Salibandy on pieni

Arvostus lajin sisällä on ilmeisen suuri heitä kohtaan, jotka tekevät pyyteetöntä työtä lajin eteen mm. lajin arvostuksen kasvattamiseksi? Oudosta kummajaisesta voi tulla pidetty ihminen, jos hän on lojaali itse lajia ja siinä mukana olevia kohtaan. Hyvä tekeminen palkitaan ja se ei koskaan ole huono vaan hyvä asia itse lajillekin.

Jokainen näkee ja kokee asioita omalla tavallaan ja siihen voi vaikuttaa monet seikat. Itse ajattelen, että isä- poikasuhde synnyttää riittämättömyyden tunteita, se voi olla myös eteenpäin ajava voima, kun oppii ajattelemaan vertauskuvallisesti omaa arvomaailmaansa ja sitä, mihin voi itse vaikuttaa?

Kummasta pitää enemmän ja kumman eteen on valmiuksia antaa enemmän ja kummasta uskoo saavansa enemmän sitä hyvää itselleen. Itsensä kehittäminen on aina hyvä juttu, hyvä äiti mahdollistaa asioita, joka voi olla myös hyvä vastavoima huonolle isälle. Elämä on lyhyt elettäväksi stressaten, joka voinut johtua sisimmässään huonosta isä-poika- suhteesta tiedostamatta todellisuutta sisällään?

Tällaisia asioita pohtinut viime aikoina aika paljonkin. Hyvän kautta ajattelemalla saa paljon enemmän synnytettyä hyvää ympärilleen ja siinä samalla myös hyvää mieltä itselle. Omalla kokemalla on merkitystä ja miten sen hyvän osaa vastaanottaa. Itse ohjaan monesti pahaa vastaan taistelemista herkutteluun, joka on aina huono vaihtoehto.

Jokainen taablaa tyylilleen uskollisena, mutta mitä jos omaan ajatteluun saisi parempia arvoja synnytettyä vaikka hyvän suhteen kautta? Tällainen vaatisi paljon itseltä, jolla on vahvat mielikuvat riittämättömyydestä muille, silloin sitä suojaa itseään monella tapaa. Kuka voisi olla minulle riittävän hyvä, jotta sillä saisi lisää hyvää synnytettyä?

Täysin yhdentekevää.

Janne Kinnunkin pelaa säbää kertoo koko lajista