Suuren palstasuosion lemmikki, Funeau kärsii Pocahontas-pulasta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että F olisi Pocan kanssa naimisissa, vaan sitä, että Pocahontasta ei ole.
Vielä.
Tässäkin tapauksessa Funeau katsoo kauas myötätuuleen (merenkävijäin terminologiaa).
Kysyisinkin suuresti kunnioittamiltani palstahenkilöiltä, että onko Pocahontasta näkynyt heidän tienovilla? Edes jälkiä näkynyt.
(hihitystä)
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että F olisi Pocan kanssa naimisissa, vaan sitä, että Pocahontasta ei ole.
Vielä.
Tässäkin tapauksessa Funeau katsoo kauas myötätuuleen (merenkävijäin terminologiaa).
Kysyisinkin suuresti kunnioittamiltani palstahenkilöiltä, että onko Pocahontasta näkynyt heidän tienovilla? Edes jälkiä näkynyt.
(hihitystä)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiukat kriteerit
Mikään lelunukke ei käy, vaan tulee olla kompetenssia vaativiin olosuhteisiin ja toimiin niissä.
Ei satutarinoita, vaan kykyä muuntautua kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla.
Peräänantamattomuus lasketaan hyveeksi.
Kauneus on katsojan silmässä.
(hirn)
Terve, Fun
Joo siis tossa aamulla kun kävin munalassa, niin kamalan kotkotuksen jälkeen lorotin kulmalle ja huomasin hangessa oudot jäljet.
Soitin välittömästi riistanhoitoyhdistykseen ja sieltä sanoivat, että ne ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä Pocahontaksen jäljet.
Niin että hyvältä näyttää.
Einari Ylisperältä
(hihitystä)
No moi, Einari
Minä tässä jo ehdin ajatella, että on niin kärppä tuo nainen, ettei siitä varmaan edes jälkeä jää.
Onnekseni pissarakkosi tyhjentyi juuri oikealla kohtaa tienoviasi.
Kysyisinkin, että seurasitko jälkiä, vai vain kilauttelit yhdistykseen?
Funeau
Terve taas
Kyllä minä niitä siinä vähän katselin, että syvemmälle metsään oli mennyt. Enkä minä siinä munakorin kanssa tohtinut pidemmälle, kun akkakin huuteli ikkunasta, että missä ne munat viipyy ja että mitä siinä metsää tuijotan.
On se Pocahontas sellainen luikkija, että ei kuunaan ole täällä moista nähty. Ja mitähän se meidän nurkilla haisteli?
Arvata vain saattaa.
Einari Ylisperältä.
(hirn)
Funeau katsahti purjehduskelloonsa.: Hänen sykkeensä oli noussut.
Hetken Funeau tuijotti kuin tyhjyyteen, sitten hän liikahti kuin salama autoonsa.
Kaikki oli pakattu valmiiksi. Oli vain päästävä mitä pikimmin Ylisperälle.
(naurua)
Piha
Kun Funeau kosketti jo jäähtynyttä Pocahontaksen jälkeä lumessa, niin hänen silmänsä olivat kiinni.
Funeaulla tuntui olevan ylimääräisiä aisteja, jollaisia ei muilla tavata. Funeau imi jäljen jättäjän tunnetilan, mittasuhteet ja määränpään itseensä vain koskettamalla jäähtyvää menneisyyttä.
Funeau ei vilkaissut taakseen, vaan veti hihnat kireämmälle ja juoksi jälkien vierellä kuin susi saaliinsa perässä. Funeau näki pimeässä. Hän väisti kaikki Pocahontaksen yritykset harhauttaa, koska Funeau tiesi, mihin Pocahontas pyrki.
Oja!
Yksi loikka ylitse jo virtaavan veden.
(hirn)
Huh
Tässä kyllä on menossa aika maaninen pössis.
Mitähän Einari ja tämän vaimokin asiasta pihamaalla tuumasi, kun Funeau, tuo outo, kirmaisi metsään kuin se olisi hänen olohuone.
Ai gamala.
(hihitystä)
Einari & vaimo
Funeaun kadottua äänettä hiljaisuuteen jälkeinsä perässä, niin Einarin pihamaalla käytiin kummallinen keskustelu.
Dialogi
- Sinne meni. On se kyllä. Autonsakin tuohon jätti. Ihan on tiellä, Einari tuhahti.
- Kamalan näköinen, sanoi vaimo.
- Vaan onkos tämä ihan uutta mallia. Eipä ole tällä kylällä moista. Ihan varmaan on kyllä kallis.
- Kamala nuttura. Silmätkin kuin kuolleella.
- No eihän siinä ole virrat päällä. Parkissahan tuo tuossa tojottaa.
- Ihan puistatti. Jokin kala. Hai.
- Jaa, että Funeau, eikä tämä auto tässä?
- Auto ja auto. Kuka täällä nyt autoista piittaisi. Liekö paljon kärsinyt ihminen, tuo, joka metsään juoksi?
- Menköön. Kaikilla on omat tehtävänsä tässä elämässä. Omat tarpeensa. Kyllä tämä tästä.
- Kauheat silmät. Voi herra mun vereni.
- Eiköhän keitetä iltakahveet. Onko niitä pipareita vielä tarjolla, jotka olivat niin jäätävän hyviä.
- Lopetatkos tuon nuorisokielen just ja nyt, tällä seisomalla.
(hirn)
Pocahontas
Funeaun hengitys oli rauhallista, vaikka hän juoksi kykyjensä äärirajoilla. Jäljet olivat yhä lämpimämpiä, mitä lähemmäs hän ehti.
Hampaat ilmestyivät esiin ja äärirajat ylitettiin.
Sitten jäljet päättyivät.
Susi pysähtyi koivikkoon ja katseli hölmistyneenä ympärilleen: Ei jälkiä.
Pocahontas oli kuin olikin ollut olematon.
(hihitystä)
Mjoo
Siis törkeen hyvä loppu tässä… jutussa.
Mutta ei se mitään. Maailma ei koostu hyvistä aloituksista/lopuista, vaan intensiivisyydestä, jonka voi sekä haistaa, maistaa että kokea.
Eikö?
(hihitystä)
Mullakin on Pocahontas -nukke. Käytän sitä voodoo menoissani ja se alkaa olemaan ( onko tämä nykyään hyväksyttävää suomenkieltä ) rajussa kunnossa. Elinsiirtoja tuo tarvinnee sekä plastiikkakirurgiaa. Silmälaseja mun Pocahontas -nukkeni ei tartte kun ei sillä ole silmiäkään.
Ei ole näkynyt, toivoisin kyllä myöskin näkeväni. Savumerkkejä on tullut kyllä edelleen läheteltyä harvakseen, squaw:n metsästys on mennyt hankalaksi nykymaailmassa :)
Mjoo
Se on just tää lähiöongelma, että kun me täällä ytimessä fiilistellään yleisten saunojen hetkellisistä tuulahduksista aamuisin (pienhiukkaset), niin jossain Pakilassa itketään, että silmät vuotaa, kun kaikki naapurit ympärillä polttelevat märkiä puita pesässään. Eikä happea saa.
(hihitystä)