Rovaniemen rakennus poliitikkaa pois turistien tieltä muuttakaa Rapa suolle

Sinne suolle vaan et teille muuta tarjotakkaa , taudit yms pöpöt pomppaa suosta iki roudasta .

Eikös niitä soita pitänyt suojella , esim eihän turvettakaan saa tehä ennää missä greenpeace yms..taas pilataan lapinainut laatuista suota , ja eliöstöä onko tutkittu mitä siellä on ..kilon kokoisia hilloja yms.

Mäntyvaaran kaatopaikka ai sekö lopetti janyt sinne viereen sit lapin arvottomat asukkaat tehtää rötiskönne sdp ja vasemmistopoliitikkaa airnb edellä

alue ei kelpaa enää kaatopaikaksi mutaa ihmisille lapin asukkaille se on kelvattava rakennuslautakaunta


4 luku
Kaatopaikkakelpoisuuden arviointimenettely
16 §
Arviointia koskevat yleiset vaatimukset
Jätteen kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnissa on sovellettava kolmitasoista menettelyä, joka jakaantuu seuraaviin vaiheisiin:

1)jätteen perusmäärittely, jossa standardoiduin menetelmin selvitetään riittävän tarkasti jätteen ominaisuudet sen osoittamiseksi, että jäte täyttää kulloisenkin luokan mukaiselle kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle määritellyt kaatopaikkakelpoisuusvaatimukset ja että jätteen sijoittaminen kaatopaikalle on turvallista pitkälläkin aikavälillä;
2)jätteen vastaavuustestaus, jossa standardoiduin lyhytkestoisin menetelmin säännöllisesti mitataan perusmäärittelyssä tunnistetut jätteen tyypilliset ominaisuudet sen varmistamiseksi, että jäte täyttää lupamääräykset;
3)kaatopaikalla tehtävä jätteen tarkastus, jolla varmistetaan, että jäte vastaa esitettäviä asiakirjoja.
Kaatopaikkakelpoisuuden arvioinnin on perustuttava luotettaviin tietoihin jätteen alkuperästä ja ominaisuuksista. Ominaisuuksia koskevia arviointiperusteita ovat:

1)jätteen koostumus;
2)jätteen orgaanisen aineksen määrä ja hajoavuus;
3)jätteen haitallisten aineiden määrä ja liukoisuusominaisuudet;
4)jätteen ja siitä muodostuvan kaatopaikkaveden ekotoksikologiset ominaisuudet.
Arvioinnin on lisäksi perustuttava kaatopaikkaa koskeviin seuraaviin tietoihin:

1)kaatopaikan ominaisuudet ja laatutaso sekä sen ympäristön suojelu;
2)ympäristönsuojelujärjestelyiden laatutaso ja niiden turvaaminen;
3)jätetäytön vakaus ja sen turvaaminen;
4)ihmisen terveyttä uhkaavien vaarojen torjunta.
17 §

Mäntyvaaran kaatopaikka on lopettanut toimintansa ja on muuttanut uuteen osoitteeseen tai vaihtanut nimeaan. Kaatopaikan esittelysivu säilyy näkyvillä, jotta myös muut asiakkaat voivat löytää varmistuneen tiedon toiminnan päättymisestä. Kaatopaikan osoite ei ole tiedossa,


ovelasti osoitekki on poistettu korruptiota

miksihän osoite on poistettu sikiskö että nyt sinne pakotetaan köyhät arvottomat ihmiset sdp ja vasemmistopoliitikalla sivistyslautakunta k-kaupat

Soiden suojelu laki edellyttää, että suoluonnon monimuotoisuutta vahvistetaan ja ilmastonmuutosta hillitään. Laki sisältää myös suojelun ja ennallistamisen tavoitteita, joita täytetään, ja neuvotelut, jotka neuvotellaan maanomistajien kanssa. Suojelun ja ennallistamisen tavoitteiden mukaisesti, vuoden 2030 loppuun mennessä, tavoitteena on suojella 60 000 hehtaaria soita.


eikö laki koske Rovaniemeä

Pakkolunastus vai vapaaehtoinen soidensuojelu?
Pakkoa käytetään vain harvoin, ja laki edellyttää ensin vapaaehtoisuuteen. Nämä eivät olekaan toistensa vastakohtia. Soiden omistuksen sirpaleisuuden takia vapaaehtoisuus toimii kuitenkin huonosti soidensuojelussa. Moni ei välttämättä edes ymmärrä suojella suotaan.

Mistä on kyse?
Suojelua vaativat suot on juuri kartoitettu ja pantu kartalle
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen selvityttää, voitaisiinko soita suojella ilman pakkotoimia
Soiden omistuksen sirpaleisuuden takia vapaaehtoinen suojelu on vaikeaa
Jos yksi suon omistaja ei halua suojelua, koko suon suojelu kaatuu
Mitä eteläisempään Suomeen mennään, sitä harvinaisemmiksi suot käyvät. Näistä harvinaisuuksista noin puolet on uhanalaisia suotyyppejä, ja suurin osa pieniä suolaikkuja metsän keskellä, joita ei edes suoksi aina tajua.

Koko maassa alkuperäisestä suoalasta luonnontilaisia soita on alle puolet. Näistä soista erilaiset korpityypit ovat kaikkein uhanalaisimpia.

Tilkkutäkkiä vaikea suojella vapaaehtoisesti
Suot näyttävät sekavalta tilkkutäkiltä, kun niiden omistusosuudet pannaan kartalle. Yhtä suota voi omistaa useita kymmeniä omistajia. Se taas aiheuttaa sen, että jos yksi ojittaa oman viipaleensa suosta, muiden suon osien suojelulla ei ole mitään mieltä. Tämän takia pakkolunastukset ovat niin kuuma peruna juuri soidensuojelussa.

Jos vesi johdetaan toiselta puolelta suota pois, toinenkin puoli kuivuu.

Risto Sulkava

– Jos suolla on monta omistajaa, on suoranainen ihme, jos kaikki tarjoaisivat omaa palastaan suojeluun. Vapaaehtoisuus ei voi tällöin toimia lainkaan, koska silloin saadaan suojeluun erillisiä suon palasia, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Esimerkiksi 1980-luvulla suojeltujen soiden luontoarvot heikkenevät, koska tällöin koko suota ei ole suojeltu, vaan vain osa siitä.

– Jos vesi johdetaan toiselta puolelta suota pois, niin toinenkin puoli kuivuu. Kokonaisuuden mukaanotto olisi ainoa tapa saada säilymään nämä luontotyypit, Sulkava sanoo.

Jos pieni Espoolainen suo haluttaisiin suojella, yksikään noin kymmenestä erillisestä maatilkusta ei saisi jäädä sen ulkopuolelle.

Avaa kuvien katselu
Jos pieni espoolainen suo haluttaisiin suojella, yksikään noin kymmenestä erillisestä maatilkusta ei saisi jäädä sen ulkopuolelle. Kuva: Petteri Juuti / Yle, ilmakuva: Maanmittauslaitos
Pakkotoimia tehty muutamalle prosentille
Vuonna 1996 aloitetussa tehostetussa luonnonsuojelussa yksityisten maita on suojeltu eri keinoin 366 190 hehtaaria. Lunastuksia on käytetty vajaan parinkymmen vuoden aikana 3,5 prosentille maanomistajista, mikä vastaa noin kuutta prosenttia suojellusta pinta-alasta. Muut on hoidettu vapaaehtoistoimin.

Luonnosuojelulaissa lähtökohtana on, että viranomaisen tulee käyttää lievintä mahdollista keinoa suojelussa. Ensin käydään neuvottelut, että tehdäänkö kaupat vai antaako valtio vaihtomaata. On myös mahdollista säilyttää omistus, jolloin valtio maksaa käyvän korvauksen. Vasta näiden jälkeen on käytetty lunastusta, jos yksimielisyyttä ei ole muuten syntynyt. Tällöinkin omistajalle maksetaan täysi korvaus maasta.

Se palvelee luonnonsuojelun tavoitteita, että saataisiin purettua vastakkainasettelua maanomistajien ja ympäristöliikkeen väliltä.

Sanni Grahn-Laasonen

Näin toimisi myös soidensuojelun täydennysohjelma. Silti tuore ympäristöministeri haluaisi korostaa vapaaehtoisuutta vielä lisää.

– Jos on mahdollisuuksia edetä enemmän vapaaehtoisuuteen pohjautuen ja siten, ettei heti maanomistajille läväytetä pakkolunastuksen korttia, se itse asiassa palvelee luonnonsuojelun tavoitteita, ja että saataisiin purettua vanhaa vastakkainasettelua maanomistajien ja ympäristöliikkeen väliltä, sanoo kokoomuksen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Moni ei tajuaisi suojella suotaan
Ympäristöministeriön virkamiehet miettivät nyt, mitä vapaaehtoisuus voisi tarkoittaa soiden suojelussa. Ministeri Grahn-Laasonen mainitsee metsiensuojeluohjelma Metson, jossa maanomistajat ovat saaneet itse ehdottaa metsiään suojeltaviksi.

- Uskon suomalaisiin maanomistajiin ja siihen, että maanomistajat haluavat myöskin osallistua luonnonsuojelutalkoisiin, Grahn-Laasonen sanoo.

Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP ovat olleet kokoomuksen näkökulmasta sietämättömiä jarrumiehiä Kataisen ja Stubbin hallituksissa. Tuoreiden kokemustensa vuoksi kokoomus haaveilee entistäkin enemmän porvarihallituksesta; sellaisesta, josta puuttuisivat myös Vihreät.

ei ihme että Rovaniemen nuoriso voi pahoin kun jo lapsena saa suosta kaiken maailma tauteja ja viruksia huumeill niitä yritetää lieventtää eikä ymmärretä että suo ympäritä on egologiseti ihmiselle tappava ympäristö kaiken maailam ikirouta viruksineen ja tauteineen.. adh siitä saa sääsket levittää soilla tauteja ,,yms.

Tutkijat simuloivat sulavasta ikiroudasta virkoavia viruksia – osa mullistaa uuden ympäristönsä, jotkin tappavat isäntänsä
Ikiroutaan sopeutuneiden mikro-organismien vuosituhansien mittainen hiljaiselo on järkkymässä ilmastonmuutoksen vuoksi. Tulokset voivat olla ihmiselle arvaamattomia, varoittavat tutkijat.

PLOS Computational Biology -lehdessä julkaistu tutkimus voisi olla scifiä: ”Aikamatkailevat patogeenit ja niiden riski ekologisille yhteisöille”. Ikiroutaan tuhansia tai jopa satojatuhansia vuosia sitten eristyksiin jääneiden mikrobien kello alkaa tikittää nykyaikaa ilmastonmuutoksen mullistaessa niiden olosuhteita.

Elokuvalle tai tv-sarjalle tutkimuksen nimi saattaa olla hieman puiseva, mutta miten olisi Ikiroudan kirous? Ylelläkin esitetyssä brittisarjassa loinen, joka on elellyt mammutinruhossa Huippuvuorilla, ryhtyy riehumaan ihmisten aivoissa ja tekee heistä murhaajia.

Värikäs juoni on viihdettä, mutta yhä useammat tutkijat sanovat, että ilmastonmuutoksen edetessä moisessakaan ei enää ole kyse aivan silkasta mielikuvituksesta. Ympäristöjen vakava vaarantuminen muinaisten mikrobien takia on jo aito uhka, ei vain fantasiaa, toteavat simulaatioidensa tuloksista myös Helsingin yliopiston tutkija Giovanni Strona ja australialaisen Flindersin yliopiston professori Corey Bradshaw.

Ikirouta kattaa viidesosan pohjoisesta pallonpuoliskosta, ja juuri ikiroudan alueella ilmastonmuutos etenee erityisen nopeasti. Sen vauhti arktisilla alueilla on jopa nelikertainen muuhun maapalloon verrattuna.

Ikiroudassa on osoitettu olevan paljon monimuotoisia ekosysteemejä. Kylmiin ja niukkoihin olosuhteisiin sopeutuneet bakteerit, virukset, arkit, sienet ja alkueläimet ovat luoneet yhteisöjä, jotka elävät niin pienellä säästöliekillä, että niitä voisi pitää kuolleina.

Tutkimusten mukaan yhdessä grammassa ikiroutaista maata voi olla jopa satojatuhansia mikro-organismilajeja. Niiden suhteista ei ole paljon tietoa, ei etenkään syvistä kerroksista, mutta selvää on, että roudan sulaminen pinnasta kohti pohjaa panee lajit liikkeelle ja suhteet uusiksi.

– Yhteiskuntana meidän on ymmärrettävä uhkan mahdollisuus, jotta voimme varautua muinaismikrobien tahattoman vapautumisen seurauksiin. Meidän pitää olla valmiita puolustautumaan, sanoo Bradshaw.

”Ihmisen immuunipuolustus on kehittynyt läheisessä kosketuksessa mikrobiologisen ympäristömme kanssa. Jos ikiroudassa piilee virus, jonka kanssa emme ole olleet tekemisissä vuosituhansiin, immuunipuolustuksemme ei ehkä riitä. Uusi tilanne kannattaa ottaa huomioon ennakolta, ei vain reagoida sitten, kun jotakin on jo tapahtunut

Tutkimuksia mikrobien aikamatkailun potentiaalisista uhkista on jo paljon. Havahduttava esimerkki käytännön seurauksista oli Jamalin niemimaan poropaimentolaisten ”Siperian rutto” vuonna 2016. Tauti tappoi 12-vuotiaan pojan ja 2 500 poroa. Kymmenet muut ihmiset sairastuivat.

Syyksi selvisi pernarutto. Ikiroutaan jämähtäneessä poron ruhossa piilleet Bacillus anthracis -bakteerin itiöt olivat aktivoituneet. Poro oli kuollut 75 vuotta aiemmin, edellisessä pernaruttoepidemiassa.

Suomalais-venäläisessä tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että itiöt elpyivät kuuden perättäisen lämpimän kesän vuoksi ja siksi, että runsaiden lumisateiden kasaama lämpöeriste esti maata jäätymästä uudelleen. Piste i:n päälle oli kesän 2016 poikkeuksellinen kuivuus. Ilmiöt ovat tyypillisiä ilmastonmuutokselle.

Epidemia sai tutkijat pohtimaan, missä määrin ikiroudassa piilee yhtäältä patogeeneja, jotka ihminen luulee nujertaneena, ja toisaalta ennestään tuntemattomia taudinaiheuttajia.

”Zombieviruksia” metsästämässä
Alkuvuonna Viruses-lehdessä julkaistun kansainvälisen tutkimuksen löydöt ovat saaneet tutkijoiltaan kutsumanimeksi ”zombievirukset”; ovathan ne ikään kuin heränneet kuolleista. Niiden äärimmäinen hiljaiselo Siperian ikiroudassa kesti yli 48 000 vuotta.

Suurin osa on Pandoraviridae-perheeseen kuuluvia DNA-viruksia, joiden isäntäeliöitä ovat amebat.

Turvallisuuden vuoksi tutkijat keskittyivät viruksiin, joita kiinnostavat vain nuo yksisoluiset isännät. Heidän mukaansa tulokset ovat kuitenkin erittäin todennäköisesti laajennettavissa myös moniin sellaisiin DNA-viruksiin, joilla on kyky tarttua eläimiin ja ihmiseen.

He pitävät Venäjän virologian ja bioteknologian tutkimuskeskuksessa meneillään olevaa hanketta erittäin vaarallisena. Siinä pyritään herättämään henkiin nisäkkäiden eli mammutin, villasarvikuonon ja hevosten jäänteistä löydettyjä viruksia.

Ekosysteemit joutuvat siten uuteen tilanteeseen, josta tiedetään vielä hyvin vähän. Ihmiselle suoraan vaarallisen ”tuomiopäivän patogeenin” riski

fgfg

GHFG

dfsdf

fggh

MNM

dfdf

sdds

sdffd

fdsdf

DFSFD

hggh