Olisin tiedustellut mielipiteitänne ja ajatuksianne koskien yrittäjyyden ja ystävyyden sovittamista. Itse olen tällähetkellä työtön ihminen ja ystäväni perusti yrityksen vuosi sitten. Hänestä tuskin koskaan kuuluu ja olen aika alamaissani, koska on ollut ystäväni jo toistakymmentä vuotta. Itse soittelen hänelle n.viikon välein, mutta yleensä emme saa mitään tarkempaa sovituksi, koska ne kiireet, ne kiireet.
Niin olen alkanut tässä miettiä, että jos ei häntä enää tunnu kiinnostavan ystävyytemme, pitäisihän sille sitten pistää stoppi. :(
Ymmärrän kyllä, että yrittäminen on täyspäiväistä hommaa, mutta kyllä sitä voisi edes joskus soitella ja nähdäkin, eikös?
Sitten kun ollaan joskus harvoin nähty, hän on ihan mukava ja kertoo asioistaan eli käyttäytyy kuin ystävä. Mutta nämä tauot alkavat ottaa päähän kun ei voi sen vertaa edes pitää yhteyksiä.
Joten, miten te muut joilla on yrittäjiä ystävinä pysytte hommassa mukana vaikka toinen katoaa jonnekin pitkiksikin ajoiksi?
Ja yrittäjä näkökulmaakin voi mielellään myös antaa.
Niin olen alkanut tässä miettiä, että jos ei häntä enää tunnu kiinnostavan ystävyytemme, pitäisihän sille sitten pistää stoppi. :(
Ymmärrän kyllä, että yrittäminen on täyspäiväistä hommaa, mutta kyllä sitä voisi edes joskus soitella ja nähdäkin, eikös?
Sitten kun ollaan joskus harvoin nähty, hän on ihan mukava ja kertoo asioistaan eli käyttäytyy kuin ystävä. Mutta nämä tauot alkavat ottaa päähän kun ei voi sen vertaa edes pitää yhteyksiä.
Joten, miten te muut joilla on yrittäjiä ystävinä pysytte hommassa mukana vaikka toinen katoaa jonnekin pitkiksikin ajoiksi?
Ja yrittäjä näkökulmaakin voi mielellään myös antaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
alasta mutta jos on kerran "tuore" yrittäjä niin
siinä on kyll työtä ja paljon, jos sattuu jäämään vapaa aikaa niin luultavasti moni haluaa olla sen kotona. Muutaman toiminimellä urakoivan kaverin tiedän ja välillä kyll tuntuu että ne on aivan hermoromahduksen partaalla jatkuvan stressin ja kiireen takia.
Joo, ei siinä mitään. Tottakai kotona pitää levätä että jaksaa taas rehkiä, mutta jos viikkoihin edes kuulu mitään, niin on se musta outoa. Mutta taas tavatessa menee ihan jees.
Ota nyt selvää..
Sinuna tukisin ystävää tässä elämäntilanteessa. yritä ymmärtää miten tiukoilla hänen aikansa on.
Jos hän kerran käyttäytyy niinkuin ennenkin, niin varmasti on kyse työkiireistä.
Nyt ajattelet mielestäni itsekkäästi. Mitä jos kysyisit häneltä miten hän jaksaa ja jos hänellä on aikaa käydä jossain päivän aikana syömässä/kahvilla, miksette sopisi tapaavanne ruokailun tai kahvittelun merkeissä. Hän ei todennäköisesti ehdi kauaa istumaan, mutta näin ainakin tapaatte ja hänkin saa välillä muutakin ajateltavaa kuin työnsä?
Kyllähän minä tiedustelen hänen jaksamistaan
ja yritän aina ehdotella jotain, mutta eipä ehdi niin mihinkään. Toisaalta ymmärrän häntä, mutta en sitä ettei edes ehdi soitella jossain välissä.
Tuskin se kovin paljon aikaa veisi. Ja olisiko se myös liikaa vaadittu, että hän ymmärtäisi myös minun tilannettani?
Kyllä tämä vaan hermoja vaatii, sen minä sanon.
Mites muilla, onko kokemuksia vastaavasta?
Olen itse yrittäjä ja parhaat ystäväni ovat erittäin pitkän takaa. Joskus saattaa kulua jopa vuosia ettemme ole yhteydessä. Mutta kun kohdataan niin kaikki on niinkuin aikaa ei olisi ollutkaan välissä. (Hei kamut, mä rakastan teitä!)
Tiedän kyllä, että on olemassa ihmisiä jotka ajattelevat että kun ei ole toista nähnyt pitkään aikaan tai siitä ei ole kuulunut, niin eikai tässä enää uskalla tervehtiäkään vanhaa tuttua. En ymmärrä sellaista. Ikävä soittaa jollekin kaverille, joka ajatteleekin selvästi jo että "mitähän tuokin soittelee kun ei ole enää mitään yhteistä elämässä".
Toisaalta olen itse huomannut, että välillä on itsekin alamaissa. Yrittää pitäisi ja motivaatio on pohjilla ja muu sosiaalinen elämä solmussa. Silloin pitää ottaa hetken aikaa itselleen.
Neuvoni on tämä:
Kun kohtaatte, niin menkää tekemään jotain erilaista kuin ennen. Silloin vähäisetkin kohtaamiset ovat sitäkin arvokkaampia kun jäävät mieleen paremmin.