menneellä viikolla tapahtui jotain mikä aukaisi silmäni sille miksi olen sinkku ja muistutti minua siitä että näin on hyvä olla. muutaman kerran tullut itsekkin lähiaikoina ihmeteltyä miksen seurustele ja pitäisikö tähän tosissaan hakea muutosta. nyt tiedän taas hetken aikaa paremmin. eli takaisin viimeviikkoon, sillä lähes koko viimeviikon luonani oli asumassa eräs tuttu neito. siis ei mitään seurustelujuttuja vaan hän vain majoittui luonani tietyn ajan. ja pitää sanoa että olin todella helpottunut hänen lähdettyä takaisin omaan kotiinsa. olen ilmeisesti liian kauan ollut jo sinkkuja ja alkanut nauttimaan omasta rauhasta kotonani ja vapaudesta mennä ja tulla täysin miten itseäni huvittaa. toista oli viimeviikko kun naisen kaikki kamat olivat kämpälläni ja vain minulla avain sinne. ja pitihän sitä seuranakin olla. en edes halua ajatella kuinka raskasta tämä olisi ollut jos vielä olisin seurustellut hänen kanssaan. huh. eli loppujenlopuksi todella hyvä viikko oli. avasi jälleen silmäni sille miksi olen sinkku kun se meinasi jo unohtua. en taas hetkeen haikaile seurustelun perään vaan nautin elämästä. elämäniloa muillekkin sinkuille.
onneksi sinkku
peij00ni
201502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
onhan sinkkuudessa omat hyvät puolensa, mutta kyllä molemminpuolinen rakkaus on silti paljon antoisampaa kuin yksinelo, huolimatta ajoittaisista kommunikaatio-ongelmista ja muista arjen miinuksista :) etkä sä varmaan ajattele noin sitten jos olet sen oikean ihmisen kanssa, silloin on vaan kivaa kun sen naisen kamat on sun kämpällä ja "joudut" pitämään sille seuraa :) mut nauti nyt sinkkuudestasi silti
Toi kuitenkin eri asia. Kyllä säkin varmaan oisit ihan tyytyväinen jos töistä kotiin tullessasi saisit vaikka heti kunnon ruokaa ja hyvää hyvää seksiä rakastamaltasi ihmiseltä.
en välttämättä. A) syön duunissa tai kaupungilla hyvän lounaan jokapäivä, minulla ei ole nälkä kun tulen töistä kotio. B) olen yleensä melko väsynyt suoraan töistä tullessani (en osaa mennä ajoissa nukkumaan) joten hyvä seksi ei heti töistä tullessa välttämättä innostaisi. myöhemmin kylläkin. Onhan seurustelussa omat hyvät puolensa, en minä niitä yritä kiistää. Koko jutun tarkoitus oli vain se että tajusin taas pitkästä aikaa todella nauttivani sinkkuudesta. Tämä on monelle jotenkin vaikeaa ymmärtää. varsinkin sukulaisten yleensä :) Itsekkin jo haikailin hetkenaikaa parisuhteen perään kun olin jo unohtanut millaista se on. Nyt muistan sen taas ja nautin tästä sinkkuudesta. Varmasti (ok, melko varmasti) tulen vielä seurustelemaan ja ehkä huonolla säkällä naimisiinkin joutuvan, mutta sen aika tulee sitten joskus, jos tullakseen on. Sinkkuus on todella mukavaa kun se oikein ymmärtää =)
Mistä lähtien seurustelu on tarkoittanut sitä, että asutaan saman katon alla? Minä voisin mielelläni seurustella kivan tytön kanssa, mutta tytön kivuudesta huolimatta en suinpäin ryntäisi muuttamaan yhteiseen asuntoon kovinkaan nopeasti.
Sinkkuudessa todella on hyvät puolet, ihan huvittaa se kuinka jotkut yrittävät kieltää niin itsestäänselvän asian.
No enhän minä tätä tarkoittanut enkä todellakaan niin väittänyt. Tuo koko tapahtuma vain sai minut muistamaan millaista on seurustella "tosissaan". Eli vaikka ei saman katon alla asuttaisikaan niin on se vähän eri asia kuin sinkkuna rymytä ja mennä milloin ja minne lystää. Tätä hain takaa koko jutulla. Ja kyllähän se nainen kenen kanssa seurustelee "tosissaan" todennäköisesti saman katon alla useasti olisi vaikkei siellä asuisikaan. tai jotain.
Ole merkitystä, että jos olisit ollut ihastunut/rakastunut tähän naiseen. Eikait sitä kukaan halua elää "jonku vaan" kanssa pidempään aikaan saman kanton alla.
P.S. Itse olen ihastunut monia kertoja ja parikertaa rakastunutkin ja se on mahtavaa =)
Miksi se on niin monella ihmisellä lähes käsittämätöntä hyväksyä/uskoa sitä asiaa että joku ihan oikeasti on täysin tyytyväinen sinkkuna oloonsa?
"että jos olisit ollut ihastunut/rakastunut tähän naiseen. Eikait sitä kukaan halua elää "jonku vaan" kanssa pidempään aikaan saman kanton alla. "
Tottakai se on eri asia. En muuta kuvittelekkaan. Olen minä ihan oikeasti ollut ihastunut/rakastunut myös. Tämä kyseinen tapaus vaan muistutti millaista seurustelu on ollut kun sitä olen harrastanut. Ja tämä avasi silmäni siihen että ei tämä sinkkuna oleminen ole mitään painajaista josta on nopeasti päästävä pois "onneen" eli parisuhteeseen. Monella kun tuntuu olevan harhakuvitelmia kun he istuvat sinkkuina kotona nurkassa säälien elämäänsä että parisuhde olisi jotain suurta onneatuovaa ja elämää mullistavaa. Nauttikaa elämästä olitte sitten sinkkuja tai pareja.
Jotkut varmaan istuvatkin sinkkuna kotona säälien itseään ja sitten viikonloppuisin pakottavat itsensä radalle, josko sattuisi löytymään joku, joka lopettaisi sinkkuushelvetin. Nämä taitavat olla niitä ihmisiä, jotka ovat seurustelleet yhtäjaksoisesti 15-vuotiaasta asti, vaikka kumppani olisikin vaihtunutkin aina välillä. Tai sitten he ovat niitä, jotka on aivopesty häpeämään sinkkuuttaan, niinkuin minäkin olin. Minä todella säälin itseäni, kunnes näin valon ja huomasin, kuinka ankeaa monilla parisuhteilijoilla on, ja sitä kautta tulin huomanneeksi, että elämää yksinelokin on vaikka kuka parisuhderiippuvainen väittäisi mitä, ja aion vastedeskin nauttia tästä. Jos sattuu löytymään joku, jonka kanssa haluaisi jotain syvempää, niin hyvä sekin. Enää en vain kuvittele, että se parantaisi jotenkin oleellisesti elämäni, ikäänkuin siinä olisi jotain pahasti vialla nykyisellään.
Tätä minä ajoin takaa koko ajan! Hienoa että joku muukin on tajunnut saman kuin minä.
sinkkuudesta, mutta välillä se on itselleni vaikeaa. On ikävä parisuhteen hyviä puolia. Täytyy vain toivoa, että jonain päivänä löytyy joku rakasta, koska itsekään en ole valmis tyytymään vain johonkin, siinä pitää olla sitä jotakin. Välillä nautin ja välillä sitten en. Sellaista tämä elämä on, mutta tosin eron prosessoiminen on vielä jollain lailla kesken..
Itse olen taas ollut monta vuotta sinkku ja just säälittelen tätä sinkkusurkeutta vaikka en olekkaan seurustellu kenenkään kanssa pitkään aikaan.
Ehkä itse olen turruttautunut tähän sinkkuvapauteen, en tiedä. Mutta mä taas kaipaisin jotain naista elämääni. Ihan sama valittakoot ja komennelkoot, olis jotain elämää tässä pöksässä missä asun.
Mulla on vähän sama olotila kuin kerran yhdessä luontodokumentissa ihmettelivät miksi yhdelle urosgorillalle ei maistunut ruoka eikä mikään se vaan kökötti nurkassaan kalterien takana. Mutta johan gorilla piristy kun laittovat häkkiin naarasgorillan kaveriksi ;)
Yksin oleminen on ok, jos ei tunne oloaan yksinäiseksi. On tyyppejä jotka viihtyy itsekseen ja omissa puuhissaan ikävystymättä eli esim. minä. Minulle on yli 3 päivää toisen kanssa samassa huoneessa yhdessäoloa ahdistavaa ja rasittavaa. On ihana aamulla herätä yksin omassa sängyssä (ai onhan tuo koiraukko jalkopäässä...)ja tietää että voi suunnitella päivänsä miten haluaa! Ei tarvitse kysellä puoliskolta, mitä tehdä, mitä se haluaa ym. eikä onneksi katsella jos se puolisko ei tee mitään vaan makaa vaan sohvalla tv:n ääressä- yök. Saa ottaa kassinsa ja autonsa (ja koiransa) ja mennä vaan minne mieli tekee! Ihanaaaa!
Olishan se kaameeta jos jokin muu katselee soffalla telekkaria ja löhöilee kuin sinä ;) Vai oletko itse aina ahkera ja leikkaat mieluummin vaikka ruohoa?
Kieltämättä luulin itseäni erakoksi, mutta kyllä täältä löytyy tosi erakoita. Eikö siihen soffalle olis tosi mukava mennä viereen lämpimään mukaan löhöilemään?
...enkä varmaan saa niitä järkevästi ilmaistua ennen kuin ne taas katoaa... Itse en ole koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä seurustellut. Pieniä vääntöjä kyllä on ollut, mutta ei vaan ole tuntunut hyvältä. Joskus on ollut sellainen olo, että pitäisi tarttua tilaisuuteen täyttääkseen yhteiskunnan asettamat ihanneihmisen kriteerit...pariutuminen kuuluu niihin. Tädit ja mummot ovat ehtineen jo huolestua, kun ei poikaystäviä ole alkanut näkyä. Pahinta on täydellisen kumppanin etsiminen. Olenkin päätäänyt olla etsimättä. Katsotaan mitä eteen tulee. Naurettavaa tekstiä ikäiseltäni...kuulostan ihan...tai ei mitään...ei tainnut ajatukseni liittyä edes aiheeseen, mutta yhdyn mielipiteeseen yksinelon ihanista puolista...suurin niistä vapaus. Nautitaan elämästä sillä...elämä on nyt!
jeps.Olen ahkera ja aina on joku projekti menossa. Nykymiesten enemmistö tykkää vaan terassilla notkua. Sitäpaitsi saan valita teemakanavalta ihan omat miehiä vähiten kiinostavat sarjat esim Jane Austenia.Karvainen kaverini hoitaa tunnepuolen: se kuorsaa ja tuhisee kainalossa niin ettei tule ikävä. Ja jos sen haiseva kuono kyllästyttää voin potkasta sitä peffalle. Moni mies ei taitaisi moisesta tykätä.
Meikäläiselle olis ainakin melkoinen miehuuskoe elellä jonkun naisen kanssa viikko saman katon alla.
Ei ikinä :)
Kirjoittelin äsken ikisinkku(m) merkillä, mutta luettuani näitä tekstejä, en taida todellakaan olla ikisinkku ainaskaan mieleltäni.
Väitättekö tosiaan, että ette koskaan mieti toista osapuolta, minkälaista elämä olis hänen kanssaan. Toisella osapuolella tarkoitan esim. entisiä/nykyisiä ihastumisianne. Toki se ei ole ruusuilla tanssimista aina, mutta onhan siinä hyvätkin hetkensä.
Meinaatteko loppuelämänne miettiä kun olette vain omissa oloissanne ilman minkään ihmisen kontaktia. Kun kuolette, teitä ei kukaan huomaa 6-10 vuoteen? Kun teidät saatetaan hautaan, niin se kasvaa kesäisin pitkiä ruohoja ja talvisin on täysin lumen ummessa, kun muilla palaa kynttilöitä. Mietittekö ollenkaan tämmöisiä ajatuksia? Vai onko kaikki yks hailee? Eikö se ole sama kuolla jo tänä päivänä?
No, et varmaan viitannut minuun; Tietysti minä ajattelen ihastuksiani, enkä tosiaankaan haluaisi kuolla yksin ja unohdettuna. Se on suurimpia, ellei suurin, pelko yksinäisyyteeni liittyen. Sanon vain, ettei parisuhde ole onnellisuuden A ja O, vaan onnellista elämää voi viettää ilman kumppaniakin. Ja jos on ystäviä, niin ei varmaan tule maatuneeksi 6-10 kämpässä.
Että vain historialliset ihmiset muistetaan, meillä lopuilla ei ole sonnan vertaa ;/
Sillä kun sukupolvia menee tarpeeksi eteenpäin, ne isoiso ja isovanhemmat unehtuu varmasti, meistä jää jälkeen vain pelkää multaa.
Mun on tosi vaikeeta jo muistaa mummoni isää ja äitiä vaikka ne kuolivat vasta 1995 ja 1997 :/ toki muistan ne ulkonäöltä, mutta nimet unehtuu..
lainaus:
>Kun kuolette, teitä ei kukaan huomaa 6-10 vuoteen? Kun teidät saatetaan hautaan, niin se kasvaa kesäisin pitkiä ruohoja ja talvisin on täysin lumen ummessa, kun muilla palaa kynttilöitä.<
Tässä taas esimerkki suomalasesta kateudesta. Mitä ihmeen väliä sillä haudalla on vainajalle?? Tuskin vainaja tulee parkumaan sieltä mullanalta kynttilöiden perään.
Jos minua ei kukaan jää muistamaan = kukaan ei jää suremaan niin hyvä niin.
Kuitenkin aion elää tämän elämäni loppuun iloisena sinkkuna loppuun asti.