Rakastuin, olit täydellinen

Olisin halunnut pidempäänkin olla sinun kanssasi kotona. Olit vasta 10kk. Mutta menin töihin, koska ostimme isäsi kanssa meille asunnon. No elämä ei sitten ollut kovin helppoa siinä liitossa ja erosimme, kun olit alle kahden. Tein parhaani, etten ärsyttänyt isääsi, mutta hän kohteli meitä törkeästi ja haastoi minun kanssa koko ajan riitaa ja haukkui minua. Elämä minulla oli täyttä helvettiä.

Kasvatin sinut 15 vuotiaaksi yksin. Sitten tuli oma burnout, veljesi kanssa elämä oli jatkuvaa valvomista ja vartioimista. Mihinkään systeemeihin hän ei sopeutunut. Samaan aikaan alkoi sinun teinikiukuttelu, mikä tietysti on ihan normaalia. Mutta en pystynyt ottamaan sitä vastaan, kun en saanut itse ymmärrystä teini-ikäisenä. Olin kuitenkin viettänyt sinun kanssasi kahden kesken niin paljon aikaa, kuin mitä minulla oli töiltäni ym. oravanpyörältä aikaa.

Vein harrastuksiin ja olin mukana niissä. Mitään aineellistakaan ei sinulta puuttunut. Vähän häpeissäni mietin, että sait paljon enemmän kaikkea kuin muut. Kalliita harrastuksia, ulkomaanmatkoja. Halusin tarjota sinulle sellaista, mitä minulla ei lapsuudessa ollut.

Viikonloppuisin nollasin alkoholilla päätäni, kun sain veljesi hoitoon. Silloin join, enää en. Sinulla olisi myös ollut isäviikonloppu samana viikonloppuna, mutta et sinne halunnut mennä. No saithan sitten syyttää siitä, että kännäsin, kun olit paikalla vahtimassa.

Viisitoistavuotiaana muutit isäsi luo kuitenkin mielummin, kuin perhekotiin. Minulla oli kova huoli kun oli yläasteen viimeinen luokka ja sinä kieltäydyit menemästä kouluun. Oma jaksamiseni oli aivan lopussa ja jouduin tekemään sen raskaan päätöksen, että nyt sellaiseen paikkaan, jotka pystyy auttamaan.

Muutit isällesi. Tosin hän kuvitteli, että saa valta-aseman minuun ja maksan hänelle elatusmaksuja. Niitä en tilanteestani johtuen joutunut maksamaan. Isä onnistui tsemppaamaan sinua elämässä. Töissä kävit koulun ohella ja toteutit myös isäsi suuren ammattihaaveen, johon hän ei olisi itse koskaan yltänyt. Sinä näit sen rakkautena, minä näen sinut isäsi narsistisen persoonan jatkeena.

Sinun isäsi katsoi sinua alle kolme vuotta ja sitten potkaisi pihalle, kun olit täysi-ikäistynyt, eikä hän saanut sinusta sosiaalisia tulonsiirtoja enää. Mainitsen vielä, että hän oli hyväpalkkaisessa työssä. Ja yhdessä ollessamme harjoitti sekä henkistä, että taloudellista väkivaltaa minua kohtaan. Vaikka minulla oli vähemmän rahaa. Kun muutit hänelle, hän retkahti juomaan työmatkalla pitkästä raittiudesta. Hän itki minulle, että eikö sinun äitisi voisi auttaa taloudellisesti. Huolestuin retkahduksesta ja otin hänen parhaaseen ystävään yhteyttä, että sai apua. Sinutkin oli silloin heittänyt pihalle. Jälkeenpäin kun otin asian esiin, kerroit ettei sellaista ole tapahtunut.

Sitä et tiedä mitä kaikkea isäsi teki eron jälkeen vaikuttaakseen minun ja myös lapsieni elämää. Levitti minusta valheita minulle vieraille ihmisille. Pilasi myös erään työpaikan. Minulle oli luvattu hyvä työpaikka, hyvine palkkoineen ja etuineen ja hän pilasi sen. Halusi taloudellisesti vaikeuttaa meidän yksinhuoltajaperheen elämää. Monin eri tavoin.

Ja erilaista kiusaa teki, kun olit pieni. Painosti mm. kaverinsa soittamaan sinun hoitopaikkaasi ja esiintymään sosiaalityöntekijänä. Tunnon tuskissaan tämä kaveri sitten soitti pyysi kovasti anteeksi. Narsisti pakottaa valita puolen, aina ei pelkästään perheenjäseniään, vaan myös ystävistään.

Tänä päivänä minä olen silmissäsi halveksittava hylkiö, joka on epäonnistunut elämässään. Onnistunut olen kuitenkin aiheuttamaan sinun kaikki lapsuudentraumasi, ihan vain olemalla olemassa. Ja sen takia sinun elämäsi on aamuisin raahautumista töihin ja pelkkää tuskaa. Minua on aina pystytty niin helposti syyllistämään kaikesta. Ennen.

Nyt vedin viime keskustelun perään rajat. Otin yhteyttä ja häiritsin erään läheisen asiassa. Yhtään syyllistämistä en ota enää sinulta, enkä muiltakaan vastaan. En ole enää teidän kenenkään likasanko.

Ja siis olen ollut sellainen äiti, mitä olen kyennyt. En mikään vuoden äiti. Omilla kyvyilläni ja osaamisellani. Rakastanut olen, enkä ole ollut liian ankara. Ja nyt kun aikaa on kulunut olen tutustunut itseeni, hoitanut traumojani. Tutustunut aiheeseen lapsuuden kehityksellinen trauma ja ylisukupolviset traumat.

Mielestäni onnistuin oikeinkin hyvin katkaisemaan joitakin ketjuja. Omat lähtökohdat ei helpot. Yksinselviytyjän osan siirsin ja olen pyytänyt sitä anteeksi tyttäreltäni. Jota rakastan sydämestäni, mutta joka hylkäsi minut jo kauan sitten.

#vieraannuttaminen# #Tukholmasyndrooma#