Kadotin Raamattuni? Kyllä ja ei...
S24 Raamattupalsta
Raamattu - kallein aarteemme!
On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme. (Virrestä 183.1)
Kadotin Raamattuni? Niin tapahtui, eli miten?
Raamattu on elämäni aarre. Ollut siitä saakka kun Herra kutsui ja asetti taivastielle. Kauan, yli puoli vuosisataa sitten. Tämä oli resuinen, kulunut sellainen, käytössä nuhjaantunut...
Nyt se oli ”kadoksissa”, enkä löytänyt sitä mistään? Vaikka kävin monta kertaa läpi ne paikat missä se voisi olla?
Tietokoneen vieressä se asustaa aina, kun kirjoitan tekstejä sellaisista aiheista.
Olohuoneen sohvapöydällä se on joskus.
Makuuhuoneen sivupöydälläkin, jos tutkin illalla jotakin rauhassa.
Eikä missään!
Tiesin ettei se voi missään hassussa paikassa? Vaan muutamissa. Toisin kuin...
- Kuten joskus kännykkä? Jota sitten pitää etsiä toisella kännyllä, soittaa siihen numeroon. Sen on voinut kiireessä laittaa sellaiseen paikkaan, joka on epätyypillinen. Joskus se hälyttää takin taskussa. Kerrankin ulkona mustan pallogrillin päällä! Musta nahkakotelo sulautui siihen mustaan --- että ei erottunut! Kerran känny löytyi auton istuimen ja käsijarrun välistä… kerran pianon päältä nuottikirjojen seasta....
Mutta tämä Raamattu? Tiesin että sen on oltava talossa. Koska ei ole taipumusta luulevaisuuteen, ei välähtänyt että mikä kummitus sen on vienyt! Kukaan ei olllut käynyt. Kukaan ei ollut hiippailut, ovi lukossa.
Mutta annas olla – lopulta se löytyi! Vähän oli outo paikka? Olin illalla tarkistanut erästä Sanan kohtaa. Ja sitten ajattelematta laskenut sen sängylle viereeni. Kun sitten pidin tavanomaisen iltalukemiseni, laitoin kirjan pois… niin Raamattu oli jäänyt peiton mutkan sivuun, näkymättömiin.
Olin kirjaimellisesti nukkunut Raamattu kaverina! Niin kuin lapsilla on pehmolelu! Smile:))
Kun sitten olin sijannut vuoteen, sinnepäs se oli jäänyt? Ei koskaan ennen sellaista. Siksi en ensin oivaltanut...
Kun tuo kertomani tapahtui, minä taas tajusin miten TÄRKEÄ lahja on Raamattu! Ainakin itselle se on ollut, ja edelleen ykkösasia!
Onko jollekulle sattunut jotakin vastaavaa? Ja miten Raamatun arvostus on?
Kadotin Raamattuni? Kyllä ja ei...
11
130
Vastaukset
- Anonyymi00001
Virrestä 183: 2-7
2.Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä, kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä, kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran, silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran.
3. Polvesta polveen matkallaan se samaa voimaa kantaa. Ei raukene se milloinkaan, vaan aina rauhaa antaa. Ei siitä mitään katoa muun kaiken hajotessa. On sanan alku, perusta Luojassa ikuisessa.
4. Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa! Ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta.
5. Jos Herran sanaan turvasit muun turvan pettäessä, jos sanan suojaan pakenit maailman myrskytessä, niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa.
6. Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa.
7. Siis kiitos, armon Jumala, nyt lakkaamatta aivan, kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi saatuansa! Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa. - Anonyymi00002
Raamattua en ole hukannut, mutta kerran etsin kännykkää oikealla kädelläni pimeässä autossa ( auto ei liikkunut ) ja kännykkä oli. …. vasemmassa kädessä!
Sellaista se elämä on, sanoi Junnu Vainio.- Anonyymi00003
Olipa hauska juttu! Tulee mieleen vastaavaa..
Lapsuuteni mummolassa vaari otti aina pienen ruokalevon kun päiväruoka oli syöty.
Pani pitkäkseen pirtin seunuspenkille. Rukkaset pään alla.
Mummo sanoi; hyshys-hiljaa kaikki...
Aika lyhyt se ruokalepo oli , ja kohta vaari pomppasi istulleen ja sanoi.
- Missä miun piippuin on? Sano sie se miulle eukkosein..
.(Oli aina lyhyt käyrävartinen piippu leuan sivussa, hampaissa...)
- Ka omien leukojes välissähän se on, niinku aina! - Sanoi mummo ja nauroi..
- Voi hospodi sentään! - sanoi vaari ja nauroi yhdessä mummon kanssa...
Ja me kakarat naurettiin myös... Vaari oli kuin pöllö, hiukset sojossa..
(Oli ja on kumma, että se piippu pysyi leukojen välissä? ) - Anonyymi00004
Anonyymi00003 kirjoitti:
Olipa hauska juttu! Tulee mieleen vastaavaa..
Lapsuuteni mummolassa vaari otti aina pienen ruokalevon kun päiväruoka oli syöty.
Pani pitkäkseen pirtin seunuspenkille. Rukkaset pään alla.
Mummo sanoi; hyshys-hiljaa kaikki...
Aika lyhyt se ruokalepo oli , ja kohta vaari pomppasi istulleen ja sanoi.
- Missä miun piippuin on? Sano sie se miulle eukkosein..
.(Oli aina lyhyt käyrävartinen piippu leuan sivussa, hampaissa...)
- Ka omien leukojes välissähän se on, niinku aina! - Sanoi mummo ja nauroi..
- Voi hospodi sentään! - sanoi vaari ja nauroi yhdessä mummon kanssa...
Ja me kakarat naurettiin myös... Vaari oli kuin pöllö, hiukset sojossa..
(Oli ja on kumma, että se piippu pysyi leukojen välissä? )Tuo on myös hassun hauska.
Taitaapi olla niin, että ikääntyminen tuo tullessaan tällaisia hupaisia tilanteita. - Anonyymi00005
Anonyymi00004 kirjoitti:
Tuo on myös hassun hauska.
Taitaapi olla niin, että ikääntyminen tuo tullessaan tällaisia hupaisia tilanteita.Niin taitaa olla, vaikka sattuu niitä kaikenikäisille?
- Anonyymi00006
Anonyymi00005 kirjoitti:
Niin taitaa olla, vaikka sattuu niitä kaikenikäisille?
Varmaankin, mutta itse olen omalla kohdallani huomannut vastaavanlaisten tapausten lisääntyneen kun vuosia kertyy.
- Anonyymi00007
Anonyymi00006 kirjoitti:
Varmaankin, mutta itse olen omalla kohdallani huomannut vastaavanlaisten tapausten lisääntyneen kun vuosia kertyy.
Kyllä, se on aika yleistäkin. Aivot eivät iän myöstä ole samassa terässä kuin nuorena, aivojen vanheneminen alkaa vähän päälle parikymppisenä, tiedetään... Ei uskoisi.
- Anonyymi00008
Tämä on lähestulkoon ainoa keskustelu, jossa ei parjata, eikä lytätä toista.
Tulee mieleen 1. Maailmansodan eräs tapaus jouluna, hyvin erikoinen joulu tosiaan. Oli siis kysymys Länsirintamasta. Osapuolet, saksalaiset ja ranskalaiset ( ehkä myös britit ) sopivat pelaavansa jalkapallopelin jouluna, jolloin ei siis sodittu. Peli sitten pelattiin yhteisymmärryksessä ja hyvillä mielin. Sotilaat palasivat pelin jälkeen takaisin omille puolillensa, juoksuhautoihinsa.
Kun arki koitti, alkoi taas vanha tuttu tappaminen ja tuhoaminen!- Anonyymi00009
Niin se taitaa olla? Kun ei ole kiistakysymystä. Vaan palstan otsikkoaihe: Raamattu
- Anonyymi00010
Anonyymi00009 kirjoitti:
Niin se taitaa olla? Kun ei ole kiistakysymystä. Vaan palstan otsikkoaihe: Raamattu
Siispä välttäkäämme typeriä ja tyhjiä kiistakysymyksiä.
- Anonyymi00011
Kyllä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala
Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka672395- 661377
Kyläkauppias ajoi kännissä töistä kotiin
Ei edes kallis auto estä humalassa ajamista, vaikka luulisi alkolukko olevan sellaisessa jo vakiovarusteena. https://ww741185EU komissio - EU-elpymisrahoja voidaan käyttää TILAPÄISESTI väärin!
Espanja ohjasi miljardeja euroja – Nyt EU-komissio teki yllättävän paljastuksen Skandaaliksi noussut Espanjan EU-rahoje41107- 79835
Kiitos upeasta palvelusta kukkamyyjä
Kiitos sinulle upea kaunis kukkamyyjä Kuhmon torilla 🌹 Upea iloinen asenteesi ja kaunis hymysi pelasti päiväni ❤️ Jäi19780- 43678
Ratikka Turkuun
Ei hyvä. Ja syy on siinä , kukaan ei osaa suunnitella oikeaa reittiä. Pitää huomioide, kiskoja sijaintia ei voi muutta82660Miehet trikoissaan
On se kauhian näkköistä, kun miehet tiukossa trikkoissa juoksentelloo ja mulukku paestaa trikkoijjen läpi. Kahtokkee pe24638- 30626