Onko unohtunut

Piispa Haqvin Spegelin, 1680, kirjoittama virsi.
Elias Lönnrotin suomentama, v.1864, virsikirjaan,1886

Tämä on alkuperäinen virsi, 381

Valittaa täytyy totta, ja surra suuresti.
Kun vääryys vallan ottaa, ja pahuus paisuupi.
Mykäksikö tuli kerran, jo koko maailma,
Kun oikeutta herran, ei kenkään julista.

Nyt petos vilppi täällä, on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä,
ja vääryys voimissaan.
Ei köyhän kurjan ääntä, viattomuudessaan.
Kuunnella rikas vääntää, lain myöten tahtoaan.

Kas lähimmäistään syövät, nuo jumalattomat.
Viekkaudella vievät, sen elot ainoat.
Kun käärme kiukussansa, he korvat lummessa,
ahdistelevat kansaa, sortavat vaivaista.

Mut kerran herra kostaa. työt jumalattomat.
Rankaisee ansiosta, ryöstäjät viekkahat.
Ne jotka täällä veivät, orvolta oikeuden.
Ja lesken leivän söivät, vaivaisen osuuden.

Vaan siviät ne kerran, ilolla näkevät.
Vanhurskauden herran, työt herran väkevät.
Hän kuinka voimassansa, omansa vapahtaa.
Suuressa kunniassansa, pahasta pelastaa.

Tätä virttä, 1918, sisällissodan aikana, laulettiin teloitusmonttujen reunoilla.

Myöhemmin, 1938 sitä muunneltiin virreksi 440.
Sitä myöhemmin,1986, se poistettiin virsikirjasta.



Tämä virsi kuvaa oikein hyvin tätä aikaa.

Tämä virsi sopii oikein hyvin tähän aikaan , tämän ajan tapahtumiin.
Virsi löytyy myös Youtubista esitettynä.

Myös Wikipediasta!


Tässä uudempi versio virrestä, 440., joka on myöhemmin,1986. poistettu virsikirjasta.

Virsikirjasta poistettu virsi,440

Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen,
Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen,
Ken herran oikeutta nyt täällä julistaa.
Ja ken vanhurskautta, nyt tahtois puolustaa.

Nyt viekas vilppi täällä, on noussut kunniaan.
On valhe vallan päällä, ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan.
Ja lainkin rikkaat vääntää, vääryyttä puoltamaan.

Kas köyhän leivän syövät, nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät. ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi, kuin käärme kiukussa.
Korvansa tukkeaapi, tuon raukan huudoilta.

He armotonna veivät, osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, on herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa, vääryydentekijät.
Rankaisee ansiosta, nuo viekkaat ryöstäjät.

Vaan voitonpäivän kerran, vaivaiset näkevät.
Vanhurskaus kun herran lyö väärät väkevät.
Oi herra voimas näytä, kansaasi armahda.
Ja hurskaan pyynnöt täytä, ja päästä vaivasta

Olkaa hyvät!

Veisatkaa!

Löytyy myös Youtubista esitettynä