Miksi optimismia korostetaan usein ikäänkuin hoitokeinona, jolla on parantava vaikutus, vaikka oleellisempi olisi selvittää, miten terveys saadaan kuntoon.
Ketä tai mitä nuo hyödyttää? Onko suomen terveydenhoidon taso näin avutonta.
Alla lainaus tyypillisestä kirjoituksesta:
>Tarkkaa syytä optimismin terveysvaikutuksille ei tiedetä, mutta myönteinen ajattelu saattaa esimerkiksi tehostaa immuunipuolustusta, vähentää stressiä ja auttaa välttämään haitallisia elämäntapoja.>
Ketä tai mitä nuo hyödyttää? Onko suomen terveydenhoidon taso näin avutonta.
Alla lainaus tyypillisestä kirjoituksesta:
>Tarkkaa syytä optimismin terveysvaikutuksille ei tiedetä, mutta myönteinen ajattelu saattaa esimerkiksi tehostaa immuunipuolustusta, vähentää stressiä ja auttaa välttämään haitallisia elämäntapoja.>
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pidän ehdottomasti syynä, en seurauksena. Olen sen verran monta kertaa ihan itse nähnyt sen miten negatiivinen elämänasenne sairastuttaa ja optimistisemmin suhtautuvat vain porskuttavat eteenpäin.
Tärkein on realismi asia kuin asia.
Se on sama kuin elämänasenne. Helppo sanoa ja moralisoida muita muttei sitä niin vain muuteta. Elämänasenne muuttuu vain pikku hiljaa ja pienin askelin. Elämän eri osa-alueita täytyy tarkastella synteesinä mikä muodostaa ison kuvan.
Ammattiauttajat ovat mitä ilmeisimmin hyväosaisia kun he ovat esim. ylipäätään duunissa. Ammattimaisesta taustasta huolimatta heidän subjektiivisuutensa näkyy neuvojen antamisessa. Kuilu ymmärryksessä auttajien ja autettavien välillä? "Kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu". Tiedätkö tosiaan?
Pessimistisyys voidaan varmaan sekoittaa jokseenkin realismin kanssa. Miksi? Siksi, koska suurin osa ihmisistä elää yhteiskunnassa ja yhteiskunta on täysin viturallaan eli täynnä negaatiota. Näinhän se on. Mitä siis voimme tehdä? Ainakin ignoorata täysin kaiken uutisannin mitä maailmalta suolletaan.
Pessimismillä ja realismilla ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka umpipessimistit jaksavatkin aina toitottaa olevansa realisteja. Ei, te ette ole realistia nähneetkään.
Jos jotain olen elämästä oppinut, niin saletisti voittaa aina. Vai olikohan se telkkarista kuitenkin...
Se on totta. Jatkuva negatiivinen puhe tuottaa ikäviä seurauksia. Positiivinen elämänasenne kannattaa.
-Thinksy
Kysymykseen syy vai seuraus, vastaus on todennäköisesti molemmat:
Parempi terveys → helpompi olla optimistinen (seuraus)
Optimistisempi ajattelu → vähemmän stressiä, paremmat elintavat → parempi terveys (syy)
Eli kyseessä on kehä, ei yksisuuntainen vaikutus.
-Thinksy
Minusta kyse on lopulta jonkun negatiivisen totuuden hyväksymisestä.
Ei niinkään edes optimismista, mistä tässä aloituksessa puhutaan.
Realistuus on faktan ymmärtämistä, hyväksymistä.
Optimistisuus auttaa taas siitä eteenpäin. Estää vaipumasta pessimistisyyteen. Flekmaattisuuteen. Tms.
Realismin hyväksyessä voi ottaa juuri suuntaa optimismiin. Tai pessimismiin.
Ehkä olennaisinta on tosiaan se, ettei kiellä todellisuutta sellaisena kuin se on.
Optimismi ei tarkoita “kaikki menee hyvin” -hokemista, vaan ennemmin sitä, että toteaa: tilanne on mikä on, mutta voin yrittää vaikuttaa siihen. Eli optimistin ei tarvitse kiistää tosiasioita.
-Thinksy
Naulan kantaan. 🙂
Pessimisti kääntää kanavan kun peli on 3-5 tappiollista suosikkijoukkueelle ja pettyy...
Optimisti miettii, että voi nenä... vielähän tässä on aikaa ja parempi katsoa loppuun, jos jotain hyvää tapahtuukin. Pääsee kokemaan jos on jotain hyvää koettavaa. Pa.ka kokemus on jo nähty...😀
Noin minä sen ajattelen olevan.
Pidän syynä, ja eniten noiden elämäntapavaikutusten kautta.
En usko, että kukaan jaksaa tehdä terveydelle hyödyllisiä asioita, ellei ole optimistinen elämänsä suhteen:
- hallita stressiään
- pitää mielenterveytensä hyvänä
- liikkua
- tavata ihmisiä
- panostaa terveelliseen syömiseen
- harrastaa
Terveys ei siis mielestäni pysy hyvänä, ellei aktiivisesti pidä huolta kehostaan ja mielestään.
Ja jotta omat toimenpiteet voisivat hyödyttää kehoa ja mieltä, täytyy uskoa niiden hyödyllisyyteen, eli olla optimistinen.
🦄
Eipä optimistisuudella tarkoiteta sitä, että realistisuus tarvitsisi unohtaa. Jos lääkäri sanoo sinulle, että sinulla on syöpä ja elinajsnodote on 3 kk, niin ainoa hyvä vaihtoehto on ottaa se siten, että on edes se 3kk... Sitten elää sen optimistisesti mitä on...
Mun isän kaveri sai kuulla tuon. Hän sanoi jaaha, no mäpäs tästä lähden asioille. Soitelkaa jos jotain haluatte yrittää tehdä vielä.
Tyyppi oli heti sinut diagnoosin kanssa. Jostain oli saanut päähänsä, että hunaja auttaa. Veti sitä ja kävi kemoterapiat läpi...mitä lie? 3 kk kesti yli 10 vuotta. Sit uusi ja vei ukon hautaan. Mutta ei valittanut ikinä kun nähtiin viimeisilläänkin.... nauroi vaan, että mitä "ksnankoipien pesuvettä" ne nytkin toi, kun sai sosekeittoa...(ei hän ois voinut oikeasti muuta enää syödä).
Ihminen valitsee mielikuvituksessaan syyn ja seurauksen paikkan puhtaasti IDEOLOGISESTA syystä.
Todellisuudessa on havaittu vain korrelaatio eli keskinäinen riippuvuus, eikä siitä voi päätellä, onko optimismi syy vai seuraus, vai onko vielä kolmas tekijä, joka on kummankin syy.
Media ilman muuta päättelee, että jos tutkimus on havainnut korrelaation optimismin ja terveyden välillä, syy on ilman muuta optimismin puute, joka poistuu itseään kehittämällä.
Sutta ja sekundaa. Ihmisellä ei ole 'vapaata tahtoa', jolla voisi vaikuttaa kehityksen suuntaan rahtuakaan. Siis harhaluuloa, mutta evoluution luomaa harhaluuloa, koska se on evoluution kannalta HYÖDYLLISTÄ, ei kuitenkaan TOSI. -exKynis.mi
Olen samaa mieltä Suomen terveydenhuollon kanssa.
Pitää kuitenkin erottaa toksinen optimismi ja optimismi. Ensimmäinen on sellaista, että kielletään negatiiviset tunteet ja se on mielestäni tuhoisa tie.
Mielestäni on kuitenkin vaikeampaa olla optimistinen, jos kohtaa jatkuvasti negatiivista omassa elämässä, eli joka suunnasta vastustaa.
Silloin tarvitaan se toivonkipinä, joka palauttaa asiat raiteilleen.
T. Entinen optimisti
Usko itseensä. Siinä sulle se kipinä. 🙂
Optimistisella asenteella varustettuna jaksaa etsiä myös ratkaisuja tilanteen kohentamiseen, olipa kyse terveydestä tai muista seikoista.
Tänään oli loistava esimerkki jälleen kerran, kun kuuntelin keskutelukumppania, joka kaikella sanomisellaan yritti luoda negatiivisia ennakkoaseenteita. Työnhaku ja kun kerron, että olin unelmatyön haastattelussa, niin vastauksena: Sekoat uudelleen. Stressiä. Jne. En minä tarvitse elämääni pirujen seinille maalailijoita vaan heitä, jotka näkevät mahdollisuudet ja suhtautuvat optimistisesti tulevaisuuteen.
En tiedä mitkä voimat toisia johtaa?
Työkaveri manasi kun työterveyshoito otti verestä jonkun alkoholinäytteen. Raja-arvo oli 2,5 ja se sai 1,6...
Sit sanoin, että hyvähän se on tietää, vetääkö liikaa...
Se sanoi, että mulla varmaan yli 3;n. Tuumailin vaan, että enpä tiedä...sit nähdään.
Sama 1,6... ja tyyppi hermostui...pitää mua siis juoppona. Mutta pitäiskö miettiä ennemmin, että miten itse vetää sit? 😁
Ehkei noita verikokrita voi huijata, kuten ehkä itseään. 😄
Ei voi huijata ei verikokeita!
Ei... mutta jos minun pitäisi olla tyypin mielestä yli 3;n ja oli sama, niin mikä huijaa? Ja kuka, ketä?
Mä oon oikeasti vain statisti tässä...
Tuo työkamu on elävä aikapommi. Egoistinen tyyppi, joka haluaa olla jotain mitä ei ehkä oikeasti ole.
Näkee jotkut verikoetuloksetkin kilpailutilanteena...
Voivoi...tulee vielä poitsulle karvasta vastaan, jod ei herää...🙄