Olen joutunut ottamaan liian aikaisin vastuuta elämästäni ja tunteistani. Sosiaaliset taidot ovat normaalia heikommat. Vaikka olen ulospäin sosiaalinen, niin harva pääsee kauhean syvälle minun kokemusmaailmaani. Annan itsestäni ulospäin ehkä hieman kylmän ja pärjäävän vaikutelman. Yritän suojella itseäni. En osaa pyytää apua, koska olen joutunut todistamaan pärjäämistäni. Se "yksinpärjääminen"ei tee minusta miellyttävän oloista ihmistä, koska vaikuttaa etten tarvitse mitään toisilta. Vaikka tietäisin mistä on kiinni, niin ei asiat välttämättä siitä muutu, tai sitten vaan vähän ja hitaasti.
En luota juuri kehenkään ihmiseen. Mutta nämä on minun ongelmiani ja ymmärrän, että voi olla parempi vaan hyväksyä yksinolo tässä kohtaa ja siitäkin vielä eteenpäin. Tietysti ymmärrän että minussa on vikaa, kun mitään en saa toimimaan. Tänä päivänä laitan riman todella alas itseltäni vaatimisessa , ihan kaikessa tekemisessä, kun välillä tulee päiviä jolloin olen niin uupunut, etten kykene juuri mihinkään. Suoritin joskus itseni loppuun kerran, toisen, kolmannen.... Olin täysin ulkoaohjautuva, jonka ainut annettava oli jokin tekemiseen, toisten palvelemiseen ja auttamiseen liittyvät asiat. Oli raskata, kun ei kelvannut itselleen ja oikeastaan vihasin itseäni. Olen päässyt siitä jonkin verran parempaan päin jo. Mutta täytyy olla todella tarkka siitä, mihin omat energiansa laittaa. En ole enää nuori ja voimissani. Ja täällä pitää kuitenkin olla. En odota, että maailma minua ymmärtäisi. Hyvä jos itsekään aina. Mutta puolustan rajojani varmasti, niiden yli ei tulla enää helpolla.
En luota juuri kehenkään ihmiseen. Mutta nämä on minun ongelmiani ja ymmärrän, että voi olla parempi vaan hyväksyä yksinolo tässä kohtaa ja siitäkin vielä eteenpäin. Tietysti ymmärrän että minussa on vikaa, kun mitään en saa toimimaan. Tänä päivänä laitan riman todella alas itseltäni vaatimisessa , ihan kaikessa tekemisessä, kun välillä tulee päiviä jolloin olen niin uupunut, etten kykene juuri mihinkään. Suoritin joskus itseni loppuun kerran, toisen, kolmannen.... Olin täysin ulkoaohjautuva, jonka ainut annettava oli jokin tekemiseen, toisten palvelemiseen ja auttamiseen liittyvät asiat. Oli raskata, kun ei kelvannut itselleen ja oikeastaan vihasin itseäni. Olen päässyt siitä jonkin verran parempaan päin jo. Mutta täytyy olla todella tarkka siitä, mihin omat energiansa laittaa. En ole enää nuori ja voimissani. Ja täällä pitää kuitenkin olla. En odota, että maailma minua ymmärtäisi. Hyvä jos itsekään aina. Mutta puolustan rajojani varmasti, niiden yli ei tulla enää helpolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.