Hei! 2 kk suhde on edennyt huimaa vauhtia. Muutimme yhteen lähes heti ja mies tahtoo kihloihin ja vauvastakin on ollut puhetta jo! Vannoo rakkauttaan sata kertaa päivässä ja puhuu yhteisestä tulevaisuudesta. Hän on omistushaluinen ja mustasukkainen. Humalassa väkivaltainen, jos käymme kodin ulkopuolella. Selvinpäin mökötystä, pottuilua ja epäluuloisuutta tekemisistäni. Kertokaapas jotka huomaatte yhtäläisyyksiä kokemuksissanne, mihin tämä johtaa? Onko se aina niin, että väkivalta pahenee, vai onko olemassa mahdollisuus, että kaikki meneekin paremmin...? Olenko tyhmä...
väkivaltaa humalassa
nyrkki&hella
12567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lähde nyt, kun sinulla ei vielä ole liikaa asioita pidättelemässä. Väkivaltaisuus paranee hyvin harvoin, yleensä se pahenee alkuvaiheen jälkeen. Tuohon viittaa sekin, että miehesi vaikuttaa olevan mustasukkainen ja epäluuloinen tekemisistäsi. Rakkauden vannominen jatkuvasti voi olla yksi osoitua siitä, että hän pyrkii sitomaan sinut itseensä ja hallitsemaan sinua.
Älä pilaa elämääsi, maailmassa on paljon niitäkin miehiä, joilla ei ole tarvetta purkaa omia ongelmiaan väkivallalla naista kohtaan!
Kenenkään ei saa uhrata omaa elämäänsä moisten allistajien kanssa. Ne ei miksikään muutu, pahenee vain iän myötä. Lähde moisesta suhteesta.
Provot tuntuu vaan huononevan päivä päivältä... Onneks sentään on JoJo jolla on reippaampaa yritystä. Harmi vaan että senkin kustannuksella jotkut ääliöt pelleilee... hohhoijjaa miten on mieli ihmisillä köyhä...
Entä jos se ei olekaan provo? Vähän ihmetyttää, onko se ihmisille tosiaan niin kova pala "joutua" provon kusettamaksi, täällä anonyymissä maailmassakin. Mikään ei takaa että kyseessä on provo, ja mitä sitten vaikka se olisikin? Eikö sitä silti voi vastata asiallisesti ja omia kokemuksiaan kertoen :) ehkä joku toinen, joka elää samassa tilanteessa, löytää joskus tämänkin keskustelun ja saa kenties siitä apua tai lohtua itselleen.
"On tosi surkeeta että oot tollasessa suhteessa ja BLAABLAABLAABLAA. Sun pitäs nyt hakeutua eroon siitä miehestä, koska väkivalta tuskin siitä ainakaan laantuu ja BLAABLAABLAA"!
---
Pitääkö kaikille typerille bimboille aina kaikki vääntää rautalangasta???? Eikö se nyt jo helvetti soi jossain jos mies on känninen kusipäähakkaaja ja identiteetin ryöväävä yksinvaltiasmustasukkaishullu????
Eiku jää vaan siihen suhteeseen hengaamaan! HALOOOOOO!!!
Oletko ollut sellaisessa tilanteessa, tiedätkö omakohtaisesta kokemuksesta kuinka vaikeaa tuollaisesta suhteesta on päästä pois? :) Ihmismielellä kun on tapana olla kovin subjektiivinen, eikä niitä pahojakaan asioita näe niin pahoina, kun on tilanteen sisällä.
Neiti on hyvä vaan ja menee siitä sitten kädestäpitäen auttamaan, eikä jeesustele täällä. Taidat itse olla tasan yhtä tyhmä ja yhtä vammasessa suhteessa.
Ankkuri huono päivä, oot kuin oisit noussu per*e eellä sängystä. Joka ikiseen kirjoitukseen vastaat pottuilemalla. Jos et pysty olemaan "hiljaa" älä kirjoita.
Nämä saattavat olla, ja ovatkin, joillekin maailmanlopun tärkeitä asioita ja he haluavat mielipiteen,vahvistuksen omalle päätökselleen, he tarvitsevat vertaistukea, eikä pottuilua.
Mene metsään huutamaan suureen ääneen, se helpottaa.
...ollut väkivaltaisessa suhteessa? Asia nyt vain on niin, ettei tuon tilanteen vaikeutta voi kuvitella, ennen kuin siihen itse joutuu. Ajattelin itsekin joskus, että väkivaltaa sietääkseen täytyy olla jotenkin tyhmä, kunnes nakki napsahti omalle kohdalle. Kauaa en katsellut, mutta sen verran, että ymmärrän kyllä aloittajaa.
Onneksi minulla on sen verran järkeä päässä, että jo ennen omakohtaista kokemusta tajusin pitää leipäläpeni kiinni ja hyväksyin sen, että jollekulle tuo voi olla ihan oikea ongelma. Suosittelen samaa sinulle. Vaikka kapasiteetti ei sympatiaan riittäisikään, niin kurjan olon lisääminen tuskin on tarpeen.
Yritin kirjoittaa mahdollisimman todenperäisesti, mutta ei tainnut onnistua..hmm..vai provo..eihän tässä ole oikeastaan mitään kamalan kamalaa tapahtunut vielä. Mies on muuttunut paljon ja on hellä ja rakastava. On pahoitellut kovasti tekemisiään ja pyytänyt anteeksi, että kohteli minua huonosti. Johtuu kuulemma ex-vaimosta, joka petti aikoinaan. Luulen ja uskon, että hän ei lyö minua enää. Tai siis, eihän hän ole varsinaisesti lyönytkään, vaan..äh..no joka tapauksessa. Kaikki hyvin toistaiseksi, mutta lupaan lähteä, jos vielä käy käsiksi. Kiinnostaa viimeisen kirjoittama kokemus. Jos viitsisit kertoa hieman tarkemmin, miten päädyit lopettamaan suhteen?
Juuri keskustelin eilen naisen kanssa joka kertoi omasta entisestä suhteestaan, jossa lapsi oli hankittu yhteisellä päätöksellä mutta jo raskauden aikana mies oli lyönyt ja nostellut seinälle. Samalla oli todennut, etteipä se hänen lapsensa ole "pidä lapses", huoritellut jne.
Tuota samaa tulet tilaamaan ja paljon jos et eroa. Sulla on vain yksi elämä. Jos tuollainen on sinun arvoista, niin jää toki miehesi kanssa yhteen.
Jos ei, niin no.. sitten itkeskelet jonkun aikaa. Oletan näet, että sinulla on häntä kohtaan jotain tunteita, muutakin kuin pelkoa siis. Sitten lähdet "radalle" ja löydät jonkun fiksumman miehen.
Lähe ihmeessä pois sieltä. Mustasukkainen, väkivaltainen mies.. ei hyvä!