AVIOliitto & AVOliitto

Ajattelin vain tarkentaa ettei kihloihin menolla ole mitään tekemistä avoliiton kanssa, kihloissa olo ja avoliitossa olo ovat kaksi eri asiaa.
Avoliitto tarkoittaa yhteiselämistä "avioliiton omaisissa olosuhteissa" eli kuulutaan samaan ruokakuntaan (Kelan määritelmä) ja ollaan pari.
Kihloissa voi olla vaikkei asuisi yhdessä.

Ja mitä väliä sillä on teille ovatko ihmiset avoliitossa vai missä, eihän se muille kuulu. Avioliitto vain on hiukan vanhentunut istituutio, eikä sillä ole niin paljon painoarvoa kuin ennen vanhaan (esim ennen oli ero siinä oliko lapsi syntynyt avioliiton sisällä vai ei).

Oikeastaan ainoa asia joka erottaa avioliiton avoliitosta on perimisoikeus (ei yhteistä avioikeudenalaista omaisuutta) sekä puolison adoptio-oikeus.

elina kirjoitti:

Ajattelin vain tarkentaa ettei kihloihin menolla ole mitään tekemistä avoliiton kanssa, kihloissa olo ja avoliitossa olo ovat kaksi eri asiaa.
Avoliitto tarkoittaa yhteiselämistä "avioliiton omaisissa olosuhteissa" eli kuulutaan samaan ruokakuntaan (Kelan määritelmä) ja ollaan pari.
Kihloissa voi olla vaikkei asuisi yhdessä.

Ja mitä väliä sillä on teille ovatko ihmiset avoliitossa vai missä, eihän se muille kuulu. Avioliitto vain on hiukan vanhentunut istituutio, eikä sillä ole niin paljon painoarvoa kuin ennen vanhaan (esim ennen oli ero siinä oliko lapsi syntynyt avioliiton sisällä vai ei).

Oikeastaan ainoa asia joka erottaa avioliiton avoliitosta on perimisoikeus (ei yhteistä avioikeudenalaista omaisuutta) sekä puolison adoptio-oikeus.

Lue lisää

On totta että nykyajassa erotaan huomattavasti helpommin kuin ennen.

Kuinka paljon se on oire yhteiskuntamme jonkinlaisesta sairastumisesta? Me emme ole onnellisia, emmekä tyytyväisiä. Mikään ei riitä.
Ei edes puolisot.

Vaikka mikäs siinä. Muutetaan hivenen lakeja. Poistetaan aviopuolison perimisoikeus ja annetaan ihmisten määrätä asiasta itse testamenteillaan. Kunhan verokohtelu on kaikissa tapauksissa sama, niin no problem.

elina kirjoitti:

Ajattelin vain tarkentaa ettei kihloihin menolla ole mitään tekemistä avoliiton kanssa, kihloissa olo ja avoliitossa olo ovat kaksi eri asiaa.
Avoliitto tarkoittaa yhteiselämistä "avioliiton omaisissa olosuhteissa" eli kuulutaan samaan ruokakuntaan (Kelan määritelmä) ja ollaan pari.
Kihloissa voi olla vaikkei asuisi yhdessä.

Ja mitä väliä sillä on teille ovatko ihmiset avoliitossa vai missä, eihän se muille kuulu. Avioliitto vain on hiukan vanhentunut istituutio, eikä sillä ole niin paljon painoarvoa kuin ennen vanhaan (esim ennen oli ero siinä oliko lapsi syntynyt avioliiton sisällä vai ei).

Oikeastaan ainoa asia joka erottaa avioliiton avoliitosta on perimisoikeus (ei yhteistä avioikeudenalaista omaisuutta) sekä puolison adoptio-oikeus.

Lue lisää

...mitään Kelan mielipidettä asiaan kysytä!!! Sitäpaitsi "avioliiton omaiset olosuhteet" eivät ole niinkään ulkoisia (paitsi tietenkin tuon kelan mielestä). Tuossa kihlaus-asiassa olet kylläkin oikeassa, mutta kommentti "Avioliitto vain on hiukan vanhentunut istituutio, eikä sillä ole niin paljon painoarvoa kuin ennen vanhaan" on kuin suoraan jonkun lehden sivuilta.
Se, että lapsen syntymän ajankohdalla ei ole enää väliä johtuu tietääkseni vain lapsen oikeusturvan parantamiseksi.

Koska mitään avomiestä ei ole olemassa. Sinulla on poikaystävä (tai jos hän nyt ei sitten enää ole poikanen, niinkuin asian ilmaisit), niin sitten sinulla on miesystävä.
"Elämme kuitenkin jo nyt kuten avioliitossa, on uskollisuutta, yhteisiä rahoja ja yksi sormuskin jo sormessa."
Ei tuolla ole mitään tekemistä minkään kanssa. Minäkin voin elää kuin olisin rikas vaikka en olisikaan. TTekisikö se sitten minusta rikkaan????

Tosinsanoen sinä asut miesystäväsi kanssa yhdessä ja te olette kihloissa. Kuinka vaikeaa tätä on sitten sukulaisille sanoa? Sitten kun olette naimisissa, niin olette vasta puolisoita.

----- kirjoitti:

Koska mitään avomiestä ei ole olemassa. Sinulla on poikaystävä (tai jos hän nyt ei sitten enää ole poikanen, niinkuin asian ilmaisit), niin sitten sinulla on miesystävä.
"Elämme kuitenkin jo nyt kuten avioliitossa, on uskollisuutta, yhteisiä rahoja ja yksi sormuskin jo sormessa."
Ei tuolla ole mitään tekemistä minkään kanssa. Minäkin voin elää kuin olisin rikas vaikka en olisikaan. TTekisikö se sitten minusta rikkaan????

Tosinsanoen sinä asut miesystäväsi kanssa yhdessä ja te olette kihloissa. Kuinka vaikeaa tätä on sitten sukulaisille sanoa? Sitten kun olette naimisissa, niin olette vasta puolisoita.

Lue lisää

En edelleenkään näe, miten se, että puhun miehestäni nimenomaan "miehenä" tai "avomiehenä", voisi aiheuttaa jollekin ongelmia? Yleensä puhun hänestä vain miehenä, koska avomies on turhan pitkä sana, tai sitten käytän pelkkää etunimeä.

Ei minulla ole ongelmia selittää sukulaisillemme tilannetta, he tietävät, että asumme yhdessä ja aiomme naimisiin. Eikä heillä ole ongelmia sen kanssa, että puhun hänestä (avo)miehenäni.

Miten niin uskollisuudella, rakkaudella tai yhteisellä taloudella ei ole tekemistä avioliiton kanssa? Tottakai haluan naimisiin, mutta se ei tule muuttamaan meidän nykyistä elämää tai parisuhteemme. Mikäli olisin uskovainen, avioliitto ehkä muuttaisi asioita, mutta nykyisellään se tuskin tulee muuttamaan elämääni mitä tulee rakkauteen ja muuhun. Avioliitto tulee ainoastaan vaikuttamaan perintö- ja lakiasioihin sekä tulevien lastemme asemaan. En lue Raamattua kirjaimellisesti, enkä siis usko, että esiaviollinen seksi aiheuttaa ikuisen kadotuksen, en myöskään usko, että on synti elää avoliitossa. Sen takia koen, että elämme jo nyt kuten avioliitossa.

Miksi teillä sitten sanotaan appiukko, jos anoppikin on avoppi?

Olen kerran aiemmin tällä palstalla kuullut sanan "avoppi", ja se herätti minussa lähinnä hilpeyttä. Miksi ihmeessä näitä uusia ja omituisia sanoja täytyy keksiä?

Minä puhun ainakin mieheni äidistä anoppina, ja appiukko on appiukko. Äiti puhuu vävystään, kuten tekee isänikin. Ja olen kuullut anoppini esittelevän minua miniänä, eikä minään "avominiänä". Kälynikin esittelee minua kälynä tai miehen avovaimona. En ymmärrä, miksi täytyisi tehdä eroa avo- ja avioliitossa tässä asiassa. Mikäli liitto on vakaa, puoliso on mies/vaimo ja appivanhemmat anoppeja ja appiukkoja. Tämä on minun mielipide.

Minulle kihlaus tarkoittaa edelleen lupausta avioliitosta, ja kihlaus tapahtuu kosinnassa. Eli jompikumpi kosii toista, ja jos vastaus on myönteinen kihlaus syntyy ja häitä aletaan suunnittelemaan. Jos jollekin ilmiölle täytyy keksiä uusi sana, ehdotan, että teinien- ja muiden "ei-vakavien" kihlauksille keksitään uusi nimi. Vaikkapa vain rengastus? Jos pari on rengastettu ne aikovat viettää elämänsä yhdessä, mutteivät aio naimisiin.

Sanna kirjoitti:

Miksi teillä sitten sanotaan appiukko, jos anoppikin on avoppi?

Olen kerran aiemmin tällä palstalla kuullut sanan "avoppi", ja se herätti minussa lähinnä hilpeyttä. Miksi ihmeessä näitä uusia ja omituisia sanoja täytyy keksiä?

Minä puhun ainakin mieheni äidistä anoppina, ja appiukko on appiukko. Äiti puhuu vävystään, kuten tekee isänikin. Ja olen kuullut anoppini esittelevän minua miniänä, eikä minään "avominiänä". Kälynikin esittelee minua kälynä tai miehen avovaimona. En ymmärrä, miksi täytyisi tehdä eroa avo- ja avioliitossa tässä asiassa. Mikäli liitto on vakaa, puoliso on mies/vaimo ja appivanhemmat anoppeja ja appiukkoja. Tämä on minun mielipide.

Minulle kihlaus tarkoittaa edelleen lupausta avioliitosta, ja kihlaus tapahtuu kosinnassa. Eli jompikumpi kosii toista, ja jos vastaus on myönteinen kihlaus syntyy ja häitä aletaan suunnittelemaan. Jos jollekin ilmiölle täytyy keksiä uusi sana, ehdotan, että teinien- ja muiden "ei-vakavien" kihlauksille keksitään uusi nimi. Vaikkapa vain rengastus? Jos pari on rengastettu ne aikovat viettää elämänsä yhdessä, mutteivät aio naimisiin.

Lue lisää

Jos se "appi" olis sitten Vappi. Olis aika nykyaikainen vrt. Wap(pi)

:-P

Sanna kirjoitti:

Miksi teillä sitten sanotaan appiukko, jos anoppikin on avoppi?

Olen kerran aiemmin tällä palstalla kuullut sanan "avoppi", ja se herätti minussa lähinnä hilpeyttä. Miksi ihmeessä näitä uusia ja omituisia sanoja täytyy keksiä?

Minä puhun ainakin mieheni äidistä anoppina, ja appiukko on appiukko. Äiti puhuu vävystään, kuten tekee isänikin. Ja olen kuullut anoppini esittelevän minua miniänä, eikä minään "avominiänä". Kälynikin esittelee minua kälynä tai miehen avovaimona. En ymmärrä, miksi täytyisi tehdä eroa avo- ja avioliitossa tässä asiassa. Mikäli liitto on vakaa, puoliso on mies/vaimo ja appivanhemmat anoppeja ja appiukkoja. Tämä on minun mielipide.

Minulle kihlaus tarkoittaa edelleen lupausta avioliitosta, ja kihlaus tapahtuu kosinnassa. Eli jompikumpi kosii toista, ja jos vastaus on myönteinen kihlaus syntyy ja häitä aletaan suunnittelemaan. Jos jollekin ilmiölle täytyy keksiä uusi sana, ehdotan, että teinien- ja muiden "ei-vakavien" kihlauksille keksitään uusi nimi. Vaikkapa vain rengastus? Jos pari on rengastettu ne aikovat viettää elämänsä yhdessä, mutteivät aio naimisiin.

Lue lisää

Appi-sanan uusioversiota ei jostain syystä ole tarvittu. Siksi nämä uudet sanat, että jos äitini puhuisi työkaverilleen esimerkiksi poikansa avovaimosta miniänä, siitä alkaisi ihmettely, että jokos ne on naimisiin ehtineet. Helpompi olla puhumatta tai keksiä uusia sanoja, kun soveltaa vanhoja uusiin merkityksiin, mistä seuraa väistämättä väärinymmärryksiä. Tietysti "perheen kesken" se on eri asia...

Kihlauksesta olen samaa mieltä kuin sinä. Siksi laitoinkin, että "kihlaukselle" pitäisi keksiä uusi sana, siis lainausmerkeissä. "Kihlaus" voi olla aivan yhtä vakava asia kuin kihlaus, mutta se on mtös aivan eri asia. Se voi olla vakava lupaus yhteiselosta, mutta ei avioliitosta. "Kihlaus" voi aivan hyvin olla tärkeämpi ja suurempi juttu jollekin kuin oikea kihlaus, mutta sana on ihan väärä.

Eli siis "kihlaukselle" pitäisi itse asiassa keksiä kaksi uutta sanaa, tätä pelkkää sormusten vaihtoa kuvaava sana (rengastus on hyvä!) ja sitten sitä suurta loppuelämää koskevaa lupausta kuvaava sana. Esimerkiksi Maija ja Matti ostavat "kihlasormukset" kun lupaavat olla ikuisesti yhdessä, tosin avoparina. Mikäpä me olemme sanomaan, että papin edessä annettu lupaus olisi sen parempi kuin vaikka naapurin Pentin todistama? =)

Sanna kirjoitti:

Miksi teillä sitten sanotaan appiukko, jos anoppikin on avoppi?

Olen kerran aiemmin tällä palstalla kuullut sanan "avoppi", ja se herätti minussa lähinnä hilpeyttä. Miksi ihmeessä näitä uusia ja omituisia sanoja täytyy keksiä?

Minä puhun ainakin mieheni äidistä anoppina, ja appiukko on appiukko. Äiti puhuu vävystään, kuten tekee isänikin. Ja olen kuullut anoppini esittelevän minua miniänä, eikä minään "avominiänä". Kälynikin esittelee minua kälynä tai miehen avovaimona. En ymmärrä, miksi täytyisi tehdä eroa avo- ja avioliitossa tässä asiassa. Mikäli liitto on vakaa, puoliso on mies/vaimo ja appivanhemmat anoppeja ja appiukkoja. Tämä on minun mielipide.

Minulle kihlaus tarkoittaa edelleen lupausta avioliitosta, ja kihlaus tapahtuu kosinnassa. Eli jompikumpi kosii toista, ja jos vastaus on myönteinen kihlaus syntyy ja häitä aletaan suunnittelemaan. Jos jollekin ilmiölle täytyy keksiä uusi sana, ehdotan, että teinien- ja muiden "ei-vakavien" kihlauksille keksitään uusi nimi. Vaikkapa vain rengastus? Jos pari on rengastettu ne aikovat viettää elämänsä yhdessä, mutteivät aio naimisiin.

Lue lisää

Tossa pisti silmään mitä kihlaus on sinulle. Olen huomannut miten eritavoin ihmiset ajattelevat kihlauksesta. Onneksi me mieheni (anteeksi, avomieheni) kanssa olimme/olemme tässä asiassa samaa mieltä.

Olen tehnyt seuraavan havainnon:
a)On pareja, jotka menevät kihloihin. Asuvat yhdessä, ja ehkä EHKä joskus menevät myös naimisiin. Mutta heille avoliitto ei ole yksiselitteinen "tie" avioliittoon.

b)on pareja, joissa kihlat on automaattisesti askel avoliittoon. YEsime. ystäväpiirissäni hääpäivä "lyötiin lukkoon" lähes samantien.

c) Minun näkemykseni avoliitosta on, että se on "lupaus yhteisestä tulevaisuudesta". Se tarkoittaa, että jonain päivänä MENNÄÄN naimisiin. Avoliitto on lupaus avioliitosta. Minulle. Piste.

Ylpenä kannan sormustani. Enää en tunne olevani "tyttöystävä" vaan (vakavasti otettava *hih*) avovaimo.

mee too kirjoitti:

Tossa pisti silmään mitä kihlaus on sinulle. Olen huomannut miten eritavoin ihmiset ajattelevat kihlauksesta. Onneksi me mieheni (anteeksi, avomieheni) kanssa olimme/olemme tässä asiassa samaa mieltä.

Olen tehnyt seuraavan havainnon:
a)On pareja, jotka menevät kihloihin. Asuvat yhdessä, ja ehkä EHKä joskus menevät myös naimisiin. Mutta heille avoliitto ei ole yksiselitteinen "tie" avioliittoon.

b)on pareja, joissa kihlat on automaattisesti askel avoliittoon. YEsime. ystäväpiirissäni hääpäivä "lyötiin lukkoon" lähes samantien.

c) Minun näkemykseni avoliitosta on, että se on "lupaus yhteisestä tulevaisuudesta". Se tarkoittaa, että jonain päivänä MENNÄÄN naimisiin. Avoliitto on lupaus avioliitosta. Minulle. Piste.

Ylpenä kannan sormustani. Enää en tunne olevani "tyttöystävä" vaan (vakavasti otettava *hih*) avovaimo.

Lue lisää

Jep, itse kuulun tuohon ryhmään b) ja c). Eli minä haluan, että yhdessä mieheni kanssa päätetään hääpäivä (tai edes kesä/kuukausi jolloin mennään naimisiin) kosinnan yhteydessä. Ja kosintahan on ehdotus kihloista, joka on ehdotus avioliitosta. Olen sen verran perinteinen, että haluan noudattaa näissä asioissa se tuttu ja turvallinen, perinteinen kaava.

Mielestäni on kuitenkin jokaisen parin tehtävä, määritellä kuinka vakava oma suhde on, sekä miltä tulevaisuus näyttää. Ei kaikki avoliitossa asuvat tule olemaan yhdessä loppuelämänsä, ja moni heistä varmasti tietävätkin asuvansa "väärän" ihmisen kanssa. Tärkeintä on, että molemmat puolisot ovat samalla sivulla ja samaa mieltä asioista. Sormus on - tai pitäisi olla - merkki ulkopuolisille siitä, että pari on tosissaan. Mutta kuten vanha sananlasku menee, sormus ei ole este, vaan hidaste...

Sormuksilla, asumismuodoilla tai termeillä ei ole mitään tekemistä rakkauden, uskollisuuden ja vannoutuneisuuden kanssa. Eli ulkoiset merkit eivät välttämättä kerro parin rakkaudesta tai sitoutumisesta.

Sanna kirjoitti:

Miksi teillä sitten sanotaan appiukko, jos anoppikin on avoppi?

Olen kerran aiemmin tällä palstalla kuullut sanan "avoppi", ja se herätti minussa lähinnä hilpeyttä. Miksi ihmeessä näitä uusia ja omituisia sanoja täytyy keksiä?

Minä puhun ainakin mieheni äidistä anoppina, ja appiukko on appiukko. Äiti puhuu vävystään, kuten tekee isänikin. Ja olen kuullut anoppini esittelevän minua miniänä, eikä minään "avominiänä". Kälynikin esittelee minua kälynä tai miehen avovaimona. En ymmärrä, miksi täytyisi tehdä eroa avo- ja avioliitossa tässä asiassa. Mikäli liitto on vakaa, puoliso on mies/vaimo ja appivanhemmat anoppeja ja appiukkoja. Tämä on minun mielipide.

Minulle kihlaus tarkoittaa edelleen lupausta avioliitosta, ja kihlaus tapahtuu kosinnassa. Eli jompikumpi kosii toista, ja jos vastaus on myönteinen kihlaus syntyy ja häitä aletaan suunnittelemaan. Jos jollekin ilmiölle täytyy keksiä uusi sana, ehdotan, että teinien- ja muiden "ei-vakavien" kihlauksille keksitään uusi nimi. Vaikkapa vain rengastus? Jos pari on rengastettu ne aikovat viettää elämänsä yhdessä, mutteivät aio naimisiin.

Lue lisää

...Tuollaiset termit mieheni - anteeksi, avomieheni, otti käyttöön kun minua kosi :).

Kyllä minä ainakin kutsun avomiestäni Miehekseni jo nyt vaikka hääkellot vasta ensi kesänä soivatkin. Saatanpa viitata häneen sanoilla Isäntä tai Ukkokin.

Vaikea on mennä sanomaan kuka on naimisissa ja kuka ei kun näin puhutaan. Sitähän alkuperäinen kirjoittelija kaiketi tarkoitti? Kenties se, kuinka AVOpuolisonsa esittelee, mitä ilmaisua siis hänestä käyttää, kertoo kuitenkin jo paljon suhteen vakavuudesta? Mies- tai naisystävänä kuulee usein puhuttavan uusista tuttavuuksista tai hieman kevyemmin otettavasta henkilöstä. Se, että haluaa esitellä puolisonsa emäntänä tai miehenä kielii halusta sitoutua ja antaa muidenkin se ymmärtää.

Miksi sitten naimisiin ei mennä vaikka kihloissa ollaankin onkin kokonaan uuden keskustelun aihe... Minulle ainakin kihlaus on lupaus avioliitosta. Avoliitto on koe-aika ja avioliitto pyhä. Enkä myöskään usko ettei avioliitto mitään muuttaisi avopuolisoiden välillä. Kyllä se on iso juttu - riippuu tietenkin taas ihmisestä. Olen monilta kuullut että elämä maistuu ihan erilaiselle kun on julkisesti (ja yläkertaan) luvannut rakastaa puolisoaan aina hautaan asti. Kyllä siinä on sitoutunut aika tavalla - sellainen tuppaa joko ahdistamaan tai luo varman pohjan elämälle ja rakkaudessa yhdessä kasvamiselle.

Jos avopuoliso kuolee, ei hänen avoleskelleen jää asumisoikeutta yhteiseen asuntoon, jos vaikkapa aikuistuneet lapset päättävät myydä vain sen kuolleen avokin nimissä olleen asunnon.

Jaa että testamentti? Monet väittävät, että rakkaus ei tarvitse muotomenoja. Enemmänhän niitä muotomenoja tulee avoliitossa, kun isän pitää erikseen käydä "tunnustamassa" lapset ja avolesken asema turvata testamentilla. Avioliitossa sentään selviää yhdellä muodollisuudella eli juuri avioliiton solmimisella. Niin että se niistä muotomenoista.

Eila kirjoitti:

Jos avopuoliso kuolee, ei hänen avoleskelleen jää asumisoikeutta yhteiseen asuntoon, jos vaikkapa aikuistuneet lapset päättävät myydä vain sen kuolleen avokin nimissä olleen asunnon.

Jaa että testamentti? Monet väittävät, että rakkaus ei tarvitse muotomenoja. Enemmänhän niitä muotomenoja tulee avoliitossa, kun isän pitää erikseen käydä "tunnustamassa" lapset ja avolesken asema turvata testamentilla. Avioliitossa sentään selviää yhdellä muodollisuudella eli juuri avioliiton solmimisella. Niin että se niistä muotomenoista.

Lue lisää

että asunto/ koti on molempien nimissä, eikä vain toisen ja lisäksi voi tehdä testamentin. Ei ole hankalaa. Isyyden tunnustaminenkaan ei ole hankalaa. Se on asennekysymys, mikä rasittaa ja mikä ei.