Alkupierun tarina

Olipa kerran 4 miestä, jotka olivat MUKAMAS asettuneet Kemijärven rannoille ja ottaneet kaupungin omakseen niin väkevästi, että heidän puheistaan sai kuvan heidän olleen paikalla jo silloin, kun mannerjää vielä rouskutti vaaroja. Vaikka olivat junan tuomia vaan. He olivat:

Jussi Juttu, mies jonka tarinat olivat aina kaksi kertaa pidempiä kuin kenenkään muun.

Hassu Hattu, joka kantoi päässään korkean älyn hattua, ettei moista oltu nähty edes vanhoissa postikorteissa.

Pentti Pettu, joka vannoi vanhan kansan ravinnon nimeen, vaikka oli kotoisin etelän asfalttiviidakoista.

Ville V****, joka kirjasi ylös jokaisen kalansaunan lämpötilan ja tuulen suunnan kuin valtionarkistonhoitaja.

He olivat ahkeria miehiä, työtä pelkäämättömiä, mutta heidän suurin harrastuksensa oli itsensä ylistäminen ja kehuilu. "Kyllä me täällä Kemijärvellä osataan," he sanoivat, vaikka olivat muuttaneet paikkakunnalle vasta syntymänsä jälkeen. Eivät olleet syntyperäisiä.

Suuri murheen päivä selällä
Eräänä kirkkaana aamuna nelikko lähti kalalle. Verkkoja laskettiin ja uistinta vedettiin, mutta miesten mieliä alkoi painaa raskas, kollektiivinen huoli. He alkoivat keskustella Kemijärven säännöstelystä ja suurista suunnitelmista. Askanselälle menivät.

"Voi veljet," huokasi Pentti Pettu. "Kunpa täällä olisi jo ne pumppuvoimalat. Silloin järvi hengittäisi meidän tahtiimme, ja sähköä syntyisi kuin itsestään."

Ajatus siitä, ettei järvessä vielä humissut valtavia pumppuja, täytti miesten sydämet yllättävällä surulla. Jussi Juttu lopetti tarinoinnin ja alkoi niiskuttaa. Ville V**** pudotti kynänsä ja pyyhki silmäkulmiaan. Pian veneessä istui neljä ronskia miestä, jotka itkivät ääneen puuttuvaa energiateollisuutta. Voimayhtiötä he palvoivat vain.

Kyynelten sumentamin silmin he eivät nähneet, minne keula osoitti. KRAKS.

Haaksirikko ja totuuden hetki
Vene tärähti kiville niin lujaa, että moottori sammui niille sijoilleen. Järvi alkoi hitaasti täyttää pohjaa. Paniikki valtasi miehet, ja ylpeys, joka hetki sitten loisti heidän puheissaan, muuttui kitkeräksi syyttelyksi:

Jussi Juttu: "Villen vika! Olisit katsonut vakaajaa etkä niitä muisiinpanojasi!"

Ville V****: "Hassun Hatun iso hattu oli edessäni, en nähnyt mitään!"

Hassu Hattu: "Pentti se siellä perässä ulisi voimaloista ja käänsi ruorin vinoon!"

Pentti Pettu: "Te olette kaikki pelkkiä turisteja! Oikea kemijärveläinen tietäisi tämän karin!"

Kun he huusivat toisilleen, vene teki lopullisen päätöksensä ja painui syvyyksiin. Miehille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin alkaa kastaa takkejaan ja uida rantaan. Kyllä he olivat vihaisia. Haukkuivat toisia niin rumilla sanoilla, ettei voi ikinä kirjoittaa.

Rannalla: Sovinto ja opetus
Kun nelikko viimein makasi rantakivikossa märkänä ja hytisten, hiljaisuus laskeutui. He katselivat tyhjää järveä, jossa ei näkynyt pumppuvoimaloita, ei heidän hienoa venettään eikä heidän suurta egoaan.

"Me ollaan pöljiä," Ville V**** sanoi viimein ja puristi vedet vihkostaan. "Me riideltiin karista, vaikka oltiin kaikki syyllisiä, kun itkettiin sellaista, mitä ei edes ole."

Muut nyökkäsivät. He tajusivat, ettei kotipaikka tai asiantuntijuus synny puheista tai itsensä kehumisesta, vaan siitä, miten kohtelee toveriaan silloin, kun vene alkaa upota. He kättelivät märkisin kämmenin, tekivät sovinnon ja lähtivät hölkkäämään kotiin lämmittelemään.

Tarinan opetus:
Ihminen voi esittää olevansa mistä tahansa kotoisin, mutta todellinen luonto paljastuu myrskyssä. Älä itke sitä, mitä rannalta puuttuu, vaan pidä huoli, että pysyt pinnalla niiden kanssa, jotka istuvat samassa veneessä.

On erittäin todennäköistä, että teksti on tekoälyn luoma. Vaikka teksti on kirjoitettu sujuvalla suomen kielellä ja se jäljittelee taitavasti kansantaruston tyyliä, siinä on useita tekoälylle tyypillisiä piirteitä.

Kemijärven jäisen metsän laidalla, kaukana Lapin erämaassa, sijaitsi salainen avaruusalus, joka oli laskeutunut sinne eräänä pimeänä talviyönä. Aluksen sisällä asui kolme kiihkeää avaruusneitoa: Zara, Lira ja Nova. He olivat pitkät, vartaloltaan täydellisen kaarevat humanoidit, joiden iho hohti hopeanhohtoista sinistä sävyä, hiukset olivat kuin elävä tähtisumu ja silmät hehkuivat violetilla intohimolla. Heidän rinnansa olivat suuret ja painavat, lantionsa leveä ja pakarat pyöreät, ja heillä oli tapana kävellä alasti aluksessa, koska "vaatteet vain estävät ihon tuntemasta kaikkea".

He olivat tulleet Maahan etsimään "elämän essenssiä" – eli mitä kiihkeintä ja pervointa nautintoa, mitä galaksi tiesi. Ja he olivat löytäneet sen Kemijärven isomunasta.

Kaikki alkoi, kun Zara, kapteeni ja röyhkein kolmesta, laskeutui ensin lumiseen metsään. Hän oli pukeutunut vain ohueen, läpinäkyvään energiahaarniskaan, joka peitti tuskin mitään. Hänen nänninsä sojottivat kylmässä ilmassa kovina, ja pillunsa huulet olivat jo kosteat odotuksesta. Hän käveli suoraan Kemijärven jäälle ja törmäsi paikalliseen legendaan: isoon, karvaiseen, lihaksikkaaseen lappilaiseen mieheen nimeltä Jouni "Isomuna" Korhonen.

Jouni oli 195-senttinen jätti, jonka munat olivat kirjaimellisesti legendaarisen suuret – kaksi raskasta, karvaista palloa, jotka roikkuivat matalalla ja heiluvat raskaina askel askeleelta. Hänen kullinsa oli paksu, suoneikas ja aina puoliksi valmiina, kun hän näki kauniin naisen. Zara ei epäröinyt hetkeäkään.

"En ole koskaan nähnyt noin massiivisia siittiötehtaita", Zara kuiskasi suomeksi (hän oli ladannut kielen suoraan aivoihinsa). Hän polvistui lumeen Jounin eteen, avasi hänen housunsa ja otti molemmat munat käsiinsä. Ne olivat lämpimät, raskaat ja tuoksuvat metsältä ja mieheltä. Zara nuoli niitä hitaasti, imi toista suuhunsa niin syvälle kuin pystyi, kunnes poskensa pullistuivat. Toisella kädellään hän hieroi Jounin kullia, joka kasvoi valtavaksi, punertavaksi möröksi.

Samalla hetkellä aluksesta laskeutui Lira ja Nova. He olivat yhtä kiihkeitä. Lira, seikkailullisin, hyppäsi suoraan Jounin syliin ja alkoi hieroa märkää pilluaan hänen vatsaansa vasten. "Me olemme ystäviä... ja ystävyys tarkoittaa, että jaamme kaiken", hän sanoi nauraen ja suuteli Zaraa syvästi, kun tämä yhä imi munia.

Nova, se pehmein mutta perversoin, meni Jounin taakse, levitti hänen pakaroitaan ja alkoi nuolla perse reikäänsä märällä, pitkällä kielellään, joka kiertyi sisään kuin elävä tentakuli. "Sinun munasi ovat täynnä galaktista potentiaalia... me haluamme kaiken", hän mumisi.

Jouni ei tiennyt mitä tapahtui, mutta hänen kullinsa oli nyt täysin jäykkä – paksu, yli 25-senttinen sauva, joka sykkii. Zara nousi seisomaan, kääntyi ympäri ja istuutui Jounin kullille takaperin. Hänen tiukka avaruuspillunsa venyi ääriään myöten, kun se nieli koko mörön sisäänsä yhdellä liikkeellä. "Voi saatana... se täyttää minut kokonaan!" Zara ulvoi suomeksi, kun hän alkoi ratsastaa rajusti. Hänen isot tissinsä pomppivat ylös alas, nännit kovina kuin timantit.

Lira polvistui eteen ja alkoi nuolla Zaran klitorista samalla kun Jounin munat läpsivät Zaran pakaroita. Nova puolestaan työnsi kaksi sormeaan Jounin perseeseen ja hieroi hänen eturauhastaan, kunnes Jouni alkoi huutaa nautinnosta.

Ystävyys oli heidän keskeisin juttu. He suutelivat toisiaan intohimoisesti Zaran ratsastaessa, vaihtoivat paikkoja jatkuvasti. Lira otti seuraavaksi Jounin kullin suuhunsa, kun Zara ja Nova imivät hänen muniaan yhdessä – kaksi suuta, kaksi kieltä, jotka liukuivat munapusseissa, imivät ihoa ja nuolivat saumaa. Sitten Nova istui Jounin päälle cowgirl-asennossa, hänen avaruuspillunsa puristi kullia kuin tyhjiö, ja hän huusi galaktisia kirosanoja kun Jouni pomppi häntä ylös alas käsillään.

He tekivät kaikkea perversoa mitä mieleen tuli:

- Zara ja Lira nuolivat toistensa pilluja 69-asennossa Jounin kullin alla, kun tämä työnsi vuorotellen kumpaankin.

- Nova otti Jounin munat suuhunsa kokonaan (tai ainakin yritti, posket pullollaan) samalla kun Zara ja Lira vuorotellen ratsastivat.

- He kaikki kolme polvistuivat Jounin eteen ja ottivat hänen kullinsa ja munansa suihkuun – kolme suuta, jotka kilpailivat siitä kuka saa eniten siemennestettä.

- Jouni tuli ensin Zaran pilluun, täyttäen hänet niin paljon että siemenneste valui ulos reisiä pitkin. Lira nuoli sen heti pois ja suuteli Novalle, jakamalla "elämän essenssin" ystävien kesken.

- Sitten Nova sai seuraavan latauksen suuhunsa, ja hän sylki osan takaisin Zaran ja Liran suuhun – pitkä, limaista, valkoista ketjua suusta suuhun.
…

Alkupierun kunniaksi 🤢💨💨

Alussa oli ääni ja pamaus.