alkoa runsaasti.Siitä tuli useasti riitaa!Sit tuli itsemurha uhkailut Ym.Katkasukertoja oli joitakin ei ne auttaneet yhtään asiaa muutako paheni.Mielialalääkeet tulivat mukaan.Tätä kahtelin jonkin aikaa ja sit laitoin avioeron vireille.Nyt olen ollut useamman vuoden ommillani oletodella nauttinut.Juoppoa on aivan turha paapoa!!!
Äiti teki sen ihan oikeasti, eikä ollu alkoholiongelmaa vaan iskä petti aina sitä ja äiti masentui (oli kiltti äiti muuten). Hyvää loppuelämää, näin voi käydä kenelle tahansa. Eihän kukaan päätä, että nyt sairastun tai masennun, sillon ei mieleltään sairaita oiskaan.
on aivan eri asia kuin pelkkä masennus. Ja masennuspotilaankin itsemurha on hänen omalla vastuullaan. Eivät ne läheiset tapa vaikka käyttäytyisivät kuinka huonosti. Aikuinen ihminen vastaa itse itsestään. Avioero olisi ollut paljon kypsempi ratkaisu äidillesi. No, sille ei voi enää mitään ja sinun on jotenkin pystyttävä elämääsi jatkamaan, mieluummin ilman katkeruutta.
Voin kertoa, että alkoholisti tekee mitä vain syyllistääkseen toisen omista mokista!
Jätin itse mieheni kolmisen kuukautta sitten ja hän joutui suljetulle, kun pää "sekosi" ikävästä, sieltä katkolle jonka mokasi ryyppäämisellä ja sitten päihdepuolelle psykiatriselle...
Annoin hänen olla oman onnensa nojassa, mutta jollain tyhmällä tavallani uskoin jälleen hänen lopettavan juomisen ja vielä minun takiani!
Meni hetki, tuli turpaan jälleen, annoin anteeksi. Meni toinen hetki, tuli turpaan taas...
Poliisit vei enkä sen jälkeen ole sisälle päästänyt!
Nyt taistelen omatunnon tuskien kanssa (aikaa mennyt pari viikkoa),kun hän jaksaa syyllistää minua varsinkin sanomalla aina, että hän ei jaksa enää ja olenko pahoillani jos häntä ei enää huomenna ole jne...
Itse olen huomannut alkoholia vastaan taistelun turhaksi, koska kärsijä lopussa olen aina minä!!!
Mutta kehotan kovettamaan itseäsi sen verran, että vastapuoli varmasti uskoo sinun olevan tosissasi, mikäli mahdollista ja pyrkimään irti... Helppoa se ei ole ja voimaa vievää, mutta saattaa avata aivan uuden elämän!
Olen nainen, juomaton alkoholisti nykyään, minäkin tein kaikki nuo temput, jotta olisin saanut jatkaa juomistani. Jos mieheni olisi sanonut ainakin viisi vuotta aikaisemmin, että siitä vaan, ehkä raitistuminen olisi alkanut aikaisemmin. Olen sitä mieltä, että holistin pitää saada se pohjakosketus, kun se on saavutettu, asia riippuu vain omasta itsestä. Jokainen ihminen, joka mahdollistaa juomisen, on haitaksi. Mitä nopeammin se pohjakosketus tulee, sitä parempi. Kukaan ei ole vastuussa toisen elämästä, minultakin on kuollut muutama alkoholistiystävä ja ihan oman käden kautta, hetken on tuntunut todella pahalta, mutta kun asiaa on ajatellut, he pääsivät pois surkeasta elämästä.
Minua on onnistanut, suhteet lapsiin/sukulaisiin/ystäviin ovat kunnossa ja työkin maittaa. Mutta juomattomana alkoholistina, en ainakaan kehoita paapomaan.