Olemme olleet erossa parisen kuukautta. Yhteisen lapsen tapaamiset ja muut asiat pitäisi nyt yrittää saada sujumaan, niin että lapsi tottuisi uuteen järjestelyyn. Kuitenkin exälle kaikki tuntuu olevan niin kovin vaikeaa.
Hän haluaisi jatkuvasti muutella sovittuja tapaamisia, perua niitä jne. Soittaa ei saa, vaikka olisi puhuttavaa lapsen asioista, vaan pitää ensin anella lupa tekstarilla. Jos soittaa suoraan, saattaa vaikka kuulemma aiheuttaa jollekin kiusaantuneen olon, olla häiriöksi. Lapsen hakemiset ja tuomisetkin pitää hoitaa parkkipaikalla, sisältä ei voi missään nimessä tulla hakemaan, vaikka siinä samalla voisi paljon luontevammin tarvittavat keskustelutkin hoitaa. Muutenkin kohtelee minua kuin jotakin saastaa, ilmeisesti haluaa näyttää uudelle eukolleen (olen ymmärtänyt, että hänellä on sellainen) päässeensä minusta yli tai jotain.
En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Jos en saa osakseni "normaalia" kohtelua ja arvostusta, vaan minun annetaan ymmärtää olevan pelkkä häiriötekijä ja kiusankappale hänen uudelle elämälleen, niin en kai voi muuta kuin vain jättää hänet suosiolla kokonaan rauhaan. Minusta olisi kyllä lapsen etu, jos isä jollain lailla pysyisi mukana lapsensa asioissa, että asioista voisi keskustella. Eikä se parivuotiaan kohdalla onnistu kuin niin, että minä lähivanhempana pidän etävanhemman ajan tasalla lapsen asioista.
Mutta ilmeisti hän haluaa olla todellinen etä-isä, periaatteessa oma ongelmansa, jos ei halua tietää lapsensa asioista, mutta huolettaa kovasti lapsen puolesta, jos isäsuhde jää kovin ohueksi. Onko kellään vastaavia kokemuksia siitä, miten toiseen voisi yrittää luoda asioiden hoitamisen kannalta riittävän hyvät suhteet, leimautumatta kuitenkaan miksikään häiriköksi?
Hän haluaisi jatkuvasti muutella sovittuja tapaamisia, perua niitä jne. Soittaa ei saa, vaikka olisi puhuttavaa lapsen asioista, vaan pitää ensin anella lupa tekstarilla. Jos soittaa suoraan, saattaa vaikka kuulemma aiheuttaa jollekin kiusaantuneen olon, olla häiriöksi. Lapsen hakemiset ja tuomisetkin pitää hoitaa parkkipaikalla, sisältä ei voi missään nimessä tulla hakemaan, vaikka siinä samalla voisi paljon luontevammin tarvittavat keskustelutkin hoitaa. Muutenkin kohtelee minua kuin jotakin saastaa, ilmeisesti haluaa näyttää uudelle eukolleen (olen ymmärtänyt, että hänellä on sellainen) päässeensä minusta yli tai jotain.
En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Jos en saa osakseni "normaalia" kohtelua ja arvostusta, vaan minun annetaan ymmärtää olevan pelkkä häiriötekijä ja kiusankappale hänen uudelle elämälleen, niin en kai voi muuta kuin vain jättää hänet suosiolla kokonaan rauhaan. Minusta olisi kyllä lapsen etu, jos isä jollain lailla pysyisi mukana lapsensa asioissa, että asioista voisi keskustella. Eikä se parivuotiaan kohdalla onnistu kuin niin, että minä lähivanhempana pidän etävanhemman ajan tasalla lapsen asioista.
Mutta ilmeisti hän haluaa olla todellinen etä-isä, periaatteessa oma ongelmansa, jos ei halua tietää lapsensa asioista, mutta huolettaa kovasti lapsen puolesta, jos isäsuhde jää kovin ohueksi. Onko kellään vastaavia kokemuksia siitä, miten toiseen voisi yrittää luoda asioiden hoitamisen kannalta riittävän hyvät suhteet, leimautumatta kuitenkaan miksikään häiriköksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
(olettaisin) tämä uusi suhde. Joko niin, että ukko pelkää jäävänsä kiinni valheista teille kummallekin exälle ja nyxälle tai uusi morsian on mustasukkainen... Ei noista ota selvää ennenkuin itse menet ja katsot, mikä on tilanne. Minä olen sen verran justiina itse, etten kyllä jäisi parkkipaikalle notkumaan vaikka siellä olisi mimmoinen kuningatar vastassa;)
Et kertonut tarkemmin erosi taustoista, esim. olitko sinä se lähtevä osapuoli, mutta olettaisin kuvauksesi perusteella miehen vielä sulattelevan eroa. Kaksi kuukautta on kovin lyhyt aika toipua noin suuresta elämänmuutoksesta ja ilmeisesti exäsi käsittelee vielä kaikkia katkeruuden ja vihan tunteita.
Anna ajan kulua ja katso, mitä tapahtuu. Käyttäydy itse ex-miehesi lapsellisesta toiminnasta huolimatta kypsästi ja asiallisesti. Jos muutaman kuukauden kuluttua asiat ovat vielä ennallaan, nosta kissa pöydälle ja puhu asiasta suoraan.
Olisikohan exäsi jotenkin kipsaantunut erosta ja asiat täysin käsittelemättä. Muutama rauhoitettu kuukausi ei vaikuta parivuotiaan kehitykseen mitenkään, älä kysy jokaisesta mustelmasta vaan ota todella yksinhuoltajan vastuu. Mikäli mahdollista, pidä exäsi vanhempiin hyvät välit, sieltäkin pikkuihminen saa tulevaisuuden turvaa.
Älä möksähtele ja vaadi normaalia kohtelua, jos toinen ei siihen kykene. Luultavasti etäkin jossain vaiheessa haluaa lapsensa lähelleen.
miehesi on vaan niin sekaisin uudesta naisestaan ...minun ukko lähti 18 vuoden naimisissa olon jälkeen ja on ollut kuivan asiallinen mies aina hoitanut jämptisti asiansa, nyt aivan sekaisin uudesta suhteesta ja uudesta seksistä, nainen voi saada miehen ihan kuutamolle ja tekemään mitä vaan..ainakin tietynlaisen miehen jolla on jokin heikkous ? jota voi vedellä "naruista".
mieheni on aina ollut lapsille ehkä ei hellä mutta kunnon isä, nyt tuskin malttaa tavata ja ei ollutlomallaankaan juuri heidän kanssaan, on jättänyt heitä tutuille jne..mutta onneksi meillä lapset on niin isoja että päättävät jo itse missä ovat...mutta kaiken takana on nainen..minä ainakin odotan "järkiin tulemista" siinä voi vierähtää tovi?
Se on kumma miten ne nyxät sekoittaa miehen ajatusmaailman ja sitten ne sekoittaa miehen perheen! Niillä on outo tapa päteä ja tulla huomatuksi.
Meidän isi oli aivan ihan lapsille ja minulle, myös eromme jälkeen. Olimme usein yötä hänen luonaan ja vietimme mökillä aikaa ja matkustimme.
Mutta heti kun nyxä astui kuvioihin, ei isiä ole näkynyt kuin joka kolmas kuukausi noin tunnin jaksaa olla. Kerran lähti karkuun kun näki meidät kaupungilla. Huomasi kyllä meidät, mutta kipasi karkuun.
Ei ne enää järkiin tule, parempi vaan pysyä poissa, jottei ne nyxät käy kimppuun.
Ne on niin agressiivisia, että repii vielä silmät päästä jos satut jutteleen exälles.
jos antaa uuden ihmissuhteen sekoittaa pään niin pahasti, että unohtaa lapsensa. Maailmaan mahtuu paljon kypsymättömiä naisia ja miehiä, jotka haluavat omistaa uuden kumppaninsa niin täydellisesti, ettei entinen perhe mahdu kuvioihin. Vanhempi, joka sellaiseen menee mukaan, ei alunperinkään olisi ansainnut lapsiaan!
Exäsi on selvästi viestittänyt että haluaa olla rauhassa - jospa kunnioittaisit häntä nyt siinä. Vaihdot vaikka päiväkodin kautta niin teidän ei tarvitse olla tekemisissä, jos on yhteishuolto niin exä voi itse huolehtia lapsen asioista päiväkodissa, lääkärissä jne. Ajan kanssa ehkä hän toipuu ja voitte olla enemmän tekemisissä.
Pidä vaan pää kylmänä äläkä anna periksi niissä asioissa mitä olette saaneet sovittua!!! Ja suomalainen mies on just tollainen ei se osaa ajatella asioita niin kuin naiset!!! Seuraavan kerran kun isä tulee hakemaan lapset sanot hänelle suoraan ettei sinua kiinnosta ottaa häntä takaisin vaan leikkisit nyt aikuista miestä äläkä itse mene lapsen saappaisiin, sanot hänelle että sinua kiinnostaa vaan jutella lapsenne hyvin voinnista ja huoltajuus asioista!!! Tai sanot niin kylmästi kuin minä että otinpa yhteyttä lastensuojelu viranomaiselle joka laittaa meille tapaamiset mustaa valkoiselle!!!!
Kyllä se siitä paranee huomattavasti ja ole aina pirteä ja iloinen kun hän hakee lapset niin hän huomaa, että miten sinulla voi olla noin hyvä päivä ilman häntä!!!!! Uskon että puolen vuoden sisään hän tulee anelemaan ja kovasti kun huomaa kuinka ihanan naisen loppuje´n lopuksi menetti!!!!
exälläkin on tunteet
Minne yhteielonne ihanuus kuihtui ?
Oliko exäsi hirviö.
Hän taisikin olla tunteellinen En usko että
hänelläkään on helppoa. Anna olla rauhassa.
Sitä saa mitä pyytää. Tätä se on.