Onko ideaa, miten voisi juhlistaa yhtä elämänsä huonoimmista päivistä? Sitä päivää, kun syöpälääkäri kertoo juuri hoidetun syövän uusiutuneen ja tilanteen olevan vakavampi kuin ennen sädehoitoja. Ei ole varmuutta, voiko syöpää leikata vai siirrytäänkö saattohoitoon.
Nämä ovat mielenkiintoisia puhelinkeskusteluja. Herkkänä ihmisenä liikuttuu jopa siitä, miten syöpälääkärin äänestä kuulee kuinka pahoillaan hän tilanteen johdosta aidosti on. Se kolmen sekunnin hiljaisuus, kun kokenut syöpälääkärikään ei tiedä, mitä sanoa potilaalle.
Nämä ovat mielenkiintoisia puhelinkeskusteluja. Herkkänä ihmisenä liikuttuu jopa siitä, miten syöpälääkärin äänestä kuulee kuinka pahoillaan hän tilanteen johdosta aidosti on. Se kolmen sekunnin hiljaisuus, kun kokenut syöpälääkärikään ei tiedä, mitä sanoa potilaalle.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eihän nuo kivoja asioita ole kuulla. Minulla sentään oli pieni mahdollisuus onnettomuudessa ja syöpää ei vielä ole.
Kuitenkin oli mukava kuulla kun lääkäri sanoi, että näyttäisi siltä, että teoriassa jäät henkiin.
>simiti<
Hienoa, että selvisit onnettomuudesta. Matti Nykänen taisi aikanaan sanoa, että elämä on ihmisen parasta aikaa.
Todella ikävää ja surullista. Mutta älä ollenkaan heitä vielä toivoa, vaan odottele tarkempaa tietoa leikkauksesta ja mahdollisesti lääkehoidosta.
- Sheena
Tämän vaativuusluokan syöpäleikkaukset on kuulemma keskitetty Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Odotellaan, mitä sieltä kuuluu. Jos leikataan, niin iso leikkaus tiedossa.
Itsellä läheinen kuoli haimasyöpään, hänen kanssa puhuttiin paljon siitä, että pienetkin hyvät asiat saa suuria merkityksiä, joilla valaa uskoa huomiseen. Itsekin opetellut ajattelemaan niin, että kun tuntuu, ettei valoa näy tunnelin päässä niin ajattelen niitä kaikkia hyviä pieniä asioita, joita kohtaan.
On asioita, joita voinut pitää aiemmin itsestään selvinä, muttei enää. Itsellä ollut suoliston kanssa haasteita, on ummetusta, verta, ripulointia ym. Ja sit kun tulee normia ulostetta ja ilman verta niin saan siitä hyvää mieltä, samoin vatsavaivojen kanssa, kun ne eivät haittaa niin on hyvä päivä jne.
Pienillä asioilla näin saa luotua hyvää mieltä itselle. Energisyydellä on kans hyviä vaikutuksia, kun jaksaa liikkua väsymättä voi siitä saada hyvää mieltä. Mielikuvilla voi piristää itseä, kun niihin osaa suhtautuu hyvän kautta, eikä ole huolissaan asioille, joihin ei voi juuri vaikuttaa, asiantuntijat auttaa parhaansa mukaan aina.
Varmasti vaikea tilanne kestää, kun omalle kohdalle tulee. Jokainen täältä lähtee jossain vaiheessa. Se kuuluu asiaan, mutta noin vakava uutinen on varmasti shokki. Rukoilisin Jumalaa, on näitä ihmeitäkin tapahtunut. Pidetään kiinni elmästä niin pitkään kuin sitä on.
Tavallinen ihminen juhlistaa huonoa päiväänsä Koskenkorvan Viinalla, isänmaallinen persu Leijona tai Suomi Viinalla.
Koronarokotteita ei taida enää saada.
Voi paska.
Yksi hyvä olut kylmänä, ehkä Spaten.
Toivottavasti käy vielä tuuri.
-keinovaginamies-
Paras tapa juhlistaa elämää ylipäänsä on elää hetkessä, tässä ja nyt. Iloita hyvistä asioista. Ammenna niistä voimaa ja muista rakastaa, niin saat vastarakkautta. Sekin on sairauden läpi käynnissä arvokasta elää ja tuntea. ❤️
Kehosi on sairastunut, sielusi ei. Anna sen elää mikä hyvälle tuntuu.
Ei ole oikein sanoja sinulle, muuta kuin voimia tilanteeseen. ❤️ *halaus*
Elämä on epäreilua. En ole koskaan sairastanut syöpää, mutta olen nähnyt syöpätaistelun läheltä. Lisäksi itsellänikin on aika rankkoja sairauksia ja onnettomuuksia taustalla.
On luonnollista kokea surua sairaudesta. Varsinkin kun tietää että se johtaa kuolemaan. Mutta on tärkeää muistaa nauttia elämästä ja jäljellä olevista hetkistä niillä eväillä mitä on juuri nyt. Jokainen kuolee joskus, eikä sitä kukaan pääse pakoon. Huonolla tuurilla jäät huomenna auton alle ja se on sitten siinä. Tällöin olisit murehtinut syöpää ihan turhaan.
Ukkini lakkasi olemasta oma itsensä syöpädiagnoosin myötä. Hän masentui, lakkasi huolehtimasta itsestään ja vietti päivät täysin ilmeettömänä televisiota katsellen. Lääkäri antoi hänelle vuoden ennustuksen. Hän eli tasan vuoden ja kuoli sitten. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei hän kuollut itse syöpään, vaan yksin kertaisesti päästi itsensä niin huonoon kuntoon, että kuoli jo ihan siihen. Jos hän olisi jatkanut vanhaan tapaan eikä luovuttanut elämän suhteen, ehkä hän olisi elänyt vielä kaksi vuotta. Lisäksi meillä olisi ollut vielä aikaa viettää laadukasta aikaa ja pitää hauskaa. Nyt hän vaan masenteli.
Itse koen kuolleeni 3. luokalla. Tipuin asfalttiin pää edellä. Koen että luonteeni muuttui tuolloin merkittävästi ja muutuin eri ihmiseksi. Suren sitä osaa minusta joka kuoli tuona päivänä ja millaista elämää tuo henkilö olisi voinut viettää. Minusta tuntuu kuin sieluni olisi mennyt taivaaseen ja minä olen se rikkinäinen osa joka jäi jäljelle. Mutta olen päättänyt viettää mahdollisimman laadukasta elämää sillä osalla joka vielä täällä on. Ehkä olen sitten kokonainen taivaassa :)
Lääkärikeskuksessa vastaan tullut tuttu totesi, et kaikki me johonkin kuollaan. Tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin. Yksinäisyys on varman se ikävin juttu ja kun tuntuu että kaikki puhuu ihan tyhjää eikä itse tiedä mitä tahtuu.
Aloittaja, miten menee? Löysitko vastauksista ideaa juhlistamiseen? Jos et huomaa tätä tai jaksa/viitsi vastata niin toivon siedettävää jatkoa olotilaasi ja selviytymistä parempaan.
Viime viikon perjantaina mulla tapahtui peräänajo. Porin prikaatin auto ajoi mun auton perään niin, että toinen takavalo hajos ja nyt on korjaamolla.
Nämä ovat sellaisia tilanteita, joissa sanat tuntuvat aina olevan riittämättömiä.
Elämä ei aina anna meille sitä, mitä haluaisimme tai ansaitsisimme vaan joskus se ottaa kysymättä. Se tuntuu väärältä ja epäreilulta ja sitä se on. Toivottavasti olet löytänyt kuitenkin toivon tunteen vaikean asian keskellä. En osaa kuvitella, mitä käyt läpi, mutta toivon, että kaikki menee osaltasi lopulta hyvin ja hoidot tehoavat.
Jasu sanoitti mielestäni hienosti sen, miten kannattaa juhlia elämää, ei sairautta ja miten sairaus ei määritä ihmistä. Tuosta ajatuksesta saat toivottavasti voimaa kestää tulevat koitokset ❤️
Aletheias