Arkkurahat löytyy, mutta omaisuus lahjoitettu pois kirkolle, asumisoikeus elinikäinen.
Ei tarvii tulla hakemaan perintöä, kun ei ole kelvannut appena ja anoppina. Selänkääntöä vain, poislähtöä. Lasten lastakaan ei saa tavata ja kontaktia ei ole saanut pitää kotiin toinen osapuoli.
Varmaan pärjäävät omillaan, mutta tuleehan yllätys, kun ei olekaan jaettavaa.
Ei tarvii tulla hakemaan perintöä, kun ei ole kelvannut appena ja anoppina. Selänkääntöä vain, poislähtöä. Lasten lastakaan ei saa tavata ja kontaktia ei ole saanut pitää kotiin toinen osapuoli.
Varmaan pärjäävät omillaan, mutta tuleehan yllätys, kun ei olekaan jaettavaa.
Vastaukset 75
Vanhimmat
lastenlasten olla yhteydessä isovanhempiin.Eivät ymmärrä mitä lapsenlapsi,ja te menetätte,kun ei yhteyttä saa pitää.
näiden puolisoja kohtaan ja opettaneet vääriä asioita lapsenlapsille.
Silloin tapaamattomuus on ainoa keino. Tuskinpa nuoremmat mitään perintöä kärkkyvät, kunhan vanhempi pariskunta luulee omia luulojaan.
Kyllä tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja on tainnut itse aiheuttaa tilanteesa, ettei saa nähdä lapsen lastaa ja nyt itkeä ruikutetaan sitten.
En minäkään anna (mieheni pyynnöstä) anoppini nähdä lapsenlapsiaan, kun itse järjesti porttikiellon minulle ja on ollut todella inhottava kaikki nämä vuodet mitä olen hänet tuntenut. Silloin, kun hän näki lapsen lapsiaan niin teki kaiken näköisiä ilkeyksiä koko perheellemme lapsia myöten.Siinä vaiheessa katsoimme mieheni kanssa parhaaksi, että anoppi eläköön omaa elämäänsä, kun kerta toisten hyväntahtoisuutta käytti vain ilkeästi hyväkseen eikä piitannut muista kuin itsestään. Nyt sitten anoppi itkeä ruikuttaa, kun ei saa tavata lapsen lapsiaan, olisi miettinyt sitä aikaisemmin, kun kuukausi sitten anneettin vielä mahdollisuus ja mokasi pahasti senkin!
Kirjoitinhan:
- - - - - - - - - -
Jospa ovat olleet inhottavia lapsiaan ja näiden puolisoja kohtaan ja opettaneet vääriä asioita lapsenlapsille.
Silloin tapaamattomuus on ainoa keino. Tuskinpa nuoremmat mitään perintöä kärkkyvät, kunhan vanhempi pariskunta luulee omia luulojaan.
- - - - - - - - - -
Eli emmekö ole nimenomaan samaa mieltä tästä asiasta?
Laitoin vahingossa tuon viestini sinun kirjoituksen perään. Samaa mieltä olen asiasta kanssasi:)
Tarkoitin tuon viestin tämän viestiketjun aloittajalle. Koitan ensi kerralla kirjoittaessani katsoa hieman enemmän aikaa niin en hätiköitöi ja laittele näitä viestejäni enään ihan minne sattuu.
Joskus tulee pantua ihan minne sattuu eikä kukaan sitten tajua mihin se oma teksti olikaan vastine.
Olemme siis samaa mieltä, hyvä juttu.
Mun on äitini ihan karsea ihminen, enkä kyllä hänen pennosistaan välitä sitten tippaakaan, kun häneltä ei rakkautta minulle ole liiennyt eikä liikene. En ymmärrä miksi semmoinen ihminen on edes lapsia hankkinut. Joten ihan hyvä olisi jos olisi testamentannut kaiken jollekin muulle, ettei tarvitsisi edes valtakirjaa lähettää asianajajalle, kun äityliinistä aika jättää.
Näin siis musta aloittajan teksti noista testamenteista sun muista on mielestäni aivan naurettava. Luuleeko joku tosiaankin että raha ratkaisisi tämmöisiä asioita. Ei kai sentään?
Lapsesi voivat kiistää testamentin, jolloin saavat keskenään jaettavaksi vähintään puolet omaisuudesta.Voit lahjoittaa kirkolle tai mille haluat korkeintaan sen puolikkaan, että ei välttämättä kauheesti kirpase perinnöttömäksi jättäminen. hah hahahaaa!
Ketjun aloittaja kirjoitti: "omaisuus lahjoitettu pois kirkolle, asumisoikeus elinikäinen". Ei mikään laki sitä kiellä, että ihminen voi eläessään tehdä itse hankkimallaan omaisuudella mitä itse lystää. Siis lahjoitus on jo tehty eikä jaettavaa jääne, koska asianomainen on jättänyt itselleen vain arkkurahat.
Eikä tuossa lahjoituksessa pitäisi olla mitään epäselvää, koska molemmat puolisot ovat olleet elossa lahjoituksen tekohetkellä.
Kunnioitettava päätös. Meilläkään ei tulla jättämään perintönä lapsille juuri mitään, vaikka käyvätkin katsomassa ja ovat mukavia. Heidät on kasvatettu tienaamaan omat rahansa ja hyvin ovat siinä pärjänneet. Meillä taas eläkeikä lähestyy, jolloin on tarkoitus vihdoin matkustella kunnolla. Rahat saamme omaisuutta realisoimalla.
Lapsuudessani seurasin naapuriperheen elämää. Saivat pari isoa perintöä kun heidän lapset olivat 15 ja 17. Siihen loppui näiden opiskeluhalut kun ei enää tarvinnut miettiä mistä raha tulee. Se tulee sitten kun omat vanhemmat kupsahtavat. Molemmat jättivät koulut kesken lukion jälkeen ja elelivät sen jälkeen työttöminä. Vielä pari vuotta ja toiveet nähtävästi realisoituvat.
Tee testamentti asiantuntijalla. Lakiosa riittää ja on paljon pienempi kuin ilman testamenttia saatu perintö.
Hoida asia niin että se on varmasti oikein ja kiistaton.
Nauti itse omaisuudestasi eläissäsi. Matkustele tai tee jotain muuta aina haluamaasi.
Onhan sulla nyt aikaa, kun ei ole lastenhoitohugejakaan tiedossa.
Totta sekin, että jokainen saa tehdä rahoillaan mitä tykkää, mutta kautta aikojen lapset ovat perineet vanhempansa eikä siinä ole ollut mitään epäselvyyttä.
Minusta tuntuu, että jotkut vanhemmat ovat vain ilkeitä, koska eivät halua jättää lapsilleen perintöä, vaan "omat rahat tulee tienata itse".
Vaikka omista lapsistani tulisi millaisia tahansa, vaikka millaisen tien valitsevatkin elämälleen, niin olen aina heidän äitinsä ja aina tulen välittämään heistä, enkä voisi kuvitellakaan kiusaavani omia lapsiani jättämällä heidät perinnöttömäksi!
Miten jotkut vanhemmat voivat olla näin itsekkäitä ja ilkeitä, että jättävät lapsensa ilman perinöä, vaikka se sanoo kyllä siinä vaiheessa jo ihmisestä aika paljon, ei varmaan näiden ihmisten lapset jää paljon odottelemaankaan perintöä saatikka suremaan vanhempiaan, jos noin inhottavia ovat, että nämä vanhemmat ajavat omia etujaan eikä lastensa!! (eikä varmaan tämä perintö asia ole ainut missä nämä tälläiset vanhemmat ajattelevat vain omaa persettään!)
jos lapset tuhlaavat jo saadut rahat vastuuttomasti tai uusien miehien kanssa eivät ajattele lapsenlapsia niin hulluahan se on jättää ansaittu menemään taivaan tuuliin..
Meidän lapsilla on vain yksi mummo ja vaari kun toiset eivät tykänneet lasten äidistä silloin kun isi alkoi seurustella. Miksipä sitä arvosteluhelvettiä kestämään? Apit ja anopit ovat katoava luonnonvara - kun aika heistä jättää on lasten ja lastenlasten kuitenkin jatkettava elämäänsä.
Eli vähät perinnöstä jos vaihtoehtona on parikymmenvuotinen helvetti. Enkä usko että sitä olisi tulossakaan - kun saattaisi olla, että siitä eksyisi osa "väärän" suvun hankintoihin.
Olet sinä hullu ja kauhea.
Vaikka minäkin olen riidellyt vanhempieni kanssa ja lasteni kanssa,
koskaan en ole aikonut lapsiani hyljätä.
Ei hyljännyt isäni, eikä äitinikään.
Jos he käyttäytyvät ei toivomuksiesi mukaan on siihen seuraavia syitä.
Olet niin huonokäytöksinen, että toivovat, ettei se tartu lapsenlapsiisi.
Olet muuten niin huonokäytöksinen, ettei lapsesi kehtaa sinua näyttää.
(oletko kysynyt JA KUUNNELLUT ja YMMÄRTÄNYT missä vika, vai vaan haukkunut)
Heilläkin voi olla vaikeuksia, raskas työ, kiireinen arki lasten kanssa,
JA TURVATON OLO kun eivät ole saaneet kodista rakkautta.
Kysyisinkin sinulta:
Kai ymmärrät että vika on sinussa, et ole osannut tai jaksanut kasvattaa lapsistasi sellaisia sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä kuin muut lapset olevat.
Olet kasvattanut heistä itsesi kaltaisen.
Toivon että perut testamentin niin että se on varmaan peruttu ja yrität elää loppuelämäsi niin kuin aikuisen kuuluu elää.
Ota lapsesikin tapahtumaan ja jos haluat käyttäytyä aikuisen tavalla niin pyydä myös heiltä anteeksi.
Kuka on lapsesi kasvattanut?
Älä nyt heille ole vihainen vaikka eivät olekaan niin fiksuja kuin naapurin lapset.
Mistä he olisivat oppineet.
Toivottavasti et joudu vanhainkotiin ja siellä makaamaan kymmeniä vuosia.
Noin pahansisuisiin yleensä iskevät tauditkin paremmin.
Kyllä parempi olisi laiha sovinto kuin lihava riita.
Kuinka välisi edes ystävillesi kerrot,
kyllä ystävät sen kuitenkin jostain tietoonsa saavat.
Aina ei kysytä vanhempien mielipidettä.
Itse olen hylännyt vanhempani. Ei siinä enää auta äidin rukoilut. En halua heitä enää elämääni ja sillä hyvä. Enkä aio enää yrittää uudestaan. Kiitos, riitti - näkemiin. On omakin elämä elettävänä.
En myöskään halua heiltä mitään perintöä - niin raukkis en ole.
Mutta päivääkään en ole päätöstäni katunut. Sitä tosin hieman ihmettelen...
"Toivon että perut testamentin niin että se on varmaan peruttu ja yrität elää loppuelämäsi niin kuin aikuisen kuuluu elää.
Ota lapsesikin tapahtumaan ja jos haluat käyttäytyä aikuisen tavalla niin pyydä myös heiltä anteeksi."
Siinäpä sitä performanssia kerrakseen! Missä ajattelit tämän tapahtuman järjestettäväksi? Torilla?
Sopiva paikka olisi esimerkiksi koti.
On niitä vaikeampiakin asioita ratkaistu.
Ajattelin että aloittajakin katkaisisi entisen perinteen ja aloittaisi onnellisen elämän.
(jonkun se pitää aloittaa)
------
Sinä vain kysyit, missä on kätkettynä oma mielipiteesi?
Kysyn, miksi ihmisen pitäisi perua testamenttinsa sisältö ja pyytää anteeksi sitä lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan ja ruveta elämään siten kuin lapset ja lapsenlapset haluavat? Kutsua nyt nämä ihmiset kotiin, repiä testamentti ja anella anteeksiantoa. Millainen "onnellinen elämä" siitä syntyisi? Vanhemmat muistaisivat ikänsä kaiken tämän nöyryyttävän tilanteen ja lasten ja lastenlasten armollisen "saat anteeksi"-asenteen. Millainen pohja tämä olisi uudelle alulle, jota kaipailit?
Ihminen omistaa omaisuutensa ja voi testamentata sen kenelle ja minne haluaa. Sitä ei tarvitse pyytää anteeksi. Testamenttia ei tehdä muiden tahdon, vaan OMAN tahdon mukaan.
Oma tahto ei ehkä aina ole sama kuin muiden, esim. lasten tahto, mutta se on oma, täysivaltainen päätös.
Olisipa muuten kauhea tulevaisuudenkuva, jos ajateltaisiin, että vanhempien olisi pyydettävä aina anteeksi lapsiltaan, jos havaittaisiin, että he ovat eri mieltä lastensa ja lastenlastensa kanssa.
Laajenna se koskemaan muutakin kuin testamenttia: poliittisia mielipiteitä, uskontoa, elämänlaatua, kirjallisuutta, taiteita.
Mielipide-erot saattavat eroittaa ihmiset toisistaan, mutta jokaisella on oikeus omaan elämään. Sitä myös tämän esimerkin lapsetkin elävät, eivät ole tekemisissä vanhustensa kanssa. Syitä on turha vatkata, mutta erimielisyyksien seurauksena on nyt tämä testamentti kirjoitettu.
Ei "onnellinen elämä" ala, vaikka testamentti mitätöitäisiinkin.
En minä tämänlaista normaalina ja toivottuna näe.
Ja jos vihaa lapsiaan, voihan sen lahjoittaa lastenlapsillekin.
Toiseksi, jos vanhemmat joutuvat vanhainkotiin,
suhteet lapsiin selviävät ja vanhus tulee syrjityksi
ja on kovin ikävä katsella kun muiden lapset käy muita katsomassa.
Minä puolestani kysyn sinulta, mikä ajaa ihmisen poikkeamaan normaalista ja jopa kyseinalaistamaan normaalin käytännön? Miksi et halua toimia, kuten suurin osa vanhemmista? Poikkeavalle käytökselle on varmaan joku syys.
Toisaalta vastasit edellisen jo itse: olet vihainen lapsillesi, etkä halua pyytää heiltä anteeksi tai edes antaa heille anteeksi. Olet vihainen, koska olette erimieltä jostakin.
Uskot myös, että he, lapsesi ja lapsenlapsesi haluavat sinun elävän jollain tietyllä tavalla? Oletko sinä viaton uhri?
En tiedä...Ehkä lapsesi ansaitsevat vihasi, ehkä tilanetta ei saa enään korjattua. Olen pahoillani siitä, että menetätte sen mitä sukulaisuus voisi olla.
Oma äitini on aika kamala...ja miehenikään sukulaiset on kaikkea muuta, kuin enkeleitä. ja minä ...ohoi...onneksi en ole anoppini...
Yhdessä kuitenkin kuljetaan, ja hyvä näin.
vanhempia. He saavat omaisuudellaan tehdä juurikin, mitä haluavat. Se ei kuulu lapsille, eikä lastenlapsille. Ja jos lapset ovat niin katkeria ja huonokäytöksisiä, etteivät vaivaudu vanhempia tapaamaan, syyttäköön itseään, jos taloudellisesti kolahtaa.
Nykyajan nuoret ovat hyvin itsekkäitä ainakin meidän suvussa. Kun omat vanhempani kuolivat, nuoret olivat jo kovasti osingolla ja vävy pakotti tytärtäni minua rahastamaan. Sain kuulla haukkumisia, että "istun osakkeiden päällä", kun en olisi kaikkea halunnut myydä ja jakaa heille. Ymmärrän nuorten ahdinkoa opiskeluaikana ja työttömänä ja vaikea on olla antamatta omilleen niin kauan kuin jotain annettavaa on. Perintö hävisi neljässä vuodessa, kun hometalo vei loput ja haaveet matkailusta eläkeiässä jäivät haaveiksi. Pienelle lapsenlapsellekin on opetettu jo huolehtimaan, ehtiikö mummu laihtua ennen kuolemaansa, että mahtuu arkkuun, lienee kuullut vanhempiensa karkeahkoa leikinlaskua. Ei paljon naurattanut, kun lapsi huolissaan kertoi.
On se mukavaa, tosi ikävää.
Ensin kasvatetaan lapset ja sitten väitetään että ovatkin itse kasvaneet.
Kyllä se luonne ja yleinen käytös "todella kasvatetaan"
ennenkin lapsi on täyttänyt edes 15 vuotta.
””Nykyajan nuoret ovat hyvin itsekkäitä ainakin meidän suvussa””.
Ei se ole nuorten itsekkyyttä. Se on vanhempien vanhoillisuutta.
Kyllä kaikki kannatta antaa, silloin kun se on turvassa lapsilla.
Kaikissa tapauksissahan ei kannata antaa, tässä muuttuvassa maailmassa.
Säästävät perintöverot ja mahdolliset korkokulut silloin kun lapset hankkii asunnon.
Mutta oletteko ajatelleet asioita molemmin puolin.
Vanhemmat eivät uskalla antaa nuorten tuhottavaksi.
Nuoret pelkää että vanhemmat tekevät testamentin vieraille.
Todellisuus myös on että puhelimella soitellaan vanhuksille ja pyydetään raha-avustuksia.
Moni vanhus on tehnyt usein suoraveloitusvaltakirjoja joilla lahjoittavat ”hyväntekeväisyyteen”.
KANNATTAA ymmärtää myös nuorten pelot ja
vasta sen jälkeen tuomita,
ettei meitä vanhempia tuomittaisi.
Monet laittavat nykyisin keskinäisen testamentin ja määräävät ettei lastensa aviopuolisoilla ole avio-oikeutta perintöön, koska eroaminen on niin yleistä ja perintöä voisi siksi myöhemmin mennä ihan muualle kuin omille jälkeläisille. Rintaperillisillä on oikeus lakiosaansa eli puoleen hänelle muuten tulevasta perinnöstä, vaikka testamentti olisi tehty kissayhdistykselle. Kai sitä voi testamentilla tehdä kiusaakin tai tavallaan kostaa, kun ei eläessä ole välitetty, mutta eipä siitä vahingonilosta pääse itse nauttimaan.
Jos omaisuus on jo elinaikana lahjoitettu kirkolle, niin perittävää ei enää ole. Arkkurahoista ei makseta lakiosia.
jonka ei ole annettu pitää yhteyttä kotiinsa? Kuvitellaan, että hän on nainen jolla väkivaltainen ja alistava puoliso, miksi vielä teidänkin on lisättävä hänen taakkaansa? Tai jos miniä ei ole antanut poikanne tavata teitä eikä lapsenlapsia, onko oikein että teette rintaperillisenne perinnöttömiksi miniän tähden, joka voi pian ottaa avioeron? Tilanteet muuttuvat nykyiset liitot eivät kestä hautaan asti, kuten teidän omanne. Onko se kirkko teille tärkeämpi kuin oma lapsi ja lapsenlapset? Tietenkin saatte tehdä omallanne mitä tahdotte, mutta eikö lahjoitus olisi voitu tehdä vaikka lapsenlapselle niin että hän täysi-ikäisenä saisi siitä pesämunan itselleen. Ei kai lapsi ole teille pahaa tehnyt. Ihmeen kostonhimoiselta kuulosti viestinne.
Kosto on suloinen, eikö totta? Miksi muuten käänsivät teille selkänsä? Ehkä sieltä kirkosta löytyy parempia lapsia ja lapsenlapsia joiden kanssa seurustella. On se ikävää kun ei omat sukulaiset välitä eikä tule toimeen, mutta kuten sanotaan, suku on pahin. Kyllähän se niinkin on että monet ei käy katsomassa eikä auttamassa appivanhempiaan, mutta perinnönjakoon kyllä ollaan tunkemassa, siis ne vävyt ja miniät.
Mites se kirkko on hoitanut tuon "vanhushuolto" -puolen??
Entäpä, kun tarvitsette hoitoapua selviytyäksenne jokapäiväisistä toimistanne. Nykyisin ei enää löydy kunnalta tarvittavia palveluja, muuta kun rahaa vastaan.
Ennemin olisin vaikka säätiön/rahaston perustanut, kun rikkaalle kirkolle rahani lahjoittanut.
Aikoinaan seurakunnan pitkäaikaiselle työntekijälle oli luvattu ilmainen hautapaikka seurakunnasta, mutta sitä "ilmaisuutta" ei kestänyt kun 10 -vuotta ja sitten alkoi kopsahdella lasku hautapaikasta.
Mitenkäs meillä kun isovanhemmat eivät halua pitää yhteyttä muutakuin toisen lapsensa lapsiin. Ja minulle tietenkin sanottiin etten perintöä saa. Yritä siinä nyt sitten selittää lapsille miksi aikuiset (so. vanhat ja viisaat) ihmiset käyttäytyvät näin lapsellisesti. Niin, kosto on suloista ja pahat teot taatusti kostetaan ainakin kahdelle sukupolvelle.Tosin minä en ole heille mitään tehnyt, riitti kun synnyin (väärälle naiselle...).
Emme me ihmiset ikinä opi olemaan ihmisiksi.
Toinen seikka joka ihmetyttää omissa vanhemmissa. Perintöä jaetaan etukäteen, kerrotaan mitkä tavarat on nimetty kellekin. Aikoinaan ukkini kuollessa veljeni peri tietyt asiat ja minut jätettiin ilman. Ja sama tyyli näkyy jatkuvan nytkin. Vaikeaa ymmärtää miksi ne "pojat" ovat jotenkin niin paljon parempia.
Mitä selittämistä siinä on, että on jäänyt testamentin ulkopuolelle? Kumma puheenaihe lapsen kanssa! Ymmärtääkö lapsi edes mikä testamentti on?
Lapset ymmärtävät varmasti kuitenkin sen, että mummun ja ukin omaisuus on heidän omansa. Varmasti ihmettelee, miksi se pitäisikään antaa äidille.
Miten ihmiset ylipäätään tietävät muitten testamenteista? Eikö se yleensä ole testamentin tehneen yksityisasia? Minun suvussani ei ole koskaan tiedetty testamenteista ennen kuin ne ovat ilmestyneet esiin perinnönjaon yhteydessä. Vainajan tahtoa on aina myös kunnioitettu eikä testamentteja ole kiistetty.
NO on vähän pakko keskustella asiasta lasten kanssa kun isovanhemmat sanovat näin ENSIN lapsille (toinen silloin alle kouluikäinen ja toinen ekaluokkalainen) ja lapset sitä minulta tulevat sitten myöhemmin kysymään! Tietenkin heitä ihmetyttää miksi isovanhemmilla on vain toisen lapsensa kuvia joka paikassa ja miksi äiti tosiaan on ihan eri arvossa kuin sisarensa. Jopa siitä puhuttiin että en kai minä kohtele heitä samalla lailla ( ovat nyt jo aikuisia). Juuri sitä minäkin ihmettelin miksi mennään lapsille puhumaan tuollaisia ja vielä silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla. Ja itseasiassa onko se hyvä pohja rakentaa lapsi-vanhempi suhdetta uhkailemalla perinnöllä.Onko rahalla ylipäänsä mitään merkitystä ihmissuhteissa? Se kertoo vain siitä että raha on tärkeintä tällaisen ihmisen elämässä. Kaikki asiat ja ihmissuhteet peilataan sen kautta. Ja sehän on tietenkin niin että ihminen joka on saanut kerättyä maallista hyvää on paljon parempi, tärkeämpi ja kunnioitettavampi kuin se jolla ei ole mitään. Vai?
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että elämä on kovin köyhää, jos se vain rahassa mitataan.
Ikävä kokemus lapsillesi huomata, että isovanhemmat syrjivät heitä syntyperänsä takia. Jos olisivat toisen lapsen lapsia, olisivat kelvollisia isovanhemmille.
Lapset ovat joustavia, he eivät pohdi asioita, vaan ottavat ne sellaisina kuin ne tulevat. Eivät he osaa kaivata sellaisia isovanhempia, jotka eivät heistä pidä. Miksi kaipaisivat? Sanot, että he ovat nyt jo aikuisia. Tuskinpa he vaivaavat päätään tällä asialla. Jos et pidä itse yllä keskustelua mahdollisesta testamentista, niin tuskin he edes muistavat koko asiaa.
Parempi niin.
Olette tulleet toimeen tähänn asti ja tulette toimeen edelleenkin vaikka vanhukset poistuisivatkin kuvioista ja omaisuus menisi sivu suun. Itse asiassa teiltä ei mene perintöveroa eikä muuta murhetta synny kuolinpesän osakkuudesta.
Periminen ei Suomessa ole mikään onnistunut bisnes. On maita, joissa ei perintöveroa kanneta, mutta Suomessa kyllä. Ja vero on maksettava, vaikka omaisuus olisi kiinni jossakin metsässä tai omakotitalossa, jota ei nopeasti pysty rahaksi muuttamaan.
niin kyllä vaan lapset näitä asioita pohtivat. Heistä olisi mukavaa omistaa oikeat isovanhemmat, koskaan ei ole liikaa läheisiä ihmisiä jotka ovat sinusta kiinnostuneita, välittävät sinusta ja auttavat elämänkokemuksellaan.En nyt tarkoita rahallista apua vaan sitä elämänviisautta ,niitä tapoja, perinteitä ja arvoja joíta meillä on ollut tapana siirtää sukupolvelta toiselle. Joten ihan ystävällisesti sanon sinulle että älä erehdy koskaan laittamaan sanoja toisen suuhun.Et voi tietää mitä minun lapseni ajattelevat.Tuo oli sinun mielipiteesi, tämä oli taas minun tietoani, suoraan todellisesta elämästä.
joo, saahan sitä puhua, perinteet ja arvot!
Toisessa mummolassa: ukkipuoli päissään viikkotolkulla, välillä potkittiin mummo, kissat ja koira, annettiin turpiin kyläläisille, oltiin putkassa, poltettiin joulukuusi...(en onneksi nähnyt moniakaan näistä)
ja toisessa: perjantai-pullo komerossa "piilossa". piruilua ja ilkeilyä, kakarat kartanolle,vaatteita ei saanut kuin kunnanlapuilla...
näitäkö tapoja ja arvoja minun pitää lapselleni jatkaa. Phah, salli mun nauraa...
Omassa viestissäni tarkoitin kyllä testamenttia ja sen aiheuttamaa pohdintaa. Itsenäiset ja omaa elämää elävät nuoret tuskin miettivät tuntemattomien isovanhempiensa kirjoittamaa testamenttia. Sitä tarkoitin.
Ihmisiä jokainen tarvitsee, sukulaisia ja läheisyyttä. On kuitenkin huomattava, että jos suhteita ei ole solmittu isovanhempien kanssa ajoissa, saattavat tunteet jäädä pintapuolisiksi, vaikka aikuisena suhteet solmittaisiinkin. Ymmärsin ehkä väärin kirjoituksesi isovanhemmista, mutta sain sen käsityksen, että ko. isovanhemmat eivät halua yhteydenpitoa.
Tää viestiketjun eka viesti sopisi todella hyvin mun apen kirjoittamaksi :)
Heillä on elinikäinen asumisoikeus, mieheni omistamassa kämpässä.
Ja tosiaan ette ole enää nykyään kelvanneet meille(miniälle, pojallenne,ja lapsille)koska olette niin kostonhimoisia, haluatte aina sanoa sen viimeisen sanan, sanotte jatkuvasti meille rumasti, haukutte meitä,arvostelette meidän perheen tapoja ym.Olemme yrittäneet keskustella teidän kanssa asiasta, mutta kun näette vain yhden puolen asiassa.Ja syytätte miniää kaikesta.
Me haluaisimme että kunnioitatte meidän perhettä jo sairauksienkin takia, ettekä pelleile sairauksiemme takia.Se on todella halpamaista käytöstä aikuiselta.Miten voitte tuputtaa lapselle ruokaa, mille hän on allerginen?Hän saa siitä pahoja oireita, jota ette halua uskoa, vaikka on sanottu "101" kertaa.
Nykyään käännämme teille selkämme, emme jaksa teitä enää, koska saatte tuntemaan olomme tosi pahaksi.Miten voisimme kunnioittaa teitä ja olla teidän ystäviä, kun käytös on mitä on.
Ja perintöä en minä ainakaan ole teiltä odottamassa sentin senttiä.Itse asiassa toivonkin, että lahjoitatte ne apua tarvitsijoille.
Ja olettehan sanoneetkin suoraan, että muutatte perinnön muualle, koska emme käy kylässä ja emme halua olla teidän tossun alla.
Eli ne "viisaat" vanhemmat on tosi kostonhimoisia (vaikka heille ei ole ees tehty mitään pahaa) pirulaisia. Sitten ihmetellään, kun heitä ei palvotakaan!
He siis kostavat meille jollain lailla aina, koska sanomme apelle ja anopille -välillä kiltisti välillä vihaisemmin- lasten ruoiasta mitä ei saa syödä.Ei ole kivaa valvoa seuraavaa yötä lapsen kanssa joka saa oireita "väärästä" ruoasta.He ikäänkuin antavat tahallaan väärää ruokaa lapsillemme vaikka hyvin tietävät ettei voi antaa.Ja huom, olemme sanoneet "101" kertaa ne ruoat ja kirjoitettu on paperillekin, mutta tieto ei tunnu menevän perille :(
Voiko mamma ja paappa olla todella sellaisia että haluavat lapsenlapsen olevan kipeä.Sille ainakin meistä tuntuu.
Kiitos, kiitos, kiitos, kii.... ja vielä kerran kiitos ! Toisin kun tähän asti olen joutunut kokemaan, niin kerrankin teitte viisaan ratkaisun perheeni kannalta, jos vain edes tämän kerran tosiaankin puhutte totta ja kirkko aikanaan huolehtii itse "jättipotistaan" ! Olette oikeassa, että yllätys tulee, mutta ette ehkä pahimmissa painajaisissanekaan osanneet aavistaa, että yllätys tulee olemaan ILOINEN ! Että jos tämä tikki on olevinaan kosto, niin se on epäonnistunut sellainen !
AAH ! Ei perintöveroja, ei vanhojen romujen ja rättien perkaamista ja kiistelyä sukulaisten kanssa, mitkä heitetään kaatikselle ja mitkä ei. Ei talonrähjäkettä, johon ei koskaan saisi tehdä remonttia tai muutoksia puhumattakaan myymisestä, koska aina löytyy joku sukulaisenne - mahdollisesti kaukainenkin, joka on nokkimassa ja pitämässä omaisuuttanne niin pyhänä, ettei sille koskaan saa kukaan tehdä mitään.
Ei mitään kiitollisuudenvelkaa jälkeenne - tiedän, että olette aikanaan tehnyt ja kasvattanut tyttärenne, mutta se on pelkkää biologiaa, josta kukaan ei ole velkaa kenellekään !
Kerrassaan upea ratkaisu ! Ei muuta kuin tervemenoa kalmistoon ! Ettekä sitten perkele pyörrä päätöksiänne !
ja kieltäytyvätkin kuolemasta, ihan kiusallaan.
Katkeruus paistaa viiden metrin päähän. Kun ei ole enää muuta millä satuttaa, turvaudutaan tällaiseen temppuun. Luuletteko että he tosissaan ovat odottaneet kuolemaanne ja asuntoa? Vanhat jäärät ovat niin sitkeähenkisiä, naiset etenkin, että nuori polvi saa tosissaan kilpailla pysyäkseen hengissä heitä kauemmin. Varmaan on nyt hyvä mieli teillä. Mikäpä siinä. Mikä muuten on tämä kirkko, joka sai asuntonne, ei kai Ev.-Luterilainen kirkko? Eikö Sanassa sanota että autuaampaa on antaa kuin ottaa ja että se joka ei huolehdi omista sukulaisistaan, on pakanaakin pahempi.
Tekee kuolemaa joka kerta tavatessamme.
Milloinkohan se aikoo kuolla..
Äidilläni on narsistininen persoonallisuushäiriö.
Hänellä ei ole sairaudentuntoa, se kuuluu diagnoosiin. Ehkä te tai toinen teistä on samanlaisia? Syyllistätte, solvaatte, valehtelette, teette kaikenlaista mitä ette myöhemmin "muista". Anteeksi ei voi pyytää, koska te ette tee koskaan virheitä. Narsisti on itse mielisairas, täysin tunteeton ja omatunnoton muita hyväksikäyttävä ihminen. Hänelle voi olla vain käyttötavaraa, ei milloinkaan muuta. MINÄ on kaiken mitta.
Voin kertoa teille, että rahalla ei osteta mielenterveyttä. Sen takia me narsistien lapset rajaamme teidät ulos. Mutta te ette tule ymmärtämään, niin kuin ei esim. äitinikään, koska teissä ei ole mitään vikaa. Tätä on sairaudentunnottomuus käytännössä. Kostakaa, mutta teidän kostonne ei ulotu meihin.
Emme halunneet lapsina emmekä vieläkään rahaa,
vain sen normaalin äidin- tai isänrakkauden, joka jokaiselle lapselle olisi kuulunut. Niille, jotka eivät elä narsistin kanssa, nämä asiat kuulostavat kummallisilta. Ihmisessä on sellaista pahuutta, jota voi olla vaikea uskoa todeksi. Myös narsisteille se on mahdotonta, koska he eivät tiedosta omaa sairauttaan ja sairasta käytöstään.
Ainoastaan toinen narsistin lapsi tai uhri voi ymmärtää, mitä ehkä teidänkin lapsenne on kokenut. Siinä ei kuulkaa teidän euronne paljon paina, kun lapsenne puolisoineen saa ensimmäistä kertaa elää elämäänsä varjellen ainutkertaista mielenterveyttään kaukana teistä. Elämä on näin yksikertaista.
Kukaan ei HUVIKSEEN jätä pitämättä yhteyttä omaan vanhempaansa. Näille asioille on aina syyt.
Syyllistätte, solvaatte, valehtelette, teette kaikenlaista mitä ette myöhemmin "muista".
------kopioitu---------
Kuvauksesi narsistista koko kirjoituksen osalta on täysin/lähes väärää.
Ei narsistinen ole tämänlainen, kysy muilta ja tutki myös itsesi.
Toiseksi kun näin käyttäydyt, sinä ja lapsesi on tulevaisuudessa samanlaisia.
Kolmanneksi ei narsistin lapsena ole huono olla, se on useimmiten jopa päinvastoin.
Narsisti esimiehenä, pomona ja joskus aviopuolisona on useimmiten paha asia.
Jos etsii syitä muista, pitää etsiä oikea syy.
Turha syytteleminen ei johda mihinkään.
Nimittäin narsistinen ihminen arkikäytössä ja psykiatrinen diagnoosi narsistinen persoonallisuushäiriö ovat täysin eri asioita.
Tiedän täsmälleen miten narsisti käyttäytyy.
Olen alan ammattilainen ja vielä tärkeämpää,
olen narsistin aikuinen lapsi. Olen myös äiti ja lapseni ei todellakaan kärsi väkivallasta tai mitätöinnistä, kuten minä aikanaan.
Kyse ei ole syyttelystä. Sairaudelleen ei kukaan voi mitään, mutta omista teoistaan on otettava vastuu. Nimenomaan psyyken ongelmien tunnistaminen on tärkeää, että pahoinvoinnin ketju katkeaa.
"Normaalisti" psyykkisesti sairaiden ihmisten lapset voivat toki, varsinkin oman terapiansa läpikäytyään, elää yhteydessä vanhempiinsa. Tämä on myös oikein ja kohtuullista. Mutta ihan oikean psykopaatin eli narsistisen persoonan lähellä ei voi elää sairastumatta tai ainakin oirehtimatta itse.
Voi tehdä valinnan, että asetun sukuni ym. ulkopuolisten ihmisten (eli niiden ihmisten jotka eivät tunne vanhempaani OIKEASTI eli joille hän näyttelee parhaita puoliaan) ihmetyksen kohteeksi katkaisemalla välit.
Kuitenkin poikkeuksetta narsistin lähellä eläneet ymmärtävät. Minunkin tapauksessani kaikilla meillä lapsilla ei ole vielä rohkeutta, mutta selkeä tarve rajata äiti ulos on kaikilla.
TÄLLAINEN narsistin lapsi ei siirrä pahaa oloaan omalle lapselleen, eteenpäin sukupolvien ketjussa. Ainoastaan siis niin, että joku ymmärtää ja uskaltaa katsoa totuutta silmiin. Kestää kipeät totuudet kuten esim. kohdallani: vanhempani ei pysty rakastamaan minua tai ylipäätään ketään, sillä hän on jäänyt ilman rakkautta.
Huomaa: se EI ole hänen syynsä, mutta koska hänen käyttäytymisensä on niin irrationaalista ja satuttavaa, sillä on vaikutuksia hänen läheisiinsä.
Narsisti ei kärsi, mutta hänen lähellään kärsitään. Tämä on vanha totuus, joka
on täysin totta. Narsistin pelistä ulos astuminen vaatii valtavaa rohkeutta, sillä lähes mikään maailmassa ei ole pahempaa kuin narsistin kosto. Mutta siitäkin voi selvitä, kun jaksaa pysyä välinpitämättömänä, ei alistu enää tunnekoukutukseen, ei syyllistämiseen eikä enää suostu uskomaan muuttumiseen, mitä ei ikinä tapahdu. Nämä ovat kokemuksen rintaäänellä sanottuja.
Arkikielen narsisti on siis jotakin ihan täysin muuta. Saat olla onnellinen, ettet tiedä tästä suhteellisen yleisestä psyyken sairaudesta (jota ei voi parantaa, valitettavasti). Voisi kuitenkin kannattaa perehtyä, ettei tarvitsisi enää välittää täällä väärää tietoa.
Väärinkohdellun ihmisen herääminen ymmärtämään väkivallan laajuus, systemaattisuus, syyt ja seuraukset on niin arvokas asia, ettei kenenkään luulisi haluavan häntä heräämisestään syyllistää.
Suomikin on täynnä huonosti voivia ihmisiä.
Jos edes aina silloin tällöin joku uskaltaa hakea itselleen esim. terapeutin kanssa yhteistyössä ihmisarvon ja olemassaolon oikeuden juuri sellaisena kuin on - ettei enää tarvitse olla koko elämäänsä kynnysmatto tai marionetti toisen ihmisen sairaassa pelissä - se on mielestäni vain hyvä ja kannatettava asia.
Jopa niin, että elämä alkaa vasta siitä, hyvä ja onnellinen elämä ilman ahdistusta ja psyykenlääkkeitä esimerkiksi. Narsistien uhrit kantavat narsistien sairautta, heidän ahdistustaan ja syövät heidän tarvitsemiaan lääkkeitä. Perheen heikoin lenkki sairastuu pahiten. Narsisti vaikuttaa ulospäin hyvin terveeltä, rakastavalta ja kaikin puolin upealta ihmiseltä. Vasta TUNNEsuhteessa häneen tulee huomio, hitaasti ja kipeästi: hänellä ei ole tunteita, mutta hän näyttelee tunteita.
Toistan, että kukaan ei ole huvikseen tapaamatta omia vanhempiaan. Kaikilla meillä on tarve tulla rakastetuksi, mutta kaikkia lapsia, puolisoja tai ystäviä ei rakasteta. Se on kipeä totuus, mutta muistammehan, että vain totuus tekee vapaaksi.
Narsistien lapsien tarinoita olen kyllä paljon kuullut jo ihan työni puolesta. Myös netistä löytyy tietoa. Narsistin lapsena ei TODELLAKAAN ole hyvä olla!!! Yrjö, se, että kehtaat täällä puhua näin puuta heinää, kertoo vain, että et todellakaan tiedä mistä puhut. Toistan, että saat Yrjö olla onnellinen, kun et tiedä.
Toivon sinulle vain hyvää jatkoa.
muille linkki josta tässä oli kyse.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Käytännön elämästä narsistin kanssa voi lukea esim. narsistien uhrien tuen sivuilta vertaistukipalstalta. Narsistien lapset -osio kyllä kertoo sinullekin oikean vastauksen siihen, onko narsistin lapsena helppo elää.
Onko sitten helpompi elää narsistin vanhempana? Onko sinulla tietoa tästä puolesta? Onko vanhempi itse syyllinen lapsensa persoonallisuushäiriöön, ja miten voi selviytyä tällaisen lapsen kanssa (nyt jo nuoren aikuisen)? Voiko vanhempi olla pitämättä yhteyttä lapseensa?
Olisikohan myös oma äitini kärsinyt jonkinasteisesta narsistisesta luonnehäiriöstä? Oma äitini on kyllä nykyään alkoholisti, mutta jatkuva mitätöinti, syyllistäminen, kateus omia lapsiaan kohtaan, kammottavat loukkaamiset olivat lapsuuden arkipäivää. Äitini ei myöskään koskaan muista mitä on tullut sanottua, ja jatkaa vielä aikuisten lastensakin syyllistämistä. Olen ulkomailla ollessani vakavasti harkinnut täydellistä välien katkaisemista! Itse tunnen vain menettäväni enemmän voimia kuin saavani voimia tästä ihmissuhteesta!
Narsistin kanssa kenelläkään ei ole helppoa.
Nuori ja nuori aikuinen voi olla hankala, mutta
missään nimessä persoonallisuushäiriödiagnoosia ei anneta kasvavalle nuorelle eikä nuorelle aikuisellekaan. Heillä on vielä niin paljon kasvun paikkoja.
Nuori aikuinen voi olla kuitenkin ilman diagnoosin tekemistäkin hyvin hankala. Loputtomiin, esim. kolmikymppisen haistatteluja ei tarvitse sietää. Siis toki täytyy - ja useimmat vanhemmat haluavat - saattaa nuoren maailmaan omille jaloilleen ja antaa
hänelle eväät elämään, kohtuullisesti myös
yli tuon 18 ikävuoden.
Muuten muutettavat muuttuen asia ei ole sen kummempi. Jos ihmissuhde on väkivaltainen, hyväksikäyttävä ja satuttava, sitä ei kenenkään tarvitse sietää. Omia tunteita saa ja pitääkin kuunnella. Oli sitten vanhempi tai lapsi, toisen yli ei saa kävellä eikä toista saa mitätöidä.
Narsistinen persoonallisuushäiriön synnystä on vaikea sanoa muuta kuin yleisellä tasolla, että sitä synnyttää sekä liiallinen hemmottelu että tunnekylmä tai väkivaltainen koti. Siis joko puuttuvat rajat tai rakkaus tai molemmat.
Mutta narsisteja on myös suvuittain. Varmasti jossain määrin kyse on myös geeneistä, mutta niin kuin mikään ei yksin, ei myös narsismi siirry kenellekään yksinomaan geenien perusteella. Lapsuuden tunnekokemuksilla on merkitystä.
Tärkeintä on erottaa se, miltä lapsesta itsestään on tuntunut - mikä on hänen kokemuksensa. Se on tosi ja ollut aikanaan totta riippumatta siitä, mitä vanhemmat ajattelevat tai ovat ajatelleet. Siis esimerkiksi hyljätyksi tulemisen tunne voi syntyä ns. pienestäkin asiasta, ajattelemattomuudesta.
MUTTA kuitenkin vasta jatkuttuaan pidemmän aikaa tuollainen kokemusmaailma voi nähdäkseni aiheuttaa lapsen tunteiden kuolemista ja persoonallisuuden vioittumista näinkin pahasti.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole pikkujuttu eikä sillä pidä leimata ns. vaikeita ihmisiä ilman varmempaa tietoa.
Valitettavasti vain harvoin narsisti itse hakeutuu hoitoon. Hän ei näe mitään vikaa itsessään. Narsistiksi leimaaminen on yleinen ase ihmissuhdevaikeuksissa. Kun toinen nähdään narsistina, silloin häntä ei enää tarvitse ymmärtää tai tukea. Tässä pitää jokaisen meidän olla varovainen. Tämän kummemmin en valitettavasti osaa sanoa näin yleisellä tasolla.
Hei,
en ensin huomannut tätä viestiäsi. Kiitos voiman toivotuksista. Toivon sinulle samaa. Minun on tässä ja nyt mahdoton sanoa onko äitisi narsisti.
Mutta et sinä minun sanojani tarvikaan.
Sinä itse olet oman elämäsi, omien tunteidesi ja kokemustesi paras asiantuntija. Kertomasi kuulostaa hyvin tutulta, mutta itse tulet tietämään totuuden. Ole rehellinen itsellesi.
Narsismin piirrelistoja on löydettävissä kyllä. Suosittelen sinulle aluksi Raimo Mäkelän kirjaa Naamiona terve mieli. Siitä on paljon otteita netissäkin ilmaiseksi. Kirjaa saa myös kaupoista ja kirjastosta.
Se on helposti ymmärrettävää tekstiä. Tosin kirjan ym. piirrekuvausten yhteydessä on muistettava mainittujen piirteiden äärimmäisyys narsistissa. Kaikissa meissä on toki löydettävissä narsismia, mutta ei onneksi kaikissa sairauteen asti.
valitettavasti.
Minulla on kaksi sisarusta joista naurettavaa kyllä molemmista löytyy narsistin piirteitä ja sitten paljon. Mutta se toinen on tutustunut Mäkelän opukseen ja diagnosoinut sen toisen narsistiksi - hän itse on tietenkin, luonnollisesti, aivan toista maata...
Ja minua naurattaa. Vaikka myös itkettää, sen verran he ovat aiheuttaneet mulle pahaa mieltä.
Mutta ei noille oikein voi mitään kuin vältellä pitämästä yhteyttä, eihän noihin järkipuheet tehoa eikä mitään voi koskaan selvitellä kunnolla edes, sillä he eivät muista tekosiaan ja sanomisiaan. Valikoiva muisti ja kuulo....
Itsekeskeinen, itsekäs, vihasi lapsiaan ja sanoikin sen. Ei koskaan, ikinä sanonut rakastavansa meitä. Niin, ei kai se juuri suomalaiseen kulttuuriin kuulukaan, että rakkaudesta puhuu, mutta hän kyllä muisti usein puhua siitä, miten hän inhosi meitä.
Hän on nyt vanha, ja hänellä on aivokasvain, joten hän tuskin elää enää kauan. Hän lahjoitti osan omaisuuttaan yhdelle sisaristani, ihan vain piruuttaan, saadakseen aikaan sodan sitten kuoltuaan. Kurkkii sitten varmaan sieltä helvetistä meitä ja on niin hyvillään.
Kirjallisuuden mukaan henkilöllä, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, ei ole sairaudentuntoa. Narsisti ei hakeudu hoitoon (vaan suosittaa sitä muille), tämä todellakin kuuluu kansainvälisen tautiluokituksen mukaan narsistisen luonnehäiriöisen diagnoosiin.
Myös valehtelu on yksi narsismin tunnusmerkki. Tai tavallaan narsistisen "tosi"/todellisuus muuttuu sen mukaan mitä hän tarvitsee/haluaa olevan totta. Mitä hänen tunteensa tarvitsee todeksi. Anteeksi narsisti ei pyytää, koska hän ei tavallaan tiedä tehneensä väärin. Hän ei ymmärrä, että toisella on eri tunteet, kuin hänellä? Hän ei erota minän ja toisen välistä rajaa. Ei narsisti tunteeton ole hän ei vain ymmärrä, että muut eivät ole häntä varten.
Jos vanhempana sairastuu, niin kunta vie omaisuuden kuitenkin. Saman hoidon saa, jos on herra tai narri. Luulisin, että tämänpäivän nuoret elävät riittävän leveästi, että kerkiävät tienata omaisuutensa, että parempi lahjoitus on kirkolle, että voivat tehdä oikeaa työtä.
Luulisin, että ennen tienattu, on kovemmasta otettu, ja omillaanhan tekevät mitä tekevät, eläessään, että mitäpä siitä sanomaan.
Jos on lapsensa kouluttanut, ja aikuiseksi saattanut, niin eiköhän siinä riittävästi.
Olen senverran nähnyt, että ei sitä jälkipolvelta apua löydy kun vanhus tarvitsee, mutta kyllä senjälkeen ollaan autoa ropaamassa ja taloa katosmassa vaikka kuinka kun jalat on oiennut.
Yksi valitteli aikoinaan, että mäessä käyvät ja missä kaikkialla, mutta eipä sitten joutanut häntä auttamaan edes lumityössä, kun sydän temppuili. Asuvat melko lähellä. Mutta ei apua riittänyt ja aikaa riittänyt. Mutta avot, kuoleman jälkeen porukkaa riitti ja näkyy vieläkin olevan aikaa huolehtia "perinnöstä".
Jos vanhempana sairastuu, niin kunta vie omaisuuden kuitenkin.
---------------------------
ei pidä paikkaansa, vanhainkodissa
kunta vie vain vuosittaiset tulot ja tuotot.
Yksityisellä puolella maksut ovat sitä luokkaa, että ei tahdo riittää isonkaan asunto-osakkeen hinta, jos vanhus elääkin kauemmin kuin on arveltu.
Miten ressukoiden käy, kun kaikki on kulutettu ja elinpäiviä vielä riittää?
Kaikki eivät pääse kunnalliseen vanhainkotiin.
jokainen saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa.
Vaikka matkustaa kuuhun ennen kuolemaa.
Jokainen tienatkoon omat rahansa.
noilla lapsilla joita jokaisella on "oikeus" tehrä vaikka kuinka paljon!! Eikö niistä pirä yhtään kantaa vastuuta....
Vastuuta lapsista ? Kahdeksaantoista ikävuoteen kyllä ! Mitä sitten tarkoitat vastuunkantamisella; kolmekymppiseksi, neljäkymppiseksi, viisi- vaiko peräti kuusikymppiseksi ? Et kai vaan ole tosissaan, että vanhempien on kannettava VASTUUTA AIKUISISTA jälkeläisistään ?
Meilläpä anoppi on sitä mieltä että lapsoset on mamman mielivallan alla iäti. Sitä mieheni sisarukset ovat oppineet käyttämään hyväkseen ja vaikka omat lapset lehahtelevat pesästä niin Mamma on RAHALLISESTI tuiki tärkeä ja korvaamaton. Minä tein miehelleni selväksi että varojensa mukaan eletään ja nämä "lainaksi" pyytämiset ei tule meidän taloutta horjuttelemaan. Ylpeys se on minullakin ja sossun luukkuja ei ole kolkuteltu(Oikeasti tukea tarvitsevia varmasti löytyypi.), niin varattomia emme ole koskaan olleet. Mieheni suvun puolella vain on se luulo valloillaan että irtorahaa jos löytyy joltain niin kyllähän he ovat niin köyhiä ja kureeta että heillä on oikeus viedä vaikka tuhkatkin pesästä. Perintöjä jaetaan vaikka vainaja on vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ja jos sattuukin joku kuuppaamaan niin kyllä kuoleman jälkeen tuodaan julki läheiset välit vaikkei olisi kuunaan oltu kiinnostuneita toisesta , saatika oltu millään tavoin yhteyttä pitämässä. Käyttäisivät vanhat ihmiset ne eläkkeensä omaan hyvinvointiin eivätkä makoottaisi tilillä kylmää käteistä vain siksi että nämä pohjattomat kaivot saavat hetken mällätä.
Kyllä se näyttää menevän niin, että se vastuu jotenkin kääntyy niin päin, että kun nuo vanhemmat ikääntyvät, niin lapset saavat ruveta huolehtimaan noista vanhemmista.
Vanhemmat tulevat "täysylläpitoon", ikään kuin ***** -tähden hotelliin passattavaksi viikoksikin ja palvelun on pelattava moitteettomasti, tai nurina on hirveä.
Ja "tippiä" on turha odotella, hyvä jos kiittävät lähtiessä.
kuusikymppisiksi asti, jos sydämessä rakkautta riittää. Ei sen tarvitse loppua teini-iän loppuessa. Joissain perheissä puhalletaan yhteen hiileen ja autetaan toisiaan. Se alkaa siitä, että vanhemmat ovat hyviä ihmisiä itse, ja niin ollen osaavat kasvattaa lapsensa samanlaisikis. Siitä sitten seuraa sopusointuinen elämä kaikille. Autetaan toinen toistaan.
Rakkaus on niin yksinkertaista.
No jokseenkinpa päin persettä olet korttisi pelannut, jos noin ovat asiasi ovat ja minua vielä käskytät ottamaan teeseistäsi jotakin onkeeni.....
Jos nyt omat asenteeni sattuvat kiinnostamaan, niin lapsilla EI OLE velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan. Se, että jotkin vanhemmat yrittävät syyllistää lapsiaan tällä "velvollisuudella" ja asettaa lapsensa jonkinlaiseen kiitollisuudenvelan lunastustilanteeseen eli hoivaamaan vanhempia koska nämäkin ovat aikanaan hoivanneet lapsiaan, on aivan perseestä ja syvältä ja tällaista velan takaisinmaksua odottavat ihmiset vakavasti sairaita ! Lapset eivät ole vanhemmilleen velkaa lapsuusajan kasvattamisesta ja hoivaamisesta vaan se on jokaisen vastuuntuntoisen vanhemman velvollisuus numero 1, mikä olisi helvetin hyvä muistaa jo ennen kuin lapsentekoa ruvetaan edes harkitsemaan !
Otan osaa, jos olet todellakin ajanut itsesi luuseriksi passaamaan vanhempiasi ! Sanonnan mukaan, parasta mitä kahden naapurin välillä voi olla, on riittävän korkea aita. Tietyissä määrin tämä sanonta pätee todella hyvin myös itse kuhunkin ja vanhempiin - niin omiin kuin siipan !
että kuka sen on päättänyt että kuka huolehtii kenestäkin? Eikös tuollaiset asiat synny jokaisesssa kulttuurissa ihan sanattomana sopimuksena, vuosikymmenten ja -satojen yleisen käytännön tuloksena. Sitä voi vaan miettiä miten meillä?
Voi kiitos, juuri näitä sanoja tarvitsin siihen, että minusta tulisi vahva ja kykenisin sanomaan EI.
Enkä kokisi suunatonta syyllisyyttä EI:n sanomisesta. :)
Surullista tuollainen vastuuttomuus. Mihin tämä maailma on menossa? Mitä virkaa on sukulaisuudella tai perheellä, kun niitä suhteita ei arvosteta eikä vaalita.
Itse haluan pitää huolta vanhemmistani ja aikomukseni on kantaa vastuuta lapsistani, niin kauan kuin elän. Toki en tee itsestäni martyyria vaan autan ja tuen resurssieni ja tarpeen mukaan.
Mietinpä tässä vaan, että mitäpäs on itse tullut tehtyä, jos sukulaiset käyttäytyvät noin? Oliskos myös vähän appivanhemmissa vikaa, pohdin vaan...
Tunkee ne rahasi ja omaisuutesi vaikka peräaukosta sisälle.
Muistakaapa ettei pelkät arkkurahat riitä jotta kaikki saadaan hoidettua. On suuri joukko asioita joita tulee hoitaa henkilön kuoltua. Näihin asioihin kuluu huomattava summa rahaa. Mutta jos et kaipaa esim hautakiveä niin ilmoita se omaisille ajoissa. Sekä muista että jostakin ne viimeisten päivien sairaalamaksutkin hoidetaan. Jos omaisesi eivät hoksaa perunkirjoituksessa ilmoittaa, varsinkin kun olet päättänyt etteivät saa mitään, etteivät halua osallistua pesään jossa ei ole mitään. Koska jos eivät näin tee, he joutuvat kustantamaan perunkirjoituksen, hautausmaksut yms. Joten mietippä tarkoin jos aioit menetellä kuten olet suunnitellut. Eihän tarkoituksesi ollut saattaa lapsiasi taloudelliseen ahdinkoon kuoltuasi. ARKKURAHAT EIVÄT RIITÄ!
kulkaa haistakaa paska olette kusipää narsisteja, tunnen tuollaiset tyypit ja te asutte raumalla valitettavasti ja vielä nimenne ovat pirjo ja heikki. olette hirveimpiä isovanhempia mitä voi maailmassa olla. lapsemmekin huomaa tuollaiset hirviö ihmiset. mutta onneksi olette kuolevia.
olkaa niin hyvät ja tappakaa itsenne säästätte omaisia sekä itseänne olette vakavasti sairaita ihmisiä........anoppi ja appiukko ette ole yhtään mitään ette edes pennin arvoisia kenenkään silmiä surkimuksia olette häpeän kantavia ihmisiä mutta kun ette itse tiedosta sitä sepäs se kyllä varmasti löytyy vastaus teoksista mutta psyk..ei pysty sitä tunnistamaan sen verran vaarallisesta taudista on kysymys joten tappakaa toinen toisenne olette sen ansainneet kukaan ei jää suremaan tai edes kaipaamaan rahojanne se ei onnea tuo ei sitten kenellekkään hauta rauhoittaa mieltä anoppi ensin ja sitten sinä itse surkimus tee se älä ole pelkuri se ei pelaa joka pelkää anna surkimus mennä ja anna kusi tulla pelle housuihisi kyllä se siitä olet surkimus pelkuri eeet uskallla kas näin pelkurille nauretaan ehhehhehh älä kirjoittelle narsisti kusipää appi sekä kusipillu anoppi anna karvas kasvaa hyi saatana saastainen ämmä
Miksi ihmeessä annat rahat KIRKOLLE kun voit antaa ne jonnekin, jotka sitä todella tarvitsevat maailman parantamista varten (esim jokin hyväntekeväisyysjärjestö joka antaa köyhiä nälänhätäisiä tai ihmisen takia kärsiviä eläimiä). Kirkot vaan aivopesee ihmisiä elämään turhassa pelossa ja monilta uskovaisilta on vintti pimennyt niin että suurin osa mielisairaalan asiakkaista on juuri näitä uskovaisia..