Onko ollut mitään hyvää raamaa viime aikoina?
Sehän on sanonta, että suku on pahin.
Minusta suku on oikein viihdyttävä, kun siinä on sopivasti pari mustaa lammasta, joku tietotoimisto ja sitten pakansekoittaja.
Tietysti tarvitaan vähän maalainen ja konservatiivisuuteen taipuvainen kauhisteleva porukka, mutta oikein hyvää perjantai-illan viihdettä :)
-keinovaginamies-
Sehän on sanonta, että suku on pahin.
Minusta suku on oikein viihdyttävä, kun siinä on sopivasti pari mustaa lammasta, joku tietotoimisto ja sitten pakansekoittaja.
Tietysti tarvitaan vähän maalainen ja konservatiivisuuteen taipuvainen kauhisteleva porukka, mutta oikein hyvää perjantai-illan viihdettä :)
-keinovaginamies-
Vastaukset 33
Vanhimmat
Onhan minulla aika iso suku, serkkujakin useita kymmeniä. Kaikenlaista draamaa mahtuu sukumme historiaan eikä vähiten sen takia, että yhtenä hallitsevana luonteenpiirteenä suvussamme siirtyy polvelta toiselle vahva temperamentti. Ei suvussamme varsinaisesti mitään rähisijöitä ole, mutta omaehtoisia jääräpäitä. Molemmat isoisäni esim olivat molemmat tunnettuja jääräpäisyydestään niin hyvässä kuin pahassa.
En ole laajemman suvun kanssa niin aktiivisesti tekemisissä, sillä olen serkkukatraan nuorimmaisia ja minun ollessani vielä hiekkalaatikolla, menivät serkut jo naimisiin ja saivat lapsia, mutta sukujuhlissa tietysti tulee edelleen tavattua vähän kaukaisempaakin sukua.
Onko sinulla sukujuhlat meneillään? 😁
Aletheias
Olis tylsät sukujuhlat jos joutaisi tänne kirjoittelemaan.
Ihan puhelinpalaveria ja wa-viestiä :)) Serkut niinku herkut :))
Hyvä se on, että minuakin joku välillä viihdyttää. Täytyy muistaa vaan olla kiihtymättä.
Minäkin muuten olen meistä serkuista nuorimmasta päästä.
-keinovaginamies-
No sitä mietinkin, että istutko jossain saunakammarissa piilossa sukua ja viihdytät mieluummin palstaa kuin sukuasi 😅
Hienoa, jos serkkuihin on aktiivinen yhteys. Meillä vähän kävi niin, että kun ei lapsuudessa päässyt muodostumaan läheisiä välejä ja asumme niin kaukana toisistamme, niin yhteydenpito on harmillisen vähäistä. Viime aikoina sekin on kaikki liittynyt hautajaisiin.. Olisi ehkä syytä tavata vaikka kesäjuhlien merkeissä 😊
Aletheias
Suurin osa serkuistani asuu Ruotsissa. Heidän vanhempansa lähtivät aikoinaan Ruotsiin töihin ja sillä tiellä yhä ovat. Heidän vanhempansa ova jo kuolleita.
Noin se tahtoo olla monessa suvussa. Hautajaiset on se peruskeissi.
Eikös se ole vähän tekopyhää sitten, jos muuten ei olla yhteyksissä?
-keinovaginamies-
Ei se tekopyhää mielestäni olisi, jos aidosti haluaa tavata. Ei minulla ole halua eikä tarvetta kaikkin serkkuihin pitää enemmän yhteyttä, mutta muutama sellainen serkku on, joiden kanssa olisi todella mukava nähdä enemmän. Viimeksi pääsimme suunnittelussa jo niin pitkälle, että pohdimme olisiko Tampere sopiva tapaamispaikka, johon kaikilla olisi sopiva etäisyys. Toteuttamista vaille valmis konsepti siis 😁
Aletheias
Mi ullakin on serkkuja Ruotsissa. Aikoinaan oli aika yleistä muuttaa Ruotsiin töiden perässä ja sinne monet sitten jäivät.
Aletheias
Sitten on tietysti nämä käytännön ongelmat, kun suvut on nykyään pitkin maata/maailmaa.
Mutta jotenkin sitä ajattelisi, että on fiksumpaa kohdata ennen hautajaisia, kuin että vasta siellä. Saattaa olla ite sitten se hiljainen serkku :) Eikä ne ainakaan meidän suvussa ole miksikään riemukkaiksi kohtaamiseksi kiihtyneet muutenkaan.
-keinovaginamies-
Ehdottomasti juuri noin; fiksumpaa olisi tavata ennen hautajaisia. Meillä on ollut suvussa monta menetystä muutamana viime vuotena, mukaan lukien omat vanhempani, ja se tietysti herättää ajattelemaan elämän rajallisuutta eri tavalla. Joku päivä voi olla liian myöhäistä, jos kaiken kanssa aina vain vitkastelee.
Aletheias
Otan osaa.
Minä olen vasta puoliorpo :)
-keinovaginamies-
Kiitos ja osanotot sinnekin ❤️
Aletheias
Mä nyt oon näitä sukuasioita täällä koittanu välttää. Mutta joo, aika pieni ja sitä suuremmalla syyllä pitää matalaa profiilia. Ellei nyt jotain vuosia sitten tapahtuneita, jotka jo vainaita. Faijakin jo kymmenen vuotta mullan alla tai oikeestaan siroteltuna.
No joo.
En minäkään varmaan menisi ilmoittamaan, että kenen vaimo nyt on pettänyt, jos esiintyisin täällä omalla naamalla ja nimellä :))
-keinovaginamies-
Pieni suku, pienet murheet, sanotaan isossa sanassakin 😂
Joskus nuorena sitä jotenkin kaipasi isompaa sukua, mutta kun on vuosien saatossa saanut nähdä kuinka pienikin suku osaa kuseksia välinsä turhanpäiväisyyksillä, on vaan onnellinen, että suku on pieni ja niistäkin vähistä puolet on jo mullan alla.
Ja kyllä, perintöasioilla saa mikä tahansa sukukunta rikottua välinsä ja kun tuota asiaa on ehtinyt makustelemaan, niin uskoakseni jopa yhden ainoan henkilön "sukukunta" saa rikottua välit sukuunsa perintöasioissa 🤣
Sanotaanko siellä muka oikeasti tuollaista?
Minä olen kuvitellut että siinä kirjassa kehoitetaan vaan levittämään siementä. Eipä ole kyllä tullut luettua.
Jos yksinperijätapauksessa saa välinsä keskenään sekaisin, niin eikös se ole siten jo diagnoosin paikka?
-keinovaginamies-
Kieltämättä voi olla, että alkaa muisti tekemään tepposiaan, kun ei tuota sioa sanaa ole tullut kotvaan selattua. Mutta siementä kyllä kehotettiin levittämään, sen muistaa jokainen murkkuikäisenä miehenalkuna sanaa lukenut 😂
Ihminen siitä hassu olento, että suurimmat riitansa se käy itsensä kanssa, mutta hyvin usein ulkoistaa ne tunnereaktiot toisiin. En usko, että siinä yleensä tarvitaan diagnoosia, mutta pitkä kävely rauhallisessa ikimetsässä voisi kyllä toimia.
Joo,
Tunnetta on ainakin tänään ollut, mutta minähän otan ne zenmäisellä rauhallisuudella vastaan :))
Puhelun jälkeen voin hieman hymyillä hihaani, ja sitten lyhytterapoin teidän kanssa :))
-keinovaginamies-
Palstahan on oikeastaan melkein kuin ohjaajan palautekeskustelu terapeutille terapoinnin jälkeen, eikö? Hitsi, taas löytyi uusi hieno puoli palstasta 🥳😂
Looraa eri kohteissa mainittu.
Nä pari tätiä, peri setää ja kolme enoa... lisäksi muutakin lähisukua.
Tietty oman perheen lisäksi.
Fn nyt tiedä onko heistä viihteeksi, mutta yllättävän paljon ne mua työllistää...
Taitaa olla itse disse siellä.
Noin siinä käy, kun päästää lipsahtamaan.
Pakko se on vaan jossain vaiheessa sanoa, että en ehdi / kykene, ennen kuin kasvaa liian iso tatti otsaan.
Toinen hyvä on vinkata, että mulla menee nyt sadan euron keikka ohi suun, kun auraan sulle ilmaiseksi. Ymmärtävät että sukulaistenkin aika maksaa :)
-keinovaginamies-
No ryökäleetovat vanhempia, niin kasvatus vääntää usein mielen höveliksi.
Pitää kostaa nuoremmille. 😁
Nä pihi pska! Ootko kännis?!
Tjaa? Draamaa?
No ainahan sitä jotain.... joku sunnuntai pehelin soi 9:30 ja kun vastasin, kuulin yhtä huutoa. Televisio ei näy ja ksukosäädin ri toimi.
Soittajana enoni 80v. Kuulosti juuri soittoon heränneenä, että vika on minussa/minun. Ilmoitin tulevsni maalle myöhemmin ja katsovani laitteiston. Pieni rauhoittuminen, mutta silti äänekästä tekniikan ihmettelyä. Sadattelua ja runsas kirosanavalikoimalitania...(välimerkkien sijasta)
Diagnoosi. Tv tarvitsi pääkytkimen painamisen. Ja kaukosäädin uudet patterit oikeinpäin asennettuna.
Kiitoksena tuli intensiivinen keskittyminen ampumahiihtokisoihin ja tyytyväinen murahdus. 😆
(Perinyöä odotellessa) 😆
Hyvä täsmäkysymys, joka avaa melko mukavasti vastaajan tilannetta:
- eristäytynyt/yksinäinen
- suuren perheen kasvatti/sosiaalinen 😀
Suhde omaan sukuun kertoo myös perheorientoituneisuudesta ja sukurakkaudesta.
Kyllä minulla sukua on 😄
🤓
Legendaarinen MissPönttöuuni toteaisi yksiselitteisesti:
Urkintaa!
Hyvin jätit vastaamatta :)
-keinovaginamies-
Pidän yhteyttä vain lapsuuden perheeseeni. Muusta suvusta minulle oli läheisiä eno ja ukki. Valitettavasti toisen vei syöpä ja toisen sydänkohtaus. Silloin ghostasin loppu suvun.
Yhtäkkiä minuun otti yhteyttä sukulaisia, jotka ovat aina vihanneet minua ja kohdelleet minua huonosti. Tuli hätä, että nytkö se oikeasti otti ja lähti. En ole vastannut heille mitään viimeiseen kymmeneen vuoteen useammasta yhteydenotosta huolimatta.
Olen vähän kylmä luonne sen suhteen, että minulle ei tee yhtään tiukkaa ulkoistaa elämästäni epämieluisia henkilöitä.
En minäkään pelkän sukulaisuuden takia pidä ihmisiin yhteyksiä.
Mutta minulla on muutamia ihan mainioita tyyppejä sukulaisina.
Lisäksi siltoja ei kannata polttaa mitättömyyksien vuoksi, vaan ihmisille pitää antaa tilaa olla omia hassuja itsejään. Silloista on paljon hyötyä jos saareen tarvii vielä joskus päästä :)
-keinovaginamies-
Suhteeni sukulaisiin voi tiivistää yhteen lauseeseen, jonka yksi heistä lausui minulle: "Minä olen parempi kuin sinä". Minä en halua elämääni ihmisiä, jotka asettavat itsensä minun yläpuolelle. Minä olen ollut koko elämäni ajan se, joka on soutanut muut saareen, mutta minua ei huolita saarelle mukaan. Paitsi silloin jos jonkun pitää hakata polttopuut, mutta sittenkään minua ei oteta mukaan lämmittelemään luomani tulen ääreen.
20 vuotta halusin uskoa asioiden ja ihmisten voivan muuttua. Että minut huomataan jos todistan arvoni. Mutta sitten kun menetin itselleni tärkeät ihmiset, en näe enää mitään syytä yrittää todistaa kellekään mitään.
Ainoastaan kaksi miespuolista serkkua on pitänyt yhteyttä, ei ainutkaan naispuolinen serkku, joita on viisi.
Sitä mietin, kun naispuolisten serkkujen vanhempiin olen pitänyt yhteyttä, mutta ei ainutkaan naispuolinen serkku ole koskaan minun vanhempiini pitänyt mitään yhteyttä.
Niin, että se olisi sama, kuin en naispuolisten serkkujen vanhempiin pitäisi mitään yhteyttä.
Iso ja kaikenpuolin hyvä suku, ei pahaa sanaa.
Ei ole isoa sukua. Isäni on sukunsa vanhin ja äitini keski-iässä omassa suvussaan.
Siis lähisuvusta kun puhutaan.