Tarkastelin näitä palstoja ja tulin siihen tulokseen, että ehkä ns. ongelmani kuuluu tähän kategoriaan. Olen alkanut miettiä viime aikoina omaan itseäni ja suhtautumistani kaikkeen. Olen aina ollut sellanen liika stressaava tyyppi, pähkäilen asioita mielessäni ja stressaan turhia. Olen yksinhuoltajaperheestä, isäni kasvatti minut, koska äidilläni oli, ja on edelleen alkoholiongelma. Noin vuosi sitten jouduin pistämään välit äidin kanssa jäihin koska hän ei antanut muita vaihtoehtoja. Hän haukkui minut ja avopuolisoni ja juorusi meistä muulle suvulle kaikkea paskaa. Ostimme oman talon ja äitini tuntui olevan siitä enemmän kateellinen kuin iloinen puolestamme. Olenkin miettinyt olenko perinyt äidiltäni hänen huonoja piirteitään ja onko minussa jokin muu vikana.
Pääpiirteissään olen onnellinen näin, asun rakastamani miehen kanssa ja haaveissa on lähiaikoina perustaa perhe, jos Luoja suo. Olen hoitoalalla töissä, n. 4 vuotta olen sijaisuuksia tehnyt ja odottelen josko sen vakipaikan saisi. Myöskin haaveilen opiskelemaan lähdöstä ja naimisiin menosta. Kamalasti haaveita mutta kaikki vaan tuntuu junnaavan paikallaan. Omasta mielestäni ja työkaveritkin sanovat että olisinkin jo paikkani ansainnut, itse olen jo lakannut uskomasta ansaitsemiseen. Pidän itseäni tunnollisena ja luotettavana työntekijänä, en marise turhista ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa. Mutta jokin vika on oltava, kun en kelpaa kun sijaiseksi.
Masennus iski totaalisesti sen asian suhteen muutamia viikkoja sitten kun sai kirjeen eräästä paikasta johon hain töihin. Paikan oli saanut eräs mieheni kaverin tyttökaveri. Suututti todella, vaikka toisaalta olin iloinen hänen puolestaan. Se tuntui epäoikeudenmukaiselta, koska hän on ollut alalla vähemmän aikaa kun minä. Olenko siis perinyt äitini kateuden piirteen, vai onko kyse huonosta itsetunnosta? Tuntuu pahalta kun itsellä ei tunnu onni kääntyvän, vaikka mitään hätää ei sinällään ole.
Toinen stressaamisen aihe on opiskelu. Mietin jatkuvasti sitä että pitäisi lähteä jatkamaan johonkin että pääsisi ulos tästä oravanpyörästä, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista taloudellisesti. Vertaan itseäni aina muihin, niinkuin nytkin. Eräs entinen koulukaverini lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi, meni naimisiin opintojensa lomassa, ostivat miehensä kanssa asunnon ja nyt muuttivat jo toiseen. Täydellistä elämää, kuullostaa siltä että siinä perheessä ei opiskelu paljon taloutta horjuttanut (tosin jokin osuus oli varmaan kaverini vanhemmilla, jotka luultavasti melko paljon rahoittivat). Muistan kun hän sanoi minulle yhteisenä opiskeluaikanamme että ensin jatkan opiskelua, mennään naimisiin, hankitaan oma koti ja tehdään lapsia. Ja kaikki on tainnut mennä tähän asti juuri kun hän suunnitteli. Mietin vain, miksi joillekin suodaan onnea mutta minulle ei.
Oma mies ei ole innostunut naimisiinmenosta vielä, mutta joskus varmasti se tapahtuu. En tiedä, luon varmaan itse itselleni paineita miettimällä ja vertaamalla omaa tilannettamme toisiin. Ja sitten mietin vielä että jos minussa on kaiken tämän lisäksi vielä jotain fyysistä vikaa enkä voi saada lapsia. Odottelen nyt milloin kuulen näiden tuttavapariskuntien odottelevan esikoistaan ja meidän elämämme junnaa paikallaan. Tämä kuullostaa varmaan hyvin masentavalta kirjoitukselta ja toiset saattavat taas ajatella että kyllähän toi tuossa melko turhasta marisee, mutta kysymys on mun luonteesta. Toki ilon hetkiä on useasti ja olen onnellinen, mutta muutoksia kaipaisin todella. Olisin todella motivoitunut opiskelemaan mutta pelkään että emme tule toimeen ja ylipäänsä mahdanko päästä haluamallani alalle. Jos en, se horjuttaa huonoa itsetuntoa entisestään.
Toki huomaan että kysehän on suurimmaksi osaksi siitä että jotkut tekevät nämä elämän perusasiat eri rytmissä kuin toiset. Jotkut menevät heti naimisiin ja tekevät lapsia ja opiskelevat sitten tms. Itsella vaan tuntuu että elänkö loppuikäni tässä samassa jamassa, kun toiset ehtivät tekemään siinä ajassa vaikka mitä.
Noh, tämä on taas näitä päiviä kun tuntuu kaikki kaatuvan niskaan....mutta tällainen tarina mulla, olisin iloinen jos löytyy kohtalotovereita niin kertokaa omista mietteistänne ja kuinka näistä voi selvitä...?
Katkeruuttako?
10
1255
Vastaukset
- cerelia
Minä voisin sähköpostilla kirjoitella, jos sinua kiinnostaa? Olen myös tällainen liikaa stressaava ja pähkäilen asioita aina liikaa. Minulla on myös aika paljon samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia kuin sinulla ja lisäksi opiskelen vielä hoitoalaa.
- Täti-ihminen
Mielestäni sinun tulisi KESKITTYÄ omaan elämääsi, eikä vertailla toisiin, kulutat vain energiaasi turhaan kadehtimiseen. Stressisi helpottuu, jos panet asiat tärkeiysjärjestykseen etkä haaveile kaikkea yhdellä kertaa.
Monet nuoret haahuilevat pilvissä - minulle kaikki ja heti! Ennen vanhaan elämää rakennettiin pikkuhiljaa; asuttiin yksiössä ja säästettiin vuosikausia pesämunaa omaa kotia varten, samalla opeteltiin yhteiseloon. Nyt pitää olla isot omakotitalot vaikka ei olisi varaa vuokrakämppäänkään. Puhumattakaan, jos on opiskelut kesken.
Ensin opiskelut mieleiseensä vaiheeseen ja sitten vasta perhettä perustamaan - millä aikaa Sinä hoitaisit sen lapsen, jos aikasi menee opiskeluun ja omakotitalon hoitamiseen. - Kyllä siinä touhussa joku kärsii - lapsi ainakin.
(Tietysti on poikkeusyksilöitäkin, joilla on resursseja viedä kaikki kerralla, mutta jos ajatteleminenkin tuottaa stressiä, niin parempi harkita kuin katua..)
Järki hoi älä jätä, sanottiin ennen vanhaan kun kuuta taivaalta haviteltiin. - tbr
olet ainoa ihminen maan päällä joka vertailee itseään muihin ja omaa elämää.
mut sulla on ilmeisesti ihana mies ei aina tarvi mennä naimisiin todistakseen sitoumuksensa ja rakkautensa ja onnellinen voi olla vuokrakämpässäkin.
ihan turhan murehtia toisten omia taloja, keskity ennemmin tähän hetkeen ja nauti siitä mikä on hyvin sillä aina löytyy niitä joilla on asiat paremmin ja vaikka sulla ois miljoona niin jollakin on miljardi ja olisit edelleen katkera kun toisella on enemmän. ota huomioon et joillakin ei ole edes kattoa päänsä yllä ja sulla on edes sijaisuuksia. onhan sekin työ. en meinaa ettetkö antsaitsis parempaa toki antsaitset, mut elämässä on niin paljon muutakin.
on jotenkin ihmeellistä kun olen huomannut sellaisen ilmiön, että henkilöillä joilla on ollut ikävä lapsuus ja/tai ongelmia vanhempien kanssa on onneton aikuisuus, mutta aina ne selvii ku on ihmeen sitkeitä ja lopussa heillä on asiat paremmin kuin muilla, jos ei ne siis itse sorru juomaan tai muuta.
mut usko huomiseen ja nauti tästä päivästä niin eiköhän mene paremmin :D - mie33
katkera tulisikin olla, kun en ole saanut vakitöitä, opiskelut ei suju ja asun yksin vuokralla rumassa mutta tilavassa asunnossa. Mies on toisella mantereella ja emme ole koskaan tavanneet paitsi netissä. Lisäksi olen vain kuntoutustuella, pelkään ihmisiä ja juon itseni känniin yksin! aina YKSIN!
- ...
Sinulla on liian hyvin asiat!
Olet terve.
Olet nuori.
Vihdoinkin paasit juoppoaidistasi eroon!(Ystavat voi valita, vanhempiaansa ei)
Sinulla on katto paan paalla. Tiedat varsin hyvin etta jos oikein tiukka paikka tulee, voit aina myyda sen.
Sinulla on tarpeeksi tyota ettet nae nalkaa.
Sinulla on ystava jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Sinulla on mahdollisuus suunnitella ehka ensi syksyna jatko-opintojen aloittaminen.
Sina olet alynnyt ettet viela pitkaan aikaan voi suunnitella lastesi synnyttamista.
Sina olet huomannut etta katkeruus, kateus ja itseaan muihin vartailu on turhaa energian tulausta. Energian, joka taytyy kayttaa positiiviseen ajatteluun ja hyvantekoon. - kata
Taitaa se olla vaan niin ettet ole kokenut elämässäsi todellista murhetta ja epäonnea kun kehtaat täällä valittaa sitä että olet kateellinen kaveriesi onnesta. Et taida olla kovinkaan mahtava ystävä kun et osaa iloita muusta kuin omasta menestymisestä. Yritäpäs nyt ottaa järki käteen ja arvostaa sitä mitä sulla on. Sullahan on kaikkea ja mahdollisuus saavuttaa kaikki mistä haaveilet. Toisaalta sinua ei voi liikaa syyllistää, elintasoyhteiskunta kasvattaa juuri sunlaisiasi ihmisiä, joille ei kertakaikkiaan mikään riitä. Arvosta sitä mitä sulla on, mietipä ansaitsisitko sitä kaikkea edes!
- Nimetön
...että taidan olla todella melko itsekeskeinen, mutta haluan täsmentää, että ei ole kyse siitä että haluaisin saavuttaa kaiken tässä ja nyt heti. Jo lapsena opin että mitään mitä haluaa ei saa helpolla.
Toisaalta tuollainen mielipide kun nimim. kata kirjoitit, antoi potkun persauksille ja lujan sellasen. En kirjoittanut tänne sitä varten että haluan vaan kertoa kuinka paska ja huono ihminen itse olen ja kadehdin muita koko ajan, vaan halusin saada neuvoja siihen miten sellasesta jatkuvasta asioiden pähkäilystä pääsisi eroon. Totuus on, että olen ihan liikaa stressaava ja toisten onni saa minut tuntemaan itseni vieläkin huonommaksi. Osaan kyllä iloita toisten puolesta ja kannustaa ja tukea tarvittaessa, en nyt sentään niin läpeensä paha ole että kääntäisin selkäni. Ehkä vaan silloinkin kun kirjoitin tuota tekstiäni tuntui elämä toivottomalta ja masensi. Kai sitä jokainen joskus masentuu omaan toivottomuuteensa...?
Mutta....asiani ovat hyvin, en sentään näe nälkää ja sairasta parantumatonta tautia, joten arvostan kyllä sitä mitä mulla on.
Ehkä olen sitä tyyppiä sitten jolle nyky-yhteiskunnan paineet ovat liikaa, kaikki saavuttavat kaiken niin pian ja minulla asiat junnaa paikallaan. Mutta ehkä se aurinko paistaa vielä risukasaankin! Kiitos rohkaisevista viesteistä, juuri sitä kaipasinkin!
Hyvää syksyn alkua!
-N81- - aitouden etsijä
Nimetön kirjoitti:
...että taidan olla todella melko itsekeskeinen, mutta haluan täsmentää, että ei ole kyse siitä että haluaisin saavuttaa kaiken tässä ja nyt heti. Jo lapsena opin että mitään mitä haluaa ei saa helpolla.
Toisaalta tuollainen mielipide kun nimim. kata kirjoitit, antoi potkun persauksille ja lujan sellasen. En kirjoittanut tänne sitä varten että haluan vaan kertoa kuinka paska ja huono ihminen itse olen ja kadehdin muita koko ajan, vaan halusin saada neuvoja siihen miten sellasesta jatkuvasta asioiden pähkäilystä pääsisi eroon. Totuus on, että olen ihan liikaa stressaava ja toisten onni saa minut tuntemaan itseni vieläkin huonommaksi. Osaan kyllä iloita toisten puolesta ja kannustaa ja tukea tarvittaessa, en nyt sentään niin läpeensä paha ole että kääntäisin selkäni. Ehkä vaan silloinkin kun kirjoitin tuota tekstiäni tuntui elämä toivottomalta ja masensi. Kai sitä jokainen joskus masentuu omaan toivottomuuteensa...?
Mutta....asiani ovat hyvin, en sentään näe nälkää ja sairasta parantumatonta tautia, joten arvostan kyllä sitä mitä mulla on.
Ehkä olen sitä tyyppiä sitten jolle nyky-yhteiskunnan paineet ovat liikaa, kaikki saavuttavat kaiken niin pian ja minulla asiat junnaa paikallaan. Mutta ehkä se aurinko paistaa vielä risukasaankin! Kiitos rohkaisevista viesteistä, juuri sitä kaipasinkin!
Hyvää syksyn alkua!
-N81-lue ihmeessä minun kirjoittamani juttu ajanviete-käännekohta-näin se vain on! ja muut mitä sinne on vastattu!
tunnistan myös sinut itsessäni. olen tätä puhki analysoidun asian analysoija- tyyppiä myös. uskon että lapsuutesi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti sinuun ja elämääsi myös aikuisena! näen sitä kaikkialla. omassa miehessäni ja muissa, se on hyvin tavallista!
lue tuo marti paloheimon kirja suomalaisen lapsuuden haavat, miten sinua on kohdeltu? tässä on nimenomaan alkoholisti vanhemmista juttua!
on vaikeaa aikuisena ottaa vastuuta itsestään ja valinnoistaan ja kohdella itseään kunnioittavasti, jos lapsuudessa ei ole saanut sellaista mallia mistään. meillä kaikilla on lapsuutemme traumat. suurin osa meistä on saanut sellaista kohtelua osakseen jota ei toivonut lapsena!
eli jos vaikka joillain näyttää menevän hyvin ja onnellisesti niin on heilläkin omat juttunsa taustalla. ehkä se kateutesi on vain sitä, että haluat itse olla onnellinen ja kuvittelet muitten olevan niiiiin paljon onnekkaampia kuin sinä itse olet. tavallaan ruokit vielä sitä omaa kärsimystäsi mielikuvilla muitten onnellisuudesta. saat siitä kärsimyksestäsi jotain "palkkaa"/mielihyvää. vaikka sitä on vaikea usko mutta saat siitä jotain.
ehkä sillä että valitat, etkä usko mahdollisuuksiisi vältät haasteiden kohtaamisen. tuntematon pelottaa. mutta mieti sitä, että onko nyt sinulla asiat hyvin haluatko siinä olla vai voiko asiat mennä vielä huonommaksi, jos pelostasi huolimatta tekisit jotain mitä todella haluat tehdä? tekisit itsellesi ja itsesi vuoksi jotain, kuten opiskelisit.
ajattelen, että kun ihminen saa ilmaista itseään ja tehdä mitä todella haluaa, niin hän on onnellinen. siinä ei ole rahalla niin paljon tekemistä. pärjäät kyllä vähemmälläkin, jos vain saat tehdä mitä haluat! ajattelisin, että jos et tee mitä haluat vaan olet turvallisesti rahan takia siinä missä olet, petät itseäsi!
sitä paitsi ihminen on viisas ja kekseliäs! uskon että selviät mistä olosuhteista tahansa! kyse on asenteestakin. mutta se on totta, että tarvitset saada itsetuntosi kuntoon, ennen sitä on vaikea asennettaan muuttaa..minäkin pidin itseäni huonona vuosia. siitä kapuaminen vie aikansa.
ja sinulla on oikeus valittaa! ja murehtia! sinulla on oikeus omiin tunteisiisi ja mielipiteisiin, oli ne mitä tahansa!
ja muista! täältä maailmasta me lähdemme kyllä ihan samanlaisina kuin tulimmekin. alastomina ilman omaisuutta, emme me hautaamme omaisuutta ota!
ok, jos haaveilet omasta talosta. voit tehdä haaveistasi totta. mutta elintapoja on monia. kaikkien ei tarvitse hankkia taloa. kysy itseltäsi miksi haluat talon? jotkut elävät ikänsä vuokralla ilman tarvetta huolehtia talosta tai lainoista. toki voi olla pidemmän päälle kannattavampaa maksaa vastiketta ja omistaa asunto..
näen että elät enemmän muille kuin itsellesi! ajattelet mitä muut ajattelevat sinusta! mitä väliä sillä on? ei sinun tarvitse elää elämääsi normaalibiografian mukaan: opiskelu, työ, naimisiin, talo, lapsia ja kaikki jonkun tietyn ikäisenä vielä!
voit tehdä tuon kaiken tai voit olla tekemättä sen. ei se tee sinusta yhtään sen huonompaa tai parempaa ihmistä! paineita tälle toki on. kaiken maailman "hyvää tarkoittavat" sukulaistädit kyselevät milloin naimisiin milloin lapsia onko jo vakituinen työ.. mitä helvettiä se niille kuuluu? miksevät kysy oletko onnellinen teetkö sitä mitä haluat elämässäsi? ja miten voisin auttaa sinua?
eli elä elämäsi niin kuin haluat. jos haluat "junnata" paikoillasi junnaa ihmeessä. jos haluat tehdä jotain muuta niin tee! tosin aina ei ole helppoa muuttaa asioita. aloita pienistä asioista. jos aloitat suurista petyt vain itseesi kun et ole vielä sellaisiin muutoksiin valmis!
kyse on siitä että milloin sinä olet valmis elämässäsi mihinkin. toimi sen mukaisesti. pienikin edityminen on edistymistä ja ole tyytyäväinen siihen. vertaa itseäsi itseesi aikaisemmin. mieti kuinka paljon olet kehittynyt kahdessa vuodessa henkisesti! mieti kuinka paljon olet saanut elämänkokemusta ja oppinut asioita. et ehkä edes tiedosta sitä että joka päivä jotain havaitset ja opitkin itsestäsi tai muista.
etsiydy sellaisten ihmisteen seuraan, jotka arvostavat sinua! älä mene sellaisiin tilanteisiin jossa koet muiden pitävän sinua huonona. tosin on vaikeaa löytää ihmisiä, jotka ovat hyväksyneet itsensä ja voivat hyväksyä muutkin. meitä "ei vielä täysin itsensä hyväksyneitä" on paljon, mutta on myös paljon niitä jotka ovat "hyvin vähän hyväksyneet itseään". ja nämä viimeksi mainitut eivät ole sinulle nyt hyvää seuraa.
jos et ole saanut kunnioitusta ja arvostusta et osa sitä antaa muillekaan varsinkaan itsellesi. hanki siis jostain tätä muilta ihmisiltä niin alat nähdä itsesi heistä paljon realistisemmin! alat tajuta ettet ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan tässä maailmassa. ja tunnet sen myös vielä joskus!
tsemippiä!
- poika
Nuo ovat hyvin tyypillisiä "ongelmia" juuri tuossa iässä, mutta voin taata ja alleviivata että, kaikki menee juuri niinkuin pitää, ja kyllä ne lapset tulevat omalla ajallaan, suotta hätäilet
...Trust Me... - Ovaskainen
Moni uskoo että lukenut on viisas,koko tarinaasi en edes jaksanut lukea kun sen huomasi että samaa massa jauhantaa niinkuin ylensä=käytä järkeäsi sinä lukenut, sinä olet nyt viisas kun olet koulutettu!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18956Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu3953En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49850Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224741Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76737- 46719
Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82702Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34697- 108684
Mitä teet mies
Tälleen vappuaattona? Mietityttää, että onkohan sulla joku nainen, jonka kanssa vietät vapun? 😔20650