Vikana, kun tykkään, että minuun kohdistetaan henkistä väkivaltaa. Haluan kuitenkin puolustautua. Harvemmin, kuitenkaan olen tykityksen aloittaja itse. Mulla on sen verran empatiaa, että tiedän joihinkin sen sattuvan. Sillä ei väliä jos minuun sattuu. Fyysinen väkivalta mulle ihan ehdoton no no. Kivointa olisi tietysti rakkaus ja harmonia läheisten kesken.
Mikähän mussa on
Anonyymi-ap
3143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole entinen koulukiusaaja, vaan törkeästi kiusattu
Jos ihan mun ihan läheisimpiä kiusataan, täältä nousee sellainen naaraskarju, joka hätistää silmille hyppijät pois, hah!
Et ehkä tykkää kuitenkaan siitä henkisestä väkivallasta kun kuitenkin puolustaudut. Ehkä olet vain kohdannut sitä elämässä jo niin paljon, ettei se oikein enää tunnu missään. Ja jos on hankala tausta, niin voi olla vaikea löytää ihmisiä joihin löytää samaistumispintaa, ja ne taas jotka sinua oman kokemuksen kautta ymmärtävät, ovat sitten kykenemättömiä muuta kuin sitä henkistä väkivaltaa tarjoilemaan. Tosi harva on lopulta valmis kohtaamaan omaa kipuaan ja paranemaan siihen asti, ettei itse sitä kipuaan levitä enää ympäristöönsä. Vähän sellainen ikävä pattitilanne siis ikäänkuin. Pitää vain jaksaa jatkaa tutustumista, ehkä ne omat ihmiset vielä löytyy.