Näin siinä sitten kävi. Mustasukkaisuuteni sai aikaan sen ,että erosimme.
Olen Miettinyt , eikö ollut mitään tehtävissä. Mustasukkaisuuteni ja huono itsetuntoni vaan kasvoi kun hän petti minua useamman kerran, jaksoin rakastaa ja yritin antaa anteeksi hänen sekoilut, mutta tämä toi samalla sen pirullisen mustasukkaisuuden tunteen, jota oli hankala hallita.
Huutoa ja haukkumista. Hän ei koskaan pyytänyt tekojaan anteeksi??
Kävin jutteleen asioista ammattiauttajan kanssa mutta se ei hänelle riittänyt. Mietin sitäkin oliskos hänenkin pitänyt käydä?
Noh, näin on parempi, Paljon parempi.
Olen Miettinyt , eikö ollut mitään tehtävissä. Mustasukkaisuuteni ja huono itsetuntoni vaan kasvoi kun hän petti minua useamman kerran, jaksoin rakastaa ja yritin antaa anteeksi hänen sekoilut, mutta tämä toi samalla sen pirullisen mustasukkaisuuden tunteen, jota oli hankala hallita.
Huutoa ja haukkumista. Hän ei koskaan pyytänyt tekojaan anteeksi??
Kävin jutteleen asioista ammattiauttajan kanssa mutta se ei hänelle riittänyt. Mietin sitäkin oliskos hänenkin pitänyt käydä?
Noh, näin on parempi, Paljon parempi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo on niin murheellista..=( Mutta tiedätkö, noin on tosiaan parempi. Jos sinusta tuntuu ettei sinusta välitetä todella ja sinua kohdellaan huonosti, kannattaa lähteä eikä odotella.. Jos toinen on haluton edes myöntämään virheitään ei teillä voi kovin kummoista tulevaisuutta olla. Voimia ja jaksamista, kyllä se itsetunto sieltä vielä palailee..=)
Eikö olekin vittumaisten ristiriitojen temmellyskenttä, jos oikein ymmärsin, miten asiat meni?
Mä olin myös mustasukkainen, epäileväinen, itsetunnoton. Tietysti itsetunto kärsii kun on joutunut petetyksi, ja tietysti mustasukkainen, kun toisen kiinnostus on jossain toisessa henkilössä, aikojen kuluessa useasti näin. Mitä muuta siitä itseltä seuraa kuin paskamainen olo, syytösten ryöppy.
Mutta... siltä toiselta voisi kysyä, että "mitä sä odotit? Että voisin sivuuttaa noin inhottavat asiat noin vain, että en kokisi sitä loukkaavaksi, että olisin vain hiljaa?"
Mäkin yritin antaa anteeksi, mutta en tod. voinut, kun hän oli niin välinpitämätön asiaa kohtaan. Vaimo ei myöntänyt, eikä hänkään pyydellyt anteeksi. Haukkui vain mua kun asia tuli esiin, syyllisti mua hänen kritisoinnistaan. Se luo lisää vitutusta kun toinen on täysin välinpitämätön omaa tuskaa kohtaan. Näin sitä ajaudutaan noidaankehään, josta pääsee ulos vain eroamalla. Vaikka se toinen olisi kuinka syyllinen, niin loppujen lopuksi kaikki kääntyy sitä heikompaa osapuolta vastaan... pirullisen laskelmoidusti toteutettu asia, josta toinen pääsee lähes kuin koira veräjästä.
Mä mietin miksi näin voi olla, että toinen on niin kylmä. Mun takia, vai vain siksi, että hän todella on sellainen... kylmä, välinpitämätön, itsekäs ja pystyy jopa itseään kusettamaan. Mutta vastausta en koskaan löytänyt moiseen.
Mutta... sen kylmän ja välinpitämättömän pinnan alla voi olla ihan toinen todellisuus: syvä katumus ja häpeä, että on antanut itsensä himojen vietäväksi. Ja se mahdollinen katumus ja häpeä on saanut hänet "suojautumaan" sen itsestä niin inhottavalta tuntuvan muurin taakse. Ja joskus vain käy niin ettei sen muurin läpi pääse millään, ei reilulla puheella, ei vilpittömällä anteeksi antamisella, ei raivolla... ei millään.
Ja pahinta on epävarmuus, tietämättömyys... mikä on todellisuus. Kun itse haluaisi saada asiat kuntoon, mutta ei tiedä miten toimisi. Kokeilee kaikki keinot ja uuvuttaa vain itseänsä, kun asia vaivaa heti kun herää, tai kun pitäisi keskittyä työhön, kun tulee töistä kotiin, joka vitun paikassa. Ehkä parasta on juuri erota, että saa rauhan... mutta sitten tulee sen eron aiheuttamat ongelmat. Tässä lyhyesti mun "elämäntarina" liki 20 vuotisen yhdessä olon jälkeen.
Melkein puolet elämästäni... ja nyt on vaikea enää luottaa naiseen, tai suhteeseen. Kerran jo yritin, mutta huomasin, että se tuo vain tuskaa mukanaan.
Yleensä tästä ei ole paluuta entiseen,jotain on palasina eikä sitä saa enää korjattua.Itse yritin 28 vuotta aina vain uudelleen ja uudelleen kunnes tajusin mikä puuttuu:RAKKAUS sitä ei enää ollut,ainakaan minulla miestäni kohtaan.Silloin on peli lopullisesti menetetty,oli parempi erota eikä tarvinnut enää selitellä,valehdella ja syytellä toista eikä itseään.Tapahtunut mikä tapahtunut.
Tässä sinun tapauksessasi J-D oli myös rakkaus kuollut,sitä ei voi mitenkään selittää miksi näin kävi,kukaan ei sitä tiedä,se vain on niin!Ihminen on kovin herkkä ja muutama pienikin asia voi rikkoa kaiken.Mutta elämä jatkuu eikä pidä toistaa samoja virheitä eikä saa syyttää itseään eikä toista,pitää lopettaa rypeminen sillä se elämä on jo taaksejäänyttä!
... ja myös kunnioittaminen ja arvostus. Sekä syyt miksi aikoinaan alettiin seurustelemaan... kaikki arvot, mitkä pitää meidät yhdessä.
Mutta menikö ne kaikki alta vain siksi, että se toinen oli heikko houkutusten edessä, vai siksi, että vika oli mussa...
No ehkäpä täytyy tehdä niinkuin sanoit... jatkaa elämää toistamatta virheitä ja lopettaa näissä vastauksettomissa kysymyksissä rypeminen.
Ihmiset olemme samoja. Ilmeisesti yhdessäolemisen ajallakaan ei ole niinkään merkitystä; ongelmat ovt samankaltaisia. Kuulosti omilta pohdinnoiltani, tuntuu epätodelliselta, en oikein tiedä mikä on totta, mikä ei, minkä olen itse toisesta ilmeisesti "kuvitellut", kun ei näytä täsmäävän todellisuuden kanssa.
Ja kuitenkin tiedän, että kaikki mitä sisimmissäni tunnen, on totta. toinen ei vain itse ole sisäiseltä henkiseltä olemukseltaan kasvanut niin kauniiksi kuin mitä minä hänet näen. Nyt on minulla tullut raja vastaan- toinen osaa vain syyttää, haukkua, solvata ja kaikkea rumaa, mutta ei halua olla kanssani, on löytänyt toisen, "paremman". Nyt saa omat roskansa kaataa toisen niskaan, EI enää minun. Kuka asettaa rajan, jos en minä itse.
Jos en itse sano itselleni, että TÄMÄ ei ole sitä rakkautta, jonka minä ansaitsen, niin silloin saan tätä ja pahempaa. Mutta minäpä tyttö tiedän vihdoin, että turhaan olen odoitellut kauniita sanoja ja rakkauden tunnustusta ja että tulisi syliini, tarpeeksi monta kertaa olen joutunut hyväuskoisuudessani polttamaan näppini, että tyhmä olen jos vielä pistän näppini hellalle. Eli nyt tiedän mitä tuolta mieheltä saan, ja ei kiitos. Vihdoin laitan rajan vaikka ihminen kiertää ajatuksissa yötä päivää. Ei kiitos, ja aikanaan tulee uusi päivä, uusi alku. Jostain on aloitettava se uudelle tilan tekeminen.
Ihminen, joka loukkaa toista voi aina todella huonosti, vaikka näyttäisi kuinka välinpitämättömältä. Niin kauan kuin toinen antaa hänen ryöpyttää paskaansa omaan niskaansa, niin kauan tämän ei tarvitse kohdata syitä omaan huonoon käyttäytymiseensä. Mutta JOS et ota paskaa niskaasi, niin se palaa takaisin lähettäjälleen ja pakko alkaa kohdata itseään.
Tuota ei enää voisi viisaammin sanoa.
Hui hai hei! Itse kaltaisesi koulun kokeneena sanon että s.t.o.p tykkänään. Lopeta se itsesi syyttely suhteen kaatumisesta mustasukkaisuudestasi. Entä se pettäminen? Ja ihan selkeä Sinun arvostamisesi puute? Miksi vain Sinun oli mentävä ammattiauttajalle? Olen käynyt läpi kaltaisesi kokemuksen minäkin. Sittemmin olen "eheytynyt" ja tajunnut, että kaikki ei ollut vain minun syytäni. Se, jos vastapuoli on keskenkasvuinen ja kykenemätön sitoutumaan parisuhteeseen ei ole Sinun syysi vaan kumpuaa hänestä itsestään.
Oma avioliittoni kariutui miehen mustasukkaisuuteen, vaikka hänellä ei ollut siihen aihetta. Hänellä ei ollut itseluottamusta, epäili aina että jätän hänet joskus ja niinhän siinä kävi, kun asiat meni pahoinpitelyn puolelle.
Voisi kärjistää, että sitä saa mitä tilaa.
En kuitenkaan tuomitse sinua, sillä asioissa on niin monta vivahdetta ja puolta.
Mutta omassa elämässäni löysin eron jälkeen miehen, jonka charmi ihastutti ja vihastutti. Minusta tuli samanlainen kyttääjä ja epäilijä kuin exä oli aikanaan ollut ja koska en luottanut itseeni, pelkäsin, että hän tekee syrjähyppyjä - riitelin ja suhde oli on/off mallissa viimeiset vuodet.
Aina kun katkaisin välit häneen, hän meni baariin ja löysi heti uuden naisen. Silti hän soitti minulle ja kysyi olenko leppynyt vai annanko hänen mennä, enkä minä päästänyt häntä vapaaksi, vaan suhde jatkui ja otin riitoihin mukaan taas tämän uuden naiskaverin, joka piti häätää pois kuvioista.
Elämä muuttui aivan helvetiksi, kunnes päätin mennä itseeni ja miettiä oliko vikaa myös minussa.
Mies sanoi ettei kestä temppuilujani. Jos aijon olla hänen kanssaan, minun on luotettava häneen, rakastettava häntä, riideltävä asiasta, mutta en saa asettaa suhdetta riidassa vaakalaudalle. Hän välittää minusta niin paljon, että haluaa olla kanssani aina, mutta jos en osaa hallita mustasukkaisuuttani, hän etsii itselleen ihmissuhteen, joka välittää hänestä aidosti.
Tämä tuntui lähes kidutukselta ja kiristykseltä, mutta minun on mietittävä 2 kertaa ennenkuin laitan salapoliisit varjostamaan häntä tai tenttaan hänen jokaista liikettä ja ajatusta. On keskityttävä nauttimaan hänen seurastaan.
Nykyisin ajattelen, että jos hän myöhästyy sovitulta tapaamiselta, on vika minussa. Teen jotain sellaista, mikä antaa hänelle tunteen, ettei luokseni ole mukava tulla ajoissa. En saavuta sitä uhrautumalla, yliliioittelulla, en teennäisellä passaamisella, vaan olemalla oma vapautunut itseni, huumorintajuinen, huoliteltu, ja satsaan omiin harrastuksiin, vapaa-aikaan, ystäviin ja työhön sekä kotiin.
Kun ne on kunnossa ja hellitän otettani, ehkä suhteemme onnistuu - se muuttuu avoimeksi ja lämpimäksi.
tuosta huomaa, että rehellisyys kannattaa, vaikka satuttaisi. Asiat muuttuvat ainoastaan muuttamalla itseään. Niin, on totta että toisen ihmisen käyttäytyminen on ikään kuin peilikuvaa myös omista sisäisistä ongelmista. Siinä ei auta muu, kuin lopettaa toisen tuijottaminen, ja kääntää katse itseen. Laittaa asiat jäähylle, tai väliaikainen/lopullinen ero (elämästä ei koskaa voi sanoa mitä tapahtuu, kun ihmiset oikeasti muuttuvat ja parantuvat kohdattuaan itseään) ja alkaa kivuista huolimatta kohtaamaan itseään. Silloin taatusti asiat muuttuvat. Kuulosti upealta ja sinun nykyisesi kuvastaa itsessäsi tapahtunutta muutosta. Hän ei ole jättänyt sinua, vaan tiedostaa ilmeisesti että sinun ongelmasi on myös hänessä ja yhdessä voitte autaa itseänne parantumaan, eheytymään. Rakkaus on aina, jos se kerran on ollut.