Sain yöllä jonkinlaisen kohtauksen. Säpsähdin hereille ja näin edessäni palavan kynttilän.
Salamana hyppäsin näyn läpi ja juoksin pimeydessä etsimään paperia ja kynää. Ei ollut aikaa availla koneita. Oli kiiruhdettava. Sanat saattaisivat kadota.
Harvinainen myötätuuli joudutti etsimistäni. Jokainen yksityiskohta ja sanavalinta oli valmis. Olisi vain saatava se äkkiä kirjoitettua ylös, sillä sanoilla oli taipumus kadota, ellei katoamisen edelle entänyt.
(hihitystä)
Salamana hyppäsin näyn läpi ja juoksin pimeydessä etsimään paperia ja kynää. Ei ollut aikaa availla koneita. Oli kiiruhdettava. Sanat saattaisivat kadota.
Harvinainen myötätuuli joudutti etsimistäni. Jokainen yksityiskohta ja sanavalinta oli valmis. Olisi vain saatava se äkkiä kirjoitettua ylös, sillä sanoilla oli taipumus kadota, ellei katoamisen edelle entänyt.
(hihitystä)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mjaa
Aika sekavalta kuulostaa. Lisäksi introssa ei esiinny viittauksia siihen, miten on pukeuduttu ja kuinka hiukset sattuvat olemaan. Rinnoista ei ole mainintaa. Lukijalle syntyy tyhjä, nuhjuinen ja kaoottinen kuva.
(reps)
Tarinanpätkän keskushenkilö oli voinut herätä elegantisti meikeissä hiukset seksikkäästi hajallaan.
Tämän jälkeen hän olisi voinut venytellä hämärässä kissamaisesti yllään yöasu, jollaisia ei myydä Prismassa. Hän poistuisi vuoteeltaan kuin ajatus katsovan päästä ja lipuisi ääneti halki huoneiston ja kirjoittaisi rakkauskirjeen.
Hän pysähtyi tekstin puolivälissä, naputtelisi lyilykynällä etuhampaitaan ja huokaisisi.
(naurua)
Mjoo
Ei vieläkään oikein lähde.
Joku tästä nyt tuntuu puuttuvan, mutta mikä.
(hirn)
Kirjoitusasento
Kirjoitusasennon tulisi olla puolialaston. Toisen jalan tulisi olla toisen päällä ja sääri näkyvissä. Tämä on klassikko. Reiden tulisi olla kutsuva. Lukijan tulisi myös nähdä vilaus toisesta rinnasta, jonka sileys ja muoto rauhoittaisi kiivasta mieltä.
Lisäksi pöydällä ei tule maata, vaan istuttava elegantisti. On oltava ryhdikäs ryhdittömässä maailmassa. Hiuksia voisi olla korvan takana.
Ei liikaa.
(naurua)
Ai. Niinkö ne laminaatit tehäänkin. -sivu
Käsiala
Kun käsiala kumpuaa rakkauden syvimmistä lähteistä kauniin käden kautta puhtaalle paperille soljuvana, kaihoisana virtana, niin ehkä voisimme nähdä yhtä syvien tunteiden käyvän kasvoilla. On kuin hän rakastelisi sanojensa kanssa. Ne halusivat häntä ja antoivat itsensä hänelle. Ne kirjoittivat sieluun.
Nyt hän voisi huokaista.
Siis ei mitään läähätystä vaan naisellinen, olemisen ihmeen kevyt huokaus.
(hihitystä)
Äh
Tämä kuulostaa aivan kammottavalta. Paljon hauskempaa olisi se että keskushenkilömme ruttaisi raapustuksensa ja heittäisi sillä kissaa.
(hirn)
Ei mulla vaa laminaattivehkei oo mut kontaktimuovii löytyy käykö askarteluusi?
Juurikin näin
Heti tuli vauhtia lisää. Vähän jotain kerrostaloon sopivaa tömistelyä vielä, niin emotionaalinen perspektiivi laajenee.
(hihitystä)
Lopputulos
Kirjeen kirjoittaminen on päähenkilölle näköjään uusi asia. Hän ei näemmä ole koskaan kirjoittanut kirjettä.
Rakkauskirje ei ole runo, novelli tahi romaani.
Päähenkilömme on raivoissaan itselleen. Hän kokee olevansa aseeton. Omaan umpikujaan eksyminen on lannistanut hänet. Hän ei tiennyt mitä tehdä.
Lisäksi hän koki olevansa ruma. Hän katsoi peiliin, väänteli kasvojaan ja pöllytti hiuksiaan. Olenko minä sittenkin läski, hän pohdiskeli ja nosteli rintojaan.
On yritettävä uudelleen. Ei tulisi luovuttaa. Olisi löydettävä uusi maailma, hän sanoi ja kaivoi esiin uuden paperin.
(hirn)
Bim!
Nyt vasta tajusin, mikä ongelma on rakkauskirjeen kirjoittamisessa.
Tämä vastaus ei tullut helpolla.
Päähenkilömme tunnetaso oli aito. Hän yritti kaikkensa. Hän laittoi kirjeeseensä kaiken taitonsa, tietonsa ja tunteensa, mutta tulos oli floppi.
Päähenkilömme osaa kirjoittaa vaikka koivunlehden putoamisesta vuoden, mutta ei yhtä vaivaista kirjettä, joka on paperinpala, joka mahtuu kirjekuoreen.
Päähenkilömme ui deepeissä.
Hän ei osaa, koska ei ole koskaan rakastanut ketään. Hänellä ei ole pohjaa, ei maata allaan sanoillaan astella kuin menneessä.
Selvä peli.
(hihitystä)
kyllähän sitä voi herähdellä kaupungin ääniin mitäon aina, vähän mutta tottuu, ellei jossain niin peräkylällä asu jossa ei kulje kuin kettuja j a ilveksi'ä
nyt tulee tosi paljon,paljon,paljon,paljon.. miljoona juttua ikävä-pastalla kun piristin heitä..
niin ajattelin auttaa kun jotain patoutuneita ajatuksia ikävän palstalla niin parempi purkaanitä pois, jotta ei jää kummittelemaan jotkin ajatukset..
mainitsinkin tytöille: uusi SuperGirl elokuva tulee kesäkuussa