Itseluottamukseni on aivan nollilla. Olen ollut sinkkuna nyt vähän yli vuoden. Tapaillut kahta miestä kumpaakin aikanaan noin kuukauden ja molemmat lopettivat jutut. Sanoivat, että joku puuttuu. "Se joku" on jäänyt puuttumaan sitten monta kertaa sen jälkeenkin. Olen ollut useilla treffeillä kevään ja kesän aikana. Useimmiten nettitreffeillä, mutta sattuipa mukaan myös perinteiset treffit baarissa tapaamani miehenen kanssa. Olisin itse ollut kiinnostunut lähes näistä kaikista miehistä, mutta jokaikiseltä (!) on tullut ennenpitkää hylsyt. Ja selitys aina sama - joku puuttuu, vaikka olen mukamas heidän mielestään fiksu ja mukava. Viime viikonloppu oli erityisen mieltäylentävä, sillä sain tavalla tai toisella pakit kolmelta mieheltä.
Mietin, että onko syy vain ja ainoastaan ulkonäössäni? Jos kerran olen miesten mielestä hyvää seuraa ja he viihtyvät kanssani? Olen joskus muinoin ollut kauniskin nainen, ollut kasvoiltani mallintöihinkin soveltuvainen. Nyt en enää tiedä. Olenko tosiaan päässyt rupsahtamaan näin pahasti? Itse en ulkonäköäni osaa arvioida. Tietysti totuus on, että 28-vuotiaana on muutama ryppykin tullut ja painovoiman lait ovat alkaneet muutenkin vaikuttaa. Enää en ole kokoa 36, vaan 38-40, naisellinen, mutta sopusuhtainen. Kaverini vakuuttelevat, että olen kaunis, mutta miesten toiminta todistaisi aivan jotain muuta. Vai miten muuten tuon "jonkin" puuttumisen voisi tulkita? Jos kerran luonteestani pitivät. Olen kuin kirotussa kierteessä. Miten näin voi tapahtua kerta toisensa jälkeen. En enää uskalla edes haaveilla siitä, että joku minusta kiinnostuisi. Treffeillekään en enää taida uskaltautua, saatika sitten osoittamaan kiinnostustani miehille - kun tulee pakit kuitenkin.
Miehet, auttakaa minua ja kertokaa, mitä tarkoitatte, kun se jokin puuttuu. Jos tietäisin, mitä asialle voisin tehdä, niin sen tekisin. Enkä ole kiinnostunut vain komeista miehistä, vaan olen deittaillut myös ihan tavallisennäköisiä miehiä.
Sain hetki sitten viestiä mieheltä, jonka kanssa kävin kaksilla treffeillä. 1,5 kk emme ole olleet yhteydessä, ja nyt hän otti oma-aloitteisesti yhteyttä, ja ilmoitti - ylläri, ylläri! - että jotain puuttuu. Mikä hemmetin motiivi on selvää asiaa enää alleviivata ja kääntää puukkoa haavassani?Toinen "tapaus" teki oharit kolmansille treffeille, mutta parin kuukauden päästä pyysi jälleen treffeille. Eikä hänestä sen koommin ole taaskaan kuulunut. Ja taas jäin lehdelle soittelemaan. Muitakin "asiaan palaajia" on ollut, eli saan pakit ensin, ja sitten otetaan kuukausien jälkeen treffimielessä yhteyttä. Ja kadotaan jälleen..
Onko minulla ollut vain harvinaisen huonoa tuuria, vai mistä on kyse? Haluaisin toivoa, että kaikella tällä on tarkoitus ja jossain minua odottaa mies, joka on tosissaan kiinnostunut.
Mietin, että onko syy vain ja ainoastaan ulkonäössäni? Jos kerran olen miesten mielestä hyvää seuraa ja he viihtyvät kanssani? Olen joskus muinoin ollut kauniskin nainen, ollut kasvoiltani mallintöihinkin soveltuvainen. Nyt en enää tiedä. Olenko tosiaan päässyt rupsahtamaan näin pahasti? Itse en ulkonäköäni osaa arvioida. Tietysti totuus on, että 28-vuotiaana on muutama ryppykin tullut ja painovoiman lait ovat alkaneet muutenkin vaikuttaa. Enää en ole kokoa 36, vaan 38-40, naisellinen, mutta sopusuhtainen. Kaverini vakuuttelevat, että olen kaunis, mutta miesten toiminta todistaisi aivan jotain muuta. Vai miten muuten tuon "jonkin" puuttumisen voisi tulkita? Jos kerran luonteestani pitivät. Olen kuin kirotussa kierteessä. Miten näin voi tapahtua kerta toisensa jälkeen. En enää uskalla edes haaveilla siitä, että joku minusta kiinnostuisi. Treffeillekään en enää taida uskaltautua, saatika sitten osoittamaan kiinnostustani miehille - kun tulee pakit kuitenkin.
Miehet, auttakaa minua ja kertokaa, mitä tarkoitatte, kun se jokin puuttuu. Jos tietäisin, mitä asialle voisin tehdä, niin sen tekisin. Enkä ole kiinnostunut vain komeista miehistä, vaan olen deittaillut myös ihan tavallisennäköisiä miehiä.
Sain hetki sitten viestiä mieheltä, jonka kanssa kävin kaksilla treffeillä. 1,5 kk emme ole olleet yhteydessä, ja nyt hän otti oma-aloitteisesti yhteyttä, ja ilmoitti - ylläri, ylläri! - että jotain puuttuu. Mikä hemmetin motiivi on selvää asiaa enää alleviivata ja kääntää puukkoa haavassani?Toinen "tapaus" teki oharit kolmansille treffeille, mutta parin kuukauden päästä pyysi jälleen treffeille. Eikä hänestä sen koommin ole taaskaan kuulunut. Ja taas jäin lehdelle soittelemaan. Muitakin "asiaan palaajia" on ollut, eli saan pakit ensin, ja sitten otetaan kuukausien jälkeen treffimielessä yhteyttä. Ja kadotaan jälleen..
Onko minulla ollut vain harvinaisen huonoa tuuria, vai mistä on kyse? Haluaisin toivoa, että kaikella tällä on tarkoitus ja jossain minua odottaa mies, joka on tosissaan kiinnostunut.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onpa omituista, että sinulla ei tärppää vaikka selvästi saat kuitenkin kontaktia miehiin. Pääset koettamaan toimisko homma.
Kerroit aika seikkaperäisesti tapaamisistasi. Miten ne sujuivat? Oliko esim. keskustelu toimivaa? Olitteko persoonina tai muuten samantyyppisiä vaiko erilaisia? Innostuitko liikaa, jne.?
Koita kuitenkin jaksaa. Eipä kai voi muutakaan sanoa.
Sadan vuoden yksinäisyys. Kokonainen elinikä. Pelottava ajatus.
Uskon että ketuttaa. Älä silti hautaudu neljän seinän sisään murehtimaan liikaa.
Itsellä on vähän samantapaisia kokemuksia ja saman verran sinkkuilua takana.
Missään nimessä ei varmasti ole naamasta, koosta tai iästä kiinni, 28v. herranjestas, nainen parhaassa iässä :)
Mulla on jutut kaatunut ilmeisesti kaveri-mentaliteettiin.. aloitan liian iloisesti ja kommentoin liian reippaasti, saatan jopa muutaman voimasanan lipsauttaa jos innostun. Eli ei mystiikkaa, ei salaperäisyyttä joka saisi miehen saalistusvietin irralleen ja haluamaan jatkoa. Harmin paikka, mutta en ala roolileikkeihin heti alussa siltikään. Ei kai sulla ole jotain samaa? Ainakin olet yritteliäs ja reippaan oloinen. Eikö muka nämä puolet naisessa kelpaa miehelle??
Nuo myöhäiset yhteydenotot ja kiinnostukset voit jättää täysin huomioimatta.. tulee mieleen että lähettäjä on ajatellut "noh, paremman puutteessa voisi sitä yhtä vielä yrittää.. " Inhottavaa.
Ja on ihan totta, että joilla meistä on vaan paska säkä. Ikävät deittikokemukset vaan kasvattavat tuota tunnetta, ja pian olet noidankehässä kun uusille treffeille lähtiessäsi ajattelet jo valmiiksi että ei tästä mitään tule.
Silti, ei huono tuuri kestä iän kaiken. Kunhan kasvattaa luonnetta. Kunhan et suotta etsi vikaa itsestäsi.
Itse sain juuri tekstiviestillä tiedon, että suhde on loppu. Annoin mielestäni kaikkeni, mutta ei sekään aina näytä riittävän. Pidä lippu korkealla ja jaksa yrittää, niin mäkin aion, kunhan tästä taas pääsen tolpilleni :)
itse treffeillä en ainakaan halua tulevaisuutta suunnitella,en tiedä muuta mikä vois karkoittaa kundin,jos muuten kivalta tuntuu.itse jätin just perjantaina,kun rupesi lapsia suunnittelemaan kuuden päivän jälkeen.tuli äkkilähtö.eikä ole varaventtiili myöhemminkään.jos ehkä jotenkin vihjailet tai muuten.on meinaan tekosyy sanoa et,puuttuu "Jokin".tuskin sulle miehistä pulaa on,mehän olemme vähemmistönä nykyisin.mut löytää galleriasta puukiulun nimellä.tsemppiä ja kesää.
Kyllä se oikeakin löytyy aikanaan, kunhan et vain anna periksi. Tiedän kokemuksesta, että toistuvat pakit käyvät rajusti itsetunnon päälle, vaikka itse tietäisikin olevansa ihan OK-ihminen.
Itse sain etsiä sitä oikeaa lähes neljä vuotta eroni jälkeen ja sain kokea monet tylyt pakit ollessani kahden lapsen yh-isänä. Lopulta onneni kääntyi ja löysin elämäni naisen keväällä 2003. Meidät muuten vihittiin toukokuun lopulla...
Älä siis lannistu sinäkään, vaan jatka vain etsimistä. Kaikki eivät vain ymmärrä hyvän päälle ja siihen on pakko mukautua... ;-)
En usko, että ongelmasi seurustelussa johtuvat ulkonäöllisistä seikoista. Ne menettävät pidemmissä suhteissa merkityksensä miltei kokonaan. Suurin osa miehistä ei ole mielikuvien vastaisesti läheskään yhtä ulkonäkökeskeisiä kuin yleisesti luullaan. Sitä paitsi, vaikutat myös hyvin kauniilta, sympaattiselta ja mukavalta ihmiseltä.
En osaa sanoa, mistä bänksit ehkä johtuvat. Samaa mietin omalta kohdaltani: viisi toistaiseksi lupaavaa alkua ja aina on joka kerta tullut pakit :-(, viimeisin viime viikolla. En ole valikoiva ja ulkonäölliset asiat ovat olleet aina minulle sivuseikkoja, mutta johonkin homma aina kaatuu.
Kokoamme tästä vain itsemme - vaikka minullakin on jo erittäin huono itsetunto vastoinkäymisieni johdosta - ja iskemme päätä puuhun niin monta kertaa uudestaan kunhan meillä on elämämme puolisot, sinulla mies ja minulla nainen.
Tsemppiä ja pää pystyyn!
Outo juttu toi. Ite kyllä pyrin aina antamaan oikean syyn jos homma ei toimikkaa. Kyllähän se tietysti on totta että kaikkien kanssa ei onnistu ja turha sitä on murehtia. Oot vielä nuori ja kaikkee. Ainut kerta ku oon joutunu sanoo jotai tommost "ympäripyöreetä" oli semmoselle todella mukavalle naiselle jonka kans oisin voinu jatkaakki mut siltä puuttu avoimuus sängyssä, eikä sitä löytyny vaik kuinka yritin. En sano et toi ois sun ongelmas mut jos on nii varmasti yks helpoimmista korjata jos vaa halua löytyy. Älä murehi tulevaisuutta ja muista et epätoivosuus näkyy kilsan päähä eikä todellakaa positiivisesti. Ajattele, nyt on kesä. Kyl se siitä
Mulle sanoi kans kerran yks mies, että seksin pitää olla hauskaa. Itse ujona ihmisenä en voinut sanoa, että niinhän se onkin, mutta se ei ole hauskaa sinun kanssasi. En vaan halunnut loukata tätä ihmistä, niinkuin hän loukkasi minua. Hän vaan ei sytyttänyt minua, enkä siten nauttinut seksistä hänen kanssaan.
vika on asenteessa ja korvien välissä..
tuuria oltava, 'se joku' on kait ei kiinnostava(?) en miehenä tiedä muuta vaihtoehtoa...tai sillä peitetään todellinen syy.Mutta elälannistu kyllä se joku tulee ja sinutkin hyväksyy sellaisena kun olet, eli hienona naisena :)
kaikki joskus saa pakkeja ja siten siitä on hyväksikin, ettei pidä itseään parempana kun toiset. Sopiva vaan puuttuu sulta, sitä ei ole tullut kohdilleen, mutta kärsivällisyyttä.
Kesä on ja rakkautta on ilmassa, kyllä se siitä lähtee..en tiedä tarkkaan teidän juttuja mutta kahden kauppa on suhteen alku ja jokainen haluaa tuntea erityiseksi toiselle, etkai ole treffeillä puhunut paljoa toisista miehistä(?) tai treffeistäsi, luulen että noita asioita he ei halua kuulla treffeillä...näin nuorenmiehen järjellä.
Tsemppiä sulle jatkossa! Älä anna miesten masentaa... Miehet eivät ole tienneet mitä ovat menettäneet jne. Tiedän tunteen tasan tarkkaan. Minunkin kohdalle on osunut näitä "jotain puuttuu" -tapauksia. Viimeisin oli aivan "huippu". Tarinalla satumainen alku,molemmista tuntui ettei noin ihanaa ihmistä olekaan... Halusin edetä suhteessa, mutta mies menikin totaalisesti lukkoon ja alkoi perääntyä... ja selittää, ettei tunne samoin kuin minä jne. Mietipä, jos asia onkin sinunkin kohdallasi niin, että miehet pelkäävät sitoumista, kun ovat kohdanneet ihanan naisen....
Toivottavasti tiellesi osuu niitä fiksujakin miehiä. Niitä täällä itsekin odotellaan...=)
....sain sellasen kuvan et sulla oli monta rautaa tulessa yht-aikaa ku 3 pakit samana viikonloppuna sait.....kannattais panostaa ainoastaan yhteen kerralla...siinäki joskus liikaa ponnistamista.mitä jos ne 3olis kaikki halunneet jatkaa???...älä haukkaa liian isoo palaa kerralla,vaan keskity yhteen ja siihenki täysillä!!kaikkee hyvää loppukesää sulle.
Olen sinua vain 4 vuotta vanhempi. Saan myöskin kehuja ulkonäöstäni, sain jopa treffeilläkin. Baarissakaan ei ole seuran puuutetta, vaan lähes tulkoon aina joku käväsee juttusilla.
Kävin monilla treffeillä (sekä sokko- että baari-illan jälkeisillä) myöskin, samoja kommentteja kuulin. Just "se jokin" puuttui, tai sitten olin muutaman mielestä liian "kiltti". Ekan treffin jälkeen tuon "kiltti" kommentin kuulin. En sitten tiedä, olisko mun pitäny räkiä, kiroilla, haukkua kaikki vastaan tulijat yms, että olisin ollu mielenkiintoinen tms.
Mä lopetin treffailut kolmekymppisenä. Meni täysin maku, kun oli poljettu ihan tarpeeks monta kertaa maanrakoon. Tiedostin itsessäni ainakin yhden ongelman. Olen ujohko alkuun. Ja se johtuu siitä, kun en tunne ihmistä, niin mietin mitä sanon ja olen harkitsevainen. Vaikka itse treffejä en yleensä jännitä, mutta silti siinä keskustellessa tulee joku small talk-lukko päälle. Hiljaisen hetken saapuessa en pysty avaamaan uutta keskustelua ihan tuosta vaan. En yksin kertaisesti hallitse sitä. TOisia se ei häiritse, toiset kokivat sen jotenkin siten, etten olisikaan kiinnostunut hänestä tms. En lähtenyt kenellekään selittelemään tuota epäkohtaa.
Välillä tuntuu tosi pahalta, sillä ainoa haaveeni on se, että saisin perustaa oman perheen, pitää omaa lasta sylissä. Tuota unelmaa olen hautaamassa. Varsinkin tulevaa syksyä odotan kauhulla, sillä viime talvena iski paha kaamosmasennus päälle. Nyt kesällä on mennyt kivasti. En ole ajatellut koko asiaa, kun olen jatkuvasti menossa. Töllöstä kun ei tule mitään, joten olen jatkuvasti joko lenkkipolulla, tai fillaroimassa rannalle, kaupunkiin tms. Katselemaan ihmisiä. Vaikka talvesta nautinkin, varsinkin laskettelusta, niin silti se pimeys pelottaa. Toivottavasti vielä itse uskaltaudun treffeille saamatta pakkeja.
Teini-iässä kehoititte itsemurhaan,Nuorena aikuisena joko eutanasiaan tai erakoitumiseen.
No kuten arvata saattaa en uskonut. Seuraavaksi olisin kelvannut ns. "vara-isäksi"koska nainen kuvitteli olevansa raskaana, tuli totuus ilmi keskenmenon kautta. Tämän tapauksen jälkeen olin "taas"liian kiltti kuten viimeisimmät yritykset. Tästä on 5 vuotta aikaa, oli aika oppia läksynsä ja alistua kohtaloonsa.Eli elää yksin, on siinä hyvätkin puolensa. Ei enää kuule haistattelua kuten ennen. on oma pomonsa kotona,ei tarvi kuunella naisia ja heidän valheitaan.
Kuulostaa siltä että "se jokin" todella puuttuu. Jotta kahden ihmisen kohtaamisesta voi kehkeytyä ihmissuhde, on molempien tunnettava toista kohtaan se pieni kipinä, se tunne, että toisessa on jotain mitä muissa ei ole. Jos hankit seuraa sarjatuotannolla, se näkyy varmasti jo suhtautumisessasi mieheen treffien aikana, vaikket sitä itse tiedostaisi. Mies on sinulle taas yksi kandidaatti muiden joukossa, ja sen hän varmasti vaistoaa. Jotta se kipinä löytyisi, rauhoitu ja tutustu rauhassa uusiin ihmisiin, älä hötkyile sen suhteen aloittamisen kanssa. Odota, että itsekin tapaat ihmisen, joka todella herättä sinussa "sitä jotain".
olette ihania ihmisiä en ole sinkku vaan silti olen kokenut joskus samaa kuin moni on teistä olette ihania kannustamaan toisia silti kannustan viellä teitä lisää ujous pois pelko pois teennäisyys pois ynm yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat pienen seurustelun jälkeen ja menneisyydestä puhumiset pois mettikää silti mitä puhutte ekoilla tapaamisillanne ulko näkö on sivu seikkaa vain jupit katsovat ulko näköä yhteinen kemia on tärkeätä vaikka ei ole hyvä olla antelias heti niin ei myöskään ole hyvä olla pihtari voi halia ja pusutella rakastelemisen sijaan vaikka heti ekoilla tapaamisilla jos molenmista siltä tuntunee ja jättää tiiviinmät lemmen leikit myöhäisinmiksi asioiksi että jokin mielen kiinto säilyisi toista osa puolta kohtaan jotenka ryntäily on sitä mikä karkoittaa monestikkin toisen osa puolen pois ja heti punkaan menemisestä jää vain paha jälki maku kaikille sillä kun ei tunne toista osa puolta niin mieli kuvitus antaa vallan vaikka ties millekkä asialle kuten olikohan se levä peräinen ynm olikohan se sairas vai terve ynm sinne päin taikka miettimistä miksiköhän se pihtailee itseänsä mitäköhän se pelkää kun ei suostu ekalla kertaa punkkaan