Pidättekö syynä vai seurauksena?

Pidän ehdottomasti syynä, en seurauksena. Olen sen verran monta kertaa ihan itse nähnyt sen miten negatiivinen elämänasenne sairastuttaa ja optimistisemmin suhtautuvat vain porskuttavat eteenpäin.

Tärkein on realismi asia kuin asia.

Se on sama kuin elämänasenne. Helppo sanoa ja moralisoida muita muttei sitä niin vain muuteta. Elämänasenne muuttuu vain pikku hiljaa ja pienin askelin. Elämän eri osa-alueita täytyy tarkastella synteesinä mikä muodostaa ison kuvan.

Ammattiauttajat ovat mitä ilmeisimmin hyväosaisia kun he ovat esim. ylipäätään duunissa. Ammattimaisesta taustasta huolimatta heidän subjektiivisuutensa näkyy neuvojen antamisessa. Kuilu ymmärryksessä auttajien ja autettavien välillä? "Kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu". Tiedätkö tosiaan?

Pessimistisyys voidaan varmaan sekoittaa jokseenkin realismin kanssa. Miksi? Siksi, koska suurin osa ihmisistä elää yhteiskunnassa ja yhteiskunta on täysin viturallaan eli täynnä negaatiota. Näinhän se on. Mitä siis voimme tehdä? Ainakin ignoorata täysin kaiken uutisannin mitä maailmalta suolletaan.

Jos jotain olen elämästä oppinut, niin saletisti voittaa aina. Vai olikohan se telkkarista kuitenkin...

Se on totta. Jatkuva negatiivinen puhe tuottaa ikäviä seurauksia. Positiivinen elämänasenne kannattaa.

-Thinksy

Pidän syynä, ja eniten noiden elämäntapavaikutusten kautta.

En usko, että kukaan jaksaa tehdä terveydelle hyödyllisiä asioita, ellei ole optimistinen elämänsä suhteen:

- hallita stressiään
- pitää mielenterveytensä hyvänä
- liikkua
- tavata ihmisiä
- panostaa terveelliseen syömiseen
- harrastaa

Terveys ei siis mielestäni pysy hyvänä, ellei aktiivisesti pidä huolta kehostaan ja mielestään.

Ja jotta omat toimenpiteet voisivat hyödyttää kehoa ja mieltä, täytyy uskoa niiden hyödyllisyyteen, eli olla optimistinen.

🦄

Eipä optimistisuudella tarkoiteta sitä, että realistisuus tarvitsisi unohtaa. Jos lääkäri sanoo sinulle, että sinulla on syöpä ja elinajsnodote on 3 kk, niin ainoa hyvä vaihtoehto on ottaa se siten, että on edes se 3kk... Sitten elää sen optimistisesti mitä on...

Mun isän kaveri sai kuulla tuon. Hän sanoi jaaha, no mäpäs tästä lähden asioille. Soitelkaa jos jotain haluatte yrittää tehdä vielä.

Tyyppi oli heti sinut diagnoosin kanssa. Jostain oli saanut päähänsä, että hunaja auttaa. Veti sitä ja kävi kemoterapiat läpi...mitä lie? 3 kk kesti yli 10 vuotta. Sit uusi ja vei ukon hautaan. Mutta ei valittanut ikinä kun nähtiin viimeisilläänkin.... nauroi vaan, että mitä "ksnankoipien pesuvettä" ne nytkin toi, kun sai sosekeittoa...(ei hän ois voinut oikeasti muuta enää syödä).

Ihminen valitsee mielikuvituksessaan syyn ja seurauksen paikkan puhtaasti IDEOLOGISESTA syystä.

Todellisuudessa on havaittu vain korrelaatio eli keskinäinen riippuvuus, eikä siitä voi päätellä, onko optimismi syy vai seuraus, vai onko vielä kolmas tekijä, joka on kummankin syy.

Media ilman muuta päättelee, että jos tutkimus on havainnut korrelaation optimismin ja terveyden välillä, syy on ilman muuta optimismin puute, joka poistuu itseään kehittämällä.

Sutta ja sekundaa. Ihmisellä ei ole 'vapaata tahtoa', jolla voisi vaikuttaa kehityksen suuntaan rahtuakaan. Siis harhaluuloa, mutta evoluution luomaa harhaluuloa, koska se on evoluution kannalta HYÖDYLLISTÄ, ei kuitenkaan TOSI. -exKynis.mi

Olen samaa mieltä Suomen terveydenhuollon kanssa.

Pitää kuitenkin erottaa toksinen optimismi ja optimismi. Ensimmäinen on sellaista, että kielletään negatiiviset tunteet ja se on mielestäni tuhoisa tie.

Mielestäni on kuitenkin vaikeampaa olla optimistinen, jos kohtaa jatkuvasti negatiivista omassa elämässä, eli joka suunnasta vastustaa.

Silloin tarvitaan se toivonkipinä, joka palauttaa asiat raiteilleen.

T. Entinen optimisti

Optimistisella asenteella varustettuna jaksaa etsiä myös ratkaisuja tilanteen kohentamiseen, olipa kyse terveydestä tai muista seikoista.

Tänään oli loistava esimerkki jälleen kerran, kun kuuntelin keskutelukumppania, joka kaikella sanomisellaan yritti luoda negatiivisia ennakkoaseenteita. Työnhaku ja kun kerron, että olin unelmatyön haastattelussa, niin vastauksena: Sekoat uudelleen. Stressiä. Jne. En minä tarvitse elämääni pirujen seinille maalailijoita vaan heitä, jotka näkevät mahdollisuudet ja suhtautuvat optimistisesti tulevaisuuteen.