Tervehdys,
täällä puhuu talon yläkerran isäntä. Kyllä, juuri se – se, joka näkee kaiken, kuulee kaiken ja toivoo välillä, ettei kuulisi.
Olen viime aikoina tarkkaillut toimintaa Kemijärven suunnalla, ja täytyy sanoa: odotukset olivat ehkä turhan korkealla. Aikaa näyttäisi kuluvan pääasiassa kolmeen peruslajiin:
1. Riitelyyn – aiheesta riippumatta. Politiilla, pumppuvoimalat, järven myrkyt… kaikki käy.
2. Juoruamiseen – tieto kulkee nopeammin kuin rukoukset, mutta sisältö on huomattavasti kyseenalaisempaa.
3. Ryyppäämiseen – tässä lajissa on jo selvästi harjoiteltu, suoritusvarmuus on huipussaan.
4. Piereskelyyn – tästä en edes aloita. Tiedätte kyllä itsekin.
Tämä ei nyt aivan vastaa sitä käyttöä, johon teidät alun perin suunniteltiin.
Yritin lähettää muutaman hienovaraisen vihjeen: kauniita auringonlaskuja, lintujen laulua, jopa yhden erityisen inspiroivan pilven ja parrunpätkän iloisuuden. Vastauksena sain lisää kinastelua siitä, kuka vei viimeiset kahvileivät.
Ehdotus: kokeilkaapa välillä jotain uutta. Vaikkapa ystävällisyyttä. Tai hiljaisuutta. Tai edes piereskelyn ajoittamista yksityisempiin hetkiin.
Seuraan tilannetta edelleen yläkerrasta käsin. Toivottavasti kehitystä tapahtuu – muuten joudun ehkä harkitsemaan vakavampia toimenpiteitä.
Ystävällisin (mutta lievästi turhautunein) terveisin,
Yläkerran isäntä
täällä puhuu talon yläkerran isäntä. Kyllä, juuri se – se, joka näkee kaiken, kuulee kaiken ja toivoo välillä, ettei kuulisi.
Olen viime aikoina tarkkaillut toimintaa Kemijärven suunnalla, ja täytyy sanoa: odotukset olivat ehkä turhan korkealla. Aikaa näyttäisi kuluvan pääasiassa kolmeen peruslajiin:
1. Riitelyyn – aiheesta riippumatta. Politiilla, pumppuvoimalat, järven myrkyt… kaikki käy.
2. Juoruamiseen – tieto kulkee nopeammin kuin rukoukset, mutta sisältö on huomattavasti kyseenalaisempaa.
3. Ryyppäämiseen – tässä lajissa on jo selvästi harjoiteltu, suoritusvarmuus on huipussaan.
4. Piereskelyyn – tästä en edes aloita. Tiedätte kyllä itsekin.
Tämä ei nyt aivan vastaa sitä käyttöä, johon teidät alun perin suunniteltiin.
Yritin lähettää muutaman hienovaraisen vihjeen: kauniita auringonlaskuja, lintujen laulua, jopa yhden erityisen inspiroivan pilven ja parrunpätkän iloisuuden. Vastauksena sain lisää kinastelua siitä, kuka vei viimeiset kahvileivät.
Ehdotus: kokeilkaapa välillä jotain uutta. Vaikkapa ystävällisyyttä. Tai hiljaisuutta. Tai edes piereskelyn ajoittamista yksityisempiin hetkiin.
Seuraan tilannetta edelleen yläkerrasta käsin. Toivottavasti kehitystä tapahtuu – muuten joudun ehkä harkitsemaan vakavampia toimenpiteitä.
Ystävällisin (mutta lievästi turhautunein) terveisin,
Yläkerran isäntä
Vastaukset 1
Vanhimmat
oi armoitettu Kelloniemi, kyllä me...