Anoppi ei aijo tulla ainoan tyttären häihin

Minulla on niin paha tilanne anopin suhteen että onkohan kenelläkään muulla vastaavaa tilannetta, johon tarvittais hyviä neuvoja. Olen 43 vuotias mies ja puolisoni on 36vuotias nainen. Olemme menossa kesällä naimisiin. Meillä kummallakaan ei ole ollut ennen toisiamme varsinaista seurustelusuhdetta ja olisin onnellisempi, jos ei olisi maailman pahinta anoppia. Olemme seurustellut 4 vuotta. Puolisollani on isä kuollut noin 10 vuotta sitten ja anoppi on lähes siitä lähtien ottanut vallan tyttärensä elämästä kun päättää kaikista asioista. En ole koskaan tullut anopin kanssa toimeen, kun on lähes kaikkia kohtaan ilkeä. Ennen kun meillä alkoi suhde, niin puolisoni äiti on yrittänyt estellä puolisoani tapaamasta kavereitakin ja jo puolisoni on luvannut tapaamisen jonkun kaverin kanssa, niin äitinsä aina on joko anellut että joko peruu tapaamisen tai että hän pääsee mukaan. Sitten kun alettiin seurustelee, niin anoppi on ollut todellakin ilkeä, jota on tähänkin päivään asti tosi vaikeaa kestää. Kaikki on lähtenyt siitä kun puoliso oli mun luona, niin anopin kanssa puhelimessa puhuessaan nälvi tekemisistämme että on sairasta, kun esim yöllä ollaan lämmitetty saunan. Sehän on oma asia mihin aikaan lämmittää oman saunan ja se oli mulla anopin takia jo ensimmäinen stressi. Kerran kun mentiin karaokeen vaikka puoliso oli flunssainen, johon se itse halusi lähteä, niin seuraavana päivänä kun puhui äitinsä kanssa puhelimessa niin mä sain heti syyt niskoille että mä olin painostanut lähtee karaokeen. Anoppi ei ole koskaan itse tehnyt kunnon ruokaa puolisoni ollessa lapsi ja puolisoni lapsuudessa niillä syötiin lähes pelkkää mikroruokaa. Kun käytiin ensin puolison ja äitinsä perhetutulla kylässä ja kyläilyn jälkeen käytiin kaupassa, niin anoppi tuli sinne mukaan ja kun meni myöhään ja suunniteltiin tyttären kanssa laittaa iltapalaa, niin anoppi rupesi törkeästi tyrkyttää ja määrää että "Te syötte nyt jotain valmis ruokaa, kun klo 22.00 jälkeen ei enää laiteta ruokaa". Mä sanoin että "Kyllä laitetaan ja mä en niitä ällöjä valmisruokia syö". Anoppi asui silloin tyttären naapurissa jossa heillä oli 2 perintökämppää, jossa toinen oli heidän yhteinen kämppä, vaikka tytär asui siinä yksin ja toinen tyttären omistama kämppä, jossa anoppi majaili aiemmin ja nykyään osittain asuu siellä ja osittain eri paikkakunnalla noin 100kilometrin päässä. Anopin kämppä on aina ollut tosi sotkuinen ja haiseva ja puolison aiemmin käytössä oleva kämppä oli tosi siivottu ja kerran kun oltiin puolison entisessä kämpässä unohdettu tiskaa, niin anoppi pisti ympäri puolison sukulaisia myöden meteliä ettei oltu tiskattu. Kun kerran anoppi sairastui vakavasti aivoverenvuotoon, josta selvisi ja puoliso ajatteli ilahduttaa äitiänsä siivoamalla äitinsä kämpän. Anopin kotiuduttua sairaalasta hänelle oli huono yllätys, kun ei olisi saanut siivota ja huusi ettei nyt löydä mitään ja haluaa takaisin sairaalaan ja haluaa helvettiin. Kun mä sanoin puolisolle että nyt lähetään kun tuollaista kiittämättömyyttä ei kuunnella ja kun poistuimme anopin kodista, niin sanoin että psykiatriseen sairaalaan tuo joutaisi, kun sotkussa viihtyy enemmän kuin siivotussa kämpässä ja kun puoliso huomautti siitä, niin anoppi oli porannut ympäri sukua ja syyttänyt että mä sekaannun liikaa ja että yrittäisin katkaista äidin ja tyttären välit, joka ei ole pitänyt paikkansa, kun mä en ole yrittänytkään pilaa mitään suhdetta ja silloin tiesin etten vaan silti tule anopin kanssa toimeen vaikka puolisoni on parasta mitä mulla on. Kun alettiin käydä paljon 140 kilometrin päässä mun sukulaisilla, jossa yövymme tutussa hotellimajapaikassa, niin anoppi on pyytänyt mukaan. Kun sanottiin että se ehkä voi tulla jokukerta mukaan reissuun sillä ehdolla ettei sekaannu kun käydäännostoksilla paikallisella kirppiksellä ja makeistukussa, niin avautui "Te kumminkin ostatte siellä karkkii ja tuhoatte terveyden". Sanoin siihen "Selvä! Tuollaista en kuuntele, joten et tuu koskaan mukaan". Se ei vaan välitä vaikka valittaa kurjuudestaan ettei hänen elämään kuulu mitään kivaa ja hän haluaa kuolla, eikä välitä kun sille sanoo että pitää muuttaa asennetta, mutta ei kiinnosta muuttaa asennetta ja elää sitten kurjuudessa. Kun mentiin kerran Juhannuksena mun isän mökille, niin anoppi pyysi sinne mukaan. Mä pahastuin ja sanoin ettei ole sopivaa pyytää, kun mökki on henkilökohtainen toinen koti eikä sille tarkoitettu lepohotelli, johon saa kehtaa pyytää epäkohteliaasti. Se vaan vastasi "Ei sitten". Kun mentiin kerran isän mökille, joka oli isän kanssa viimeisen kerran yhdessä mökkeily, kun idä sairasti syöpää, johon on nykyään menehtynyt ja oli jo huonossa kunnossa. Silloin kun anoppi puhui puolisoni kanssa puhelimessa, niin kuulin kun anoppi avautui taas kerran kurjuudestaan "Voi että. Mun elämään ei kuulu tuollainen kiva niinkuin teillä mökkeily, puusauna ja grillimakkara".