Kertokaa kokemuksianne siitä että olette ensin ollut salarakas tai toinen nainen, tai suhteenne on alkanut jo miehen seurustellessa vielä entisensä kanssa, tietämättäsi tai tietäen..
Onko koskaan kellekään käynyt niin että ihan oikeasti on vanha saanut jäädä ja mies on ottanut sinusta oikean naisensa?
Haluan kuulla kokemuksia ja miten se on tapahtunut? Itselleni on tainnut käydä niin, vaan en tiedä uskallanko luottaa siihen nyt kun niin kävikin vaikka en todellakaan osannut odottaa olin jo liki heittänyt kirveen kaivoon. Pelottaa, vaikka toisaalta olen helpottunut ja onnellinen että niin kävi. Tuntuu oikealta vaikka tiedän että toiseen osapuoleen se jätti pysyvän jäljen..
Kohtalotoverit avautukaa olkaa niin kilttejä en halua olla tässä tilanteessa nyt yksin, vaikka mies rinnalla onkin.
Onko koskaan kellekään käynyt niin että ihan oikeasti on vanha saanut jäädä ja mies on ottanut sinusta oikean naisensa?
Haluan kuulla kokemuksia ja miten se on tapahtunut? Itselleni on tainnut käydä niin, vaan en tiedä uskallanko luottaa siihen nyt kun niin kävikin vaikka en todellakaan osannut odottaa olin jo liki heittänyt kirveen kaivoon. Pelottaa, vaikka toisaalta olen helpottunut ja onnellinen että niin kävi. Tuntuu oikealta vaikka tiedän että toiseen osapuoleen se jätti pysyvän jäljen..
Kohtalotoverit avautukaa olkaa niin kilttejä en halua olla tässä tilanteessa nyt yksin, vaikka mies rinnalla onkin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nykyinen mieheni oli naimisissa, kun tutustuimme työn kautta.Ensin seurustelimme salaa jonkun aikaa, sitten mies muutti minun luokseni ja erosi vaimostaan.Minä jouduin kyllä avioero-oikeudenkäynnissä todistamaan, mikä ei ollut kovinkaan mukavaa.Olemme nyt asuneet yhdessä 10 vuotta, emme menneet naimisiin, jostain syystä näin on hyvä elellä.
että mies tekee saman uudelleen. Kun kerran pettää, tekee sen kevyemmin uudelleen. Miksi sinulle ei saattaisi käydä samoin kuin edelliselle vaimolle? Siksikö et uskalla naimisiin? Jossain jäytää pelko...
Mutta tällä hetkellä ei ainakaan.Eihä kukaan tiedä,mitä tulevaisuus tuo mukanaan.Sitä on turha ruveta etukäteen pelkäämään.Nautitaan tästä hetkestä,,.
Missä ihmeen maassa asut, kun sinä olit mukana todistamassa "avioero-oikeudenkäynnissä"?
Joissa kaikki on sallittua ja mahdollista.
Ilmoittaudunpa minäkin. Poikaystäväni seurusteli toisen kanssa kun tutustuimme - vierähti pari vuotta kunnes hän sitten jätti avovaimonsa ja vaihtoi lennossa minuun. Tästä on nyt kohta kolme vuotta. Ja hulluksihan sitä tulee, jos koko ajan epäilee toisen ryhtyvän taas petturiksi. Jos pettää, joutaakin mennä, ja selväksi olen tehnyt että se on sitten kerrasta poikki (ex sieti vaikka mitä). On miehen käytöskin tosin muuttunut radikaalisti siitä, millaista se oli exän aikana.
En minäkään koskaan uskonut tämän miehen kanssa yksiin päätyväni - se ei koskaan ollut mikään tavoite. Tavoitteita ei ollut, oli vain päivä kerrallaan ja jossain edessä se hetki, jolloin kaiken on päätyttävä. Jotkut asiat päättyivätkin. Mutta ei meidän kahden tarina. Se jatkuu edelleen... ja tulevaisuuttahan ei kukaan voi tietää.
Minäkin tein kerran sen virheen, että tein miehelle selväksi sen olevan kerrasta poikki... kukas hullu tuollaisen uhkauksen jälkeen enää tunnustaisi mokanneensa. Niinpä sitä jälkikäteen kuulin, että kaikki oli salattu.
minusta jos sanoo toiselle, että kerrasta poikki kunolet itsekin ollut osallisena aikoinaan miehen pettämiseen. Vai onko se hyväksyttävämpää olla se toinen nainen kuin että tulisi itse petetyksi. Niin ne osat muuttuu, muille voi tehdä mitä vaan, mutta itselle voi sitten jo vaati parempaa.
No mutta totta kai vaadin itseäni kohtaan hyvää ja oikeudenmukaista kohtelua - mutta minkä minä sille voin jos exä ei näyttänyt ovea yhtä herkästi kuin minä tekisin? Sitä saa mitä tilaa. Ja minä sentään olen henkisesti valmistautunut siihen mahdollisuuteen, ettei tämä ehkä ole mikään "kunnes kuolema meidät erottaa"-suhde vaan voi loppua milloin tahansa mihin tahansa... enkä aio silloin syyttää ketään muuta kuin itseäni ja kumppaniani siitä, ettemme osanneet sittenkään elää yhdessä. Sinä saat ihan vapaasti kutsua minua kaksinaamaiseksi, ei se minun päivääni pilaa. Huvittaa vain vähän ;)
Mulla tilanne, että kuvioissa myös mies, joka avioliitossa toisaalla. Itse osaksi tämän miehen vuoksi lopetin keväällä oman liittoni.. Haluaisin tietää, kuinka kauan teillä muilla on mennyt aikaa siihen, että mies on jotain ratkaisuja tehnyt. Huom, nyt ei kyse ole siitä, että miehestä olisi "hauska" pitää peliään avioliiton sivussa, näen kuinka hänkin kärsii tilanteesta ja välillä koko hommasta on hauskuus kaukana. Itse olen siinä pisteessä, että kohta laitan miehen valitsemaan, koska haluan itsekin päästä jatkamaan elämääni, jollei meillä ole tulevaisuutta yhdessä. Rakastan häntä mielettömästi - tiedän, että hän tuntee samoin minua kohtaan - mutta siitä tunteesta haluan jo päästä eroon (vaikka sitten tuskallisesti), jollei hänellä ole mitään muuta tarjota. Syksyllä tätä tulee kestäneeksi vuosi..
Siis kauanko olette olleet salarakkaita ennen kuin lopullisia ratkaisuja on tehty, ja millaisia ne ovat olleet?
Liian kauan olin salarakas, 9 vuotta, sitten olimme pari vuotta yhdessä, joka päättyi siihen että kuvioissa oli uusi uusi salarakas, joka tällä hetkellä miehen naisystävä, että sellaista humppaa. Jälkikäteen harmittaa kankkulan kaivoon menneet vuodet.
ähäskutti siitäs sait.
Minä olen myös seurustellut 2,5 vuotta miehen kanssa, joka on naimisissa, mutta asuu erillään vaimostaan. Tosin viettää viikonloppuja perheensä kanssa, jotta saisi olla lastensa kanssa. Itsekin mietin, kuinka kauan enää jaksan tällaista. Erosin pari vuotta sitten miehestäni pitkän avioliiton jälkeen. Nyt tuntuu siltä, etten ole löytänyt omaa paikkaani.
omakotitaloa vaimonsa kanssa. Jippii.
Tapailin kahta miestä samaan aikaan.
Toiselle olin ykkösnainen, toiselle kakkosnainen. Miehet tiesivät toisistaan, muttei välittänyt muuta kuin siitä, että ottaisin juuri hänet.
Mies, kelle olin 2.nainen: Hän jätti vuoden kestäneen suhteensa. Huomasin kuitenkin, etten pystynyt luottamaan häneen. Näin painajaisia, tunsin hänen salaavan koko ajan jotakin. Ehkä kaikki oli harhaa, mutta minulle liikaa.
Mies, kelle olin 1.nainen: Hän ei luovuttanut meidän suhteesta, vaikka olin niin rikki sekavasta tilanteestani, että halusin kaiken miehiin liittyvän loppuvan joksikin aikaa.
Nyt olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja rakastamme niin että tekee kipeää :)!! Kihloja mietitään ja elämä on rattoisaa!
MIEHET: Älkää luovuttako, jos tiedätte, että käsissänne on elämänne nainen!!!
Kaikella kunnioituksella, mutta tuskin rakastit/rakastat kumpaakaan. Koko kirjoituksestasi kuultaa läpi valtava itsekkyys. Jopa hyvää tarkoittavista neuvoistasi!
Näit painajaisia ja pelkäsit 2.miehen salaavan jotakin etkä pystynyt luottamaan häneen. On sinulla melkoisen vinoon kasvanut moraalikäsitys... Kuinka voit peräänkuuluttaa luottamusta kun et itsekään ole luottamuksen arvoinen?
Sinulla on somasti oma nahka aina lähinnä. Jos joskus 1. mieheesi tosissaan sitoudut, muutut hyvin todennäköisesti omistushaluiseksi ja mustasukkaiseksi vaimoksi. Kun oma moraalisi on tuota luokkaa, veikkaan ettet kunnioita ja arvosta kumppaniasi ihmisenä vaan ihailet hänessä vain kuvaa itsestäsi...
Suosittelen että harrastat nyt hieman itsetutkiskelua. Pyydät anteeksi molemmilta miehiltäsi ja itseltäsi! Mieti mitä elämältäsi haluat ja mitä annettavaa sinulla kumppanillesi on. Opettele rakastamaan!
Mies joka arvostaa saalistusta ja kaatoa... ja kun sinä olet vakikummpani etsii hän uuden salarakkaan joka tuo jännitystä ja säpinää...
Ja taas salarakas vaihtuu vakituiseksi ja uusi salarakas...
PS veljellä näitä on useita kierroksia jo takana... ja aina siitä salarakkaasta tulee se vaki ja uusi salarakas vuoden päästä kehiin ( veli on 49 v ja näitä salarakkaita on ollut 5 = uusi vaimo 1 joka ei johtannut uuteen avioliittoon ) viime syksynä tanssittiin viimeisen kanssa häitä ja juuri viime viikolla sain veljeltä tietää että hänellä on elämän suurin rakkaus salarakkaana. ) Hyi helvetti että on kiva taasen varoa tapaamasta nykyistä vaimoa että ei joudu keskelle sotaa kun tulee ilmi että tiesin mutta en estännyt (?) Jokainen jätetty vaimo on suuttunnut minulle ei rakaalle veljelle. fak :( Kun veli osaa lirkutella niin että joka ex-vaimo yhä odottaa sitä takaisin ( taitaa silloin tällöin jopa poiketa "juttelemassa")
sinäkin voit vielä jäädä ns. kakkosnaiseksi.
toi menettely miehen puolelta ei kuulosta kypsältä
eikä toista arvostavalta. Enpä uskaltais seurustella tollasen kanssa.
Toisaalta tuntuu, etten koskaan voi oppia luottamaan, ettei sama toistu omalla kohdallani, toisaalta en tiedä, onko miehen päätös valita minut tehty niin oikeista syistä, ettei se minulle tekisi samoin. En tiedä kumpaan itsekään uskoisin, siksi nyt pelottaakin. Olen kyllä valmis tekemään töitä suhteemme eteen, mutta miehestäni en tiedä..
...Sinuna olisin kyllä hieman varovainen koska useimmiten sama kuvio tulee toistumaan ennemmin tai myöhemmin.Oletko varma että et ole miehelle ns. "laastarisuhde"?
Ja ikävä kyllä on niin että kun ensihuuma on pois ja arki astuu kuvioihin, mies palaa häntä koipien vlissä takaisin exänsä tykö...
Vuosia sitten olin itse kolmas osapuoli ja mies jätti tyttäystävänsä minun vuokseni mutta jonkin ajan kuluttua hän lähti takaisin exänsä tykö.
Kaikki riippuu tietysti siitä miksi mies alunperin rupesi pettämään puolisoaan sinun kanssasi?! Sitä et maininnut.Jos suhde oli tuhoisa niin silloin sinulla ei pitäisi olla hätää...