Miten laittaisit säveltäjät objektiivisin kriteerein suuruusjärjestykseen?

Mikäli osaisimme ajatella objektiivisemmin, ja kyseenalaistaa varsinkin bisneslähtöisestä taloudellisia etuja ajavasta kaupallisesta liiketoiminnasta kumpuavan hyötyajattelun tarkoitusperät, jotka palvelevat yksityistä liikkeenharjoittamista taloudellisen voitontavoittelun kontekstissa ja ymmärtää myös sen ettei säveltaiteenkaan kaupallinen ja myyvyyden periaatetta toteuttava funktio, joka ilmenee äänilevyteollisuuden markkinoimina levyuutuuksina ja sinfoniaorkestereiden ohjelmistotarjontana ilmennä perusidealtaan ja perusteiltaan objektiivista, selvää ja puhdasta kuvaa säveltaiteen todellisesta olemuksesta objektiivisesti käsitetyn ja eri säveltäjien teosten laadukkuuden ja substanssin suhteen, vaan siinä ilmenevät kapitalistisen markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lait, mutta sen antama kuva säveltäjien todellisesta merkityksestä ja arvosta objektiivisin kriteerein arvioituna ovat kaupallisen ja pelkään myyvyyteen tähtäävien pyrkimysten vääristämiä ja jonka perusteella ei ole mahdollista laatia objektiivisesti luotettavaa ja kattavaa kuvaa säveltäjien metafyysisen olemuksen syvimmästä olemuksesta sinänsä objektiivisesti käsitettynä, vaan se perustuu subjektiivisille mieltymyksille, mielihaluille, tuotteen saatavuudelle ja rajalliselle tarjonnalle kysynnän niukkuuden takia epäkaupallisena musiikin lajityyppinä, joka ei tarjonnan suppeudesta johtuen voi edustaa suomalaisen musiikin osalta koko säveltaiteemme kenttää ja kirjoa, vaan vain pienen otannan siitä runsaudesta, jonka se pitää sisällään ja tästä johtuen monet laadultaan merkittävät teokset jäävät katalogien ulkopuolelle kun bisnestä tekevät levy-yhtiöt eivät usko niiden menekkiin säveltäjien tuntemattomuudesta ja unohduksesta johtuen vähäisen historiallisen merkityksensä takia musiikkielämän vaikuttajina joiden elämästä ei ole jäänyt mieleen esim. tapauksia kämpistä taiteilijatapaamisten yhteydestä tai muitakaan perimätietona sukupolvelta toiselle välittyneitä elämäkertatietoja, joka on eräs säveltäjän kuuluisuuden ja jopa suuruuden mitta kansan tietoisuudessa ja niin on muodostunut äärimmäisen kapea kuva ja ymmärrys musiikinhistoriamme todellisesta laveudesta ja rikkaudesta kun kansa tuntee kansanomaisuudestaan johtuen vain ne tyylipyrkimyksiltään kaikkein kansallisromanttisimmat ja suomalaisimmat säveltäjänimet, joiden musiikki voi olla kaukana parhaimmuudesta ja varsinkin sävellys teknisestä briljanssista, edistyksellisyydestä ja todellisesta ammattimaisesta ja monitasoisesta professionalismista Bachin ja Wagnerin tyyliin, josta käy Armas Launis eräänä oopperataiteemme nerona esimerkkinä, mutta koulussa suomalaisuuden ihanteen, vaan ei abstraktin sävellystieteen korkeapitoisuuden osalta opittuna musiikkihistorianamme menee se nuoreen ja vastaanottavaiseen mieleen kuin häkä, ja jolla ei ole arvostelukyky vielä kehittynyt, samoin kuin ei uskontojenkaan opetuksen kohdalla, vastustaa korkeamman tiedon nojalla alkeellista kansanrunoutta jonain ylhäältä annettuna absoluuttisena totuutena, vaikka se ei edusta sivistyksellisesti korkeimpia objektiivisia päämääriä ja ihanteita, ja ehkä vasta myöhemmin korkeakouluopintojen tai itseopiskelun ja intuition myötä opitaan erottamaan sävellystaitoon liittyen tosi ammattimaisuus amatööritaidosta ja jota Sibelius paljolti edustaa maakunnallisena ja provinsiaalisena kansansäveltäjänä, joka ei kyennyt luomaan ankaratyylistä kontrapunktista satsia eikä kompleksista kromatiikkaa simppelissä doorisessa kirkkosävellajisävytyksessään, vaan ainoastaan miellyttämään metsäläisestä luonteenlaadusta kumpuavaa kansantajuista musiikkimakua kansanlaulunomaisessa ja hieman siksi jotenkin kitchinomaisessa tyylitajussaan lyhyine tautologisine aiheineen, kuin tyhjyydestä kasvavine vaskien mahtipontisine törähdyksineen ja matalien soittimien epämääräisine murinoineen, joka on täysin epäakateeminen äänenkuljetukseen liittyvä sävellystapa, eikä vastaa parhaaseen saksalaistyyliin luodun musiikin herättämää kunnioitusta kuulijoissaan jotka tunnistavat sen teknisen taidon ja myös heti kerralla luotujen kompleksisempien melodialinjojen pitkälinjaisuuden.