Tämä kysymys heräsi mieleeni tuolla eräässä toisessa ketjussa ikävä palstan puolella. Kysynpäs sen vaihteen vuoksi täällä.
Nykyään puhutaan paljon etäsuhteista, erillissuhteista jne. erilaisista suhdemuodoista. Vaan mitenkä te määrittelette ja miellätte nuo erilaiset suhdemuodot.
Esimerkiksi kuinka etä pitää olla ollakseen, että voidaan puhua etäsuhteesta? Onko "etä" maantieteeseen ja konkreettiseen etäisyyteen sidottu määre? Voiko etä- viitata myös vaikkapa tapaamisten tiheyteen? Voiko etäkumppani asua samassa kaupungissa, mutta häntä näkee vain kerran kuussa aikatauluvaikeuksien takia, vai pitääkö etäkumppanin aina asua tietyn maantieteellisen etäisyyden päässä? Entä voiko aviosuhde tai avosuhde toisinaan olla etäsuhde, vai pysyvätkö ne aina avio- ja avosuhteina, vaikka toinen asuisi jostain syystä muualla?
Aika usein myös etäsuhteista puhuttaessa oletuksena on, että sen välimatkan takia pariskunta ei voi asua yhdessä, mutta toivoisivat voivansa ja se on jonkinlainen tulevaisuuden toive. Onko tämä ajatus vain minun kuvitelmaani, vai ajatelevatko muutkin, että etä- etuliitteeseen liittyisi tällainen olettama? Onko olemassa sellainen yleinen oletus, että etäsuhde on vain vaihe ja sen pitäisi edetä joskus lähisuhteeksi?
Nykyään puhutaan myös erillissuhteista ja niihin ei, ainakaan minun mielestäni, liity tuollaista välimatka olettamaa. Välimatkaa voi olla tai olla olematta paljon ja erillissuhteeseen ei käsittääkseni liity myöskään olettamaa toiveesta tai tavoitteesta asua yhdessä. Koetteko te tämän asian jotenkin toisin? Entä voiko mielestänne erillissuhteessa toisinaan jopa asua yhdessä? Jos vaikka erillissuhteessa olevilla on pidempi välimatka ja he toisinaan vierailevat pidempiä aikoja toistensa luona tai jos heillä molemmilla on "toinen koti" siellä toisen osapuolen luona, mutta oma muualla, niin onko kyseessä edelleen erillissuhde?
Nykyään puhutaan paljon etäsuhteista, erillissuhteista jne. erilaisista suhdemuodoista. Vaan mitenkä te määrittelette ja miellätte nuo erilaiset suhdemuodot.
Esimerkiksi kuinka etä pitää olla ollakseen, että voidaan puhua etäsuhteesta? Onko "etä" maantieteeseen ja konkreettiseen etäisyyteen sidottu määre? Voiko etä- viitata myös vaikkapa tapaamisten tiheyteen? Voiko etäkumppani asua samassa kaupungissa, mutta häntä näkee vain kerran kuussa aikatauluvaikeuksien takia, vai pitääkö etäkumppanin aina asua tietyn maantieteellisen etäisyyden päässä? Entä voiko aviosuhde tai avosuhde toisinaan olla etäsuhde, vai pysyvätkö ne aina avio- ja avosuhteina, vaikka toinen asuisi jostain syystä muualla?
Aika usein myös etäsuhteista puhuttaessa oletuksena on, että sen välimatkan takia pariskunta ei voi asua yhdessä, mutta toivoisivat voivansa ja se on jonkinlainen tulevaisuuden toive. Onko tämä ajatus vain minun kuvitelmaani, vai ajatelevatko muutkin, että etä- etuliitteeseen liittyisi tällainen olettama? Onko olemassa sellainen yleinen oletus, että etäsuhde on vain vaihe ja sen pitäisi edetä joskus lähisuhteeksi?
Nykyään puhutaan myös erillissuhteista ja niihin ei, ainakaan minun mielestäni, liity tuollaista välimatka olettamaa. Välimatkaa voi olla tai olla olematta paljon ja erillissuhteeseen ei käsittääkseni liity myöskään olettamaa toiveesta tai tavoitteesta asua yhdessä. Koetteko te tämän asian jotenkin toisin? Entä voiko mielestänne erillissuhteessa toisinaan jopa asua yhdessä? Jos vaikka erillissuhteessa olevilla on pidempi välimatka ja he toisinaan vierailevat pidempiä aikoja toistensa luona tai jos heillä molemmilla on "toinen koti" siellä toisen osapuolen luona, mutta oma muualla, niin onko kyseessä edelleen erillissuhde?
Vastaukset 130
Vanhimmat
Minulle etäsuhde on sitä, että ei voi nukkua toisen vieressä.
En pidä sellaisesta. 😞 Olen kerran ollut sellaisessa, ja se riitti.
Nyt on vaikeuksia jo silloin, jos jompi kumpi on vuorokauden poissa vierestä työn vuoksi. Ikävä on kamala. 😭
Heti kun tapasin mieheni, minulle tuli tunne, että tuon vieressä kuuluu nukkua. Miehellä oli samanlainen tunne ilmeisesti. Tai niin hän ainakin sanoi.
Tiivistys: etäsuhde on minulle suurempi kuin 40 cm fyysinen etäisyys nukkuessa. 🤔😄
🦄
(Öinen iilimato, aamuisten silitysten äänekäs vaatija)
Ihan hyvä määritelmä. Koetko siis eläväsi aina esim työpäivinä etäsuhteessa?
Vai ovatko siis juuri nuo yöt se etäsuhdetta määrittävä tekijä?
Yöt juurikin.
🦄
Ei voi kuin toivoa, että toivottavasti teistä kumpikaan ei ala joskus kuorsata tmv. 😉
Ai niin ja tuo olis ihan vaan vitsi. Sitä ei tarvitse ottaa tosissaan.
En voi kommentoida kenenkään toisen terveydentilaa enkä mielelläni myöskään omaani ihan sairauksien tasolla.
Yleisellä tasolla totean, että kuorsaus ei yleensä ole terveydelle vaarallista. Muut asiat, kuten hengityskatkokset, ovat sen sijaan erittäin haitallisia, ja niitä kannattaa hoitaa.
🦄
Kuorsaaminen ei sinällään ihan sairaus ole. Seuralaisen unta se sen sijaan voi häiritä paljonkin. Moni pariskunta nukkuu erillään, juuri kuorsaamisen takia.
Kuorsaamista voi myös hoitaa, ja sen hoitamiseen on erittäin yksinkertaisiakin keinoja.
🦄
Voi ja ei voi. Aina keinot eivät auta.
Voi kamalaa. 🥶 Ajatella, että jotkut eivät voi nukkua vierekkäin. 😱
Kuolisin, jos en voisi nukkua mieheni vieressä. 👻
🦄
Aika dramaattista, mutta okei. 😃
Mä olisin kuollut jo tuhansia kertoja, jos tuohon kuolisin. Näen mieheni seuraavan kerran näillä näkymin joskus kesä-heinäkuun vaihteessa. En ole vielä ihan tasan varma päivämäärästä.
Asia selvä - jos miehesi kuolee, sinäkin kuolet.
- Sheena
Muistan vielä erään tuollaisenkin suhteen! Se oli Skype-puheluiden aikaa... 🤭
🦄
Niin, se olisi looginen johtopäätös. Sama kävi itsellänikin mielessä.
Mutta kaikki me kuolemme, jos totta puhutaan.
🦄
Eipä ole koskaan tullut kokeiltua Skypeä. Niin uskomattomalta kuin ehkä kuullostaakin. 😃
Etäsuhde oli henkisesti raskasta. 😞 Skype rytmitti yhteydenpitoa! 😁 Puhuimme videopuhelut yleensä klo 21.00 -21.30, ja koska molemmat olivat säntillisiä, puhelutapaamiset eivät aiheuttaneet ongelmia. Kaikilla se ei ole niin helppoa.
Mutta useampi tunti viikossa tuli siis vietettyä videokuvan ääressä.
Ei enää sellaista minulle!
🦄
On ja ei ole. Se on niin ihmisestä kiinni.
En ole koskaan parisuhteessani puhunut videopuhelua. Tyhjänpäiväinen väline minusta. No töissä joskut pakko käyttää, mutta täysin tyhjänpäiväinen siinäkin.
Minusta etäsuhde on varsin vapauttavaa. Siinä saa oikeastaan parisuhteen parhaat puolet, ilman niitä huonoja puolia. Tietysti se on aina alkuunsa rankkaa, kun on ikävä ja on tottunut siihen, että toinen on siinä ja siihen yhteiseloon on muodostunut omat rutiininsa ja sitten ne yhtäkkiä rikotaan ja alat palata niihin omiin alkuperäisiin rutiineihisi. Vaan sitten saa taas ihan vapaasti touhuta omia juttujaan, jumittaa niissä juuri tasan niin paljon (tai vähän) kun huvittaa, eikä tarvitse yhtään ottaa huomioon ketään toista.
Tuon sanotun jälkeen lienee selvää, ettei meillä ole koskaan harrastettu tuollaisia puheluita. Molemmat tietävät, että toisen saa käytännössä kiinni, oikeastaan koska vaan, mutta ei siihen ole silleen tarvetta. Jos olisi tuollainen aika, niin sittenhän joutuisi yhtäkkiä taas ottamaan toisen huomioon.
"21.00 -21.30"
Tuosta jäi yksi välilyönti pois.
Oikea muoto on 21.00 - 21.30.
🦄
"En ole koskaan parisuhteessani puhunut videopuhelua."
No eihän sitä tarvitse, jos näkee toisen kasvotusten tarpeeksi usein.
🦄
En ole ikinä kokenut toisen huomioon ottamista rasitteena. 🤔
Päin vastoin: pidän siitä, kun saan vähän hoivata. 😍
🦄
Joo, kai se parin kuukauden päästä on ihan tarpeeksi usein. 😃
Siinä näistä ihmisten persoonien eroja. Ei minuakaan toisinaan rasita, mutta jatkuvasti kyllä. Minä tykkään keskittyä rauhassa omiin juttuihini ja toisinaan jossain sellaisessa voi huomaamatta vierähtää vaikka koko päivä. Sitten sitä tietysti kokosi huonoa omaatuntoa jne (tai no minä kokisin, en tiedä muista). Saatan esimerkiksi jättää jonkun asian ihan kokonaan aloittamatta ja siirrän sellaiseen "omaan hetkeeni", kun tiedän, että siinä sitten menee valtavasti aikaa. Onneksi ... tuo toinen osapuoli on pitkälti samanlainen tässä asiassa.
minulle on vähän inhottavaakin kun joku rannekirugi...
elokuvissa hauska voi olla joku uusi SuperGirl -elokuva
Minä näkisin noilla termeillä olevan vaan neuvoa-antava merkitys.
Lopulta kaksi ihmistä pitäisi keskenään sopia mitä he haluavat suhteelta, jos sellaiseen keskenään päätyvät.
Itse muutenkin haluaisin sopia tarkkaan mitä siitä tulisi ihan perinpohjin, jos jotain sen suuntaista meinaisi pukata. Melkein mieli tekisi tehdä paperille ja nimet alle. :oD
Eli noilla termeillä ei siis ole mitään tekoa ihmisten toiveiden ja käytännön elämän kannalta? Niillä ei juurikin kuvata niitä toiveita ja käytäntöä?
Juu, ymmärsin. Neuvoa-antavaa. Mutta mä haluun pysyy sellasista erossa.
No auttaa ne ehkä selittämään vaikka ulkopuoliselle jotain...
Mä jos haluisin vaikka sellaisen suhteen, missä olis omat osoitteet ja ehkä ei niin tiivis, niin voisin vaikka sanoa, että fwb-suhteen tapainen on menossa, jos joku kysyis...
Tai ehkä niistä termeistä on alkuun apua selittää toiselle minkälaista suhdetta haluaisi?
Minusta noi termit on selityksiä millaisesta jutusta kyse.... siinä missä joku vois kysyä minkälainen auto sulla on. No liftback. Minkälainen suhde? Sinkku vaan.... mutta jos joskus äityy joku suhteeks, se ois ehkä joku fwb-tyylinen...
Ei se lopulta tarvitse olla jokin tarkkaan ja sit katsellaan yhessä Googlesta, että mitäs tää niinkuin tarkoittaa? Saako asua kotona, vai pitääkö muuttaa? :oD
No nimenomaan ulkopuolisille tai yleiseen keskusteluunhan nuo kai ovatkin tarkoitettu. Enpä keksi missä tilanteessa pitäisi tuollaisista sopia sen kumppanin kanssa. Kyllä ne yleensä ovat huomattavasti käytännöläheisempiä ne kysymykset. Kuten vaikka, että haluammeko asua samassa asunnossa vai emmekö halua.
Niin, eiköhän sitä jokaiikinen suhde ole aina uniikki.
Mutta näitä termejä tulee lisää ja lisää.... ei sitä aina tiedä mitä mikäkin lopulta tarkoittaa. :oD
Mikähän uusi seksuaalisuuskin oli putkahtanut.... se ei ollut polyamorinen, mutta joku muu amorinen se oli. :oD
Oisko joku monoamoria sit ollut? Ei kestä kelekassa näissä enää. :oD
No jaa. Minä en rehellisesti sanoen usko parisuhteiden olevan kovinkaan uniikkeja, vaikka osapuolilleen ne toki ovat ainutlaatuisia ja ihmeellisiä. Aika samanlaisiin ja samanlaatuisiin huoliin, murheisiin, iloihin ja suruihin tuppaavat melkein kaikki parisuhteissaan törmäämään.
Luultavammin kumpikin toistaa samaa levyä... mihinkäs mikään muuttuis, jos kaikki tehdään samoin kuin ennenkin?
Eivät toiset ihmiset yleensä pääse kaikkien muidenkin parisuhteisiin levyjään soittelemaan ja kuitenkin kautta koko ihmiskunnan talteenkirjoitetun historian ovat parisuhteiden ylieset ongelmat olleet varsin vakiot.
No mä näen yleisenä ongelmana suhteissa sen, että oletetaan kaikenlaista ja petytään.
Kaikenlaosta kun voisi sopia etukäteenkin. Mutta kun se ksi tappaa tunteet... tai jotain muuta p.skaselitystä.
Kenelle mikäkin sopii. Itse näen pikemmin ongelmaksi liiallisen tarpeen kontrolloida kaikkea ja sopia kaikesta. En jaksaisi kaikkea mikromanageroivaa puolisoa.
Jos asioista on jo sovittu, niin miten jompikumpi kontrolloisi tai mikromanageroisi?
Eikös se olisi sopimusrikos?
Juurikin tuo, että kaikesta mahdollisesta pitäisi sopia. Se olisi kontrollointia ja mikromanagerointia. Ei jaksa sellaista.
Mä luulen tunnistavani kenen kanssa kirjoitan ja jos olen oikeassa, niin me olemme joskus aiemmin kirjoitelleetkin tästä. Minä olen ihminen, jolle valtaosalla asioista ei ole mitään ylettömän suurta väliä, enkä jaksais sellaista, että pitäisi viilata sen tuhat sopimuskohtaa. Ihminen, jolle lähestulkoon kaikella on jotakin väliä, ei kertakaikkiaan olisi kanssani yhteensopiva. Minä olen suurpiirteinen ihminen ja minulle sopii toinen suurpiirteinen. Kun asialla on aidoti väliä, niin siinä pysytään pilkulleen, mutta kaikki muu saa olla vähän sinne päin tai ihan miten vaan.
Luultavasti ollaan turistu.
En mäkään ole mikään tarkka tyyppi. Mutta tuskin itsekään olet liian höveli, kun sinkkuna suhaat ja puhut kokemuksen äänellä edellisistä suhteista.
Mutta ootkos sä miettinyt miksi suhteet menee vaikka siihen kontrollointiin?
En ole sinkku, vaan ollut viimeisimmät reilun kymmenen vuotta parisuhteessa.
Rehellisesti sanoen ... ei minua hirveän syvällisesti kiinnosta miksi jotkut kokevat tarvetta kontrolloida. Jonkinlaista henkilökohtaista epävarmuutta, joka pitäisi jossain terapiassa perata tai jotain.
Samaa mieltä...
Epävarmuutta itsestä. Mutta et sinä sitä missään terapiassa enää korjaa. Se pitää kohdata itse.
Tässäkin asiassa ihmiset ovat keskenään niin kovin erilaisia. Joku tarvii keskusteluapua tilanteeseensa ja joku toinen selvittää sen itsekseen.
Itse en tiedä milloin voisin olla jotain tarpeellista käynyt läpi, yksin, muitten kanssa tai terapiassa...
Se suhde näyttäis mitä näyttäis... ja sen mitä on, sillä mentäis...
Mutta oikeasti mä pysyn sinkkuna mielummin. Mut voihsn näistä puhella.
Eihän niitä ole pakko käydä läpi ja jos ei sellaisia ole, niin sitten ei ole. Jos mahdollisten olemassaolevien kanssa on valmis elämään, niin sekin on ok. Itse olen selvitellyt montakin asiaa itsessäni, lähinnä opetellut ymmärtämään itseäni ja omia reaktioitani, ihan itseni takia, mutta minä nyt olenkin tällainen analysoija.
Mäkin tykkään analysoida, mutta toisaalta mä oon aikalähelle täynnä jo itseäni.
Noi suhteet on p.ska laji ja mulla on luultavasti vaikka mitä shittiä vielä ronkittavana omassa kuupassa... niin ei henkilökohtaisesti napostele...
Otan muita haasteita... halkoholismi tuntuu vievän kivasti. Nyt on pinonpohja jo naapuritontillakin. 🤣
Minulla taas ei ole parisuhteista oikeastaan mitään suurempaa pahaa sanottavana. Huonoja valintoja kyllä ja sen sellaista, mutta ei minulla parisuhteisiin sinänsä liittyen ole mitään angsteja. Elämä on tehnyt minusta huomattavasti rennomman, kuin joskus aikanaan olin.
No mulla eka naikkonen oli ehkä virhe valintana. Mutta muissa suhde oli liian hätäinen... ja varmaan kaikki fiilis vei... upeita naisia ovat...
Mut mun kuuppa on liika soseessa... ei maksa vaivaa.
Jotain muuta. Tai jos... painotus sanalle jos...jos jotain ilmaantuis, niin sit vaatisin aika raakan sopimisjutun...
Jos menee päin peetä, mitä häviin?
Sehän on ihan täysin sinun valintasi miten toimit, jos jotain eteen tulee. Minä en mitään sopimuksia laatisi, mutta minä olen vain minä, en kaikki naiset ja olen vieläpä varattu. Minun mielipiteelläni ei siis sinällään ole tässä hirveästi väliä.
Mä en muuten usko mihinkään liian hätäisiin suhteisiin ja liian nopeaan etenemiseen jne. Minun on vain pitänyt oppia kuuntelemaan omia tuntojani paremmin.
Ei kyllä sinun TÄYTYY osata sanoa nyt juuri oikea vastaus kaikkeen! 😁
Mullekin kelpais hyvin sellainen seukkailusuhde vaan.
Mieti... nuorena sitä notkuttiin vuosia, ennenkuin mitään vakavampaa mietittiin. Tälleen aikuisena iskee kiire ja hätä...😁
Sitten kun rakkaudennälkäinen pikkumieli sanoo, että no nyt on ihana nainen, tai mies, niin klonkkuloikkaa kohti ja ...😆
No mut ymmärrän mä itseäni ja noita naisia... tarve oli kova. 🙂
Mut en mä enää mielelläni lähde mihinkään. Polttopuujutut osaan hyvin. 😁
Niitä joudut rukoilemaan joltain vähän korkeammalta taholta, jos sellaisen uskot 🙂
Minä en ole koskaan jaksanut mitään seukkailusuhdetta, en nuorena enkä kyllä jaksaisi nykyäänkään, jos siihen tilanteeseen joutuisin. Koen sen touhun ihan tyhjänpäiväiseksi ajanhukaksi ja olen mielummin kokonaan ilman kuin seukkailen. Se on joko tai.
Lord! Give me a sign! 🙏😃
Sä ootkin aiks kiva naisoletetuksi. Halaki, poikki ja pinoon. 😁
Mun pitäisi suojella ihteäni itseltäni, jos jonkun kanssa jotain äityis tulemaan.
Joskus taisit sanoa, ettet tulis mun kanssa juttuun...😄
En mäkään sun kanssas. Mutta mukava sun kaa on aina turista... jotain samaakin sinussa on. Mä hehettelin sun vastauksia AV;lle. 😁
Mieli teki laittaa kommentti loppuun, kuten shortvideoissa jossain: emotional damage! 😆
Minkäänlaisessa parisuhdekuviossa me emme todellakaan tulisi toimeen. Ei niinkään niin, että tulisi riitaa, mutta me emme vain katselisi toisiamme. Ei siinä sen kummempaa ole. Me arvostamme ja kaipaamme tosi erilaisia asioita, mutta ei se juttelemista ja turisemista estä.
Me ja me... 🤣
Kuullostat ihan Ellu Kettuselle. 😁
En mä oikeastaan kaipaile mitään. Kun en tiedä onko mikään ollut "mitään".
Pelkkää jostain vaillejäämisen korvausta ja ikuisen orgastisen ihanuuden höppäpömppää. 😁
Kyllä kuules aivot osaa sotkee sellaiset soosit aivokemiakeskuksessa, että tarpeentullen sinäkin pyllistät ja nätisti. 😁
Mä en vaan taivu enää siihen pisteeseen, että coctaili lähtee sekoittumaan. Murjaisen jotain ja portsari viskoo niskapeseotteella vauhdin kotiapäin, missä odottaa Stihl ja Fiskars. 😁
Me on mukava ja kivan lyhyt sana. Ei kai siinä mitään vikaa ole?
Kyllä sä kaipailet. En nyt tarkoita mitään aktiivista räytymistä minkään perään, vaan lähinnä sellaista, että jotain tiettyä pitää olla, jotta jostain voi pitää. Tai no en minä tietenkään tiedä, vaikka kaipaisit myös ikuista orgastista ihanuutta, mutta se ei ollut sitä mitä minä tuolla kaipaamisella tarkoitin. Minä taas kaipaan tylsyyttä ja tasaista arkea. Kukoistan siinä ympäristössä ja jätän mielelläni orgastiset ihanuudet muille.
Minä nyt satun olemaan niin seksuaalinen ihminen, että tuohon nyt ei sinällään paljoa tarvita. Vaikkakin näen maailmassa siihen hommaan tällä hetkellä vain yhden tarjokkaan, mutta se taas on minun aivojeni sanotaanko vaikka vajaavaisuutta, jotain erityispiirteisyyttä ehkä. Mä olen aina ollut hyvin huono kehittämään niitä aivococtaileja. Minun silmieni edessä saa sopivakin yksilö hillua parhaimmillan vuositolkulla, ennen kun tapahtuu yhtään mitään sen suurempaa.
Heh... näistä sun jutuista saa kuvan, että tekisit "tonnin seteli"-limeestä viraalimman kuin Silvennoinen... et vaan kehtais tehfä siyä "kuolleelle miehelle". 😁
Onks sua luulta Gentsuks? 🙂
Voipi olla. Osaan kyllä halutessani hyvin esittää, etten tajua mistään mitään. Sen uskominen kylläkin vaatii, ettei kohde tunne minua yhtään.
Kyllä täällä joku nimeltämainitsematon tuotakin on joskus luullut. Otan sen kohteliaisuutena.
Miksi otat kohteliaisuutena? Minusta aika hiton mulkku äijä. Nosteli itseään sins yli muiden. Musamaku oli ainoa oikea, älykkyys huimaava, kun osas guuglettaa Wilden juttuja ja vähän jotain venäläisistä kirjallisuudesta. 😁
Työkseen ksi rrpi laudoista nsuloja irti raksalla...
Sori typot... lasit unohtui töihin...😄
Koska ko. henkilö on selvästi tehnyt lähtemättömän vaikutuksen muutamiin täällä. Koska lienee tyyppi viimeksi täällä käynyt ja te pohditte häntä edelleen.
Niin ja tiesitkö, että Gentsu tykkäs esittää naista palstalla. Siitä Jasu varmaan sua on luullut gentsuks..
Mutta kyllä sä oot paljon viisaampi ja aistikkaampi kuin hän. 🙂
Täällä nyt jatkuvasti joku esittää milloin mitäkin tai joku ainakin luulee hänen esittävän. Varsinainen varietee koko palsta.
Okei...
Mihinkähän tyyppiin jos minua luultaisiin täällä, ottaisin kohteliaisuutena? 🤔
Nainen38, Sheena, Aletheijas???
Njää... en vois samaistua naisiin mitenkään. Eikä miehissä ole ketään sopivaa. Arvostan kovasti kyllä edellämainitsemani naisia...mutta en ole siellä...
Mutta gentsua diggaavia naikkosia anonyymeistä muuten löytyy. 😁
Niin hänestäkin...😄
Mutta oikeestihan hän on vaan virolainen seko sekatyömies....
Pelkät bootsit, stetsoni ja homeinen kitara ei tee mitään erikoista hänestä. 🙂
Luulyavasti tajusi sen itsekin ja hävis... liekö jossain virossa nauttii työttömyyskorvaukdia ja polttaa maksaansa halvalla viinillä?
Mut mitä oon kuullut gentsun suhteesta lapsiin, toi Av vois olla slterego hälle...Av:han on töpinöissään viimeisimmästä tyttärestään ja Gentsu taas vissiin ei pidä mitään yhteyttä tyttöönsä...voin olla väärässäkin...
Mutta en ihmettelis...
En tiedä miten samaistuminen tai diggaaminen tuohon. Minä en koe tarvetta noista kumpaankaan, jotta voisin ottaa tuollaisen kohteliaisuutena. Maailma on täynnä ikäviäkin ihmisiä, joihin vertaaminen olisi kohteliaisuus.
Jäit sitten noin jumiin siihen tyyppiin. Montako viestiä sä olet hänestä jo tähän kirjoittanu? Sitten vielä ihmettelet miksi minusta tuollainen verataaminen olisi kohteliaisuus. Olisihan se aikamoista, jos joku vielä pitlän ajan kuluttua on noin "innoissaan".
Sä mietit ja analysoit tuota tyyppiä aika kummallisen paljon. Pohdit ammattia ja suhdetta lapsiin jne. Olet "kuullut", ikään kuin tuolla irl obsessoisit hänen peräänsä. Täällä taas voi "kuulla" mitä vaan ja kaikkeen kannatta lisätä sitä suolaa.
Minä en vain ihan ymmärrä. Sulle ja tosiaan eräälle nimeltä mainitsemattomalle tuo "gentsu" on kuin joku superjulkkis, joka kaikkien pitäisi tietää ja jonka asioiden pitäisi kiinnostaa kaikkia ja jota kaikkien pitäisi pohtia ja analysoida. Kuitenkaan en ole nähnyt kenenkään muun jauhavan hänestä täällä. En tiedä mitä ihmisen pitää tehdä päästäkseen asumaan tolleen vuokravapaasti muiden päähän. Mitä sellaista ihminen pystyy tällaisella palstalla edes tekemään, että onnistuu tuossa?
Epäsuhde puuttuu listasta, en voi siis kommentoida :)
Koska listasit se, niin voit kertoa asiasta myös lisää.
Vaarakerroin joutua mukaan keskusteluun on hälyttävän suuri 🤔 , no olkoon nyt tämän kerran.
Epäsuhdetta voisi kuvailla suhteettomuudeksi mikä on tavallaan epäsuhtaista suhteellisuutta. Paria ei synny koska jäseniä suhteessa on vain yksi.
Epäsuhde on kuin leipä joka lipeää käsistä pudoten aina voipuoli alaspäin 😛
Ah, eli vähän kuin soolosuhde, paritonsuhde, sinkkusuhde. Tämä selvä.
Juu mä kirjotin just tohon IKÄVÄÄN, niin ku tiedätte, että välillä käyn IKÄVISSÄ. Siis samaa asiaa, etten tiedä. Kumppani sanana ei kuulosta kivalta. Mutta nyt kysyitte suhdetta. No erillissuhde kuulostas todella IKÄVÄLTÄ. Etäsuhde tosiaan enemmän siltä että ei asuta yhdessä. Verrattuna vaikka näihin etäkokouksiin ym.
No jos ei ole mitään sanottavaa, niin paha siihen on mitään vastatakaan.
Etäsuhde on siitä IKÄVÄ, että siitä voi tulla mieleen huono suhde, jossa ollaan etäisiä.
Voi sen noinkin kokea.
" Kumppani sanana ei kuulosta kivalta."
Siis että mitä? Kaikilla parisuhteessa olevilla on juurikin kumppani.
- Sheena
Minä olen Jeron kanssa samaa mieltä, että kumppani on varsin ikävä sana. Ei kuulosta yhtään kivalta, eikä varsinkaan rakastavalta tai välittävältä.
En tiiä, mutta etanasuhde on hyvä. Ei hosuta missään.
Ja lisäännytään myös yksikseen?
Ei hosuta siinäkään. Kaikki aikanaan.
Sitten ei kyllä sovi etanat siihen kuvaan. Ne lisääntyy holtittomasti.
Mutta on hitaita.
Ei ne kyllä itseasiassa kovin hitaita ole. Hetkessä katoa koko sato niiden nassuihin, jos valloilleen pääsevät.
Nojoo myönnetään. Viime kesäkin sen todisti. Ne on ahmatteja.
Etanoista saa hyvin protskua, eikä niissä ole juurikaan rasvaa.
>Simiti<
En tiedä ovatko meikäläiset etanat syötäviä. Ovat luultavasti ainakin hiton sitkeita ne kuorettomat versiot. Itse en myöskään söisi luonnosta kerättyjä etanoita. Niissä on kaikenlaisia pöpöjä. Ruoaksi viljentyjä olen kyllä syönyt. Melko mauttomiahan ne ovat. Maistuvat siltä millä ne on maustettu, eikä juuri muulta.
Nössö. Tosimies syö puutarhan etanat ja kusemalla hukuttaa kaikki muurahaiset.
Noh kerran oikeasti. Koiruli söi innoissaan etanoita. Kysyin siltä, ettenkö anna ruokaa tarpeeksi?
Tosin. Se pöljä söi paljon muutakin.
>Simiti<
Erinomaista siis, että olen nainen. Etanat ovat melkoisia tautien levittäjiä tuolla luonnossa. Koirat nyt kuitenkin yleensä madotetaan jne. muutenkin säännöllisesti ja Suomessa ei luonnossa onneksi esim. sydänmatoa esiinny.
Etäsuhde ei toimi jos toinen on taipuvainen mustasukkaisuuteen jos molemmat on tilanne vielä huonompi epämääräinen silloin ei ole suhdetta se on vaan säätö/pano
Oikein mikään suhdemuoto ei toimi, jos toinen on kovin mustasukkainen ja vielä huonommin, jos molemmat ovat.
Tuo on totta.
- Sheena
Kaikkeen kai tottuu?
Jos olisi nukkunut elämässään naisen vieressä vaikka 8900 yötä, olisiko jo siitä riippuvainen? Tuskin.
Tällä hetkellä ei paljon kiinnosta nukkua naisen vieressä, mitä se minulle tähän tilanteeseen antaisi? Syviä suhteita voi olla myös ilman sitä että herään siihen että joku olisi kiskonnut yhteisen peiton pois päältäni.
Tarvitsen naista paljon muuhun mitä nukkumiseen, nukkukoot naiset ihan yksin:)
AV
Tietysti kaikkeen tottuu, jos on pakko.
Täytyy sanoa ettei tässä iässä enää riitä oikein energiaa naisen vieressä nukkumisille.
Tulevat kuitenkin raskaaksi, ja siittä sitten taas alkaa melkoisen pitkä huolehtiminen.
Kysymys ei ole siitä onko pakko vai ei, lähinnä siitä mikä olisi jo järkevää:)
AV
Sulla tuo elämä pyörii näköjään vain tuon aiheen ympärillä. 👍
Juu, kokemusta kun on.
AV
Niin. Harva ihminen sitä on luonut vahinkolapsista oikein imagon itselleen. Sitä täytyy jokaisen selvästi tyytyä siihen mihin on mahdollisuus.
Vahinko lapsia ei ole, sentään yhteistä taivalta naisten kanssa enemmän mitä moni pystyy ilman lapsia suoriutumaan:)
Lapset sitovat tehden suhteista syvempiä, ei ole enää mikään "tyydytä minut" suhde:)
AV
Ainahan se joku selitys pitää löytyä 👍
Tietysti, myös sille jos lapsia ei olisi?
AV
Normaali ihminen ei koe tarvetta selitellä omaa jälkikasvuaan. Se touhu on varattu teille, jotka häpeätte heitä.
Aivan niin, ajattele asiaa miten haluat.
Elämän parasta antia lapset ovat.
AV
Sun kannattaa toistella tuota, niin ehkä joskus uskot sen itsekin.
Hmm...palsta taitaa pitää lapsia parhaana asiana mitä oma elämä olisi heille tarjonnut?
Tästä taisi joku heittää kyselynkin viime viikolla?
Uskomuksia nämä asiat eivät ole.
AV
Ja kuitenkaan kukaan muu palstalla ei joudu 24/7 selittelemään itselleen, että kyllä minä lapsistani välitän.
Ai, välitätkö?
Sitä ei kyllä nyt huomaa ollenkaan.
AV
Etpä tietenkään. Minulla kun ei ole tarve yrittää vakuutella tuota itselleni ja muille. Mutta siis jatka ihmeessä. Ehkä sä saat vielä joku päivä itsesikin uskomaan tuohon.
Luotan että olet hyvä vanhempi omille lapsillesi:)
AV
Juu. Ja minä uskon, että kyllä säkin varmaan joskus opit omiasi rakastamaan ja lakkaat häpeämästä ... tai no ainakin toivon, lastesi vuoksi.
Etäsuhde on, jos asutaan etäällä toisista, eri kaupungeissa, tai maassa. Etäsuhteita on joka lähtöön. Jotkut suunnittelevat yhteen muuttoa, toiset ei ollenkaan.
Erillissuhteessa asutaan melko läheikkäin, samassa tai naapurikaupungissa, mutta eri osoitteissa, eikä tähänkään liity yhteiselo olettamaa. Erillissuhteessa ei ole yhteistä asuntoa, siksi se juuri on erillissuhde 🤭Toisen koti ei ole oma koti, vaikka siellä useinkin olisi vierailulla.
Jos parilla on yhteinen asunto, ja toinen tai molemmat ovat sieltä ajoittain poissa toisessa, omassa asunnossa/hotellissa, pidempiäkin aikoja, eli viikkoja/kuukausia, niin silloin he ovat "vain" parisuhteessa - olivat naimisissa tai ei. Sama, mikäli parilla on yhteinen osoite, ja toisella on esimerkiksi naapurikorttelissa toinen asunto, jossa käy usein päivittäin/öittäin tai joskus.
- Sheena
Ok. Sinulla on ketjun ensimmäiset selkeät mielipiteen itse aloituksen aiheesta.
Tiedätkö mitä tarkoittaa kvg?
Toki. Nyt keskustelen kuitenkin tällä palstalla. Sinä voit kvg, jos mielesi tekee.
Niin mutta jonkun piti kirjoittaa vastaus lyhennettynä Googlesta ja se oli "selkeä mielipide".
Jos hänen mielipiteensä on tekoäly mielipide, niin eihän se minun ongelmani ole.
Googlesta voi lukeakin ja referoida itse...
Ja sen saa tehdä, jos kokee sen olevan linjassa oman mielipiteensä ja kokemuksensa kanssa. Siinä ei ole mitään väärää, eikä sitä ole kielletty.
Ajattelen niin, että jokainen pari määrittänee itse suhteen muodon.
Itseä välimatkakaan ei haittaa, kunhan luottamus ja henkinen yhteys on kunnossa.
En tiedä jaksaisinko 24/7 suhdetta enää nykyään, koska arvostan myös omaa tilaa.
Se nyt kai lienee selvä, että jokainen pari päättää ihan keskenään.
Aika moni ihminen loppusissaan antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa irl-elämäänsä ja rajoittaa tekemisiään sen takia. Sen takia sitä ei mielestäni voi liikaa korostaa, vaikka voi olla jonkun mielestä itsestäänselvyys.
Siksipä tässä kiinnostaakin juuri ne ihmisten OMAT mielipiteet (vaikka sitten olisivatkin tekoälyn peesaamista). Eihän ihminen voi edes parisuhteessaan mitään sopia, jos ei hänellä ole mitään mielipidettä.
Olen sellaisenkin tavannut, jolta puuttui mielipiteet. He eivät ole enää yhdessä, kun onhan se vähän raskasta, jos toinen vain myötäilee.
Onhan se, vaikka oletettavasti jotkut siitäkin tykkäävät. Sille mielipiteettömälle tuo on kuitenkin melkoinen riski.
Etäsuhdekin on oikein hyvä. Joku suhde kumminkin.
Yöt etäsuhteessa päivät etäsuhteessa.
En koe suurta tarvetta määritellä suhdemuotoa ainakaan omalla kohdallani. Se, mikä tuntuu kahdesta (tai joissain tapauksissa useammasta) ihmisestä hyvältä, on juuri noille ihmisille oikea suhdemuoto.
Etäsuhteen miellän kuitenkin sellaiseksi, jossa on fyysistä etäisyyttä niin paljon, ettei jokapäiväinen näkeminen sen vuoksi onnistu. Erillisuhde taas on kuten kuvailit, että on päätetty asua erillään, vaikka mikään ei sitä varsinaisesti estäisi. Miellän sekä etä- että erillisuhteen sitoutuneiksi suhteiksi.
Tiedän joidenkin parien tekevän niin, että he saattavat asua toisen luona pidempiäkin aikoja, mutta molemmilla on silti oma koti. Olen joskus miettiny,t, että eikö olisi sitten sama muuttaa kokonaan yhteen, mutta joillekin se oman kodin säilyttäminen on tärkeää esim lasten tai lastenlasten takia erityisesti tilanteessa, jossa kumppani asuu kauempana.
Suhdemuotoja on monia eikä yhtä ainoaa oikeaa ole olemassakaan. Onneksi nykyään ihminen voi itse päättää, millainen suhdemuoto itselle oikea eikä sitä tarvitse kenelläkään selitellä.
Aletheias
"Tiedän joidenkin parien tekevän niin, että he saattavat asua toisen luona pidempiäkin aikoja, mutta molemmilla on silti oma koti. Olen joskus miettiny,t, että eikö olisi sitten sama muuttaa kokonaan yhteen ... "
Mä taas ymmärrän tuon oikein hyvin, useammastakin syystä, kun juuri tuollaisessa suhteessa olen. Meillä suurin syy on se, että se olisi käytännössä vaikea toteuttaa, töiden jne. vuoksi. Itselläni on kyllä liki täysin etätyö, mutta sitten kuvaan tulevat iäkkäät vanhemmat ja kaikki tuo. Mieheni taas on likipitäen mahdotonta saada Suomesta töitä. Suomi on h.lvetillisen vaikea työmarkkina, kun taas oikeastaan kaikkialta muualta tuolta "oikeasta" Euroopasta töitä löytyy melkein sormia napsauttamalla. Hänelläkin on myös ne iäkkäät vanhemmat, että haluaako hän tulla pysyvästi tänne periferiaan ... ei varsinaisesti. 😃
Ymmärrän siis minäkin, mutta joskus mietin, että jos kuitenkin ollaan lähes koko ajan yhdessä, mutta vaihdetaan vain paikkaa niin olisiko se sitten niin suuri muutos muuttaa virallisesti yhteen. Mutta tilanteita, ihmisiä ja suhteita on niin paljon erilaisia, että jokainen pari takuulla löytää sen juuri heille oikean tavan olla yhdessä 😊
Hienoa jos olette löytäneet teille oikean tavan, vaikka toivon, että miehesi saa töitä Suomesta, jos päättäisittekin asua molemmat Suomessa. Oletin siis, että miehesi asuu ihan eri maassa?
Aletheias
No joo, jos ihan jatkuvasti ollaan kuitenkin yhdessä, niin en minäkään ehkä sen perusteluja täysin ymmärrä. Tietysti on sitten se, että onko sillä hirveästi enää nykypäivänä käytännön merkitystä, että missä ne kirjat ovat ja missä itse olet. Postinkinhan saa käännettyä oikeastaan minne vaan. Onko kyse siis niinkään siitä, että se olisi iso muutos, vai siitä, että se koetan täysin turhaksi. Perusteluja varmaan riittää.
Juu, me nyt olemme eläneet näin tuntuu, että iät ja kaiket. Minä en edes tiedä, että haluaisinko hänen tulevan pysyvämmin Suomeen vai en. En lopulta oikein tiedä mitä järkeä siinä olisi. Asunnon ostaminen hänelle täältä olisi ihan älyttömän paljon kalliimpaa, eikä Suomessa oikein edes ole sellaisia vuokra-asuntoja, joissa hän on tottunut asumaan. Kyllä se realistisempi vaihtoehto olisi, että minä muutan pois Suomesta. Periatteessa noin säiden puolesta voisin muuttaakin, mutta mulla on kuitenkin elämäkin täällä. Niinä aikoina kun emme ole yhdessä, on kiva olla jotakin tekemistä ja siellä olisin yksinäni kuin orpo piru etsimässä sitä jotain tekemistä.