SSRI-lääkkeiden puolet tunne-elämälle mistä ei puhuta

Seksuaaliset haitat lääkkeessä voivat haitata parisuhteita, kykyä solmia intiimejä suhteita sekä lykätä ja estää perheen perustamista, sillä aikaikkuna on rajallinen. Saatika sitten pitkittyessään pssd:ssä.

Koen että seksuaalisuuden toimiminen on olennainen osa terveyttä ja usein merkki toimivasta terveydestä, ja on outo ajattelutapa psykiatriasta ajatella kuin henkinen hyvinvointi olisi erkaanneutettuna tästä ja toimivasta kehosta. Evoluutiobiologisesti lisääntyminen on aika tärkeä osa lajin säilymistä joten on aika kyseenalaista räiskiä tämmöisiä määriä aineita nuoreen väestöön jotka lamaa seksuaalisuutta ja samaan aikaan muodostaa fyysistä riippuvuutta loprtusvaikeuksineen ja oireet voi pitkittyä (PAWS) . Mahdollisia hyötyjäkin pohtiessa, jotka ssri-aineissa ovat marginaalisia niitä tulisi enemmän pohtia esim seksihaittojen yleisyys mielessä. Koska siis tällaiset haitat ovat osa serotoniinivaikutusprofiilia, eivät sivujuonne. Ne liittyt siihen miten lääke toimii kehossa. Aine jonka hyöty plaseboon verrattuna on kyseenalainen.

On yhä enemmän näyttöä myös, että ssri-aineet vaikuttaa sikiön aivojen kehitykseen koska serotoniini on tärkeä välittäjäaine kun sikiö kehittyy. Toisin kuin äidillä, veriaivoesteen kehittymisen vuoksi sikiön aivot on hyvin vaikutusalttiita tälle. Esim FDA piti paneelikeskustelun aiheesta ja on paljon tieteellistä faktaa vaikutuksista sikiön aivojen kehitykseen. Ja kuinkas montaa nuorta naista on tästä informoitu?

Psykiatria myös sivuuttaa monet muut vaikutukset ssri-aineissa ja aineissaan yleensä esim metaboliikkaan (kyllä, vaikutukset ulottuu myös aivoterveyteen), suolistoon, ja jopa solujen energiatuotantoon kuten mitokondrioihin.

Jos itse saisin päättää, ssri-aineiden määräys etenkin nuorille (ja etenkin nuorille naisille) vähenisi. Informoitu suostumus olisi kattavampi, aineita määrättäisiin suunnitelmallisemmin lopetusta ajatellen, nettiin perustettaisiin yleiset vieroitusohjeet)(rc psych stopping antideptessants - tyylinen laaja paketti ongelmatilanteisiin) . Yleislääkärien oikeutta aloittaa ssri:tä vähennettäisiin ja minkään tuen saaminen ei pitäisi olla kiinni lääkkeen kokeilusta tai käytöstä koska trho on liian marginaalinen ja haitat haastavia. Vieroituspulmissa olisi parempaa tukea.

Mitä tilalle? Toimivia keinoja: esim stressitekijöiden kanssa pärjäämisen opettelua ja hermoston tasauksen opettelua, parempi terapiatakuu, matalan kynnyksen kriisiapua (ei leikkausta järjestöiltä), erilaista käytännön selviytymiskeinojen opettelua: tukea opintopulmiin, mielenterveys ja ravitsemus-etäkursseja, ryhmäytymistä osana someaikaa. Kärsimyksen tarkastelua myös yhteiskunnan kannalta ja osana elämää. Holistisempaa näkökulmaa. Kun siihen ei ole resursseja tulokset on medikalisaation räjähtämistä ei tarkoituksenmukaisesti. Lääkeyhtiöt ja biologinen psykiatria pitäisi siivota ylimmästä vallasta ja massiivisesta lääkkeiden promoamisesta ratkaisuna kaikkeen ja tuoda pehmeämpiä holistisia keinoja käyttöän.

Ei lue, yleisinä haittoina on mainittu vain:

ahdistus, levottomuus, poikkeavat unet, nukahtamisvaikeudet,
sukupuolielämän häiriöt (viivästynyt siemensyöksy, erektio-ongelmat, vähentynyt sukupuolinen halu ja naisilla vaikeus saada orgasmia)

Toivon vastuuta lääkeyhtiöille jotka on promonneet näiden käyttöä näin laajasti. Aivan höpöhöpöteorioilla mainoksissa esim Jenkeissä. Esim kuuluisa Zoloft chemical imbalance-mainos.

Ehkä me ei kovin kaukana olla ajasta kun heroiinia käytettiin yskänlääkkeenä kehitystasolla. Ihmeelliset kusetukset pääsee näin laajaan käyttöön.

Ehkä järki palaa että tunne-elämän ongelmissa jotka usein on seurausta esim kovista stressitasoista mikä on aika luonnollinen reaktio tähän yhteiskuntaan ratkaisu on autonomisen hermoston tasaus, puhuminen, muutosten teko elämässä ja itsestä huolen pito sen sijaan että kylvetään aivot täyteen kemikaalikuormaa ja muutetaan aivokemiat ja varastetaan suurelta osalta esim seksuaalisuutta käytön ajaksi ainakin. Ts. Sovellusten ongelmissa ruuvataan kovalevy auki.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Toivon vastuuta lääkeyhtiöille jotka on promonneet näiden käyttöä näin laajasti. Aivan höpöhöpöteorioilla mainoksissa esim Jenkeissä. Esim kuuluisa Zoloft chemical imbalance-mainos.

Ehkä me ei kovin kaukana olla ajasta kun heroiinia käytettiin yskänlääkkeenä kehitystasolla. Ihmeelliset kusetukset pääsee näin laajaan käyttöön.

Ehkä järki palaa että tunne-elämän ongelmissa jotka usein on seurausta esim kovista stressitasoista mikä on aika luonnollinen reaktio tähän yhteiskuntaan ratkaisu on autonomisen hermoston tasaus, puhuminen, muutosten teko elämässä ja itsestä huolen pito sen sijaan että kylvetään aivot täyteen kemikaalikuormaa ja muutetaan aivokemiat ja varastetaan suurelta osalta esim seksuaalisuutta käytön ajaksi ainakin. Ts. Sovellusten ongelmissa ruuvataan kovalevy auki.

Lue lisää

Tässäpä pari todella huolestuttavaa tarinaa psyykenlääkkeistä/SSRI-aineista:

Aivan kertakaikkisen kylmäävä todistus naiselta jota alettiin jo lapsena lääkitä ja mihin se johtikaan (on kamppaillut aikuisiällä jo vuosia vaikeiden hermosto-oireiden kanssa mitkä puhkesi kun yritti ajaa lapsuudesta asti käyttämänsä ssrit alas lääkärin suosittelemilla aikatauluilla - kamppailu lääkehaittojen kanssa alkoi jo lapsena - lääkärit ei ota vakavissaan ylläripylläri)

https://www.instagram.com/reel/DX7wEE1tHCY/?igsh=MW9pcnVmODk2Zm1sYg==

Ja nainen jonka seksuaalisuus vietiin lääkkeillä ja hän on vasta parikymppinen. Se ei ole palautunut:

https://www.instagram.com/reel/DX7StXCROBu/?igsh=OHpydGxmOGQxbTR3

Vaikka Jenkkien nykyhallinnosta voi olla montaa mieltä, näiden asioiden esiinottaminen on todellakin tärkeää ja antaa näiden ihmisten puhua ja foorumi sille. Tämän ei tosin pitäisi kytkeytyä politiikkaan koska kyse on ongelmasta joka on olemassa ilman poliittista suuntaa.

Överimedikalisaatio ssri-lääkkeillä toivon mukaan tulee tiensä päähän!!

Pahoin pelkään että tässä on uusi salainen epidemia - opioidiepidemian jälkeen. Opioidit voi olla tappavampia akuutisti (mutta vieroitus voi olla itseasiassa helpompi ja lyhytkestoisempi) mutta ssrit olennaiseen serotoniinivälittäjäaineeseen ja välillisesti muihin vaikuttaessaan voi käytännössä vahingoittaa ihmisiä hermostollisesti ja neurologisesti - pahin riskiaika on homeostaasin muutokset kehossa (aloitus, lopetus, vähennys, nosto) ja dependencen tuomat riskit. Ongelma on se että alasajo on hankalaa kun ihmisille on määrätty näitä ilman huolta huomisesta ja tutkimusaukkoa on pitkäaikaisvaikutuksista. Pssd eli seksuaalihaittojen jatkuminen on rikos ihmisyyttä kohtaan.

Nyt toivon että järki voittaa tässä maailmassa ja nämä marginaalisesti toimivat aineet ja niiden määräys vähenee dramaattisesti!

Anonyymi00008 kirjoitti:

Tässäpä pari todella huolestuttavaa tarinaa psyykenlääkkeistä/SSRI-aineista:

Aivan kertakaikkisen kylmäävä todistus naiselta jota alettiin jo lapsena lääkitä ja mihin se johtikaan (on kamppaillut aikuisiällä jo vuosia vaikeiden hermosto-oireiden kanssa mitkä puhkesi kun yritti ajaa lapsuudesta asti käyttämänsä ssrit alas lääkärin suosittelemilla aikatauluilla - kamppailu lääkehaittojen kanssa alkoi jo lapsena - lääkärit ei ota vakavissaan ylläripylläri)

https://www.instagram.com/reel/DX7wEE1tHCY/?igsh=MW9pcnVmODk2Zm1sYg==

Ja nainen jonka seksuaalisuus vietiin lääkkeillä ja hän on vasta parikymppinen. Se ei ole palautunut:

https://www.instagram.com/reel/DX7StXCROBu/?igsh=OHpydGxmOGQxbTR3

Vaikka Jenkkien nykyhallinnosta voi olla montaa mieltä, näiden asioiden esiinottaminen on todellakin tärkeää ja antaa näiden ihmisten puhua ja foorumi sille. Tämän ei tosin pitäisi kytkeytyä politiikkaan koska kyse on ongelmasta joka on olemassa ilman poliittista suuntaa.

Överimedikalisaatio ssri-lääkkeillä toivon mukaan tulee tiensä päähän!!

Pahoin pelkään että tässä on uusi salainen epidemia - opioidiepidemian jälkeen. Opioidit voi olla tappavampia akuutisti (mutta vieroitus voi olla itseasiassa helpompi ja lyhytkestoisempi) mutta ssrit olennaiseen serotoniinivälittäjäaineeseen ja välillisesti muihin vaikuttaessaan voi käytännössä vahingoittaa ihmisiä hermostollisesti ja neurologisesti - pahin riskiaika on homeostaasin muutokset kehossa (aloitus, lopetus, vähennys, nosto) ja dependencen tuomat riskit. Ongelma on se että alasajo on hankalaa kun ihmisille on määrätty näitä ilman huolta huomisesta ja tutkimusaukkoa on pitkäaikaisvaikutuksista. Pssd eli seksuaalihaittojen jatkuminen on rikos ihmisyyttä kohtaan.

Nyt toivon että järki voittaa tässä maailmassa ja nämä marginaalisesti toimivat aineet ja niiden määräys vähenee dramaattisesti!

Lue lisää

Tulen ikuisesti muistamaan kun lääkäri vähätteli koko aikuisiän kestäneen ssri-käytön standardiaikalopetuksen puhkaisemia neurologisia ja hermostollisia oireita. Kävin aivan painajaisen läpi kun lääkäri räiski lisää lääkkeitä joka syvensi harmia (kuin bensaa liekkeihin) ja pidensi sen kestoa - kokemukset on tosi samanlaisia tuon ekan naisen kanssa. Itseasiassa koin täysin samoja oireita kuin hän ja meinasin purskahtaa itkuun kun kuulin kuinka samat oireet hänellä oli. Kun kerroin lääkärille hän yritti vain syyttää mielenterveyttäni näistä vakavista haitoista esim voimakas sisäinek levottomuus, tunne että haluaa päästä nahoistaan, äkilliset kognition haitat ja oli tunne että aivot on tulessa ja polttaa. Omituisia parestesioita pitkin kehoa ja tuntohäiriöitä ja kamalia sahaavia tunteita. Se kertoo minulle kaiken lääketieteestä.

Ja siitä miten vähän heillä kiinnostaa tutkia hoitojensa haittoja mitä voi seurata kehossa. Heille riittää että päällepäin näyttää ihmiseltä - siinäpä se onkin. Aivan sama mitä damagea on tehty neurologisesti, hermostollisesti.

Toistaiseksi psykiatrian status quoa pitää yllä esim harmien kuvantamisen haasteet ja kalleus. Esim negatiiviset vaikutukset autonomiseen hermostoon, ohutsäiehermoihin ja neuroneihin jää pimentoon. Kellä on resursseja alkaa yksityisellä käymään testauksia läpi koska julkisella on muutakin tehtävää kuin selvitellä harmeja. Aihetta ei edes tutkita juurikaan joten mistä löytäisit edes lääkärin? Tällä he operoi - ja saa jatkaa.

Toivon että tämä hulluus ja aineiden kylväminen väestöön loppuu! Ja kukaan hiton lääkäri ei määrää näitä enää ilman ymmärrystä siitä miten pienetkin annosmäärät niin niillä on affiniteetti reseptoreihin - monet aineet on tiukkaa tavaraa. Maudsley deprescribing kirjan ymmärrys pitäosi olla joksisella lääkärillä joka näitä kylvää. Ja aina informed consent ja mahd lyhyt käyttäaika.

Mikä pahinta he vahingoitti minua lisää. No, onneksi opin että aivoja ei pidä sorkkia näiden ymmärrykseltään heikkojen aineilla. He ei ymmärrä mitä he tekee, vaikka esittävät niin. Aivojen sotkemisesta koitui ehkä joku muutaman kuukauden buusti, lopulta dependence ja turtumuksen tunne ja vakavia oireita vuosiksi. Ei ollut oikein worth it, sanoisin.

Ja minä en anna menetettyjä vuosiani anteeksi.

Elän kyllä elämääni näin neurologisesti vaurioitettuna pssd:n kanssa mutta hiljaa en ole

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tulen ikuisesti muistamaan kun lääkäri vähätteli koko aikuisiän kestäneen ssri-käytön standardiaikalopetuksen puhkaisemia neurologisia ja hermostollisia oireita. Kävin aivan painajaisen läpi kun lääkäri räiski lisää lääkkeitä joka syvensi harmia (kuin bensaa liekkeihin) ja pidensi sen kestoa - kokemukset on tosi samanlaisia tuon ekan naisen kanssa. Itseasiassa koin täysin samoja oireita kuin hän ja meinasin purskahtaa itkuun kun kuulin kuinka samat oireet hänellä oli. Kun kerroin lääkärille hän yritti vain syyttää mielenterveyttäni näistä vakavista haitoista esim voimakas sisäinek levottomuus, tunne että haluaa päästä nahoistaan, äkilliset kognition haitat ja oli tunne että aivot on tulessa ja polttaa. Omituisia parestesioita pitkin kehoa ja tuntohäiriöitä ja kamalia sahaavia tunteita. Se kertoo minulle kaiken lääketieteestä.

Ja siitä miten vähän heillä kiinnostaa tutkia hoitojensa haittoja mitä voi seurata kehossa. Heille riittää että päällepäin näyttää ihmiseltä - siinäpä se onkin. Aivan sama mitä damagea on tehty neurologisesti, hermostollisesti.

Toistaiseksi psykiatrian status quoa pitää yllä esim harmien kuvantamisen haasteet ja kalleus. Esim negatiiviset vaikutukset autonomiseen hermostoon, ohutsäiehermoihin ja neuroneihin jää pimentoon. Kellä on resursseja alkaa yksityisellä käymään testauksia läpi koska julkisella on muutakin tehtävää kuin selvitellä harmeja. Aihetta ei edes tutkita juurikaan joten mistä löytäisit edes lääkärin? Tällä he operoi - ja saa jatkaa.

Toivon että tämä hulluus ja aineiden kylväminen väestöön loppuu! Ja kukaan hiton lääkäri ei määrää näitä enää ilman ymmärrystä siitä miten pienetkin annosmäärät niin niillä on affiniteetti reseptoreihin - monet aineet on tiukkaa tavaraa. Maudsley deprescribing kirjan ymmärrys pitäosi olla joksisella lääkärillä joka näitä kylvää. Ja aina informed consent ja mahd lyhyt käyttäaika.

Mikä pahinta he vahingoitti minua lisää. No, onneksi opin että aivoja ei pidä sorkkia näiden ymmärrykseltään heikkojen aineilla. He ei ymmärrä mitä he tekee, vaikka esittävät niin. Aivojen sotkemisesta koitui ehkä joku muutaman kuukauden buusti, lopulta dependence ja turtumuksen tunne ja vakavia oireita vuosiksi. Ei ollut oikein worth it, sanoisin.

Ja minä en anna menetettyjä vuosiani anteeksi.

Elän kyllä elämääni näin neurologisesti vaurioitettuna pssd:n kanssa mutta hiljaa en ole

Lue lisää

Olet hyvin, tai jopa liian älykäs. Huomattavasti älykkäämpi, kuin edes moni kyseisellä alalla oleva.

Aloittajalle:

Ymmärrän Sinua oikein hyvin. Olet oikeassa jokaisessa esille tuomassasi asiassa. Kyseinen hoitokulttuuri pohjaa kaikki hoitolinjauksensa, ajattelunsa, toimintatapansa ja tarjoamansa hoidot diagnoosi ja lääkeskeiseen hoitopohjaan.

Ilman Sinua ja sitä valtavaa kirjoitus ja työpanosta, mitä olet tuonut mm. tällä keskustelupalstalla, en olisi varmasti valaistunut niin paljon, kuin jos en olisi lukenut kirjoittamiasi asioita.

Olen valtavan pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Se ei välttämättä lohduta Sinua, jos sanon sen, että "et ole suinkaan ainoa, jolle on käynyt niin". Silti huomaan sen, että olet vahva, omaat paljon paitsi älykkyyttä, myös tietoa ja vahvoja, jopa vallankumouksellisia näkemyksiä. Minusta jokaisella on oikeus tuntea ja tuoda esille omia kokemuksia ja tunteita, mitä ne herättävät. Alalla olevienkin olisi hyvä kysyä, ottaa selvää ja tehdä tutkimuksia enemmän siitä, hyödyttävätkö markkinoilla olevat lääkkeet oikeasti niitä käyttäviä ihmisiä, paraneeko elämänlaatu oikeasti, saako palveluja käyttävät riittävästi psykososiaalista tukea elämässä kokemiinsa vaikeuksiin ja ongelmiin, jotka voivat olla monenlaisia.

Ja kyllä hoitokulttuurissa olisi ehkä aihetta miettiä hoidonlinjauksia, niiden pohjaa, sitä, että edistävätkö diagnoosi ja lääkekeskeinen hoitolinjaus ja vain niihin pohjatut hoidot pelkästään ihmisten elämää? Vai olisiko syytä muuttaa ja uudistaa koko systeemi siitä diagnoosi ja lääkekeskeisestä näkökulmasta enemmän humaanimpaan, eettisempään ja empaattisempaan lähestymistapaan? Hyvä ja aiheellinen on sekin, että onko jollekin potilaalle tehty diagnoosi aina se ainoa vastaus kaikkiin ihmisen oireisiin? Ja onko diagnoosi sama, kuin ihminen? Itselleni on ainakin tullut se kuva, että diagnoosin saanut nähdään vain jonkin sairauden edustajana ja kantajana. - Jokainen palveluihin ja vastaanotolle tuleva pitäisi nähdä ja kohdata tasavertaisena ja ennen kaikkea ihmisenä. Eikä jonkin diagnoosin edustajana. Ja suurimmalle osalle määrätään joitakin lääkkeitä käytettäväksi koko elämän ajaksi. Mielestäni se ei ole järkevää, eikä edes oikeutettuakaan, jos lääkkeiden käyttäjälle tulee niistä lääkkeistä enemmän haittaa, kuin hyötyä. - Tai jos ne vaurioittavat ja aiheuttavat lisäsairauksia. Lääkkeiden määrääminen ei ole silloin eettisesti oikein, eikä perusteltua, edes minkään sairauden hoitamisen, tai hyvässä hoitotasapainossa takia ajateltuna.

Aloittajan kaltaisia ihmisiä ja rohkeita oikeuden puolustajia tarvittaisiin tässä maailmassa huomattavasti enemmän.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tulen ikuisesti muistamaan kun lääkäri vähätteli koko aikuisiän kestäneen ssri-käytön standardiaikalopetuksen puhkaisemia neurologisia ja hermostollisia oireita. Kävin aivan painajaisen läpi kun lääkäri räiski lisää lääkkeitä joka syvensi harmia (kuin bensaa liekkeihin) ja pidensi sen kestoa - kokemukset on tosi samanlaisia tuon ekan naisen kanssa. Itseasiassa koin täysin samoja oireita kuin hän ja meinasin purskahtaa itkuun kun kuulin kuinka samat oireet hänellä oli. Kun kerroin lääkärille hän yritti vain syyttää mielenterveyttäni näistä vakavista haitoista esim voimakas sisäinek levottomuus, tunne että haluaa päästä nahoistaan, äkilliset kognition haitat ja oli tunne että aivot on tulessa ja polttaa. Omituisia parestesioita pitkin kehoa ja tuntohäiriöitä ja kamalia sahaavia tunteita. Se kertoo minulle kaiken lääketieteestä.

Ja siitä miten vähän heillä kiinnostaa tutkia hoitojensa haittoja mitä voi seurata kehossa. Heille riittää että päällepäin näyttää ihmiseltä - siinäpä se onkin. Aivan sama mitä damagea on tehty neurologisesti, hermostollisesti.

Toistaiseksi psykiatrian status quoa pitää yllä esim harmien kuvantamisen haasteet ja kalleus. Esim negatiiviset vaikutukset autonomiseen hermostoon, ohutsäiehermoihin ja neuroneihin jää pimentoon. Kellä on resursseja alkaa yksityisellä käymään testauksia läpi koska julkisella on muutakin tehtävää kuin selvitellä harmeja. Aihetta ei edes tutkita juurikaan joten mistä löytäisit edes lääkärin? Tällä he operoi - ja saa jatkaa.

Toivon että tämä hulluus ja aineiden kylväminen väestöön loppuu! Ja kukaan hiton lääkäri ei määrää näitä enää ilman ymmärrystä siitä miten pienetkin annosmäärät niin niillä on affiniteetti reseptoreihin - monet aineet on tiukkaa tavaraa. Maudsley deprescribing kirjan ymmärrys pitäosi olla joksisella lääkärillä joka näitä kylvää. Ja aina informed consent ja mahd lyhyt käyttäaika.

Mikä pahinta he vahingoitti minua lisää. No, onneksi opin että aivoja ei pidä sorkkia näiden ymmärrykseltään heikkojen aineilla. He ei ymmärrä mitä he tekee, vaikka esittävät niin. Aivojen sotkemisesta koitui ehkä joku muutaman kuukauden buusti, lopulta dependence ja turtumuksen tunne ja vakavia oireita vuosiksi. Ei ollut oikein worth it, sanoisin.

Ja minä en anna menetettyjä vuosiani anteeksi.

Elän kyllä elämääni näin neurologisesti vaurioitettuna pssd:n kanssa mutta hiljaa en ole

Lue lisää

Itse koen, että minulla ei ole tarvetta antaa jotain anteeksi, ei ole anteeksiannettavaa, en koe, että olisin menettänyt vuosia, en ole katkeroitunut, en syyllistä ketään.
En menettänyt paria kymmentä vuotta, jotka pyörin tuossa systeemissä, ne vuodet olivat elämääni, sen aikaista elämää, joka meni niin kuin meni. Ei sitäkään kokemusta olisi, jos en sitä olisi läpikäynyt.
Hermostollinen haitta jäi, monihermosairaus, mutta senkin kanssa pystyn elämään, kuten pystyn elämään menneisyytenikin kanssa.
Miksi roikkuisin kiinni kokemuksissani, etenkään niissä huonommissa. Pysyn paremmassa voinnissa, kun elän tätä päivää, en mennyttä.
Jokainen tietenkin elää omalla tavallaan, mutta kai tarkoitus olisi, että itsellä olisi hyvä olla.
Olen tottunut ajattelemaan positiivisesti, se pitää minut kasassa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Olet hyvin, tai jopa liian älykäs. Huomattavasti älykkäämpi, kuin edes moni kyseisellä alalla oleva.

Aloittajalle:

Ymmärrän Sinua oikein hyvin. Olet oikeassa jokaisessa esille tuomassasi asiassa. Kyseinen hoitokulttuuri pohjaa kaikki hoitolinjauksensa, ajattelunsa, toimintatapansa ja tarjoamansa hoidot diagnoosi ja lääkeskeiseen hoitopohjaan.

Ilman Sinua ja sitä valtavaa kirjoitus ja työpanosta, mitä olet tuonut mm. tällä keskustelupalstalla, en olisi varmasti valaistunut niin paljon, kuin jos en olisi lukenut kirjoittamiasi asioita.

Olen valtavan pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Se ei välttämättä lohduta Sinua, jos sanon sen, että "et ole suinkaan ainoa, jolle on käynyt niin". Silti huomaan sen, että olet vahva, omaat paljon paitsi älykkyyttä, myös tietoa ja vahvoja, jopa vallankumouksellisia näkemyksiä. Minusta jokaisella on oikeus tuntea ja tuoda esille omia kokemuksia ja tunteita, mitä ne herättävät. Alalla olevienkin olisi hyvä kysyä, ottaa selvää ja tehdä tutkimuksia enemmän siitä, hyödyttävätkö markkinoilla olevat lääkkeet oikeasti niitä käyttäviä ihmisiä, paraneeko elämänlaatu oikeasti, saako palveluja käyttävät riittävästi psykososiaalista tukea elämässä kokemiinsa vaikeuksiin ja ongelmiin, jotka voivat olla monenlaisia.

Ja kyllä hoitokulttuurissa olisi ehkä aihetta miettiä hoidonlinjauksia, niiden pohjaa, sitä, että edistävätkö diagnoosi ja lääkekeskeinen hoitolinjaus ja vain niihin pohjatut hoidot pelkästään ihmisten elämää? Vai olisiko syytä muuttaa ja uudistaa koko systeemi siitä diagnoosi ja lääkekeskeisestä näkökulmasta enemmän humaanimpaan, eettisempään ja empaattisempaan lähestymistapaan? Hyvä ja aiheellinen on sekin, että onko jollekin potilaalle tehty diagnoosi aina se ainoa vastaus kaikkiin ihmisen oireisiin? Ja onko diagnoosi sama, kuin ihminen? Itselleni on ainakin tullut se kuva, että diagnoosin saanut nähdään vain jonkin sairauden edustajana ja kantajana. - Jokainen palveluihin ja vastaanotolle tuleva pitäisi nähdä ja kohdata tasavertaisena ja ennen kaikkea ihmisenä. Eikä jonkin diagnoosin edustajana. Ja suurimmalle osalle määrätään joitakin lääkkeitä käytettäväksi koko elämän ajaksi. Mielestäni se ei ole järkevää, eikä edes oikeutettuakaan, jos lääkkeiden käyttäjälle tulee niistä lääkkeistä enemmän haittaa, kuin hyötyä. - Tai jos ne vaurioittavat ja aiheuttavat lisäsairauksia. Lääkkeiden määrääminen ei ole silloin eettisesti oikein, eikä perusteltua, edes minkään sairauden hoitamisen, tai hyvässä hoitotasapainossa takia ajateltuna.

Aloittajan kaltaisia ihmisiä ja rohkeita oikeuden puolustajia tarvittaisiin tässä maailmassa huomattavasti enemmän.

Lue lisää

Kiitos sanoistasi. Olen tehnyt yhden ihmisen aktivismia. Ehkä tämä palsta ei ole ollut sille paras, mutta toivottavasti siitä on jotain hyötyä ollut. Olen kokeillut tehdä pientä aktivismia muullakin tavoin.

Psykiatristen sairauksien kohdalla pitää aina ymmärtää että ne ovat oireyhtymiä. Ne eivät tarjoa välttämättä mitään kovin merkityksellistä itseymmärrykselle ja voi olla haitallistakin nähdä että omat oireet on peräisin jostain epämääräisesti psykiatrian sairaudesta joka on siis käytännössä kuvaus nipusta oireita. Etenkin olen kriittinen masennusdiagnoosia kohtaan (jonka reliabiliteetti on kyseenalainen kuvaamaan oikein mitään) ja sitä tietynlaista diagnoosien jäämistä papereihin mitä monella käy ja vahvaa identifioitumista niihin. Pikemminkin kyse on vain oireista joiden syyt ovat hyvin monessa tapauksessa muuten nimettävissä, ja ratkaisutkin ainakin oman kokemuksen mukaan ovat huomattavasti monipuolisemmat kuin psykiatrian standardi monessa tapauksessa eikä ongelman ratkaisu ole aina vain sen pillerin ja diagnoosin kautta. Diagnoosi voi olla tönkkö tapa lähestyä ongelmaa.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Itse koen, että minulla ei ole tarvetta antaa jotain anteeksi, ei ole anteeksiannettavaa, en koe, että olisin menettänyt vuosia, en ole katkeroitunut, en syyllistä ketään.
En menettänyt paria kymmentä vuotta, jotka pyörin tuossa systeemissä, ne vuodet olivat elämääni, sen aikaista elämää, joka meni niin kuin meni. Ei sitäkään kokemusta olisi, jos en sitä olisi läpikäynyt.
Hermostollinen haitta jäi, monihermosairaus, mutta senkin kanssa pystyn elämään, kuten pystyn elämään menneisyytenikin kanssa.
Miksi roikkuisin kiinni kokemuksissani, etenkään niissä huonommissa. Pysyn paremmassa voinnissa, kun elän tätä päivää, en mennyttä.
Jokainen tietenkin elää omalla tavallaan, mutta kai tarkoitus olisi, että itsellä olisi hyvä olla.
Olen tottunut ajattelemaan positiivisesti, se pitää minut kasassa.

Lue lisää

Itse ajattelen normaaliarjessa melko myönteisesti ja pyrin tarttumaan mahdollisuuksiin. Se ei silti sulje aktivismiani pois. Asiat ei ole mustavalkoisia.

Korjaus tekstiin: yksi sivuoire tuli kirjoitettua väärin, eli kärsin siis mm. tardiivista dyskineasta.

Ja tosiaan, alalle tuleville, oli sitten kyse hoitajista, tai lääkäreistä korostetaan ja painotetaan sitä kliinisen, eli virallisen ja kylmän kohtelun tärkeyttä. Ja empatian ja välittämisen roolia taas vähätellään, ja että siitä ei ole mitään hyötyä. Käsittääkseni kyseiset ominaisuudet kuuluvat ihmisyyteen, eikä niitä voi sieltä repiä pois. Koska silloin menetetään jotakin erittäin olennaista.
Ihmislaji ei olisi koskaan selvinnyt ja päässyt tänne asti ilman kyseisiä ominaisuuksia. Vaikka lääketieteessä ajatellaan ja kuvitellaan, että olemalla kliininen pysyy objektiivisena ja kykenee olemaan tehokas ja hoitamaan järkevämmin potilaita, minusta se ei kuulu psykiatriaan. Etenkin, kun vastaanotoille tulee ihmisiä, joilla on kriisejä, joilla on pahoja traumoja, tai ollut järkyttäviä kokemuksia elämässään tai kärsivät muuten.

Lääkkeillä ei korjata, tai auteta joka asiassa. Eikä niillä ratkaista yksilön elämässä olevia ongelmia. Vaikka lääketieteessä näin ajatellaan.

Psilosybiineistä olisi enemmän hyötyä, kuin vahinkoa ja tuhoa aiheuttavista SSRI -lääkkeistä. Jopa kerta-annoksella.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Korjaus tekstiin: yksi sivuoire tuli kirjoitettua väärin, eli kärsin siis mm. tardiivista dyskineasta.

Ja tosiaan, alalle tuleville, oli sitten kyse hoitajista, tai lääkäreistä korostetaan ja painotetaan sitä kliinisen, eli virallisen ja kylmän kohtelun tärkeyttä. Ja empatian ja välittämisen roolia taas vähätellään, ja että siitä ei ole mitään hyötyä. Käsittääkseni kyseiset ominaisuudet kuuluvat ihmisyyteen, eikä niitä voi sieltä repiä pois. Koska silloin menetetään jotakin erittäin olennaista.
Ihmislaji ei olisi koskaan selvinnyt ja päässyt tänne asti ilman kyseisiä ominaisuuksia. Vaikka lääketieteessä ajatellaan ja kuvitellaan, että olemalla kliininen pysyy objektiivisena ja kykenee olemaan tehokas ja hoitamaan järkevämmin potilaita, minusta se ei kuulu psykiatriaan. Etenkin, kun vastaanotoille tulee ihmisiä, joilla on kriisejä, joilla on pahoja traumoja, tai ollut järkyttäviä kokemuksia elämässään tai kärsivät muuten.

Lääkkeillä ei korjata, tai auteta joka asiassa. Eikä niillä ratkaista yksilön elämässä olevia ongelmia. Vaikka lääketieteessä näin ajatellaan.

Psilosybiineistä olisi enemmän hyötyä, kuin vahinkoa ja tuhoa aiheuttavista SSRI -lääkkeistä. Jopa kerta-annoksella.

Lue lisää

Yksi asia unohtui vielä mainita. Suurin osa masennus ja psykoosidiagnoosin saaneista on laitettu useiksi vuosikymmeniksi pelkkään lääkeputkeen. Ja siinä oikeastaan kaikki, mitä systeemin puolelta tarjotaan. Joillekin ei ole tarjottu "hoidoksi" juuri muuta, ( potilaiden priorisoinnin takia) etenkin julkisella puolella, kuin annetut diagnoosit ja lääkemääräykset. Ilmeisesti siellä ajatellaan, että lääkkeillä se kaikki hoituu, että ongelmat on hoidettu, ja systeemi ei kuormitu. Omalla kohdallani kävi itse asiassa juuri päinvastoin. Eli olin huomattavasti itsetuhoisempi, kun käytin niin SSRI, kuin neuroleptilääkkeitä, Kukaan alalla oleva, kuin kukaan muukaan ei edes näytä tutkivan asiaa. Sama koskee lääkkeitä käyttävien elämänlaatua. Tai sitä, kuinka moni sairastuu muihin sairauksiin, jos käyttää lääkkeitä useita vuosia, tai jopa vuosikymmeniä.

Uudistuksille ja muutoksille niin hoitokulttuurissa, asenteissa, ajattelussa, potilaiden kohtelussa ja hoidon pohjissa ja linjauksissa olisi aika tavalla tarvetta. Koska kyseiset tavat toimia ovat olleet käytössä jo ainakin 25 vuoden ajan.

Kyllä lääkärit varmaankin jotain vastuuta tuntevat. Ainakin 30 vuotta sitten taisi olla sellainen psykiatri olemassa.
Psykiatri laittoi minulle lääkityksen, kahta lääkettä, jotka eivät sitten sopineetkaan yhteen pitemmän jaan kuluessa.
Kaikki päätyi päivystysreissuun, lähes tajuttomana makaamaan sairaalan päivystykseen.
Kuinka ollakaan, sama psykiatri oli sairaalassa päivystysvuorossa yön yli, ja läheiseni kertoman mukaan oli käynyt yöllä päivystyksessä katsomassa minua miltei puolen tunnin välein. Ilmeisesti hän oli säikähtänyt, kuinka minulle oli hänen määräämillään lääkkeillä käynyt.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Korjaus tekstiin: yksi sivuoire tuli kirjoitettua väärin, eli kärsin siis mm. tardiivista dyskineasta.

Ja tosiaan, alalle tuleville, oli sitten kyse hoitajista, tai lääkäreistä korostetaan ja painotetaan sitä kliinisen, eli virallisen ja kylmän kohtelun tärkeyttä. Ja empatian ja välittämisen roolia taas vähätellään, ja että siitä ei ole mitään hyötyä. Käsittääkseni kyseiset ominaisuudet kuuluvat ihmisyyteen, eikä niitä voi sieltä repiä pois. Koska silloin menetetään jotakin erittäin olennaista.
Ihmislaji ei olisi koskaan selvinnyt ja päässyt tänne asti ilman kyseisiä ominaisuuksia. Vaikka lääketieteessä ajatellaan ja kuvitellaan, että olemalla kliininen pysyy objektiivisena ja kykenee olemaan tehokas ja hoitamaan järkevämmin potilaita, minusta se ei kuulu psykiatriaan. Etenkin, kun vastaanotoille tulee ihmisiä, joilla on kriisejä, joilla on pahoja traumoja, tai ollut järkyttäviä kokemuksia elämässään tai kärsivät muuten.

Lääkkeillä ei korjata, tai auteta joka asiassa. Eikä niillä ratkaista yksilön elämässä olevia ongelmia. Vaikka lääketieteessä näin ajatellaan.

Psilosybiineistä olisi enemmän hyötyä, kuin vahinkoa ja tuhoa aiheuttavista SSRI -lääkkeistä. Jopa kerta-annoksella.

Lue lisää

Psilosybiinin kanssa ei varmaankaan ole "leikkimistä", jos potilaalla on psykoositaipumusta, eli alttius sairastua psykoosiin. Ja millä sekin sitten tutkittaisiin ennen mahdollista psilosybiinin käyttöä hoitotarkoitukseen ? Riskinsä kaikella.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Psilosybiinin kanssa ei varmaankaan ole "leikkimistä", jos potilaalla on psykoositaipumusta, eli alttius sairastua psykoosiin. Ja millä sekin sitten tutkittaisiin ennen mahdollista psilosybiinin käyttöä hoitotarkoitukseen ? Riskinsä kaikella.

Lue lisää

Sekin riippuu siitä, että onko jollekin tehty psykoosidiagnoosi edes oikea ja oikeaan mennyt? Kaikki on vähän tulkinnanvaraista. Joskus tiettyjä oireita, kuten väsymystä, masennusoireita saatetaan niputtaa yhteen ja laittaa ties minkä sairauden tiliin. Loppujen lopuksi se on melkoista bingoa ja arpapeliä. Kyllä tässä maassa on aika paljon niitä, joille on annettu kyseinen diagnoosi oireita, olemusta, tai persoonallisuudenpiirteitä ylitulkiten, liioitellen, jopa kiusaamis, tai leimaamistarkoituksessa. Jotkin tehdyt epikriisit, tai kirjaukset on tehty asenteellisesti. Kaikki on vain tulkintaa. Kunhan vain pitää kategorisoida ja priorisoida ihmisiä, kun ei muuta parempaa keksitä. Henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen taitaa jäädä toissijaiseksi.

Minunkin pitäisi olla vissiin sekoilemassa tuolla kylille ja turuilla harva se päivä. Juosta ilman rihman kiertämää pihalla, tai julkisilla paikoilla. Nähdä vaalenpunaisia norsuja, tai pupuja. Tai olla horisemassa ulkoavaruuden olentojen, tai keijukaisten kanssa. Sen diagnoosin perusteella, mikä minulle on tällätty. Enpä ole koskaan tehnyt yhtäkään edellä mainituista asioista sen jälkeen, kun lopetin neuroleptien käytön noin viisi vuotta sitten. Olenko remissiossa sitten, tai koko kyseinen laitettu diagnoosi on kokonaan väärä? Siltähän tuo näyttää ja vaikuttaa...

Anonyymi00019 kirjoitti:

Sekin riippuu siitä, että onko jollekin tehty psykoosidiagnoosi edes oikea ja oikeaan mennyt? Kaikki on vähän tulkinnanvaraista. Joskus tiettyjä oireita, kuten väsymystä, masennusoireita saatetaan niputtaa yhteen ja laittaa ties minkä sairauden tiliin. Loppujen lopuksi se on melkoista bingoa ja arpapeliä. Kyllä tässä maassa on aika paljon niitä, joille on annettu kyseinen diagnoosi oireita, olemusta, tai persoonallisuudenpiirteitä ylitulkiten, liioitellen, jopa kiusaamis, tai leimaamistarkoituksessa. Jotkin tehdyt epikriisit, tai kirjaukset on tehty asenteellisesti. Kaikki on vain tulkintaa. Kunhan vain pitää kategorisoida ja priorisoida ihmisiä, kun ei muuta parempaa keksitä. Henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen taitaa jäädä toissijaiseksi.

Minunkin pitäisi olla vissiin sekoilemassa tuolla kylille ja turuilla harva se päivä. Juosta ilman rihman kiertämää pihalla, tai julkisilla paikoilla. Nähdä vaalenpunaisia norsuja, tai pupuja. Tai olla horisemassa ulkoavaruuden olentojen, tai keijukaisten kanssa. Sen diagnoosin perusteella, mikä minulle on tällätty. Enpä ole koskaan tehnyt yhtäkään edellä mainituista asioista sen jälkeen, kun lopetin neuroleptien käytön noin viisi vuotta sitten. Olenko remissiossa sitten, tai koko kyseinen laitettu diagnoosi on kokonaan väärä? Siltähän tuo näyttää ja vaikuttaa...

Lue lisää

Jos ihmisellä ei ole psykoosia, niin ei hänelle sellaista diagnoosia laiteta.
Jos et itse ole ollut koskaan psykoosissa, ehkä olet kuitenkin nähnyt psykoosissa olevan ihmisen/ihmisiä ?
Psykoottinen ihminen on suhteellisen helppoa erottaa ei-psykoottisesta ihmisestä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Jos ihmisellä ei ole psykoosia, niin ei hänelle sellaista diagnoosia laiteta.
Jos et itse ole ollut koskaan psykoosissa, ehkä olet kuitenkin nähnyt psykoosissa olevan ihmisen/ihmisiä ?
Psykoottinen ihminen on suhteellisen helppoa erottaa ei-psykoottisesta ihmisestä.

Lue lisää

Takavuosikymmeninä oli joillakin tietyillä sairaanhoitopiirialueilla toimia priorisoinnin ja taloussäästöjen takia sillä tavalla, että jos ja kun vastaanotolle tuli potilas, jolla oli aiempaa mt-taustaa ja saattoi tulla valittelemaan pelkkää väsymystä ja masennusta, niin että tarkempaa oirekartoitusta ja erotusdiagnostiikkaa ei edes tehty, eikä käytetty. Vaan jokin mt-oire riitti lääkärille siihen, että laitettiin M1-lähetteelle psykalle. Potilas saattoi olla jo valmiiksi väsynyt, eikä itse ehkä jaksanut kertoa kaikista oireista. Potilas saattoi myös uskoa, että edes psykiatrian puolella alettaisiin tutkia enemmän somaattisia oireita. Näinhän siellä ei yleensä edes silloinkaan toimittu. Koska jokainen lääketieteen osasto keskittyy vaan siihen omaan erikoisalaansa. No, ehkä muutama verikoeselvitys ehkä tehdään, ei mitään sen enempää.

Sen sijaan, jos ja kun virhe, tai lääkärin tietystä jo valmiiksi otetusta asenteesta, tai priorisoinnin takia, on jo lähtötilanteessa tehty "epäily alkavasta psyykovaiheesta", niin sitä saatettiin jatkaa sitä samaa tarinaa, sen saman epäilyn vahvistamista, eli todisteiksi kerättiin tarkoituksella sellaisia havaintoja, tai "näyttöä", jotka vahvistavat ensimmäisen päivystyslääkärin tekemää arviota. Tavallaan virhe siis kertautui, tai kertautuu, vaikka asianlaita ei olisikaan ollut niin, tai ei olisi niin. Hoitajat saattavat kirjoittaa epikriiseihin mt-sairautta vahvistavia kirjoituksia. Ongelma on siinä, että kun yksikin lääkäri tekee omia päätelmiään ja arvioitaan, niin toiset lähtevät valmiiksi siitä asetelmasta, että tapaus on selvä mt-potilas. Tätä on oikeasti tapahtunut meidänkin historiassa. Ns. ihmisoikeusvääryyksiä, tai ihmisten epäasiallista kohtelua. Moni ME/CFS sairautta ja muitakin somaattisperäisiä sairauksia on tulkittu psyykkisiksi sairauksiksi. Sama koskee traumataustaisia. Jo valmiiksi otettua asenteellisuutta on ihan joka ikisessä terveydenhuoltoyksikössä, tai osastossa. Mt-diagnosoitujen somaattisia sairauksia ei edes lähdetä välttämättä tutkimaan, saatika hoitamaan. Tämä on se vaiettu puoli, jota harvemmin tuodaan esille. Mutta tämä on valitettavasti totta.

Syy siihen on se, että alalla on hyvin paljon jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Kun joku ihminen leimataan pelkäksi mt-tapaukseksi, niin häntä ei tarvitse tutkia somaattisen puolen osalta, tulee kustannussäästöjä, pääsee kätevästi pesemään kätensä, ja sitten pumpataan potilasparka täyteen neuroleptejä, jolloin hänestä tulee tahdoton, passiivinen, huumattu, ja ei kykene puolustamaan itseään. Ja kun potilaalle annetaan esim. tahdonvastainen hoitopäätös, hän ei pysty tekemään yhtään mitään. Ja tätä on tehty tässäkin maassa. "Sairauden pahenemisen estämisen ja hoitamisen nimissä". Ns. epäoikeudenmukaisen ja väärän kohtelun uhreja on tässä maassa todella paljon.

Monet leimattiin, joko persoonallisuudenpiirteiden, traumatausta takia, tai sitten vääriin tulkintoihin pohjautuvien arvioiden ja diagnoosien perusteella pelkiksi mt-sairaiksi.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Takavuosikymmeninä oli joillakin tietyillä sairaanhoitopiirialueilla toimia priorisoinnin ja taloussäästöjen takia sillä tavalla, että jos ja kun vastaanotolle tuli potilas, jolla oli aiempaa mt-taustaa ja saattoi tulla valittelemaan pelkkää väsymystä ja masennusta, niin että tarkempaa oirekartoitusta ja erotusdiagnostiikkaa ei edes tehty, eikä käytetty. Vaan jokin mt-oire riitti lääkärille siihen, että laitettiin M1-lähetteelle psykalle. Potilas saattoi olla jo valmiiksi väsynyt, eikä itse ehkä jaksanut kertoa kaikista oireista. Potilas saattoi myös uskoa, että edes psykiatrian puolella alettaisiin tutkia enemmän somaattisia oireita. Näinhän siellä ei yleensä edes silloinkaan toimittu. Koska jokainen lääketieteen osasto keskittyy vaan siihen omaan erikoisalaansa. No, ehkä muutama verikoeselvitys ehkä tehdään, ei mitään sen enempää.

Sen sijaan, jos ja kun virhe, tai lääkärin tietystä jo valmiiksi otetusta asenteesta, tai priorisoinnin takia, on jo lähtötilanteessa tehty "epäily alkavasta psyykovaiheesta", niin sitä saatettiin jatkaa sitä samaa tarinaa, sen saman epäilyn vahvistamista, eli todisteiksi kerättiin tarkoituksella sellaisia havaintoja, tai "näyttöä", jotka vahvistavat ensimmäisen päivystyslääkärin tekemää arviota. Tavallaan virhe siis kertautui, tai kertautuu, vaikka asianlaita ei olisikaan ollut niin, tai ei olisi niin. Hoitajat saattavat kirjoittaa epikriiseihin mt-sairautta vahvistavia kirjoituksia. Ongelma on siinä, että kun yksikin lääkäri tekee omia päätelmiään ja arvioitaan, niin toiset lähtevät valmiiksi siitä asetelmasta, että tapaus on selvä mt-potilas. Tätä on oikeasti tapahtunut meidänkin historiassa. Ns. ihmisoikeusvääryyksiä, tai ihmisten epäasiallista kohtelua. Moni ME/CFS sairautta ja muitakin somaattisperäisiä sairauksia on tulkittu psyykkisiksi sairauksiksi. Sama koskee traumataustaisia. Jo valmiiksi otettua asenteellisuutta on ihan joka ikisessä terveydenhuoltoyksikössä, tai osastossa. Mt-diagnosoitujen somaattisia sairauksia ei edes lähdetä välttämättä tutkimaan, saatika hoitamaan. Tämä on se vaiettu puoli, jota harvemmin tuodaan esille. Mutta tämä on valitettavasti totta.

Syy siihen on se, että alalla on hyvin paljon jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Kun joku ihminen leimataan pelkäksi mt-tapaukseksi, niin häntä ei tarvitse tutkia somaattisen puolen osalta, tulee kustannussäästöjä, pääsee kätevästi pesemään kätensä, ja sitten pumpataan potilasparka täyteen neuroleptejä, jolloin hänestä tulee tahdoton, passiivinen, huumattu, ja ei kykene puolustamaan itseään. Ja kun potilaalle annetaan esim. tahdonvastainen hoitopäätös, hän ei pysty tekemään yhtään mitään. Ja tätä on tehty tässäkin maassa. "Sairauden pahenemisen estämisen ja hoitamisen nimissä". Ns. epäoikeudenmukaisen ja väärän kohtelun uhreja on tässä maassa todella paljon.

Monet leimattiin, joko persoonallisuudenpiirteiden, traumatausta takia, tai sitten vääriin tulkintoihin pohjautuvien arvioiden ja diagnoosien perusteella pelkiksi mt-sairaiksi.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin tuli muutama virhe, mutta korjataan niistä edes yksi; tietyillä sairaanhoitopiireillä oli takavuosikymmeninä tapana toimia niin, että jos potilaalla oli aiempaa mt-taustaa, niin se vaikutti taustalla tehtyihin arviointeihin. Lähetteen psykalle saattoi saada todella helposti. Priorisoinnin ja kustannussäästöjen takia. Ei tarvinnut lähteä tutkimaan sen enempää, esim. väsymyksen taustalla olevia syitä, vaan se katsottiin mt-sairauden oireeksi. Jo pelkkä alkavan psykoosin epäileminen riitti mt-lähetteen tekemiseen, ja riittää muuten vieläkin. Ja jos lääkäri on jo valmiiksi asenteellinen, niin potilas ei voi tehdä yhtään mitään.

Kyllähän siinä luottamus menee. Ja kaikista karmeinta siinä on se, että siellä systeemissä toimivat saattoivat vaan vahvistaa edelleen niitä jo aiemmin tehtyjä tulkintoja ja arvioita. Näin saatiin haalittua näyttöä, jotka paitsi vahvistavat aiemmin annettua mt-diagnoosia, tai sitten todisteita. Tätä ei varmasti moni usko, mutta näin siellä on tapahtunut.

Esim. omalla kohdallani se mt-sairauden oireeksi tulkittu, ja kätevästi niputettu väsymysoire ei koskaan kadonnut, vaikka olisin käyttänyt mitä tahansa psyykelääkettä . Itse asiassa se vain paheni entisestään. Ja niiden lääkkeiden myötä tuli vain lisää haittavaikutuksia ja oireita. Mm. toimintakyky meni lähes kokonaan. Se siitä "henkisen hyvinvoinnin edistämisestä". Missä nimissä niitä mt-lähetteitä, tehtyjä hoitopäätöksiä, tai lääkemääräyksiä tehdään. Kissanp*skat mitä on! Jos joku väittää sitä hyväksi terveyden, tai hoitamiseksi, niin se on sitten jo huono todella vitsi. Kaikkeahan voi aina selitellä ja perustella, mutta ei mene oikein läpi. Se kun ei voi mennä niin, että jollekin räätälöidään tahallaan ja tarkoituksella mitä leimaavimpia diagnooseja, ja vointi vain pahenee entisestään. Odotan mielenkiinnolla, että mitähän joku keittiöpsykologi siihen "keksii" vastausta, että miksi minun kohdalla väsymys ja masennus vain paheni käytettyäni psyykelääkkeitä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Takavuosikymmeninä oli joillakin tietyillä sairaanhoitopiirialueilla toimia priorisoinnin ja taloussäästöjen takia sillä tavalla, että jos ja kun vastaanotolle tuli potilas, jolla oli aiempaa mt-taustaa ja saattoi tulla valittelemaan pelkkää väsymystä ja masennusta, niin että tarkempaa oirekartoitusta ja erotusdiagnostiikkaa ei edes tehty, eikä käytetty. Vaan jokin mt-oire riitti lääkärille siihen, että laitettiin M1-lähetteelle psykalle. Potilas saattoi olla jo valmiiksi väsynyt, eikä itse ehkä jaksanut kertoa kaikista oireista. Potilas saattoi myös uskoa, että edes psykiatrian puolella alettaisiin tutkia enemmän somaattisia oireita. Näinhän siellä ei yleensä edes silloinkaan toimittu. Koska jokainen lääketieteen osasto keskittyy vaan siihen omaan erikoisalaansa. No, ehkä muutama verikoeselvitys ehkä tehdään, ei mitään sen enempää.

Sen sijaan, jos ja kun virhe, tai lääkärin tietystä jo valmiiksi otetusta asenteesta, tai priorisoinnin takia, on jo lähtötilanteessa tehty "epäily alkavasta psyykovaiheesta", niin sitä saatettiin jatkaa sitä samaa tarinaa, sen saman epäilyn vahvistamista, eli todisteiksi kerättiin tarkoituksella sellaisia havaintoja, tai "näyttöä", jotka vahvistavat ensimmäisen päivystyslääkärin tekemää arviota. Tavallaan virhe siis kertautui, tai kertautuu, vaikka asianlaita ei olisikaan ollut niin, tai ei olisi niin. Hoitajat saattavat kirjoittaa epikriiseihin mt-sairautta vahvistavia kirjoituksia. Ongelma on siinä, että kun yksikin lääkäri tekee omia päätelmiään ja arvioitaan, niin toiset lähtevät valmiiksi siitä asetelmasta, että tapaus on selvä mt-potilas. Tätä on oikeasti tapahtunut meidänkin historiassa. Ns. ihmisoikeusvääryyksiä, tai ihmisten epäasiallista kohtelua. Moni ME/CFS sairautta ja muitakin somaattisperäisiä sairauksia on tulkittu psyykkisiksi sairauksiksi. Sama koskee traumataustaisia. Jo valmiiksi otettua asenteellisuutta on ihan joka ikisessä terveydenhuoltoyksikössä, tai osastossa. Mt-diagnosoitujen somaattisia sairauksia ei edes lähdetä välttämättä tutkimaan, saatika hoitamaan. Tämä on se vaiettu puoli, jota harvemmin tuodaan esille. Mutta tämä on valitettavasti totta.

Syy siihen on se, että alalla on hyvin paljon jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Kun joku ihminen leimataan pelkäksi mt-tapaukseksi, niin häntä ei tarvitse tutkia somaattisen puolen osalta, tulee kustannussäästöjä, pääsee kätevästi pesemään kätensä, ja sitten pumpataan potilasparka täyteen neuroleptejä, jolloin hänestä tulee tahdoton, passiivinen, huumattu, ja ei kykene puolustamaan itseään. Ja kun potilaalle annetaan esim. tahdonvastainen hoitopäätös, hän ei pysty tekemään yhtään mitään. Ja tätä on tehty tässäkin maassa. "Sairauden pahenemisen estämisen ja hoitamisen nimissä". Ns. epäoikeudenmukaisen ja väärän kohtelun uhreja on tässä maassa todella paljon.

Monet leimattiin, joko persoonallisuudenpiirteiden, traumatausta takia, tai sitten vääriin tulkintoihin pohjautuvien arvioiden ja diagnoosien perusteella pelkiksi mt-sairaiksi.

Lue lisää

Ongelmahan on siinä, että kun joku nähdään vain jonakin mt-tapauksena, niin häntä tullaan kohtelemaan sellaisena jatkossakin. Ja se vaikuttaa myös taustalla niihin kaikkiin hänestä sairaalan osastollakin tehtäviin tarkkailuihin, tai arviointeihin.

Systeemissä harvemmin, jos koskaan, otetaan huomioon persoonallisuudenpiirteitä. Äärimmäisen ujon, tai introvertin persoonallisuustyypin käytös saatetaan sotkea psykoosisairauteen. Sama koskee traumataustaisia. Niistäkin noin 500 000 skitsofreniadiagnoosin saaneista joukossa on paljon niitä, jotka eivät edes oikeasti ole sitä. Virheellisiä diagnooseja on tehty todella paljon. Ongelma on siinä, että psykiatrian puolella on tehty arviointeja vain psyykkisestä vinkkelistä. Tuijotetaan käytöstä, olemusta, tai oireita. Mutta laajempi kartoitus ja tutkimus puuttuu sielläkin. Melkein lähes jokainen meistä saisi jonkin mt- diagnoosin, jos on valmiiksi otettua asenteellisuutta.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Takavuosikymmeninä oli joillakin tietyillä sairaanhoitopiirialueilla toimia priorisoinnin ja taloussäästöjen takia sillä tavalla, että jos ja kun vastaanotolle tuli potilas, jolla oli aiempaa mt-taustaa ja saattoi tulla valittelemaan pelkkää väsymystä ja masennusta, niin että tarkempaa oirekartoitusta ja erotusdiagnostiikkaa ei edes tehty, eikä käytetty. Vaan jokin mt-oire riitti lääkärille siihen, että laitettiin M1-lähetteelle psykalle. Potilas saattoi olla jo valmiiksi väsynyt, eikä itse ehkä jaksanut kertoa kaikista oireista. Potilas saattoi myös uskoa, että edes psykiatrian puolella alettaisiin tutkia enemmän somaattisia oireita. Näinhän siellä ei yleensä edes silloinkaan toimittu. Koska jokainen lääketieteen osasto keskittyy vaan siihen omaan erikoisalaansa. No, ehkä muutama verikoeselvitys ehkä tehdään, ei mitään sen enempää.

Sen sijaan, jos ja kun virhe, tai lääkärin tietystä jo valmiiksi otetusta asenteesta, tai priorisoinnin takia, on jo lähtötilanteessa tehty "epäily alkavasta psyykovaiheesta", niin sitä saatettiin jatkaa sitä samaa tarinaa, sen saman epäilyn vahvistamista, eli todisteiksi kerättiin tarkoituksella sellaisia havaintoja, tai "näyttöä", jotka vahvistavat ensimmäisen päivystyslääkärin tekemää arviota. Tavallaan virhe siis kertautui, tai kertautuu, vaikka asianlaita ei olisikaan ollut niin, tai ei olisi niin. Hoitajat saattavat kirjoittaa epikriiseihin mt-sairautta vahvistavia kirjoituksia. Ongelma on siinä, että kun yksikin lääkäri tekee omia päätelmiään ja arvioitaan, niin toiset lähtevät valmiiksi siitä asetelmasta, että tapaus on selvä mt-potilas. Tätä on oikeasti tapahtunut meidänkin historiassa. Ns. ihmisoikeusvääryyksiä, tai ihmisten epäasiallista kohtelua. Moni ME/CFS sairautta ja muitakin somaattisperäisiä sairauksia on tulkittu psyykkisiksi sairauksiksi. Sama koskee traumataustaisia. Jo valmiiksi otettua asenteellisuutta on ihan joka ikisessä terveydenhuoltoyksikössä, tai osastossa. Mt-diagnosoitujen somaattisia sairauksia ei edes lähdetä välttämättä tutkimaan, saatika hoitamaan. Tämä on se vaiettu puoli, jota harvemmin tuodaan esille. Mutta tämä on valitettavasti totta.

Syy siihen on se, että alalla on hyvin paljon jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Kun joku ihminen leimataan pelkäksi mt-tapaukseksi, niin häntä ei tarvitse tutkia somaattisen puolen osalta, tulee kustannussäästöjä, pääsee kätevästi pesemään kätensä, ja sitten pumpataan potilasparka täyteen neuroleptejä, jolloin hänestä tulee tahdoton, passiivinen, huumattu, ja ei kykene puolustamaan itseään. Ja kun potilaalle annetaan esim. tahdonvastainen hoitopäätös, hän ei pysty tekemään yhtään mitään. Ja tätä on tehty tässäkin maassa. "Sairauden pahenemisen estämisen ja hoitamisen nimissä". Ns. epäoikeudenmukaisen ja väärän kohtelun uhreja on tässä maassa todella paljon.

Monet leimattiin, joko persoonallisuudenpiirteiden, traumatausta takia, tai sitten vääriin tulkintoihin pohjautuvien arvioiden ja diagnoosien perusteella pelkiksi mt-sairaiksi.

Lue lisää

Vastaanotolta ei tehdä minkäänlaisia lähetteitä psykiatrian puolelle silloin, kun siellä vastaanotolla osaa käyttäytyä asiallisesti.

Miten selität sen, että joillakin se masennus pahenee, kun käyttää jotakin lääkettä useiden vuosien ajan? Jotkut ovat tulleet entistäkin itsetuhoisemmiksi.

Sorry, jos en jaa kanssasi lääke, tai psykiatriauskovaisuuttasi.

Sekään ei ole oikein, että aletaan syytellä ihmisiä sairaudentunnottomiksi, psykiatrian vastaisiksi, tai että ei sitoudu hoitoonsa riittävän paljon. Tai laitetaan kaikki "potilaan subjektiivisten kokemusten piikkiin".

Eiköhän se ole aika hyvä todiste, jos jotkin oireet, tai haittavaikutukset tulevat nimenomaan lääkkeiden käytön yhteydessä, etenkin, jos käyttää jotakin tiettyä lääkettä liian pitkään. Joidenkin lääkkeiden haittavaikutus tulee jopa lyhyemmänkin käytön jälkeen.

Lääkkeiden haittavaikutuksien osalta pitäisi tehdä enemmän ja laaja-alaisempia tutkimuksia, etenkin niiden kohdalla, jotka ovat käyttäneet lääkkeitä useita vuosia, tai jopa vuosikymmenien ajan. Useimmat nykyisin "todisteina" esitetyt gallupit koskevat vain lyhytkestoisesti tehtyjä lääketutkimuksia ja lääkkeitä käyttäneitä. Sama koskee palveluita.

Miten selität ohutsäieneuropatialöydökset ja autonomisen hermoston oirelöydökset PSSD-potilailla(ohutsäikeet on osa autonomisen hermoston toimintaa - tästä voi lukea esim Voimalehden PSSD-artikkelista), fibroosilöydöksiä sukuelimissä , katoavan orgasmin ja genitaalien tunnottomuuden? Genitaalien tunnottomuus jossa tunto tuntuu samalta kuin olkapäässä tai lidokaiinia olisi ruiskutettu alapäähän?

Esim serotonergisten huumeiden kuten ekstaasin käyttäjillä on todettu jatkuvia seksuaalihäiriöitä toisinaan. Tarkkaa syytä pssd:lle ei ole löydetty, seksuaalihaittoja kokee myös muut psyykenlääkekäyttäjät joiden välittäjäaineita on sotkettu ja mm post finasteridi syndroomaiset jotka on käyttäneet finasteridia

Fibroosilöydöksiä sukuelimistä jossa käytännössä nuorten genitaalit jollain pssd-potilailla muistuttaa vanhojen verenkiertohäiriöisten potilaiden sukuelimiä https://youtu.be/TiJ94cqa9II?is=Uvcy4Too5QkM8M34

Lisää tutkimusta todellakin tarvitaan - se alkaa ongelman myöntämisestä eikä mielenterveyden gaslightaamisesta. Yksi tutkittava ryhmä olisi nuoret jolla seksuaalisuus on vasta muotoutumassa ja mitä näiden aineidrn jota käytetään myös sekduaalirikollisten seksuaalisuuden lamaamisessa hoitona syöttämisessä nuorille on seurauksina? Miten seksielämä voi muotoutua normaaliksi turrilla genitaaleilla ja lamaantuneella tunne-elämällä?

Itselleni genitaalialueen tunto ei ole palautunut vaikka olen opiskellut, ollut iloinen ja motivoitunut. Minulla ei ole mitään kroonista masennussairautta, elämässä on toisinaan tuskaa ja kärsimystä jos kokee menetyksiä on paskaa, ihmisiä kuolee jne muuten mutta kun olosuhteet korjautuu on iloinen ei ole mitään syitä miksi genitaalit olisi turrat.

Puhun suoraan koska asiassa hyssyttely ei auta. Suora puhe on se mitä PSSD-potilaiden pitää tehdä vaikka aihe onkin intiimi ja kiusallinen.

Sanotaanko näin että monesti ihmisen intuitio osuu oikeaan. Aloitusta ennen tunto normaali, orgasmi normaali, käytön aikana olo tunnen vaimentumisesta, annosnostossa orgasmin totaalinen katoaminen ja kun kerran alasajoin tunto palautuo n. 3 kk:ssa ja samaten orgasmi. Kun aloitin ahdistukseen aineen - tunto lähti välittömästi - orgasmi laimeni(annosriippuvainen). Tämä ei ole mitään muuta kuin lääkkeen vaikutusta.

Pssd alkoi toisella vieroituskerralla jota lääkäri lääkitsi. Kuvaisin sitä kuin joku olisi sammuttanut valot. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä katosi mielestäni - en ymmärtänyt enää mitä se edes tarkoittaa. Vuosien aikana koen jotain heräämistä seksuaalisella puolella mutta se ei ole balanssissa - käytännössä jos jotain halua herää tunto on poissa. Kuin yhteys olisi katki aivojen ja genitaalien välillä.

Toki mielenterveys vaikuttaa seksihaluihin mutta masennuksen yleinen oire ei ole lidokaiinin tunne genitaaleissa saatika fibroottiset löydökset.

Itselläni jos varoitun painelen tutkimaan ohutsäieneuropatian (sikälimikäli sillä mitään hyötyä on). Se on yksi löydös mikä voisi selittää tunnon ongelmat. Tunnon ongelmat puhkaisi ssri-lääke ja sen krooninen käyttö. Vieroituksen heittämä homeistaasi ja vieroituksen lääkintä vei ongelman uudelle levelille. Vuosia identifioiduin aseksuaaliksi. Huom. Parinkympin puolelta asti

Anonyymi00020 kirjoitti:

Miten selität ohutsäieneuropatialöydökset ja autonomisen hermoston oirelöydökset PSSD-potilailla(ohutsäikeet on osa autonomisen hermoston toimintaa - tästä voi lukea esim Voimalehden PSSD-artikkelista), fibroosilöydöksiä sukuelimissä , katoavan orgasmin ja genitaalien tunnottomuuden? Genitaalien tunnottomuus jossa tunto tuntuu samalta kuin olkapäässä tai lidokaiinia olisi ruiskutettu alapäähän?

Esim serotonergisten huumeiden kuten ekstaasin käyttäjillä on todettu jatkuvia seksuaalihäiriöitä toisinaan. Tarkkaa syytä pssd:lle ei ole löydetty, seksuaalihaittoja kokee myös muut psyykenlääkekäyttäjät joiden välittäjäaineita on sotkettu ja mm post finasteridi syndroomaiset jotka on käyttäneet finasteridia

Fibroosilöydöksiä sukuelimistä jossa käytännössä nuorten genitaalit jollain pssd-potilailla muistuttaa vanhojen verenkiertohäiriöisten potilaiden sukuelimiä https://youtu.be/TiJ94cqa9II?is=Uvcy4Too5QkM8M34

Lisää tutkimusta todellakin tarvitaan - se alkaa ongelman myöntämisestä eikä mielenterveyden gaslightaamisesta. Yksi tutkittava ryhmä olisi nuoret jolla seksuaalisuus on vasta muotoutumassa ja mitä näiden aineidrn jota käytetään myös sekduaalirikollisten seksuaalisuuden lamaamisessa hoitona syöttämisessä nuorille on seurauksina? Miten seksielämä voi muotoutua normaaliksi turrilla genitaaleilla ja lamaantuneella tunne-elämällä?

Itselleni genitaalialueen tunto ei ole palautunut vaikka olen opiskellut, ollut iloinen ja motivoitunut. Minulla ei ole mitään kroonista masennussairautta, elämässä on toisinaan tuskaa ja kärsimystä jos kokee menetyksiä on paskaa, ihmisiä kuolee jne muuten mutta kun olosuhteet korjautuu on iloinen ei ole mitään syitä miksi genitaalit olisi turrat.

Puhun suoraan koska asiassa hyssyttely ei auta. Suora puhe on se mitä PSSD-potilaiden pitää tehdä vaikka aihe onkin intiimi ja kiusallinen.

Sanotaanko näin että monesti ihmisen intuitio osuu oikeaan. Aloitusta ennen tunto normaali, orgasmi normaali, käytön aikana olo tunnen vaimentumisesta, annosnostossa orgasmin totaalinen katoaminen ja kun kerran alasajoin tunto palautuo n. 3 kk:ssa ja samaten orgasmi. Kun aloitin ahdistukseen aineen - tunto lähti välittömästi - orgasmi laimeni(annosriippuvainen). Tämä ei ole mitään muuta kuin lääkkeen vaikutusta.

Pssd alkoi toisella vieroituskerralla jota lääkäri lääkitsi. Kuvaisin sitä kuin joku olisi sammuttanut valot. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä katosi mielestäni - en ymmärtänyt enää mitä se edes tarkoittaa. Vuosien aikana koen jotain heräämistä seksuaalisella puolella mutta se ei ole balanssissa - käytännössä jos jotain halua herää tunto on poissa. Kuin yhteys olisi katki aivojen ja genitaalien välillä.

Toki mielenterveys vaikuttaa seksihaluihin mutta masennuksen yleinen oire ei ole lidokaiinin tunne genitaaleissa saatika fibroottiset löydökset.

Itselläni jos varoitun painelen tutkimaan ohutsäieneuropatian (sikälimikäli sillä mitään hyötyä on). Se on yksi löydös mikä voisi selittää tunnon ongelmat. Tunnon ongelmat puhkaisi ssri-lääke ja sen krooninen käyttö. Vieroituksen heittämä homeistaasi ja vieroituksen lääkintä vei ongelman uudelle levelille. Vuosia identifioiduin aseksuaaliksi. Huom. Parinkympin puolelta asti

Lue lisää

Itse uskon että PSSD on laajempi ongelma kuin vain seksuaalisuuden ongelma. Kenties aivoterveydellisiä, hermoston terveydellisiä puolia omaava kokonaisuus. Yksi mielenkiintoisin asia mitä jotkut pssd:tä kuvaavat kokee on se että alkoholi lakkasi vaikuttamasta. He ei päihdy mmenää siten että siitä saa esim iloa ja rentoutumista eli asioissa palkintovaste heikkenee monissa asioissa. Myös seksissä - itse kuvaisin PSSD:tä niin että aivot lakkasi täysin vuosiksi käsittämästä mitä on seksuaalisuus mutta oudointa oli se tunne kuin genitaalit olisi täynnä lidokaiinia. Käytännössä uskon että krooninen ainekäyttö esim ssri muutenkin altistaa ihmisen kroonistuville alakulo-oireille, sitähän hypoteesia on heitellyt mm Giovanni Fava oppositional tolerance-teoriassaan jossa reseptorien asteittaisten muutosten vuoksi hoitotulokset voi heikentyä.

Homeostaasin heittäessä olo voi olla hyvinkin kurja kun keho on downreguloinut serotoniinireseptoreita jotta mitään ei olisi liikaa.
Asteittain antidepressantista tulee depressantti - ja on ilmiö nimeltä tardiivi dysforia - dysforinen tila mikä on seurausta kroonisesta reseptorien altistumisesta ssri aineille. Saman tilan voit kokea kun etsit huumeista buustia kroonisesti ja lopetat. Henkiset vieroitusoireet on todellisia ja myös kuten sanoin esim ekstaasin käyttö voi seksuaalisesti kastroida.

Ihmiset kuvaa täyttä emotionaalista tunnottomuutta anhedoniaa. En ole eläissäni kokenut oloani sellaiseksi kuin ssri vieroituksessa jota psykiatri lääkitsi. Kuin sisimpääni olisi pyyhitty pois. Kun aloitin aineet olin herkkä empaattinen, musiikkia rakastava. Ssri:t oli kuin pyyhekumi joka poisti osia minusta. Olin paljon vähemmän sensitiivinen lääkkeissä. En tunne hirveästi samaistumista lääkkeenkäyttäjään enää - tunnen että jatkoin elämässä siitä mihin jäin ennen lääkkeenkäyttöä - sen ihmisen tunnen paremmin.

Havaintosi eivät ole mitään uutta - kyseessä on vanha tuttu keino gaslightata harmia saaneita. Ehkä se on sun mielenterveys. Lisää kuvantamista, lisää pssd-potilaiden tutkimuksia. Myös eläinkunnassa tehdyistä kokeista saadaan osviittaa neutraalilla vyöhykkeellä- vai onkohan ne hiiretkin vaan masentuneita...

Anonyymi00018 kirjoitti:

Miten selität sen, että joillakin se masennus pahenee, kun käyttää jotakin lääkettä useiden vuosien ajan? Jotkut ovat tulleet entistäkin itsetuhoisemmiksi.

Sorry, jos en jaa kanssasi lääke, tai psykiatriauskovaisuuttasi.

Sekään ei ole oikein, että aletaan syytellä ihmisiä sairaudentunnottomiksi, psykiatrian vastaisiksi, tai että ei sitoudu hoitoonsa riittävän paljon. Tai laitetaan kaikki "potilaan subjektiivisten kokemusten piikkiin".

Eiköhän se ole aika hyvä todiste, jos jotkin oireet, tai haittavaikutukset tulevat nimenomaan lääkkeiden käytön yhteydessä, etenkin, jos käyttää jotakin tiettyä lääkettä liian pitkään. Joidenkin lääkkeiden haittavaikutus tulee jopa lyhyemmänkin käytön jälkeen.

Lääkkeiden haittavaikutuksien osalta pitäisi tehdä enemmän ja laaja-alaisempia tutkimuksia, etenkin niiden kohdalla, jotka ovat käyttäneet lääkkeitä useita vuosia, tai jopa vuosikymmenien ajan. Useimmat nykyisin "todisteina" esitetyt gallupit koskevat vain lyhytkestoisesti tehtyjä lääketutkimuksia ja lääkkeitä käyttäneitä. Sama koskee palveluita.

Lue lisää

Ei sinun tarvitse jakaa mitään uskovaisuutta kanssani, kun minulla ei sellaisia ole.
Ehkä luit kommentistani, että ne lääkkeet eivät ole välttämättä ainoa syy esim. seksuaalisuuden menetykseen ?
En minäkään usko lääkkeisiin, koska olen jo vuosia sitten lääkitykset lopetettuani alkanut voimaan paremmin. Se kävi jopa aika nopeasti lopetuksen jälkeen, ja vieläpä ilman vieroitusoireita.
Sitä mieltä olen silti, jos nyt sattuisi joku psykoosi vielä joskus tulemaan, niin saattaisin harkita, suostuakin, lyhytaikaiseen lääkkeen käyttöön, koska vuosia sitten lääkkeillä psykoosini saatiin taltutettua. Eri asia sitten se, kun väitettiin, että lääkkeitä olisi pitänyt käyttää koko loppuelämän ajan. Niistä ei mitään hyvää seurannut vuosikausien käytöllä.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Ei sinun tarvitse jakaa mitään uskovaisuutta kanssani, kun minulla ei sellaisia ole.
Ehkä luit kommentistani, että ne lääkkeet eivät ole välttämättä ainoa syy esim. seksuaalisuuden menetykseen ?
En minäkään usko lääkkeisiin, koska olen jo vuosia sitten lääkitykset lopetettuani alkanut voimaan paremmin. Se kävi jopa aika nopeasti lopetuksen jälkeen, ja vieläpä ilman vieroitusoireita.
Sitä mieltä olen silti, jos nyt sattuisi joku psykoosi vielä joskus tulemaan, niin saattaisin harkita, suostuakin, lyhytaikaiseen lääkkeen käyttöön, koska vuosia sitten lääkkeillä psykoosini saatiin taltutettua. Eri asia sitten se, kun väitettiin, että lääkkeitä olisi pitänyt käyttää koko loppuelämän ajan. Niistä ei mitään hyvää seurannut vuosikausien käytöllä.

Lue lisää

Siis tärkein asia mikä erottaa on se että mielenterveysongelmat eivät vie tuntoa genitaaleista. Tämä on pssd:hen liittyvä löydös. Jos tunnon katoaminen on aikataulutettavissa lääkkeen aiheuttamaan homeostaasin muutokseen, silloin se todennäköisesti liittyy siihen, ei johonkin alakuloiseen mielialaan. Ei ole mitään suoraa yhteyttä että ihminen lakkaa esim kokemasta orgasmin masennuksen takia. Pointti on että mt-ongelmista riippumatta ihminen ei ole välttämättä ilman seksuaalisuutta.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Siis tärkein asia mikä erottaa on se että mielenterveysongelmat eivät vie tuntoa genitaaleista. Tämä on pssd:hen liittyvä löydös. Jos tunnon katoaminen on aikataulutettavissa lääkkeen aiheuttamaan homeostaasin muutokseen, silloin se todennäköisesti liittyy siihen, ei johonkin alakuloiseen mielialaan. Ei ole mitään suoraa yhteyttä että ihminen lakkaa esim kokemasta orgasmin masennuksen takia. Pointti on että mt-ongelmista riippumatta ihminen ei ole välttämättä ilman seksuaalisuutta.

Lue lisää

Eihän ne mt-ongelmat vie ihmisyyttä keneltäkään. Ja ihmisyyteen kuuluu myös seksuaalisuus.

Onpas provoa. Oma motiivini kirjoittaa aiheesta liittyy neurologisiin ja hermostollisiin oireisiin mitä koin vuosien SSRI käytön vieroituksessa, jota tein lääkärin ohjauksessa. Nuorena aloitettu käyttö, jota ei myöskään ole tutkittu tieteellisesti kovin hyvin mitä se tekee aivoille. Tajusin silloin lääkärien tiedon puutteet. Kärsin PAWS-oireista eli pitkittyneistä vieroitusoireista vuosia joita kuvaisin homeostaasin epätasapainona minkä vieroitus puhkaisi ja sitä kautta neurologisina oireina ja hermostollisina haittoina. Näistä kesti vuosia palautua, eikä täydellistä palautumista ollut. Lääkäri pahensi haittoja tulkitsemalla niitä relapsina lisäten lääkkeitä pahentaen oireita tulkiten niitäkin mt-ongelmana.

Jälkikäteen moni palanen loksahteli kohdalleen ja ymmärrykseni lisääntyi näistä lääkkeistä. Kun ajoin aineet alas.

1. Dependence. Yksikin annosunohdus johti pahoihin vieroitusoireisiin, joista ei yhtäkään mainintaa lääkäriltä määrätessä lääke. Mainittiin vain että riippuvuutta ei synny unohtaen dependence-puoli ja voi muka lopettaa milloin vain - ei voi, koska stressaavassa kiireisessä elämäntilanteesaa on todella hankala ajaa noita aineita alas
2. Tunnetason leikkautuminen mikä vaikutti kykyyn olla empaattinen. Ei taaskaan mainintaa lääkäriltä, tiet.tutkimusta löytyy.
3. Apaattinen olo lääkkeissä. Tiet.tutkimusta löytyy.
4. Seksuaaliset haitat jotka jatkuu lopetettaessa. Ei mainintaa lääkäriltä, tiet. tutkimusta löytyy.
5. Kemiallinen epätasapaino käytön syynä-selitykset - ei tieteellistä perustaa väitteelle.

Ps. Ei ole pershäiriödiagnoosia

Anonyymi00034 kirjoitti:

Onpas provoa. Oma motiivini kirjoittaa aiheesta liittyy neurologisiin ja hermostollisiin oireisiin mitä koin vuosien SSRI käytön vieroituksessa, jota tein lääkärin ohjauksessa. Nuorena aloitettu käyttö, jota ei myöskään ole tutkittu tieteellisesti kovin hyvin mitä se tekee aivoille. Tajusin silloin lääkärien tiedon puutteet. Kärsin PAWS-oireista eli pitkittyneistä vieroitusoireista vuosia joita kuvaisin homeostaasin epätasapainona minkä vieroitus puhkaisi ja sitä kautta neurologisina oireina ja hermostollisina haittoina. Näistä kesti vuosia palautua, eikä täydellistä palautumista ollut. Lääkäri pahensi haittoja tulkitsemalla niitä relapsina lisäten lääkkeitä pahentaen oireita tulkiten niitäkin mt-ongelmana.

Jälkikäteen moni palanen loksahteli kohdalleen ja ymmärrykseni lisääntyi näistä lääkkeistä. Kun ajoin aineet alas.

1. Dependence. Yksikin annosunohdus johti pahoihin vieroitusoireisiin, joista ei yhtäkään mainintaa lääkäriltä määrätessä lääke. Mainittiin vain että riippuvuutta ei synny unohtaen dependence-puoli ja voi muka lopettaa milloin vain - ei voi, koska stressaavassa kiireisessä elämäntilanteesaa on todella hankala ajaa noita aineita alas
2. Tunnetason leikkautuminen mikä vaikutti kykyyn olla empaattinen. Ei taaskaan mainintaa lääkäriltä, tiet.tutkimusta löytyy.
3. Apaattinen olo lääkkeissä. Tiet.tutkimusta löytyy.
4. Seksuaaliset haitat jotka jatkuu lopetettaessa. Ei mainintaa lääkäriltä, tiet. tutkimusta löytyy.
5. Kemiallinen epätasapaino käytön syynä-selitykset - ei tieteellistä perustaa väitteelle.

Ps. Ei ole pershäiriödiagnoosia

Lue lisää

Kauanko söit SSRI-lääkettä? Lopetitko jossain vaiheessa, ja aloitit uudelleen? Alkoivatko haitat heti, miten kauan kestivät? Nämäkin tiedot auttaisivat, koska on normaalia SSRI-lääkkeelle alussa aiheuttaa haittaa. Muuten vaikuttaa vain diibadaiba-en halua tätä ite lääkäriltä ottaa käyttöön- jutuilta.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Onpas provoa. Oma motiivini kirjoittaa aiheesta liittyy neurologisiin ja hermostollisiin oireisiin mitä koin vuosien SSRI käytön vieroituksessa, jota tein lääkärin ohjauksessa. Nuorena aloitettu käyttö, jota ei myöskään ole tutkittu tieteellisesti kovin hyvin mitä se tekee aivoille. Tajusin silloin lääkärien tiedon puutteet. Kärsin PAWS-oireista eli pitkittyneistä vieroitusoireista vuosia joita kuvaisin homeostaasin epätasapainona minkä vieroitus puhkaisi ja sitä kautta neurologisina oireina ja hermostollisina haittoina. Näistä kesti vuosia palautua, eikä täydellistä palautumista ollut. Lääkäri pahensi haittoja tulkitsemalla niitä relapsina lisäten lääkkeitä pahentaen oireita tulkiten niitäkin mt-ongelmana.

Jälkikäteen moni palanen loksahteli kohdalleen ja ymmärrykseni lisääntyi näistä lääkkeistä. Kun ajoin aineet alas.

1. Dependence. Yksikin annosunohdus johti pahoihin vieroitusoireisiin, joista ei yhtäkään mainintaa lääkäriltä määrätessä lääke. Mainittiin vain että riippuvuutta ei synny unohtaen dependence-puoli ja voi muka lopettaa milloin vain - ei voi, koska stressaavassa kiireisessä elämäntilanteesaa on todella hankala ajaa noita aineita alas
2. Tunnetason leikkautuminen mikä vaikutti kykyyn olla empaattinen. Ei taaskaan mainintaa lääkäriltä, tiet.tutkimusta löytyy.
3. Apaattinen olo lääkkeissä. Tiet.tutkimusta löytyy.
4. Seksuaaliset haitat jotka jatkuu lopetettaessa. Ei mainintaa lääkäriltä, tiet. tutkimusta löytyy.
5. Kemiallinen epätasapaino käytön syynä-selitykset - ei tieteellistä perustaa väitteelle.

Ps. Ei ole pershäiriödiagnoosia

Lue lisää

Käytännössä masennukseen ja ahdistukseen on paljon turvallisempia keinoja pärjätä niiden kanssa. Itse pärjään hyvin ilman ssri-lääkkeitä, enkä kokeile psyykenlääkkeitä muutenkaan. Toivon etten koskaan olisi näihin aineisiin koskenut. Jos masennuslääkkeitä määrätään, niitä ei pitäisi määrätä 1/5 tai yli väestöstä, vain kunnon informoidulla suostumuksella ja valmis käyttäaikasuunnitelma mielessä käytölle, vieroitusongelmat ymmärtäen ja haasteisiin vastaten. Näin ei todellakaan ollut kohdallani. Amerikassa ollaan täysin oikealla asialla kun medikalisaatio-ongelmia yritetään ratkoa ja edistää deprecribing-käytäntöjä ja turvallista vieroitusta, olkoon hallitus mikä on. Toivon että lääkeyhtiöt saa tulonmenetyksiä tulevaisuudessa, en muuta ja joutuu vastuuseen jokaisesta peittelystä mikä osoitetaan. Tämä määrä medikalisaatiota näin kyseenalaisilla lääkkeillä on silkkaa hulluutta. Ja nämä lääkkeet voi vahingoittaa neurologisesti kun ne puretaan miten sattuu. Sitä lisää lääkärien vähättelevä asenne.

"Eli jos henkilö on masentunut, tuleeko pitkäaikaiskäytössäkään oiretta? " Pitkäaikaiskäytön teho on kyseenalainen ja lääkkeitä on tutkittu verrattain lyhyen aikaa. Antidepressantit voi toimia itseasiassa masentavina lääkkeinä pitemmän päälle vastatoleranssimallihypoteesin mukaan reseptoreissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Oloa voi pitää tasaisena pelkkä dependence aineeseen. Oikeasti masennus ymmärrettiin ennen paljon hetkellisempänä joka väistyy spontaanisti. Samaten masennus voi häipyä spontaanisti ilman että aine juuri tekee mitään kummoisempaa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Käytännössä masennukseen ja ahdistukseen on paljon turvallisempia keinoja pärjätä niiden kanssa. Itse pärjään hyvin ilman ssri-lääkkeitä, enkä kokeile psyykenlääkkeitä muutenkaan. Toivon etten koskaan olisi näihin aineisiin koskenut. Jos masennuslääkkeitä määrätään, niitä ei pitäisi määrätä 1/5 tai yli väestöstä, vain kunnon informoidulla suostumuksella ja valmis käyttäaikasuunnitelma mielessä käytölle, vieroitusongelmat ymmärtäen ja haasteisiin vastaten. Näin ei todellakaan ollut kohdallani. Amerikassa ollaan täysin oikealla asialla kun medikalisaatio-ongelmia yritetään ratkoa ja edistää deprecribing-käytäntöjä ja turvallista vieroitusta, olkoon hallitus mikä on. Toivon että lääkeyhtiöt saa tulonmenetyksiä tulevaisuudessa, en muuta ja joutuu vastuuseen jokaisesta peittelystä mikä osoitetaan. Tämä määrä medikalisaatiota näin kyseenalaisilla lääkkeillä on silkkaa hulluutta. Ja nämä lääkkeet voi vahingoittaa neurologisesti kun ne puretaan miten sattuu. Sitä lisää lääkärien vähättelevä asenne.

"Eli jos henkilö on masentunut, tuleeko pitkäaikaiskäytössäkään oiretta? " Pitkäaikaiskäytön teho on kyseenalainen ja lääkkeitä on tutkittu verrattain lyhyen aikaa. Antidepressantit voi toimia itseasiassa masentavina lääkkeinä pitemmän päälle vastatoleranssimallihypoteesin mukaan reseptoreissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Oloa voi pitää tasaisena pelkkä dependence aineeseen. Oikeasti masennus ymmärrettiin ennen paljon hetkellisempänä joka väistyy spontaanisti. Samaten masennus voi häipyä spontaanisti ilman että aine juuri tekee mitään kummoisempaa.

Lue lisää

Olen myös äärimmäisen skeptinen psykiatrian puheille siitä kuinka masennuslääkkeet lisää neuroplastisuutta tai neurogeneesiä eli ne on markkinoitu aivoille muka hyödyllisenä ja yleensä kvartaalikapitalismin periaatteiden mukaan(hyvin lyhytkestoinen perspektiivi: lyhyt tutkimushyöty jolla perustellaan asiaa) . Miten tällainen aine

1. Vie seksuaalisuutta
2. Aiheuttaa aivosähköiskuja jo yhden annosunohduksen jälkeen
3. Saa ihmiset kokemaan myös neurologisen tason esim kogn oireita lopetuksessa (etenkin liian nopeassa) ja usein dementikot joilla on jo aivoissa ongelmia usein reagoi huonommin psyykenlääkkeisiin
4. Ei ole mitään todisteita että masennus johtuu neuroplastisuuden vajeista ja näitä määrätään nuorille joilla on jo alunalkujaan neuroplastiset aivot.
5. Aivovauriot ja muunlainen kemiallinenkin aivojen häirintä voi johtaa lisääntyneeseen neuroplastisuuteen/geneesiin mikä johtuu puhtaasti häirinnästä. Aivot reagoi siis häirintään ja yrittää kääntää tätä prosessia eri tavoin esim alkamalla vähentää reseptoritiheyttä. Siitä syntyy sekasotkua, muutoksia, mutta psykiatria EI voi todistaa että tämä on yksinomaa hyödyllistä. Uskokoot ken tahtoo että kemikaali kohentaa aivoterveyttä vuodesta toiseen, minä en - aivojen jatkuva kyllästäminen esim stimulanteilla kuten kofeiinilla tai pikku koksulla ei ymmärretä yksinomaa ongelmattomaksi mutta psykiatrian lääkkeet saa jostain syystä olla kritiikin ulkopuolella.

Oma kokemukseni psyykenlääkkeistä oli vahingoittava - koen että sain neurologista haittaa, autonomisen hermoston oireita ja epäilen lääkkeen laukaisseen erittäin haitallisia muutoksia aivoja ajatellen etenkin homeostaasin muutoksissa. Kylmäävää ajatella mitä tuo aine teki aivoilleni nuoresta asti käytettynä, olin todella kognitiivisesti rapautettu vieroituksessa.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Olen myös äärimmäisen skeptinen psykiatrian puheille siitä kuinka masennuslääkkeet lisää neuroplastisuutta tai neurogeneesiä eli ne on markkinoitu aivoille muka hyödyllisenä ja yleensä kvartaalikapitalismin periaatteiden mukaan(hyvin lyhytkestoinen perspektiivi: lyhyt tutkimushyöty jolla perustellaan asiaa) . Miten tällainen aine

1. Vie seksuaalisuutta
2. Aiheuttaa aivosähköiskuja jo yhden annosunohduksen jälkeen
3. Saa ihmiset kokemaan myös neurologisen tason esim kogn oireita lopetuksessa (etenkin liian nopeassa) ja usein dementikot joilla on jo aivoissa ongelmia usein reagoi huonommin psyykenlääkkeisiin
4. Ei ole mitään todisteita että masennus johtuu neuroplastisuuden vajeista ja näitä määrätään nuorille joilla on jo alunalkujaan neuroplastiset aivot.
5. Aivovauriot ja muunlainen kemiallinenkin aivojen häirintä voi johtaa lisääntyneeseen neuroplastisuuteen/geneesiin mikä johtuu puhtaasti häirinnästä. Aivot reagoi siis häirintään ja yrittää kääntää tätä prosessia eri tavoin esim alkamalla vähentää reseptoritiheyttä. Siitä syntyy sekasotkua, muutoksia, mutta psykiatria EI voi todistaa että tämä on yksinomaa hyödyllistä. Uskokoot ken tahtoo että kemikaali kohentaa aivoterveyttä vuodesta toiseen, minä en - aivojen jatkuva kyllästäminen esim stimulanteilla kuten kofeiinilla tai pikku koksulla ei ymmärretä yksinomaa ongelmattomaksi mutta psykiatrian lääkkeet saa jostain syystä olla kritiikin ulkopuolella.

Oma kokemukseni psyykenlääkkeistä oli vahingoittava - koen että sain neurologista haittaa, autonomisen hermoston oireita ja epäilen lääkkeen laukaisseen erittäin haitallisia muutoksia aivoja ajatellen etenkin homeostaasin muutoksissa. Kylmäävää ajatella mitä tuo aine teki aivoilleni nuoresta asti käytettynä, olin todella kognitiivisesti rapautettu vieroituksessa.

Lue lisää

Eläinkokeet (eläinparat) tulee antamaan lisää vahvistusta harmeille kun psykiatrian potilaita ei uskota. Jotkut on saaneet harmeja julki esim SPECT ja QEEG-kuvauksissa joissa on todistettu neurotoksinen puoli lääkkeistä.

"For instance, while antidepressants are modestly effective in reducing depressive symptoms, they increase the brain’s susceptibility to future episodes after they have been discontinued. Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death)."

Joku päivä psykiatrian BS tulee romahtamaan. Siihen asti kuulemme vielä lääkekeskeisen mallin horinoita jostain aivoterveyden tukemisesta kemikaalikuormalla, tietenkin todisteena lyhyet tutkimukset ilman koko käytön kaarta ja sen vaikutuksia aivoille

Anonyymi00038 kirjoitti:

Eläinkokeet (eläinparat) tulee antamaan lisää vahvistusta harmeille kun psykiatrian potilaita ei uskota. Jotkut on saaneet harmeja julki esim SPECT ja QEEG-kuvauksissa joissa on todistettu neurotoksinen puoli lääkkeistä.

"For instance, while antidepressants are modestly effective in reducing depressive symptoms, they increase the brain’s susceptibility to future episodes after they have been discontinued. Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death)."

Joku päivä psykiatrian BS tulee romahtamaan. Siihen asti kuulemme vielä lääkekeskeisen mallin horinoita jostain aivoterveyden tukemisesta kemikaalikuormalla, tietenkin todisteena lyhyet tutkimukset ilman koko käytön kaarta ja sen vaikutuksia aivoille

Lue lisää

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3334530/

Tuossa artikkeli tekeekö ssrit enemmän haittaa kuin hyötyä. Etenkin pitkällä aikavälillä sanon että paljon enemmän haittaa. Lääkehehkuttajatkin voi olla eri mieltä 10 v päästä. Kannattaa ainakin tutustua hitaaseen hyberboliseen vieroitukseen (Maudsley deprescribing) kun alkaa vieroittautua. Meille kaikille ei annettu tietoa siitäkään

Anonyymi00036 kirjoitti:

Käytännössä masennukseen ja ahdistukseen on paljon turvallisempia keinoja pärjätä niiden kanssa. Itse pärjään hyvin ilman ssri-lääkkeitä, enkä kokeile psyykenlääkkeitä muutenkaan. Toivon etten koskaan olisi näihin aineisiin koskenut. Jos masennuslääkkeitä määrätään, niitä ei pitäisi määrätä 1/5 tai yli väestöstä, vain kunnon informoidulla suostumuksella ja valmis käyttäaikasuunnitelma mielessä käytölle, vieroitusongelmat ymmärtäen ja haasteisiin vastaten. Näin ei todellakaan ollut kohdallani. Amerikassa ollaan täysin oikealla asialla kun medikalisaatio-ongelmia yritetään ratkoa ja edistää deprecribing-käytäntöjä ja turvallista vieroitusta, olkoon hallitus mikä on. Toivon että lääkeyhtiöt saa tulonmenetyksiä tulevaisuudessa, en muuta ja joutuu vastuuseen jokaisesta peittelystä mikä osoitetaan. Tämä määrä medikalisaatiota näin kyseenalaisilla lääkkeillä on silkkaa hulluutta. Ja nämä lääkkeet voi vahingoittaa neurologisesti kun ne puretaan miten sattuu. Sitä lisää lääkärien vähättelevä asenne.

"Eli jos henkilö on masentunut, tuleeko pitkäaikaiskäytössäkään oiretta? " Pitkäaikaiskäytön teho on kyseenalainen ja lääkkeitä on tutkittu verrattain lyhyen aikaa. Antidepressantit voi toimia itseasiassa masentavina lääkkeinä pitemmän päälle vastatoleranssimallihypoteesin mukaan reseptoreissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Oloa voi pitää tasaisena pelkkä dependence aineeseen. Oikeasti masennus ymmärrettiin ennen paljon hetkellisempänä joka väistyy spontaanisti. Samaten masennus voi häipyä spontaanisti ilman että aine juuri tekee mitään kummoisempaa.

Lue lisää

Mutta oletko aloittaja? Täällä aiemmin ketjussa moni yritti jo objektiivisesti vastata hänelle tai sinulle saaden vain hyökkäyksen vastaan. Ehkä opit jo välissä vastaamaan kauniimmin. Joka tapauksessa taitaa olla muiden lääkkeiden käytön vuoksi tuo SSRI-vastaisuus tietyillä käyttäjillä noin pakkomielteistä täällä Suomi24-palstalla. Itse käytän SSRI-lääkkeitä, en huumeita, en päihteitä, edes alkoholia, ei ole mitään psyykelääkkeitäkään. Täällä ilman liitteitä ilman edes omakohtaista kokemusta kertoen postaillaan näitä aloituksia aika usein, ja heti, jos joku sanoo mitään oman mielipiteen vastaista, hyökätään päälle. Tulee olo, että taas sama, ehkä mahdollisesti skitsofreniadiagnoosiaan epäilevä täällä tätäkin jo kyseenalaistaa,, aika samanoloista kommentointi tai hyökintä. Noissakin ketjuissa olen jotain sanonut, ja samaan tyyliin täälläkin vastataan. Eli ehkä itse aloittaja kertoo masennuksensa syyn vaikka joka ketjuun jo aloitukseen, en tule niihin enää sörkkimään, kun tuntuu, että ollaan aina sotajalalla.

T. 20mg Escitalopram-käyttäjä, jo vuosia, ilman olisin jo tappanut itseni

Anonyymi00038 kirjoitti:

Eläinkokeet (eläinparat) tulee antamaan lisää vahvistusta harmeille kun psykiatrian potilaita ei uskota. Jotkut on saaneet harmeja julki esim SPECT ja QEEG-kuvauksissa joissa on todistettu neurotoksinen puoli lääkkeistä.

"For instance, while antidepressants are modestly effective in reducing depressive symptoms, they increase the brain’s susceptibility to future episodes after they have been discontinued. Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death)."

Joku päivä psykiatrian BS tulee romahtamaan. Siihen asti kuulemme vielä lääkekeskeisen mallin horinoita jostain aivoterveyden tukemisesta kemikaalikuormalla, tietenkin todisteena lyhyet tutkimukset ilman koko käytön kaarta ja sen vaikutuksia aivoille

Lue lisää

Lol. Muuta ei voi sanoa enää tähän keskusteluun, väliheittelijöiden *joka ei edes aloitettu kyseenalaistaen psykiatriaa tai sen asemaa mielen sairauksien diagnosoinnissa, vaan .."

Kun kysytään aloittajan SSRI-käytön kokemusta, tämä tapahtuu, tulee tällaista hienoa kertomusta ilman edes mitään siteerauksia ja perään linkkejä.

I'm out, mutta hyvää jatkoa samalle skitsofrenia-diagnoosin kyseenalaistamisen haluavalle, jonka joskus toivoin edes lähtevän tutkija-alalle lääketiedettä ajatellen, sinne hyvin sopisi.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Kauanko söit SSRI-lääkettä? Lopetitko jossain vaiheessa, ja aloitit uudelleen? Alkoivatko haitat heti, miten kauan kestivät? Nämäkin tiedot auttaisivat, koska on normaalia SSRI-lääkkeelle alussa aiheuttaa haittaa. Muuten vaikuttaa vain diibadaiba-en halua tätä ite lääkäriltä ottaa käyttöön- jutuilta.

Lue lisää

Käytin vuosia, tarkkaa käyttöaikaa en kerro. Koin haittoja koko käytön aikana, itseasiassa aloitushaitat olivat pienimmät. Käytön edetessä turtuminen paheni. Tokalla käyttökerralla haitat oli pahempia, ehkä hermostoni oli vähän herkistyny ekavieroituksen jälkeen. Annosnostossa seksuaalihaitat paheni todella ja esim menetin orgasmin täysin joka oli täysin sidottu annosnoston jälkeiseen aikaan - koin kuin alapääni olisi ollut täynnä puuduteainetta. Pahimmat haitat oli homeostaasin heittäessä lopetuksessa. Käytön aikana turtumuksen ja tunneleikkauman ja apatian tunne paheni - tämä menee yksi yhteen Giovanni Favan vastatoleranssimallin kanssa. Mikä pahinta ihminen on medication spellbinding-lääkrlumoustilassa jossa en tajunnut miten lääke vaikuttaa minuun. Pystyin tekemään analyysin jälkikäteen. Ajan saatossa reseptoreissa tapahtuu muutoksia mitkä voi toimia masentavina. En ole koskaan eläessäni tuntenut samanlaista anhedoniaa kuin vieroituksessa

Sain buustin sekä annosnostoista mielialassa mutta kesto kuukausia mikä ei tee tosiaankaan aineesta pitemmän päälle suotuisaa - boosti muuttui turtumiseen. Sain buustin myös lopetuksessa. Tämän vuoksi hypoteesini on että ssri:t toimii parhaiten kun kemiallinen tasapaino akuutisti aivoissa muuttuu minkä seurauksena tapahtuu jotain. Mutta sekään ei lisännyt tasapainoa elämässä koska olin hyvin hukassa itsestäni lääkkeissä verrattuna aikaan ilman niitä.

Palasin kerran lääkkeelle - syynä ahdistusoireet jotka oli eri kun alun oireet. Mietin mitä osaa näytteli vieroitus joka oli liian nopea. Tokavieroitus oli pahempi ja pidänkin erityisessä riskissä vieroitusoireille niitä kellä on tätä lääkkeiden ottamista lopettamista aloitusta, pitkiä käyttöaikoja, isoja annoksia ja epämääräisiäkin vieroituksia.

Nykyään vaalin hermoston tasapainoa enkä koe näitä lääkkeitä tasapainottavina joten en käytä niitä. Ne horjuttaa homeostaasia kun niistä vieroittaudutaan ja muutellaan annoksia. Toki on kokemusta ajanjaksosta kun asiat on näennäisesti tasapainossa lääkkeellä mutta tunnetason haitat ja erkaantuminen tunteista oli silti olemassa. Dependencessä tietenkin tasapainoa ylläpitää säännöllinen lääkkeenotto. Painajainen alkoi kun yksi annos unohtui ottaa esim yli vuorokauden. Alkoi semmoinen aivosähköiskujen räpsyntä ja painostava olo. Sitä kai lisäsi aivojeni mukautuminen aineeseen jo siitä asti kun ne oli vielä kehittymässä

Anonyymi00042 kirjoitti:

Käytin vuosia, tarkkaa käyttöaikaa en kerro. Koin haittoja koko käytön aikana, itseasiassa aloitushaitat olivat pienimmät. Käytön edetessä turtuminen paheni. Tokalla käyttökerralla haitat oli pahempia, ehkä hermostoni oli vähän herkistyny ekavieroituksen jälkeen. Annosnostossa seksuaalihaitat paheni todella ja esim menetin orgasmin täysin joka oli täysin sidottu annosnoston jälkeiseen aikaan - koin kuin alapääni olisi ollut täynnä puuduteainetta. Pahimmat haitat oli homeostaasin heittäessä lopetuksessa. Käytön aikana turtumuksen ja tunneleikkauman ja apatian tunne paheni - tämä menee yksi yhteen Giovanni Favan vastatoleranssimallin kanssa. Mikä pahinta ihminen on medication spellbinding-lääkrlumoustilassa jossa en tajunnut miten lääke vaikuttaa minuun. Pystyin tekemään analyysin jälkikäteen. Ajan saatossa reseptoreissa tapahtuu muutoksia mitkä voi toimia masentavina. En ole koskaan eläessäni tuntenut samanlaista anhedoniaa kuin vieroituksessa

Sain buustin sekä annosnostoista mielialassa mutta kesto kuukausia mikä ei tee tosiaankaan aineesta pitemmän päälle suotuisaa - boosti muuttui turtumiseen. Sain buustin myös lopetuksessa. Tämän vuoksi hypoteesini on että ssri:t toimii parhaiten kun kemiallinen tasapaino akuutisti aivoissa muuttuu minkä seurauksena tapahtuu jotain. Mutta sekään ei lisännyt tasapainoa elämässä koska olin hyvin hukassa itsestäni lääkkeissä verrattuna aikaan ilman niitä.

Palasin kerran lääkkeelle - syynä ahdistusoireet jotka oli eri kun alun oireet. Mietin mitä osaa näytteli vieroitus joka oli liian nopea. Tokavieroitus oli pahempi ja pidänkin erityisessä riskissä vieroitusoireille niitä kellä on tätä lääkkeiden ottamista lopettamista aloitusta, pitkiä käyttöaikoja, isoja annoksia ja epämääräisiäkin vieroituksia.

Nykyään vaalin hermoston tasapainoa enkä koe näitä lääkkeitä tasapainottavina joten en käytä niitä. Ne horjuttaa homeostaasia kun niistä vieroittaudutaan ja muutellaan annoksia. Toki on kokemusta ajanjaksosta kun asiat on näennäisesti tasapainossa lääkkeellä mutta tunnetason haitat ja erkaantuminen tunteista oli silti olemassa. Dependencessä tietenkin tasapainoa ylläpitää säännöllinen lääkkeenotto. Painajainen alkoi kun yksi annos unohtui ottaa esim yli vuorokauden. Alkoi semmoinen aivosähköiskujen räpsyntä ja painostava olo. Sitä kai lisäsi aivojeni mukautuminen aineeseen jo siitä asti kun ne oli vielä kehittymässä

Lue lisää

Käytitkö jotain kannabinoidia samaan aikaan?

Anonyymi00043 kirjoitti:

Käytitkö jotain kannabinoidia samaan aikaan?

En ole mikään kannabiksen käyttäjä

Anonyymi00044 kirjoitti:

En ole mikään kannabiksen käyttäjä

Hyvä kuulla, mutta miten saat mielesi pysymään kunnossa, siis ilman lääkkeitä ja päihteitäkin?

Anonyymi00045 kirjoitti:

Hyvä kuulla, mutta miten saat mielesi pysymään kunnossa, siis ilman lääkkeitä ja päihteitäkin?

Ja laitan perään vielä ihan hyvässä mielessä, että itsellä on diagnosoitu eristäytyvän persoonallisuushäiriön piirteitä ilman itse diagnoosia, kun en sitä ole tarvinnut, nuo tuli joskus ihan työttömänä esiin päästessäni diagnoosiin masennuksen lisäksi. En siis täällä tuomitse ketään millään diagnoosilla, itse ollut jo kohta 14 vuotta masentunut eri asteilla ja eri syistä,, välillä ilman lääkkeitä, sitten taas läheisten vuoksi niitä tarvinnut, ilman ollut pahinta aikaa, Eli SSRI-lääke toimii minulle parhaiten tai ainoana ilman haittoja, siksi varmaan sitä niin puolustelenkin.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Ja laitan perään vielä ihan hyvässä mielessä, että itsellä on diagnosoitu eristäytyvän persoonallisuushäiriön piirteitä ilman itse diagnoosia, kun en sitä ole tarvinnut, nuo tuli joskus ihan työttömänä esiin päästessäni diagnoosiin masennuksen lisäksi. En siis täällä tuomitse ketään millään diagnoosilla, itse ollut jo kohta 14 vuotta masentunut eri asteilla ja eri syistä,, välillä ilman lääkkeitä, sitten taas läheisten vuoksi niitä tarvinnut, ilman ollut pahinta aikaa, Eli SSRI-lääke toimii minulle parhaiten tai ainoana ilman haittoja, siksi varmaan sitä niin puolustelenkin.

Lue lisää

Itsekin olen ollut alakuloinen toisinaan, mutten koe elämän vastoinkäymisiin reagoimisen vuoksi tarvetta käyttää lääkettä. En enää selitä elämääni masennusdiagnoosin kautta. Alakuloa on provosoinut esim voimakkaan stressitilan jälkitila (mikä voi laukaista tyhjää alakuloista oloa mutta se on luonnollista) , kun kerran terveyteni petti kuukausiksi ja oireisto laski elämänlaatua enkä aluksi meinannut tottua siihen, tai kuolemantapaukset. Monesti alakulosta on auttanut nousemaan hyväksynnän harjoittelu, itsestä huolenpitäminen fyysisellä tasolla ja hermoston rauhoittaminen. Itsereflektio ja keskustelu. Ymmärrän mitä kehoni ja mieleni tarvii näissä tilanteissa ja puhumalla ymmärrän mistä oireisto kumpuaa. Toki on ihan perustarpeita, mitkä pitää olla ok, että voi voida hyvin - itselleni se on esim muut ihmiset ja sosiaalisuus, ihan perustarpeet kuten terveellinen ruoka jne. Kävely ulkona. Jos joku on taloudellisessa ahdingossa niin tottakai se vaikuttaa myös.

Itsestä huolenpito on aktiivinen prosessi ja hyvän voinnin eteen ja itsensä eteen pitää tehdä töitä. Joskus on inhimillistä että joku asia on rempallaan mutta asteittain pitää vaan palata aina perusasioiden äärelle.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Itsekin olen ollut alakuloinen toisinaan, mutten koe elämän vastoinkäymisiin reagoimisen vuoksi tarvetta käyttää lääkettä. En enää selitä elämääni masennusdiagnoosin kautta. Alakuloa on provosoinut esim voimakkaan stressitilan jälkitila (mikä voi laukaista tyhjää alakuloista oloa mutta se on luonnollista) , kun kerran terveyteni petti kuukausiksi ja oireisto laski elämänlaatua enkä aluksi meinannut tottua siihen, tai kuolemantapaukset. Monesti alakulosta on auttanut nousemaan hyväksynnän harjoittelu, itsestä huolenpitäminen fyysisellä tasolla ja hermoston rauhoittaminen. Itsereflektio ja keskustelu. Ymmärrän mitä kehoni ja mieleni tarvii näissä tilanteissa ja puhumalla ymmärrän mistä oireisto kumpuaa. Toki on ihan perustarpeita, mitkä pitää olla ok, että voi voida hyvin - itselleni se on esim muut ihmiset ja sosiaalisuus, ihan perustarpeet kuten terveellinen ruoka jne. Kävely ulkona. Jos joku on taloudellisessa ahdingossa niin tottakai se vaikuttaa myös.

Itsestä huolenpito on aktiivinen prosessi ja hyvän voinnin eteen ja itsensä eteen pitää tehdä töitä. Joskus on inhimillistä että joku asia on rempallaan mutta asteittain pitää vaan palata aina perusasioiden äärelle.

Lue lisää

Olen myös sellainen että laitan itseni epämukaviinkin tilanteisiin ja esim ahdistukseen on itseäni auttanut tulta päin meneminen ja altistaminen. Tunnen itseni ja sosiaalisuuden lisäksi tarvitsen latautumisaikaa yksin ja tiedostan sen. Sitä on aina kalenterissa. Itsetuntemus auttaa, mutta olen huomannut, että aina itseä ei kannata kuunnella koska helposti esim tulisi valittua se vaihtoehto missä välttää epämukavuutta.

Tällaiset asiat ei tapahdu hetkessä vaan selviytymiskeinoja oppii vuosien varrella. Harmillisesti monelle annetaan pillerit ja ne johdattaa asteittain vielä syvempään hämmennykseen eikä loppuviimein selviytymiskeinoja synny. Joutuu kamppailemaan lääkehaittakierteen kanssa loppuviimeksi. Käteen jää joku pillereissä käyty terapia joka ainakaan itselle ei antanut juuri mitään. Uskon terapiaan itse myös, pillerit ei vaan enää ole vaihtoehto

Anonyymi00047 kirjoitti:

Itsekin olen ollut alakuloinen toisinaan, mutten koe elämän vastoinkäymisiin reagoimisen vuoksi tarvetta käyttää lääkettä. En enää selitä elämääni masennusdiagnoosin kautta. Alakuloa on provosoinut esim voimakkaan stressitilan jälkitila (mikä voi laukaista tyhjää alakuloista oloa mutta se on luonnollista) , kun kerran terveyteni petti kuukausiksi ja oireisto laski elämänlaatua enkä aluksi meinannut tottua siihen, tai kuolemantapaukset. Monesti alakulosta on auttanut nousemaan hyväksynnän harjoittelu, itsestä huolenpitäminen fyysisellä tasolla ja hermoston rauhoittaminen. Itsereflektio ja keskustelu. Ymmärrän mitä kehoni ja mieleni tarvii näissä tilanteissa ja puhumalla ymmärrän mistä oireisto kumpuaa. Toki on ihan perustarpeita, mitkä pitää olla ok, että voi voida hyvin - itselleni se on esim muut ihmiset ja sosiaalisuus, ihan perustarpeet kuten terveellinen ruoka jne. Kävely ulkona. Jos joku on taloudellisessa ahdingossa niin tottakai se vaikuttaa myös.

Itsestä huolenpito on aktiivinen prosessi ja hyvän voinnin eteen ja itsensä eteen pitää tehdä töitä. Joskus on inhimillistä että joku asia on rempallaan mutta asteittain pitää vaan palata aina perusasioiden äärelle.

Lue lisää

Osin hienoa kuulla, ettet tarvitse diagnoosia, mutta olet myös sen verran rikkaampi sitten jo ennen eläkeikää, ettei sillä ollessa tarvitse enää miettiä sen enempää mitään eläkettäkään ja sen kertymää. Hyvä jos noin, muttet selvästikään silti voi hyvin tai ole onnellinen, jos täällä Suomi24 asioista kyselet, koska ketä enää eläkkeellä jonkun ollessa nämä asiat kiinnostavat, mutta missä olet tai mitä teet, ehkä vain eläkeyhtiösi haluaa nuo asiat tietää.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Mutta oletko aloittaja? Täällä aiemmin ketjussa moni yritti jo objektiivisesti vastata hänelle tai sinulle saaden vain hyökkäyksen vastaan. Ehkä opit jo välissä vastaamaan kauniimmin. Joka tapauksessa taitaa olla muiden lääkkeiden käytön vuoksi tuo SSRI-vastaisuus tietyillä käyttäjillä noin pakkomielteistä täällä Suomi24-palstalla. Itse käytän SSRI-lääkkeitä, en huumeita, en päihteitä, edes alkoholia, ei ole mitään psyykelääkkeitäkään. Täällä ilman liitteitä ilman edes omakohtaista kokemusta kertoen postaillaan näitä aloituksia aika usein, ja heti, jos joku sanoo mitään oman mielipiteen vastaista, hyökätään päälle. Tulee olo, että taas sama, ehkä mahdollisesti skitsofreniadiagnoosiaan epäilevä täällä tätäkin jo kyseenalaistaa,, aika samanoloista kommentointi tai hyökintä. Noissakin ketjuissa olen jotain sanonut, ja samaan tyyliin täälläkin vastataan. Eli ehkä itse aloittaja kertoo masennuksensa syyn vaikka joka ketjuun jo aloitukseen, en tule niihin enää sörkkimään, kun tuntuu, että ollaan aina sotajalalla.

T. 20mg Escitalopram-käyttäjä, jo vuosia, ilman olisin jo tappanut itseni

Lue lisää

Itsekin aiemmin luulin että lääke on pelastanut elämäni mutta heräsin jossain vaiheessa vuosia myöhemmin tilasta jossa en tuntenut itseä apaattisena. Kai sitä on sitten vähän medication spellbinding-tilassa jossa muistaa vain alun buustin vaikkei sellaista ole tuntunut vuosiin. On vain dependencen aikaansaama tasaisuus ilman vieroitusoireita ja joku oma tarina päässä mihin uskoo. Todellisuudessa olin kemiallisesti kastroitu kauniisti sanoen ja elämä junnasi paikallaan. Sain toki positiivisiakin asioita elämässä aikaan aineita käyttämällä pienemmällä annoksella mutta paljon olin kujalla elämästäni noissa aineissa - sen ymmärtää vasta jälkikäteen. Mitä en kaipaa, on ne sähköiskutulitukset päässä yhden annoksen unohtaessa, erkaannus tunteista, apatia, päiväväsymys jne

Herkkänä nuorena ujona ihmisenä escitalopramin vetäminen tuntui alussa vapauttavalta, saattaa olla että jopa hoidin sillä enemmän tuota puolta kuin koskaan masennusta mihin sitä määrättiin. Mutta siis nykyään kun en käytä esciä, koen että ihmissuhteet on syventyneet, itseymmärrys kasvanut ja en loppuviimeksi tarvi tuota. Enkä varmaan koskaan tarvinnutkaan.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Osin hienoa kuulla, ettet tarvitse diagnoosia, mutta olet myös sen verran rikkaampi sitten jo ennen eläkeikää, ettei sillä ollessa tarvitse enää miettiä sen enempää mitään eläkettäkään ja sen kertymää. Hyvä jos noin, muttet selvästikään silti voi hyvin tai ole onnellinen, jos täällä Suomi24 asioista kyselet, koska ketä enää eläkkeellä jonkun ollessa nämä asiat kiinnostavat, mutta missä olet tai mitä teet, ehkä vain eläkeyhtiösi haluaa nuo asiat tietää.

Lue lisää

Vaikka lääkäri antaisi diagnooseja, on ihmisestä itsestään kiinni miten vahvasti hän niillä selittää elämäänsä.

Masennuksesta lienee hyötyä ainakin lääkeyhtiöille koska kun sitä alettiin massiivisesti diagnosoida, kassavirta kasvoi. Eri asia onko sillä saatu kroonistunutta alakuloa hoidettua maailmasta tehokkaasti pois. Kärsimys kuuluu elämään, on sillä nimenä masennus tai ei. Moni identifioituu kroonisen masennuksen diagnoosiin, itse en enää.

En tiedä miten olen ikinä mennytkään ansaan valheeseen jossa masennusta verrataan johonkin kemialliseen epätasapainoserotoniinivajeeseen, aletaan napsia aineita ilman suunnitelmaa milloin lopettaa (eikä tietenkään kerrottu puoliakaan haitoista) . Tuollainen ymmärrystapa lisää tutkimuksen mukaan jatkuvaa turvautumista masennuspillereihin ja pessimistisempiä näkökulmia siihen että asiaan voi itse vaikuttaa.

Uskon itse että nuo aineet vaikuttaa muutenkin tehokkaammin yleisesti ihmistä turruttaen, sivussa ahdistusta. Mutta siihenkin on keinoja pärjätä sen kanssa.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Olen myös äärimmäisen skeptinen psykiatrian puheille siitä kuinka masennuslääkkeet lisää neuroplastisuutta tai neurogeneesiä eli ne on markkinoitu aivoille muka hyödyllisenä ja yleensä kvartaalikapitalismin periaatteiden mukaan(hyvin lyhytkestoinen perspektiivi: lyhyt tutkimushyöty jolla perustellaan asiaa) . Miten tällainen aine

1. Vie seksuaalisuutta
2. Aiheuttaa aivosähköiskuja jo yhden annosunohduksen jälkeen
3. Saa ihmiset kokemaan myös neurologisen tason esim kogn oireita lopetuksessa (etenkin liian nopeassa) ja usein dementikot joilla on jo aivoissa ongelmia usein reagoi huonommin psyykenlääkkeisiin
4. Ei ole mitään todisteita että masennus johtuu neuroplastisuuden vajeista ja näitä määrätään nuorille joilla on jo alunalkujaan neuroplastiset aivot.
5. Aivovauriot ja muunlainen kemiallinenkin aivojen häirintä voi johtaa lisääntyneeseen neuroplastisuuteen/geneesiin mikä johtuu puhtaasti häirinnästä. Aivot reagoi siis häirintään ja yrittää kääntää tätä prosessia eri tavoin esim alkamalla vähentää reseptoritiheyttä. Siitä syntyy sekasotkua, muutoksia, mutta psykiatria EI voi todistaa että tämä on yksinomaa hyödyllistä. Uskokoot ken tahtoo että kemikaali kohentaa aivoterveyttä vuodesta toiseen, minä en - aivojen jatkuva kyllästäminen esim stimulanteilla kuten kofeiinilla tai pikku koksulla ei ymmärretä yksinomaa ongelmattomaksi mutta psykiatrian lääkkeet saa jostain syystä olla kritiikin ulkopuolella.

Oma kokemukseni psyykenlääkkeistä oli vahingoittava - koen että sain neurologista haittaa, autonomisen hermoston oireita ja epäilen lääkkeen laukaisseen erittäin haitallisia muutoksia aivoja ajatellen etenkin homeostaasin muutoksissa. Kylmäävää ajatella mitä tuo aine teki aivoilleni nuoresta asti käytettynä, olin todella kognitiivisesti rapautettu vieroituksessa.

Lue lisää

Oletko osannut päästää irti menneistä ? Syyllistätkö edelleen itseäsi asioista, joita olet kokenut ?
Kommenttiesi perusteella vellot edelleen jossain menneessä, yritä päästää irti, jos kerran nykyään asiat ovat paremmin.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Mutta oletko aloittaja? Täällä aiemmin ketjussa moni yritti jo objektiivisesti vastata hänelle tai sinulle saaden vain hyökkäyksen vastaan. Ehkä opit jo välissä vastaamaan kauniimmin. Joka tapauksessa taitaa olla muiden lääkkeiden käytön vuoksi tuo SSRI-vastaisuus tietyillä käyttäjillä noin pakkomielteistä täällä Suomi24-palstalla. Itse käytän SSRI-lääkkeitä, en huumeita, en päihteitä, edes alkoholia, ei ole mitään psyykelääkkeitäkään. Täällä ilman liitteitä ilman edes omakohtaista kokemusta kertoen postaillaan näitä aloituksia aika usein, ja heti, jos joku sanoo mitään oman mielipiteen vastaista, hyökätään päälle. Tulee olo, että taas sama, ehkä mahdollisesti skitsofreniadiagnoosiaan epäilevä täällä tätäkin jo kyseenalaistaa,, aika samanoloista kommentointi tai hyökintä. Noissakin ketjuissa olen jotain sanonut, ja samaan tyyliin täälläkin vastataan. Eli ehkä itse aloittaja kertoo masennuksensa syyn vaikka joka ketjuun jo aloitukseen, en tule niihin enää sörkkimään, kun tuntuu, että ollaan aina sotajalalla.

T. 20mg Escitalopram-käyttäjä, jo vuosia, ilman olisin jo tappanut itseni

Lue lisää

Nykyään on aika yleistä, ettei tykätä muista, jos he ovat erilaisia kuin itse.
Mitään ei saisi sanoa vastaan loukkaamatta toisen argumentointia.
Oma sairaus totta kai hyvin usein aiheuttaa häpeää, sairaus on myös vaikeaa hyväksyä, mutta se jää ymmärtämättä, miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että jotkut muut voivat saada apua lääkkeistä ja muistakin hoitokeinoista, sekä pystyvät pärjäämään sairautensa kanssa.
Olemme yksilöitä, emme voi tietää asioita muiden puolesta, ainoastaan omistamme, etenkin psyykettä koskien.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Osin hienoa kuulla, ettet tarvitse diagnoosia, mutta olet myös sen verran rikkaampi sitten jo ennen eläkeikää, ettei sillä ollessa tarvitse enää miettiä sen enempää mitään eläkettäkään ja sen kertymää. Hyvä jos noin, muttet selvästikään silti voi hyvin tai ole onnellinen, jos täällä Suomi24 asioista kyselet, koska ketä enää eläkkeellä jonkun ollessa nämä asiat kiinnostavat, mutta missä olet tai mitä teet, ehkä vain eläkeyhtiösi haluaa nuo asiat tietää.

Lue lisää

En ole kyseinen kommentoija, mutta mielenkiintoista teidän sananvaihto.
Täytyykö siihen olla erityinen syy, jos ja kun lueskelee tätäkin palstaa ?
Itse ainakin luen ihan mielenkiinnosta, koska taustalla on itselläkin monen vuoden kokemukset psykiatrian puolelta. Ihmismieli ja psyyke ovat hyvin mielenkiintoisia.
Olen itse selvinnyt sen verran hyvin, etten enää käytä lääkkeitä, en ole hoidon piirissä.
Työkykyinen en ole ollut vuosiin. En tule koskaan paranemaan, mutta toipunut olen, itselleni riittävästi, voisi sanoa. Toki myös fyysistä vaivaa on tullut jo ehkä liikaakin.
Se, että oppii tunnistamaan tunteensa, hyväksyy itsensä sekä puutteineen kuin hyveineenkin, oppii käsittelemään tunteitaan, jne. auttaa elämässä jo aika paljon eteenpäin.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Kauanko söit SSRI-lääkettä? Lopetitko jossain vaiheessa, ja aloitit uudelleen? Alkoivatko haitat heti, miten kauan kestivät? Nämäkin tiedot auttaisivat, koska on normaalia SSRI-lääkkeelle alussa aiheuttaa haittaa. Muuten vaikuttaa vain diibadaiba-en halua tätä ite lääkäriltä ottaa käyttöön- jutuilta.

Lue lisää

Sen verran haluaisin kysyä näin eri kommentoijana, että kauanko kesti lääkityksen lopetuksen jälkeen, että haitat menivät pois ?
Muuten vain kyselen entisenä lääkkeiden käyttäjänä. Itselläni tietysti vain omat kokemukset kaikesta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3334530/

Tuossa artikkeli tekeekö ssrit enemmän haittaa kuin hyötyä. Etenkin pitkällä aikavälillä sanon että paljon enemmän haittaa. Lääkehehkuttajatkin voi olla eri mieltä 10 v päästä. Kannattaa ainakin tutustua hitaaseen hyberboliseen vieroitukseen (Maudsley deprescribing) kun alkaa vieroittautua. Meille kaikille ei annettu tietoa siitäkään

Lue lisää

Ehkä se ei ole mitään lääkkeiden hehkutusta, jos sanoo, että niissä on sekä hyvät että huonot puolensa ?

Anonyymi00055 kirjoitti:

Sen verran haluaisin kysyä näin eri kommentoijana, että kauanko kesti lääkityksen lopetuksen jälkeen, että haitat menivät pois ?
Muuten vain kyselen entisenä lääkkeiden käyttäjänä. Itselläni tietysti vain omat kokemukset kaikesta.

Lue lisää

Omalla kohdalla meni vuosia enkä ole koskaan toipunut PSSD:stä.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Ja laitan perään vielä ihan hyvässä mielessä, että itsellä on diagnosoitu eristäytyvän persoonallisuushäiriön piirteitä ilman itse diagnoosia, kun en sitä ole tarvinnut, nuo tuli joskus ihan työttömänä esiin päästessäni diagnoosiin masennuksen lisäksi. En siis täällä tuomitse ketään millään diagnoosilla, itse ollut jo kohta 14 vuotta masentunut eri asteilla ja eri syistä,, välillä ilman lääkkeitä, sitten taas läheisten vuoksi niitä tarvinnut, ilman ollut pahinta aikaa, Eli SSRI-lääke toimii minulle parhaiten tai ainoana ilman haittoja, siksi varmaan sitä niin puolustelenkin.

Lue lisää

Sinulla on täysi oikeus puolustella lääkitystäsi, jos kerran olet sen hyväksi kokenut.
Hienoa, että on ollut apua.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Onpas provoa. Oma motiivini kirjoittaa aiheesta liittyy neurologisiin ja hermostollisiin oireisiin mitä koin vuosien SSRI käytön vieroituksessa, jota tein lääkärin ohjauksessa. Nuorena aloitettu käyttö, jota ei myöskään ole tutkittu tieteellisesti kovin hyvin mitä se tekee aivoille. Tajusin silloin lääkärien tiedon puutteet. Kärsin PAWS-oireista eli pitkittyneistä vieroitusoireista vuosia joita kuvaisin homeostaasin epätasapainona minkä vieroitus puhkaisi ja sitä kautta neurologisina oireina ja hermostollisina haittoina. Näistä kesti vuosia palautua, eikä täydellistä palautumista ollut. Lääkäri pahensi haittoja tulkitsemalla niitä relapsina lisäten lääkkeitä pahentaen oireita tulkiten niitäkin mt-ongelmana.

Jälkikäteen moni palanen loksahteli kohdalleen ja ymmärrykseni lisääntyi näistä lääkkeistä. Kun ajoin aineet alas.

1. Dependence. Yksikin annosunohdus johti pahoihin vieroitusoireisiin, joista ei yhtäkään mainintaa lääkäriltä määrätessä lääke. Mainittiin vain että riippuvuutta ei synny unohtaen dependence-puoli ja voi muka lopettaa milloin vain - ei voi, koska stressaavassa kiireisessä elämäntilanteesaa on todella hankala ajaa noita aineita alas
2. Tunnetason leikkautuminen mikä vaikutti kykyyn olla empaattinen. Ei taaskaan mainintaa lääkäriltä, tiet.tutkimusta löytyy.
3. Apaattinen olo lääkkeissä. Tiet.tutkimusta löytyy.
4. Seksuaaliset haitat jotka jatkuu lopetettaessa. Ei mainintaa lääkäriltä, tiet. tutkimusta löytyy.
5. Kemiallinen epätasapaino käytön syynä-selitykset - ei tieteellistä perustaa väitteelle.

Ps. Ei ole pershäiriödiagnoosia

Lue lisää

Olet siis työelämässä ja joskus saanut haittaa tuosta lääkkeestä, muttei ole haitannut elämän jatkumista?

Anonyymi00059 kirjoitti:

Olet siis työelämässä ja joskus saanut haittaa tuosta lääkkeestä, muttei ole haitannut elämän jatkumista?

Menetin vuosia elämästäni psyykenlääkkeille ja hermostooni jäi harmia. Olen pitkän taistelun kautta tässä pisteessä. Aivot eikä hermosto ole entiset mutta en koskaan haluaisi palata aikaan jolloin luotin psykiatriaan ja vedin sen aineita.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Menetin vuosia elämästäni psyykenlääkkeille ja hermostooni jäi harmia. Olen pitkän taistelun kautta tässä pisteessä. Aivot eikä hermosto ole entiset mutta en koskaan haluaisi palata aikaan jolloin luotin psykiatriaan ja vedin sen aineita.

Lue lisää

Esim PSSD on todellakin haitannut elämäni jatkumista

Anonyymi00061 kirjoitti:

Esim PSSD on todellakin haitannut elämäni jatkumista

Saatika mitä vuosien stressitasot pitkittyneitä vieroitusoireita kokevana teki keholle, saatika autonomisen hermoston oireet.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Olen myös sellainen että laitan itseni epämukaviinkin tilanteisiin ja esim ahdistukseen on itseäni auttanut tulta päin meneminen ja altistaminen. Tunnen itseni ja sosiaalisuuden lisäksi tarvitsen latautumisaikaa yksin ja tiedostan sen. Sitä on aina kalenterissa. Itsetuntemus auttaa, mutta olen huomannut, että aina itseä ei kannata kuunnella koska helposti esim tulisi valittua se vaihtoehto missä välttää epämukavuutta.

Tällaiset asiat ei tapahdu hetkessä vaan selviytymiskeinoja oppii vuosien varrella. Harmillisesti monelle annetaan pillerit ja ne johdattaa asteittain vielä syvempään hämmennykseen eikä loppuviimein selviytymiskeinoja synny. Joutuu kamppailemaan lääkehaittakierteen kanssa loppuviimeksi. Käteen jää joku pillereissä käyty terapia joka ainakaan itselle ei antanut juuri mitään. Uskon terapiaan itse myös, pillerit ei vaan enää ole vaihtoehto

Lue lisää

Se on niin sanottua altistushoitoa, jos on vaikeaa mennä erilaisiin tilanteisiin, ja alkaa kuitenkin menemään, yrittämään, katsomaan kuinka pärjää.
Yleensä jälkeenpäin huomaa, että ei siinä niin mitään kummaa ollutkaan.
Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoon tuo altistaminen on melkeinpä ainoa vaihtoehto. Mitä enemmän ja pitempään välttelee sosiaalisia tilanteita, sen pahemmaksi ongelma voi ajan myötä mennä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Menetin vuosia elämästäni psyykenlääkkeille ja hermostooni jäi harmia. Olen pitkän taistelun kautta tässä pisteessä. Aivot eikä hermosto ole entiset mutta en koskaan haluaisi palata aikaan jolloin luotin psykiatriaan ja vedin sen aineita.

Lue lisää

Jokseenkin samanlaista taustaa.
Omalla kohdallani en kuitenkaan ole ajatellut menettäneeni vuosia, koen sen niin, että nekin vuodet olivat sen hetkistä elämääni, en niitä mitenkään menettänyt. Monet vuodet menivät sillä tavalla, ja sen jälkeen on ollut toisenlaisia vuosia.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Jokseenkin samanlaista taustaa.
Omalla kohdallani en kuitenkaan ole ajatellut menettäneeni vuosia, koen sen niin, että nekin vuodet olivat sen hetkistä elämääni, en niitä mitenkään menettänyt. Monet vuodet menivät sillä tavalla, ja sen jälkeen on ollut toisenlaisia vuosia.

Lue lisää

En tiedä oletko kärsinyt kunnon vahingosta sitten. https://youtu.be/P3-968ERmVM?is=BZ0SmjoftoyexSos

Anonyymi00065 kirjoitti:

En tiedä oletko kärsinyt kunnon vahingosta sitten. https://youtu.be/P3-968ERmVM?is=BZ0SmjoftoyexSos

Lue lisää

Et tietenkään voi tietää minun kokemuksistani. Kyllähän niitä oli, aika paljonkin.
Pysyvääkin haittaa jäi hermostoon, mutta senkin kanssa minun on vain elettävä.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Hyvä kuulla, mutta miten saat mielesi pysymään kunnossa, siis ilman lääkkeitä ja päihteitäkin?

Kukaan ei pysy kunnossa päihteiden avulla, se on faktaa.

Pitkäaikainen SSRI aiheuttaa muutoksia serotoniinireseptoreissa (esim. 5-HT1A-downregulaatio), jotka voivat pysyä kuukausia tai vuosia lääkkeen lopettamisen jälkeen. Yhdessä tutkimuksessa muutoksia havaittu keskimäärin 29 kk lopettamisen jälkeen monilla alueilla.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Pitkäaikainen SSRI aiheuttaa muutoksia serotoniinireseptoreissa (esim. 5-HT1A-downregulaatio), jotka voivat pysyä kuukausia tai vuosia lääkkeen lopettamisen jälkeen. Yhdessä tutkimuksessa muutoksia havaittu keskimäärin 29 kk lopettamisen jälkeen monilla alueilla.

Lue lisää

Neuroplastisuuden kohoaminen tai neurogeneesin lisääntyminen(uusien hermosolujen synty) ei ole aina hyvä asia. Sitä syntyy mm vaurioiden jälkeen aivoille(aivohalvaus, isku päähän jne). Aivot reagoi niiden häirintään ja kompensoi sitä. Aivan kritiikittä psykiatria on uskonut tähän teoriaan vaikka lääkkeieen toimintamekanismia ei täysin ymmärretä.

Masentuneiden aivoissa ei ole todistetusti pulaa neurogeneesistä tai neuroplastisuudesta. Monet on hyvin nuoria kenelle näitä määrätään

Niin mikäs se syy käyttää noita aineita olikaan nykytiedon valossa, jotka usein pohjautuu näihin teorioihin? Toki siis tunnelamakin voi olla terapeuttinen vaikutus tai esim jonkun kokema jonkun aikaa kestävä euforinen vaikutus tai jopa mania (tosin ssrit saattaa ajan saatossa muuttua tunteita leikkaavaksi). Mutta Giovanni Favan vastatoleranssimallihypoteesin mukaan reseptoreissa voi tapahtua haitallisia muutoksia ajan saatossa mikä johtaa huonompiin hoitotuloksiin

Itse en tietenkään olisi käyttänyt informoidulla suostumuksella aineita jotka on marginaalisesti toimivia, ei korjanneet serotoniinitasoa aivoissa(lääkäri sekoitti lääkeyhtiöiden markkinointipuheen ja tieteellisen teorian ja kaikessa hiljaisuudessa maininnat näistä löytyy lähinnä enää lääkepaketeista, Youtube-arkistosta esim Zoloft mainos Amerikassa ja ne on haudattu esim suomalaisen sairaala Taysin sivuilta ja muutettu muuksi ja käytännössä tuo on aina ollut pelkkää spekulaatiota ja enemmän markkinointipuhrtta kuin tiedettä), joista voi saada pitkittyneitä vieroitusoireita ja sähköiskuja päässä yhdellä annosunohduksella, joka lamaa seksuaalisuuden(ja se jatkuu lääkkeen jälkeen) , erkaannuttaa tunteista. Ja paljon muuta mitä uskon näiden tekevän - esim haitallisuus mitokondrioille, autonomiselle hermostolle (vieroitus yliaktivoi myös sympaattista hermostoa tuottaen pitkäaikaisia oireita tavallaan varoittane epätasapainosta kehossa sisältäpäin). Uskon myös että psykiatrian lääkkeissä on pitemmän päälle aivoterveydelle haitallisia vaikutuksia.

Itse sain kovaan leikkauksen jälkeiseen kipuun Ketamiinia muutaman päivän ajan. Kävin ihan psykoosin puolella harhoineen, siitä lääkkeestä johtuen. Olo kyllä parani heti, kun lääkitys loppui.

En väitä. Mutta hyvin yleisiä haittavaikutuksia SSRI-lääkkeistä ovat tunteiden leikkautuminen ja seksuaalihaitat. Näin yleiset haitat olisi syytä mainita potilaille ja se on osa niiden vaikutusta monilla siinä missä ns mahdollinen hyödyllinen vaikutus. Iltalehden SSRI-illassa lääkäri kyseenalaisti PSSD:stä mainitsemisen, mutta mielestäni tämänkin riski pitäisi mainita. Etenkin nuorilla ei ole tutkittu edes miten kehitysiän aikana käytetyt SSRI-lääkkeet vaikuttaa seksuaalisuuden kehitykseen ja on aivan vastuutonta psykiatrialta pitää nuoria pitkän ajan vaikutusten koekaniinina. Seksuaalisuuden riisuminen lääkkeillä on rikos ihmisyyytä vastaan.

Kun mainitsit, olenko kerännyt jotain yleisiä haittavaikutustilastoja - seksuaalihaitoista on tällaisia ja ne on erittäin yleisiä. Tunnelaman esiintyvyyden tilastoista en tiedä, mutta tämä on monesti yleisesti mainittu vaikutus lääkkeessä. Ongelmahan on se että jos lääkettä tutkitaan noin vuoden, ei ole tarkkoja tilastotietoja esim tunne-rlämän haittojen esiintyvyydestä.

Kunnolla lääkkeen vaikutukset itseensä voi hahmottaa paremmin loperuksen jälkeen ja ehkä realistisemmin tulee kuvattua haittoineen koko käyttö jos myös lopetus on otettu mukaan. Kosksa käytön aikana ihminen on medication spellbinding-tilassa lopetuksen jälkeen on parempi sanoman mikä vaikutus oli.

Olennaista on myös miettiä miten ylipäätään lääke toimii. Jotkut kokee ns hyötyä mutta mihin se perustuu? Ei ainakaan nykytiedon mukaan siihen mitä lääkärini mainitsi lääkeyhtiöiden mainospuhetta,ei faktaa

Anonyymi00072 kirjoitti:

En väitä. Mutta hyvin yleisiä haittavaikutuksia SSRI-lääkkeistä ovat tunteiden leikkautuminen ja seksuaalihaitat. Näin yleiset haitat olisi syytä mainita potilaille ja se on osa niiden vaikutusta monilla siinä missä ns mahdollinen hyödyllinen vaikutus. Iltalehden SSRI-illassa lääkäri kyseenalaisti PSSD:stä mainitsemisen, mutta mielestäni tämänkin riski pitäisi mainita. Etenkin nuorilla ei ole tutkittu edes miten kehitysiän aikana käytetyt SSRI-lääkkeet vaikuttaa seksuaalisuuden kehitykseen ja on aivan vastuutonta psykiatrialta pitää nuoria pitkän ajan vaikutusten koekaniinina. Seksuaalisuuden riisuminen lääkkeillä on rikos ihmisyyytä vastaan.

Kun mainitsit, olenko kerännyt jotain yleisiä haittavaikutustilastoja - seksuaalihaitoista on tällaisia ja ne on erittäin yleisiä. Tunnelaman esiintyvyyden tilastoista en tiedä, mutta tämä on monesti yleisesti mainittu vaikutus lääkkeessä. Ongelmahan on se että jos lääkettä tutkitaan noin vuoden, ei ole tarkkoja tilastotietoja esim tunne-rlämän haittojen esiintyvyydestä.

Kunnolla lääkkeen vaikutukset itseensä voi hahmottaa paremmin loperuksen jälkeen ja ehkä realistisemmin tulee kuvattua haittoineen koko käyttö jos myös lopetus on otettu mukaan. Kosksa käytön aikana ihminen on medication spellbinding-tilassa lopetuksen jälkeen on parempi sanoman mikä vaikutus oli.

Olennaista on myös miettiä miten ylipäätään lääke toimii. Jotkut kokee ns hyötyä mutta mihin se perustuu? Ei ainakaan nykytiedon mukaan siihen mitä lääkärini mainitsi lääkeyhtiöiden mainospuhetta,ei faktaa

Lue lisää

mikä on sitten sun ehdotus masennuslääketeollisuuteen ? olis kiva tietää.

Mä voin sanoa sen suoraan tässä ; en ymmärrä sitä jos masennuslääkkeet kielletään että semmosia kannanottoja en ymmärrä joskin kunnioitan jokaisen mielipidettä.

Jotkut psykiatrit puhuu lääkkeiden sivuvaikutuksista josta on ollu jo kauan puhetta että tiiän kyllä sen.

Sanoipa mulle eräs lääkäri että älä ota lääkettä usein kun voi olla hankalia sivuvaikutuksia. Kyseessä eräs lääke mutta en ole käyttäny sitä lääkettä kahteen vuoteen koska ei sopinut minulle.

Muut 3 lääkettäni sopii minulle.


Jos oot lukenu historiaa niin aikakausi ennen masennuslääkkeitä jolloin henkisesti sairaat päätyi monta kertaa useammin itsemurhaan mutta kun masennuslääkkeet tulivat markkinoille niin itsemurhaluvut pieneni huomattavan paljon. Eli mitä mieltä olet tästä asiasta vai selittääkö tuon asian joku muu sinun mielestäsi??

Veikkaan että psykiatrit ja lääkärit tietävät tämän asian joten siksi hyvin harva on sitä mieltä että masennuslääkkeet pitäs lopettaa niiden jakaminen henkisesti sairaille.

Esim vakavaa skitsofreniaa sairastavat joutuu käyttään mielenterveyslääkkeitä että ilman niiden käyttöä heidän elämä olisi lähinnä henkistä kidutusta ja voisivat päätyä itsariin.

Anonyymi00073 kirjoitti:

mikä on sitten sun ehdotus masennuslääketeollisuuteen ? olis kiva tietää.

Mä voin sanoa sen suoraan tässä ; en ymmärrä sitä jos masennuslääkkeet kielletään että semmosia kannanottoja en ymmärrä joskin kunnioitan jokaisen mielipidettä.

Jotkut psykiatrit puhuu lääkkeiden sivuvaikutuksista josta on ollu jo kauan puhetta että tiiän kyllä sen.

Sanoipa mulle eräs lääkäri että älä ota lääkettä usein kun voi olla hankalia sivuvaikutuksia. Kyseessä eräs lääke mutta en ole käyttäny sitä lääkettä kahteen vuoteen koska ei sopinut minulle.

Muut 3 lääkettäni sopii minulle.


Jos oot lukenu historiaa niin aikakausi ennen masennuslääkkeitä jolloin henkisesti sairaat päätyi monta kertaa useammin itsemurhaan mutta kun masennuslääkkeet tulivat markkinoille niin itsemurhaluvut pieneni huomattavan paljon. Eli mitä mieltä olet tästä asiasta vai selittääkö tuon asian joku muu sinun mielestäsi??

Veikkaan että psykiatrit ja lääkärit tietävät tämän asian joten siksi hyvin harva on sitä mieltä että masennuslääkkeet pitäs lopettaa niiden jakaminen henkisesti sairaille.

Esim vakavaa skitsofreniaa sairastavat joutuu käyttään mielenterveyslääkkeitä että ilman niiden käyttöä heidän elämä olisi lähinnä henkistä kidutusta ja voisivat päätyä itsariin.

Lue lisää

Ei ole olemassa selkeää ja kiistatonta maailmanlaajuista trendiä, jossa SSRI-lääkkeiden käytön lisääntyminen olisi yksinään johtanut itsemurhien vähenemiseen. Tutkimusnäyttö on paljon ristiriitaisempaa.

Osa väestötason tutkimuksista on havainnut yhteyden antidepressanttien käytön kasvun ja itsemurhien laskun välillä tietyissä maissa tai ikäryhmissä. Mutta tällaiset tutkimukset eivät pysty osoittamaan syy–seuraussuhdetta.

Samalla aikavälillä ovat muuttuneet myös moni asia, kuten yleisesti mt-palvelut, maan taloustilanne, alkoholin käyttö jne jne

Lisäksi satunnaistetuissa lääketutkimuksissa tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Osa meta-analyyseista ei ole löytänyt näyttöä siitä, että SSRI:t vähentäisivät itsemurhia aikuisilla, ja jotkut tutkimukset viittaavat jopa kohonneeseen itsetuhoisuuden riskiin erityisesti hoidon alkuvaiheessa tai nuorilla potilailla.

Mietin mitä osaa näyttelee myös vieroitusoireet ns itsemurhien ehkäisyssä, jotka ainakin itselläni heikensi oloni todella heikolle tolalle.

Ei riitä, että puhutaan "sivuvaikutuksista" - omasta mielestäni kun haittavaikutukset on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä tavoiteltu hyötykin. Kunnon informed consent antaa potilaalle tiedon vieroitusoireista ja siitä että annosta voi joutua jotkut nyhräämään alas pitkän aikaa hyberbolista vähennystä hyödyntäen (eli hankala potentiaalisesti päästä irti koska keho mukautuu aineiden alle pitkässä juoksussa) , potentiaalisista seksuaalisista häiriöistä (jotka voi jatkua lääkkeen jälkeen) ja tunnelamasta. Käytännössä lääkkeitä tutkitaan lyhyemmissä tutkimuksissa mitä niitä määrätään. Ei ole mitään aukotonta ymmärrystä miksi lääke toimii-käytännössä serotoniinihypoteesi on kumottu (eikä potilailla ole todistetrua neuroplastisuuden puutetta miksi aivoja pitäisi biologisesti sorkkia). Ei varmaan haittaisi kertoa NNT-luku - se taitanee SSRI-lääkkeissä olla jossain 7-8 välillä. Niin monen pitää vetää niitä että yksi saa hyödyn.

Oma informed consenttini olisi vieläkin kriittisempi ja mahdollinen plasebovaikutus karisisi entisestään, mikä on todennäköisesti suuri osa yleisesti SSRI:n vaikutusta.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Ei ole olemassa selkeää ja kiistatonta maailmanlaajuista trendiä, jossa SSRI-lääkkeiden käytön lisääntyminen olisi yksinään johtanut itsemurhien vähenemiseen. Tutkimusnäyttö on paljon ristiriitaisempaa.

Osa väestötason tutkimuksista on havainnut yhteyden antidepressanttien käytön kasvun ja itsemurhien laskun välillä tietyissä maissa tai ikäryhmissä. Mutta tällaiset tutkimukset eivät pysty osoittamaan syy–seuraussuhdetta.

Samalla aikavälillä ovat muuttuneet myös moni asia, kuten yleisesti mt-palvelut, maan taloustilanne, alkoholin käyttö jne jne

Lisäksi satunnaistetuissa lääketutkimuksissa tulokset eivät ole yksiselitteisiä. Osa meta-analyyseista ei ole löytänyt näyttöä siitä, että SSRI:t vähentäisivät itsemurhia aikuisilla, ja jotkut tutkimukset viittaavat jopa kohonneeseen itsetuhoisuuden riskiin erityisesti hoidon alkuvaiheessa tai nuorilla potilailla.

Mietin mitä osaa näyttelee myös vieroitusoireet ns itsemurhien ehkäisyssä, jotka ainakin itselläni heikensi oloni todella heikolle tolalle.

Ei riitä, että puhutaan "sivuvaikutuksista" - omasta mielestäni kun haittavaikutukset on osa lääkkeen vaikutusta siinä missä tavoiteltu hyötykin. Kunnon informed consent antaa potilaalle tiedon vieroitusoireista ja siitä että annosta voi joutua jotkut nyhräämään alas pitkän aikaa hyberbolista vähennystä hyödyntäen (eli hankala potentiaalisesti päästä irti koska keho mukautuu aineiden alle pitkässä juoksussa) , potentiaalisista seksuaalisista häiriöistä (jotka voi jatkua lääkkeen jälkeen) ja tunnelamasta. Käytännössä lääkkeitä tutkitaan lyhyemmissä tutkimuksissa mitä niitä määrätään. Ei ole mitään aukotonta ymmärrystä miksi lääke toimii-käytännössä serotoniinihypoteesi on kumottu (eikä potilailla ole todistetrua neuroplastisuuden puutetta miksi aivoja pitäisi biologisesti sorkkia). Ei varmaan haittaisi kertoa NNT-luku - se taitanee SSRI-lääkkeissä olla jossain 7-8 välillä. Niin monen pitää vetää niitä että yksi saa hyödyn.

Oma informed consenttini olisi vieläkin kriittisempi ja mahdollinen plasebovaikutus karisisi entisestään, mikä on todennäköisesti suuri osa yleisesti SSRI:n vaikutusta.

Lue lisää

Oma ehdotukseni on yläpuolella jo mainittu ja se olisi SSRI-lääkkeiden käytön merkittävä vähentäminen. Joissain maissa jo kohta 1/4-1/5 väestöstä on SSRI-lääkkeissä ja se on liikaa. Se vaatisi panostusta muihin MT-palveluihin tai sitten watchful waitingin lisäämistä ihmisten olossa. Käytännössähän moni käyttäjä ei ole akuutissa itsemurhariskissä ja lievempiinkin oireisiin määrätään niitä. 1/5:lle nuorista naisista on määrätty näitä lääkkeitä. Vähentäisin etenkin yleislääkärien mahdollisuuksia määrätä psyykenlääkkeitä.

Koska iso osa väestöstä on lääkkeissä, deprescringiin eli lääkkeiden purkuun pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Hyberbolinen vähennystyyli pitäisi olla joka lääkärin ymmärryksessä (maudsley deprescribing, RC psych stopping antidepressants-materiaali). Kyseisessä oppaissa kerrotaan hyvin riskejä mitä pahimmillaan vieroituksessa käy, mutta kuuroille korville menee Suomen mt-systeemissä - Amerikassahan tuohon on jo herätty. Koska kunnolla ei ole tutkittu, kuka on riskissä ongelmille, potentiaalisina riskiryhminä vieroitusongelmille pitäisi pitää pitkän ajan vuosien käyttäjiä, isojen annosten ja polyfarmasian käyttäjiä ja niitä joilla on ollut aiempia ongelmia purussa.

Väitän että tämä tulee olemaan merkittävä kansanterveydellinen terveysriski ja elämänlaadun riski pitää ihmisiä lyhyillä lääketutkimuksilla vuositolkulla jopa vuosikymmeniä näussä aineissa.

Informed consent on yksi tärkein asia mitä painotan. Se ei toteutunut minulla lähellekään.

Käytännössä monen ihmisen ongelmat johtuvat esim liiasta stressistä joka johtaa pitkäkestoiseen sympaattisen hermoston yliaktivoitumiseen ja silloin järkevä tapa hoitaa sitä olisi autonomisen hermoston tasapainottaminen. Ylipäätään on ihmisiä tuilla jotka eivät huomioi ollenkaan sitä että osa ihmisistä ei ole kyvykkäitä kokoaikaisuuteen ja joustovaraa pitäisi lisätä voimien mukaan. Ei ole mitenkään erityisen normaalia olla terve sairaassa yhteiskunnassa joka haluaa tehostaa kaikkea jaksamisen kustannuksella. En usko että 8 tuntia standardi josta 2 tuntia kuluu työmatkaan ja ihminen on jokapäivä pakotetti toimintaan on ihmisen hermostolle sopivaa laisinkaan lähtökohtaisesti mutta niin vain eletään - js se voi selittää suurta osaa SSRI-resepteistä. Terapia on kallista joten on päätetty räiskiä aineita pitkin väestöä muka että jotain tehdään. Tämä on kuin ei kontrolloitu väestötason tutkimus - itse menetin siinä seksuaalisuuteni ja olin nuorena tietämättä aineissa kun aivoni kehittyivät vielä - ja sen seurauksia ei ymmärrä kukaan psykiatri. Käytännössä kesken kehityksen joku halusi sorvata aivojeni reseptoreita ja välittäjäaineita uusiksi enkä usko että tästä pitemmän päälle seurasi aivoterveydelle hyvää.. Jälkikäteen biologinen peruste oli enemmän lääkeyhtiöiden mainos-ja markkinointipuheita kuin tiedettä. Oikea mekanismi oli enemmän psykoaktiivisen aineen vetäminen, jolle psykiatria yrittää epätoivoisesti löytää sairauskeskeisen mallin mukaan jotain biologista epänormaaliutta mitä lääke korjaa.

En itse usko että masennukseen liittyy epänormaaliutta, jota ei stressitasojen vähentäminen, ravintorikas ruoka, liikkuminen ja autonomisen hermoston tasaaminen, kunnon uni ja unen lääkkeettömät hoitokeinot voisi korjata. Käytännössähän terapia on biologista hoitoa myös ja rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Joojoo, masentuneena ei voi mennä lenkille. Toki oma kokemukseni onkin että ASTEITTAIN voi aktivoitua toimimaan.

Masennus on myös filosofinen ongelma ja tunnetason solmu mitä ei ratkaise lääke. Se voi vaatia esim vastoinkäymisistä eteenpäin pääsyä ja vaikka hyväksyntää joissain asioissa - onko se silloin aivokemioiden asia.En usko pätkääkään enää hoitomalliin mitä mt-palvelut tarjoaa pitkäaikaisia ratkaisuja tekevänä etenkään. Toki on niitä jotka väittää että ssrit pelasti heidän henkensä ja ne vaikuttaa pysyvästi - hyvä, mutta siinä missä haitoista puhuvia kritisoidsan ja kyseenalaistetaan, voisi myös ottaa huomioon että masennuksessa voi olla myös spontaani ohimeneminen ja voi olla että koko lääke ei tee juuri mitään sen ihmeellisempää pitemmän päälle (paitsi tietenkin laukaisee physical dependencen) mikä saa olon tietenkin tuntumaan tasaisemmalta ja kaoottisemmalta jos ainetta purkaa. Ei voi kun ihailla lääkeyhtiöitä millaisen ikiliikkujan he rahavirtoineen on tehneet.

Ne osaavat kuvata lääkkeen vaikutusta parhaiten itseensä ketkä on myös sen alasajaneet.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Oma ehdotukseni on yläpuolella jo mainittu ja se olisi SSRI-lääkkeiden käytön merkittävä vähentäminen. Joissain maissa jo kohta 1/4-1/5 väestöstä on SSRI-lääkkeissä ja se on liikaa. Se vaatisi panostusta muihin MT-palveluihin tai sitten watchful waitingin lisäämistä ihmisten olossa. Käytännössähän moni käyttäjä ei ole akuutissa itsemurhariskissä ja lievempiinkin oireisiin määrätään niitä. 1/5:lle nuorista naisista on määrätty näitä lääkkeitä. Vähentäisin etenkin yleislääkärien mahdollisuuksia määrätä psyykenlääkkeitä.

Koska iso osa väestöstä on lääkkeissä, deprescringiin eli lääkkeiden purkuun pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Hyberbolinen vähennystyyli pitäisi olla joka lääkärin ymmärryksessä (maudsley deprescribing, RC psych stopping antidepressants-materiaali). Kyseisessä oppaissa kerrotaan hyvin riskejä mitä pahimmillaan vieroituksessa käy, mutta kuuroille korville menee Suomen mt-systeemissä - Amerikassahan tuohon on jo herätty. Koska kunnolla ei ole tutkittu, kuka on riskissä ongelmille, potentiaalisina riskiryhminä vieroitusongelmille pitäisi pitää pitkän ajan vuosien käyttäjiä, isojen annosten ja polyfarmasian käyttäjiä ja niitä joilla on ollut aiempia ongelmia purussa.

Väitän että tämä tulee olemaan merkittävä kansanterveydellinen terveysriski ja elämänlaadun riski pitää ihmisiä lyhyillä lääketutkimuksilla vuositolkulla jopa vuosikymmeniä näussä aineissa.

Informed consent on yksi tärkein asia mitä painotan. Se ei toteutunut minulla lähellekään.

Käytännössä monen ihmisen ongelmat johtuvat esim liiasta stressistä joka johtaa pitkäkestoiseen sympaattisen hermoston yliaktivoitumiseen ja silloin järkevä tapa hoitaa sitä olisi autonomisen hermoston tasapainottaminen. Ylipäätään on ihmisiä tuilla jotka eivät huomioi ollenkaan sitä että osa ihmisistä ei ole kyvykkäitä kokoaikaisuuteen ja joustovaraa pitäisi lisätä voimien mukaan. Ei ole mitenkään erityisen normaalia olla terve sairaassa yhteiskunnassa joka haluaa tehostaa kaikkea jaksamisen kustannuksella. En usko että 8 tuntia standardi josta 2 tuntia kuluu työmatkaan ja ihminen on jokapäivä pakotetti toimintaan on ihmisen hermostolle sopivaa laisinkaan lähtökohtaisesti mutta niin vain eletään - js se voi selittää suurta osaa SSRI-resepteistä. Terapia on kallista joten on päätetty räiskiä aineita pitkin väestöä muka että jotain tehdään. Tämä on kuin ei kontrolloitu väestötason tutkimus - itse menetin siinä seksuaalisuuteni ja olin nuorena tietämättä aineissa kun aivoni kehittyivät vielä - ja sen seurauksia ei ymmärrä kukaan psykiatri. Käytännössä kesken kehityksen joku halusi sorvata aivojeni reseptoreita ja välittäjäaineita uusiksi enkä usko että tästä pitemmän päälle seurasi aivoterveydelle hyvää.. Jälkikäteen biologinen peruste oli enemmän lääkeyhtiöiden mainos-ja markkinointipuheita kuin tiedettä. Oikea mekanismi oli enemmän psykoaktiivisen aineen vetäminen, jolle psykiatria yrittää epätoivoisesti löytää sairauskeskeisen mallin mukaan jotain biologista epänormaaliutta mitä lääke korjaa.

En itse usko että masennukseen liittyy epänormaaliutta, jota ei stressitasojen vähentäminen, ravintorikas ruoka, liikkuminen ja autonomisen hermoston tasaaminen, kunnon uni ja unen lääkkeettömät hoitokeinot voisi korjata. Käytännössähän terapia on biologista hoitoa myös ja rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Joojoo, masentuneena ei voi mennä lenkille. Toki oma kokemukseni onkin että ASTEITTAIN voi aktivoitua toimimaan.

Masennus on myös filosofinen ongelma ja tunnetason solmu mitä ei ratkaise lääke. Se voi vaatia esim vastoinkäymisistä eteenpäin pääsyä ja vaikka hyväksyntää joissain asioissa - onko se silloin aivokemioiden asia.En usko pätkääkään enää hoitomalliin mitä mt-palvelut tarjoaa pitkäaikaisia ratkaisuja tekevänä etenkään. Toki on niitä jotka väittää että ssrit pelasti heidän henkensä ja ne vaikuttaa pysyvästi - hyvä, mutta siinä missä haitoista puhuvia kritisoidsan ja kyseenalaistetaan, voisi myös ottaa huomioon että masennuksessa voi olla myös spontaani ohimeneminen ja voi olla että koko lääke ei tee juuri mitään sen ihmeellisempää pitemmän päälle (paitsi tietenkin laukaisee physical dependencen) mikä saa olon tietenkin tuntumaan tasaisemmalta ja kaoottisemmalta jos ainetta purkaa. Ei voi kun ihailla lääkeyhtiöitä millaisen ikiliikkujan he rahavirtoineen on tehneet.

Ne osaavat kuvata lääkkeen vaikutusta parhaiten itseensä ketkä on myös sen alasajaneet.

Lue lisää

On myös ihmisiä ketkä on oireilleet vakavasti ja löytäneet muita keinoja pärjätä. Ei kannata sanoa että kaikki skitsofreniaa potevat tarvii lääkkeitään. Tässä esimerkki: https://youtu.be/ej8MvCdg4NE?is=Lq43tVQhxkHjLdvw

Psykiatriassa keskiössä ei ole

Metaboliikan tukeminen
Mitokondrioiden tukeminen
Aivoterveyden tukeminen
Elämänlaatu (esim seksuaaliterveys)

Päinvastoin, ihmisille tuotetaan psykiatrian pillereillä terveyshaittoja, seksuaaliterveyden haittoja, lääkkeet heikentää mitokondrioiden toimintaa, jopa puhkaisee diabetesta mikä on tutkitusti huonoksi myös aivoterveydelle. Loppuviimeksi psykiatrian aineet on todella suurpiirteistä räiskintää pitkin kehoa ja hermostoa, eikä aineet mitenkään spesifisti aivoihin vaikuta.

Psykiatria haluaa maalata aineistaan kuvan neuroprotektiivisinä mitä ne hyvin heikosti ovat. Mitä neuroprotektiivista on sotkea aivoja aineilla jonka seurauksena kompensaationa aivot alkaa esim vähentää reseptoritiheyttä, räiskiä vuosikymmeniä aineita mitkä tutkittu lyhyen aikaa? Pakottaa aivot muodostamaan uuden homeostaasin, pakottaa käymään läpi vieroitusoireita jossa aivoissa napsuu sähköiskuja. Mistä lähtien evoluutiossakin a lajien säilymiselle tärkeän seksuaalisen puolen lamaaminen isoina määrinä väestössä on hoitoa - joka myös esim vahvistaa romanttista yhteyttä ihmisten välillä? Siis tunne-elämälle tärkeä asia ja monelle ei mainittu koko asiasta kuin ohimennen vaikka ssri:ssä tuo on vaikutus siinä missä myönteinenkin?

Minulle psykiatria ei enää näyttäydy hoitona mutta ehkä standardini on nykyään vähän korkeammat hyvinvoinnille kun itseni turrutus ainein. Siis tärkein kysymys on miksi? Oireita hoitaen? Mikä on biologinen syy psykiatrian aineelle? Koen että jos elämäntapani on kunnossa ja pidän itsestäni huolta oloni on ok ja tasapainoinen, kärsimyksen kanssa voi oppia pärjäämään, koska ihmiselämässä nyt vain on sitä. Eikä ssrit sitä mitenkään erityisen hyvin edes poista

Anonyymi00075 kirjoitti:

Oma ehdotukseni on yläpuolella jo mainittu ja se olisi SSRI-lääkkeiden käytön merkittävä vähentäminen. Joissain maissa jo kohta 1/4-1/5 väestöstä on SSRI-lääkkeissä ja se on liikaa. Se vaatisi panostusta muihin MT-palveluihin tai sitten watchful waitingin lisäämistä ihmisten olossa. Käytännössähän moni käyttäjä ei ole akuutissa itsemurhariskissä ja lievempiinkin oireisiin määrätään niitä. 1/5:lle nuorista naisista on määrätty näitä lääkkeitä. Vähentäisin etenkin yleislääkärien mahdollisuuksia määrätä psyykenlääkkeitä.

Koska iso osa väestöstä on lääkkeissä, deprescringiin eli lääkkeiden purkuun pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Hyberbolinen vähennystyyli pitäisi olla joka lääkärin ymmärryksessä (maudsley deprescribing, RC psych stopping antidepressants-materiaali). Kyseisessä oppaissa kerrotaan hyvin riskejä mitä pahimmillaan vieroituksessa käy, mutta kuuroille korville menee Suomen mt-systeemissä - Amerikassahan tuohon on jo herätty. Koska kunnolla ei ole tutkittu, kuka on riskissä ongelmille, potentiaalisina riskiryhminä vieroitusongelmille pitäisi pitää pitkän ajan vuosien käyttäjiä, isojen annosten ja polyfarmasian käyttäjiä ja niitä joilla on ollut aiempia ongelmia purussa.

Väitän että tämä tulee olemaan merkittävä kansanterveydellinen terveysriski ja elämänlaadun riski pitää ihmisiä lyhyillä lääketutkimuksilla vuositolkulla jopa vuosikymmeniä näussä aineissa.

Informed consent on yksi tärkein asia mitä painotan. Se ei toteutunut minulla lähellekään.

Käytännössä monen ihmisen ongelmat johtuvat esim liiasta stressistä joka johtaa pitkäkestoiseen sympaattisen hermoston yliaktivoitumiseen ja silloin järkevä tapa hoitaa sitä olisi autonomisen hermoston tasapainottaminen. Ylipäätään on ihmisiä tuilla jotka eivät huomioi ollenkaan sitä että osa ihmisistä ei ole kyvykkäitä kokoaikaisuuteen ja joustovaraa pitäisi lisätä voimien mukaan. Ei ole mitenkään erityisen normaalia olla terve sairaassa yhteiskunnassa joka haluaa tehostaa kaikkea jaksamisen kustannuksella. En usko että 8 tuntia standardi josta 2 tuntia kuluu työmatkaan ja ihminen on jokapäivä pakotetti toimintaan on ihmisen hermostolle sopivaa laisinkaan lähtökohtaisesti mutta niin vain eletään - js se voi selittää suurta osaa SSRI-resepteistä. Terapia on kallista joten on päätetty räiskiä aineita pitkin väestöä muka että jotain tehdään. Tämä on kuin ei kontrolloitu väestötason tutkimus - itse menetin siinä seksuaalisuuteni ja olin nuorena tietämättä aineissa kun aivoni kehittyivät vielä - ja sen seurauksia ei ymmärrä kukaan psykiatri. Käytännössä kesken kehityksen joku halusi sorvata aivojeni reseptoreita ja välittäjäaineita uusiksi enkä usko että tästä pitemmän päälle seurasi aivoterveydelle hyvää.. Jälkikäteen biologinen peruste oli enemmän lääkeyhtiöiden mainos-ja markkinointipuheita kuin tiedettä. Oikea mekanismi oli enemmän psykoaktiivisen aineen vetäminen, jolle psykiatria yrittää epätoivoisesti löytää sairauskeskeisen mallin mukaan jotain biologista epänormaaliutta mitä lääke korjaa.

En itse usko että masennukseen liittyy epänormaaliutta, jota ei stressitasojen vähentäminen, ravintorikas ruoka, liikkuminen ja autonomisen hermoston tasaaminen, kunnon uni ja unen lääkkeettömät hoitokeinot voisi korjata. Käytännössähän terapia on biologista hoitoa myös ja rakentaa uusia hermoyhteyksiä. Joojoo, masentuneena ei voi mennä lenkille. Toki oma kokemukseni onkin että ASTEITTAIN voi aktivoitua toimimaan.

Masennus on myös filosofinen ongelma ja tunnetason solmu mitä ei ratkaise lääke. Se voi vaatia esim vastoinkäymisistä eteenpäin pääsyä ja vaikka hyväksyntää joissain asioissa - onko se silloin aivokemioiden asia.En usko pätkääkään enää hoitomalliin mitä mt-palvelut tarjoaa pitkäaikaisia ratkaisuja tekevänä etenkään. Toki on niitä jotka väittää että ssrit pelasti heidän henkensä ja ne vaikuttaa pysyvästi - hyvä, mutta siinä missä haitoista puhuvia kritisoidsan ja kyseenalaistetaan, voisi myös ottaa huomioon että masennuksessa voi olla myös spontaani ohimeneminen ja voi olla että koko lääke ei tee juuri mitään sen ihmeellisempää pitemmän päälle (paitsi tietenkin laukaisee physical dependencen) mikä saa olon tietenkin tuntumaan tasaisemmalta ja kaoottisemmalta jos ainetta purkaa. Ei voi kun ihailla lääkeyhtiöitä millaisen ikiliikkujan he rahavirtoineen on tehneet.

Ne osaavat kuvata lääkkeen vaikutusta parhaiten itseensä ketkä on myös sen alasajaneet.

Lue lisää

Huolimatta siit vaikka saatat olla oikeassa niin olisi suuri riski vähentää huomattavasti mielenterveyslääkkeiden määrää tai siinä tapauksessa se pitäs kohdentaa niille jotka sitä oikeasti tarvii ja ootko tästä kanssani samaa mieltä?

Ketkä esim sun mielestä tarvisi mielenterveyslääkkeitä?
Ne jotka on psykiatrisessa sairaalassa itsestäänselvästi tarvii lääkeapua vai mitä ja myös ne jotka sairastaa vakavaa skitsofrenian muotoa.

Entä minä? Minulla on lievä skitsofrenia ja paniikkihäiriö. Ottaisitko minulta pois paniikkilääkkeen? Ottaisitko multa pois iltalääke risperidonin joka auttaa mua pelkotilojen lieventämisessä??

Minulla on muun muassa nämä diagnoosit;
traumatisoitunut persoona(henkisestä väkivallasta)
estynyt persoona
vaativa persoona
paranoidi eli lievästi skitso(pelkoja )
voimakas ahdistus
keski-vaikea masennus

en varma onko sitä diagnoosissa mutta saattaa olla diagnoosissa myös persoonallisuushäiriö.

kiitos vastaus-kommenteista joissa oot koko ajan asiallinen ja kirjoitat hyvin omasta näkökulmasta ja tehdyistä havainnoistasi.

Anonyymi00076 kirjoitti:

On myös ihmisiä ketkä on oireilleet vakavasti ja löytäneet muita keinoja pärjätä. Ei kannata sanoa että kaikki skitsofreniaa potevat tarvii lääkkeitään. Tässä esimerkki: https://youtu.be/ej8MvCdg4NE?is=Lq43tVQhxkHjLdvw

Psykiatriassa keskiössä ei ole

Metaboliikan tukeminen
Mitokondrioiden tukeminen
Aivoterveyden tukeminen
Elämänlaatu (esim seksuaaliterveys)

Päinvastoin, ihmisille tuotetaan psykiatrian pillereillä terveyshaittoja, seksuaaliterveyden haittoja, lääkkeet heikentää mitokondrioiden toimintaa, jopa puhkaisee diabetesta mikä on tutkitusti huonoksi myös aivoterveydelle. Loppuviimeksi psykiatrian aineet on todella suurpiirteistä räiskintää pitkin kehoa ja hermostoa, eikä aineet mitenkään spesifisti aivoihin vaikuta.

Psykiatria haluaa maalata aineistaan kuvan neuroprotektiivisinä mitä ne hyvin heikosti ovat. Mitä neuroprotektiivista on sotkea aivoja aineilla jonka seurauksena kompensaationa aivot alkaa esim vähentää reseptoritiheyttä, räiskiä vuosikymmeniä aineita mitkä tutkittu lyhyen aikaa? Pakottaa aivot muodostamaan uuden homeostaasin, pakottaa käymään läpi vieroitusoireita jossa aivoissa napsuu sähköiskuja. Mistä lähtien evoluutiossakin a lajien säilymiselle tärkeän seksuaalisen puolen lamaaminen isoina määrinä väestössä on hoitoa - joka myös esim vahvistaa romanttista yhteyttä ihmisten välillä? Siis tunne-elämälle tärkeä asia ja monelle ei mainittu koko asiasta kuin ohimennen vaikka ssri:ssä tuo on vaikutus siinä missä myönteinenkin?

Minulle psykiatria ei enää näyttäydy hoitona mutta ehkä standardini on nykyään vähän korkeammat hyvinvoinnille kun itseni turrutus ainein. Siis tärkein kysymys on miksi? Oireita hoitaen? Mikä on biologinen syy psykiatrian aineelle? Koen että jos elämäntapani on kunnossa ja pidän itsestäni huolta oloni on ok ja tasapainoinen, kärsimyksen kanssa voi oppia pärjäämään, koska ihmiselämässä nyt vain on sitä. Eikä ssrit sitä mitenkään erityisen hyvin edes poista

Lue lisää

Joo siis huomasin nyt kun mainittit että kaikki skitsot ei tarvi välttämättä lääkitystä .

En ota kantaa asiaan koska en ole perehtynyt siihen asiaan.

Mä yritin kerran vähentää tai jopa lopettaa omaa lääkitystäni. Siinä kävi vähän niin että hermosto meni heikommaksi. Olisi toki voinut olla tottumus-kysymuys että olisi voinut mieli muuttua vielä paremmax toki. En osaa sanoa mut piti alakaa taaas käyrttää niitä.

Sun vaihtoehtona olisi se eräs hoitomuoto jonka mainitsit. Ymmärrän kyllä näkökantojasi etten suinkaan naura sun mielipiteillesi vaan kunnioitan näkökantojasi.


Entä sitten sellainen vaihtoehto jossa ne jotka haluaa käyttää lääkkeitä, saisivat vapaufden edelleen tulevaisuudessa käyttää niitä??
Ja ne jotka ei halua, ei tarvi heijän ennää käyttää.

Mut onko perusongelma siinbä että kun joutuu lääkekoukkuun nii siitä on vaikia päästä pois?

Mä ehkä törmäsin siihen ongelmaan risperidon lääkkeen vähentämisessä ja ideana oli jopa lopettaa sen käyttö että kun tuli ne vieroitusoireet ? Vai olisko ne lieventyneet ajan kanssa?

minä kerron tämän; minä ainakin käyttäisin iltalääke risperidonia . En luopuisi siitä. Käytän myös kahta muuta lääkettä; paniikkilääke propram ja aamulääke sertram.

Anonyymi00076 kirjoitti:

On myös ihmisiä ketkä on oireilleet vakavasti ja löytäneet muita keinoja pärjätä. Ei kannata sanoa että kaikki skitsofreniaa potevat tarvii lääkkeitään. Tässä esimerkki: https://youtu.be/ej8MvCdg4NE?is=Lq43tVQhxkHjLdvw

Psykiatriassa keskiössä ei ole

Metaboliikan tukeminen
Mitokondrioiden tukeminen
Aivoterveyden tukeminen
Elämänlaatu (esim seksuaaliterveys)

Päinvastoin, ihmisille tuotetaan psykiatrian pillereillä terveyshaittoja, seksuaaliterveyden haittoja, lääkkeet heikentää mitokondrioiden toimintaa, jopa puhkaisee diabetesta mikä on tutkitusti huonoksi myös aivoterveydelle. Loppuviimeksi psykiatrian aineet on todella suurpiirteistä räiskintää pitkin kehoa ja hermostoa, eikä aineet mitenkään spesifisti aivoihin vaikuta.

Psykiatria haluaa maalata aineistaan kuvan neuroprotektiivisinä mitä ne hyvin heikosti ovat. Mitä neuroprotektiivista on sotkea aivoja aineilla jonka seurauksena kompensaationa aivot alkaa esim vähentää reseptoritiheyttä, räiskiä vuosikymmeniä aineita mitkä tutkittu lyhyen aikaa? Pakottaa aivot muodostamaan uuden homeostaasin, pakottaa käymään läpi vieroitusoireita jossa aivoissa napsuu sähköiskuja. Mistä lähtien evoluutiossakin a lajien säilymiselle tärkeän seksuaalisen puolen lamaaminen isoina määrinä väestössä on hoitoa - joka myös esim vahvistaa romanttista yhteyttä ihmisten välillä? Siis tunne-elämälle tärkeä asia ja monelle ei mainittu koko asiasta kuin ohimennen vaikka ssri:ssä tuo on vaikutus siinä missä myönteinenkin?

Minulle psykiatria ei enää näyttäydy hoitona mutta ehkä standardini on nykyään vähän korkeammat hyvinvoinnille kun itseni turrutus ainein. Siis tärkein kysymys on miksi? Oireita hoitaen? Mikä on biologinen syy psykiatrian aineelle? Koen että jos elämäntapani on kunnossa ja pidän itsestäni huolta oloni on ok ja tasapainoinen, kärsimyksen kanssa voi oppia pärjäämään, koska ihmiselämässä nyt vain on sitä. Eikä ssrit sitä mitenkään erityisen hyvin edes poista

Lue lisää

Siis sun menetelmällä psykiatri ei välttämättä määräisi lääkitystä ollenkaan niinkö? Mutta entä jos potilas haluaa lääkityksen että miten tuollaisen tilanteen pitäs ratkaista?
Mentäisiinkö siin potilaan mielen mukaisesti?

Sä kerroit noista hoitomenetelmistä ja luin niistä. Kyllä siis en tosiaankaan tyrmää sun ehdotuksia täysin mutta tulisitko mun ideoita vastaan yhtään ??

Kuten viittaan tuossa että voisiko sun mallissa psykiatri määräämättä lääkettä ollenkaan että kävisikö sun mallissa noin? MuttA ENtä jos potilas haluaa lääkityksen?

Anonyymi00079 kirjoitti:

Siis sun menetelmällä psykiatri ei välttämättä määräisi lääkitystä ollenkaan niinkö? Mutta entä jos potilas haluaa lääkityksen että miten tuollaisen tilanteen pitäs ratkaista?
Mentäisiinkö siin potilaan mielen mukaisesti?

Sä kerroit noista hoitomenetelmistä ja luin niistä. Kyllä siis en tosiaankaan tyrmää sun ehdotuksia täysin mutta tulisitko mun ideoita vastaan yhtään ??

Kuten viittaan tuossa että voisiko sun mallissa psykiatri määräämättä lääkettä ollenkaan että kävisikö sun mallissa noin? MuttA ENtä jos potilas haluaa lääkityksen?

Lue lisää

Potilas voi vetää nappejaan mutta kannatan informed consenttia. Itse jos olisin kuullut akatisiasta edes mahdollisuutena, seksuaalisista häiriöistä, PSSD:sta, tunteiden lamaantumisesta, pitkittyneistä vieroitusoireista ja aivosähköiskutuntemuksista jo yhden annosunohduksen jälkeen ja nähnyt käytännössä NNT-luvut(number needed to treat), sen että ei ole mitään todistettua kemiallista häiriötä mitä hoidetaan, lyhyet lääketutkimukset (ja käytännössä ei tietoa aineen vaikutuksista aivojen kehitykseen) olisin ihan ilolla jättänyt väliin.

Käytännössä, toisinkuin monet netissä vaahtoaa, esim Amerikassa SSRI-lääkkeitä ei olla kieltämässä vaan niiden määräystä ollaan tekemässä turvallisemmaksi turvallisempien deprescribing-käytäntöjen myötä ja tuo asia olisi pitänyt muuttaa jo aikapäiviä sitten!

Anonyymi00080 kirjoitti:

Potilas voi vetää nappejaan mutta kannatan informed consenttia. Itse jos olisin kuullut akatisiasta edes mahdollisuutena, seksuaalisista häiriöistä, PSSD:sta, tunteiden lamaantumisesta, pitkittyneistä vieroitusoireista ja aivosähköiskutuntemuksista jo yhden annosunohduksen jälkeen ja nähnyt käytännössä NNT-luvut(number needed to treat), sen että ei ole mitään todistettua kemiallista häiriötä mitä hoidetaan, lyhyet lääketutkimukset (ja käytännössä ei tietoa aineen vaikutuksista aivojen kehitykseen) olisin ihan ilolla jättänyt väliin.

Käytännössä, toisinkuin monet netissä vaahtoaa, esim Amerikassa SSRI-lääkkeitä ei olla kieltämässä vaan niiden määräystä ollaan tekemässä turvallisemmaksi turvallisempien deprescribing-käytäntöjen myötä ja tuo asia olisi pitänyt muuttaa jo aikapäiviä sitten!

Lue lisää

Nykyisellään ei tosiaankaan ole niin sanottua että rivilääkärillä on ymmärrystä vieroituspulmista. Maudsley deprescribing-kirja pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle joka määrää tai purkaa SSRI-lääkkeitä ja muita psyykenlääkkeitä

Anonyymi00080 kirjoitti:

Potilas voi vetää nappejaan mutta kannatan informed consenttia. Itse jos olisin kuullut akatisiasta edes mahdollisuutena, seksuaalisista häiriöistä, PSSD:sta, tunteiden lamaantumisesta, pitkittyneistä vieroitusoireista ja aivosähköiskutuntemuksista jo yhden annosunohduksen jälkeen ja nähnyt käytännössä NNT-luvut(number needed to treat), sen että ei ole mitään todistettua kemiallista häiriötä mitä hoidetaan, lyhyet lääketutkimukset (ja käytännössä ei tietoa aineen vaikutuksista aivojen kehitykseen) olisin ihan ilolla jättänyt väliin.

Käytännössä, toisinkuin monet netissä vaahtoaa, esim Amerikassa SSRI-lääkkeitä ei olla kieltämässä vaan niiden määräystä ollaan tekemässä turvallisemmaksi turvallisempien deprescribing-käytäntöjen myötä ja tuo asia olisi pitänyt muuttaa jo aikapäiviä sitten!

Lue lisää

Kuuluuko mun iltalääke risperidon SSRI-lääkkeisii?? Oon käyttäny risperidonia vuojesta 2008 asti . Entäs sertram -lääke että onko sy myös SSRI-lääke? Ja entä paniikkilääke propram?
Entä rauhoittava lääke opamax ? Mä en ole käyttäny siis opamaxia kahteen vuoteen koska mulle tuli siitä ikäviä sivuoireita.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Kuuluuko mun iltalääke risperidon SSRI-lääkkeisii?? Oon käyttäny risperidonia vuojesta 2008 asti . Entäs sertram -lääke että onko sy myös SSRI-lääke? Ja entä paniikkilääke propram?
Entä rauhoittava lääke opamax ? Mä en ole käyttäny siis opamaxia kahteen vuoteen koska mulle tuli siitä ikäviä sivuoireita.

Lue lisää

Risperidon kuuluu antipsykootteihin, propral on betasalpaaja, Opamox kuuluu bentsoihin

Anonyymi00084 kirjoitti:

Risperidon kuuluu antipsykootteihin, propral on betasalpaaja, Opamox kuuluu bentsoihin

Sertralin? Kuuluu SSRI-lääkkeisiin joo.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Sertralin? Kuuluu SSRI-lääkkeisiin joo.

Ainakin alkuaikoina 2008-2012 oli turtunut olo jonka seurauksesta ei jaksanu tehrä mitään ja enkä saanu aikaiseksi asioita. Nykyään saan aikaiseksi paremmin. Lisäksi seksuaalisella puolella on ollu pieniä haasteita muttei ole vienyt minun seksuaalisuuttani.
Mutta en vois elää ilman lääkkeitä että ottaisin silloin liian ison riskin valitettava kyllä. Mieluummin valitsen nuo pari juttua kuin oisin haudassa. Oon puntaroinut asiat näin.

Emmä ees tiijä omista lääkkeistäni paljookaan mitä ne vaikuttaa minuun. Sen tiiän että paniikkilääke on paniikkilääke ja risperidon vie pelkoja pois ja ahdistustakin sekä pakko-ajatuksiakin poistaa jonku verran mut en mä tiiä yhttään mittään sertramista.

Eläke myönnettihin mulle vuonna 2014 koska kokonaistilanteeni katsoi psykiatri sen verran haastavaksi. Vaativa persoona, estynyt, voimakas ahdistus, keskivaikea masennus, traumatisoitunut persoona ja paranoidi sekä heikentynyt työkyky että työkyky oli heikko että sitä työkykyä yrittivät kaikin keinoin parantaa.

Eläkkeellä ollessani oon auttanu isääni hänen työprojektsissa.

Kun mainitsin että seksuaalisuuteni laimentunut kun aloin käyttämähän lääkkeitä vuonna 2008 niin ei se ole liikaa heikentynyt että kyllä mä pystyn esim masturbaatioon ja orgasmiin pystyn viemään mutta välillä on siinä haasteita.

Ennen vuotta 2008 työkykyni oli silloinkin heikko että monasti suuri arkuuteni esti mua tekemästä töitä yhteisöissä. Vuosien 2004-2010 aikana mä autoin isääni hänen työprojektissa. Semmonen joustava työ joka sopii paremmin ja vähemmän työtunteja ja isä henkisenä tukena että ilman isääni en päivääkään vois tehdä sitä työtä. Sama työ alkoi vuonna 2023 . Siinä vuosien 2010-2023 aikajaksolla ei minkäänlaista työtä mutta 2016 oli noin puoli vuotta tai yhden vuoden sitä samaa työtä jossa elintarvikkeiden parissa työskenneltiin. Siinä työssä asiakaspalvelua mutta mun on niin vaikea kohdata ihmisiä että ilman isääni ei onnistuisi.

Kun on ittensä kanssa ongelmia, on vaikea kommunikoida ihmisten kanssa ja kun on niin ujo ja arka ja epäsosiaalinenkin ehkä ja erakkoluonne. Eräs psykiatri ehdotti kerran työtä jota voisin tehdä kotona. Torppasin idean koska alkoi pelottaa että estynyt persoonani esti sen silloin. Oon puhunut veljeni kanssa että hän voisi joskus minulle sen työtä antaa kotiini mutta koska työkykyni on heikko niin en pysty kovin montaa tuntia tekkeen. Joskus jopa 1 tuntikin voi olla liikaa. Joskus jopa pelkkä odottelu voi laukaista aivoihin ikävän tunteen että sen tunteen voi tuntea ihan fyysisesti, jopa kipuna. Oon pohtinut että nuo voisi viitata jopa aivovammaan mutten ole käynyt tutkimuksissa. Aivovamman voi saada esim syntymähetkellä , esim hapenpuute . Mut synnytettiin imukuppisynnytys-menetelmällä.


Kiitos tiedosta kunkerroit sertramin olevan SSRI-lääke. En tiennyt sitä.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Ainakin alkuaikoina 2008-2012 oli turtunut olo jonka seurauksesta ei jaksanu tehrä mitään ja enkä saanu aikaiseksi asioita. Nykyään saan aikaiseksi paremmin. Lisäksi seksuaalisella puolella on ollu pieniä haasteita muttei ole vienyt minun seksuaalisuuttani.
Mutta en vois elää ilman lääkkeitä että ottaisin silloin liian ison riskin valitettava kyllä. Mieluummin valitsen nuo pari juttua kuin oisin haudassa. Oon puntaroinut asiat näin.

Emmä ees tiijä omista lääkkeistäni paljookaan mitä ne vaikuttaa minuun. Sen tiiän että paniikkilääke on paniikkilääke ja risperidon vie pelkoja pois ja ahdistustakin sekä pakko-ajatuksiakin poistaa jonku verran mut en mä tiiä yhttään mittään sertramista.

Eläke myönnettihin mulle vuonna 2014 koska kokonaistilanteeni katsoi psykiatri sen verran haastavaksi. Vaativa persoona, estynyt, voimakas ahdistus, keskivaikea masennus, traumatisoitunut persoona ja paranoidi sekä heikentynyt työkyky että työkyky oli heikko että sitä työkykyä yrittivät kaikin keinoin parantaa.

Eläkkeellä ollessani oon auttanu isääni hänen työprojektsissa.

Kun mainitsin että seksuaalisuuteni laimentunut kun aloin käyttämähän lääkkeitä vuonna 2008 niin ei se ole liikaa heikentynyt että kyllä mä pystyn esim masturbaatioon ja orgasmiin pystyn viemään mutta välillä on siinä haasteita.

Ennen vuotta 2008 työkykyni oli silloinkin heikko että monasti suuri arkuuteni esti mua tekemästä töitä yhteisöissä. Vuosien 2004-2010 aikana mä autoin isääni hänen työprojektissa. Semmonen joustava työ joka sopii paremmin ja vähemmän työtunteja ja isä henkisenä tukena että ilman isääni en päivääkään vois tehdä sitä työtä. Sama työ alkoi vuonna 2023 . Siinä vuosien 2010-2023 aikajaksolla ei minkäänlaista työtä mutta 2016 oli noin puoli vuotta tai yhden vuoden sitä samaa työtä jossa elintarvikkeiden parissa työskenneltiin. Siinä työssä asiakaspalvelua mutta mun on niin vaikea kohdata ihmisiä että ilman isääni ei onnistuisi.

Kun on ittensä kanssa ongelmia, on vaikea kommunikoida ihmisten kanssa ja kun on niin ujo ja arka ja epäsosiaalinenkin ehkä ja erakkoluonne. Eräs psykiatri ehdotti kerran työtä jota voisin tehdä kotona. Torppasin idean koska alkoi pelottaa että estynyt persoonani esti sen silloin. Oon puhunut veljeni kanssa että hän voisi joskus minulle sen työtä antaa kotiini mutta koska työkykyni on heikko niin en pysty kovin montaa tuntia tekkeen. Joskus jopa 1 tuntikin voi olla liikaa. Joskus jopa pelkkä odottelu voi laukaista aivoihin ikävän tunteen että sen tunteen voi tuntea ihan fyysisesti, jopa kipuna. Oon pohtinut että nuo voisi viitata jopa aivovammaan mutten ole käynyt tutkimuksissa. Aivovamman voi saada esim syntymähetkellä , esim hapenpuute . Mut synnytettiin imukuppisynnytys-menetelmällä.


Kiitos tiedosta kunkerroit sertramin olevan SSRI-lääke. En tiennyt sitä.

Lue lisää

Olen itsekin ollut nuorena ujo, epävarma ja sosiaalisesti ahdistunut mikä oli kombo miksi varmaan todennäköisesti päädyin SSRI-lääkkeille koska näiden asioiden takia olin jumissa traumaattisen tilanteen jälkeen. Jälkikäteen ymmärsin traumataustani ja myös herkkyyteni. Näihin ei SSRI-lääke auta. Omalla kohdalla oli lähinnä illuusio että pillerit auttoi. Ilman niitä olen enemmän oma itseni nykyään ja vähemmän apaattinen. Olin aina huonommassa kunnossa mitä isompi pilleriannos ja psykiatria pseudotieteenä ei koskaan esim tutkinut metabolisointiani lääkkeiden kohdalla. Dependencen vuoksi lääke tuntui hyödyllisemmältä mitä se on. Lääkkeiden purku on valtava riski pitkän ajan jälkeen ja kun sitä ei tehty minkään ymmärryksen valossa riskeistä siitä koitui kohdallani katastrofi. Eniten minua auttoi siinä vertaistuki ja apu vieroitusfoorumeilta.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Olen itsekin ollut nuorena ujo, epävarma ja sosiaalisesti ahdistunut mikä oli kombo miksi varmaan todennäköisesti päädyin SSRI-lääkkeille koska näiden asioiden takia olin jumissa traumaattisen tilanteen jälkeen. Jälkikäteen ymmärsin traumataustani ja myös herkkyyteni. Näihin ei SSRI-lääke auta. Omalla kohdalla oli lähinnä illuusio että pillerit auttoi. Ilman niitä olen enemmän oma itseni nykyään ja vähemmän apaattinen. Olin aina huonommassa kunnossa mitä isompi pilleriannos ja psykiatria pseudotieteenä ei koskaan esim tutkinut metabolisointiani lääkkeiden kohdalla. Dependencen vuoksi lääke tuntui hyödyllisemmältä mitä se on. Lääkkeiden purku on valtava riski pitkän ajan jälkeen ja kun sitä ei tehty minkään ymmärryksen valossa riskeistä siitä koitui kohdallani katastrofi. Eniten minua auttoi siinä vertaistuki ja apu vieroitusfoorumeilta.

Lue lisää

Katastrofilla viittaan oireiden ilmenemiseen mitä esim maudsley deprescribing kirjassa esitellään vieroituksesta joka on tehty miten sattuu. Hermostoni heitettiin ulos jyrkänteeltä ja sanottiin take care kun lääkäri ei ymmärtänyt tästä paskaakaan mitä riskejä oli ajaa alas ainetta mihin hermosto oli niin mukautuut sellaisessa ajassa. Korjasin sen jälkiä monta vuotta. Tärkeintä on turvallinen hyberbolinen vieroitus, onneksi Amerikassa on herätty tuohon. Suomessa ei herätä varmaan koskaan kunnolla. Tiedän useampia psyykenlääkeongelmien kanssa kamppailevia myös tosielämässä, uskon että määrä tulee nousemaan

Anonyymi00088 kirjoitti:

Olen itsekin ollut nuorena ujo, epävarma ja sosiaalisesti ahdistunut mikä oli kombo miksi varmaan todennäköisesti päädyin SSRI-lääkkeille koska näiden asioiden takia olin jumissa traumaattisen tilanteen jälkeen. Jälkikäteen ymmärsin traumataustani ja myös herkkyyteni. Näihin ei SSRI-lääke auta. Omalla kohdalla oli lähinnä illuusio että pillerit auttoi. Ilman niitä olen enemmän oma itseni nykyään ja vähemmän apaattinen. Olin aina huonommassa kunnossa mitä isompi pilleriannos ja psykiatria pseudotieteenä ei koskaan esim tutkinut metabolisointiani lääkkeiden kohdalla. Dependencen vuoksi lääke tuntui hyödyllisemmältä mitä se on. Lääkkeiden purku on valtava riski pitkän ajan jälkeen ja kun sitä ei tehty minkään ymmärryksen valossa riskeistä siitä koitui kohdallani katastrofi. Eniten minua auttoi siinä vertaistuki ja apu vieroitusfoorumeilta.

Lue lisää

Tietäen haastavan tilanteeni , en uskalla ottaa riskiä luopua lääkkeistä vaikka se on joskus elämäni aikana käyny mielessäni.

Minkä ikäinen muuten olet?
Mä täytin ihan äsken 44 vuotta.

Vois sanoa että henkiset ongelmani alkoi melkein käytännössä syntymähetkellä ja kaikki kouluvuosien henkinen väkivalta joka kohristettiin minnuun pahensi vain asioitani. Lisäksi syntyhetkellä taisin saada erilaiset aivot ja kehityshäiriöitäkin on todettu kuten hahmotushäiriö mikä toki ei ole estänyt minua oppimasta ja ymmärtämästä asioita mut kyl nykyäänkin hahamotushäiriö näkyy arjessani. En ole tarvinu turvautua ulkopuolisen appuun ja voi olla ettei koskaan tarvikaan.

Oon tietoinen siitä että lääkkeiden lopettamiseen liittyy iso riski. Esim paniikkilääkkeen lopettaminen vois olla kaikkein suurin riski koska paniikkihäiriö jos iskee yhtäkkiä sen lääkkeen lopettamisen jäläkheen, niin sää voit ymmärtää fiksuna ihmisenä että siitä tilanteesta voi tulla suuri ikäänkuin kidutus-tila kun pahimmillaan se kohtaus voi olla sydänkohtausta muistuttava mutta sen voi välttää ottamalla paniikkilääke joka auttaa melko pian.


Kiitos monista viesteistä mutta voi olla että pian törmäillään viel uudelleen tässä ketjussa.

Siksi en uskalla ottaa riskiä koska jos siihe lääkkeen lopettamisee liittyy niin isoja riskejä että se vois tuhota minut ihan kokonaan että päätyisin pian mielisairaalaan tai tekisin itsemurhan.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Tietäen haastavan tilanteeni , en uskalla ottaa riskiä luopua lääkkeistä vaikka se on joskus elämäni aikana käyny mielessäni.

Minkä ikäinen muuten olet?
Mä täytin ihan äsken 44 vuotta.

Vois sanoa että henkiset ongelmani alkoi melkein käytännössä syntymähetkellä ja kaikki kouluvuosien henkinen väkivalta joka kohristettiin minnuun pahensi vain asioitani. Lisäksi syntyhetkellä taisin saada erilaiset aivot ja kehityshäiriöitäkin on todettu kuten hahmotushäiriö mikä toki ei ole estänyt minua oppimasta ja ymmärtämästä asioita mut kyl nykyäänkin hahamotushäiriö näkyy arjessani. En ole tarvinu turvautua ulkopuolisen appuun ja voi olla ettei koskaan tarvikaan.

Oon tietoinen siitä että lääkkeiden lopettamiseen liittyy iso riski. Esim paniikkilääkkeen lopettaminen vois olla kaikkein suurin riski koska paniikkihäiriö jos iskee yhtäkkiä sen lääkkeen lopettamisen jäläkheen, niin sää voit ymmärtää fiksuna ihmisenä että siitä tilanteesta voi tulla suuri ikäänkuin kidutus-tila kun pahimmillaan se kohtaus voi olla sydänkohtausta muistuttava mutta sen voi välttää ottamalla paniikkilääke joka auttaa melko pian.


Kiitos monista viesteistä mutta voi olla että pian törmäillään viel uudelleen tässä ketjussa.

Siksi en uskalla ottaa riskiä koska jos siihe lääkkeen lopettamisee liittyy niin isoja riskejä että se vois tuhota minut ihan kokonaan että päätyisin pian mielisairaalaan tai tekisin itsemurhan.

Lue lisää

Jos lääkkeistä on sinulle apua, ja pärjäät niiden kanssa paremmin, niin eihän niistä kannata luopua. Tunnistat kuitenkin hyvin itsesi ja asiat, jotka tuovat vaikeuksia. Se on hyvä, kun itse tiedostaa itsensä. Silloin on helpompi pärjätä itsensä kanssa.
Hyvä, että saat isääsi työssään autella. Eikä se ole väärin, että et ole työkykyinen. Sinä kykenet siihen mihin kykenet, toiset kykenevät siihen, mihin he kykenevät. Sinun ei tarvitse tehdä enempää kuin mihin kykenet.
Ajattele, että olet tähänkin asti pärjännyt, varmaan ajoittain ollut vaikeampaa, joskus taas helpompaa. Pärjäät varmasti jatkossakin.
Sinullakin on ihmisarvo, eli olet arvokas ihminen juuri tuollaisena kuin olet. Muista se.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Tietäen haastavan tilanteeni , en uskalla ottaa riskiä luopua lääkkeistä vaikka se on joskus elämäni aikana käyny mielessäni.

Minkä ikäinen muuten olet?
Mä täytin ihan äsken 44 vuotta.

Vois sanoa että henkiset ongelmani alkoi melkein käytännössä syntymähetkellä ja kaikki kouluvuosien henkinen väkivalta joka kohristettiin minnuun pahensi vain asioitani. Lisäksi syntyhetkellä taisin saada erilaiset aivot ja kehityshäiriöitäkin on todettu kuten hahmotushäiriö mikä toki ei ole estänyt minua oppimasta ja ymmärtämästä asioita mut kyl nykyäänkin hahamotushäiriö näkyy arjessani. En ole tarvinu turvautua ulkopuolisen appuun ja voi olla ettei koskaan tarvikaan.

Oon tietoinen siitä että lääkkeiden lopettamiseen liittyy iso riski. Esim paniikkilääkkeen lopettaminen vois olla kaikkein suurin riski koska paniikkihäiriö jos iskee yhtäkkiä sen lääkkeen lopettamisen jäläkheen, niin sää voit ymmärtää fiksuna ihmisenä että siitä tilanteesta voi tulla suuri ikäänkuin kidutus-tila kun pahimmillaan se kohtaus voi olla sydänkohtausta muistuttava mutta sen voi välttää ottamalla paniikkilääke joka auttaa melko pian.


Kiitos monista viesteistä mutta voi olla että pian törmäillään viel uudelleen tässä ketjussa.

Siksi en uskalla ottaa riskiä koska jos siihe lääkkeen lopettamisee liittyy niin isoja riskejä että se vois tuhota minut ihan kokonaan että päätyisin pian mielisairaalaan tai tekisin itsemurhan.

Lue lisää

Itse kävin akatisian ja pahimmat ahdistukset lääkelopetuksessa. Tästä riskistä on mainittu esim Maudsley Deprescribing-kirjassa(akatisia) mutta lääkäreillä ei vaan kiinnosra eikä ole tietoa. Hyberbolinen vieroitus voi auttaa paljon joka mainittu kirjassa. En tiedä olisiko tarvinnut kokea sitä jos lääkäri olisi ymmärtänyt vieroitushaasteista mitään. Nykyään en koe panikkeja enkä ahdistusta juurikaan kun hermosto tasoittui aineista. Laitan itseäni stressaaviin tilanteisiin ja olen altistanut itseäni, jotka ennen jännitti.

Mutta jokainen tekee tavallaan, minulla psykiatrian lääkepolku tuli hirveiden haittojen takia luonnollisesri loppuun koska en halua koskaan enää kokea vastaavaa

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/53143481-7c54-487e-a587-311990a7c0f2 Pala palalta. Alkaa ääni kellossa muuttua!

Anonyymi00092 kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/53143481-7c54-487e-a587-311990a7c0f2 Pala palalta. Alkaa ääni kellossa muuttua!

Lue lisää

Robert Kennedy jr on täysin oikeassa siinä, että esim teini-ikää ja nuoruutta lääkitään nykypäivänä - etenkin nuorten naisten kohdalla - Suomessakin on sama trendi, 1/5 nuorista naisista on masennuslääkkeissä.. Monet ihmiset saattaa teini-iässä ja nuoruudessa käydä hankaluuksia läpi, ja nykyaikana sitä hoidetaan lääkkeillä.

Sen sijaan että ihmisiä autettaisiin kohtaamaan ongelmansa, niitä lääkitään turruttavilla aineilla.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Robert Kennedy jr on täysin oikeassa siinä, että esim teini-ikää ja nuoruutta lääkitään nykypäivänä - etenkin nuorten naisten kohdalla - Suomessakin on sama trendi, 1/5 nuorista naisista on masennuslääkkeissä.. Monet ihmiset saattaa teini-iässä ja nuoruudessa käydä hankaluuksia läpi, ja nykyaikana sitä hoidetaan lääkkeillä.

Sen sijaan että ihmisiä autettaisiin kohtaamaan ongelmansa, niitä lääkitään turruttavilla aineilla.

Lue lisää

Mikä on ongelma, jos ei nuku yöllä yhden aikaan ?
Hyvä vuorokausirytmikin auttaa mielen hoidossa, kuten siihen mukana hyvät elintavat.
Omaa psyykeään pystyy pitämään joltiseenkin kunnossa, jos ymmärtää, mistä asioista tulee parempi olo, ja mitkä taas huonontavat oloa.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Mikä on ongelma, jos ei nuku yöllä yhden aikaan ?
Hyvä vuorokausirytmikin auttaa mielen hoidossa, kuten siihen mukana hyvät elintavat.
Omaa psyykeään pystyy pitämään joltiseenkin kunnossa, jos ymmärtää, mistä asioista tulee parempi olo, ja mitkä taas huonontavat oloa.

Lue lisää

Käypä kysymässä sitä kaikilta esim yö- ja iltatöitä tekeviltä.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Käypä kysymässä sitä kaikilta esim yö- ja iltatöitä tekeviltä.

Ei kai heiltä tarvitse kysellä ? Kyllähän ilta- ja yötyötä tekevät valvovat.
Kaikki eivät kuitenkaan tee ilta- tai yötyötä. Aika monet mt-ongelmaiset eivät ole töissä ollenkaan.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Ei kai heiltä tarvitse kysellä ? Kyllähän ilta- ja yötyötä tekevät valvovat.
Kaikki eivät kuitenkaan tee ilta- tai yötyötä. Aika monet mt-ongelmaiset eivät ole töissä ollenkaan.

Lue lisää

Niin hankala niitä sedatoivia mömmöjä vetäessä urakalla on työllistyä luullen että oma sairaus selittää kaiken miksi ei pysty edes yrittämään

Anonyymi00097 kirjoitti:

Niin hankala niitä sedatoivia mömmöjä vetäessä urakalla on työllistyä luullen että oma sairaus selittää kaiken miksi ei pysty edes yrittämään

Ei ainakaan itselläni aikoinaan vahvojen lääkitysten kanssa tullut mieleenkään yrittää yhtään mitään. En olisi kyllä kyennytkään.
Tunteetkin olivat tukahduksissa lähes 20 vuotta lääkkeiden takia.
Oli upea tunne, kun lääkitykset loppuivat ja tunteet palasivat, vaikkakin alkuun se oli jopa hämmentävää, olihan se vuosien jälkeen aivan uusi tilanne.
Tunteitaan on vain opeteltava käsittelemään, ja tulemaan toimeen niiden kanssa, itsensä kanssa.