Istutko bussissa/ratikassa/metrossa naisen viereen.

Tottakai ihmiset ahdistuu, jos joku tulee viereen kyhnäämään. Jos osaa olla, etenkin hiljaa se on ok.
Itse katson bussista mieluisimman vieruskaverin, se käy sekunneissa. Mieluisin, mies tai nainen on turvallinen, ei haise millekään, istuu ryhdikkäästi, näyttää normaalilta, huomioi, muttei ala höpöttää.

Istahdan syliin.

Istun vapaaseen tuoliin, niinkuin tuossa tilanteessa on ollut tapana jotain 100 vuotta joukkoliikenteen olemassaolon aikana.

Siinä on metoo syytteen saantimahdollisuus liki.

Naiset vaatii pian omat resiina vuorot?😥

Istuin tänään metrossa Ruoholahdesta Itäkeskukseen. Saatoin ehkä haista vähän viinalta, koska tulin Tallinnasta. Vastapänen penkki oli tyhjä, mutta pari nuorta, oletettavasti filippiiniläistä naista istuivat viereiseen loossii kahden oletettavasti Lähi-Idästä kotoisin olevan miehen viereen. Omaan loossiini tuli noin 70-nainen, joka pieraisi ja nauroin päälle.

MIESTEN PITÄÄ OPPIA SÄÄNNÖT! NAISELLE EI PUHUTA, NAISEN LÄHELLE EI SAA MENNÄ, NAISTA EI SAA KATSOA, EIKÄ SAA KATSOA SIIHEN SUUNTAAN MISSÄ NAINEN ON. IHAN YKSINKERTAISET SÄÄNNÖT, MIKSI ETTE MILLÄÄN OPI???

Voin istua naisen viereen. Ja katson sivusilmällä ja muutenkin reaktioita minua kohtaan, että osaan olla sen mukaan siinä. Samoin kun istuisin miehen viereen.

Usein ihmiset ei tykkää rupatteluista, niin touhuisin muuta. Mutta on sitä toisaalta tullut istuttua jonkun kanssa pitkäänkin ja turisteltu, niin lopussa tuntuu, että matka ois voinut jatkua pidempäänkin.

Jos on paljon kantamuksia ja matka on pitempi, istun vapaaseen penkkiin.

Lyhyellä matkalla jään keskisillalle seisomaan, siitä pääsee nopeasti ulos.

En käytä tommoisia, niissä haisee työläisenhiki.

En matkusta millään noista enkä julkisilla ylipäänsä. Mutta jos matkustaisin ei minua haittaa istua kenenkään viereen. Toki katson ensin onko jossain vapaa paikka ilman vierystoveria, jos ei ole länttään kysyen "voinko istua viereen" jonkun viereen joka ei ahdistu siitä.

Itse menen aina mahdollisimman lähelle poistumisovea. Kulkemallani linjalla onkin tullut jo tavaksi vaihtaa paikkaa, kun astun bysse-autoon.
Niitä jostain syystä sanotaan bysseiksi.
https://dahlbus.fi/kaupunkiliikenne/

Kuitenkin, mikäli joku ensinertalainen ei ymmärrä vaihtaa paikkaa, niin istun syliin. Oli sitten mies tai nainen. Kerran menin aamulla ja oli täynnä koululaisia. Odotin pienehköä iloittelua ja puheensorinaa. Vitut. Kaikki vain näpytteli puhelinta. 🧐

>Simiti<

Pertunmaan savolaiset ovat ihmissäikkyjä eivätkä uskalla edes Linja-auto pysäkillä odoitella onnikan tuloa vaan kyyrisetelevät viidenmetrin etäisyydellä toisistaan. Koko Pallomaailma nauraa teille ettekä te sitä tajua !

Täällä Helsingissä Bussipysäkillä odoitellaan seuraavan dösän tuloa ja sateen sattuessa kohdalle tiivistymme siihen sadekatoksen alle sateelta suojaan. Tämä on savolaisille persuille kulttuurillinen järkytysi kun joutuu olemaan lähietäisyydessä kansaihmisen kanssa ja sitten seuraa liikennevälineen sisään siirtyminen joka on savolaiselle parsulle aivan ylivoimaisen vaikea toimenpide. Emmää tohon voi istua vaan jään tähän ulko-oven tukkeeksi kuten meillä maalla on tapana.

Se on jännä, että tämmöisiä tulee mietittyä vielä aikuisenakin, vaikka toisaalta tiedostaa, ettei sillä käytännössä ole mitään väliä, kenen viereen istut tai kuka istuu viereesi.

Istun ihan kenen viereen vaan iästä, ulkonäöstä, sukupuolesta, väristä tai yleisestä habituksesta riippumatta.
Kerran istuin ratikassa, jossa on penkkejä 90-asteen kulmassa, sellaisen miehen lähelle, joka kynsi koko ajan päätään, vilkaistessani havaitsin, että hän oli yltä päältä ravassa kuin olisi maasta kaivettu ja haisi sanoinkuvaamattomalta. Kyllä minä siinä silloisen lyhyen ratikkamatkani sitkeästi isuin.
Niin ja se mutisi itsekseen koko ajan tasaisena nauhana.

Valloitin kerran ihanan söpön kesäkinkun bussissa. Olin ikkunapaikalla kun kinkku tuli viereeni, nukahti olkapäätäni vasten, ja oli lopulta pikkutisulikontaktissa reisilläni. Päätepysäkillä sitten herättelin häntä, oli nolona ja pyyteli anteeksi, vastasin että tämä oli kuule takuulla elämäni paras bussimatka ja jatkoin että mä tuun tällä samalla bussilla huomennakin, joka nauratti häntä kovin. Seuraavana päivänä hän nousi bussiin iloisena ja silmät säihkyen, tuli viereeni ja alkoi halaamaan.

Ai?? Sinulla on noin hyvin julkinen liikenne??

En kulje. Meilläpäin kulkee vain bussi. Bussilla pääsee huonosti liikkumaan.

En mä erityisemmin mieti kenen viereen istun, mutta aika usein pääsen takapenkille yksin kun lähden päätepysäkiltä bussilla liikkeelle.

Enemmän mä olen kiinnittänyt huomiota, että eräs nainen ei mielestäni hymyile kuskille kovin isosti, mutta mielestäni hymyilee yksinään aina kun näkee mut. Luultavasti pelkkää sattumaa tai naisen kehonkieli on vain sellainen, tai sitten hän tietää mut "hondikseksi" ja on lukenut mun elämäntarinan ja trollauksia täältä 🤣