oonko hukassa siksi koska ei ole omaa tyyliä kun

Joo muotoilin asian jotenkin epäselvästi.

mie oon luonteeltani/ihmisenä kuin iso joukko eri luonteenpiirteitä tai iso joukko kaikkee harmaata.

en saa itsestäni irti mitään. Ei välity tunteet omasta mielestäni ympäristöön että näin koen. Välttelen siksi kuin ruttoa kaikkia tilanteita joissa koen tällaisia painajaismaisia tunnetiloja että ikäänkuin ei olisi tunteita.

EI liity nyt aiheeseen mutta hukassa oon aina ollut että ihan melkeinpä syntymästä asti oon ollut hukassa.

Ihan kaikki asiat niin on tyylin puute että ihan musankuuntelussakin on suosikkina ihan kaikki ja kaikessa muussa. Noh musafanitus-kohteet oli nyt minulta tässä kohtaa hieman lapsellinen kommentti.

Oon omasta mielestäni tylsä, mitäänsanomaton ja väritön , hajuton ja mauton ihminen. Pukeutumistyylikin on sellainen, ei mitään persoonaa. Kun kävelen ihmisjoukossa, en koe kuuluvani joukkoon. Tuskin edes juttelen ihmisille. Liikun silti ympäristössä koska pakko ostaa ruokaa. Mieluusti oisin vain ihan omissa oloissani kokonaan täysin yksin. Asun toki isäni kanssa. Hän onkin poikkeus että hänen kanssaan osaan olla paremmin sinut itseni kanssa+ äitini mutta huomannut että suhde veljeeni hieman etääntynyt eli kun pikkuveli meni naimisiin ja teki lapsia niin hänen lapsiin mun suhde oli etäinen etten osannu olla oikein heijän kaa ja samalla kun muutuin hiljaiseksi ja kärsin siitä niin suhde omaan veljeeni myös muuttui etäisemmäksi.

Jutteleminen esim puhelimessa on ihan murhaa. Ei onnistu yhtään. Siksi en vastaakaan puhelimiin kuin vain perhetutuilleni.

Lisäksi ymmärtämisvaikeuksien takia sanon väärin asioita puhelimessa josta voisi koitua ongelmia mutta joskus kun oon satunnaisesti vastannut niin oon joutunut kertoon soittajalle etten osaa vastata kysymyksiin että mun pitää lopettaa nyt puhelu.