Väitetään, että suomalaiset ovat valmiita maksamaan viisikymppiä siitä, ettei naapuri saa satasta.
Kateus on inhimillinen tunne ja taipumus.
Itseäni pohdituttaa, millaisen muodon kateus saa silloin, kun se kiihottuu äärimmilleen.
Kuinka hurjan muodon se voi saada?
Yleensähän kadehditaan jotakuta, jolla on jotain, mitä itsellä ei ole. Tämä lienee tavallisin kateuden muoto. Mutta on olemassa vielä sitäkin syvempää kateutta, nimittäin sellaista, jossa toinen ei saa saada sitä, mitä minulla on.
Eli lähtökohta on se, että itsellä on jotain, jota toinen ei saa saada.
Toisen tulee jäädä ilman sitä, mitä minulla on.
Voiko tosiaan olla tällaista kateutta? Kateutta, jossa toiselta kadehditaan sitä, jota hänellä ei ole ja joka itsellä on?
Vallan mainiosti.
Tätä kateutta edustavat infernalistit – ne, jotka uskovat itse pelastuneensa ja olevansa matkalla taivaaseen, mutta eivät voi sietää ajatusta, että kaikille kävisi samoin.
He toisin sanoen kadehtivat toisilta jotain sellaista, jota heidän mielestään näillä ei ole ja joka heillä itsellään on.
Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka alhainen ja täydellisen mätä on oppi helvetistä – se kykenee tekemään kateellisia ihmisistä, joilla ei pitäisi olla kerta kaikkiaan mitään syytä kateuteen.
***
Aika harvaa infernalistia kiinnostaa ruotia Paavalin Timoteus-kirjeen jaetta "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" alkukielellä. Alkukielinen tahtoa-verbi (θέλει) on sama kuin kohdissa "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo", "Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo" ja "Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo." Kun τέλος-tahtojana on Jumala, asia tapahtuu. Mutta koska Raamatun suomentajatiimi on aikoinaan koostunut infernalisteista, tiimi on täysin järjenvastaisesti vääntänyt Timoteus-kirjeen jakeen lopun pelastua- ja tulla-verbit konditionaaliin. Ei ihme, että infernalisteja ei kiinnosta paneutua jakeeseen syvemmin. King Jamesissa tuo kohta kuuluu: "Who will have all men to be saved, and to come unto the knowledge of the truth" ja samoin Young's Literal -käännöksessä, hieman vanhahtavammin vain.
Kateus on inhimillinen tunne ja taipumus.
Itseäni pohdituttaa, millaisen muodon kateus saa silloin, kun se kiihottuu äärimmilleen.
Kuinka hurjan muodon se voi saada?
Yleensähän kadehditaan jotakuta, jolla on jotain, mitä itsellä ei ole. Tämä lienee tavallisin kateuden muoto. Mutta on olemassa vielä sitäkin syvempää kateutta, nimittäin sellaista, jossa toinen ei saa saada sitä, mitä minulla on.
Eli lähtökohta on se, että itsellä on jotain, jota toinen ei saa saada.
Toisen tulee jäädä ilman sitä, mitä minulla on.
Voiko tosiaan olla tällaista kateutta? Kateutta, jossa toiselta kadehditaan sitä, jota hänellä ei ole ja joka itsellä on?
Vallan mainiosti.
Tätä kateutta edustavat infernalistit – ne, jotka uskovat itse pelastuneensa ja olevansa matkalla taivaaseen, mutta eivät voi sietää ajatusta, että kaikille kävisi samoin.
He toisin sanoen kadehtivat toisilta jotain sellaista, jota heidän mielestään näillä ei ole ja joka heillä itsellään on.
Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka alhainen ja täydellisen mätä on oppi helvetistä – se kykenee tekemään kateellisia ihmisistä, joilla ei pitäisi olla kerta kaikkiaan mitään syytä kateuteen.
***
Aika harvaa infernalistia kiinnostaa ruotia Paavalin Timoteus-kirjeen jaetta "Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" alkukielellä. Alkukielinen tahtoa-verbi (θέλει) on sama kuin kohdissa "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo", "Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo" ja "Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo." Kun τέλος-tahtojana on Jumala, asia tapahtuu. Mutta koska Raamatun suomentajatiimi on aikoinaan koostunut infernalisteista, tiimi on täysin järjenvastaisesti vääntänyt Timoteus-kirjeen jakeen lopun pelastua- ja tulla-verbit konditionaaliin. Ei ihme, että infernalisteja ei kiinnosta paneutua jakeeseen syvemmin. King Jamesissa tuo kohta kuuluu: "Who will have all men to be saved, and to come unto the knowledge of the truth" ja samoin Young's Literal -käännöksessä, hieman vanhahtavammin vain.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.