Musiikilliset pilat ja vitsit

Mikä vitsi sisältyy Saikkolan veikeän, mutta perusolemukseltaan runollisen kirkastuneen, visionäärisen, jopa meditatiivisen ja syvällisen, arkkitehtonista barokin kontrapuntiakin hiukan viljelevän, mutta varsin humoristisen ja hupsuttelevan ja oikullisen, mutta uusklassiseen tyyliin objektiivisuutta tavoittelevan vanhojen tyylikausien tyylipiirteitä uudempiin yhdistelevän ja restauroivan Divertimenton Passacaglia osan alkutahteihin, jossa ostinatokuvion soimisella strarttaava ja osan alkupuolella asiattoman keskeytyksen jälkeen se alkaa soimaan kokonaan alusta ja unohtunut stemma alkaa mahdollisesti oboella tai klarinetilla(?) soimaan jonkinlaisena vastaäänenä johtoäänelle tiettynä tasaisena kuviona soivan ostinatoäänen "säestämänä", jos näin epätieteellisesti ja epätäsmällisesti asian ilmaisee?

Seuraava osa henkii onomatopoeettisine ja mm. linnun laulua jäljittelevine viserrysäänineen pastoraalista luonnontunnelmaa, ja kuullaan sitten mahdollisesti mielikuvitusta venyttäen hyönteisten surinaa, puron solinaa, eläinten ryömimistä tms. ja jota seuraa rytmikkään eloisa polkka tai polca ja joka tsekkiläisistä juuristaan huolimatta joissakin variaatioissaan johdattaa mieleen pikemminkin jonkinlaista italialaista, ja minun mielestäni syvempään analyysiin kykenemättäni, jopa Verdille läheistä sukua olevaa melodiikkaa johonkin tämän oopperaan assosioituen, ja sen jälkeisen hidasta continuo osaa seuraavassa codassa tai koodassa fugatomainen ja kontrapunktista kudosta sisältävä jakso, jossa on omat epäsovinnaiset piirteensä.