joskus kriitikotkin voivat puhua paremman sanan puutteessa lähestulkoon puuta heinää, kutsua jotain vaikuttavaa konserttoa vaisuksi, jos vertailukohtana käyttää Joseph Marxin romanttista pianokonserttoa, josta siirappimaisemmaksi melodiikka ei enää tulla muodon hajanaisuudesta puhumattakaan, mutta ennen kaikkea syyllistyä väärään terminologiaan kutsuessaan konserttoa salonkikonsertoksi, jollaista ei liene sävelletynkään, sillä salongeissa harvemmin soitetaan orkesterimusiikkia, ja vaikka esim. Glenn Gould ei juuri arvostanut konserttoa musiikinmuotona sen vertailevan ilmapiirin takia jossa sävellysmuoto toimii, ja solistin ja orkesterin kamppaillessa konsertossa keskinäisestä herruudesta jolleivat käy kaihoisan intiimiä vuoropuhelua keskenään.
Salonki-,taituri-, vai sankarikonsertto?
Anonyymi-ap
2307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Benkku on kekseliäs pianosäveltäjä, joka käyttää epätavallisia pianistisia ratkaisuja ja kirjoitustapoja, jossa on persoonallinen leima.
Tarkoitan Bengt von Törneä, josta piti tulla arkkitehti nuorena, mutta hän rupesi opiskelemaan musiikkia, ja ryhtyi säveltäjäksi, mutta harrasti myös taidemaalausta ja teki kulttuurhistoristoriallisia tutkimuksia, ja jota Rantakin kehaisi säveltäjänä.