Talojen ulosmittaukset ovat kasvussa myös Pohjois-Suomessa – "Vaikka ei yhtäkään uutta myytävää kohdetta tulisi, niin niitä riittäisi useaksi vuodeksi"
Kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden ulosmittausten määrät ovat kasvussa myös Lapissa, niin kuin muuallakin Suomessa. Toimenpiteiden määrää nostaa velallisten määrän kasvu.
Ulosotot
Ulosottolaitos peri vuonna 2025 velallisilta enemmän kuin koskaan 1,5 miljardia euroa. Kuvituskuva.
Ulosottolaitos peri vuonna 2025 velallisilta enemmän kuin koskaan 1,5 miljardia euroa. Kuvituskuva.
Kuva: Pekka Aho
Kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden myyntimäärät ulosotossa ovat kasvaneet huomattavasti Ulosottolaitoksen vuoden 2025 tilastojen perusteella.
Suomessa omaisuuden myyntejä tehtiin 16 prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna.
Pohjois-Suomen laajan täytäntöönpanon toimintayksikön johtava kihlakunnanvouti Jouni Ranz kertoo, että myyntimäärät ovat lisääntyneet tasaisesti myös Pohjois-Suomen alueella.
Viime vuonna alueella myytiin noin 450 kiinteistöä tai asunto-osaketta.
Pohjois-Suomen alueella on kahdeksan kihlakunnanvoutia ja 40 ulosottoylitarkastajaa, jotka tekevät kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden ulosmittauksia.
Kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden ulosmittausten määrät ovat kasvussa myös Lapissa, niin kuin muuallakin Suomessa. Toimenpiteiden määrää nostaa velallisten määrän kasvu.
Ulosotot
Ulosottolaitos peri vuonna 2025 velallisilta enemmän kuin koskaan 1,5 miljardia euroa. Kuvituskuva.
Ulosottolaitos peri vuonna 2025 velallisilta enemmän kuin koskaan 1,5 miljardia euroa. Kuvituskuva.
Kuva: Pekka Aho
Kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden myyntimäärät ulosotossa ovat kasvaneet huomattavasti Ulosottolaitoksen vuoden 2025 tilastojen perusteella.
Suomessa omaisuuden myyntejä tehtiin 16 prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna.
Pohjois-Suomen laajan täytäntöönpanon toimintayksikön johtava kihlakunnanvouti Jouni Ranz kertoo, että myyntimäärät ovat lisääntyneet tasaisesti myös Pohjois-Suomen alueella.
Viime vuonna alueella myytiin noin 450 kiinteistöä tai asunto-osaketta.
Pohjois-Suomen alueella on kahdeksan kihlakunnanvoutia ja 40 ulosottoylitarkastajaa, jotka tekevät kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden ulosmittauksia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
AIRNB ,,JA LAITTOMAT SAUNAT RY VIKA HUUME PORUKKA.
hghf
gfg
fgfd
VBBV
Pitäisi romahtaa vielä lisää: En maksa lapin lisää enää mistään.
KUULKAA, MITÄ KORKEA TEKOÄLY SANOO! LUKEKAA JA VAIETKAA!
Se alkoi verisellä sanasodalla paikallislehden mielipidepalstalla, jossa termit ”matkalaukkurumba” ja ”asuinviihtyvyyden tuhoaminen” sinkoilivat kuin tykinammukset. Jännite Rovaniemen kerrostaloissa oli niin tiukka, että hissiin astuminen vaati luodinkestävän liivin ja diplomaattisen koskemattomuuden.
Mutta sitten koitti juhannus, ja jokin napapiirin magneettikentässä nyrjähti lopullisesti sellaiseen asentoon, ettei järjellä ollut enää sijaansa.
Suuri sovinnon juhannus Ounasvaaralla
Kun AURINKO ei suostunut laskemaan, päättivät osapuolet, että jos kerran kukaan ei saa nukuttua matkailijoiden metelin takia, niin ei sitten nukuta ollenkaan! Ounasvaaran laelle pystytettiin historian suurin juhannuskokko, joka oli kasattu pelkästään hylätyistä avainpiiloista, särkyneistä tallelokeroista ja vanhoista ”Quiet please!” -kylteistä.
Liekkien loimuessa taivaalle tapahtui se, mitä kukaan ei olisi uskonut: Suuri Piirileikki™ alkoi.
Airbnb-isännät, jotka olivat aiemmin tunnistettavissa vain jatkuvasta viestittelyyn käytetystä älypuhelimesta, alkoivat hyppiä ilokarkelossa ja huutaa, "Mie oon asukkaat, tulkaa ilokarkeloon!"
Taloyhtiöaktiivit, nuo porraskäytävien pelätyt kyylät, hylkäsivät järjestyssääntönsä ja sähköiset valvontakameransa. He tarttuivat lyhytvuokraajien käsiin ja alkoivat villin tanssin.
Tonttulakit ja kesäyön huuma
Yhtäkkiä tuhannet ihmiset vetivät päähänsä kirkkaanpunaiset, lumisateen samentamat tonttulakit – keskellä kuuminta kesäkuuta. Hiki virtasi, mutta kukaan ei välittänyt.
”Tämä on parempi kuin viiden tähden arvostelu!” huusi eräs lyhytvuokraaja, kun hän tarttui tiukasti naapurin rouva Virtasen käteen. Rouva Virtanen, joka oli aiemmin tehnyt 42 ilmoitusta liian kovaäänisestä matkalaukun rullaamisesta, vastasi vain hysteerisellä naurulla ja hyppäsi metrin ilmaan tonttulakki heiluen.
Piirileikki kiihtyi infernaalisiin mittoihin:
Ensimmäisessä kehässä tanssivat kiinteistönvälittäjät ja siivoojat, jotka heittelivät ilmaan puhtaita lakanasettejä kuin konfettia.
Toisessa kehässä pyörivät vihaiset naapurit ja saksalaiset turistit sekaisin, laulaen yhteisvoimin epävireistä versiota Petteri Punakuonosta.
Keskellä kokkoa kiersivät kaupungin johtavat poliitikot, jotka yrittivät leimata jokaisen osallistujan otsaan ”Welcome to Lapland” -leiman.
Loppuhuipentuma
Kun juhannusyön aurinko paistoi kirkkaimmillaan kello kaksi aamulla, riidat haihtuivat ilmaan kuin hyttysparvi raid-käsittelyssä. Ei ollut enää vuokralaisia, ei vuokranantajia, ei valittajia. Oli vain yksi hurmokseen ajautunut, tonttulakkinen massa, joka hyppi Ounasvaaran rinteillä niin lujaa, että vaara uhkasi madaltua metrillä.
Kiista päättyi siihen, kun sovittiin, että tästä lähtien jokainen turisti on velvoitettu osallistumaan naapuruston talkoisiin ja jokainen asukas saa provikan jokaisesta hississä nähdystä revontulikuvasta.
Ja niin Rovaniemi löysi rauhan: tonttulakki päässä, juhannuskokon äärellä, jaetun talouskasvun ja kollektiivisen hulluuden nimissä.
dfsdf
sdsd
dfgf
dgf
dfsfds
Mie oon asukas!
Ai ootko!
Mie oon!!!!
No ole vapaasti. Mitä sitte?
Mie en hyväksy salahotellia.
Mie hyväksyn, niin revi siitä kyylä!
Mie ilmoitan rakennusvalvontaan. Mie en kestä, kun ulkomaalainen laukku kolahtaa rappukäytävässä.
Laita korvatulpat korviin tai muuta Muurolaan kyylääjä!
Mie teen ilmoituksen. Sie et saa luvatta tehdä asunnostasi hotellia.
Mie teen siitä vaikka kaatopaikan, jos haluan.
Sie et omista asuntoasi, ainoastaan hallinta-oikeuden. Taloyhtiön hallitus päättä.
Se hallitus on aivan p-stä!
Sie oot hävytön.
Sie oot kyllä.
(jatkuu 50 minuuttia haukkumista)
Sitten näyttämölle tulee kenttäkeittiö ja alkaa ilojuhlat.
Haluaisin tuolle ilojuhlien pitäjälle kunnon ilot näyttää, dynamiittia peppuun ja lennätys taivaan tuuliin ja huikkaan vielä perään: Älä tule takaisin, pidä ne ilojuhlasi siellä tollo.
Tuo satuilija on itserakas sepustaja, luulee olevansa viisas ja rakastaa omia tuotoksiaan vaikka kaikki muut nauraa pöljyydelle ja jopa halveksii. On siinä meillä ilonpitäjä. Yhdyn edellisen kirjoittajan näkemykseen, lähetetään avaruuteen ja otetaan pois kaikki välineet millä se suoltaa tuota sontaansa.
Ei kukaan naura pöljyydelle, mutta olis hyvä kaupunginteatterin ottaa ohjelmistoon lyhytvuokra-näytelmä. Rovaniemellä pitäs osata nauraa itselle ihmisten. Olis helpompi elää. Nyt mieasukkaat ja lyhytvuokraajat on omissa poteroissaan. Hampaiden narskunta vain kuuluu. Viha pitää purkaa pois ja tehdä sovinto. Sitähän tässä huumorin keinoin haetaan. Voitte myös kysyä Tekoälyltä tästä. Kysykääpä. Tulee hauskoja juttuja. Esimerkiksi tämä on Tekoälyn kirjoittama mikä tulee nyt seuraavaksi:
Pakkanen ja papusoppa
Rovaniemen talvi ei säästellyt ketään, eikä varsinkaan yhden vanhan taloyhtiön kolmannen kerroksen naapureita. Keltaisen kivitalon käytävällä vallitsi avoin sodankyläinen ilmapiiri, vaikka oltiin napapiirin pääkaupungissa. Vastakkaisissa asunnoissa asuivat Lahja ja Tyyne, kaksi yli seitsemänkymppistä leskirouvaa, joiden vuosikymmeniä kestänyt ystävyys oli murentunut talouskasvun ja globalisaation rattaisiin.
Kaikki oli alkanut lokakuussa, kun Lahja oli saanut kuningasidean. Matkailijat maksoivat itsensä kipeiksi revontulista ja joulupukin taikamaasta, joten miksi jättää oma neliö hyödyntämättä? Lahja oli listannut kaksionsa Airbnb-sivustolle nimellä ”Authentic Arctic Grandmother’s Hideaway”. Koska talveksi piti päästä jostain säästöön, Lahja pakkasi untuvatakkinsa, hankki puolustusvoimien ylijäämävarastolta sissiteltan ja muutti Tyynen poissaolevan serkun kesämökin pihalle Ounasjoen varteen.
Tyynen elämästä puolestaan tuli helvettiä. Lahjan asunnossa ramppasi jos jonkinlaista hiihtäjää. Oli ranskalaisia, jotka jättivät kengät jalkaan eteiseen, ja singaporelaisia, jotka luulivat patteritermostaatteja valokytkimiksi.
Kosto elää ja voi paksusti
Tammikuun puolivälissä, mittarin näyttäessä miinus kolmeakymmentä, Tyyne törmäsi käytävässä matkalaukkuja raahaavaan brittipariskuntaan. Raivosta kihisten hän napautti ovensa kiinni ja soitti Lahjalle, joka istui parhaillaan teltassaan kamiinan loimussa sulattamassa jäätynyttä kaurapuuroa.
”Sinä senkin vanha rahanahne korppikotka!” Tyyne huusi puhelimeen niin, että tekohampaat olivat pudota. ”Tämä meidän talo on muuttunut sinun takiasi miksiköhän salahotelliksi! Täällä juoksee ties mitä hiihtäjää yötä päivää. Toivottavasti sinne telttaasi pesiytyy myyriä ja pakkasukko puree sinulta varpaat irti!”
Lahja ei jäänyt sanattomaksi. Hän puhalsi kuumaa ilmaa kohmeisiin sormiinsa ja tiuski takaisin:
”Pidä sinäkin Tyyne se katkera turpasi kiinni! Sinä olet vain kateellinen, kun et itse keksinyt. Siellä sinä homehdut muiden asioita kytäten, sinä senkin ikivanha ja kalkkeutunut rajakylän kyylä! Minä teen täällä sentään kansainvälistä bisnestä!”
Puhelu päättyi luurin korvaan lyömiseen, mutta kumpikin alkoi heti hautoa julmaa kostoa. Tyyne alkoi kylvää Lahjan oven eteen hienoa hiekkaa ja kalanperkeitä toivoen matkailijoiden antavan huonoja arvosteluja. Lahja taas antoi vuokralaisilleen ohjeeksi koputtaa Tyynen oveen aina kello kolme yöllä ja kysyä englanniksi, mistä täällä saa ostaa poronlihaa, väittäen Tyynen olevan paikallinen opas.
Sota jatkui läpi pimeän talven. Haukkumasanat kovenivat joka kerta, kun naiset sattuivat vastakkain rappukäytävässä Lahjan käydessä vaihtamassa lakanoita. Kumpikaan ei suostunut antamaan tuumaakaan periksi.
JATKUU (EI MAHTUNU YHTEEN VIESTIIN)
Sovinnon soppa Lordin aukiolla
Talvi taittui lopulta kevääksi ja kevät Rovaniemen vehreäksi kesäksi. Airbnb-sesonki hiljeni hetkeksi, ja Lahja oli päässyt muuttamaan takaisin telttakaudestaan selvinneenä, joskin hieman selkävikaisena. Naisten välit olivat silti kylmemmät kuin tammikuinen Ounasjoki.
Heinäkuisena lauantaina Rovaniemen keskustassa, Lordin aukiolla, järjestettiin suuri yhteisöllinen hyväntekeväisyystapahtuma. Paikalliset järjestöt olivat pystyttäneet aukiolle valtavia kenttäkeittimiä, joista jaettiin kaikille kaupunkilaisille ilmaista, höyryävää papu- ja lihakeittoa. Ilmassa tuoksui tuore ruisleipä ja yhteisöllisyys.
Lahja ja Tyyne saapuivat aukiolle tahoillaan, toisistaan tietämättä. Kuin kohtalon pilkkana molemmat asettuivat samaan pitkään jonoon, ja ihmismassan liikahtaessa he päätyivät hakemaan keittolautasensa täsmälleen samaan aikaan.
He istuivat vierekkäisiin paikkoihin pitkän puisen yhteispöydän ääreen ennen kuin huomasivat toisensa. Molemmat jähmettyivät. Tyyne puristi lusikkaansa rystyset valkoisina, ja Lahja aikoi jo nousta ylös, kun aukiolla soiva musiikki ja ympärillä oleva puheensorina pysäyttivät heidät.
Heidän ympärillään istui kaikenlaisia ihmisiä: vähävaraisia lapsiperheitä, yksinäisiä vanhuksia, opiskelijoita ja turisteja, jotka söivät sulassa sovussa rinnakkain. Vapaaehtoiset hymyilivät väsymättä jakaessaan leipää. Se oli pyyteetöntä hyvyyttä keskellä kaupunkia – tekoja, joissa ei laskettu rahaa, arvosteluja tai omaa etua.
Tyyne katsoi Lahjaa. Telttatalvi oli jättänyt jälkensä naapurin kasvoihin; ne olivat ahavoituneet ja uupuneet. Lahja taas katsoi Tyyneä ja huomasi, miten yksinäiseltä ja hauraalta tämä näytti ilman jokapäiväistä raivoaan.
Kyynelten ja keiton sekoitus
Yhtäkkiä Tyynen lusikka laskeutui pöydälle. Ensimmäinen kyynel vierähti pitkin hänen ryppyistä poskeaan ja tippui suoraan soppalautaselle.
”Lahja”, Tyyne kuiskaasi ääni vavisten. ”Minä olen ollut aivan hirveä ihminen. Minä toivoin sinun jäätyvän sinne telttaan. Minä olin niin ilkeä ja katkera, kun jäin sinne yksin niiden matkalaukkujen kolinaan.”
Lahja katsoi omaa lautastaan, ja hänenkin silmänsä kostuivat. Hän kurotti pöydän yli ja otti Tyynen karkeasta kädestä kiinni.
”Älä höpöjä puhu, Tyyne... Minähän se ahne olin”, Lahja nyyhkytti, ja pian kyyneleet valuivat molemmilla valtoimenaan. ”Minä jätin sinut yksin kärsimään ja vielä käskin niiden ulkomaalaisten herättää sinut keskellä yötä. Minä ajattelin vain euroja, enkä yhtään sitä, miltä sinusta tuntuu kotitalossasi.”
Siinä he istuivat, kaksi vanhaa rovaniemeläistä mummoa keskellä aurinkoista Lordin aukiota, itkien silmät päästään ja pyytäen toisiltaan anteeksi niin kovalla äänellä, että viereisen pöydän saksalaisturistit alkoivat taputtaa luullen sitä paikalliseksi perinneriitiksi.
Itsekkyys ja talven aikana kertyneet vihat sulivat hetkessä pois tuon lämpimän keittolautasen äärellä. Kun he myöhemmin kävelivät yhdessä takaisin kohti Korkalovaaraa, käsi kädessä, he päättivät, että ensi talvena Airbnb-rahoilla ostettaisiin kaksi etelänmatkaa – yhdessä.
LOPPU TÄHÄN
cccc
hggh